Muut akateemisesti koulutetut, onko teillä ns. duunarikavereita?

Jos on niin onnekas että on kavereita, niin ei kai sillä ole mitään merkitystä mitä nämä kaverit ovat koulutukseltaan tai ammatiltaan? Minä en välitä ainakaan tippaakaan. Pääasia että kaverit ovat hyviä tyyppejä. Monilla ei ole yhtään kaveria. Itse olen yliopistossa ja minulle on se ja sama mikä on ystävien koulutus. Edes poikaystävän koulutus ei minua kiinnosta. Se ei kerro ihmisistä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka itsekeskeinen pitää olla ottaakseen puheeksi oman väitöskirjansa?

Todella itsekeskeinen! Ja entä miten itsekeskeinen aloittaa aina kertomaan omista töistään ja opinnoistaan ja vaahtoaa kuinka innostunut on? Vaikka oltaisiin samalla alalla, niin ei kiinnosta! Vapaa ajalla tai kyläillessäni haluan puhua ihan muista asioista kuin työ!

Minä puhun parhaan kaverini kanssa ihan mielelläni opinnoista ja töistäkin. Olemme molemmat keski-ikäisiä akateemisia ja olemme uudelleenkouluttautuneet. Voidaan me jutella kirjallisuudestakin tai politiikasta, mutta miksi ei myös opinnoista ja töistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka itsekeskeinen pitää olla ottaakseen puheeksi oman väitöskirjansa?

Se on hyvin iso osa tekijänsä arkea. Pitäisikö sen tekemistä piilotella tai hävetä?

Ei tarvitse piilotella tai hävetä, mutta kannattaa hieman miettiä mitä ja miten siitä puhuu. Yksityiskohdat eivät yleensä kiinnosta kuin likimain samaa asiaa tutkineita kollegoita. Keskivertoihmistä kiinnostaa tasan yhtä paljon kuin formulan moottorin huolto, molemmista ymmärtääkin ihan yhtä paljon. Työn etenemisestä hieman yleisemmällä tasolla tietysti voi mainita, jos se tulee puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Milka Dikkers kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsuusajan kaverit jääneet aika päiviä sitten, facebookissa on niitä koulutetumpia jäljellä. En tunne ketään muutakaan aikuista ihmistä, joka liikkuisi lapsuusajan kavereiden kanssa vielä keski-iässä. Opiskelukaverit ovat akateemisia, samoin työkaverit. Ei niitä duunaritaustaisia kavereita vaan ole.

Sääliks käy.... vanhimmat ystäväni ovat päiväkodista lähtöisin, iso osa yläasteelta ja lukiosta.....

t. 43vee

Näin käy kun ei uskalla muuttaa kotipaikkakunnaltss pois. Säälittävää.

Mullakin on läheisiä ystäviä ala-asteelta, sitten yläasteelta, toisen asteen koulutuksesta, yliopistosta ja loput täältä, jonne lopultiapäätin jäädä. Aina ovat ystävät pysyneet matkassa mukana vaikka lukion jälkeen muutin heti kotipaikkakunnaltani pois. Ala-astekaverini kanssa olemme edelleen viikottain yhteydessä vaikka nähdään vain kerran vuodessa. Ei se ystävyys välimatkaa katso.