Lue keskustelun säännöt.
Alkaisin perhe-elämään milloin vain, jos saisin miehen roolin
08.11.2020 |
Kotona huutaisi kaksi alle kouluikäistä, eli painuisin pakoon omaan rauhaan piha-aittaan neulomaan ja juomaan viiniä. Ei ne lapset kuole, kun niillä on vanhempi siellä seurana. Töistä kotiintullessa kotona odottaisi aina valmis ja monipuolinen ruoka, ja tiskitkit hoituisivat itsestään. Ja kun laittaa likapyykit pyykkikoriin tai ihan vaan sohvalle, ja ne ilmestyvät jonkin ajan päästä takaisin kaappiin puhtaina ja viikattuna! Koti puhdistuisi itsestään, lapset kasvattuvat ilman sen merkittävämpää omaa panostusta. Ehkä kouluikäisten kanssa voisi mennä joskus potkimaan palloa jos itseä huvittaa.
Skippaisin päiväkodin ja koulun vanhempainvartit, lasten lääkärikäynnit, ja kura-asujen/suksien/luistimien/sisäpelikenkien uusimisen, kun ne hoituu muutenkin ihan ilman omaa vaivautumista. Pari kertaa viikossa tietty omat harrastukset, kun ei pidä menettää itseään perhe-elämään, ja pari kertaa vuodessa joku kaverireissu ulkomaille.
Kuulostaa aika hyvältä elämältä, eikö?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata suostua kotiorjan rooliin.
Sehän taas riippuu miehen lompakon ja muun varustuksen paksuudesta, onko kotiäitiys hyvä diili naiselle. Toisilla toimii, toisilla ei.
Jo noin kuuden tonnin bruttotuloilla on suurimmassa tulokymmenyksessä eli yleensä ottaen ei ole hyvä diili ja harva nainen sellaisesta edes haaveilee vaan on kasvanut haaveilemaan jostain ammatista. Siksi naiset suhtautuvatkin niin kitkerästi nykytilanteeseen, missä naisten vastuu on kasvanut, mutta kaikki miehet eivät ole osanneet sopeuttaa itseään siihen. Lähipiirissä on esimerkkejä sekä toimivista että epäreiluista asetelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että itse ”äänestän” tätä järjestelmää vastaan jättämällä lapsiluvun yhteen. Lapsi oli tekemällä tehty ja toivottu. Isäkin tekee jonkun osan, mutta kyllä se emotionaalinen kuorma ja päävastuu jää äidille. Totesin sitten, että enää toista kertaa en tähän lähde.
Esimerkiksi haitalliset talousvaikutukset painavat myös, säästöjä palaa ja lyhennysvapaata olisi pakko ottaa. Unohtamatta työhön tulevaa kaksinkertaista rasitetta sairauspoissaoloista, mieskin jää joskus, mutta lähes aina ”palaa ylityöt” tai ”on vaan niin kiire”, että minun on jäätävä kotiin.
Siinä pakollisessa ja epämiellyttävässä paikassa minä aina joustan. Tavallaan jätän toisen lapsen tekemättä, että kykenen pysymään naimisissa katkeroitumatta. Epäilen, että toisen lapsen jälkeen olisin niin loppu, että erohan siitä tulisi.
Ja sanotaanko vielä, ettei taloudellisesti lapsen hankkimisessa ole ikinä järkeä ja todellakin on sen arvoista. Rakastan lasta ihan varmasti enemmän kuin miestäni.
Näinhän se on. Mikä siinä on, että miehet eivät kykene huolehtimaan perheen asioita? Ei tajuta, että joka päivä pitää tehdä ruokaa, siivota ja ulkoilla. Ei ymmärretä, että ruokakauppaostokset pitää suunnitella, eikä mennä seisomaan h moilasena keskelle kauppaa ja osteta sitten kärryllinen ranskiksia, kun ei muuta keksitä. Pitäisi tehdä budjetti ja pysyä siinä, eikä hassata rahaa sinne tänne tonne. Välillä pitäisi käydä lasten vaatteet ja lelut läpi ja pistää pienet ja tarpeettomat kierrätykseen. Pitää varata neuvola-ajat yms. ja mennä niihin ajoissa. Päivähoitohakemukset, isyysrahahakemukset ja kaikki muut lomakkeet ovat ihan hepreaa miehille. Naisen on pakko nekin täyttää. Kotityöt seisovat tekemättä ikuisuuden.
Kaikki nämä ovat esimerkiksi asioita, joita miehet eivät kykene tekemään. Ihmettelen vain, että miksi. Koko lasti arjen pyörittämisestä kaatuu naisen niskaan. Sitten mies ihmettelee, miksi nainen on stressaantunut.
Ja te naiset ette osaa olla paskayleistämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että itse ”äänestän” tätä järjestelmää vastaan jättämällä lapsiluvun yhteen. Lapsi oli tekemällä tehty ja toivottu. Isäkin tekee jonkun osan, mutta kyllä se emotionaalinen kuorma ja päävastuu jää äidille. Totesin sitten, että enää toista kertaa en tähän lähde.
Esimerkiksi haitalliset talousvaikutukset painavat myös, säästöjä palaa ja lyhennysvapaata olisi pakko ottaa. Unohtamatta työhön tulevaa kaksinkertaista rasitetta sairauspoissaoloista, mieskin jää joskus, mutta lähes aina ”palaa ylityöt” tai ”on vaan niin kiire”, että minun on jäätävä kotiin.
Siinä pakollisessa ja epämiellyttävässä paikassa minä aina joustan. Tavallaan jätän toisen lapsen tekemättä, että kykenen pysymään naimisissa katkeroitumatta. Epäilen, että toisen lapsen jälkeen olisin niin loppu, että erohan siitä tulisi.
Ja sanotaanko vielä, ettei taloudellisesti lapsen hankkimisessa ole ikinä järkeä ja todellakin on sen arvoista. Rakastan lasta ihan varmasti enemmän kuin miestäni.
Näinhän se on. Mikä siinä on, että miehet eivät kykene huolehtimaan perheen asioita? Ei tajuta, että joka päivä pitää tehdä ruokaa, siivota ja ulkoilla. Ei ymmärretä, että ruokakauppaostokset pitää suunnitella, eikä mennä seisomaan h moilasena keskelle kauppaa ja osteta sitten kärryllinen ranskiksia, kun ei muuta keksitä. Pitäisi tehdä budjetti ja pysyä siinä, eikä hassata rahaa sinne tänne tonne. Välillä pitäisi käydä lasten vaatteet ja lelut läpi ja pistää pienet ja tarpeettomat kierrätykseen. Pitää varata neuvola-ajat yms. ja mennä niihin ajoissa. Päivähoitohakemukset, isyysrahahakemukset ja kaikki muut lomakkeet ovat ihan hepreaa miehille. Naisen on pakko nekin täyttää. Kotityöt seisovat tekemättä ikuisuuden.
Kaikki nämä ovat esimerkiksi asioita, joita miehet eivät kykene tekemään. Ihmettelen vain, että miksi. Koko lasti arjen pyörittämisestä kaatuu naisen niskaan. Sitten mies ihmettelee, miksi nainen on stressaantunut.
Äiti kuoli siinä vaiheessa, kun pääsi "maaliin" ja olisi voinut alkaa keskittyä itseensä. Hoiti työuran loppuun ja sitä ennen henkisen ja taloudellisen vastuun lasten tukemisesta ja kasvatuksesta ja ruokkimisesta ja vaatettamisesta ja kouluasioista jne. Isä porskuttaa kuten ennenkin, rikkaana eläkeläisenä matkustelee ja urheilee ja keskittyy itseensä, kuten on tehnyt koko elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naisen ei halua kantaa yksin vastuuta lasten- ja kodinhoidosta niin ehkä kannattaisi valita mies jolta nämäkin asiat hoituu? Kyllä heitäkin on.
Et vain oikeasti koskaan voi tiedää, että miten hän tulee olemaan lasten kanssa. Vaikka mitä sovittaisiin etukäteen, niin usein asiat luisivat äidin vastuulle. Näin on käynyt siskollani, serkullani, parhaalla ystävälläni ja myös äidilläni. Siksi en itse aio ottaa riskiä, kun hirveä hinku ei ole muutenkaan synnyttämään.
No vaihtaa miestä niin kauan että löytyy mieleinen, eikä tuhlaa aikaa hetkeäkään mieheen joka vaikutttaa epämieluisalta. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että itse ”äänestän” tätä järjestelmää vastaan jättämällä lapsiluvun yhteen. Lapsi oli tekemällä tehty ja toivottu. Isäkin tekee jonkun osan, mutta kyllä se emotionaalinen kuorma ja päävastuu jää äidille. Totesin sitten, että enää toista kertaa en tähän lähde.
Esimerkiksi haitalliset talousvaikutukset painavat myös, säästöjä palaa ja lyhennysvapaata olisi pakko ottaa. Unohtamatta työhön tulevaa kaksinkertaista rasitetta sairauspoissaoloista, mieskin jää joskus, mutta lähes aina ”palaa ylityöt” tai ”on vaan niin kiire”, että minun on jäätävä kotiin.
Siinä pakollisessa ja epämiellyttävässä paikassa minä aina joustan. Tavallaan jätän toisen lapsen tekemättä, että kykenen pysymään naimisissa katkeroitumatta. Epäilen, että toisen lapsen jälkeen olisin niin loppu, että erohan siitä tulisi.
Ja sanotaanko vielä, ettei taloudellisesti lapsen hankkimisessa ole ikinä järkeä ja todellakin on sen arvoista. Rakastan lasta ihan varmasti enemmän kuin miestäni.
Näinhän se on. Mikä siinä on, että miehet eivät kykene huolehtimaan perheen asioita? Ei tajuta, että joka päivä pitää tehdä ruokaa, siivota ja ulkoilla. Ei ymmärretä, että ruokakauppaostokset pitää suunnitella, eikä mennä seisomaan h moilasena keskelle kauppaa ja osteta sitten kärryllinen ranskiksia, kun ei muuta keksitä. Pitäisi tehdä budjetti ja pysyä siinä, eikä hassata rahaa sinne tänne tonne. Välillä pitäisi käydä lasten vaatteet ja lelut läpi ja pistää pienet ja tarpeettomat kierrätykseen. Pitää varata neuvola-ajat yms. ja mennä niihin ajoissa. Päivähoitohakemukset, isyysrahahakemukset ja kaikki muut lomakkeet ovat ihan hepreaa miehille. Naisen on pakko nekin täyttää. Kotityöt seisovat tekemättä ikuisuuden.
Kaikki nämä ovat esimerkiksi asioita, joita miehet eivät kykene tekemään. Ihmettelen vain, että miksi. Koko lasti arjen pyörittämisestä kaatuu naisen niskaan. Sitten mies ihmettelee, miksi nainen on stressaantunut.
Äiti kuoli siinä vaiheessa, kun pääsi "maaliin" ja olisi voinut alkaa keskittyä itseensä. Hoiti työuran loppuun ja sitä ennen henkisen ja taloudellisen vastuun lasten tukemisesta ja kasvatuksesta ja ruokkimisesta ja vaatettamisesta ja kouluasioista jne. Isä porskuttaa kuten ennenkin, rikkaana eläkeläisenä matkustelee ja urheilee ja keskittyy itseensä, kuten on tehnyt koko elämänsä.
Kai tiedät kumpi sukupuoli niitä leskeneläkkeitäkin enimmäkseen nostelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa työtön mies. Sellainen ei voi ainakaan selitellä lasten/kodinhoidon välttelyä työkiireillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ottaisin Suomessa naisen roolin. Olisin aina oikeassa ja ihana sekä olisi korkea markkina-arvo.
Olen nainen. Markkina-arvoni on niin matala etten ole koskaan saanut seksiä.
Tietysti yksilöiden kohdalla tapahtuu variaatioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onneksi ei ihmisiä todellakaan tarvita enempää.
Kesäkelit marraskuussa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naisen ei halua kantaa yksin vastuuta lasten- ja kodinhoidosta niin ehkä kannattaisi valita mies jolta nämäkin asiat hoituu? Kyllä heitäkin on.
Et vain oikeasti koskaan voi tiedää, että miten hän tulee olemaan lasten kanssa. Vaikka mitä sovittaisiin etukäteen, niin usein asiat luisivat äidin vastuulle. Näin on käynyt siskollani, serkullani, parhaalla ystävälläni ja myös äidilläni. Siksi en itse aio ottaa riskiä, kun hirveä hinku ei ole muutenkaan synnyttämään.
No vaihtaa miestä niin kauan että löytyy mieleinen, eikä tuhlaa aikaa hetkeäkään mieheen joka vaikutttaa epämieluisalta. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole.
Samaa mieltä. Lisäys: Ja on valmis jättämään lapatossun, jos muuten täysivaltainen aikuinen mies yrittää sälyttää kaikki perheen vastuut naiselle. Näitä passivoitujiakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että itse ”äänestän” tätä järjestelmää vastaan jättämällä lapsiluvun yhteen. Lapsi oli tekemällä tehty ja toivottu. Isäkin tekee jonkun osan, mutta kyllä se emotionaalinen kuorma ja päävastuu jää äidille. Totesin sitten, että enää toista kertaa en tähän lähde.
Esimerkiksi haitalliset talousvaikutukset painavat myös, säästöjä palaa ja lyhennysvapaata olisi pakko ottaa. Unohtamatta työhön tulevaa kaksinkertaista rasitetta sairauspoissaoloista, mieskin jää joskus, mutta lähes aina ”palaa ylityöt” tai ”on vaan niin kiire”, että minun on jäätävä kotiin.
Siinä pakollisessa ja epämiellyttävässä paikassa minä aina joustan. Tavallaan jätän toisen lapsen tekemättä, että kykenen pysymään naimisissa katkeroitumatta. Epäilen, että toisen lapsen jälkeen olisin niin loppu, että erohan siitä tulisi.
Ja sanotaanko vielä, ettei taloudellisesti lapsen hankkimisessa ole ikinä järkeä ja todellakin on sen arvoista. Rakastan lasta ihan varmasti enemmän kuin miestäni.
Näinhän se on. Mikä siinä on, että miehet eivät kykene huolehtimaan perheen asioita? Ei tajuta, että joka päivä pitää tehdä ruokaa, siivota ja ulkoilla. Ei ymmärretä, että ruokakauppaostokset pitää suunnitella, eikä mennä seisomaan h moilasena keskelle kauppaa ja osteta sitten kärryllinen ranskiksia, kun ei muuta keksitä. Pitäisi tehdä budjetti ja pysyä siinä, eikä hassata rahaa sinne tänne tonne. Välillä pitäisi käydä lasten vaatteet ja lelut läpi ja pistää pienet ja tarpeettomat kierrätykseen. Pitää varata neuvola-ajat yms. ja mennä niihin ajoissa. Päivähoitohakemukset, isyysrahahakemukset ja kaikki muut lomakkeet ovat ihan hepreaa miehille. Naisen on pakko nekin täyttää. Kotityöt seisovat tekemättä ikuisuuden.
Kaikki nämä ovat esimerkiksi asioita, joita miehet eivät kykene tekemään. Ihmettelen vain, että miksi. Koko lasti arjen pyörittämisestä kaatuu naisen niskaan. Sitten mies ihmettelee, miksi nainen on stressaantunut.
Ja te naiset ette osaa olla paskayleistämättä.
Kun itsellä on tämä kokemus ja suurimmalla osalla tutuista ja sukulaisista sama, niin eikö siitä voi jo jotain johtopäätöksiä vetää? Onko se yleistämistä, jos toteaa tosiasian?
Oma isäni on ainoa osallistuva mies, jonka tiedän. Oma mieheni ei osallistu. Eivät myöskään sukulaisteni ja tuttujeni miehet. KAIKISSA tietämissäni perheissä nainen hoitaa arjen pyörittämisen yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että itse ”äänestän” tätä järjestelmää vastaan jättämällä lapsiluvun yhteen. Lapsi oli tekemällä tehty ja toivottu. Isäkin tekee jonkun osan, mutta kyllä se emotionaalinen kuorma ja päävastuu jää äidille. Totesin sitten, että enää toista kertaa en tähän lähde.
Esimerkiksi haitalliset talousvaikutukset painavat myös, säästöjä palaa ja lyhennysvapaata olisi pakko ottaa. Unohtamatta työhön tulevaa kaksinkertaista rasitetta sairauspoissaoloista, mieskin jää joskus, mutta lähes aina ”palaa ylityöt” tai ”on vaan niin kiire”, että minun on jäätävä kotiin.
Siinä pakollisessa ja epämiellyttävässä paikassa minä aina joustan. Tavallaan jätän toisen lapsen tekemättä, että kykenen pysymään naimisissa katkeroitumatta. Epäilen, että toisen lapsen jälkeen olisin niin loppu, että erohan siitä tulisi.
Ja sanotaanko vielä, ettei taloudellisesti lapsen hankkimisessa ole ikinä järkeä ja todellakin on sen arvoista. Rakastan lasta ihan varmasti enemmän kuin miestäni.
Näinhän se on. Mikä siinä on, että miehet eivät kykene huolehtimaan perheen asioita? Ei tajuta, että joka päivä pitää tehdä ruokaa, siivota ja ulkoilla. Ei ymmärretä, että ruokakauppaostokset pitää suunnitella, eikä mennä seisomaan h moilasena keskelle kauppaa ja osteta sitten kärryllinen ranskiksia, kun ei muuta keksitä. Pitäisi tehdä budjetti ja pysyä siinä, eikä hassata rahaa sinne tänne tonne. Välillä pitäisi käydä lasten vaatteet ja lelut läpi ja pistää pienet ja tarpeettomat kierrätykseen. Pitää varata neuvola-ajat yms. ja mennä niihin ajoissa. Päivähoitohakemukset, isyysrahahakemukset ja kaikki muut lomakkeet ovat ihan hepreaa miehille. Naisen on pakko nekin täyttää. Kotityöt seisovat tekemättä ikuisuuden.
Kaikki nämä ovat esimerkiksi asioita, joita miehet eivät kykene tekemään. Ihmettelen vain, että miksi. Koko lasti arjen pyörittämisestä kaatuu naisen niskaan. Sitten mies ihmettelee, miksi nainen on stressaantunut.
Ja te naiset ette osaa olla paskayleistämättä.
Kun itsellä on tämä kokemus ja suurimmalla osalla tutuista ja sukulaisista sama, niin eikö siitä voi jo jotain johtopäätöksiä vetää? Onko se yleistämistä, jos toteaa tosiasian?
Oma isäni on ainoa osallistuva mies, jonka tiedän. Oma mieheni ei osallistu. Eivät myöskään sukulaisteni ja tuttujeni miehet. KAIKISSA tietämissäni perheissä nainen hoitaa arjen pyörittämisen yksin.
Ihan omia valintojasi, miehestä alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta, työelämä repii naisista irti saman kuin miehistä, mutta siihen päälle vanhemmuuden päävastuut kipataan äideille. Ei ihme että syntyvyys laskee kohisten. Ennen asenneilmapiiri ja matalampi hintataso mahdollisti sentään paremmin kotiäitiyden, ja koulut oikeesti kasvatti lapsia tukena, soittelematta suuremmin koteihin, nyt taas pitäisi olla niin osallistuvaa vanhempaa että.
Työelämäväite ei pidä paikkaansa. Miehet tekevät enemmän töitä ja naiset itse päältämäsmäröi perhe-elämässä. Muutenkin feminismin myötä naiset uhrautuu vaikka tilanne olisi mikä, kuten suomessa se että isät ovat eniten maailmasta lastensa kanssa tekemisissä ja Euroopan miehistä tekevät eniten kotitöitä. Toisin sanoen väite tulee olemaan sama,vaikka naisen olisi työttömänä kotona. Aina kaltoinkohdeltu uhri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että itse ”äänestän” tätä järjestelmää vastaan jättämällä lapsiluvun yhteen. Lapsi oli tekemällä tehty ja toivottu. Isäkin tekee jonkun osan, mutta kyllä se emotionaalinen kuorma ja päävastuu jää äidille. Totesin sitten, että enää toista kertaa en tähän lähde.
Esimerkiksi haitalliset talousvaikutukset painavat myös, säästöjä palaa ja lyhennysvapaata olisi pakko ottaa. Unohtamatta työhön tulevaa kaksinkertaista rasitetta sairauspoissaoloista, mieskin jää joskus, mutta lähes aina ”palaa ylityöt” tai ”on vaan niin kiire”, että minun on jäätävä kotiin.
Siinä pakollisessa ja epämiellyttävässä paikassa minä aina joustan. Tavallaan jätän toisen lapsen tekemättä, että kykenen pysymään naimisissa katkeroitumatta. Epäilen, että toisen lapsen jälkeen olisin niin loppu, että erohan siitä tulisi.
Ja sanotaanko vielä, ettei taloudellisesti lapsen hankkimisessa ole ikinä järkeä ja todellakin on sen arvoista. Rakastan lasta ihan varmasti enemmän kuin miestäni.
Näinhän se on. Mikä siinä on, että miehet eivät kykene huolehtimaan perheen asioita? Ei tajuta, että joka päivä pitää tehdä ruokaa, siivota ja ulkoilla. Ei ymmärretä, että ruokakauppaostokset pitää suunnitella, eikä mennä seisomaan h moilasena keskelle kauppaa ja osteta sitten kärryllinen ranskiksia, kun ei muuta keksitä. Pitäisi tehdä budjetti ja pysyä siinä, eikä hassata rahaa sinne tänne tonne. Välillä pitäisi käydä lasten vaatteet ja lelut läpi ja pistää pienet ja tarpeettomat kierrätykseen. Pitää varata neuvola-ajat yms. ja mennä niihin ajoissa. Päivähoitohakemukset, isyysrahahakemukset ja kaikki muut lomakkeet ovat ihan hepreaa miehille. Naisen on pakko nekin täyttää. Kotityöt seisovat tekemättä ikuisuuden.
Kaikki nämä ovat esimerkiksi asioita, joita miehet eivät kykene tekemään. Ihmettelen vain, että miksi. Koko lasti arjen pyörittämisestä kaatuu naisen niskaan. Sitten mies ihmettelee, miksi nainen on stressaantunut.
Ja te naiset ette osaa olla paskayleistämättä.
Kun itsellä on tämä kokemus ja suurimmalla osalla tutuista ja sukulaisista sama, niin eikö siitä voi jo jotain johtopäätöksiä vetää? Onko se yleistämistä, jos toteaa tosiasian?
Oma isäni on ainoa osallistuva mies, jonka tiedän. Oma mieheni ei osallistu. Eivät myöskään sukulaisteni ja tuttujeni miehet. KAIKISSA tietämissäni perheissä nainen hoitaa arjen pyörittämisen yksin.
Ihan omia valintojasi, miehestä alkaen.
Kumma miten naiset valitsevat niin väärin vaikka on kemia-kipinät ja astrologiat apunansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että itse ”äänestän” tätä järjestelmää vastaan jättämällä lapsiluvun yhteen. Lapsi oli tekemällä tehty ja toivottu. Isäkin tekee jonkun osan, mutta kyllä se emotionaalinen kuorma ja päävastuu jää äidille. Totesin sitten, että enää toista kertaa en tähän lähde.
Esimerkiksi haitalliset talousvaikutukset painavat myös, säästöjä palaa ja lyhennysvapaata olisi pakko ottaa. Unohtamatta työhön tulevaa kaksinkertaista rasitetta sairauspoissaoloista, mieskin jää joskus, mutta lähes aina ”palaa ylityöt” tai ”on vaan niin kiire”, että minun on jäätävä kotiin.
Siinä pakollisessa ja epämiellyttävässä paikassa minä aina joustan. Tavallaan jätän toisen lapsen tekemättä, että kykenen pysymään naimisissa katkeroitumatta. Epäilen, että toisen lapsen jälkeen olisin niin loppu, että erohan siitä tulisi.
Ja sanotaanko vielä, ettei taloudellisesti lapsen hankkimisessa ole ikinä järkeä ja todellakin on sen arvoista. Rakastan lasta ihan varmasti enemmän kuin miestäni.
Näinhän se on. Mikä siinä on, että miehet eivät kykene huolehtimaan perheen asioita? Ei tajuta, että joka päivä pitää tehdä ruokaa, siivota ja ulkoilla. Ei ymmärretä, että ruokakauppaostokset pitää suunnitella, eikä mennä seisomaan h moilasena keskelle kauppaa ja osteta sitten kärryllinen ranskiksia, kun ei muuta keksitä. Pitäisi tehdä budjetti ja pysyä siinä, eikä hassata rahaa sinne tänne tonne. Välillä pitäisi käydä lasten vaatteet ja lelut läpi ja pistää pienet ja tarpeettomat kierrätykseen. Pitää varata neuvola-ajat yms. ja mennä niihin ajoissa. Päivähoitohakemukset, isyysrahahakemukset ja kaikki muut lomakkeet ovat ihan hepreaa miehille. Naisen on pakko nekin täyttää. Kotityöt seisovat tekemättä ikuisuuden.
Kaikki nämä ovat esimerkiksi asioita, joita miehet eivät kykene tekemään. Ihmettelen vain, että miksi. Koko lasti arjen pyörittämisestä kaatuu naisen niskaan. Sitten mies ihmettelee, miksi nainen on stressaantunut.
Miksi jokapäivä pitäisi siivota? Jos joutuu siivoamaan yli kaksi kertaa viikossa, niin silloin lapsissa tai kasvatusmetodeissa on jotain vikaa? Itse kasataan ylimääräistä työmäärää omille harteille ja sitten uhriudutaan. Säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri sanottiin radiossa että Suomessa miehet viettää eniten aikaa lastensa kanssa koko MAAILMASSA? Silti valitetaan ettei ole tarpeeksi? Toiveenne on täysin utopistinen ja teidän tulisi olla iloisia, että miehet viettävät edes vähän aikaa lastensa kanssa.
Tätä jaksan aina ihmetellä. Suomi on edelläkäviä monessa muussakin Tasa-arvo asiassa, niille sille ei anneta yhtään arvoa. Ei riitä, ei edes alkuunkaan, vaikkei muualla ole läheskään yhtähyvin. Suomessa vielä tuetaan lastenhankkimista enemmän kuin missään muualla samoin vanhmpien kotona oloa. Sanokaa missä on asiat paremmin? Jotenkin tuntuu että perinteisten arvojen maissa naiset on tyytyväisempiä ja vähemmän stressaantuneita?
Perinteisten arvojen maissa miehet elättävät vaimonsa ja lapsensa mukisematta eivätkä itke, miten naisen pitää maksaa kaikista menoista puolet. Siellä nainen voi mennä vaikka viikottain kampaajalle ja kauneushoitolaan eikä mies valita yhtään laskusta. Nainen saa vinguttaa miehen luottokorttia miten paljon haluaa, on miehen asia saada sille riittävästi katetta.
Vierailija kirjoitti:
Jos naisen ei halua kantaa yksin vastuuta lasten- ja kodinhoidosta niin ehkä kannattaisi valita mies jolta nämäkin asiat hoituu? Kyllä heitäkin on.
Itselle tämä oli niin itsestäänselvyys, että kun lapsia tuli, ja mies alkoi jättää kaiken mun vastuulle, se oli aivan käsittämättömän tilanne. Siinä sitten mietit sun arvoja ja vastuunkantokykyäsi. Onko poikalapsille tärkeämpää, että siellä kotona jossain lymyää isä vai lähdetkö yksinhuoltajaksi ja kannat vastuun siitä, että isä katoaa kokonaan? Mikä on oikea vastaus? Sun omat tarpeet vai sun lasten tarpeet? Oletko vastuullinen vanhempi, kun pidät huolta omista tarpeistasi vai sun lasten tarpeista? Mä en ainakaan tiedä, mikä on oikea vastaus. Varmasti joku sanoo, että omat tarpeet ja uutta ukkoa kehiin isäehdokkaaksi, mutta en ole vakuuttunut. Olisi ihanaa, jos niitä hyviä isiä ja äitejä riittäisi kaikille puolisoille ja lapsille. Eikä etukäteen voi tietää, että toinen ihminen voi muuttua tai ei välttämättä lainkaan jaa samoja sulle nykyaikana itsestäänselviä arvoja, joita naiviuttaan ei ymmärrä edes kysyä samassa kulttuurisosiaalisessa ympäristössä eläneeltä kumppanilta sitten kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että itse ”äänestän” tätä järjestelmää vastaan jättämällä lapsiluvun yhteen. Lapsi oli tekemällä tehty ja toivottu. Isäkin tekee jonkun osan, mutta kyllä se emotionaalinen kuorma ja päävastuu jää äidille. Totesin sitten, että enää toista kertaa en tähän lähde.
Esimerkiksi haitalliset talousvaikutukset painavat myös, säästöjä palaa ja lyhennysvapaata olisi pakko ottaa. Unohtamatta työhön tulevaa kaksinkertaista rasitetta sairauspoissaoloista, mieskin jää joskus, mutta lähes aina ”palaa ylityöt” tai ”on vaan niin kiire”, että minun on jäätävä kotiin.
Siinä pakollisessa ja epämiellyttävässä paikassa minä aina joustan. Tavallaan jätän toisen lapsen tekemättä, että kykenen pysymään naimisissa katkeroitumatta. Epäilen, että toisen lapsen jälkeen olisin niin loppu, että erohan siitä tulisi.
Ja sanotaanko vielä, ettei taloudellisesti lapsen hankkimisessa ole ikinä järkeä ja todellakin on sen arvoista. Rakastan lasta ihan varmasti enemmän kuin miestäni.
Näinhän se on. Mikä siinä on, että miehet eivät kykene huolehtimaan perheen asioita? Ei tajuta, että joka päivä pitää tehdä ruokaa, siivota ja ulkoilla. Ei ymmärretä, että ruokakauppaostokset pitää suunnitella, eikä mennä seisomaan h moilasena keskelle kauppaa ja osteta sitten kärryllinen ranskiksia, kun ei muuta keksitä. Pitäisi tehdä budjetti ja pysyä siinä, eikä hassata rahaa sinne tänne tonne. Välillä pitäisi käydä lasten vaatteet ja lelut läpi ja pistää pienet ja tarpeettomat kierrätykseen. Pitää varata neuvola-ajat yms. ja mennä niihin ajoissa. Päivähoitohakemukset, isyysrahahakemukset ja kaikki muut lomakkeet ovat ihan hepreaa miehille. Naisen on pakko nekin täyttää. Kotityöt seisovat tekemättä ikuisuuden.
Kaikki nämä ovat esimerkiksi asioita, joita miehet eivät kykene tekemään. Ihmettelen vain, että miksi. Koko lasti arjen pyörittämisestä kaatuu naisen niskaan. Sitten mies ihmettelee, miksi nainen on stressaantunut.
Miksi jokapäivä pitäisi siivota? Jos joutuu siivoamaan yli kaksi kertaa viikossa, niin silloin lapsissa tai kasvatusmetodeissa on jotain vikaa? Itse kasataan ylimääräistä työmäärää omille harteille ja sitten uhriudutaan. Säälittävää.
Minun teoriani tähän on se, että naiset eivät osaa tehdä asioita omalla tavallaan vaan aina pitää joltain kaverilta, naapurilta, somesta, lehdestä oppia miten asiat pitäisi tehdä. Sitten käy näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri sanottiin radiossa että Suomessa miehet viettää eniten aikaa lastensa kanssa koko MAAILMASSA? Silti valitetaan ettei ole tarpeeksi? Toiveenne on täysin utopistinen ja teidän tulisi olla iloisia, että miehet viettävät edes vähän aikaa lastensa kanssa.
Tätä jaksan aina ihmetellä. Suomi on edelläkäviä monessa muussakin Tasa-arvo asiassa, niille sille ei anneta yhtään arvoa. Ei riitä, ei edes alkuunkaan, vaikkei muualla ole läheskään yhtähyvin. Suomessa vielä tuetaan lastenhankkimista enemmän kuin missään muualla samoin vanhmpien kotona oloa. Sanokaa missä on asiat paremmin? Jotenkin tuntuu että perinteisten arvojen maissa naiset on tyytyväisempiä ja vähemmän stressaantuneita?
Perinteisten arvojen maissa miehet elättävät vaimonsa ja lapsensa mukisematta eivätkä itke, miten naisen pitää maksaa kaikista menoista puolet. Siellä nainen voi mennä vaikka viikottain kampaajalle ja kauneushoitolaan eikä mies valita yhtään laskusta. Nainen saa vinguttaa miehen luottokorttia miten paljon haluaa, on miehen asia saada sille riittävästi katetta.
Tätäkö haluat tännekin etkä tienata ihan itse?
Mene 50-luvulle. Silloin oli kaikki paremmin kun ei naisia vielä työelämään edes päästetty ai että oli mukavaa silloin se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri sanottiin radiossa että Suomessa miehet viettää eniten aikaa lastensa kanssa koko MAAILMASSA? Silti valitetaan ettei ole tarpeeksi? Toiveenne on täysin utopistinen ja teidän tulisi olla iloisia, että miehet viettävät edes vähän aikaa lastensa kanssa.
Tätä jaksan aina ihmetellä. Suomi on edelläkäviä monessa muussakin Tasa-arvo asiassa, niille sille ei anneta yhtään arvoa. Ei riitä, ei edes alkuunkaan, vaikkei muualla ole läheskään yhtähyvin. Suomessa vielä tuetaan lastenhankkimista enemmän kuin missään muualla samoin vanhmpien kotona oloa. Sanokaa missä on asiat paremmin? Jotenkin tuntuu että perinteisten arvojen maissa naiset on tyytyväisempiä ja vähemmän stressaantuneita?
Perinteisten arvojen maissa miehet elättävät vaimonsa ja lapsensa mukisematta eivätkä itke, miten naisen pitää maksaa kaikista menoista puolet. Siellä nainen voi mennä vaikka viikottain kampaajalle ja kauneushoitolaan eikä mies valita yhtään laskusta. Nainen saa vinguttaa miehen luottokorttia miten paljon haluaa, on miehen asia saada sille riittävästi katetta.
Eli haluat nyrkin ja hellan väliin, ja olla miehestä taloudellisesti täysin riippuvainen? -eri
Näinhän se on. Mikä siinä on, että miehet eivät kykene huolehtimaan perheen asioita? Ei tajuta, että joka päivä pitää tehdä ruokaa, siivota ja ulkoilla. Ei ymmärretä, että ruokakauppaostokset pitää suunnitella, eikä mennä seisomaan h moilasena keskelle kauppaa ja osteta sitten kärryllinen ranskiksia, kun ei muuta keksitä. Pitäisi tehdä budjetti ja pysyä siinä, eikä hassata rahaa sinne tänne tonne. Välillä pitäisi käydä lasten vaatteet ja lelut läpi ja pistää pienet ja tarpeettomat kierrätykseen. Pitää varata neuvola-ajat yms. ja mennä niihin ajoissa. Päivähoitohakemukset, isyysrahahakemukset ja kaikki muut lomakkeet ovat ihan hepreaa miehille. Naisen on pakko nekin täyttää. Kotityöt seisovat tekemättä ikuisuuden.
Kaikki nämä ovat esimerkiksi asioita, joita miehet eivät kykene tekemään. Ihmettelen vain, että miksi. Koko lasti arjen pyörittämisestä kaatuu naisen niskaan. Sitten mies ihmettelee, miksi nainen on stressaantunut.