Muut akateemisesti koulutetut, onko teillä ns. duunarikavereita?

Ei oikeastaan ole. Vanhimmat kaveriporukat ovat lukioajoilta ja sieltä kaikki jatkoivat yliopisto-opintoihin eri ajoille. Aikuisena solmitut tuttavuudet ja ystävyydet ovat korkeakoulutettujen kanssa, koska heidän kanssaan tulee oltua eniten tekemisissä. Näin se vaan on mennyt, eikä ole mitenkään erityisen tietoinen valinta.

Itse olen duunariperheestä kotoisin ja sukulaisten ja vanhempien lähipiirin myötä tunnen toki myös duunariammateissa olevia. Myöskin työni on sellaista, että olen tekemisissä monien matalasti koulutettujen kanssa. Ei minun mielestä ole mitenkään vaikeaa löytää heidän kanssaan mielenkiintoista juteltavaa. Jutellaan mökkeilystä, matkoista, ihmissuhteista, ruoanlaitosta, luontoharrastuksista jne ja olen oppinut heiltä paljon uutta. Mielestäni sivistys on sitä, että osaa sopeuttaa omaa keskustelua tilanteeseen sopivaksi. Myöskään ihmisten niputtelu koulutuksen perusteella ei anna ihmisestä sivistynyttä kuvaa, vaan fiksu ihminen osaa olla ennakkoluuloton.

Olen FM. Ystäväpiiriini kuuluu sekä akateemisia että duunareita. Oma miehenikin on lähihoitaja. Suvussanikin on vain harvoja lukion käyneitä. Taidanpa olla sukuni ensimmäinen maisteri.

Mutta en kyllä ymmärrä tuota lokerointia akateemisiin ja duunareihin. Kaikkien kanssa löytyy yleensä aina jotain yhteistä juteltavaa. Kyse on henkilökemioista, ei koulutuseroista. Ja koen elämäni rikkaaksi, kun ympärillä on erilaisia ihmisiä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole peruskouluaikaisia ystäviä, niin mistäpä se akateeminen edes löytäisi duunarikavereita? Akateeminen kun yleensä on myös töissä, jossa kaikilla muillakin on korkeakoulutus. Itse en ainakaan kohtaa duunareita kuin kaupan kassalla, ja sieltä harvemmin ystäviä löytyy.

No tämä! Samaa yritin tuossa aiemmin esittää. Sama kokemus.

Joillakin on myös harrastuksia, joissa tutustuu monenlaisiin ihmisiin. Tietenkin jos harrastuksetkin on mallia rotary-lions club-shakkikerho niin ehkä siellä ei duunareihin törmää.

Mun harrastukset on sali, kävely, pyöräily ja normaaliaikoina matkustelu ja museot. En ole 40 ikävuoteen mennessä näissä harrastuksissa tutustunut yhtään keneenkään, en akateemiseen enkä duunariin.

Joskus kävin myös pari vuotta ryhmäliikuntatunneilla, eikä sielläkään kukaan yleensä edes vastannut tervehdykseen. En ymmärrä miten harrastuksissa keneenkään tutustuisi - jos ei sitten tosiaan käy jossain shakkikerhossa.

Ps. Just tuollainen shakkikerho-kommentti on sitä passiivisaggressiivisuutta jota akateeminen duunareilta joutuu sietämään. Eli akateemisia pidetään automaattisesti snobeina jotka pyörii vain jossain purjehduskerhoissa, ja sitä sitten toki pitäisi hävetä jotenkin jos niin tekeekin. Jos joku vetää railoa ihmisten välille koulutuksen suhteen, niin kyllä ne ovat nämä ennakkoluulot ja vit tuileva asenne duunareilta.

Olen akateeminen, joten sikäli ei nyt osunut maaliin. Itsellä on harrastusten kautta tulleita kavereita, niin duunareita kuin akateemisia. Akateemisten ongelma ei niinkään ole alatyyliset ja epäkiinnostavat jutun aiheet vaan ylimielinen kusipäisyys.

Persoonasta kiinni kenen kanssa tulee juttuun. Niin aina ja historiakin sen kertoo. Duunarina mua ei kiinnosta penkkiurheilu eikä urheilu. Sen sijaan voin keskustella taiteesta, ihan samalla lailla kuin vaikka siitä miten pitäisi tehdä pitkästä tavarasta pihasauna mökille. Ja tuliko iso fisu saaliiksi ja mistä. Ja sitten minä..kuinka tehdä ranskalaisen keittiön mukaisesti oivaa ruokaa siitä fisusta. Jne. Ihmisestä se on aina kiinni.

Ihmisellä pitää olla sosiaalista älykkyyttä että osaa keskustella..eri tyyppisten ihmisten kanssa. Ainoa juttu mikä mua rasittaa on joittenkin pirullisuus/piilokettuilu, ja tyhmyys ja semmonen uskomaton tietämättömyys. Painotan sanaa "uskomaton" tietämättömyys.No onneksi oon harvoin kohdannu.

Ei. Mistä niitä olisi tullut? En tunne myöskään yhtään työtöntä luuseria.

Tottakai on, ja toimin duunarihommissa itsekin. Akateemisesta koulutuksesta huolimatta.

Taidat olla vastavalmistunut :D ei todellakaan mitään väliä eikä kerro ihmisten opiskeluista yhtään mitään. Suurin osa ystävistäni laajasti sivistyneitä, (moni duunareita jotka tietävät laajaa skaalaa enemmän monista asioista, vaikka itsekin opiskellut virallisten opintojen ohessa vaikka mitä. ) lukuun ottamatta muutamaa opettajaa jotka jääneet jotenkin sinne parikymppisen tasolle. Minua ei kiinnostaisi puhua väikkäristäni liittyen banaanikärpäsiin ja tässä iässä ei mitään merkitystä koulutuksella, ainoastaan kiinnostuksenkohteilla, älyllä ennenkaikkea, sivistyksellä jota ei löydy oppimateriaaleista ja huumorilla.

Milka Dikkers kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsuusajan kaverit jääneet aika päiviä sitten, facebookissa on niitä koulutetumpia jäljellä. En tunne ketään muutakaan aikuista ihmistä, joka liikkuisi lapsuusajan kavereiden kanssa vielä keski-iässä. Opiskelukaverit ovat akateemisia, samoin työkaverit. Ei niitä duunaritaustaisia kavereita vaan ole.

Sääliks käy.... vanhimmat ystäväni ovat päiväkodista lähtöisin, iso osa yläasteelta ja lukiosta.....

t. 43vee

Näin käy kun ei uskalla muuttaa kotipaikkakunnaltss pois. Säälittävää.

Mihin ne duunarikaverit siinä olisivat kadonneet, kun itse valmistuin maisteriksi hyvinkin aikuisena? Uusia akateemisia kavereita ole juuri tullut, avoimessa kun enimmäkseen opiskelin enkä muutenkaan opiskelijarientoihin osallistunut.

Itse asiassa paljon kavereita on siitä väliltä, eli opisto-amk-tasoa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole peruskouluaikaisia ystäviä, niin mistäpä se akateeminen edes löytäisi duunarikavereita? Akateeminen kun yleensä on myös töissä, jossa kaikilla muillakin on korkeakoulutus. Itse en ainakaan kohtaa duunareita kuin kaupan kassalla, ja sieltä harvemmin ystäviä löytyy.

Useimmilla meistä on harrastuksia ja niissä kohtaa hyvinkin erilaisia ihmisiä.

Kokonaan toinen juttu on se, että akateeminen-duunari -jaottelu ei oikein ole enää tätä päivää, mutta pitäkää toki kuplanne, ei se minulta ole pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole peruskouluaikaisia ystäviä, niin mistäpä se akateeminen edes löytäisi duunarikavereita? Akateeminen kun yleensä on myös töissä, jossa kaikilla muillakin on korkeakoulutus. Itse en ainakaan kohtaa duunareita kuin kaupan kassalla, ja sieltä harvemmin ystäviä löytyy.

No tämä! Samaa yritin tuossa aiemmin esittää. Sama kokemus.

Joillakin on myös harrastuksia, joissa tutustuu monenlaisiin ihmisiin. Tietenkin jos harrastuksetkin on mallia rotary-lions club-shakkikerho niin ehkä siellä ei duunareihin törmää.

No siellä vasta törmääkin. Ei mitään tekemistä akateemisuuden vaan kiinnostuksen ja rahan. 673

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole peruskouluaikaisia ystäviä, niin mistäpä se akateeminen edes löytäisi duunarikavereita? Akateeminen kun yleensä on myös töissä, jossa kaikilla muillakin on korkeakoulutus. Itse en ainakaan kohtaa duunareita kuin kaupan kassalla, ja sieltä harvemmin ystäviä löytyy.

Useimmilla meistä on harrastuksia ja niissä kohtaa hyvinkin erilaisia ihmisiä.

Kokonaan toinen juttu on se, että akateeminen-duunari -jaottelu ei oikein ole enää tätä päivää, mutta pitäkää toki kuplanne, ei se minulta ole pois.

Tässä ei ole kysymys siitä missä näkee tai on mahdollista puhua duunarin kanssa. Kyse oli ystävistä, eikä jostain randomeilta tutuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole peruskouluaikaisia ystäviä, niin mistäpä se akateeminen edes löytäisi duunarikavereita? Akateeminen kun yleensä on myös töissä, jossa kaikilla muillakin on korkeakoulutus. Itse en ainakaan kohtaa duunareita kuin kaupan kassalla, ja sieltä harvemmin ystäviä löytyy.

Useimmilla meistä on harrastuksia ja niissä kohtaa hyvinkin erilaisia ihmisiä.

Kokonaan toinen juttu on se, että akateeminen-duunari -jaottelu ei oikein ole enää tätä päivää, mutta pitäkää toki kuplanne, ei se minulta ole pois.

Tässä ei ole kysymys siitä missä näkee tai on mahdollista puhua duunarin kanssa. Kyse oli ystävistä, eikä jostain randomeilta tutuista.

Harrastuksista saattaa löytää ystäviä. Hyvin moni löytääkin.

Kuinka itsekeskeinen pitää olla ottaakseen puheeksi oman väitöskirjansa?

Ennen oli muttei enää. Huomasin että kaveruudet alkoi mennä vähän yksipuoliseksi eikä puhuttavaa tuntunut enää olevan. Porukassa oli myös todella toksisia tyyppejä jotka pitivät minua silmätikkuna. Nuorempana en osannut jotenkin irtautua heistä. Aika monesti olen huomannut että vaikka itse suhtaudun ihmisiin avoimesti, en saa samaa takaisin välttämättä. Eli tulee jotain dissaavaa kommenttia koska kävin yliopiston.

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt tänä päivänä viitsii edes ajatella tuolla tavoin? Kyllä minä olen koulutukestani huolimatta ystävä ystävilleni,enkä edes mieti tuollaisia asioita.Kyllä ei ystävyys kysy koulutusta.En edes haluaisi olla aloittajan kaveri,jos on noin yksipuolisen köyhä ajatusmaaailma.

Sama!

Ja kun on kokenut sen, että jokainen joka täältä lähtee ei sitä titteliään ja rahojaan hautaan vie. Ehkä jälkipolvi komean hautakiven ostaa, mutta mitä se vainaja sillä? Ja kun on nähnyt kuinka arvostettu kirurgi dementikkona sotkee ulosteillaan sängynlaidat, niin ei siinä enää se akateemisuus paina. Tai entäpä kun entinen hammaslääkäri ottaa ja kusasee päivähuoneen nurkkaan ja yöllä kaivelee vehkeitään? Ei siinä kysellä että miten se väitöskirja???

Vierailija kirjoitti:

Kuinka itsekeskeinen pitää olla ottaakseen puheeksi oman väitöskirjansa?

Se on hyvin iso osa tekijänsä arkea. Pitäisikö sen tekemistä piilotella tai hävetä?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka itsekeskeinen pitää olla ottaakseen puheeksi oman väitöskirjansa?

Todella itsekeskeinen! Ja entä miten itsekeskeinen aloittaa aina kertomaan omista töistään ja opinnoistaan ja vaahtoaa kuinka innostunut on? Vaikka oltaisiin samalla alalla, niin ei kiinnosta! Vapaa ajalla tai kyläillessäni haluan puhua ihan muista asioista kuin työ!

Lähes kaikki lähimmät ystävät, joiden kanssa olen eniten tekemisissä. 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on, ja toimin duunarihommissa itsekin. Akateemisesta koulutuksesta huolimatta.

Täälläkin duunari akaateemisella koulutuksella.