Onko toinen avioero suurempi häpeä kuin ensimmäinen?
Oletko valmis sietämään toisessa avioliitossa enemmän kuin ensimmäisessä, välttääksesi toisenkin avioliiton kariutumisen tuoman häpeän?
Kommentit (59)
Muistelen lukeneeni että avioeron todennäköisyys kasvaa merkittävästi jokaisen edellisen epäonnistuneen liiton jälkeen.
On.
Ensimmäinenkin jo on.
Kandee varmaan jatkossa vähän tarkemmin miettii kenen kanssa menee ihan avioon saakka.
En kyllä omaa elämääni pilaisi toisten ihmisten mielipiteiden ja puheiden vuoksi. Ihan surutta eroaisin, jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan on. Eikö kerrasta opita?Miksi pitää mennä naimisiin? Toki huonossa suhteessa ei tarvitse olla, eli erota voi, mutten ymmärrä noita monta kertaa naimisiin menoja / eroja...
Eikö naimisiin mennä usein taloudellisista syistä? Siis mitä väliä vaikka kuinka monta kertaa menisi naimisiin. Ei kai sen pitäisi ketään häiritä? Häitä en kuitenkaan järjestäisi moneen kertaan, siinä voisi tutut ja sukulaiset jo tuskastua.
Siis hååråt menevät siitä syystä.
Ihmiset menevät siitä syystä, että pitävät siitä toisesta ihmisestä.
-Sinkkiş
Halki ihmiskunnan historian taloudelliset syyt ovat olleet tärkein avioliiton solmimisen motiivi. Ja ovat edelleen kaikkialla paitsi vapaassa lännessä, ja ehkä Kiinassa ja Japanissa.
En ymmärrä että mikä häpeä avioero muka on? Vieläkö ihmiset tosiaan ajattelevat että mitä muut sanovat? Minä kunnioitan ihmisiä jotka kykenevät päätöksentekoon, jos ei toimi, niin on hyvä erota, eikä se mikään häpeä ole.
Vierailija kirjoitti:
On.
Ensimmäinenkin jo on.Kandee varmaan jatkossa vähän tarkemmin miettii kenen kanssa menee ihan avioon saakka.
Mutta miksi avioero olisi suurempi häpeä kuin joku muunlainen ero?
Vierailija kirjoitti:
On.
Ensimmäinenkin jo on.Kandee varmaan jatkossa vähän tarkemmin miettii kenen kanssa menee ihan avioon saakka.
Ja pienempi häpeä on kuksia ihan ilman sitoumuksia?
Vierailija kirjoitti:
Muistelen lukeneeni että avioeron todennäköisyys kasvaa merkittävästi jokaisen edellisen epäonnistuneen liiton jälkeen.
Tämä pitää paikkansa. Harvaa kiinnostaa jonkun tutun erot erityisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan on. Eikö kerrasta opita?Miksi pitää mennä naimisiin? Toki huonossa suhteessa ei tarvitse olla, eli erota voi, mutten ymmärrä noita monta kertaa naimisiin menoja / eroja...
Eikö naimisiin mennä usein taloudellisista syistä? Siis mitä väliä vaikka kuinka monta kertaa menisi naimisiin. Ei kai sen pitäisi ketään häiritä? Häitä en kuitenkaan järjestäisi moneen kertaan, siinä voisi tutut ja sukulaiset jo tuskastua.
Siis hååråt menevät siitä syystä.
Ihmiset menevät siitä syystä, että pitävät siitä toisesta ihmisestä.
-Sinkkiş
Halki ihmiskunnan historian taloudelliset syyt ovat olleet tärkein avioliiton solmimisen motiivi. Ja ovat edelleen kaikkialla paitsi vapaassa lännessä, ja ehkä Kiinassa ja Japanissa.
Avioliitto on nimenomaan taloudellinen liitto. Lisäksi siihen sisältyy joitain lasten asioihin liittyviä helpotuksia ja oletuksia. Sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avioero oli häpeä jo ensimmäisellä kerralla, niin miksi ihmeessä olet mennyt uudestaan naimisiin? No älä nyt ainakaan enää naimisiin mene ton eron jälkeen.
Mulla sen verran vahva hormonitoiminta, että en pysty elämään ilman miestä.
No jos hävettää, niin seuraavan kerran oli ihan hissukseen siitä naimisiin menosta. Tarviiko siitä koko kylälle ilmoittaa.
No en missään vaiheessa sitä naimisiinmenoa ole hävennyt.
Minusta on suurempi häpeä, että jää roikkumaan siihen suhteeseen muka jonku häpeän takia ja ihmisten puheiden vuoksi. Kunnioita sitä omaa elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelleni tuntui olevan. Paljasti ettei halunut naimisiin siksi ettei halua erota enää ikinä. Ei halua erota siis muutenkaan, mutta ei varsinkaan avioerota. Juteltiin asiasta ja pelko hälveni kun sanoin ettei meidän tarvi tätä naimisiinmenoasiaa tässä miettiä nyt, että katsotaan jos joskus sitten. Ja että ensimmäisen avioliiton tyylisiä isoja kihlajaisia ja häitä ei minulle ainakaan ole tulossa, sellaisia joihin kutsutaan naapurit ja kylänväki. Edellisessä liitossa mies ei olisi halunnut mennä sillä tavalla naimisiin kuin lopulta meni, vaan alkurasaana olevan morsmaikkunsa painostuksesta ja kyynelsilmistä sitten meni.
Miestäni ainakin helpotti suuresti tieto siitä että kun me menemme naimisiiin, menemme rakkaudesta, eikä pakosta, ja avioliitto on vain meitä varten, ei juhlijoita ja serkuserkunserkkuja, että meille läheiset ihmiset vain pikku illanistujaisiin, ja maistraattikäynti sopii parhaiten.
No hyi mikä mies! Kyynelsilmin meni tyttöystävänsä painostuksesta naimisiin toisin kun olisi halunnut..
Mieheni on kyllä aivan ihana, toisin kuin sinä. Hän ei ikinä hyittele toisia ihmisiä. Naiivi hän on nuorena ollut, maaseudun poika, nyttemmin raavas kaupunkilainen <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avioero oli häpeä jo ensimmäisellä kerralla, niin miksi ihmeessä olet mennyt uudestaan naimisiin? No älä nyt ainakaan enää naimisiin mene ton eron jälkeen.
Mulla sen verran vahva hormonitoiminta, että en pysty elämään ilman miestä.
No jos hävettää, niin seuraavan kerran oli ihan hissukseen siitä naimisiin menosta. Tarviiko siitä koko kylälle ilmoittaa.
No en missään vaiheessa sitä naimisiinmenoa ole hävennyt.
Niin mutta eroa häpeät. Ei kannata sanoa menneensä edes naimisiin, jos se mahdollinen ero hävettää taas.
Kyllä minua naurattaa kun tyyppi on alle 25 vuotiaana eronnut jo kahdesti ja on kolmannen miehen kanssa kihloissa.
Se riippuu, kuinka paljon ihminen ajattelee avioituneensa muiden ihmisten vuoksi, ja kuinka paljon avioliiton kokee koko yhteisön asiaksi eikä omaksi henkilökohtaiseksi suhteekseen. Riippuu varmaan myös, onko aikamatkustaja 1950-luvulta vai elääkö ihan 2000-lukua - jälkimmäisessä tapauksessa ei edes ymmärretä kysymystä.
Minulle on aivan sama, mitä muut minusta ajattelevat. Joten en tunne häpeääkään. Yleensä eri elämäntilanteita sanotaan elämäksi. Jokaisella niitä omia, hyviä ja huonoja juttuja jokaisen matkan varrella.
Vierailija kirjoitti:
Miestäni ainakin helpotti suuresti tieto siitä että kun me menemme naimisiiin, menemme rakkaudesta, eikä pakosta, ja avioliitto on vain meitä varten, ei juhlijoita ja serkuserkunserkkuja, että meille läheiset ihmiset vain pikku illanistujaisiin, ja maistraattikäynti sopii parhaiten.
Tässä käy todennäköisesti niin, ettette mene koskaan naimisiin. Voit sitten miettiä tykönäsi, oletteko oikeasti rakastuneita (tai lähinnä, onko miehesi rakastunut sinuun).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avioero oli häpeä jo ensimmäisellä kerralla, niin miksi ihmeessä olet mennyt uudestaan naimisiin? No älä nyt ainakaan enää naimisiin mene ton eron jälkeen.
Mulla sen verran vahva hormonitoiminta, että en pysty elämään ilman miestä.
No jos hävettää, niin seuraavan kerran oli ihan hissukseen siitä naimisiin menosta. Tarviiko siitä koko kylälle ilmoittaa.
No en missään vaiheessa sitä naimisiinmenoa ole hävennyt.
Niin mutta eroa häpeät. Ei kannata sanoa menneensä edes naimisiin, jos se mahdollinen ero hävettää taas.
No mutta sehän se vasta häpeilevää on, että salailee noin tärkeää asiaa elämästään. Jos lapsiakin tehdään niin mitenkäs sitä salailet...
Mikäli avioidun uudestaan, teen sen siksi että olen löytänyt upean miehen jonka kanssa haluan jakaa elämän loppuun saakka.
Jos se jostain syystä sitten kariutuu, miksi surra? Vakaasta aikeesta huolimatta homma ei sujunut kuin strömssöössä ja kummankin hyvinvoinnin vuoksi on erottava.
En mene liittoon että eroan tästäkin.
No jos hävettää, niin seuraavan kerran oli ihan hissukseen siitä naimisiin menosta. Tarviiko siitä koko kylälle ilmoittaa.