Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli läheisen kuolemasta?
09.11.2020 |
Koska tää tuska loppuu? Kuolemasta vasta alle 2 viikkoa. Ymmärrän että ei mene heti ohi tää olo. Ja on niitä läheisiä ennenkin kuollut. Mutta tää kuolema oli yllättävä ja kyseessä nuori henkilö. Ei vielä valmis lähtemään. Miten tästä pääsee yli?
Kommentit (7)
Hanki vertaistukea, soita ystäville, yritä jatkaa arkea samaan tapaan kuin ennenkin, kuolema on luonnollista, ei se katso ikää, muistele hyviä yhteisiä hetkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä, erttä sinäkin kuolet. Jokainen vuorollaan.
Lapseni kuoli 3 vuotta takaperin.
Vieläkin suru on läsnä.
Puolivuotta oli pahinta aikaa, jonka jälkeen alkoi helpottaa.
Anna itsellesi lupa surra, jo se helpottaa.
Oma sisarukseni kuoli täysin yllättäen itsemurhan kautta hieman reilu vuosi sitten. Ensimmäiseen kuukauteen en oikein tajunnut koko asiaa, sitten hautajaisten jälkeen asia alkoi pikkuhiljaa mennä tajuntaan. Nyt kun aikaa on kulunut reilu vuosi, koen että menee jo ihan hyvin, mutta samalla on ollut pakko myöntää että kyllä myös musta kuoli samalla jotain. Lohdullista on kuitenkin ollut huomata, että kuoleman jälkeenkin lopulta rakkaus voittaa. Alkuun olin hänelle niin vihainen, kun hän jätti perheemme tällaiseen tilanteeseen, ja pelkäsin lähteekö se katkeruus koskaan. Nykyään pääsääntöisin muistelen häntä ilolla ja rakkaudella, ja voin vain toivoa että hän on löytänyt rauhan sen tuskan ja ahdistuksen tilalle, jota hän täällä eläessään koki jakamatta siitä pisaraakaan kellekään muulle.
On niin kovin yksilöllistä, kauanko kelläkin menee tällaisista toipumiseen, itse koen kuitenkin lopulta päässeeni aika vähällä. Mutta joka tapauksessa kaksi viikkoa on ihan hirmuisen lyhyt aika, vaikka tuossa tilanteessa yksittäiset minuutitkin tuntuu välillä tuskaisen pitkiltä. Tärkeää olisi nyt, että kävisit puhumassa jollekin ammattilaiselle, ja myös vertaistuki on monille hyödyllistä. Nuku niin paljon kuin pystyt, suru ja järkytys vievät energiaa. Syö sitä mitä tekee mieli, muista juoda vettä.
Selviät kyllä!
Vierailija kirjoitti:
Lapseni kuoli 3 vuotta takaperin.
Vieläkin suru on läsnä.
Puolivuotta oli pahinta aikaa, jonka jälkeen alkoi helpottaa.Anna itsellesi lupa surra, jo se helpottaa.
:'( pahoittelut! Ja kiitos viestistäsi! Helpottavaa kuulla tuo puoli vuotta, antaa voimaa tähän hetkeen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma sisarukseni kuoli täysin yllättäen itsemurhan kautta hieman reilu vuosi sitten. Ensimmäiseen kuukauteen en oikein tajunnut koko asiaa, sitten hautajaisten jälkeen asia alkoi pikkuhiljaa mennä tajuntaan. Nyt kun aikaa on kulunut reilu vuosi, koen että menee jo ihan hyvin, mutta samalla on ollut pakko myöntää että kyllä myös musta kuoli samalla jotain. Lohdullista on kuitenkin ollut huomata, että kuoleman jälkeenkin lopulta rakkaus voittaa. Alkuun olin hänelle niin vihainen, kun hän jätti perheemme tällaiseen tilanteeseen, ja pelkäsin lähteekö se katkeruus koskaan. Nykyään pääsääntöisin muistelen häntä ilolla ja rakkaudella, ja voin vain toivoa että hän on löytänyt rauhan sen tuskan ja ahdistuksen tilalle, jota hän täällä eläessään koki jakamatta siitä pisaraakaan kellekään muulle.
On niin kovin yksilöllistä, kauanko kelläkin menee tällaisista toipumiseen, itse koen kuitenkin lopulta päässeeni aika vähällä. Mutta joka tapauksessa kaksi viikkoa on ihan hirmuisen lyhyt aika, vaikka tuossa tilanteessa yksittäiset minuutitkin tuntuu välillä tuskaisen pitkiltä. Tärkeää olisi nyt, että kävisit puhumassa jollekin ammattilaiselle, ja myös vertaistuki on monille hyödyllistä. Nuku niin paljon kuin pystyt, suru ja järkytys vievät energiaa. Syö sitä mitä tekee mieli, muista juoda vettä.
Selviät kyllä!
Kiitos viestistäsi ja vertaistuesta! Ap
Olen lomautettuna tällä hetkellä niin on vielä aikaa tuskailla. Jos olisi edes töissä niin ei olisi näin paljon luppoaikaa vaan muuta ajateltavaa. Ap