Mitä tehdä herkästi loukkaantuvan miehen suhteen?

Kiitos vastauksista. Joo, mies kyllä yrittää. Ollaan käyty parisuhdeterapiassa, mutta sielläkin mies esitti, että se olen minä, joka tunteettomilla möläytyksilläni mitätöin ja mollaan häntä... ihan tuli outo olo, että ollaan varmaan oltu ihan eri tilanteissa läsnä, kun en ollenkaan tunnistanut itseäni ja tapahtunutta miehen kuvauksesta.

Yhdessä vaiheessa miehellä oli masennuslääkityskin, nyt taas ei. Tiedän, että hän ei viihdy töissään ja pelkää saavansa potkut, koska firmaa ollaan myymässä - se stressaa varmasti.

Ihan yhtä kauheaa meillä ei sentään ole kuten 11:llä. Mökötyskausia tulee noin kuukauden välein keskimäärin - välillä kuten nyt tiheämmin, välillä harvemmin. Menoja emme ole peruneet, usein se meneminen lauhduttaa miehen nopeammin mökötyksestä.

Mutta tosi taitaa olla, että minä en kauheasti asialle mitään voi, koska ne mökötykset alkavat yhä vain pienemmistä ja pienemmistä jutuista. Kuten nyt fysiikan dogmeista :-(

ap

Sillon kun mä suutun tolleen mököttämään, tarvin omaa tilaa. Voi riittää että saan olla yhen illan rauhassa ihan itsekseni, niin olen taas juttutuulella.

Jotkut vaan on introvertteja. Nykymaailmassa ei saa olla erakkoluontoinen niin joutuvat esittämään huonotuulisia että saisivat olla hetken omissa oloissaan. Mies ei välttämättä ole niin huonolla tuulella kuin luulet. Haluaa vaan hetkeksi työntää sinua pois. Se on käyttäytymismalli ja luonteen piirre. Varaudu että annat hänelle silloin tällöin tilaa pyytämättä niin hän ei ehkä joudu tekemään tuollaisia suurempia tempauksia.

Kaikkeen se nainen suostuu. Montako vuotta aiot vielä miestäsi katella? Ja seurusteluaikana hän ei koskaan mököttänyt vaan oli ihana ja keskusteli hulluna vaikeistakin asioista?

Meillä' mies pitänyt jopa kuukauden mykkäkoulua,että repikää siitä.

"mutta sielläkin mies esitti, että se olen minä, joka tunteettomilla möläytyksilläni mitätöin ja mollaan häntä... ihan tuli outo olo, että ollaan varmaan oltu ihan eri tilanteissa läsnä, kun en ollenkaan tunnistanut itseäni ja tapahtunutta miehen kuvauksesta." Joo, ei sinussa mitään vikaa voi olla......

Minusta kyse ei ole herkästi loukkaantuvasta miehestä vaan narsistista, joka purkaa pahaa oloaan sinuun ja kontrolloi sinua henkisellä väkivallalla. Mistä sitten tiedän tämän? Olin samanlaisen miehen kanssa naimisissa yli 10 vuotta ja lopulta kun pääsin hänestä eroon niin tuntui kuin minulta olisi otettu valtava taakka pois.

Tilanne oli juuri sellainen kuin tuolla aiemmin kuvailtiin ensin mies sai minut uskomaan, että olin huono, enkä osannut käyttäytyä ja pyytelin jatkuvasti anteeksi ja hyvittelin häntä ja hänen kiukutteluaan. Myöhemmin  yhteiset suunnitelmat juhlat, matkat yms. peruuntuivat jatkuvasti, koska mieheni suuttuikin yhtäkkiä jostain pienestä asiasta ja eikä hän voinut keskeyttää mökötystä esim. vierailun takia,koska hän oli vihainen ja halusi mököttää vielä lisää. Lopulta en enää jaksanut välittää vaan elin vain omaa elämääni hänen mökötyksestään piittamatta. (Niin paljon kuin pystyin.)

Häneltä puuttui (puuttuu) empatiakyky täysin, hän kuvitteli kaiken pyörivän hänen oman napansa ympärillä, hän kuvitteli, että hänellä on jonkinlainen "oikea" käsitys siitä miten asiat todella ovat. Ongelmia ei siis ollut vain minun kanssani vaan hän törmäsi niihin oman perheensä kanssa, työpaikat vaihtuivat jne. Hän kuitenkin onnistui selittämään asiat niin, että vuosia kuvittelin hänen vain olevan erityisen herkkä ja ymmärtämättömien ihmisten ympäröimä.

Lopulta terapiassa ymmärsin, että suhteemme tuhoaa minut. Hänen mielestään oli epäreilua, että sain kertoa terapiassa "minun versioni" siitä miltä minusta tuntuu, hänhän tiesti sen paremmin. 

Olen elänyt nyt vuosia ilman häntä ja olen ollut todella kiitollinen joka hetkestä. 

Kaikkeen se nainen suostuu....=(

Olisi mielenkiintoista kuulla miehen versio. Onko hän itse sitten hyvä fysiikassa? Meinaan, jos sanoit asian jotenkin niin että väheksyit häntä, niin voihan se ärsyttää ja syödä miestä. En nyt silti puolusta häntä kun ei ole kuin sinun näkökulmasta tietoa. Sano vaikka että kai hän tajusi, että vitsailit vain ja turhaa mököttää. Itse loukkaantuisin ehkä, jos joku väheksyis jotain taitoa jossa olen hyvä.

Eihän tuo ole kuin vallan käyttöä, hallitsee noin koko porukkaa.

Sinähän joudut koko ajan varomaan sanojasi.

Mies saa suuttumisellaan " oikeuden" tehdä niinkuin haluaa, perua lomat ja pilata muidenkin elämän.

Suuttua toki saa mutta jokin raja pitäisi olla, on oikeus omiin tuntemuksiin mutta niin on sinullakin oikeus omiin tuntemuksiin. 

Ja älä missään nimessä lähde pyytelemään anteeksi tekoja joita et ole tehnyt. EI ole sinun tehtävä olla jatkuvasti "riidan" ratkaisija... miehenkin pitää osata palata normaalitilaan ilman että muut ryömii jaloissa ja pyytelee herra kuninkaalta anteeksi.... 

Huh huh. 

Vallankäyttöä pahimmillaan.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 17:29"]

Olisi mielenkiintoista kuulla miehen versio. Onko hän itse sitten hyvä fysiikassa? Meinaan, jos sanoit asian jotenkin niin että väheksyit häntä, niin voihan se ärsyttää ja syödä miestä. En nyt silti puolusta häntä kun ei ole kuin sinun näkökulmasta tietoa. Sano vaikka että kai hän tajusi, että vitsailit vain ja turhaa mököttää. Itse loukkaantuisin ehkä, jos joku väheksyis jotain taitoa jossa olen hyvä.

[/quote]

Joo ei. En ollenkaan väheksy miehen tietoja fyssasta, tosin nekin ovat jo yli 30 vuoden takaa, ihan vaan lukion fysiikasta. Hä itse alkoi nälviä, että minä en tiedä asiasta mitään... ja sitten tiesinkin.

ap

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 17:31"]

Eihän tuo ole kuin vallan käyttöä, hallitsee noin koko porukkaa.

Sinähän joudut koko ajan varomaan sanojasi.

Mies saa suuttumisellaan " oikeuden" tehdä niinkuin haluaa, perua lomat ja pilata muidenkin elämän.

Suuttua toki saa mutta jokin raja pitäisi olla, on oikeus omiin tuntemuksiin mutta niin on sinullakin oikeus omiin tuntemuksiin. 

Ja älä missään nimessä lähde pyytelemään anteeksi tekoja joita et ole tehnyt. EI ole sinun tehtävä olla jatkuvasti "riidan" ratkaisija... miehenkin pitää osata palata normaalitilaan ilman että muut ryömii jaloissa ja pyytelee herra kuninkaalta anteeksi.... 

[/quote]

Näin ajattelenkin. Ei silti, ei nuo muutkaan keinot (ignoreeraus, suuttuminen, keskustelun yrittäminen) auta yhtään paremmin.

Meillä siis ei ole peruttu lomia tms., mutta kieltämättä joillekin lomille on lähdetty aika jäätävässä ilmapiirissä... matkan aikana mies on kyllä leppynyt. Eli en ole tinkinyt etukäteissuunnitelmista, eikä mieskään ole sellaisia ehdottanut.

ap

Mulla on myös herkkä mies. Oltais molemmat haluttu vähän painia tänään, seksiä ei ole muista kiireistä johtuen ollut ainakaan 1,5-2 viikkoon. Erehdyin ystävällisesti huomauttamaan miehelle, kun pyysin käyttämään koirat aamulla eikä ollut mitään tehnyt, kun päivällä tulin kotiin, että ei ole reilua tuollainen ja mitä kiireitä oli sellaisia, ettei ehtinyt aamulla käyttää. Siis äärimmäisen ystävällisesti puhuin, en naukunut inhottavalla äänellä, vaan neutraalisti ja ymmärtävästi sanoin ja kysyin. Tästä veti herneet nenään ja sanoi, että ethän sinäkään aina heti käytä ja minä sanoin siihen, että samalla tavalla minulle voi sanoa asiasta, en todellakaan loukkaannu siitä (enkä ole loukkaantunut, jos on jostain vastaavasta sanonut). Miehen mielipide on nyt se, että jos minäkin toimin joskus väärin, niin hänkin saa toimia, eikä asiasta saa puhua millään tavalla. Nyt mököttää ja seksistä on turha haaveilla. No, eipä minuakaan enää kiinnosta ainakaan miehen kanssa, itsekseni sitten...

Mä oon ollu jo pitkään loppuun palamisen rajoilla ja kaikki normaalit arkipäivän asiat takkuilee, rytmit ja kaikki. Moni asia menee päin persettä, mistä johtuen olen ihan älyttömän väsynyt. Ja kun minä olen väsynyt, mies kokee, että hänelläkin on oikeus venyttää koirien käyttöä, koska minulla on välistä vaikeuksia saada itseäni edes suihkuun tai pesemään hampaita. Ärsyttävää...ja minua stressaa se, että koirat sais kaikesta huolimatta hyvää hoitoa, mitä ne kyllä suurimmaksi osaksi saakin. Pääsevät metsään vapaana juoksentelemaan harva se päivä ja käyn useita kertoja viikossa juoksemassa koirien kanssa omasta väsymyksestä huolimatta. Ja eräänlaista terapiaa se minullekin on.

Mies on monissa muissakin asioissa sellainen, että ei halua sanoa minulle mistään ettei minulla olisi oikeutta sanoa hänelle mistään. On tosi arka itseensä kohdistuvasta arvostelusta, vaikka pyrin sanomaan aina asiat mahd. nätisti ja rakentavasti. Olen pyytänyt sanomaan useita kertoja, että sanoisi, jos joku asia ärsyttää tai harmittaa ja jos joskus on jotain sanonut, olen ottanut sanomisen erittäin positiivisesti vastaan ja luvannut kiinnittää mainitsemaan asiaan enemmän huomiota, kiittänyt siitä, että mies uskaltaa sanoa (että rohkaistuisi jatkossa). Silti tuolle ei saisi koskaan sanoa mistään mitään, edes sellaisista asioista, mistä on pakko huomauttaa, esim. koirien liian pitkät käyttövälit.

Täällä yksi mököttäjä, kerronpa oman puoleni asiasta!

Teidän kirjoitukset kyllä kolahtaa kovasti ja niitä lukiessa tuli olo etten ansaitse puolisoa ollenkaan.

Minä kärsin todella paljon omasta mökötystaipumuksestani. Silti olen tosi herkkänahkainen ja saatan suuttua pikkuasioista. Yleensä mökötys alkaa, kun toinen sattuu sivaltamaan minua henkilökohtaisella tasolla pahasti. Itsetuntoni on huono ja en ole oikein koskaan osannut arvostaa itseäni. Silti haluaisin aina olla muiden silmissä hyvä ja hyväksyttävä. Varsinkin rakastettu, sitä haluan eniten. Rakastettu juuri tälläisena kuin olen ja sen että puolisoni voisi antaa mökötyskohtaukseni anteeksi. Jos saisin valita, en haluaisi enää ikinä mököttää. Todennäköisesti vähäisesta itsearvostuksesta johtuen, reagoin vahvasti, jos puolisoni mollaa minun persoonaani, tai saa minut tuntemaan itseni vielä ennestään huonommaksi ihmiseksi. Minä kyllä sen loukkauksen aina kuulen, vaikkei puoliso tajuaisi väärin sanoneensakkaan. Kun loukkaus tapahtuu ja toisella tulee sanottua väärin, sisälläni kuohahtaa niin että tuntuu että räjähdän. En kuitenkaan osaa huutaa, enkä räyhätä vaan jään vatvomaan asiaa pääni sisällä ja vetäydyn kuoreeni. Alan ajatella pahoja asioita, vaikka tiedän että se on typerää, mutta tiedän myös että ne ajatukset tulevat ja menevät. Yleensä pahin kiukku laantuu tunnin sisällä, silti mökötys saattaa jatkua pitempäänkin. Kokoajan haluaisin antaa periksi, mutta jokin ei anna minun taipua, en tiedä mikä.

Olen tosissani yrittänyt lopettaa mököttämisen ja olen onnistunut lyhentämään siihen käyttämääni aikaa tunneista päivään tai pariin. Ehkäpä en pääse tästä ikinä eroon, koska malli on opittu jo kotoa. Toinen vanhempani saattoi mököttää minulle kuukausia (ihan tosi juttu! 3kk oli pisin), eikä puhua sanaakaan koko aikana. Kommunikointi hoidettiin toisen vanhemman välityksellä. Tämä alkoi jo ala-aste iässä ja olen melko vihainen siitä, että minulle on kotona tälläinen malli annettu. Siinä sitä oppi itsekkin jotenkin tunteettomaksi ja kylmäksi tietyntyyppisissä mökötystilanteissa. Jos mökötän jollekkin ei-niin-läheiselle, saatan helposti sulkea hänet kokonaan elämästäni ja minua ei vaivaa ollenkaan käynnissä oleva riitatilanne.

Yrittäkää ymmärtää, että mökötys on aina lähtöisin jostain ja että mököttäjä voi kärsiä siitä paljonkin. Ei se mököttäjästäkään ole kivaa, varsinkaan kun on niin rakas ihminen, kuin esimerkiksi puoliso kyseessä!

27, kiitos. Avasit hienosti mököttäjän sielunmaisemaa. Mutta sen sanoisin kyllä, että välttämättä siinä puolison kommentissa ei AINA ole mitään kätkettyäkään loukkausta mukana, kyllä ainakin minun mieheni saattaa herpata ihan tyhjästäkin. Tai tuolla ekalla sivulla, sekinäimä, joka mökötti, koska rikkoi sukkansa...

Kun edes joskus mies sanoisi vilpittömästi, että Anteeksi, ymmärsin väärin ja hermostuin turhaan! Kukaan ei ole aina oikeassa tulkinnoissaan toisten puheista, minäkin ymmärrän ja tulkitsen muita ihmisiä joskus väärin. 

Toisaalta, oli syytä tai ei, monen päivän mökötys on väärin. Siinä mököttäjä sulkee keskusteluyhteyden ja panee toisen ikäänkuin boikottiin, kuulematta toisen kantaa ollenkaan. Vallankäyttöähän se on.

Minunkin miehelläni mökötys lienee kotoa opittu tapa. Hänen vanhempansa saattoivat pitää myös mykkäkoulua, eikä erimielisyyksiä käsitelty, ne vain ikään kuin unohdettiin.

Enkä nyt sano olevani täydellinen. Kyllä minuakin välillä suututtaa. Mutta kun mies ei siedä mitään negatiivista sanomista, hilloan niitä sisälleni, ja voi hyvinkin olla, että ne tuleevat välillä esiin aika epäreilusti, passiivisaggressiivisestikin. Pakkohan tuo myöntää on. Luontaista minulle olisi sanoa saman tien, kos joku ärsyttää, keskustella asia pois päiväjärjestyksestä ja jatkaa sen jälkeen normaalia eloa - mutta tämä ei vaan meillä onnistu millään. 

Minkä lisäksi siis välillä mies ei oikeastikaan tarvitse mitään erityistä syytä suuttumiselleen.

ap

Lapsuudessani mökötyksen aiheuttamaa asiaa ei tosiaan IKINÄ käsitelty vaan pyyhkäistiin pois. Siinä osuit kyllä asian ytimeen ja se taitaa kuulua olennaisena osana mököttämiseen. Onneksi nykyinen puolisoni on opettanut minua keskustelemaan asioista ja se alkaa jo välillä onnistuakkin. Vaikka kyllä hänkin välillä turhautuu ja se pelottaa.

Itse en koe olevani niin herkkä, minusta minulla on vain puoliso joka ei aina ajattele mitä suustaan päästää. Taino ehkäpä siinä juuri se ongelman ydin. :D Minusta se vaan tuntuu siltä. Mutta en tosiaan mistään sukan purkautumisesta ole koskaan mököttänyt. Usean mökötyskohtauksen muistan alkaneen kun puolisolta on tullut komenttia, jossa on hän on paheksunut minua. Esim miten olen käyttäytynyt vierailulla, mitä olen sanonut...

Minusta vallankäyttö -termi tuntuu osittain väärältä. Kyseessä voi myös olla se, että mököttäjä tuntee niin suuria tunteita että sulkeutuu, kun ei ole taitoa puhua hankalista asioista. Näin ainakin omalla kohdallani.

Me ollaan puolisoni kanssa saatu puhutta tästä mököttämisestä ja yritän todella muuttaa tapani. Hänen täytyi aluksi ihan kiristää minua, ettei tämä voi jatkua näin, että on PAKKO puhua tästä. Sen jälkeen ollaan hitaasti opeteltu. Ja huom! Älä missään nimessä yritä puhua mököttämisestä, kun se on käynnissä. Mököttämisongelma kannattaa ottaa esille silloin, kun toinen on hyvällä päällä. Asiallisesti ja kuunnellen. Kertoa miten se sinua satuttaa.

Kun mökötys on käynnissä, oletko muuten anteeksi pyytämisen tai turhautumisen sijaan kokeillut muita keinoja? Kun miehesi alkaa mököttää annat hänen rauhoittua hetken, etkä sano mitään. Kun hän on hieman rauhoittunut syleilet rauhallisesti ja sydämellisesti ja sanot vaikka kuinka paljon rakastat. Omasta kokemuksesta mököttäjät haluavat olla hyväksyttyjä ja rakastettuja. Aina ei tarvitse pyytää anteeksi, koska välillä myös mököttäjä tietää, että nyt tuli suututtua turhasta. Siinä ei vaan jotenkin osaa antaa enää periksi, kun vahinko on jo sattunut. Tämä on ainakin toiminut minulla joskus ja saanut lukon aukeamaan. Toisaalta voisit myös yrittää muutaman tunnin päästä huolettomasti huikata, että hei tehtäiskö jotain ****(tähän joku kiva idea).

Uskon että miehet ovat haasteellisempia mököttöjiä, koska heille puhuminen omista tunteista on usein entistä hankalampaa.

En nyt muista pyysitkö aloituksessa neuvoja. Mutta tulipahan avauduttua. :)
-27

Hitto miten rasittavaa elämää!

Herkkä = vittumainen?

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 19:40"]

Lapsuudessani mökötyksen aiheuttamaa asiaa ei tosiaan IKINÄ käsitelty vaan pyyhkäistiin pois. Siinä osuit kyllä asian ytimeen ja se taitaa kuulua olennaisena osana mököttämiseen. Onneksi nykyinen puolisoni on opettanut minua keskustelemaan asioista ja se alkaa jo välillä onnistuakkin. Vaikka kyllä hänkin välillä turhautuu ja se pelottaa.

Itse en koe olevani niin herkkä, minusta minulla on vain puoliso joka ei aina ajattele mitä suustaan päästää. Taino ehkäpä siinä juuri se ongelman ydin. :D Minusta se vaan tuntuu siltä. Mutta en tosiaan mistään sukan purkautumisesta ole koskaan mököttänyt. Usean mökötyskohtauksen muistan alkaneen kun puolisolta on tullut komenttia, jossa on hän on paheksunut minua. Esim miten olen käyttäytynyt vierailulla, mitä olen sanonut...

Minusta vallankäyttö -termi tuntuu osittain väärältä. Kyseessä voi myös olla se, että mököttäjä tuntee niin suuria tunteita että sulkeutuu, kun ei ole taitoa puhua hankalista asioista. Näin ainakin omalla kohdallani.

Me ollaan puolisoni kanssa saatu puhutta tästä mököttämisestä ja yritän todella muuttaa tapani. Hänen täytyi aluksi ihan kiristää minua, ettei tämä voi jatkua näin, että on PAKKO puhua tästä. Sen jälkeen ollaan hitaasti opeteltu. Ja huom! Älä missään nimessä yritä puhua mököttämisestä, kun se on käynnissä. Mököttämisongelma kannattaa ottaa esille silloin, kun toinen on hyvällä päällä. Asiallisesti ja kuunnellen. Kertoa miten se sinua satuttaa.

Kun mökötys on käynnissä, oletko muuten anteeksi pyytämisen tai turhautumisen sijaan kokeillut muita keinoja? Kun miehesi alkaa mököttää annat hänen rauhoittua hetken, etkä sano mitään. Kun hän on hieman rauhoittunut syleilet rauhallisesti ja sydämellisesti ja sanot vaikka kuinka paljon rakastat. Omasta kokemuksesta mököttäjät haluavat olla hyväksyttyjä ja rakastettuja. Aina ei tarvitse pyytää anteeksi, koska välillä myös mököttäjä tietää, että nyt tuli suututtua turhasta. Siinä ei vaan jotenkin osaa antaa enää periksi, kun vahinko on jo sattunut. Tämä on ainakin toiminut minulla joskus ja saanut lukon aukeamaan. Toisaalta voisit myös yrittää muutaman tunnin päästä huolettomasti huikata, että hei tehtäiskö jotain ****(tähän joku kiva idea).

Uskon että miehet ovat haasteellisempia mököttöjiä, koska heille puhuminen omista tunteista on usein entistä hankalampaa.

En nyt muista pyysitkö aloituksessa neuvoja. Mutta tulipahan avauduttua. :)
-27

[/quote]

Kuulostat kyllä ihan minun mieheltäni! Hänkin haluaa miellyttää ja hakee hyväksyntää, aina kun mököttää jostain sanomisestani, sanoo syyksi sen, että moittii itseään monista asioista muutenkin päänsä sisällä, eikä haluaisi kuulla niitä asioita enää toisen sanomana. Minusta taas jotkut asiat on sellaista, että niistä on vain pakko puhua. En voi nähdä toisen pään sisään ja tietää, mitä asioita tiedostaa ja mitä ei. Siksi näistä pitäisi pystyä puhumaan avoimesti.

Ei se valtapeliä ole, vaan puhtaasti sitä, että mies menee lukkoon eikä osaa käsitellä negatiivisia tunteita, vaan ne tulee sellaisena paineena päälle ja todella vahvoina. Tässä opetellaan tätä kommunikointia puolin ja toisin ja ollaan vähän edistytty.

T:26