Olenko huono vanhempi, kun en halua antaa lapselle pesämunaa ensiasuntoa varten?

Mulla on varakkaat isovanhemmat, mutta en todellakaan kuvittele, että heidän rahansa on koko suvun käytettävissä. Lapsia heillä on 8 ja lapsenlapsia lähemmäs 30, niin ei siinä kaikille taloja huonekaluineen ostella. Itse olen ainoa lapsi, enkä ole koskaan aikuisena kysynyt rahaa vanhemmiltani. Lahjaksi kotoa muuttaessani sain edullisia huonekaluja vuokra-asuntoon kaupungin huonommalta alueelta. Ei käynyt mielessäkään vaatia asuntoa arvoalueelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mutta kenellä tavallisella vanhemmalla on varaa ostaa esim useammallekin lapselle asunto? Hoitaa lyhennykset jne?

Voisin toki rahatilanteen salliessa hieman auttaa käsirahan kanssa, jotta lapseni saisi lainan. Omat lapset ovat pieniä ja tuntuu kyllä kaukaiselta ajatus, että tuollaisia rahoja helposti olisi irrotettavissa ja jos olisi, voi olla että omassakin elämässä olisi paljon kaikenlaista, mihin tuota rahaa tarvitsee.

Ja emme siis ole köyhiä, mutta nykypäivän työelämä on epävarmaa ja kaikki raha mikä säästöön saadaan, voi hyvinkin tulla työttömyyden osuessa kohdalle tarpeeseen.

Harvalla, mutta käsirahaan olisi monella vara. On jotenkin kummallinen ilmiö olla lastaan kohtaan sellainen että toivoo että kaikki olisi mahdollisimman vaikeaa. Joku boomereiden ominaisuus?

No ei kai kukaan niin toivo. Mutta sanotaan nyt, jos minulla olisi esim 20t säästössä, niin ei nyt ensimmäinen ajatus näin ihan keskituloisena palkansaajana olisi sitä jakaa lapsille siinä vaiheessa kun kotoa lähtevät. Kyllä joko pitäisin sijoituksissa ja pääomatuloilla hieman tekisin jotain ylimääräistä kivaa tai sitten nauttisin muuten vaan esim jonkin hienomman matkan tms muodossa.

Toki jos olisi satoja tuhansia täysin ylimääräistä, niin eri juttu. Mutta sellainen on tavallisena perheellisenä keskituloisena aika kaukainen ajatus.

Et sinä kyllä 20 000 mitään pääomatuloja saa. Oma ikäluokkani alkaa säästään lapsilleen siinä vaiheessa kun vauva syntyy. Boomerit istuu rahojensa päällä ja loppujen lopuksi sitten vanhuuden höperyyksissään puskevat ne jollekkin amerikkalaiselle everstille, joka vannoo rakkautta facebookissa.

Missä sanoin, että saisin 20t pääomatuloja? Vaan jos sen verran on sijoituksissa, voi saada jonkin verran pääomatuloja, joilla taas voi tehdä jotain kivaa ylimääräistä.

Absurdi ajatus, että vanhemman elämä jotenkin lopahtaa siihen, kun lapset lähtevät koyoa. Kaikki raha jaetaan eteenpäin ja odotetaan kuolemaa. Kyllä minä ainakin aion ihan loppuun saakka yrittää nauttia itse tienaamistani rahoista. Luonnollisesti jos on oikeasti väljää, voin aikuisia lapsiakin tukea, mutta epäilen että omalla alallani palkkakehitys ei kovin kummoinen ole ja siksi mitään jättisäästöjä ei ehdi kertyäkään. Ja ne pienet säästöt käytän kyllä ihan itseeni.

Olen saanut vanhemmiltani tukea vaatteiden, huonekalujen ym. ostoon kun muutin opiskelemaan. Ei olisi tullut mieleenkään pyytää mitään pesämunaa kun asunnon ostin. Ei heilläkään raha kasva puussa. Osan lainasta takasivat, se oli kyllä hieno juttu. Oma lapseni saa enemmän jo nyt mitä minä sain: matkoja, merkkivaatteita, maksullinen harrastus, ajokortti (kun sen aika koittaa)...Säästän hänelle huonekalujen ym. ostoa varten kun lähtee joskus omilleen. Ei mitään suurta, 2-3000 eur tavoitteena. Voi olla että on jonkun mielestä "huonot eväät" mutta parhaani autan ja tuen lastani yksinhuoltajana. Ja aina on paikka hällä mihin tulla jos elämän myrskyt koettelee niin kauan kuin minussa henki pihisee. YH43

Vierailija kirjoitti:

Et ole huono vanhempi, päin vastoin. On hyvä, ettet opeta lastasi kermaperseeksi.

Joo, on tullut nähtyä mitä ne kermapersekakarat ja -nuoret on. Eikä ne aikuisena välttämättä muutu, ellei tule todella pahoja kolauksia elämässä vastaan. Harvalle niistä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on rahaa ja et anna, niin olet huono vanhempi.

Ei se näin mene. Jos lapsi itse on ahkera ja eteenpäinpyrkivä ,niin hänelle annan , mutta jos on makaava laisoitteleva lusmu, saa korkeintaan kipenen verran. Näin se menee.

Vierailija kirjoitti:

Mua vieläkin sapettaa, että ylempää keskiluokkaa (tulotasoltaan) olevat vanhempani eivät auttaneet/säästäneet meille siskoksille mitään rahaa tulevaisuuttamme ajatellen. Äitini tosin on työläistaustaisesta perheestä, jossa lapsia on kohdeltu tylysti ja opetettu ettei "mitään saa ilmaiseksi." Tämä on näköjään se oppi, jonka hän on halunnut meille välittää. Äitini siis tuhlaa rahojaan ostelemalla mitä lystää, matkustelemalla (ennen koronaa) lastensa kitkuttaessa samaan aikaan pätkätöissä ja niiden väleissä tuilla ja yrittäessä turhaan saavuttaa koskaan edes puolta siitä varallisuudesta, jota vanhemmille ehti elämän aikana kertyä. En ymmärrä, itse en ikinä voisi itsekkäästi nauttia rahoistani, jos tietäisin, että lapseni murehtivat yöunensa ja terveytensä raha-asioitaan ja viettävät kaiken aikansa töissä.

Miksi omia rahoja ei saisi tuhlata itseensä? Ehkä jonkun perinnön kohdalla ymmärrän, että on kohtuullista yrittää siirtää sitä myös eteenpäin mahdollisuuksien mukaan, mutta jos nyt itse on (lähes) nollasta omat rahansa tienannut, hieman ihmetyttää, että oletus on antaa ne lapsilleen.

Ja tämän sanottuani kyllä varmasti omia lapsia sitten joskus tulevaisuudessa autan sen mikä on kohtuullista ja mahdollista, mutta en sen kustannuksella, etten voisi vähän elää omilla rahoillani leveämmin kun lapset on aikuisuuteen kunnialla saatu.

Ovatko Lapsesi huonoja lapsia jos kieltäytyvät auttamasta sinua kun vanhenet, sinullahan on rahaa ostaa tarvitsemasi palvelut. Eivät he myöskään ole velvollisia käymään luonasi jos joudut vanhainkotiin, siellähän on paljon äitejä ja isiä, joita ei kukaan koskaan käy katsomassa edes velvollisuudentunnosta, niin makaa kuin petaa, vaikeaa uskoa, että olisit heidän lapsuudessaankaan ollut emotionaalisesti lämmin ja huolehtivainen emo. Miksi he vaivautisivat edes hautajaisiisi, kyllähän suntio saa sinut monttuun lykättyä ilman yleisöäkin. Tulee heille halvemmaksikin.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole vanhemman velvollisuus antaa rahaa ensiasuntoon. Sen verran voi tietenkin auttaa, että nuori saa vaikka ensimmäisen kuukauden vuokran (ja takuuvuokran) maksettua ensimmäiseen vuokra-asuntoonsa, mutta sen jälkeen omillaan asuva voi mielestäni ottaa vastuuta omasta elämästään.

Muutin omilleni aikoinaan ja rahaa oli vain 300 euroa kaiken kaikkiaan, silti olen sillä pärjännyt ja nyt 25-vuotiaana on säästössä jo 60 000 euroa.

Omille lapsilleni aion auttaa muutossa ensimmäiseen vuokra-asuntoon (vuokra, takuuvuokra, tarpeelliset huonekalut), niin on aikuiselämän alku hieman helpompi kuin omani, mutta muuten kyllä saavat itse ansaita rahansa, jos omillaan haluavat asua. Toki heille kertyy omiakin säästöjä nyt jo lapsuudessa, kun käyvät kesätöissä/ säästävät viikkorahansa tai voittavat kilpailuja yms. enkä minä heidän rahoihinsa koske (toisin kuin omat vanhempani minun säästöihini aikoinaan).

Olet 25-vuotias ja lapsesi käyvät jo kesätöissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mutta kenellä tavallisella vanhemmalla on varaa ostaa esim useammallekin lapselle asunto? Hoitaa lyhennykset jne?

Voisin toki rahatilanteen salliessa hieman auttaa käsirahan kanssa, jotta lapseni saisi lainan. Omat lapset ovat pieniä ja tuntuu kyllä kaukaiselta ajatus, että tuollaisia rahoja helposti olisi irrotettavissa ja jos olisi, voi olla että omassakin elämässä olisi paljon kaikenlaista, mihin tuota rahaa tarvitsee.

Ja emme siis ole köyhiä, mutta nykypäivän työelämä on epävarmaa ja kaikki raha mikä säästöön saadaan, voi hyvinkin tulla työttömyyden osuessa kohdalle tarpeeseen.

Harvalla, mutta käsirahaan olisi monella vara. On jotenkin kummallinen ilmiö olla lastaan kohtaan sellainen että toivoo että kaikki olisi mahdollisimman vaikeaa. Joku boomereiden ominaisuus?

No ei kai kukaan niin toivo. Mutta sanotaan nyt, jos minulla olisi esim 20t säästössä, niin ei nyt ensimmäinen ajatus näin ihan keskituloisena palkansaajana olisi sitä jakaa lapsille siinä vaiheessa kun kotoa lähtevät. Kyllä joko pitäisin sijoituksissa ja pääomatuloilla hieman tekisin jotain ylimääräistä kivaa tai sitten nauttisin muuten vaan esim jonkin hienomman matkan tms muodossa.

Toki jos olisi satoja tuhansia täysin ylimääräistä, niin eri juttu. Mutta sellainen on tavallisena perheellisenä keskituloisena aika kaukainen ajatus.

Et sinä kyllä 20 000 mitään pääomatuloja saa. Oma ikäluokkani alkaa säästään lapsilleen siinä vaiheessa kun vauva syntyy. Boomerit istuu rahojensa päällä ja loppujen lopuksi sitten vanhuuden höperyyksissään puskevat ne jollekkin amerikkalaiselle everstille, joka vannoo rakkautta facebookissa.

Missä sanoin, että saisin 20t pääomatuloja? Vaan jos sen verran on sijoituksissa, voi saada jonkin verran pääomatuloja, joilla taas voi tehdä jotain kivaa ylimääräistä.

Absurdi ajatus, että vanhemman elämä jotenkin lopahtaa siihen, kun lapset lähtevät koyoa. Kaikki raha jaetaan eteenpäin ja odotetaan kuolemaa. Kyllä minä ainakin aion ihan loppuun saakka yrittää nauttia itse tienaamistani rahoista. Luonnollisesti jos on oikeasti väljää, voin aikuisia lapsiakin tukea, mutta epäilen että omalla alallani palkkakehitys ei kovin kummoinen ole ja siksi mitään jättisäästöjä ei ehdi kertyäkään. Ja ne pienet säästöt käytän kyllä ihan itseeni.

Monilla vanhemmilla se lopahtaa tuohon. Mull työläistaustaiset tylyt ja todella julmat vanhemmat. Lapsuus oli jo kamalaa laiminlyöntiä mutta ”parasta” oli, kun ilmoitettiin että sun pitää muuttaa kotoa heti 18v synttärinä ja heidän vastuu loppu tähän. Missään emme auta koskaan emmekä tule tukemaan millään lailla.

Mukaan sain repullisen vaatteita. 18v iässä yksin maailmalle ilman mitään apua, tukea, rahaa, reppu selässä. Siinä kaikki.

Tuohon loppui myös yhteydenpito, vähäinenkin kiinnostus. Sen jälkeen vanhemmat ovat eläneet omaa elämäänsä eikä heitä ole kiinnostanut oman lapsen elämä yhtään. Lapsenlapsiaan eivät halua tavata koskaan, ristiäisiin kutsuessani toistettiin ”johan me sanottiin että emme osallistu mitenkään”. Sellaista vanhemmuutta!

Vierailija kirjoitti:

Ovatko Lapsesi huonoja lapsia jos kieltäytyvät auttamasta sinua kun vanhenet, sinullahan on rahaa ostaa tarvitsemasi palvelut. Eivät he myöskään ole velvollisia käymään luonasi jos joudut vanhainkotiin, siellähän on paljon äitejä ja isiä, joita ei kukaan koskaan käy katsomassa edes velvollisuudentunnosta, niin makaa kuin petaa, vaikeaa uskoa, että olisit heidän lapsuudessaankaan ollut emotionaalisesti lämmin ja huolehtivainen emo. Miksi he vaivautisivat edes hautajaisiisi, kyllähän suntio saa sinut monttuun lykättyä ilman yleisöäkin. Tulee heille halvemmaksikin.

Mun vanhemmille käy juuri näin. Kohtelivat törkeästi ja väkivaltaisesti lapsiaan ja hylkäsivät lapsensa sitten kokonaan. En todellakaan auta. Mitenkään.

Onko muuten raha=menestys?

Itse toki autan, ja olen auttanut lapsiani oman elämän alkuun, mutta en usko, että menestyksen salaisuus on siinä, että lapsi saa vanhemmiltaan oman asunnon, tai edes hääviä pesämunaa. Uskon itse henkiseen pääomaan, toki sitä rahaakin tarvitaan, ei siinä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mutta kenellä tavallisella vanhemmalla on varaa ostaa esim useammallekin lapselle asunto? Hoitaa lyhennykset jne?

Voisin toki rahatilanteen salliessa hieman auttaa käsirahan kanssa, jotta lapseni saisi lainan. Omat lapset ovat pieniä ja tuntuu kyllä kaukaiselta ajatus, että tuollaisia rahoja helposti olisi irrotettavissa ja jos olisi, voi olla että omassakin elämässä olisi paljon kaikenlaista, mihin tuota rahaa tarvitsee.

Ja emme siis ole köyhiä, mutta nykypäivän työelämä on epävarmaa ja kaikki raha mikä säästöön saadaan, voi hyvinkin tulla työttömyyden osuessa kohdalle tarpeeseen.

Harvalla, mutta käsirahaan olisi monella vara. On jotenkin kummallinen ilmiö olla lastaan kohtaan sellainen että toivoo että kaikki olisi mahdollisimman vaikeaa. Joku boomereiden ominaisuus?

No ei kai kukaan niin toivo. Mutta sanotaan nyt, jos minulla olisi esim 20t säästössä, niin ei nyt ensimmäinen ajatus näin ihan keskituloisena palkansaajana olisi sitä jakaa lapsille siinä vaiheessa kun kotoa lähtevät. Kyllä joko pitäisin sijoituksissa ja pääomatuloilla hieman tekisin jotain ylimääräistä kivaa tai sitten nauttisin muuten vaan esim jonkin hienomman matkan tms muodossa.

Toki jos olisi satoja tuhansia täysin ylimääräistä, niin eri juttu. Mutta sellainen on tavallisena perheellisenä keskituloisena aika kaukainen ajatus.

Et sinä kyllä 20 000 mitään pääomatuloja saa. Oma ikäluokkani alkaa säästään lapsilleen siinä vaiheessa kun vauva syntyy. Boomerit istuu rahojensa päällä ja loppujen lopuksi sitten vanhuuden höperyyksissään puskevat ne jollekkin amerikkalaiselle everstille, joka vannoo rakkautta facebookissa.

Missä sanoin, että saisin 20t pääomatuloja? Vaan jos sen verran on sijoituksissa, voi saada jonkin verran pääomatuloja, joilla taas voi tehdä jotain kivaa ylimääräistä.

Absurdi ajatus, että vanhemman elämä jotenkin lopahtaa siihen, kun lapset lähtevät koyoa. Kaikki raha jaetaan eteenpäin ja odotetaan kuolemaa. Kyllä minä ainakin aion ihan loppuun saakka yrittää nauttia itse tienaamistani rahoista. Luonnollisesti jos on oikeasti väljää, voin aikuisia lapsiakin tukea, mutta epäilen että omalla alallani palkkakehitys ei kovin kummoinen ole ja siksi mitään jättisäästöjä ei ehdi kertyäkään. Ja ne pienet säästöt käytän kyllä ihan itseeni.

Monilla vanhemmilla se lopahtaa tuohon. Mull työläistaustaiset tylyt ja todella julmat vanhemmat. Lapsuus oli jo kamalaa laiminlyöntiä mutta ”parasta” oli, kun ilmoitettiin että sun pitää muuttaa kotoa heti 18v synttärinä ja heidän vastuu loppu tähän. Missään emme auta koskaan emmekä tule tukemaan millään lailla.

Mukaan sain repullisen vaatteita. 18v iässä yksin maailmalle ilman mitään apua, tukea, rahaa, reppu selässä. Siinä kaikki.

Tuohon loppui myös yhteydenpito, vähäinenkin kiinnostus. Sen jälkeen vanhemmat ovat eläneet omaa elämäänsä eikä heitä ole kiinnostanut oman lapsen elämä yhtään. Lapsenlapsiaan eivät halua tavata koskaan, ristiäisiin kutsuessani toistettiin ”johan me sanottiin että emme osallistu mitenkään”. Sellaista vanhemmuutta!

Kuin oma tarinani yli 30 vuoden takaa. Onneksi kuitenkin harvalla on moiset vanhemmat. Lapsilleni olen erilainen.

Olen aikoinaan saanut ensiasuntoni ostamiseen n 10 % vanhemmiltani. Olen siitä heille erittäin kiitollinen. Asunto oli yksiö ja kaukana pääkaupunkiseudusta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena on tietenkin perheen elintaso, mutta aikuisena on löydettävä se oma elintasonsa ilman, että pappa betalar. Ei se raha meillekään taikaseinästä ole tullut.

Verrattuna siihen, miten vaikeaa nykyään on vaurastua niin taikaseinä on ihan hyvä vertaus. Lapsesi maksaa sinun ökyeläkkeesi, itse kituuttaa pätkätöissä.

Olet. Jos voisit auttaa mutta et auta olet huono vanhempi.

Mun omat vanhemmat eivät myöskään auttaneet mua oman elämän alkuun eikä omaan asuntoon ja niinpä jäinkin roikkumaan köyhyyskierteeseen lopuksi ikääni. Edelleenkin äitini on varakkaampi kuin minä vaikka mä olen opiskellut tuplaten häneen verrattuna. Hänellä on edullinen omistusasunto mutta mä maksan itseni kipeäksi vuokra-asunnoissa, enkä pysty säästämään mitään.

Yritän olla olematta pettynyt ja katkera mutta kyllä se aika ajoin muistuu mieleen vaikka ei tahtoisi. Mutta niinpä välini äitiini onkin etäiset ja välillä suorastaan jäiset.

Meillä on yksi sijoitusasunto, ja tarkoitus ostaa vielä kaksi lisää. Lapsia on kolme. Lapset ovat nyt jo mukana, kun remontoitiin asunnon keittiö vuokralaisen lähdettyä, ja kun etsittiin uutta. He tietävät, että asunto on nimenomaan sijoitus, joka jossain vaiheessa on pelkästään rahanarvoinen. 

Opetamme myös rahankäyttöä parhaamme mukaan. Maksamme arvosanoista: ysistä saa yhdeksän euroa, kympistä kymmenen. Kasista ja siitä huonommista istutaan yhdessä alas kertaamaan hyvissä ajoin ennen koetta. Viikkorahaa saa 4€, josta 1.50€ menee säästölippaaseen. Jos haluaa uuden puhelimen ilman että vanha on rikki, asia täytyy osata perustella ja siihen pitää olla valmis säästämään myös itse. Joistain kotitöistä saa extrarahaa, mutta ei kaikesta. Jouluna ja synttäreinä ja nimppareilla saa pienen summan, koska mistä muualta sitä rahaa tulisi, jonka säästämistä pitää alle 12-vuotiaiden opetella? 

Tulevaisuudessa, jos asiat vielä silloin on yhtä hyvin kuin nyt, aiomme maksaa ajokortit ja ensimmäisten asuntojen takuuvuokrat. Mukaan kotoa saa suurin piirtein kaikkea tarpeellista, ja nyt kesällä laitoinkin kahvikupit johon kyllästyin, pahvilaatikkoon odottamaan sitä hetkeä, kun lapset alkavat lentää pois pesästä ja tarvitsevat kaappien täytettä että pääsevät alkuun. Pidän tätä neronleimauksena, sillä nyt saan hyvällä omalla tunnolla uusia joitain juttuja, joihin olen vuosien saatossa kyllästynyt :D

Niitä vanhempia, jotka eivät auta millään tavalla, en ymmärrä ollenkaan. Taloudellinen niukkuus ei ole mikään syy olla tukematta henkisesti lapsen kotoa irtautumista. Ja julminta minusta on, jos ei anneta yhtään, vaikka annettavaa olisi paljonkin. Enkä tarkoita tällä sitä, että pitäisi ostaa lapselle oma asunto jne, vaan että lykätään ovesta ulos mukanaan repullinen vaatteita ja sanotaan, että takaisin ei ole tulemista. Tällaisen kohtalon muutama nuoruuden ystäväni koki, eikä omakaan osani ollut kovin hääppöinen. Tiedän siis henkilökohtaisesti millaista on olla köyhä opiskelija, jolla ei ole paikkaa jonne mennä "turvaan" kun elämässä tuli eteen ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla ollu rahasto syntymästä asti. Sitä aletaan jyvittää aspitilille kun tulee 18 täyteen. Saa sitten  sen vaaditun omarahoituksen kuitattua kun hetki tulee. 

Onnistuuko noin? Olen ymmärtänyt, että aspia pitäisi nimenomaan säästää omista tienesteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mutta kenellä tavallisella vanhemmalla on varaa ostaa esim useammallekin lapselle asunto? Hoitaa lyhennykset jne?

Voisin toki rahatilanteen salliessa hieman auttaa käsirahan kanssa, jotta lapseni saisi lainan. Omat lapset ovat pieniä ja tuntuu kyllä kaukaiselta ajatus, että tuollaisia rahoja helposti olisi irrotettavissa ja jos olisi, voi olla että omassakin elämässä olisi paljon kaikenlaista, mihin tuota rahaa tarvitsee.

Ja emme siis ole köyhiä, mutta nykypäivän työelämä on epävarmaa ja kaikki raha mikä säästöön saadaan, voi hyvinkin tulla työttömyyden osuessa kohdalle tarpeeseen.

Harvalla, mutta käsirahaan olisi monella vara. On jotenkin kummallinen ilmiö olla lastaan kohtaan sellainen että toivoo että kaikki olisi mahdollisimman vaikeaa. Joku boomereiden ominaisuus?

No ei kai kukaan niin toivo. Mutta sanotaan nyt, jos minulla olisi esim 20t säästössä, niin ei nyt ensimmäinen ajatus näin ihan keskituloisena palkansaajana olisi sitä jakaa lapsille siinä vaiheessa kun kotoa lähtevät. Kyllä joko pitäisin sijoituksissa ja pääomatuloilla hieman tekisin jotain ylimääräistä kivaa tai sitten nauttisin muuten vaan esim jonkin hienomman matkan tms muodossa.

Toki jos olisi satoja tuhansia täysin ylimääräistä, niin eri juttu. Mutta sellainen on tavallisena perheellisenä keskituloisena aika kaukainen ajatus.

Et sinä kyllä 20 000 mitään pääomatuloja saa. Oma ikäluokkani alkaa säästään lapsilleen siinä vaiheessa kun vauva syntyy. Boomerit istuu rahojensa päällä ja loppujen lopuksi sitten vanhuuden höperyyksissään puskevat ne jollekkin amerikkalaiselle everstille, joka vannoo rakkautta facebookissa.

Missä sanoin, että saisin 20t pääomatuloja? Vaan jos sen verran on sijoituksissa, voi saada jonkin verran pääomatuloja, joilla taas voi tehdä jotain kivaa ylimääräistä.

Absurdi ajatus, että vanhemman elämä jotenkin lopahtaa siihen, kun lapset lähtevät koyoa. Kaikki raha jaetaan eteenpäin ja odotetaan kuolemaa. Kyllä minä ainakin aion ihan loppuun saakka yrittää nauttia itse tienaamistani rahoista. Luonnollisesti jos on oikeasti väljää, voin aikuisia lapsiakin tukea, mutta epäilen että omalla alallani palkkakehitys ei kovin kummoinen ole ja siksi mitään jättisäästöjä ei ehdi kertyäkään. Ja ne pienet säästöt käytän kyllä ihan itseeni.

Monilla vanhemmilla se lopahtaa tuohon. Mull työläistaustaiset tylyt ja todella julmat vanhemmat. Lapsuus oli jo kamalaa laiminlyöntiä mutta ”parasta” oli, kun ilmoitettiin että sun pitää muuttaa kotoa heti 18v synttärinä ja heidän vastuu loppu tähän. Missään emme auta koskaan emmekä tule tukemaan millään lailla.

Mukaan sain repullisen vaatteita. 18v iässä yksin maailmalle ilman mitään apua, tukea, rahaa, reppu selässä. Siinä kaikki.

Tuohon loppui myös yhteydenpito, vähäinenkin kiinnostus. Sen jälkeen vanhemmat ovat eläneet omaa elämäänsä eikä heitä ole kiinnostanut oman lapsen elämä yhtään. Lapsenlapsiaan eivät halua tavata koskaan, ristiäisiin kutsuessani toistettiin ”johan me sanottiin että emme osallistu mitenkään”. Sellaista vanhemmuutta!

Tämä se oli meininki meilläkin. Muutossa ei autettu, huonekaluja ei saanut, joten elin ensimmäiset puoli vuotta tyhjässä yksiössä, jossa nukuin 50 eurolla ostetussa avattavassa vuodesohvassa. Olisi oikeasti voinut luulla, että olen ihan kurjasta perheestä, mutta vanhempani ovat keskiluokkaa, mutta äidillä silti sama asenne, eli 18v. muutettava pois kotoa tai alettava maksaa vuokraa. Muutin pois, ja nyt yli 20v. myöhemmin kun äiti on vanha ja sairas, hän ihmettelee haluttomuuttani osallistua tai auttaa hänen elämäänsä. Ostakoon omilla rahoillaan kotiinsa hoitajan, kun oma lapsikin tuntui olevan vain taakka, josta piti päästä mahdollisimman pian eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisin miljonääri, en antaisi lapsilleni rahaa ensiasuntoa varten. Lainata voisin mutta en tiedä onko asunto kaikista järkevin kohde sijoittaa rahat.

Mitä ihmettä? Järkevämpää kohdetta vaikea keksiä, sillä jokaisen pitää asua. Tämä ei tietenkään koske asumista paikkakunnalla, missä asuntojen arvo hupenee vuosi vuodelta. Mutta kehittyvässä kaupungissa koti kannattaa omistaa. Ainahan sen voi laittaa vuokralle, jos ei itse tarvitse.

Se asuminen maksaa jotain asumismuodosta riippumatta joten minä tukisin sitä että lapseni saa säännölliset tulot. Sata kertaa mielummin maksaisin lapseni opintolainat kuin pesämunan asuntoa varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko Lapsesi huonoja lapsia jos kieltäytyvät auttamasta sinua kun vanhenet, sinullahan on rahaa ostaa tarvitsemasi palvelut. Eivät he myöskään ole velvollisia käymään luonasi jos joudut vanhainkotiin, siellähän on paljon äitejä ja isiä, joita ei kukaan koskaan käy katsomassa edes velvollisuudentunnosta, niin makaa kuin petaa, vaikeaa uskoa, että olisit heidän lapsuudessaankaan ollut emotionaalisesti lämmin ja huolehtivainen emo. Miksi he vaivautisivat edes hautajaisiisi, kyllähän suntio saa sinut monttuun lykättyä ilman yleisöäkin. Tulee heille halvemmaksikin.

Mun vanhemmille käy juuri näin. Kohtelivat törkeästi ja väkivaltaisesti lapsiaan ja hylkäsivät lapsensa sitten kokonaan. En todellakaan auta. Mitenkään.

Olen se, jolle vastasit. Sama juttu. Haistan kymmenen metrin päästä nämä emotionaalisesti autistiset ja kylmät "ei tarvitse olla sinulla lapseni sitä taikka tätä kun ei ollut minullakaan" - äidit ja isät, jotka avoimesti naureskelevat omien lapsiensa vastoinkäymisiä jne., oma äitini kadehti jopa sitä kun menin naimisiin isääni hyvätuloisemman miehen kanssa. Jos jostain olisi saanut aikoinaan vuokrattua tervejärkisen, hellyyttä ja lämpöä hehkuvan äidin tulotasosta riippumatta, niin tarvetta olisi ollut, sellaista ihmistä olisi itse aikuisena jelpannut viimeiseen asti ja koettanut vuorostaan tehdä hänelle kaikkea hyvää.