Muut akateemisesti koulutetut, onko teillä ns. duunarikavereita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän. No ei ole oikeastaan. Oli pitkään lapsuudenkaveri mutta jotenkin sitten ei enää. Se kehittää laittaa itsensä ajattelemaan eikä oikein jaksa sellaista kehittymättömyyttä. Miksi kaikessa, vaikka kuntoilussa ajatellaan että tulee kehitystä kun kuntoilee mutta aivojen kehittymistä ja ajattelun muutosta pidetään pahana, en ole laumasielu ja kehityn. Tai vaikka että syöminen vaikuttaa ihmisen painoon, ihan samoin opiskelu vaikuttaa ihmisen mieleen.

Sitä kehittyy pois ala-asteen pihalta ja tulee uudet leikit

Niin totta.  Mutta toisaalta se mitä tarkoitetaan kehittymisellä, on ulkoa ohjattua, yhteistä kulttuuria, mutta silti.  Gaspereita ei enää ole, mutta edes hiukan hiomattomampia persoonia jotka voivat olla elävässä elämässä opettavaisia silti.  Kaltaistesi mielestä ei koskaan arvokkaita itsenään. 

se on Gaspar. Minun mielestäni ihan arvokkaita mutta kehittymättömiä. Kun kehittyvät niin ollaan yhdessä mutta jos eivät kehity niin jäävät kun kehityn.

Pointsit kuitenkin, jatka valitsemallasi polulla, minä valitsin tien

Gaspar? Liittyykö se jotenkin tuohon:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3923200/aldicarb-joku-kaipasi-tietoa-si…

Mulla on enemmän duunarikavereita kuin akateemisia.

Mulla on enemmän duunarikavereita kuin akateemisia.

Typerin, narsistisin ja kertakaikkiaan epämiellyttävin tuttavani on erään alan maisteri. Sen jälkeen olen suorastaan vältellyt akateemista seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole peruskouluaikaisia ystäviä, niin mistäpä se akateeminen edes löytäisi duunarikavereita? Akateeminen kun yleensä on myös töissä, jossa kaikilla muillakin on korkeakoulutus. Itse en ainakaan kohtaa duunareita kuin kaupan kassalla, ja sieltä harvemmin ystäviä löytyy.

No tämä! Samaa yritin tuossa aiemmin esittää. Sama kokemus.

Joillakin on myös harrastuksia, joissa tutustuu monenlaisiin ihmisiin. Tietenkin jos harrastuksetkin on mallia rotary-lions club-shakkikerho niin ehkä siellä ei duunareihin törmää.

Minulla on varmaan noin 50:50 akateemisia ja duunareita. Ja vaikka ei saisi sanoa ehkä ja vaikka koulutus ei oikeasti määrittele sitä, kuka on hyvä kaveri ja läheinen (läheisiä ja vähemmän läheisiä on siis kummassakin ryhmässä), niin kyllä sen eron koulutuksessa huomaa monessa asiassa. Itseltä vaatii aina sen, että muistaa "kääntää aivot oikeaan asentoon" eli ei kuvittele keskustelevansa samoista asioista ja samalla tavalla akateemisen ja duunarikaverin kanssa. Yksi, missä koulutuksen tuoma ero tulee ihan hirveän selkeästi esille on se, kuinka vankat ja mustavalkoiset mielipiteet ihmisellä on - samoin kuin se, kuinka vankasti ihmienn uskoo tietävänsä asiasta paljonki. Voisi sanoa, että lähes 99,9 kertaa sadasta duunarikaverit ovat niitä, joilla on hirveän korkeat luulot oman tiedon tasosta ja omasta oikeassa olostaa, kun taas akateemiset suhtautuvat asioihin niin, että enhän minä tätä varmasti tiedä, kun ei ole minun alaani, mutta olen siinä käsityksessä, että näinkin voisi olla - vai tiedätkö sinä, miten oikeasti on.

En suoraan sanottuna edes osaisi välttämättä luetella kaikkien osalta ketkä kaveripiiristäni ovat akateemisia ja ketkä jollain muulla taustalla. Itsellä siis yliopistotutkinto. Kaikilla läheisilläni ei ole mitään koulutusta peruskoulun jälkeen. Vaan kun kavereita valitessani en katso papereita, vaan sitä onko kiinnostunut maailmasta ja kaikenlaisista asioista. Ja ennen kaikkea yleensä tutustun jonkun muun yhteisen intressin kautta, jonka osalta löytyy yhteistä.

Ihan varmasti löytyy sellaisiakin vähemmän koulutettuja ihmisiä joiden kanssa en tule toimeen tai joiden ajattelu on jotenkin ärsyttävän kapeaa. Mutta kun löytyy sitten niitäkin, joilla on todella kiinnostavia ajatuksia. Ja korkeakoulutus ei kyllä todellakaan ole tae siitä, että pitäisin jotakuta mielenkiintoisena ihmisenä.

Enkä todellakaan puhu akateemisten kavereideni väikkäreistä heidän kanssaan juuri yhtään, enhän ymmärrä piruakaan heidän aloistaan saati sitten juuri heidän väikkäriaiheistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on varmaan noin 50:50 akateemisia ja duunareita. Ja vaikka ei saisi sanoa ehkä ja vaikka koulutus ei oikeasti määrittele sitä, kuka on hyvä kaveri ja läheinen (läheisiä ja vähemmän läheisiä on siis kummassakin ryhmässä), niin kyllä sen eron koulutuksessa huomaa monessa asiassa. Itseltä vaatii aina sen, että muistaa "kääntää aivot oikeaan asentoon" eli ei kuvittele keskustelevansa samoista asioista ja samalla tavalla akateemisen ja duunarikaverin kanssa. Yksi, missä koulutuksen tuoma ero tulee ihan hirveän selkeästi esille on se, kuinka vankat ja mustavalkoiset mielipiteet ihmisellä on - samoin kuin se, kuinka vankasti ihmienn uskoo tietävänsä asiasta paljonki. Voisi sanoa, että lähes 99,9 kertaa sadasta duunarikaverit ovat niitä, joilla on hirveän korkeat luulot oman tiedon tasosta ja omasta oikeassa olostaa, kun taas akateemiset suhtautuvat asioihin niin, että enhän minä tätä varmasti tiedä, kun ei ole minun alaani, mutta olen siinä käsityksessä, että näinkin voisi olla - vai tiedätkö sinä, miten oikeasti on.

Olen huomannut tuon saman. Eli siinä vaiheessa, kun duunarikaveri lukee edes vähän jostain asiasta pintapuolisesti, hän kuvittelee hyvinkin nopeasti tietävänsä aiheesta paljonkin ja on valmis opettamaan muitakin, kun näin nämä asiat nyt ovat. Akateeminen kun lukee vähän pintapuolisesti jostain, hän aiheesta keskusteltaessa toteaa, ettei tiedä tästä mitään tai ainakaan tarpeeksi sanoakseen mitään, tai vaihtoehtoisesti, jos aihe alkaa kiinnostaa, etsii mahdollisimman paljon lisätietoa ja sitten kertoo, että minulla on jonkinasiteinen käsitys, mutta en todellakaan ole alan ammattilainen, joten älä ota tätä nyt faktana. Toisaalta akateemisista kavereista löytyy kyllä sitten niitä, jotka ovat niin fanaattisen onnistuneita omasta alastaan, että jaksavat siitä sitten saarnata rasittavuuteen asti, vaikka muita ei kiinnostaisi pätkääkään jonkun hyppyjalkaisen mitokondrioiden toiminnan erot tai tiettyjen lakipykälöiden tulkintojen tuomat mahdollisuudet veronkierrossa. Omasta mielestäni on rikkaus, että kavereita on eri lähtökohdista. Mutta se tosiaan vaatii itseltä sen, että osaa huomioida kavereiden väliset erot. Toki tuo pätee muuhunkin kuin koulutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole peruskouluaikaisia ystäviä, niin mistäpä se akateeminen edes löytäisi duunarikavereita? Akateeminen kun yleensä on myös töissä, jossa kaikilla muillakin on korkeakoulutus. Itse en ainakaan kohtaa duunareita kuin kaupan kassalla, ja sieltä harvemmin ystäviä löytyy.

No tämä! Samaa yritin tuossa aiemmin esittää. Sama kokemus.

Joillakin on myös harrastuksia, joissa tutustuu monenlaisiin ihmisiin. Tietenkin jos harrastuksetkin on mallia rotary-lions club-shakkikerho niin ehkä siellä ei duunareihin törmää.

Mun harrastukset on sali, kävely, pyöräily ja normaaliaikoina matkustelu ja museot. En ole 40 ikävuoteen mennessä näissä harrastuksissa tutustunut yhtään keneenkään, en akateemiseen enkä duunariin.

Joskus kävin myös pari vuotta ryhmäliikuntatunneilla, eikä sielläkään kukaan yleensä edes vastannut tervehdykseen. En ymmärrä miten harrastuksissa keneenkään tutustuisi - jos ei sitten tosiaan käy jossain shakkikerhossa.

Ps. Just tuollainen shakkikerho-kommentti on sitä passiivisaggressiivisuutta jota akateeminen duunareilta joutuu sietämään. Eli akateemisia pidetään automaattisesti snobeina jotka pyörii vain jossain purjehduskerhoissa, ja sitä sitten toki pitäisi hävetä jotenkin jos niin tekeekin. Jos joku vetää railoa ihmisten välille koulutuksen suhteen, niin kyllä ne ovat nämä ennakkoluulot ja vit tuileva asenne duunareilta.

On ollut aina kaikenlaisia kavereita ja kaikki on yhtä arvokkaita; niin työtön kaveri, duunari kuin korkeastikoulutettukin. Korkeastikoulutettuja joskus vaivaa sellainen jäykkyys ja liiallinen kirjaviisaus. Eli kirjasta on luettu jotakin mutta käytännön tieto ja taito puuttuu ja kokonaisuuksien hahmottaminen. Ei nähdä metsää puilta tai puuta metsältä.

Rennompaa menoa on ihan duunariporukoissa ja ihmiset on rentoja ja sellaisia kuin ovat joten niissä porukoissa on ollut hauskinta viettää aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsuusajan kaverit jääneet aika päiviä sitten, facebookissa on niitä koulutetumpia jäljellä. En tunne ketään muutakaan aikuista ihmistä, joka liikkuisi lapsuusajan kavereiden kanssa vielä keski-iässä. Opiskelukaverit ovat akateemisia, samoin työkaverit. Ei niitä duunaritaustaisia kavereita vaan ole.

Sääliks käy.... vanhimmat ystäväni ovat päiväkodista lähtöisin, iso osa yläasteelta ja lukiosta.....

t. 43vee

90-luvun muusikkopiireissä oli täysin yhdentekevää kuka oli amis ja kuka maisteri, ei sillä ollut bändissä mitään merkitystä, kun oli se pääjuttu mikä yhdisti voimakkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole peruskouluaikaisia ystäviä, niin mistäpä se akateeminen edes löytäisi duunarikavereita? Akateeminen kun yleensä on myös töissä, jossa kaikilla muillakin on korkeakoulutus. Itse en ainakaan kohtaa duunareita kuin kaupan kassalla, ja sieltä harvemmin ystäviä löytyy.

No tämä! Samaa yritin tuossa aiemmin esittää. Sama kokemus.

Joillakin on myös harrastuksia, joissa tutustuu monenlaisiin ihmisiin. Tietenkin jos harrastuksetkin on mallia rotary-lions club-shakkikerho niin ehkä siellä ei duunareihin törmää.

Mun harrastukset on sali, kävely, pyöräily ja normaaliaikoina matkustelu ja museot. En ole 40 ikävuoteen mennessä näissä harrastuksissa tutustunut yhtään keneenkään, en akateemiseen enkä duunariin.

Joskus kävin myös pari vuotta ryhmäliikuntatunneilla, eikä sielläkään kukaan yleensä edes vastannut tervehdykseen. En ymmärrä miten harrastuksissa keneenkään tutustuisi - jos ei sitten tosiaan käy jossain shakkikerhossa.

Ps. Just tuollainen shakkikerho-kommentti on sitä passiivisaggressiivisuutta jota akateeminen duunareilta joutuu sietämään. Eli akateemisia pidetään automaattisesti snobeina jotka pyörii vain jossain purjehduskerhoissa, ja sitä sitten toki pitäisi hävetä jotenkin jos niin tekeekin. Jos joku vetää railoa ihmisten välille koulutuksen suhteen, niin kyllä ne ovat nämä ennakkoluulot ja vit tuileva asenne duunareilta.

Minulla taas duunarikaverit ovat nimenomaan tulleet harrastusten mukana, sillä kaikki muuta ovat sitten niitä, joihin olen tutustunut opiskeluaikoina tai sen jälkeen työelämässä tai muiden opiskeluaikaisten kavereiden välitysellä. Lapsuusajan koulukaverit ja harrastuskaveri ovat nykyään enemmänkin tuttavia ja heitä tapaan ehkä kerran kahteen vuoteen. Kavereita olen saanut sekä ryhmäliikunnan parista (okei, crossfit lajina on varmasti perinteistä ryhmäliikuntaa huomattavasti sosiaalisempi, mutta muutama ystävä on ihan periteisistä Finnbodyn jumpista keräilty mukaan matkaan) että yhden jopa ihan satunnaisen säännöllisistä kohtaamisista lenkkipoluilla, kun tarpeeksi monta kertaa kohattuamme aloimme jutustella samaan suuntaan hölkäten. 

Vierailija kirjoitti:

Korkeastikoulutettuja joskus vaivaa sellainen jäykkyys ja liiallinen kirjaviisaus. Eli kirjasta on luettu jotakin mutta käytännön tieto ja taito puuttuu ja kokonaisuuksien hahmottaminen. Ei nähdä metsää puilta tai puuta metsältä.

Veikkaan että tässä taas tarkoitetaan sitä, kuinka duunari väittää jotain yhden oman kokemuksensa perusteella, ja kun akateeminen huomauttaa että ei se nyt ihan niin mene eikä yksi henkilökohtainen kokemus todista mitään, duunarin mielestä "käytännön tieto" kyllä jyrää tieteellisesti todistetun faktan.

Esim raskauden ajan tupakointi ei duunarin mielestä lisää syntyvän lapsen allergioita, koska naapurin Pirkkokin poltti koko raskausajan ja lapset on (vielä) terveitä, toisin kuin tupakoimattoman Mirja-serkun lapset jotka on allergisia pähkinöille. Hah hah kun se kirjaviisas akateeminen yrittää tätä kumota, "vale, emävale, tilasto", älä ole niin tosikko ja unohda ne huijaustutkimukset, mitä ne tietää 🙄.

Milka Dikkers kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsuusajan kaverit jääneet aika päiviä sitten, facebookissa on niitä koulutetumpia jäljellä. En tunne ketään muutakaan aikuista ihmistä, joka liikkuisi lapsuusajan kavereiden kanssa vielä keski-iässä. Opiskelukaverit ovat akateemisia, samoin työkaverit. Ei niitä duunaritaustaisia kavereita vaan ole.

Sääliks käy.... vanhimmat ystäväni ovat päiväkodista lähtöisin, iso osa yläasteelta ja lukiosta.....

t. 43vee

Miksi ihmeessä sääliksi? Oletko niitä, jotka kuvittelevat, ettei muka aikuisiällä enää pysyty luomaan todellisia, syvällisiä ihmissuhteita? Ei se, että on yhdessä paskottu vaippoihin, oikeasti tarkoita sitä, että aikuisina oltaisiin jotenkin paremmin samalla aaltopituudella kuin ystävykset, jotka ovat yhdessä pohtineet fysiikan kaavojen merkitystä tai yrityksen markkinointiratkaisuja.

Kouluaikoina ihmiset heitetään ihan satunnaisesti johonkin ryhmään toisten kanssa asuinpaikan perusteella - ei siellä luokalla välttämättä ole yhtään edes vähän sinne päin samanhenkistä kaveria, mutta silti siellä ryhmässä pitää sinnitellä lähes normaalilta vaikuttaen ja joidenkin vähiten sietämättömien kanssa kavereeraten. Vasta opiskeluaikoina oikeasti päätyy ihmisryhmään, johon voi olettaa hakeutuneen vapaaehtoisesti samanhenkisiä ja samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä, jolloin syvällisiä ystävyyssuhteita syntyy paljon luontevammin.

Ihan yhtä lailla voisi kai säälitellä, että jollain raukalla ei ole elämään tullut uusia ystäviä sitten lapsuusaikojen. Aika ankeaa jumittaa niiden samojen ihmisten seurassa vuodesta toiseen samoja asioita jauhaen, koskaan aikuiseksi kasvamatta ja maailman kuvaansa laajentamatta. Tai toki voi ihan ajatella niin, että hyviä ystäviä voi löytää missä tahansa elämän vaiheessa ja se on hienoa, että niitä on, olivat ne sitten hiekkalaatikolta tai kokouspöydistä löytyneitä - eikä yhdenlainen ystävä ole toista arvokkaampi.

Itseasiassa ei ole perusduunarikavereita. Kaikilla on vähintään AMK suoritettuna. Ei ole mikään tietoinen valinta, vaan kaikki peruskoulun kaverit jatkoivat lukioon ja tiivein kaveripiiri on peräisin yliopistosta. Kavereiden puolisotkin ovat opiskelleet joko yliopistossa tai AMK:ssa, moni itseasiassa tavannut joissain niiden pippaloissa. Ehkä lasten kautta elämään tulee erilaisia koulutustaustoja mutta muuten tuskin. Ei uusiin ihmisiin kuitenkaan niin monessa paikkaa tutustu, mikä on myös harmi.

Vaikka kaveripiiri on akateeminen, niin en ymmärrä mitään joidenkin kavereiden väitöskirjoista. Harvoin niistä edes jutellaan, joskus on ehkä päivitelty prosessia tms yleisempää. Yleensä jutellaan ihan tavallisista aiheista, asunnon ostamisesta, remontoinnista, lapsista, kirjoista, elokuvista, sarjoista, puutarhanhoidosta, töistä ja elämästä ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Typerin, narsistisin ja kertakaikkiaan epämiellyttävin tuttavani on erään alan maisteri. Sen jälkeen olen suorastaan vältellyt akateemista seuraa.

neuro?

Milka Dikkers kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsuusajan kaverit jääneet aika päiviä sitten, facebookissa on niitä koulutetumpia jäljellä. En tunne ketään muutakaan aikuista ihmistä, joka liikkuisi lapsuusajan kavereiden kanssa vielä keski-iässä. Opiskelukaverit ovat akateemisia, samoin työkaverit. Ei niitä duunaritaustaisia kavereita vaan ole.

Sääliks käy.... vanhimmat ystäväni ovat päiväkodista lähtöisin, iso osa yläasteelta ja lukiosta.....

t. 43vee

Älä turhaan sääli. Mitä väliä sillä on, milloin ne ystävät ovat tarttuneet matkaan. Ehkä kotipaikkakunnalla ei ollut samanhenkistä porukkaa tai on joutunut rankasti kiusatuksi. Kaikki eivät ole käyneet päiväkotia ja koululuokat ovat voineet olla pieniä. Monella ne kouluaikaiset ystävät ovat voineet jäädä, kun on levittäydytty laajalle opiskelemaan ja on tullut uusia ystäviä. Ehkä aikataulut eivät koskaan osuneet yhteen, eikä sitten tullut enää tavattua ja pikkuhiljaa ystävyys kuihtui pois, kun ei ollut enää mitään yhteistä. Se on elämää.

Toiset myös kutsuvat ystäviksi vain niitä kaikkein läheisimpiä kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeastikoulutettuja joskus vaivaa sellainen jäykkyys ja liiallinen kirjaviisaus. Eli kirjasta on luettu jotakin mutta käytännön tieto ja taito puuttuu ja kokonaisuuksien hahmottaminen. Ei nähdä metsää puilta tai puuta metsältä.

Veikkaan että tässä taas tarkoitetaan sitä, kuinka duunari väittää jotain yhden oman kokemuksensa perusteella, ja kun akateeminen huomauttaa että ei se nyt ihan niin mene eikä yksi henkilökohtainen kokemus todista mitään, duunarin mielestä "käytännön tieto" kyllä jyrää tieteellisesti todistetun faktan.

Esim raskauden ajan tupakointi ei duunarin mielestä lisää syntyvän lapsen allergioita, koska naapurin Pirkkokin poltti koko raskausajan ja lapset on (vielä) terveitä, toisin kuin tupakoimattoman Mirja-serkun lapset jotka on allergisia pähkinöille. Hah hah kun se kirjaviisas akateeminen yrittää tätä kumota, "vale, emävale, tilasto", älä ole niin tosikko ja unohda ne huijaustutkimukset, mitä ne tietää 🙄.

No nyt elät kyllä jossain omissa kuvitelmissasi. Tuollainen ajattelu ei liity duunariuteen, vaan ihan yleiseen sivistymättömyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole peruskouluaikaisia ystäviä, niin mistäpä se akateeminen edes löytäisi duunarikavereita? Akateeminen kun yleensä on myös töissä, jossa kaikilla muillakin on korkeakoulutus. Itse en ainakaan kohtaa duunareita kuin kaupan kassalla, ja sieltä harvemmin ystäviä löytyy.

No tämä! Samaa yritin tuossa aiemmin esittää. Sama kokemus.

Joillakin on myös harrastuksia, joissa tutustuu monenlaisiin ihmisiin. Tietenkin jos harrastuksetkin on mallia rotary-lions club-shakkikerho niin ehkä siellä ei duunareihin törmää.

Mun harrastukset on sali, kävely, pyöräily ja normaaliaikoina matkustelu ja museot. En ole 40 ikävuoteen mennessä näissä harrastuksissa tutustunut yhtään keneenkään, en akateemiseen enkä duunariin.

Joskus kävin myös pari vuotta ryhmäliikuntatunneilla, eikä sielläkään kukaan yleensä edes vastannut tervehdykseen. En ymmärrä miten harrastuksissa keneenkään tutustuisi - jos ei sitten tosiaan käy jossain shakkikerhossa.

Ps. Just tuollainen shakkikerho-kommentti on sitä passiivisaggressiivisuutta jota akateeminen duunareilta joutuu sietämään. Eli akateemisia pidetään automaattisesti snobeina jotka pyörii vain jossain purjehduskerhoissa, ja sitä sitten toki pitäisi hävetä jotenkin jos niin tekeekin. Jos joku vetää railoa ihmisten välille koulutuksen suhteen, niin kyllä ne ovat nämä ennakkoluulot ja vit tuileva asenne duunareilta.

Sori, mutta itsekin akateemisena naureskelen kuivakoille shakkikerhoakateemisille, koska se kuvaa joidenkin sielunmaisemaa täydellisesti 😂