Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tuppukylän arkea
04.03.2014 |
Nykyäänhän on tilanne se, että työn takia on joustettava joissakin asioissa (tai siis ainakin niiden, jotka ovat työhaluisia ja joilla on se työ, jolla toimeentulo hankitaan), joihin kuuluu myös asuminen. Asuinkunta on tuppukylä; ei kuitenkaan mikään muutaman tuhannen asukkaan syrjäseutu, mutta kunta, jossa asuvat ihmiset ovat asuneet siellä "aina" ja monet käyvät opiskelemassa muualla, mutta palaavat kuitenkin takaisin kotikuntaan. Niinpä tavallaan kaikki tuntevat toisensa.
Se mikä tällaisessa paikassa risoo, on se että oletetaan kaikkien olevan samanlaisia muiden asioista kiinnostuneita, lähikaupan kulmalla juoruilevia toljottajia. Kun et lähde mukaan pohtimaan sitä, miksi virtasten uusi mersu on vaihtunut vanhaan tojotaan etkä edes sitä vaivaudu päivittelemään, että lahtiskan miestä ei ole näkynyt moneen viikkoon sen jälkeen kun se peräkärryn kanssa lähti, olet omituinen. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta meininki on muutenkin tolkutonta; kun joku on vaihtanut autoa, mennään parkissa olevan auton viereen jopa pihaan ja käsi lippana kyylätään sisään, jotta osataan kertoa josko on vaikka nahkapenkit ja automaattivaihteinen (jonka sitten joku tulee kaupassa kertomaan "jaa sitä on vaihdettu autoa ja oikein automaattiin nahkapenkeillä"). Jos kävelet kylässä olevan tuttavan kanssa tiellä ja joku kanta-asukas ajaa ohi, hän voi pysähtyä ja toljottaa aivan pokkana vierasta autostaan ennenkuin jatkaa matkaansa.
Uteliaisuudella ei ole mitään rajaa; tullaan itsestäänselvyytenä kyselemään esim. miehen asioita, missä on töissä, onko hyväkin palkka, onko auto oma vai työsuhdesellaisellako ajaa. Tietenkään tuollaiseen ei kannata vastata, koska kyselyn tarkoitushan on saada kerrottavaa eteenpäin. Mistäkö tiedän? Siitä, että muiden asioita on yritetty tulla supattamaan minulle monta kertaa, vaikka joka kerta olen sanonut, että juorut ja juoruilijat eivät kiinnosta. Vasta kun jatkoi pysähtymättä matkaa juoruilijan jäädessä huutelemaan (kyllä, huutelemaan :D) perään toisten asioita, alkoi mennä perille, että todellakaan juorut evvk.
Hauskinta on, että kerrottavaksi kelpaava uutinen ei koskaan ole hyvä uutinen; aina puheenaiheet ovat jotakin kielteistä ja tietynlainen ilo kuuluu äänestä ja näkyy ilmeistä, kun pääsee kertomaan että sejase jätti vaimonsa, tämänjatuon lapsikin se on sitten jollakin erityisluokalla, ei päässyt niidenkään poika yliopistoon vaikka niin oli olevinaan älliensä kanssa. Jos poika olisi päässyt yliopistoon, asiaa ei olisi edes mainittu saati että olisi sanottu, että ei ihme kun oli lukion parhaat yo-paperitkin. Ei, kehu ja positiivisuus on tuntemattomia käsitteitä ja hyvin meneminen on aina "olevinaan olemista".
Onko pienemmillä paikkakunnilla aina tällaista? Vai onko kyse siitä, että ne jotka ovat aina asuneet samojen ihmisten ja sukujen kanssa samoilla alueilla, eivät kykene huomaamaan sitä omituista kyräilevää ja katkeraa ilmapiiriä, koska se on heille normaalia ja hekin sitä sitten jatkavat muka normaalina käytöksenä? Me, jotka olemme muualta, huomaamme sen, koska kaupungeissa on hyvin vähän ihmisiä, joiden ainoa kiinnostuksen kohde on muut ihmiset ja niiden asiat, joten tuollainen vääränlainen "ulospäinsuuntautuminen" uteliaisuuden ja nokan toisten asioihin työntämisen muodossa kiinnittää sellaisen huomion, joka on tottunut siihen että ihmiset elää omaa elämäänsä ja antaa muidenkin elää omaansa.
Kommentit (169)
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 02:00"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 22:14"]
Harrastukset ovat myös pahasta, mikäli ne ovat jotenkin tavoitteellisia. Viikonloppuna voi pariskunta käydä yhdessä kävelylenkillä ja vaimo voi ehkä käydä koulutalolla järjestettävässä jumpassa. Mutta jos joku treenaisi esimerkiksi kuntosalilla tavoitteellisesti, häntä katsottaisiin kieroon ja puhuttaisiin siitä, ettei taida olla työtä tehtävänä, sillä työstä ne miehen lihakset kuuluu tulla. Kesäisin voidaan olla kunnan kesäteatterissa mukana. Sitä tullaan sitten koko lähiseudun voimin katsomaan, koska "se Pirkkokin kuuluu olevan siinä mukana."
[/quote]
Auts, niin naulan kantaan.:D
Jos joku kuntoilee tavoiteellisesti, juorutaan hänestä mikä hänkin luulee olevansa. Ja sama, jos mies ei ole keskivartalolihava tai luikku kukkakeppi tai nainen löysä. "Normaali kansalainen" on tuollainen. Kunnosta huolehtiminen on ylimielisyyttä.
Ja vielä ammareista: lakimiehiin suhtaudutaan toisaalta halveksuen(hieno herra). mutta samaan aikaan pelon sekaisella kunnioituksella.
[/quote]
Ne luulee, et se haastaa kyylät oikeuteen vainoamisesta ja herjaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaali=läski tai laiha läski Jo teininä on ihan ok olla tuollainen.
Kuntoileva on seonnut. Terve käy korkeintaan kansalaisopiston jumpassa ja jotkut hölkällä tai sauvoja ulkoiluttamassa. Juokseminen tai ylipäätään tehokas, kehittävä liikunta on hulluutta.
Kaikki muut kasvikset paitsi peruna(laskevat sen kasvikseksi) on pupunruokaa. Rasvaton maito ei ole maitoa ollenkaan, kevytmaitoa vähintään sen olla pitää. Lihan pitää olla nautaa tai sikaa, ei kala tai siipikarja ole oikeaa ravintoa. Kahvia ei voi juoda ilman pullaa tai leivonnaista. Keksi käy hätätapauksessa, mutta vain kahvia pelkästään ei voi juoda.
Miksi ihmeessä kaupunkien ja kuntien välillä on terveyseroja...?
Ruokailutottumukset muuten näkyy tuppukylien marketeiden valikoimissa.
Hyvä ketju osoittamaan millaisia katkeria juoruämmiä ja kyyliä kaupunkiin muuttaneet on. Ja olette ajastanne ja tietotasosta n. 30 vuotta jäljessä.
Ja vauvasta vaariin harrastus periytyy, sylki lentää taaperon / kaverin naamalle, kun näiden lapsukaiset tepastelevat ja puhuvat vastaantulevista tai kolmen porukan kolmannesta kaverista. Sipi supi kun toi on tollainen.
Haha, en ole pitkään aikaan nauranut niin paljon kuin tätä juttua ja kommenteja lukiessa! Aivan nappiin, mikä ihme muuten että muitten autot ovat niin monen kiinnostuksen kohteena? Asuin itse tuppukylässä muutaman vuoden ja kuulin mitä ihmeellisempiä kommenteja autojen kunnosta ja laadusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan loistava ketjunavaus :D Juuri tuota se on pienellä paikkakunnalla. Ei voisi itseäkään kerta kaikkiaan vähempää kiinnostaa, jos joku on vaihtanut autoa tai muutenkaan nämä, että on se perkele kun joillain ihmisillä ei sitä omaa elämää ole, vaan tuolla toreilla sitten juorutaan kaikkien muiden asiat puhki ja siellä sitten katsellaan alta kulmien että kukahan perkele se tuokin kuvittelee olevansa. Pitää kuulua tiettyihin piireihin ja päin naamaa ei kukaan sano koskaan mitään. En jotenkin pysty vaan ymmärtämään sitä että eikö se nyt vanhaan ikään mennessä ole jo tajuttu että se oma elämänlaatukin nousee ihan huimasti, kun ei sitä omaa elämäänsä omista toisten kyttäämiselle. :D
Jotenkin pistää kyllä huvittamaan ja vähän ehkä säälittämäänkin se, että tuo "kun kuljin kaupungilla, niin jo rupesi verhot heilumaan" ei ole vitsi, vaan ihan oikeasti todellisuutta joidenkin ihmisten kohdalla :D Että siellä verhojen takana ihan oikeasti kytätään säännöllisesti jotta saadaan sitten siellä juoruringissä puheenaihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että kyllä pitää jumalauta olla se oma panta ahtaalla ja kapealla, jotta tarvii elämän"ilo" repiä sieltä verhon takaa kyttäämällä.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 11:52"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 11:25"]
Mun mies on koko elämänsä asunut tällä pikkupaikkakunnalla. Minä muutin jokunen vuosi sitten tänne. Suhteemme alkuajoista asti mies on noudattanut samaa kaavaa. Joka viikonloppu laittaa sälekaihtimet auki nukkumaan mennessä. Tätä kun alussa ihmettelin sain vastaukseksi, että naapuri kyylää heti aamulla juoruten eteenpäin, että kuka on krapulassa ja nukkuu puolille päivin, tämän näkee kuulemma siitä, että kaihtimia ei ole avattu heti aamulla klo 6. Jos riitelemme kovaäänisesti, mies laittaa ovet ja ikkunaluukut kiinni, ettei naapurit kuule meidän tappelevan. Ihan joka asiasta voi siis repiä juoruja.
[/quote]
Tuppukylän sukulaiseni tekee juuri näin ja kyttää kaikkien muiden kaihtimet, missä on mikäkin kiinni tai auki ja mitä se merkitsee ja kuinka sielläkin sitä tai täälläkin tätä ja mitä taas on ollut tai on olematta. Päläpälä kertoo eteenpäin kaikki.
[/quote]
Siis tämä! Sälekaihtimista tuli mieleen omat "pimeät vuodet" pikkukylässä. Uutena asukkaana en tajunnut sälekaihtimien merkitystä heti, mutta ymmärsin sen jälkeen, kun alkoi tulla naapureilta tarkkaa analyysiä siitä, mihin aikaan meillä oli avattu sälekaihtimet minäkin viikonpäivänä. Ratkaisin asian kylläkin toisin, rupesin pitämään jatkuvasti kiinni niiden parin ikkunan sälekaihtimia, jotka näkyivät naapureihin. Onneksi peräkylissä asutaan niin harvakseltaan, että pystyi sentään joidenkin ikkunoiden kaihtimia säädellä ihan oman mielen mukaan, kun ei talon siellä puolen ollut naapureita pitämässä kirjaa... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuahan ei itseäni liikuta niin tuon taivaallista mitä minusta ajatellaan tai puhutaan ja ihan tietoisesti ohjaan ajatteluni johonkin minulle tärkeisiin asioihin ja semmoisiin ihmisiin esimerkiksi joiden kanssa voin olla ihan luontevasti oma itseni.
Mutta sitä olen miettinyt että mistä ihmeestä tuo tarve jauhaa muiden asioita oikein kumpuaa? Ja nimenomaan tuo pienten porukoiden ongelma, eli jos vähänkään olet millään tavalla erilainen tai poikkeat siitä massasta niin jo on kaikki mahdolliset juoruasemat pystyssä. Onko se jotain omaa itseen kohdistuvaa katkeruutta, jota helpottaaksen ihmisen täytyy siellä toisten yhtä katkeroituneiden ihmisten parissa purkaa ja siellä sitten tosiaan kaikki ja ihan kaikki on paskaa. Jotain oman elämän sisällöttömyyttä sillä puretaan, että kun minä olen ahdasmielinen niin pitää olla kaikkien muidenkin.
Vanhempien kanssa samassa rappukäytävässä asuu yksi. Joskus olen sinne mennessä pelästynyt ihan pirusti, kun tämä hyökkää sieltä oman ovensa takaa kyselemään jotain ihan jonninjoutavuuksia. Se ihan oikeasti vissiin kyttää siellä ovisilmän takana ja hyökkää sieltä esiin jos joku keneltä tarvii jotain tiedonjyväsiä saada nyhdettyä irti siitä ohi menee :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua! Ihan tuli déjà vu -olo. Tällaista on siis muuallakin kuin alkuperäisessä kotokunnassani...
Ja sitten ne pitkät katseet mitä tuolla taajamissa kulkiessa tulee. Autosta tuijotetaan pitkältä matkalta ja kävelijät joskus kääntyy vielä taaksepäinkin toljottamaan. Ei vaan voi tajuta :D Mutta kyllä se ahdistaa ja vituttaa kun joskus tuntuu että ei tuolla ulkona saisi edes kulkea ilman että aina on jonkun silmät selässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään tuolla yhdessä taajamassa autoon kamoja laittaessani joku äijä siitä ihan se normaali "joku on juuri tappanut koko perheeni" ilme kasvoillaan ohi mennessä mulkkasi tietty eka minua ja sitten ohi käveltyään vielä sillä tavalla kääntyi tuijottamaan taakseen. Katsekontaktia ei silmiin ottanut kuinkas muutenkaan, mutta kyllä sen kuitenkin näki että pannussa kiehui ja kunnolla. Mitähän lie olin taas tehnyt, ehkä minulla oli väärän värinen takki päällä herran mielestä?
Loistavaa analyysiä ap:lta. Itseäkin ahdistaa pahasti, kun joutuu vierailla anopilla, joka asuu tuppukylässä ja on mitä pahin juoruämmä ja kyttääjä. Vierailut kuluvat siihen, kun anoppi puhuu taukoamatta ja haukkuu naapurit, sukulaiset, kyläläiset, kunnan virkamiehet, oman työpaikan, työkaverit ja mitä nyt vaan tuleekin mieleen. Lisäksi kerrotaan anopin mielestä mehevimmät juorut pettämisistä, eroamisista, uusista mies- ja naisystävistä, raskauksista, sairauksista jne. Ja auta armias, jos kylään on muuttanut ULKOMAALAINEN, se on heti neekeri ja hyi miten musta ja mitä se tänne tuli, joku huijari se kuitenkin on. Ja kun naapurin tyttö paljastui lesboksi, sille on syljetty ja yökätty jo useammalla vierailulla.
Tuntuu pahalta kuunnella tuollaista ahdasmielisyyttä ja ihmisten haukkumista, kun ne muutamat, jotka jutuista ylipäätään tunnistan, ovat mielestäni aivan tavallisia ihmisiä. Suurinta osaa juttujen kohteista en kylläkään edes tunne, mutta silti heistä puhutaan minullekin, kuin minun heidät pitäisi tunnistaa ja tietää.
Omista asioistani en anopille puhu koskaan mitään, mutta luulenpa, että hän kyllä keksii ne jutut omasta päästään ja meidän lähtömme jälkeen käydään vuorostaan kertomassa mehevimmät kuulumiset miniän elämästä siellä suurkaupungissa ja mitäsekinluuleeolevansa, joku maisteri...
Niin ja kun muutaman kerran olen ihan erehtynyt avaamaan suuni ja sanomaan, että kannatan tasa-arvoista avioliittolakia (kun anoppi jauhoi siitä lesbonaapurintytöstä) ja että minusta koulutetulle ja osaavalle ihmiselle pitääkin maksaa hyvää palkkaa (kun oli menossa kunnan uuden virkamiehen haukkuminen ja sillekinvarmaanmaksetaankolmetonniakuussa jaadijaa...), niin eiköhän minunkin persoonani elä jo ihan omaa elämäänsä tämän kitukylän juoruringeissä.
Niin ja ne autot tosiaan kiinnostaa myös sairaalloisesti, sekä niin, että jokainen ohi ajava auto kytätään, että kenen mahtaa olla ja minne menossa ja kaikkien auto-ostokset analysoidaan. Anopin naapuri tuli kurkkimaan meidänkin auton ikkunoista sisään, kun vierailulla olimme ja sentään ei ollut kyse kuin hyvin kohtuuhintaisesta ja pienikokoisesta kaupunkiautosta.
Jokaisen pakkovierailun jälkeen totean, että IKINÄIKINÄIKINÄ en tuohon kylään muuta enkä muuallekaan vastaaviin "kuntakeskuksiin" (ja itsekin olen kotoisin pikkupaikkakunnalta, jonka elämänmeno oli ihan samanlaista, sitä ei vain tunnistanut silloin nuorena niin selvästi, kun oli sen keskellä kasvanut - onneksi pääsi pois ja maailma avartui).
Miettikää jääkö niihin tuppukyliin ketään, jolla rahkeet riittää suurempiin yhteisöihin. Niin, ei jää.
Kaikilla pikkupaikkakunnilla ei ole tuolaista, mutta kotikunnassani oli. Se oli suurimpia syitä siihen, että en koskaan viihtynyt siellä: minua ei kiinnosta ihmisten autot, ei kiinnosta kuka makaa kenenkin kanssa avoimesti tai salaa, eikä kiinnosta paljonko palkka naapurilla.
Kotikunnassani oli kyllä paljon hyvääkin, mm. puhdas kaunis luonto, rauhallisuus ja tietynlainen reippaus asioiden hoitamisessa. Mutta tuo kääntöpuoli oli vain hyvistä puolista huolimatta mulle liikaa, pakko oli päästä isommalle paikkakunnalle, anonyymiksi ihmisten sekaan.
T. Nykyisin kaupunkilainen.
Ap, naulan kantaan ja toinen vastaaja myös. Loistavat kuvaukset ja olisi naurattanut, jos en itse asuisi juuri tuollaisella paikkakunnalla myös. Ihan samat kokemukset itsellänikin. Odotan niin poispääsyä, mutta täällä on vielä kärvisteltävä pari kolme vuotta. Kirsikkana kakun päällä on anoppi, joka asuu myös paikkakunnalla ja joka kuuluu ehdottomasti alueen juorutoimittajien eliittiin. Auuuuts!
Tuppukylän normimeininkiä. Kun on sukupolvien ajan mälvätty muiden asioita ja kytätty verhonraosta, kuka tekee mitä ja menee minnekin ja pohdittu miksi, se siirtyy kuin kansanperinteenä eteenpäin eikä sitä kukaan kyseenalaista - ennenkuin muuttaa pois ja huomaa, että ns. normaalit ihmiset katsoo hitaasti kun alkaa jonkun asioita tosissaan pohtia ja kytätä.
Tuppukylän meininkiin kuuluu myös se, että nuoret jättää koulunkäynnin vähälle, ehkä joku lukio käydään kun yo on tuppukylissä vieläkin hieno titteli, mutta sen jälkeen sitten kauppaan töihin, naimisiin luokkakaverin kanssa (eikä muita seukkauskumppaneita olekaan) ja tenavia tekemään. Katkeruus äänessä naureskellaan milloin millekin tajuamatta edes itse, että sen katkeruuden huomaa. Eihän noin ahtaista ympyröistä ja samassa piirissä pyörimisestä voi tulla muuta kuin aloittajan kaltaista meininkiä.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 15:43"]
Asuin exän kanssa pikkupaikkakunnalla, hän oli sieltä kotoisin. Minusta juoruttiin avoimesti, mm. että olen raskaana, vaikka en ollut. Kun mun veli tuli käymään ja ajettiin kylänraittia yhdessä autolla, voi jeesus sitä tuijotusta ja verhojen heiluntaa. Oikein nauratti ja heitin vettä myllyyn olemalla vaan salaperäinen tästä tuntemattomasta miehestä =)
[/quote]
ei täsmää tuppukylämeininkiin. Liian hienotunteista, kuuluu mennä ulos suu auki katsomaan ja hakea toinen siihen viereen tuijottamaan.