Olenko huono vanhempi, kun en halua antaa lapselle pesämunaa ensiasuntoa varten?

Öööö siis mihin ne asunnossa olevat rahat häviävät??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kyllä vanhempia jotka eivät halua helpottaa lastensa elämää. Nykyään on vaikeaa päästä kiinni ensiasuntoon, henkilötakauksia ei enää hyväksytä ja käsirahaa pitää olla paljon.

Sitä ostetaan, mihin on varaa. Jos ei ole varaa ostaa asuntoa, niin sitten ollaan vuokralla, kunnes on varaa ja halua ostaa.

Ja samaan aikaan vanhemmat makuuttaa rahaa tilillä. Sellaista rahaa joka helpottaisi suvun menestystä. Mutta kun ajatellaan vain itseä.

Suvullekko niitä rahoja tienataan? En tiennytkään. Onko teillä yhteinen tilinumero vai miten tämä toimii? Lapsi voi sanoa, että nakkaas satatuhatta ja sinä maksat?

Itselleni on ihan itsestäänselvää että sukua ajatellaan niin, että toivotaan että nuoremmat polvet ja tulevat polvet menestyisivät koko ajan paremmin. Tämä on kaikkien varakkaiden sukujen periaate. Tämä tapahtuu helpoiten niin että elämän alkutaipaleella saa vähän tuuppausapua.

Suomessa nyt ei ihan hirveästi ole varakkaita sukuja, joten täytyy ottaa huomioon toisenlaisetkin toimintatavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mutta kenellä tavallisella vanhemmalla on varaa ostaa esim useammallekin lapselle asunto? Hoitaa lyhennykset jne?

Voisin toki rahatilanteen salliessa hieman auttaa käsirahan kanssa, jotta lapseni saisi lainan. Omat lapset ovat pieniä ja tuntuu kyllä kaukaiselta ajatus, että tuollaisia rahoja helposti olisi irrotettavissa ja jos olisi, voi olla että omassakin elämässä olisi paljon kaikenlaista, mihin tuota rahaa tarvitsee.

Ja emme siis ole köyhiä, mutta nykypäivän työelämä on epävarmaa ja kaikki raha mikä säästöön saadaan, voi hyvinkin tulla työttömyyden osuessa kohdalle tarpeeseen.

Harvalla, mutta käsirahaan olisi monella vara. On jotenkin kummallinen ilmiö olla lastaan kohtaan sellainen että toivoo että kaikki olisi mahdollisimman vaikeaa. Joku boomereiden ominaisuus?

No ei kai kukaan niin toivo. Mutta sanotaan nyt, jos minulla olisi esim 20t säästössä, niin ei nyt ensimmäinen ajatus näin ihan keskituloisena palkansaajana olisi sitä jakaa lapsille siinä vaiheessa kun kotoa lähtevät. Kyllä joko pitäisin sijoituksissa ja pääomatuloilla hieman tekisin jotain ylimääräistä kivaa tai sitten nauttisin muuten vaan esim jonkin hienomman matkan tms muodossa.

Toki jos olisi satoja tuhansia täysin ylimääräistä, niin eri juttu. Mutta sellainen on tavallisena perheellisenä keskituloisena aika kaukainen ajatus.

olet huono vanhempi, mutta et siksi että et halua antaa pesämunaa, vaan siksi, että ilmiselvästi et oleonnistunut opettamaan lapsellesi järkevää rahankäyttöä. Se on huonon ja epäonnistuneen vanhemman yksi piirre.

Puolison kanssa emme ole saaneet mitään. Työhön päästyä maksoimme kotiin ruokarahaa. Vanhempien täytyy olla hyvin varakkaita että pesämunia pystyy jakelemaan. 

Meillä tietenkin autetaan molempia lapsia! Kaikki lapsilisät menee suoraan lasten tileille ja sijoituksiin ja vanhimmalle joka on nyt 13v. on jo avattu asuntosäästötili lisäksi. Kun ovat täysi-ikäisiä niin molemmilla on hyvät mahdollisuudet pärjätä elämässä. Tullaan aina kannustamaan koulutukseen ja työntekoon. Itsestäänselväasia.

Ei meillä päin ole ollut sellaista tapaa, että vanhemmat olisivat maksaneet asuntoja. Lainaa ovat kyllä olleet takaamassa, muuttoavuksi ovat tulleet ja maalaustalkoisiin osallistuneet. Ovat saattaneet antaa rahaakin esim. jouluna, mutta ei mitään asunnonostorahaa. Astioita ja liinavaatteita on annettu.

Vierailija kirjoitti:

olet huono vanhempi, mutta et siksi että et halua antaa pesämunaa, vaan siksi, että ilmiselvästi et oleonnistunut opettamaan lapsellesi järkevää rahankäyttöä. Se on huonon ja epäonnistuneen vanhemman yksi piirre.

Aika yleinen piirre ilmeisesti, jos lukee tilastoja velkaantuneista. Nuoria aikuisia iso joukko.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmilla ei hirveästi ollut mistä antaa, mutta olipa kuitenkin säästettynä pesämunaa minulle. Omani saa isomman pesämunan. Sehän se vaurastumisen idea on, että jokainen sukupolvi on toistaan vauraampi, sillä tavalla tule varakkaita sukuja. Miksi ihmeessä olisin niin itsekäs kpää, että seisoisin jälkeläisteni elämän edellytysten tiellä ja humppaisin pesämunat itsekseni?

Eli olet itse valmis asumaan vuokrayksiössä, kunhan aikuisella lapsella ja perheellään on omakotitalo, ulkomaanmatkoja,kesämökki jne., jotka sinä olet maksanut, koska hän haluaa panostaa ihmissuhteisiin ja elämiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mutta kenellä tavallisella vanhemmalla on varaa ostaa esim useammallekin lapselle asunto? Hoitaa lyhennykset jne?

Voisin toki rahatilanteen salliessa hieman auttaa käsirahan kanssa, jotta lapseni saisi lainan. Omat lapset ovat pieniä ja tuntuu kyllä kaukaiselta ajatus, että tuollaisia rahoja helposti olisi irrotettavissa ja jos olisi, voi olla että omassakin elämässä olisi paljon kaikenlaista, mihin tuota rahaa tarvitsee.

Ja emme siis ole köyhiä, mutta nykypäivän työelämä on epävarmaa ja kaikki raha mikä säästöön saadaan, voi hyvinkin tulla työttömyyden osuessa kohdalle tarpeeseen.

Harvalla, mutta käsirahaan olisi monella vara. On jotenkin kummallinen ilmiö olla lastaan kohtaan sellainen että toivoo että kaikki olisi mahdollisimman vaikeaa. Joku boomereiden ominaisuus?

No ei kai kukaan niin toivo. Mutta sanotaan nyt, jos minulla olisi esim 20t säästössä, niin ei nyt ensimmäinen ajatus näin ihan keskituloisena palkansaajana olisi sitä jakaa lapsille siinä vaiheessa kun kotoa lähtevät. Kyllä joko pitäisin sijoituksissa ja pääomatuloilla hieman tekisin jotain ylimääräistä kivaa tai sitten nauttisin muuten vaan esim jonkin hienomman matkan tms muodossa.

Toki jos olisi satoja tuhansia täysin ylimääräistä, niin eri juttu. Mutta sellainen on tavallisena perheellisenä keskituloisena aika kaukainen ajatus.

Et sinä kyllä 20 000 mitään pääomatuloja saa. Oma ikäluokkani alkaa säästään lapsilleen siinä vaiheessa kun vauva syntyy. Boomerit istuu rahojensa päällä ja loppujen lopuksi sitten vanhuuden höperyyksissään puskevat ne jollekkin amerikkalaiselle everstille, joka vannoo rakkautta facebookissa.

No, asiassa on monta puolta. Toisaalta on hyvä opettaa lapselle, että haluamiensa asioiden eteen täytyy tehdä pitkäjänteisesti hommia. Toisaalta, maailma on julma paikka ja raha usein puhuu ja helpottaa asioita, joten jos sinulla sitä on, mikset helpottaisi lapsesi elämää? Sinä olet hänet tänne maailmaan tuonut, joten mikset pitäisi hänestä huolta?

Vierailija kirjoitti:

Meillä tietenkin autetaan molempia lapsia! Kaikki lapsilisät menee suoraan lasten tileille ja sijoituksiin ja vanhimmalle joka on nyt 13v. on jo avattu asuntosäästötili lisäksi. Kun ovat täysi-ikäisiä niin molemmilla on hyvät mahdollisuudet pärjätä elämässä. Tullaan aina kannustamaan koulutukseen ja työntekoon. Itsestäänselväasia.

Nää on siitä hankalia, että kun lapsen omaisuus ylittää muistaakseni 20000 e rajan, niin hänelle pitää määrätä edunvalvoja ja tehdä vuosittain maistraatille ilmoitus rahankäytöstä. Siis myös silloin, kun lapselle säästetään eikä rahoja käytetä lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Puolison kanssa emme ole saaneet mitään. Työhön päästyä maksoimme kotiin ruokarahaa. Vanhempien täytyy olla hyvin varakkaita että pesämunia pystyy jakelemaan. 

Pienetkin avustukset voivat jeesata kovasti. Sain asua kotona ja säästää käsirahaa. Äiti antoi rahan pieneen keittiöremonttiin. Isovanhemmat antoivat rahaa ostaa kunnon huonekalukaupasta muutaman olohuoneen kalusteen ja ne ovat vielä 20 vuoden jälkeenkin käytössä. Sain muutaman tonnin autoa varten ja loput lainaksi. Sukulaiset auttoivat maalaamisessa ja tapetoinnissa. Siinäkin tulee olo, ettei ole ihan yksin ja omillaan maailmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kyllä vanhempia jotka eivät halua helpottaa lastensa elämää. Nykyään on vaikeaa päästä kiinni ensiasuntoon, henkilötakauksia ei enää hyväksytä ja käsirahaa pitää olla paljon.

Sitä ostetaan, mihin on varaa. Jos ei ole varaa ostaa asuntoa, niin sitten ollaan vuokralla, kunnes on varaa ja halua ostaa.

Ja samaan aikaan vanhemmat makuuttaa rahaa tilillä. Sellaista rahaa joka helpottaisi suvun menestystä. Mutta kun ajatellaan vain itseä.

Suvullekko niitä rahoja tienataan? En tiennytkään. Onko teillä yhteinen tilinumero vai miten tämä toimii? Lapsi voi sanoa, että nakkaas satatuhatta ja sinä maksat?

Itselleni on ihan itsestäänselvää että sukua ajatellaan niin, että toivotaan että nuoremmat polvet ja tulevat polvet menestyisivät koko ajan paremmin. Tämä on kaikkien varakkaiden sukujen periaate. Tämä tapahtuu helpoiten niin että elämän alkutaipaleella saa vähän tuuppausapua.

Suomessa nyt ei ihan hirveästi ole varakkaita sukuja, joten täytyy ottaa huomioon toisenlaisetkin toimintatavat. 

No ei kai ole, kun ihmiset on tällaisia. Ajatellaan vaan itseä. Edes omia lapsenlapsia ei haluta auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mutta kenellä tavallisella vanhemmalla on varaa ostaa esim useammallekin lapselle asunto? Hoitaa lyhennykset jne?

Voisin toki rahatilanteen salliessa hieman auttaa käsirahan kanssa, jotta lapseni saisi lainan. Omat lapset ovat pieniä ja tuntuu kyllä kaukaiselta ajatus, että tuollaisia rahoja helposti olisi irrotettavissa ja jos olisi, voi olla että omassakin elämässä olisi paljon kaikenlaista, mihin tuota rahaa tarvitsee.

Ja emme siis ole köyhiä, mutta nykypäivän työelämä on epävarmaa ja kaikki raha mikä säästöön saadaan, voi hyvinkin tulla työttömyyden osuessa kohdalle tarpeeseen.

Harvalla, mutta käsirahaan olisi monella vara. On jotenkin kummallinen ilmiö olla lastaan kohtaan sellainen että toivoo että kaikki olisi mahdollisimman vaikeaa. Joku boomereiden ominaisuus?

No ei kai kukaan niin toivo. Mutta sanotaan nyt, jos minulla olisi esim 20t säästössä, niin ei nyt ensimmäinen ajatus näin ihan keskituloisena palkansaajana olisi sitä jakaa lapsille siinä vaiheessa kun kotoa lähtevät. Kyllä joko pitäisin sijoituksissa ja pääomatuloilla hieman tekisin jotain ylimääräistä kivaa tai sitten nauttisin muuten vaan esim jonkin hienomman matkan tms muodossa.

Toki jos olisi satoja tuhansia täysin ylimääräistä, niin eri juttu. Mutta sellainen on tavallisena perheellisenä keskituloisena aika kaukainen ajatus.

Et sinä kyllä 20 000 mitään pääomatuloja saa. Oma ikäluokkani alkaa säästään lapsilleen siinä vaiheessa kun vauva syntyy. Boomerit istuu rahojensa päällä ja loppujen lopuksi sitten vanhuuden höperyyksissään puskevat ne jollekkin amerikkalaiselle everstille, joka vannoo rakkautta facebookissa.

Mistä ihmeestä säästät, kun palstan kolmekymppiset kilvanvalittaa, että ei ole rahaa, ei ole kuin pätkätöitä jne. ja sossustakin saa liian vähän. Toimeentulotuesta ei oikein kannata lapsille säästötilille rahaa laitella.

Boomerit ei istu rahojensa päällä, he käyttävät ne lääkärikuluihin ja lääkkeisiin.

Olen niin kateellinen teille. Mä en saanut vanhemmilta mitään, olimme köyhiä. Ystävät saivat kaiken mitä halusivat ja vanhemmat auttavat taloudellisesti vieläkin vaikka nämä ystäväni ovat jo nelikymppisiä ja vakituisissa töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mutta kenellä tavallisella vanhemmalla on varaa ostaa esim useammallekin lapselle asunto? Hoitaa lyhennykset jne?

Voisin toki rahatilanteen salliessa hieman auttaa käsirahan kanssa, jotta lapseni saisi lainan. Omat lapset ovat pieniä ja tuntuu kyllä kaukaiselta ajatus, että tuollaisia rahoja helposti olisi irrotettavissa ja jos olisi, voi olla että omassakin elämässä olisi paljon kaikenlaista, mihin tuota rahaa tarvitsee.

Ja emme siis ole köyhiä, mutta nykypäivän työelämä on epävarmaa ja kaikki raha mikä säästöön saadaan, voi hyvinkin tulla työttömyyden osuessa kohdalle tarpeeseen.

Harvalla, mutta käsirahaan olisi monella vara. On jotenkin kummallinen ilmiö olla lastaan kohtaan sellainen että toivoo että kaikki olisi mahdollisimman vaikeaa. Joku boomereiden ominaisuus?

No ei kai kukaan niin toivo. Mutta sanotaan nyt, jos minulla olisi esim 20t säästössä, niin ei nyt ensimmäinen ajatus näin ihan keskituloisena palkansaajana olisi sitä jakaa lapsille siinä vaiheessa kun kotoa lähtevät. Kyllä joko pitäisin sijoituksissa ja pääomatuloilla hieman tekisin jotain ylimääräistä kivaa tai sitten nauttisin muuten vaan esim jonkin hienomman matkan tms muodossa.

Toki jos olisi satoja tuhansia täysin ylimääräistä, niin eri juttu. Mutta sellainen on tavallisena perheellisenä keskituloisena aika kaukainen ajatus.

Et sinä kyllä 20 000 mitään pääomatuloja saa. Oma ikäluokkani alkaa säästään lapsilleen siinä vaiheessa kun vauva syntyy. Boomerit istuu rahojensa päällä ja loppujen lopuksi sitten vanhuuden höperyyksissään puskevat ne jollekkin amerikkalaiselle everstille, joka vannoo rakkautta facebookissa.

Ja samaan aikaan toisessa ketjussa ihmetellään, miten kultalusikka suussa syntynyt ja vanhemmilta asunnonostoon rahaa saanut ikinä itsenäistyy, kun on tottunut siihen, että vanhemmat elättävät. Että ei tule semmoisesta ihmisestä mitään, joka ei 18v iässä muuta pois kotoa ja elätä itseään, vaan vanhemmat hyysäävät eläkeikään asti.

Eli yrittäkään nyt milleniaalit vähitellen päättää, että onko se hyvä vai paha, että ei tule omillaan toimeen, vaan käy vanhempien kukkarolla.

Naissa ketjuissa on aina paljon viesteja, joissa oikein fiilistellaan sita, etta paastaan jotenkin kostamaan, tai ainakin ojentamaan OMIA LAPSIA olemalla antamatta tukea kun nama muuttavat omilleen.

Sellainen, "hahhah, siitas sait"-asenne. Tuntuu todella omituiselta, mutta kai sellaisia vanhempia oikeastikin loytyy.

Me olemme mieheni kanssa saaneet omaa taloa varten pesamunan + lainatakauksen, jotka mahdollisti sen etta voitiin ostaa ensiasunnoksi "loppuelaman" talo, pienemman asunnon sijaan. Meidan molempien perheissa on ollut ihan paivanselvaa, etta lapsia tuetaan ja varallisuus siirtyy nuoremmille sukupolville muutenkin kuin vain perintona. Ollaan todella laheisia vanhempiemme kanssa ja on itsestaanselvaa, etta autamme heita aina tarpeen mukaan.

Meille on syntymassa ensimmainen lapsi ihan pian ja hanelle aletaan saastaa rahastoon valittomasti. Vanhempien tuki on vaikuttanut suuresti omaan elamanlaatuun ja esim. siihen, etta olen saanut keskittya opiskeluun ja haluan tietenkin omille lapsilleni saman, tai mahdollisuuksien mukaan vielakin paremman kokemuksen.

Mua vieläkin sapettaa, että ylempää keskiluokkaa (tulotasoltaan) olevat vanhempani eivät auttaneet/säästäneet meille siskoksille mitään rahaa tulevaisuuttamme ajatellen. Äitini tosin on työläistaustaisesta perheestä, jossa lapsia on kohdeltu tylysti ja opetettu ettei "mitään saa ilmaiseksi." Tämä on näköjään se oppi, jonka hän on halunnut meille välittää. Äitini siis tuhlaa rahojaan ostelemalla mitä lystää, matkustelemalla (ennen koronaa) lastensa kitkuttaessa samaan aikaan pätkätöissä ja niiden väleissä tuilla ja yrittäessä turhaan saavuttaa koskaan edes puolta siitä varallisuudesta, jota vanhemmille ehti elämän aikana kertyä. En ymmärrä, itse en ikinä voisi itsekkäästi nauttia rahoistani, jos tietäisin, että lapseni murehtivat yöunensa ja terveytensä raha-asioitaan ja viettävät kaiken aikansa töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kyllä vanhempia jotka eivät halua helpottaa lastensa elämää. Nykyään on vaikeaa päästä kiinni ensiasuntoon, henkilötakauksia ei enää hyväksytä ja käsirahaa pitää olla paljon.

Sitä ostetaan, mihin on varaa. Jos ei ole varaa ostaa asuntoa, niin sitten ollaan vuokralla, kunnes on varaa ja halua ostaa.

Ja samaan aikaan vanhemmat makuuttaa rahaa tilillä. Sellaista rahaa joka helpottaisi suvun menestystä. Mutta kun ajatellaan vain itseä.

Se "makuutettu" raha voi olla esim sijoituksissa, ja ne pääomatulot taas keskeinen tulonlähde.

Mitä menestystä?