Muut akateemisesti koulutetut, onko teillä ns. duunarikavereita?

Olen akateeminen duunariammatissa ja työkaverit tietysti myös duunareita. Heidän koulutustaan en tiedä ja tuskin hekään minun. Hyviä kavereita ovat niin töissä kuin vapaa-ajallakin.

Kuka nyt tänä päivänä viitsii edes ajatella tuolla tavoin? Kyllä minä olen koulutukestani huolimatta ystävä ystävilleni,enkä edes mieti tuollaisia asioita.Kyllä ei ystävyys kysy koulutusta.En edes haluaisi olla aloittajan kaveri,jos on noin yksipuolisen köyhä ajatusmaaailma.

Taasko se koulutus-jankkaaja?!

On duunarikavereita, mutta vain vanhat koulu- ja vauvakerhokaverit. Muualla en ole törmännyt duunareihin, kun opiskellessa hengasin muiden opiskelijoiden kanssa ja nyt työpaikallakin on vain akateemisia. Eikä minulla ole mitään harrastuksiakaan, joissa voisi törmätä muihin ihmisiin. Tykkään kyllä duunarikavereideni seurasta, juttua riittää hyvin.

Kyllä heitä on. - Ja olisin  peloissani, jos olisin niin fakkiintunut, että en löytäisi lainkaan yhteistä puhuttavaa toisenlaisen koulutus ja opiskelutaustan omaavien kanssa..

Kun ajattelen vaikka maailman sotien jälkeen "hyvinvointivaltion"  hahmotelleita ja sittemin sen paljossa rakentaneita, niin heidän koulutus ja opiskelujen laajuus oli paljon vähäisempi kuin meidän nykyisin vallassa olevien ja ai siä lähellä olevien.

- Meidän, joiden pitäisi minusta yrittää pitää koossa edes "hyvinvoinivaltiomme" rippeet, niin tuntuu usein, että näillä "hyvinvointivaltiomme" alkuunpanijoilla ja luojilla oli aivan toisella tavalla järkeä ja viisautta, josta minunlaiseni nuoremman ikäluokan edusaja voi vain haaveilla, että olisi edes ripaus siitä ymmärryksestä. - Ei sitä ainakaan pelkästään yliopistossa opiskelleena koe saavuttaneeni kuin murusen.

Totta tieytysti on, että jokainen ikäluokka ja sukupolvi tekee omat virheensä. Ja lienee vain utopistinen ajatus, että "hyvinvoinivaltio" voisi koskaan edes olla täysin valmis. -On siis myös tullut mukaan uudempia asioita ja ilmiöitä, joissa vastaavasi moni vanehmman ikäluokan edustaja saattaisi olla ihmeissään. - itse pidänkin siitä, että paitsi, että olen yrittänyt huolehia, että tulisin vähintäänkin toimeen  eri koulutustaustan omaavien kanssa, niin toivon, että vastaisuudessakin elämääni kuuluu eri ikäluokkien edustajia. - Ja olisin luultavasti vain hölmö jos väittäisin erottavani varmuudella ihmisen koulutustaustan vain hänen ulkoisesta olemuksestaan. - Ja kyllä vastaavasti teen myös suomenkieltä käyttäessäni niin paljon virheitä, että on luultavasti ihan perusteltua epäillä, että minä en olisi oikeasti Suomessa yliopistossa opiskellut ja sieltä myös (ns) valmistunut. 

Sinkkumies        

Sinkkumies      

Vierailija kirjoitti:

Vähän. No ei ole oikeastaan. Oli pitkään lapsuudenkaveri mutta jotenkin sitten ei enää. Se kehittää laittaa itsensä ajattelemaan eikä oikein jaksa sellaista kehittymättömyyttä. Miksi kaikessa, vaikka kuntoilussa ajatellaan että tulee kehitystä kun kuntoilee mutta aivojen kehittymistä ja ajattelun muutosta pidetään pahana, en ole laumasielu ja kehityn. Tai vaikka että syöminen vaikuttaa ihmisen painoon, ihan samoin opiskelu vaikuttaa ihmisen mieleen.

Sitä kehittyy pois ala-asteen pihalta ja tulee uudet leikit

Niin totta.  Mutta toisaalta se mitä tarkoitetaan kehittymisellä, on ulkoa ohjattua, yhteistä kulttuuria, mutta silti.  Gaspereita ei enää ole, mutta edes hiukan hiomattomampia persoonia jotka voivat olla elävässä elämässä opettavaisia silti.  Kaltaistesi mielestä ei koskaan arvokkaita itsenään. 

Ei mulla kyl vaikuta vittuakaan ystävyyssuhteisiin toisen koulutus. Tottakai jos on aivan juntti, niin on vaikea olla sellaisen ihmisen ystävä. Se ei kuitenkaan ole koulutukseen liittyvä asia, niitä juntteja löytyy korkeakoulutetuistakin ihan tarpeeksi.

On ihan kaikenlaisia kavereita. Itse asiassa viihdyn heidän seurassaan paljon paremmin kuin välillä kuivakoiden yliopistokavereiden kanssa. En kai ole sielultani kovin akateeminen loppujen lopuksi vaikka olen kyllä vääntänyt väikkärin.

En tunne duunareita. Isäni oli viimeinen tuntemani ja kuoli 2011.

En tiedä miten Helsingin kantakaupungissa edes törmää duunariin?

Itse olen oikeustieteen lisensiaatti.

Kaikkea löytyy, tohtorista syrjäytyneisiin.

Minulla on kolme yliopistotutkintoa, mukaanlukien tohtorintutkinto ja olen kansainvälisissä työtehtävissä ulkomailla. Paras ystäväni jätti koulun yhdeksännen luokan jälkeen ja on siis ammattitaidoton duunari. Samalla hän on rehellisin tuntemani ihminen ja todella sivistynyt ja älykäs mielestäni. Viihdyn hänen kanssaan paremmin kuin muiden "kouluttautuneiden" tuttujeni. Jaa että miten mahdollista? Miettikää sitä. Ei elämä ole niin mustavalkoista ja vain täydellinen idiootti kuvittelee että sivistys ja koulutus kulkevat aina käsi kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Korostettakoon alkuun, että koutustaso ei ole mulle mikään ihmisen arvon mittari ja viihdyn erilaisten ihmisten kanssa.

Tykkään kuitenkin vapaa-aikanakin jutella ihmisten kanssa tosi paljon yhteiskunnasta, politiikasta, teknologian ja tieteen uusimmista tuulista yms. tavallaan tosimaailman isoista asioista.

Yleensä törmään duunaritaustaisiin jossain illanvietoissa ja se jutun tason on jossain Kummelissa ja pissa-kakka-huumorissa. Siis ihan oikeesti. En toki väitä, ettei sama jutun taso olisi osalla koulutetuistakin. Mutta harvoin olen jutellut ns. kiinnostavista asioista duunareiden kanssa kovin pitkään ja syvällisesti.

Näköjään peukkujen perusteella musta luettiin heti k*sipää. 😂 No ehkä sitä on vaikea selittää omia kokemuksia täysin puhtaasti muutamalla lauseella.

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla kyl vaikuta vittuakaan ystävyyssuhteisiin toisen koulutus. Tottakai jos on aivan juntti, niin on vaikea olla sellaisen ihmisen ystävä. Se ei kuitenkaan ole koulutukseen liittyvä asia, niitä juntteja löytyy korkeakoulutetuistakin ihan tarpeeksi.

Valitettavasti olet oikeassa. - Ihminen voi olla muodollsielta koulutukseltaan vaikka tuplamaisteri tai triplatohtori, niin ellei hän osaa tai halua edes yrittää käyttäytyä asiallisesti ja fiksusti, niin on usein aivan yhdentekevää mikä hän on koulutukseltaan (tai on olematta).

Ei koulutus anna oikeutta käyttäytyä huonosti, kuten toimia muita tietoisesti loukkaavasi tai satuttavasti.  - Pikemminkin toivosi, että laajempi ja syväälisempi koulutus antaisi eväitä miellytävään ja tasapainoiseen käytökseen.(..)

Sinkkumies 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän. No ei ole oikeastaan. Oli pitkään lapsuudenkaveri mutta jotenkin sitten ei enää. Se kehittää laittaa itsensä ajattelemaan eikä oikein jaksa sellaista kehittymättömyyttä. Miksi kaikessa, vaikka kuntoilussa ajatellaan että tulee kehitystä kun kuntoilee mutta aivojen kehittymistä ja ajattelun muutosta pidetään pahana, en ole laumasielu ja kehityn. Tai vaikka että syöminen vaikuttaa ihmisen painoon, ihan samoin opiskelu vaikuttaa ihmisen mieleen.

Sitä kehittyy pois ala-asteen pihalta ja tulee uudet leikit

Niin totta.  Mutta toisaalta se mitä tarkoitetaan kehittymisellä, on ulkoa ohjattua, yhteistä kulttuuria, mutta silti.  Gaspereita ei enää ole, mutta edes hiukan hiomattomampia persoonia jotka voivat olla elävässä elämässä opettavaisia silti.  Kaltaistesi mielestä ei koskaan arvokkaita itsenään. 

se on Gaspar. Minun mielestäni ihan arvokkaita mutta kehittymättömiä. Kun kehittyvät niin ollaan yhdessä mutta jos eivät kehity niin jäävät kun kehityn.

Pointsit kuitenkin, jatka valitsemallasi polulla, minä valitsin tien

Jos ei ole peruskouluaikaisia ystäviä, niin mistäpä se akateeminen edes löytäisi duunarikavereita? Akateeminen kun yleensä on myös töissä, jossa kaikilla muillakin on korkeakoulutus. Itse en ainakaan kohtaa duunareita kuin kaupan kassalla, ja sieltä harvemmin ystäviä löytyy.

Näitä kommentteja kun lukee, niin huomaa nopeasti miten syvällä meillä suomalaisissa asuu se tasa-arvon aate. Jos kouluttautunut kehtaa vähänkin kyseenalaistaa kouluttamattoman fiksuutta, älykkyyttä, keskustelutaitoa tms. niin sitä ei hyvällä katsota. Ja hyvä tietysti niin. Ei koulutustaso näitä määritäkään. On kuitenkin joskus havaittavissa vähän turhankin äkkipikaista tyhmäksi, elitistiksi ja snobiksi syyttelyä.

Akateemiseksi ihmiseksi Ap vaikuttaa asenteeltaan hyvin ennakkoluuloiselta 🙄. Mutta sehän on niin, että sydämen sivistys ei tule välttämättä oppiarvon kautta.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole peruskouluaikaisia ystäviä, niin mistäpä se akateeminen edes löytäisi duunarikavereita? Akateeminen kun yleensä on myös töissä, jossa kaikilla muillakin on korkeakoulutus. Itse en ainakaan kohtaa duunareita kuin kaupan kassalla, ja sieltä harvemmin ystäviä löytyy.

No tämä! Samaa yritin tuossa aiemmin esittää. Sama kokemus.

Itsellä useampi kaveriporukka.

Lapsuusajan porukka niistä ”tiivein”. Sitten on harrastuskaverit ja vielä työkaverit.

Lapsuusajan porukka tietty siitä, kun asuttiin samoilla kulmilla, suurinpiirtein samanikäisiä ja pelattiin katulätkää, futista ja ryypättiin ja saunottiin. Olin siitä sakista ainoa, joka meni yliopistoon ja jopa väittelin ja olen yliopistolla töissä. Muut jätti koulut aika lailla vähemmälle, yksi kävi jopa AMK-insinööriksi.

Mm. Yrittäjiä on siinä porukassa 4: mainostoimiston vetäjä, remonttifirman, maansiirtoalan ja vielä kuljetusliikkeen. Kun se lapsuusajan porukka kokoontuu 1-2 krt /v saunomaan ja muistelemaan menneitä, ei koulutukset paljoa kiinnosta. Ok-taloni peruskorjauksessa kaivinkone- ja soratyöt hoitui mukavasti kavereiden kautta ja ajoissa.

Ainoa isompi isompi ero yliopiston työporukan saunailtoihin on alkoholin käyttö. Yliopiston porukassa on harvinaista, jos joku juo viinaa ja harvoin kukaan on umpikännissä. Sen sijaan lapsuusajan porukka kun kokoontuu, ns. tiukkaa viinaa juodaan ja osa porukkaa on aika sekaisin.

Mutta joo. Olen tohtori ja tunnen monta duunaria ja olen heidän kanssaan kaveri ja jatkuvasti tekemisissä.

Minulla on lapsuusajan kaverit jääneet aika päiviä sitten, facebookissa on niitä koulutetumpia jäljellä. En tunne ketään muutakaan aikuista ihmistä, joka liikkuisi lapsuusajan kavereiden kanssa vielä keski-iässä. Opiskelukaverit ovat akateemisia, samoin työkaverit. Ei niitä duunaritaustaisia kavereita vaan ole.