Miksi ihmisiltä puuttuu perushuomaavaisuus/kohteliaisuus?
Esimerkkejä; menin kaverin luo käymään, kädet täynnä kasseja ja pusseja. annoin kaverille tuomani tuliaiset käsistäni. sitten jatkoimme matkaa kerroksia ylös päin. kaverillani ei ollut mitään kantamista, minä ähkin ja puhkin, että saan kaikki kantamukseni tuotua. mitä ajatteli tuo tyhjin käsin kulkeva kaveri? toinen esimerkki; meille oli tulossa miehen kaveri katsomaan jääkiekkopeliä, olin hakenyt heille kisaevästä. miehen kaveri toi oluet itselleen ja miehelleni. miehen kaveri tiesi varsin hyvin, että minä olen myös kotona ja olen ostanut heille syömisiä, mutta juomisia ei ole, joten olisi voinut huomioida talon emäntääkin jollain lailla tuomisilla? kolmas esimerkki: menin kaverin kanssa spinningiin, ja kaveri oli salissa ennen minua. kaveri oli varannut itselleen hyvän paikan ja minä sain ottaa sen mikä löytyi toiselta puolelta salia, olimme sopineet puhelimitse menevämme yhdessä tunnille. minusta olisi ollut huomaavaista varata paikkaa myös minulle. olenko minä pikkumainen vai ovatko nämä asiat muiden mielestä ns. perushuomaavaisuutta toisia ihmisiä kohtaan?
Kommentit (39)
Teillä nuoremmilla näyttää olevan tuollaisia ongelmia. Oletan, että aloittaja on noin kolmekymppinen. Kyllä mun 60-luvulla syntyneet kaverini osaavat olla huomaavaisia. Osaavat käytöstavat ja myös käyttävät niitä. Toki on yksilökohtaisia eroja mutta kyllä heistä jokainen tuo tuliaisia kylään tullessaan ja muuta tuollaista normaalia.
Ehkäpä suurten ikäluokkien lapsia ei ole ehditty kasvattaa kun mukulat on työnnetty päiväkotiin jo ihan pieninä.
Olen kyllä noin 30-vuotias.mutta itselleni tuollaiset asiat ovat perussettiä.kerran minulla oli kouluaikoina harjoitteluohjaaja (olen sosiaalialalla), joka aina perässään vetäisi oven, eikä huomioinut sitä, että minäkin tulin perässä.henkilö oli 45-50-vuotias. Lisäksi samassa työporukassa kun kahvihuoneessa ei ollut tilaa yhdelle, kukaan ei eväänsä liikauttanut, että olisi tehnyt tilaa toisesta huoneesta haetulle tuolille, minä tein niin ja minua ihmeteltiin.
Ei minulla ole tuollaisia kavereita. Ehkä se on todellakin ikäkysymys. Minä kun olen jo 45 v.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 07:58"]
Tuollaisia pikkujuttuja tulee eteen lähes päivittäin. Meillä työpaikan lasinen ulko-ovi aukeaa ulospäin. Olen monta kertaa sattunut ovelle yhtä aikaa jonkun sisäänpyrkijän kanssa (itse menossa ulos), ja joutunut pitämään ovea auki tälle sisäänrynnijälle. Sisältä päin siis yritän ahtaassa tuulikaapissa työntää ovea ulospäin auki, ja ulkoa tulee yleensä mies joka pujahtaa sitä ovenraosta sisään. Ei puhettakaan siis, että vetäisi sen oven auki kun kerran se on helpompaa niin päin ja pysähtyisi sen pari sekuntia mitä minulla menee mennä ovesta ulos.
En siis tarkoita sitä, että miehen pitäisi naiselle avata ovi vaan sitä, että jos ollaan yhtä aikaa ovella, niin se pitelee ovea, jolle se on helpompaa...
[/quote]
Itse asiassa on olemassa sellainen "sääntö", että ulosmenijä päästetään ensin.
Mä ihmettelin just töissä (jossa kaikki korkeasti koulutettuja, kaikinpuolin fiksuja ihmisiä) tätä ilmiötä. Menin kahvihuoneeseen ihan "virallisella" ruokatauollani. Pöytä oli täynnä porukkaa ja kaikki tuolit varattuina. Kukaan ei kuitenkaan enää ruokaillut vaan lähinnä hölisivät keskenään. Lämmitin ruokani ja etsin katseellani paikkaa, johon istahtaa syömään. Kukaan ei noussut, ei väistänyt. Lopulta haarukoin ruokani seisaaltani mikron vieressä. Kaikki näkivät tämän kyllä varsin hyvin, mutta edelleenkään kukaan ei väistänyt ruokapöydästä.
Ei varsinaisesti ärsyttänyt, mutta huvitti ja hämmästytti suuresti.
Minusta ei ole ollenkaan pikkumaista odottaa tuollaista huomaavaisuutta, mutta eivät kaikki kuitenkaan sitä osaa enkä heitä sen takia hylkää. Miestäni olen hieman joutunut "kouluttamaan" (sori ilmaus, inhoan sitä itsekin) tässä asiassa, seurustelun alkuaikoina saattoi esimerkiksi mennä illalla keittiöön tekemään itselleen leivän kysymättä ollenkaan, haluaisinko minä jotain. Kaupassa kun huomasi, että jotain puuttuu vielä, saattoi jättää kärryn keskelle käytävää ja lähteä sitä hakemaan, muut saivat sitten väistellä sitä kärryä. Paljon tällaisia pieniä juttuja. Uskoisin, että tulee paljolti kotikasvatuksesta, miehen koko suku on samalla tavalla vähän "törppöä".
Enpä kuitenkaan tiedä onko tämä sukupolvikysymys, kaikenlaista tallaajaa löytyy vähän vanhemmastakin ikäpolvesta. Olin juuri tällä viikolla uimahallissa, sauna oli täynnä mutta ihmiset istuivat kuitenkin sillä tavalla väljästi kun nyt vieraiden vieressä istutaan, että tiivistämisvaraakin on. Kukaan ei kuitenkaan hievahtanutkaan ennen kuin kysyin, mahtuisiko johonkin väliin. Seuraava tulija ei uskaltanut pyytää ja niinpä sai seistä kunnes joku lähti (itse olin siis sen verran tiukassa välissä että en voinut tehdä tilaa). Ja tämä sauna oli siis täynnä 50+ naisia.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 10:08"]
Mä ihmettelin just töissä (jossa kaikki korkeasti koulutettuja, kaikinpuolin fiksuja ihmisiä) tätä ilmiötä. Menin kahvihuoneeseen ihan "virallisella" ruokatauollani. Pöytä oli täynnä porukkaa ja kaikki tuolit varattuina. Kukaan ei kuitenkaan enää ruokaillut vaan lähinnä hölisivät keskenään. Lämmitin ruokani ja etsin katseellani paikkaa, johon istahtaa syömään. Kukaan ei noussut, ei väistänyt. Lopulta haarukoin ruokani seisaaltani mikron vieressä. Kaikki näkivät tämän kyllä varsin hyvin, mutta edelleenkään kukaan ei väistänyt ruokapöydästä.
Ei varsinaisesti ärsyttänyt, mutta huvitti ja hämmästytti suuresti.
[/quote]
Kesällä täpötäydessä junavaunussa ihmettelin myös ihmisiä, jotka istuivat siellä rupattelemassa juotuaan kupillisen kahvia, vaikka sinne jonotti ihmisiä ruokailemaan ja tuskin ruoka-annoksen syöminen seisaaltaan olisi siellä edes onnistunut.
Reippaasti vaan suu auki: "anteeksi, mutta tekisitkö tilaa?" Ja "voisitko hiukan auttaa näiden kassien kanssa?"
Ovella kiilaajalle voi tokaista: "kiitos kun pidit ovea!" niin ehkä ensi kerralla tajuaa mitä häneltä odotetaan.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 10:08"]
Mä ihmettelin just töissä (jossa kaikki korkeasti koulutettuja, kaikinpuolin fiksuja ihmisiä) tätä ilmiötä. Menin kahvihuoneeseen ihan "virallisella" ruokatauollani. Pöytä oli täynnä porukkaa ja kaikki tuolit varattuina. Kukaan ei kuitenkaan enää ruokaillut vaan lähinnä hölisivät keskenään. Lämmitin ruokani ja etsin katseellani paikkaa, johon istahtaa syömään. Kukaan ei noussut, ei väistänyt. Lopulta haarukoin ruokani seisaaltani mikron vieressä. Kaikki näkivät tämän kyllä varsin hyvin, mutta edelleenkään kukaan ei väistänyt ruokapöydästä.
Ei varsinaisesti ärsyttänyt, mutta huvitti ja hämmästytti suuresti.
[/quote]
On kyllä törppöä porukkaa :D ap
Kolmekymppiset miehet ovat erityisesti hyvin törppöjä. Tunkevat ovesta sisään ja ohitse vaikka melkein kävelisivät oven suussa olevan naisen ylitse.
Olin kerran menossa rapun ovesta ulos, juuri avaamassa niin toisella puolella oleva kolmekymppinen mies tuli sisään sen oloisena, että jos en olisi väistänyt olisi kävellyt yli.
Jos kyseessä olisi ollut itseäni vanhempi mies se olisi antanut mulle tietä. Oman ikäiset tosin olisivat myös saatteet kävellä yli. Tämmöstä olen havainnut.
No niin, tässä teille nyt sitten esimerkkejä siitä, missä asioissa teidän täytyy kasvattaa omista lapsistanne fiksumpia. Kaipa kaikkien teidän lapset osaavat nuo asiat ilman muuta?
Joskus tosiaan miettii, että pitäiskö koulussa opettaa tätä huomaavaisuutta, kun ei vissiin kaikki vanhemmat sitä tee.
Hyvin yleistä on, että ovia ei avat toiselle, vaikka sillä toisella olisi kantamuksia, ei pidetä ovea edes auki. Yksi todella ärsyttävä piirre ihmisissä on, että ei pidetä kiinni sovitusta, ei vastata tekstareihin tai fb-viesteihin (siis yksityis), ei soiteta takaisin, vaikka toinen olisi useamman kerran yrittänyt tavoitella ja jättänyt viestinkin.
Ihan vasta mulle kävi näin: Ystävä vuosien takaa otti yhteyttä ja halusi tavata. Sovimme päivän, mutta emme vielä tarkkaa kelloaikaa, vaan puhe oli palata asiaan lähempänä. Tapaamiseen oli yli kuukausi aikaa. Varasin sitten koko päivän vapaaksi ja viikkoa ennen tapaamista kysyin, mihin aikaan tapaisimme. Ystävä ei vastannut mitään. Tämä siis sähköpostitse. Yritin vielä soittaa pari kertaa, mutta en saanut kiinni. En tiedä miksi hän ei vastannut mitään viestiini. Ehkä hän vain unohti, oudolto kuitenkin tuntuu, koska nimenomaan hän ehdotti tapaamista ja oli todella innoissaan.
Parhaillaan odottelen yhteydenottoa henkilöltä, joka n. kuukausi sitten lupasi palata erääseen asiaan "ensi viikolla". Asia olisi ihan lyhyt juttu, jos lähettäisi vaikka viestin fb:ssä, niin siihen menisi muutama minuutti.
On käynyt muutaman kerran niinkin, että tapaaminen on sovittu, ainakin minun mielestäni, tyyliin: "tulen pistäytymään ensi viikon maanantaina iltapäivällä." Minä laitan jotain pientä tarjottavaa ja odotan. Toinen ei tule ja kun näemme seuraavan kerran, kysyn, että miksi hän ei tullutkaan. Odotettu vieras sanoo jotain, että ainiin joo mulle tule muuta menoa...olin niin väsynyt töiden jälkeen etten jaksanutkaan...tuli vieraita tms.
"On käynyt muutaman kerran niinkin, että tapaaminen on sovittu, ainakin minun mielestäni, tyyliin: "tulen pistäytymään ensi viikon maanantaina iltapäivällä." Minä laitan jotain pientä tarjottavaa ja odotan. Toinen ei tule ja kun näemme seuraavan kerran, kysyn, että miksi hän ei tullutkaan. Odotettu vieras sanoo jotain, että ainiin joo mulle tule muuta menoa...olin niin väsynyt töiden jälkeen etten jaksanutkaan...tuli vieraita tms."
Pakko kommentoida tähän; nykyään on näitä erilaisia kutsuja partylite, tupperware, me&i jne. olen pitänyt tällaisia kutsuja, varannut tarjottavia kaikille ilmoittautuneille. nämä kutsut ovat sosiaalinen tapahtuma, voi kahvitella ja tutustua uusiin ihmisiin, eikä ole pakko ostaa mitään jos ei löydy mitään ostettavaa. sitten ihmisiä ei tulekaan, vaikka ovat kertoneet, että ovat tulossa eikä viitsitä edes ilmoittaa joko ollenkaan tai hyvissä ajoin ettei pääsekään. kenestä tuntuu kivalle järjestää kutsut ja ihmisiä tulee vain pari? ei ajatella lainkaan kutsujen pitäjää, vain jokainen vain ajattelee itseään. itse en enää kutsu niitä, jotka eivät edes voi vaivautua ilmoittamaan etteivät tule tai useamman kutsun jälkeenkään eivät koskaan tule!sittenpähän ei heidänkään kutsuille enää ole tulijoita...
Ainahan on ollut myös näitä rahallisesti ja muutenkin hyväksi käyttäviä tyyppejä. Ja vaikka ikää tulee lisää ,niin käytös ei muutu. Saa sitä sitten ihmetellä jos ihmiset karttelee.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 10:34"]
Ja tämä sauna oli siis täynnä 50+ naisia.
[/quote]
Nää on just niitä pahimpia. Myös näin aspan silmin.
Ja voi ,että raivostuttaa sellanen tyyppi joka lyö luurin korvaan ihan jostain kumman syystä. Esim. Jos rouva x kyselee jostain ihmisestä ,että mitä mieltä on?(itse siis kertonut tyypin oleva vähemmän kiva)Ja jos sanon myös,että itsekkään en jaksa kyseistä tyyppiä, niin lyö luurin korvaan. Hän aina itse. puhuu p####a monista sukulaisistaan. Onkohan hän jotenkin kieroutunut, sille kyllä vaikuttaa.
Ja voi ,että raivostuttaa sellanen tyyppi joka lyö luurin korvaan ihan jostain kumman syystä. Esim. Jos rouva x kyselee jostain ihmisestä ,että mitä mieltä on?(itse siis kertonut tyypin oleva vähemmän kiva)Ja jos sanon myös,että itsekkään en jaksa kyseistä tyyppiä, niin lyö luurin korvaan. Hän aina itse. puhuu p####a monista sukulaisistaan. Onkohan hän jotenkin kieroutunut, sille kyllä vaikuttaa.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 10:03"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 07:58"]
Tuollaisia pikkujuttuja tulee eteen lähes päivittäin. Meillä työpaikan lasinen ulko-ovi aukeaa ulospäin. Olen monta kertaa sattunut ovelle yhtä aikaa jonkun sisäänpyrkijän kanssa (itse menossa ulos), ja joutunut pitämään ovea auki tälle sisäänrynnijälle. Sisältä päin siis yritän ahtaassa tuulikaapissa työntää ovea ulospäin auki, ja ulkoa tulee yleensä mies joka pujahtaa sitä ovenraosta sisään. Ei puhettakaan siis, että vetäisi sen oven auki kun kerran se on helpompaa niin päin ja pysähtyisi sen pari sekuntia mitä minulla menee mennä ovesta ulos.
En siis tarkoita sitä, että miehen pitäisi naiselle avata ovi vaan sitä, että jos ollaan yhtä aikaa ovella, niin se pitelee ovea, jolle se on helpompaa...
[/quote]
Itse asiassa on olemassa sellainen "sääntö", että ulosmenijä päästetään ensin.
[/quote]
Miksihän hitossa sitten minä olen ulospäin mennessä joutunut sitä ovea pitelemään niille sisäänpyrkijöille... Ihan järkeenkäypä sääntö kun se ovi aukeaakin sinne ulos päin. Jos ulosmenijä pitelee ovea niin kuin tuossa minun tapauksessa, sitä joutuu työntämään auki ja seisomaan itse oven välissä.
Tuollaisia pikkujuttuja tulee eteen lähes päivittäin. Meillä työpaikan lasinen ulko-ovi aukeaa ulospäin. Olen monta kertaa sattunut ovelle yhtä aikaa jonkun sisäänpyrkijän kanssa (itse menossa ulos), ja joutunut pitämään ovea auki tälle sisäänrynnijälle. Sisältä päin siis yritän ahtaassa tuulikaapissa työntää ovea ulospäin auki, ja ulkoa tulee yleensä mies joka pujahtaa sitä ovenraosta sisään. Ei puhettakaan siis, että vetäisi sen oven auki kun kerran se on helpompaa niin päin ja pysähtyisi sen pari sekuntia mitä minulla menee mennä ovesta ulos.
En siis tarkoita sitä, että miehen pitäisi naiselle avata ovi vaan sitä, että jos ollaan yhtä aikaa ovella, niin se pitelee ovea, jolle se on helpompaa...