Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuppukylän arkea
04.03.2014 |
Nykyäänhän on tilanne se, että työn takia on joustettava joissakin asioissa (tai siis ainakin niiden, jotka ovat työhaluisia ja joilla on se työ, jolla toimeentulo hankitaan), joihin kuuluu myös asuminen. Asuinkunta on tuppukylä; ei kuitenkaan mikään muutaman tuhannen asukkaan syrjäseutu, mutta kunta, jossa asuvat ihmiset ovat asuneet siellä "aina" ja monet käyvät opiskelemassa muualla, mutta palaavat kuitenkin takaisin kotikuntaan. Niinpä tavallaan kaikki tuntevat toisensa.
Se mikä tällaisessa paikassa risoo, on se että oletetaan kaikkien olevan samanlaisia muiden asioista kiinnostuneita, lähikaupan kulmalla juoruilevia toljottajia. Kun et lähde mukaan pohtimaan sitä, miksi virtasten uusi mersu on vaihtunut vanhaan tojotaan etkä edes sitä vaivaudu päivittelemään, että lahtiskan miestä ei ole näkynyt moneen viikkoon sen jälkeen kun se peräkärryn kanssa lähti, olet omituinen. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta meininki on muutenkin tolkutonta; kun joku on vaihtanut autoa, mennään parkissa olevan auton viereen jopa pihaan ja käsi lippana kyylätään sisään, jotta osataan kertoa josko on vaikka nahkapenkit ja automaattivaihteinen (jonka sitten joku tulee kaupassa kertomaan "jaa sitä on vaihdettu autoa ja oikein automaattiin nahkapenkeillä"). Jos kävelet kylässä olevan tuttavan kanssa tiellä ja joku kanta-asukas ajaa ohi, hän voi pysähtyä ja toljottaa aivan pokkana vierasta autostaan ennenkuin jatkaa matkaansa.
Uteliaisuudella ei ole mitään rajaa; tullaan itsestäänselvyytenä kyselemään esim. miehen asioita, missä on töissä, onko hyväkin palkka, onko auto oma vai työsuhdesellaisellako ajaa. Tietenkään tuollaiseen ei kannata vastata, koska kyselyn tarkoitushan on saada kerrottavaa eteenpäin. Mistäkö tiedän? Siitä, että muiden asioita on yritetty tulla supattamaan minulle monta kertaa, vaikka joka kerta olen sanonut, että juorut ja juoruilijat eivät kiinnosta. Vasta kun jatkoi pysähtymättä matkaa juoruilijan jäädessä huutelemaan (kyllä, huutelemaan :D) perään toisten asioita, alkoi mennä perille, että todellakaan juorut evvk.
Hauskinta on, että kerrottavaksi kelpaava uutinen ei koskaan ole hyvä uutinen; aina puheenaiheet ovat jotakin kielteistä ja tietynlainen ilo kuuluu äänestä ja näkyy ilmeistä, kun pääsee kertomaan että sejase jätti vaimonsa, tämänjatuon lapsikin se on sitten jollakin erityisluokalla, ei päässyt niidenkään poika yliopistoon vaikka niin oli olevinaan älliensä kanssa. Jos poika olisi päässyt yliopistoon, asiaa ei olisi edes mainittu saati että olisi sanottu, että ei ihme kun oli lukion parhaat yo-paperitkin. Ei, kehu ja positiivisuus on tuntemattomia käsitteitä ja hyvin meneminen on aina "olevinaan olemista".
Onko pienemmillä paikkakunnilla aina tällaista? Vai onko kyse siitä, että ne jotka ovat aina asuneet samojen ihmisten ja sukujen kanssa samoilla alueilla, eivät kykene huomaamaan sitä omituista kyräilevää ja katkeraa ilmapiiriä, koska se on heille normaalia ja hekin sitä sitten jatkavat muka normaalina käytöksenä? Me, jotka olemme muualta, huomaamme sen, koska kaupungeissa on hyvin vähän ihmisiä, joiden ainoa kiinnostuksen kohde on muut ihmiset ja niiden asiat, joten tuollainen vääränlainen "ulospäinsuuntautuminen" uteliaisuuden ja nokan toisten asioihin työntämisen muodossa kiinnittää sellaisen huomion, joka on tottunut siihen että ihmiset elää omaa elämäänsä ja antaa muidenkin elää omaansa.
Kommentit (169)
Olen törmännyt tuohon vain Helsingissä. Tuohon kun liität vielä perättömät ilmoitukset isännöitsijälle, niin ollaan helsinkiläisyyden ytimessä. Maalla asuvilla on jokaisella niin kiire, ettei tuollaiseen ole aikaa, mutta täällä kaupungissa on joutilasta väkeä vaikka muille jakaa. Porukka on järkyttävän ahtaista ympyröistä: koko suku asuu jossain Töölössä, joten ei mitään mahdollisuutta ostaa asuntoa Kalliosta tai Hakaniemestä. Naapureina asuneet kolmannessa sukupolvessa, pitävät tiettyjä puistoja ominaan ja ihmettelevät, miten joku voi ostaa marketista, kun on se kulman Valintatalokin. Ikinä ei ole asuttu muualla kuin kotikulmilla ja sen kyllä huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 14:43"]
Olen törmännyt tuohon vain Helsingissä. Tuohon kun liität vielä perättömät ilmoitukset isännöitsijälle, niin ollaan helsinkiläisyyden ytimessä. Maalla asuvilla on jokaisella niin kiire, ettei tuollaiseen ole aikaa, mutta täällä kaupungissa on joutilasta väkeä vaikka muille jakaa. Porukka on järkyttävän ahtaista ympyröistä: koko suku asuu jossain Töölössä, joten ei mitään mahdollisuutta ostaa asuntoa Kalliosta tai Hakaniemestä. Naapureina asuneet kolmannessa sukupolvessa, pitävät tiettyjä puistoja ominaan ja ihmettelevät, miten joku voi ostaa marketista, kun on se kulman Valintatalokin. Ikinä ei ole asuttu muualla kuin kotikulmilla ja sen kyllä huomaa.
[/quote]
Stadissa on kuitenkin se hyvä puoli, että halutessasi voit muuttaa vaikka sitten Kallioon kaikkien meidän junantuomien seuraan, eikä tarvitse hirveästi noita joutilaita Blingströmejä töissäkään katsella, kun eivät ilmeisesti siellä käy.
Tuppukylässä et pääse pakoon yhtään mihinkään, kun koko kylällä on pahimmillaan yhtä paljon asukkaita kuin yhdessä talossa Helsingissä.
Kamalinta tuppukylissä on se, kun ne ihmiset EI TAJUA että kaikkia ei kiinnosta jonkun autonvaihdot halvempaan (taitaa mennä huonosti tai yrittäjän ollessa kyseessä, taitaa olla konkka tulossa) tai kalliimpaan (on tainnut voittaa lotossa tai olisi siinä taloremontti ollut tärkeämpi) - kaikkeen on aina mielipide, joka on myös tuotava julki. Ja aivan sama ainakin minulle, onko jonkun mies jättänyt sen vai onko vaimo lempannut ukkonsa (tosin aina, aina juoruilijoiden maailmassa mies on jättänyt vaimon, ei koskaan toisinpäin saati että yhdessä on todettu ero viisaimmaksi).Juoruilun ja kiinnostuksen tärkeimmät kohteet ovat yleensä samoja, aivan normaaleja ihmisiä, mutta jotka eivät elä elämäänsä "niinkuin kuuluisi" vaan heillä on esim. tavallista komeampi talo, erityisen kallis auto, ovat sinkkuja tai eronneita sinkkuja, omasta halustaan lapsettomia pariskuntia, harrastavat jotakin tuppukylässä erikoista, eivät ole kiinnostuneita yhteisistä asioista (lue: muiden asioista).
Vaikka luulisi, että juoruiluun mukaan lähtemättömyys tekisi ihmisestä fiksun, käykin päinvastoin - se, joka ei halua liittyä kyttääjjäjuoruajiin, huomaakin olevansa itse kytätty ja juoruilun aihe. Jonkinlainen sairaalloinen kehä, josta ilmeisesti kaikki osapuolet saavat jotakin kummallista iloa tai nautintoa.
Tuppukylässä on kannustin olla kunnollinen ihminen kun sinua tarkkaillaan. Eikä siellä kukaan mitään juorua jos hoidat asiasi kunnolla.
Kaupungissa kun kaiken voi heittää läskiksi, niin se valitettavasti näkyy Helsingin itäpuolen asuinalueilla, millään ei ole mitään väliä
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 14:54"]
Kamalinta tuppukylissä on se, kun ne ihmiset EI TAJUA että kaikkia ei kiinnosta jonkun autonvaihdot halvempaan (taitaa mennä huonosti tai yrittäjän ollessa kyseessä, taitaa olla konkka tulossa) tai kalliimpaan (on tainnut voittaa lotossa tai olisi siinä taloremontti ollut tärkeämpi) - kaikkeen on aina mielipide, joka on myös tuotava julki. Ja aivan sama ainakin minulle, onko jonkun mies jättänyt sen vai onko vaimo lempannut ukkonsa (tosin aina, aina juoruilijoiden maailmassa mies on jättänyt vaimon, ei koskaan toisinpäin saati että yhdessä on todettu ero viisaimmaksi).Juoruilun ja kiinnostuksen tärkeimmät kohteet ovat yleensä samoja, aivan normaaleja ihmisiä, mutta jotka eivät elä elämäänsä "niinkuin kuuluisi" vaan heillä on esim. tavallista komeampi talo, erityisen kallis auto, ovat sinkkuja tai eronneita sinkkuja, omasta halustaan lapsettomia pariskuntia, harrastavat jotakin tuppukylässä erikoista, eivät ole kiinnostuneita yhteisistä asioista (lue: muiden asioista).
Vaikka luulisi, että juoruiluun mukaan lähtemättömyys tekisi ihmisestä fiksun, käykin päinvastoin - se, joka ei halua liittyä kyttääjjäjuoruajiin, huomaakin olevansa itse kytätty ja juoruilun aihe. Jonkinlainen sairaalloinen kehä, josta ilmeisesti kaikki osapuolet saavat jotakin kummallista iloa tai nautintoa.
[/quote]Oletko sanonut ettei kiinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuppukylän tyttönä voin sanoa, että tutulta kuulostaa! Asuin siellä tarpeeksi kauan, kunnes luojalle kiitos siitä, että löysin mieheni, joka oli aivan muualta ja muutimme isoon, molemmille vieraaseen kaupunkiin, johon myös olemme jääneet. Nyt kun käyn kotipaikkakunnalla ja olen siellä jonkin ajan, niin ahdistamaan alkaa tuo meininki! Häpeän niiden ihmisten puolesta, kun itse eivät tajua idioottimaista käytöstään. Paljon kertoo sekin, että olen suvustani ainut, sekä äidin että isän puolelta (sedät, tädit, enot, serkut...) joka on nainut oman paikkakunnan ulkopuolelta! HYVÄ MINÄ!
Jännä, mä olen asunut 30 vuotta Helsingissä (välissä 10 v muualla pikkupaikkakunnilla) enkä ole täällä tuohon törmännyt vaikka olen asunut 6 eri kaupunginosassa. Ja tunnen paljon jopa niitä ankkalammikon ruotsinkielisiä, enkä heidänkään joukossaan tuohon ilmiöön ole törmännyt.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 14:43"]
Olen törmännyt tuohon vain Helsingissä. Tuohon kun liität vielä perättömät ilmoitukset isännöitsijälle, niin ollaan helsinkiläisyyden ytimessä. Maalla asuvilla on jokaisella niin kiire, ettei tuollaiseen ole aikaa, mutta täällä kaupungissa on joutilasta väkeä vaikka muille jakaa. Porukka on järkyttävän ahtaista ympyröistä: koko suku asuu jossain Töölössä, joten ei mitään mahdollisuutta ostaa asuntoa Kalliosta tai Hakaniemestä. Naapureina asuneet kolmannessa sukupolvessa, pitävät tiettyjä puistoja ominaan ja ihmettelevät, miten joku voi ostaa marketista, kun on se kulman Valintatalokin. Ikinä ei ole asuttu muualla kuin kotikulmilla ja sen kyllä huomaa.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eikä siellä kukaan mitään juorua jos hoidat asiasi kunnolla."
Mielestäni uudehkossa omakotitalossa asuva, uusilla autoilla ajavat työssäkäyvät ihmiset, jotka eivät kanna kassikaupalla kaljaa kaupasta ja rellestä kännissä kylänraitilla, ovat asiansa "kunnolla" hoitavia. Eipä estä juoruilua.
Et ole varmaankaan asunut tuppukylässä kun et tiedä, että kaikenlainen erilaisuus on pahasta. Jokaisen olisi oltava tavis kaikin tavoin, duunariammatti (toisaalta, titteleitä kyllä ihaillaan ja jos joku oman kylän poika on työnsä vuoksi esillä lehdissä tai teeveessä, siitä kyllä rinta kaarella mainitaan), vaatteet mitäänsanomattomat ja mielellään vapaa-ajanasussa kaikenaikaa, asuntona tönö, mieluiten vanha kotitalo tai rintamamiestalo (jälleen outo ilmiö, vuokralla asujia halveksitaan, mutta samoin niitä joilla on komea talo upealla tontilla), koulussa hyvät lapset ovat ylpistyneitä mutta huonot tyhmiä (siis mikä ihme kelpaa?).
Vastaan itse; seiso suu ammollaan keskellä tietä toisen samanlaisen kanssa, päät yhdessä supattamassa, aina sopivassa välissä eikai voi ihme hehheh ihanko totta mutta oletko kuullut tätä blaablaa, permanentti itsevärjätyssä punaisessa kananpeetukassa, ylipainoisena, löysissä rumissa vaatteissa ja muista kääntää päätä kuin periskooppia ettei vaan jää näkemättä mitään merkittävää. Kun olet vielä valinnut miehesi oikein, lapsesi ovat keskitasoa koulussa, asutte talossa, jota ei edes huomaa (paitsi mauttomista väriä vaihtavista valoista pihan puussa, jotka ovat siellä juhannukseen) ja ajatte 10 vuotta vanhalla "järkevällä" perheautolla, olet riittävän samankaltainen. Eri asia sitten, mitä tuossa on haluttavaa.
AAmen! Olen kotoisin 10 000 asukkaan kokoisesta paikasta ja kyllä ahdisti,heti pois ylppäreiden jälkeen. Ensikiksi au-pairiksi maailmalle ja sitten hkiin opsikelemaan. Tämä kyttääminen ja juoruilu tosiaan läsähtää naamalle kun kotikulmilla käy. On oikeatsi järkyttävää huomata että ne kouluaikojen kaverit jotka ovat jämähtäneet sinne,niin he käyvät siinä kylän ainoossa baarissa siellä niiden samojen ihmisten kanssa jotka ovat tunteneet kokoikänsä. Kaikkea erilaista paheksutaan ja ei oikein tiedetä mistään mitään kun ei olla koskaan missään muualla oltu. Tentitään heti muiden työpaikat,koulutukset yms. ja varsinkin jos serkun,kaverin yms. puoliso on ulkopaikkakuntalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin allekirjoittaa kaiken ap:n ja muiden kokemuksista, ihan kuin olisin muistellut elämääni entisessä kotikaupungissa :) Se että elää tai yrittää elää "moitteettomasti" ei tosiaan ole esteenä juttujen kohteena olemiselle!
Tuo on sitä ihanaa yhteisöllisyyttä, jota jotkut haluaa enemmän. Muuttakoon maalle, siellä sitä saa.
Olen itse asunut tuppukylässä ja eniten minua hämmästyttää ihmisten "toisten ihmisten lukutaidottomuus". Siis se, että vaikka kaikin tavoin luulisi ihmisen huomaavan, että toinen yrittää vältellä, valitsee toisen reitin, vaihtaa puolta tiellä, ei tule samalle käytävälle kaupassa, silti seurataan ja tullaan pajattamaan milloin mitäkin, ja taas ei huomata että toinen ei vastaa, katselee muualle, ei esitä tarkentavia smalltalk-kysymyksiä, on lähdössä jatkamaan, ei koskaan ole aloitteellinen tervehtimisessä tai keskustelunaloituksessa. Silti ei ymmärretä selviä viestejä siitä, että jos tuo ei koskaan tervehdi ensin, aloita keskustelua, vastaa, osallistu, edes näytä kiinnostuneelta ja ystävälliseltä, sitä ei ehkä kiinnosta joten jätänpä sen rauhaan. Ei, normaalit sosiaalisten viestien lukutaidot on tuppukylässä jääneet toimittamatta ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin exän kanssa pikkupaikkakunnalla, hän oli sieltä kotoisin. Minusta juoruttiin avoimesti, mm. että olen raskaana, vaikka en ollut. Kun mun veli tuli käymään ja ajettiin kylänraittia yhdessä autolla, voi jeesus sitä tuijotusta ja verhojen heiluntaa. Oikein nauratti ja heitin vettä myllyyn olemalla vaan salaperäinen tästä tuntemattomasta miehestä =)
"Tentitään heti muiden työpaikat,koulutukset yms. ja varsinkin jos serkun,kaverin yms. puoliso on ulkopaikkakuntalainen."
Onko koskaan kenenkään koulutus, työ, titteli ollut sellainen, että siitä olisi jotakin positiivista kommentoitavaa? Väitän ettei. On sitten työtön, duunari tai miljonääritoimitusjohtaja, sama vähättely ja naureskelu siitä seuraa. Mutta annas ola jos oman tyttären mies on insinööri, sitä kyllä toitotetaan että käytiin meidän tyttären ja sen INSINÖÖRImiehen luona kyläss. se meidän tytön INSINÖÖRImieskin sanoi että tää on hyvä auto, olenko muuten maininnut että meidän tytön mies on INSINÖÖRI. Jos satut tietämään, että kyseinen insinöörimies on työttömänä ja mainitset sen, se on vain inhottavia puheita eikä ollenkaan totta ja sitten vaihdetaan puheenaihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan muuttasi pienelle paikkakunnalle. En pysty olemaan siellä onnellinen, vaan tarvitsen ympärilleni kaupungin vilinää. Töitä tietysti toivoo aina saavansa, mutta tämä on sellainen asia, josta en ole valmis tekemään kompromissia.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 15:18"]
"Eikä siellä kukaan mitään juorua jos hoidat asiasi kunnolla."
Mielestäni uudehkossa omakotitalossa asuva, uusilla autoilla ajavat työssäkäyvät ihmiset, jotka eivät kanna kassikaupalla kaljaa kaupasta ja rellestä kännissä kylänraitilla, ovat asiansa "kunnolla" hoitavia. Eipä estä juoruilua.
Et ole varmaankaan asunut tuppukylässä kun et tiedä, että kaikenlainen erilaisuus on pahasta. Jokaisen olisi oltava tavis kaikin tavoin, duunariammatti (toisaalta, titteleitä kyllä ihaillaan ja jos joku oman kylän poika on työnsä vuoksi esillä lehdissä tai teeveessä, siitä kyllä rinta kaarella mainitaan), vaatteet mitäänsanomattomat ja mielellään vapaa-ajanasussa kaikenaikaa, asuntona tönö, mieluiten vanha kotitalo tai rintamamiestalo (jälleen outo ilmiö, vuokralla asujia halveksitaan, mutta samoin niitä joilla on komea talo upealla tontilla), koulussa hyvät lapset ovat ylpistyneitä mutta huonot tyhmiä (siis mikä ihme kelpaa?).
Vastaan itse; seiso suu ammollaan keskellä tietä toisen samanlaisen kanssa, päät yhdessä supattamassa, aina sopivassa välissä eikai voi ihme hehheh ihanko totta mutta oletko kuullut tätä blaablaa, permanentti itsevärjätyssä punaisessa kananpeetukassa, ylipainoisena, löysissä rumissa vaatteissa ja muista kääntää päätä kuin periskooppia ettei vaan jää näkemättä mitään merkittävää. Kun olet vielä valinnut miehesi oikein, lapsesi ovat keskitasoa koulussa, asutte talossa, jota ei edes huomaa (paitsi mauttomista väriä vaihtavista valoista pihan puussa, jotka ovat siellä juhannukseen) ja ajatte 10 vuotta vanhalla "järkevällä" perheautolla, olet riittävän samankaltainen. Eri asia sitten, mitä tuossa on haluttavaa.
[/quote]Miksi sä haluat olla erilainen. Kiva talo ja 10 v auto on ihan ok. Tuppukylän vahvuus on juuri se että kaikki on samanlaisia. Jos sä haluat tehdä jotain irtiottoja niin muuta pois. Kuten sanottu paremmin noilla tuppukylillä menee kuin jollain Hesalla missä Wt-kultuuri kukoistaa eikä millään ole mitään väliä
ulkonäköä ei saisi arvostella, mutta yleensä nää juoruajat on tajuttoman rumia pintapuoleltakin.
Mun äidille tuli menovaihe 30+ ja sillä oli ne tyypit aina omasta pitäjästä eli sieltä pieneltä paikkakunnalta missä on asukkaita tänäkin päivänä alle 15 000. Lukion jälkeen kun lähdin opiskelemaan ja sitä sitten hahmotti muuta elämää ja maailman menoa niin tajusin kuinka nolo ja nurkkakuntainen oma äiti voi olla näissä miesasioissa.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:43"]
Mun äidille tuli menovaihe 30+ ja sillä oli ne tyypit aina omasta pitäjästä eli sieltä pieneltä paikkakunnalta missä on asukkaita tänäkin päivänä alle 15 000. Lukion jälkeen kun lähdin opiskelemaan ja sitä sitten hahmotti muuta elämää ja maailman menoa niin tajusin kuinka nolo ja nurkkakuntainen oma äiti voi olla näissä miesasioissa.
[/quote]Mikä siinä on noloa että seurustelee oman paikkakunnan ihmisten kanssa?
Alue: Aihe vapaa
Valitetttan tuttua, kotoisin noin 20 000 ihmisen kaupungista alle 2h päästä Helsingistä. Ymmärsin tämä tosin vasta kun muutin lukion jälkeen Helsinkiin töihin ja opiskelemaan, en ennen osannut nähdä ilmiötä. Nyt aina kotona käydessä tämä iskee silmille, jopa vain äitin kanssa jutellessa - juorua, juorua juorua siitä mitä kukakin teki tai ei tehnyt. Helsingissä asuminen oli opiskelujen jälkeen ihanan vapauttavaa, minulla oli yksityisyyteni. Nyt asun ulkomailla muutaman miljoonan ihmisen kaupungissa ja luulen ettei kotipaikkakunnalle ole koskaan enää paluuta kuin muutamaksi päiväksi kerrallaan.