Mitä tehdä herkästi loukkaantuvan miehen suhteen?

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 19:49"]

Hitto miten rasittavaa elämää!

[/quote]

Rasittavaa ja rasittavaa. Itse vihaan riitelyä eikä mieskään mökötä usein, koska erimielisyyksiä harvoin tulee. Muuten suhteemme toimii loistavasti, saan ja annan paljon rakkautta, hellyyttä, kunnioitusta, arvostusta, toveruutta, tukea ja kaikkea muuta ihanaa. Kukaan ei ole täydellinen ja miehestäni löytyy vain tämä yksi "suuri" vika, joka ei loppupeleissä ole mikään merkittävä. Minä en halua olla nalkuttava ja huutava akka, en koe että minulla on oikeus huutaa ja räyhätä jatkuvasti, joten kränää on harvoin.

Kaikin puolin muuten täydellinen ja ihana mies <3! Ei ole mikään kaljaa kittaava suomi-juntti, joka ei puhu eikä pussaa, mussuttaa vaan lenkkimakkaraa ja katsoo vain urheilua tai äksöneitä.

Mököttäminen on tehokasta vallankäyttöä ja jopa henkistä väkivaltaa. Siitä voi päätellä kuinka paljon pitäisi kumarrella ja pyydellä anteeksi. Uskon itse, että mököttäjä tavallaan nauttii tilanteesta, jotkut enemmän kuin toiset, kun saa olla lepyteltävänä ja paapottavana. Harvalla muulla keinolla pystyy saamaan muut toimimaan tahtonsa mukaan.

Mun mies tekee tuontyyppistä, lyhytkestoisemmassa mielessä. Mielestäni täysin tietoista ja vastapuolen kannalta täysin mahdotonta käytöstä.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 20:13"]

Kuulostat kyllä ihan minun mieheltäni! Hänkin haluaa miellyttää ja hakee hyväksyntää, aina kun mököttää jostain sanomisestani, sanoo syyksi sen, että moittii itseään monista asioista muutenkin päänsä sisällä, eikä haluaisi kuulla niitä asioita enää toisen sanomana. Minusta taas jotkut asiat on sellaista, että niistä on vain pakko puhua. En voi nähdä toisen pään sisään ja tietää, mitä asioita tiedostaa ja mitä ei. Siksi näistä pitäisi pystyä puhumaan avoimesti.

Ei se valtapeliä ole, vaan puhtaasti sitä, että mies menee lukkoon eikä osaa käsitellä negatiivisia tunteita, vaan ne tulee sellaisena paineena päälle ja todella vahvoina. Tässä opetellaan tätä kommunikointia puolin ja toisin ja ollaan vähän edistytty.

T:26

[/quote]

Minulla on juuri tuota samaa, että soimaan jo itse itseäni, enkä halua asiasta muilta kuulla. Itselläni on vielä tosi paha tapa jäädä vatvomaan noloja juttuja, joita olen tehnyt. Haluaisin unohtaa, mutta en pysty ja nämä asiat jäävät vaivaamaan pitkäksi aikaa. Tämän takia asiaa pahentaa, jos joku siitä mainitsee. Jännä, että mulla onkin sitten jossain kohtalotovereita, ainakin jollain tasolla. Haluan jo tosi kovasti lopettaa mököttämisen ja päästää toisten möläytykset toisesta korvasta ulos! Kunpa vielä joskus onnistuisin...

-27

27/29, kyllä, pyysin juurikin neuvoja, kiitos! Joo, tuollaista ns. Hyväntuulista Tilan antamistakin olen kokeillut. Mies vaan tuntuu keräävän siinä hermostuessaan siinä määrin pyhää vihaa yhteen nippuun, että tuo ei onnistu. Voisi tulla jopa nyrkistä, jos yrittäisin... Ei hän ole väkivaltainen, mutta tuo kuvatkoon sitä kiuhumisen astetta. Päivän parin päästä tuo kiva tekeminen voi kyllä auttaa häntä siirtymään pois mökötys-moodilta, mutta se kestää minusta ihan liian kauan.

Tuli mieleen ikäviä seuraamuksiä, siis muitakin kuin se, että olen tuon takia alkanut pantata omaa suuttumustani, mikä on muuttanut tapaani käsitellä ristiriitoja huonompaan suuntaan.

toinen vaikutus on tietysti se, että varon sanomisiani ja tekemisiäni, mikä on aika uuvuttavaa. Koskaan en voi tietää, mistä äijä hermostuu, en voi luottaa siihen, että meillä on kotona kivaa ja lomasta tulee mukava ja rentouttava. Ikuinen epävarmuus syö mielenrauhaa ja tunnesidettäni häneen.

kun en luota häneen, olen alkanut kylmetä tunteiltani. En jaksa kertoa hänelle suruistani, iloistani, mielenharmeistani - koska hän ei välttämättä tue minua, lohduta, iloitse tai ole puolestani vihainen. Päinvastoin, jos kerron jostain, jonka koen olleen minua kohtaan väärin, hän saattaa jopa suuttua minulle: miksi annoit tuon tapahtua, miksi olit typerä tms. 

Joo. Surullista, meillä on takana kumminkin liki 30 vuotta yhteistä eloa, joukossa myös hyviä hetkiä ja kokemuksia. Samankaltainen arvomaailma, paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita. 

Mutta tuo varpaisillaan olo uuvuttaa ihan kamalasti!

ap

Mököttäminen on nimenomaan vallankäyttöä ja siihen syyllistyvät yleensä narsismiin taipuvaiset henkilöt. mököttämisen tarkoituksena on saada vastapuoli kiemurtelemaan tuskissaan, pyytelemään anteeksi ja matelemaan. Tyypillisesti anteeksipyytely ja itkeminen vain pahentaa asioita, sillä mies huomaa, että tyyli tehoaa naiseen ja nainen alkaa elää entistä enemmän varpaillaan. jatkossa mies mököttää entistä herkemmin.

Esimerkiksi oma mieheni saa itkemisestäni ilmeistä sadistista nautintoa, joka näkyy jo suoraan ilmeestä (häntä alkaa hymyilyttää siinä vaiheessa). Ainoa, mikä mököttämiseen on vuosien varrella tehonnut on sen täydellinen ignooraaminen ja oman elämän jatkaminen mahdollisimman positiivisissa ja iloisissa merkeissä. Kukaan ei itse nauti mököttämisesityksestään, joten se loppuu kun sen teho katoaa. Anteeksipyytely kannattaa myös heti lopettaa ja jättää se tekemättä vaikka olisi aihettakin, ellei se ala olemaan vastavuoroista myös miehen puolelta.

Ja lapsia näiden miesten kanssa ei todellakaan kannata tehdä. Mökötys on aikuisestakin vaikeaa kestää, lapsen psyyken se rikkoo pysyvästi.

Mitään tolkkua tuossa touhussa ei ole. Ap:n mies ei ole kypsä aikuinen, ei osaa säädellä tunteitaan, ei ymmärrä vuorovaikutuksen ja (pari)suhteen tapahtumia. Lisäksi hänellä on passiivis-aggressiivinen käyttäytymisongelma, joka tosiaan on toiselle osapuolelle henkistä väkivaltaa. Hänelle näyttää olevan myös epäselvää oman itsen ja puolison minuuden rajat (tulkitsee syyn olevan toisen, toisen olevan vastuussa hänen mielipahasta). Hän pelaa marttyyripeliä, jossa sinulle tarjotaan vain syyllisen korttia: et voi voittaa ja parisuhteessa ette voi olla kaksi saman arvoista aikuista. Sanomattakin lienee selvää, että taustalla on narsistista haavoittuvuutta ja se haavahan vuotaa.

Jos nyt itse miettisin, että kannattaako tuota suhdetta koettaa pariterapiassa korjata, niin kysymättä vastaan, että ei. On mahdollista, että mies toki kokee avainkokemuksen lähiaikoina ja lähtee määrätietoisesti tutkimaan, mikä mättää ja millaista voisi olla aikuisen ihmisen rakkaussuhteessa elo. Tähän hän tarvitsee pikemminkin yksilöohjausta, tarkoitan psykoterapiaa jossakin muodossa.

Tämän ketjun lukeminenkin teki pahaa, kun muistin millainen ex-mieheni oli. Hän loukkaantui jatkuvasti mitättömistä asioista ja kotona oleminen oli hirveää jatkuvan mökötyksen vuoksi. Minusta tuli vuosien saatossa hiljainen hissukka joka varoi omaa varjoaankin ja itkeskeli viikonloput kylpyhuoneessa.

Jossain vaiheessa mitta tuli täyteen ja lähdin. Uudessa suhteessakin pyytelin aluksi kaikkea anteeksi ja kysyin kaikelle lupaa; häiritseekö jos keitän kupillisen teetä, sopiiko jos menen töiden jälkeen kahville tyttöjen kanssa.. Mieheni oli ihan ihmeissään miksi minun pitää pyytää kaikkeen lupa ja pyytää anteeksi hassuja asioita (vessan vahingossa vetäminen yöllä). Erosta on nyt neljä vuotta enkä ikinä enää antaisi itseäni alistettavan tuollalailla. Ex-miehen uusi suhde on kuulemma samanlainen ja aluksi en meinannut uskoa ettei vika ollutkaan minussa.

Täällä on myös helposti möksähtävän miehen puoliso. Voi pitkään mennä ihan hyvin, kun muistaa tarkasti miettiä mitä ja miten asiat sanoo ja millä ÄÄNENPAINOLLA (hyvä luoja sentään!) asiat ilmaisee. Voi vetää herneen nenään vaikka siitä, että äänenpainoni oli epäkohtelias vaikka sanoin, että teitpäs tänään hyvää ruokaa (tulkitseekin ivailuksi, mitä se ei toidellakaan ole). Ihan naurettava ylitulkitsija usein. Sitten odottaa minun pyytelevän anteeksi ja kun en suostu, alkaa mökötys. Mies juttelee lapsille normaalisti, mutta ignooraa minut. Kun mökötys helpottaa, tulee monesti itse tekemään sopua ("molemmissa oli vikaa" tyyliin) tai alkaa vain taas juttelemaan kuin mitään ei olisi ollutkaan. Itseni tekisi mieli alkaa mököttämään siitä, että sain osakseni aiheetonta mökötystä ja miehen pitäisi pyytää anteeksi, mutta useinkaan en jaksa jatkaa vihanpitoa. Suutun ja lauhdun nopeasti.

Muutoin on hyvä mies ja isä, mutta ajoittaiset mökötykset on rasittavia. Itse olen sellainen, että asiat selvitetään heti vaikka huutamalla ja sitten ne on siinä, mutta minun tyylini on kuulemma ihan väärä ja jos vähänkään korotan ääntäni, niin mies loukkaantuu siitä äänen korotuksesta vaikka olisin asiani kanssa kuinka oikeassa. Sitten riidellään, että kuka korotti ääntä ja miksi eikä siitä asiasta. Lopulta mies mököttää sen äänen korottamisen takia, mutta ei itse vahingossakaan myönnä olevansa väärässä, vaikka itse äänen korotus olisi johtunut hänen väärin tekemisestään. Miehen lapsuuden kodissa ei huudettu, vaan mökötettiin ja vieläkään hankalista asioista ei puhuta, vaan ne lakaistaan maton alle ettei vahingossakaan loukata toista. Jos itse olen tehnyt pahasti, otan sen pahasti sanomisen mieluummin siinä ja heti kuin mökötyssessio tai asia jää kokonaan selvittämättä.

On kyllä ihan uskomatonta lukea näitä juttuja täältä. Itselläni ei ole kokemusta yhdestäkään mököttävästä miehestä, enkä usko että katselisinkaan sellaista pitkään. Menisi kunnioitus sellaista miestä kohtaan, joka käyttäytyy kuin hemmoteltu lapsi.

Mun mies pakottaa itseni mököttämään. Tänään syynä se että pesin pyykkejä päiväsähköllä, mies veti kunnon pultit, huusi että olen kuulemma itsekäs paskiainen kun en voi arvostaa sitä miten hän yrittää säästää ja plaaplaa. Juu-u aikani kuuntelin kunnes meni kuppi nurin ja huusin että tajuaako miten ääliöltä tuo kuulostaa. Päivä on nyt mennyt mökötellessä, eikä paljon kiinnosta kontaktia ottakaan tuohon idioottiin. Anteeksipyyntöä on tosin turha odotella. Käy taas mielessä miten paljon helpompaa elämä olisi vaan yksin, saisi pestä pyykkejäkin ilman draamaa..

Rajansa kaikella. Mököttäjä terapiaan tai asukoon yksin koska ei ole kelvollinen yhteiselämään muiden kanssa. Loputon mökötys ei ole luonteen ominaisuus vaan opittua käytöstä. Mikä on opittua, siitä voi myös oppia pois. Myös mököttäjän olo helpottuu terapian avulla. Ei hänkään halua olla se ikuinen pahan mielen aiheuttaja. Hänellä vaan ei ole taitoja muuhun kuin mökötykseen. Terapiassa oppii terveitä keinoja vihan hallintaan.

Juuri näin. Parisuhteessa on pakko pystyä kommunikoimaan! Mököttäjät terapiaan! Oikeasti. Aikuisia ihmisiä ja käyttäydytään kuin pikkukakarat... "Toi sano mulle rumasti gravitaatioteoriasta". Voihan vittu.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 19:40"]

Lapsuudessani mökötyksen aiheuttamaa asiaa ei tosiaan IKINÄ käsitelty vaan pyyhkäistiin pois. Siinä osuit kyllä asian ytimeen ja se taitaa kuulua olennaisena osana mököttämiseen. Onneksi nykyinen puolisoni on opettanut minua keskustelemaan asioista ja se alkaa jo välillä onnistuakkin. Vaikka kyllä hänkin välillä turhautuu ja se pelottaa.

Itse en koe olevani niin herkkä, minusta minulla on vain puoliso joka ei aina ajattele mitä suustaan päästää. Taino ehkäpä siinä juuri se ongelman ydin. :D Minusta se vaan tuntuu siltä. Mutta en tosiaan mistään sukan purkautumisesta ole koskaan mököttänyt. Usean mökötyskohtauksen muistan alkaneen kun puolisolta on tullut komenttia, jossa on hän on paheksunut minua. Esim miten olen käyttäytynyt vierailulla, mitä olen sanonut...

Minusta vallankäyttö -termi tuntuu osittain väärältä. Kyseessä voi myös olla se, että mököttäjä tuntee niin suuria tunteita että sulkeutuu, kun ei ole taitoa puhua hankalista asioista. Näin ainakin omalla kohdallani.

Me ollaan puolisoni kanssa saatu puhutta tästä mököttämisestä ja yritän todella muuttaa tapani. Hänen täytyi aluksi ihan kiristää minua, ettei tämä voi jatkua näin, että on PAKKO puhua tästä. Sen jälkeen ollaan hitaasti opeteltu. Ja huom! Älä missään nimessä yritä puhua mököttämisestä, kun se on käynnissä. Mököttämisongelma kannattaa ottaa esille silloin, kun toinen on hyvällä päällä. Asiallisesti ja kuunnellen. Kertoa miten se sinua satuttaa.

Kun mökötys on käynnissä, oletko muuten anteeksi pyytämisen tai turhautumisen sijaan kokeillut muita keinoja? Kun miehesi alkaa mököttää annat hänen rauhoittua hetken, etkä sano mitään. Kun hän on hieman rauhoittunut syleilet rauhallisesti ja sydämellisesti ja sanot vaikka kuinka paljon rakastat. Omasta kokemuksesta mököttäjät haluavat olla hyväksyttyjä ja rakastettuja. Aina ei tarvitse pyytää anteeksi, koska välillä myös mököttäjä tietää, että nyt tuli suututtua turhasta. Siinä ei vaan jotenkin osaa antaa enää periksi, kun vahinko on jo sattunut. Tämä on ainakin toiminut minulla joskus ja saanut lukon aukeamaan. Toisaalta voisit myös yrittää muutaman tunnin päästä huolettomasti huikata, että hei tehtäiskö jotain ****(tähän joku kiva idea).

Uskon että miehet ovat haasteellisempia mököttöjiä, koska heille puhuminen omista tunteista on usein entistä hankalampaa.

En nyt muista pyysitkö aloituksessa neuvoja. Mutta tulipahan avauduttua. :)
-27

[/quote]

Kiitos kirjoituksestasi. MInun mököttävä puolisoni on myös huono puhumaan tunteistaan, itsestään, mistään. Vetäytyy ja on vihainen.

Ei koskaan kysy multa, vaan sen sijaan tulkitsee mua ja tekee itsekseen johtopäätöksiä. Ja eihän ne osu oikeaan.

Rasittavaa.

Ymmärrän, että halaus tekisi siinä vaiheessa terää, kuten ehdotat

Mutta siinä vaiheessa kun toinen kieltäytyy puhumasta, ei mua todellakaan kiinnosta halata häntä, vaan olen itsekin niin vihainen toiselle joka ignoreeraa mua. Hiljainen ja vihainen puoliso ei vaan saa sillä hetkellä multa sympatiaa. Harmi :(

43 jatkaa ap:lle,

Itse puntaroin parisuhdettani tosi paljon, sillä huomaan että viikonloput vähän ahdistavat ja jo etukäteen.

Meillä on vähän sellainen ongelma, että minä haluaisin miehen muuttuvan puheliaammaksi ja hän tietää sen. Hän kokee itsensä huonoksi, ja että ei riitä mulle (hänellä myös taustalla traumaattinen suhde äitiinsä) koska ei osaa puhua. Hän ei silti ymmärrä, mitä tarkoitan puhumisella. Ei suostu koskaan kunnolla tätäkään asiaa loppuun asti selvittämään. Hän kai luulee, että hänen pitäisi muuttua papupadaksi, vaikka mulle riittäisi että kertoisi miksi on taas vetänyt herneen nenään (jota ei kerro, mutta käytös on sitten pelkkää katseen välttämistä, huokailua, hiljaisuutta), onko jostain vihainen tai ylipäätään mistä tänään tulee. Hän ei ole ailahtelevainen, on vain hyvin pidättyväinen ja introvertti.

Ongelmia hänen kanssaan elämisestä tulee mulle siinä, että itse turhaudun ihmiseen, joka on usein pahalla päällä (ei myönnä sitä), mutta lähes koskaan ei ole energinen ja iloinen (ei ole masentunut eikä sairas).

Olen tajunnut, että mikään minun yritykseni muuttaa häntä ei tule tuottamaan tulosta. Se on siis turhaa. Mitä jää jäljelle? Se, että voin muuttaa itseäni. Esim niin, että en elä varpaillani. Mitä siitä vaikka toinen olisi vihainen, jos se ei fyysisesti minuun vaikuta. Olen tajunnut, että toisen mökötys ja suuttumus vaikuttaa meihin vain sitä kautta, mitä ME mököttäjien puolisot itse siitä ajattelemme. Mutta se on niin vaikeaa mulle ainakin vielä.

Jos me vain pystyisimme antamaan sen huonotuulisen puolison olla itsekseen huonotuulinen. Me emme saa muuttaa vain sen takia itseämme, että toinen olisi tyytyväinen. Jos me kävelemme varpaillamme, se antaa vain mököttäjälle mahdollisuuden/luvan jatkaa käytöstään. Meidän pitäisi siis miettiä, miksi toisen mököttäminen on meistä niin kamalaa.

Itselleni mököttämisen sieto on supervaikeata. On kuitenkin pienet ja kouluikäiset lapset, jotka huomaavat sen tunnetilan joka kotona on.  Yhtä lailla siis se toisen mökötys kuin meidän hermostumisemme mököttämiseen vaikuttaa kodin ilmapiiriin.

Onko täällä joku viisas, joka saisi tästä ajatuksestani kiinni. Tarvitsisin itse vielä neuvoja, miten elää huonotuulisen, hiljaisen, kontrollinhaluisen puolison kanssa niin, että omat tunteeni ei sekoittuisi hänen tunteisiin.

43: Mies ei ymmärrä, mitä tarkoitat puhumisella, vaikka toivot vain hänen kertovan mistä on suuttunut? Rohkenen epäillä. Kyllä tuon ymmärtää kuka tahansa normaaliälyinen, sehän on ihan selvästi sanottu. Hän ei halua tai kykene kertomaan ja siksi esittää ymmärtämätöntä.

Mitä tulee kysymykseesi kuinka sietää mökötystä niin ettei oma elämä menisi yhtä surkeaksi kuin miehen; valitettavasti en tiedä. Oman mökötysherkkäni kanssa ei auta myöskään mikään, ei edes se halaus, koska hän torjuu kaiken kontaktin. 

Kunpa voisin auttaa, auttaisin samalla itseäni.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 14:52"]

43: Mies ei ymmärrä, mitä tarkoitat puhumisella, vaikka toivot vain hänen kertovan mistä on suuttunut? Rohkenen epäillä. Kyllä tuon ymmärtää kuka tahansa normaaliälyinen, sehän on ihan selvästi sanottu. Hän ei halua tai kykene kertomaan ja siksi esittää ymmärtämätöntä.

Mitä tulee kysymykseesi kuinka sietää mökötystä niin ettei oma elämä menisi yhtä surkeaksi kuin miehen; valitettavasti en tiedä. Oman mökötysherkkäni kanssa ei auta myöskään mikään, ei edes se halaus, koska hän torjuu kaiken kontaktin. 

Kunpa voisin auttaa, auttaisin samalla itseäni.

[/quote]

Väittää, että ei ole suuttunut.

Jos jaksan jankuttaa asiasta, niin saattaakin kertoa, mikä harmittaa. Tämä vasta pitkällisen suostuttelun jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 14:52"]

43: Mies ei ymmärrä, mitä tarkoitat puhumisella, vaikka toivot vain hänen kertovan mistä on suuttunut? Rohkenen epäillä. Kyllä tuon ymmärtää kuka tahansa normaaliälyinen, sehän on ihan selvästi sanottu. Hän ei halua tai kykene kertomaan ja siksi esittää ymmärtämätöntä.

Mitä tulee kysymykseesi kuinka sietää mökötystä niin ettei oma elämä menisi yhtä surkeaksi kuin miehen; valitettavasti en tiedä. Oman mökötysherkkäni kanssa ei auta myöskään mikään, ei edes se halaus, koska hän torjuu kaiken kontaktin. 

Kunpa voisin auttaa, auttaisin samalla itseäni.

[/quote]

No meillä tilanne ei ole noin paha. Mies suostuu puhumaan, kunhan on ensin rauhoittunut. Siihen saattaa mennä päivä, tai muutama tunti, kerran mökötti kolme päivää ja silloin hermostuin. Sanoin, että saa jäädä itsekseen mököttämään, minun ei tarvitse sietää kotonani tällaista painostavaa ilmapiiriä, menen siskoni luokse ja silloin kielen kannat aukesi :D. Ottaa halauksia vastaan ja yleensä piristyy niistä, ei ole perusnegatiivinen vaan jopa positiivisempi mitä minä. On vain herkkä. Omaa suhtautumistani olen muuttanut sillä tavalla, että annan miehen kerätä ajatuksia ja tunteita rauhassa, en hyökkää heti päälle, mutta jos minua ei vituta, jatkan elämää entiseen malliin. Muutaman tunnin päästä, tai seuraavana päivänä puhumme tilanteen läpi ja se onnistuu silloin hyvin, kun mieskin on saanut hieman etäisyyttä asiaan.

Tilanne on paljon hankalampi puolison kanssa, joka kieltäytyy puhumasta kokonaan. Joku terapia/parisuhdeterapia olisi varmaan paikallaan...?

26

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 11:55"]

No pakkoko on loukata? Mitä jos mies sanois samat asiat sulle, esim itsestäänselvyyksiä? Usein naiset laukoo mitä sattuu ajattelematta yhtään mitään.

[/quote]

Muistapa tämä viestisi, kun seuraavan kerran joku nainen loukkaantuu siitä, että mies huomauttelee painosta.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 11:24"]Huokaus taas.... viikko ehtikin tuossa kulua, ennen kuin mies taas veti herneen nenäänsä ja alkoi mököttää. Mököttämällä voi huvahtaa herkästi viikkokin.

Miten olette onnistuneet luovimaan herkkätunteisen siipan kanssa? Pyytelettekö anteeksi, vaikka ette mielestänne olisi tehnyt tai sanonut mitään loukkaavaa? Oletteko kuin ei mitään olisi tapahtunut?

Järkipuhe tai sovittelu ei auta, mies ei tuossa mielentilassa "kuule" yhtään mitään, kerää vaan pyhää vihaa. Anteeksi en jaksaisi aina pyytää, koska nytkään en mielestäni tehnyt mitään väärää.

En välittäisi alkaa tarkemmin noita tilanteita selvittää, riittäköön kun sanon, että minun näkökulmastani mies suuttuu ns. tyhjästä. Sellaisesta, josta kukaan muu tuntemani ihminen ei suutu. Olen todella tarkka sen suhteen, etten moiti hänen persoonaansa.

Joten JOS ja kun mies suuttuu herkästi, millä metodilla yritätte liennyttää tilannetta? Lähdetään siis siitä, että mies jo on suuttunut (viis siitä, minkä takia ja kenen on vika), mitä teette silloin katkaistaksenne sen suuttumuksen?

[/quote] Mulla mies vittuili ja vinoili niin kauan mulle, että kuppi tulu täyteen ja heitin pellolle. Ei tuommoista voi muuttaa miksikään. Itse joutuu vaan kärsimään ja lapset.

up