Lue keskustelun säännöt.
Mies saivartelee käytöksestäni
27.02.2014 |
Mies valittaa joka kerta käytöksestäni, kun tulemme jostain kyläpaikasta. Olen joko sanonut jonkin asian väärin, katsonut muualle jos joku on puhunut mulle tai en ole ottanut ihmisiä tarpeeksi hyvin huomioon. Itse en edes moisia tilanteita huomaa, ja joskus noi valitukset tulevat päiväkausia kyläreissun jälkeen jolloin en edes muista mistä mies puhuu.
Ensimmäinen kerta kun mies tuli silmilleni oli hänen kummityttönsä ristiäisissä. Sanoin vain meidän kahden kuulten kuiskaten lapsen itkusta (pidin siis huolen, ettei kukaan kuule sitä) että siinä on tarpeeksi syytä miksemme vielä hanki vauvoja kun lapsi alkoi parkua. Mies suuttui ihan älyttömästi ja tiuskaisi minulle että turpa kiinni. Jos olin hetkeä aikaisemmin ollut juhlatuulella, ton kiukunpurkauksen jälkeen pidättelin itkua ja mietin tosissani poistuisinko paikalta.
Toisella kerralla istuimme hänen isovanhempiensa luona päivällisellä. Pyysin, että lähtisimme nopeammin kuin tavallisesti, koska minulla oli kiire hoitamaan asioita. Lopulta, 45 minuutin vetkuttelun jälkeen, mies vihdoin sanoi, että voidaan mennä ja sanoin siihen että "vihdoin". Heti, kun olimme autossa ja matkalla kotiin, mies alkoi natkuttamaan että "vihdoin" kommenttini oli liian epäkohteliaasti lohkaistu.
Jostain syystä loukkaannun miehen huomauttelusta. Ymmärtäisin, jos en oikeasti osaisi käyttäytyä tai olisin suoranainen sika, mutta tuollaiset ihan ihme pienet jutut ihmetyttävät. Sitä paitsi sanoin miehelle, ettei hänen valittamisellaan ole merkitystä tai ainakaan sillä ei ole toivottua lopputulosta, vaan jään jatkossa pois heidän päivällisiltään, ettei tule kiusausta mokailuun mikä häntä häiritsee. En ole kynnysmatto tai lapsi, ja hän itsekään ei käyttäydy aina aivan priimasti.
Kommentit (114)
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 00:59"]Ap vaikuttaa sosiaalisesti kömpelöltä ja miehensä tulistuvalta kontrollifriikiltä. Vaikea yhdistelmä ja kovin tuttu - meillä kotona osat ovat vaan toisin päin... Miehelläni on lieväpiirteinen asperger ja hän ei vaan tajua noita sosiaalisia kuvioita, vaikka miten selittäisi. Ei ymmärrä, että miksi on epäkohteliasta tivata emännän vaivalla valmistaman buffet-pöydän ääressä epäluuloisen oloisena, mitä pastasalaatissa ja eri kupeissa on ainesosina jne. Luin koko ketjun ja tunnistin tosi paljon samoja piirteitä mieheni käytöksessä sosiaalisissa tilanteissa. Ne ovat minulle piinaa, koska itse olen todella todella herkkä aistimaan muiden ihmisten tunnetiloja (eli huomaan aina, kun mieheni kömpelyys sosiaalisissa tiloissa herättää jossakussa ärtymystä tai ihmetystä) ja kontrollifriikkinä asia nolottaa ja häiritsee suunnattomasti. Pystyn listaamaan joka vierailun jälkeen useita mokia, mitä mieheni on tehnyt, eikä hänellä ole hajuakaan niistä. Huonoina hetkinä ärsytyskynnyksen ylityttyä saatan naputtaa niistä, usein yritän olla hiljaa, koska ymmärrän kyllä, mitä se valittaminen tekee toisen itsetunnolle.
Tosi kuvaavaa on, että ap mainitsee kolme esimerkkiä, jotka kaikki on sosiaalisten konventioiden mukaan epäkohteliaita, eikä millään tajua tai usko, että näin on (vihdoin-tokaisu, päivänsankarin haukkuminen "selän takana" - haloo herkemmillä antureilla varustetut arvasivat kyllä mitä kuiskasit tuossa tilanteessa, ja viimeisenä vielä ruokien kaivelu ja kysely aineisosista).
Jos ap oikeasti olet kiinnostunut kehittämään tuota sosiaalisten tilanteiden lukutaitoa, niin aspergereille suunnatuista käytösharjoituksista yms. voisi löytyä apua. EN siis väitä, että sinulla olisi aspergerin oireyhtymä, mutta siinä on noita samantyyppisiä sosiaalisen sokeuden piirteitä, joita voi harjoittaa. Mieheni on harjaantunut paljon jostain 10 vuoden takaisesta tilanteesta ja itse räjähtelen vähemmän hänen kömmähdyksistään. Kaksi rampaa tässä toisiaan taluttelee - helpompikin luonneyhdistelmä voisi kieltämättä olla.
[/quote]
En nyt haluaisi tulistua, mutta viimeisen kerran: kyselin ruuista hienovaraisesti, koska allergia. Jotkut vatipäät sanovat, että ruoka ei sisällä kalaa, mutta unohtavat mainita että kastikkeessa on kuitenkin jotain kalaperäistä. Make sense? Mulla ei ole aspergeriä, mulla ei ole adhdta, mulla ei ole narsismia, mulla on vain sairaan lyhyt pinna mitä tulee avpalstan psykologeihin. Tiedän, että koet miehesi kanssa elämäsi hyvinkin vaikeaksi, mutta meidän vaikeutemme eivät johdu samoista syistä. koska olen tunneherkkä ihminen, aistin herkästi mielialoja, näen milloin ihmiset valehtelevat, pahastuvat tai ilostuvat ja erotan teennäisyyden. Pystyn normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Ihan ainoa asia, johon tuon asp. Jutun voinet perustaa, on tämä jankutus tällä palstalla koska en suostu myöntämään virheitäni ääneen tän hunnilauman edessä. Ja kuka myöntäisikään herkästi? Saatoit saada sen kuvan ihan tästä ketjusta, mutta luonnossa jos tapaisimme , toteamus voisi olla aivan toinen. En ole mielestäni myöntänyt suoraan oikestaan mitään mitä mieltä olen itse käytöksestäni. Entä jos jätin ne huomiokmatta kokonaan, koska remmin päällekäyminen siivutti täysin kyselemäni pääpointin ja keskittyi vain virheisiini? Entä jos halusin kerrankin jossain puhua miehen osuudesta koska tavallisesti se unihdetaan ja muistetaan vain puhua siitä kuinka kämmään jotain jossain pienissä jutuissa.
Edelleen siitä kuiskuttelusta. Eiköhän se olisi enemmän aspergeria, jos olisin sanonut sen ääneen ruokapöydässä, kuin kuiskannut kahden kesken huoneessa jossa ei ole muita? :}
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 01:46"]
Kyllä vaimo saa kuiskata miehelleen lyhyesti milloin tahansa ja missä tahansa. Siihen ei ole kenelläkään nokan kopauttamista.
Kyllä ihminen saa kertoa puolisonsa sukulaisille, ettei hänellä ole pitkää aikaa vierailua varten, vaan tällä kertaa on nyt lähdettävä silloin, kun on lähdettävä. Ap. käyttäytyi täysin korrektisti.
Ap.:n mies on ehkä vain keskenkasvuinen tai sitten jotenkin vammainen.
Ketjussa ap.:tä mollanneet ja alapeukuttajat ovat outoa sakkia - ja erittäin typeriä ja ilkeitä.
[/quote]
Täysin samaa mieltä. Tässä ketjussa tuntuu olevan mamma-palstallekin poikkeuksellisen paljon kieroutuneita ihmisiä. Teeskentely on typerää ja aikuisen käytöksen jatkuva arvostelu on sairasta. Kummallista, että mammat toivovat sellaista käytöstä puolisoiltaan. Ap:n käytös aivan normaalia ja tervettä aikuiselle ihmiselle.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 18:59"][quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 14:50"][quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 14:38"]
Mä ihmettelen täällä ihan aina tätä ihme pomottamista ja toisen käytöksen ja toiminnan arvostelua. Tosin, en oo sellaista omassa parisuhteessani kohdannut, koska mun mielestä se menee niin päin, että arvostus ja sen mukainen kohtelu on vaan niin paljon hedelmällisempää. Toisaalta ajattelen myös niin, että jokainen aikuinen on vastuussa itsestään ja tekemisistään ja siis mulla ei oo siinäkään mielessä syytä puuttua mieheni käytökseen. Ja onhan hänet jo omat vanhempansa kasvattaneet. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei me voitais keskustella esim. perheen sisäisistä asioita, joista ei olla ihan samaa mieltä, mutta ei siinä ikinä kyllä ole mitään tuollaista arvostelevaa sävyä..
[/quote]
Alusta loppuun word.
ap
[/quote]
Kyllä hullu toisen tuntee
[/quote]
Kappas, tunnustit ääneen vielä.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 18:57"]
Ap, tiedän mitä tarkoitat. Olen itsekin ollut juuri samanlaisessa suhteessa ja olen itsekin tosi kiltti. Mielestäni miehesi on narsisti. Hän yrittää alistaa sinua moittimalla käytöstapojasi vaikka niissä nyt ei mitään suurempaa vikaa ole. Älä välitä noista muista kommenteista. Ne voivat vaikka kaikki olla yhden ja saman ihmisen kirjoittamia. Kiltit ihmiset houkuttavat ympärilleen narsisteja jotka nauttivat siitä, että saavat mollata toisia ja siten kohottaa itseään. Pelasta itsesi kun vielä voit. Jos voit suhteessa huonosti, niin se merkki siitä, että jokin on pielessä. Epämääräinen syyllisyydentunne ja epäoikeudenmukaisen arvostelun kohteeksi juotumisen tunne ovat juuri se tunteet joita narsistien uhrit usein tuntevat. Usein narsistit myös harrastavat juuri tuota, että ensin itse tehdään jotain ja sitten kun uhri älähtää siitä, niin leikitään loukkaantunutta ja syytetään uhria huonosta käytöksestä. Miehesi vitkutteli tahallaan vaikka tiesi, että sinulla on menoa ja se on huonoa käytöstä. Sinulla on oikeus ottaa siitä nokkiisi. Lisäksi sanoisin sen vielä, että narsisteille ei ikinä tule mikään kelpaamaan. Jos alat muuttamaan käytöstäsi, niin kohta löytyy jokin toinen seikka josta sinua voidaan syyllistää. Varsinkin narsistit eivät kerro etukäteen mitä toisen käytökseltä odottavat vaan keksivät itse käyttäytymissääntöjä sitä mukaa mikä heidän pirtaansa kuilloinkin sopii. Jos miehesi olisi ihan normaalilla tunne-elämällä varustettu yksilö, niin hän olisi kertonut sinulle jo ennen mitään sukutapaamisia, että älä sitten möläyttele siellä mitään.
Pelasta itsesi. Miehesi käytös ei ole normaalia.
[/quote]
Samaa mieltä! Miehesi ei oikein erota, että et ole mikään hänen egonsa jatke ja, jos mokailet (mitä me kaikki silloin tällöin teemme), niin se on sinun oma mokasi ja, so what, elämä jatkuu! Myös tuo ennakoimattomuus on outoa - et voi koskaan tietää, että miten pitäisi tehdä - narsistin kanssa ei voi, koska hän on aivan tuuliajolla omien halujensa kanssa. Mies haluaa tuntea ylemmyyttä suhteessa sinuun! Minusta sinun ei kyllä kannata alkaa pyytelemään anteeksi ja odottaa lepyttelyä - miksi helvetisä normaalia elämää pitäisi pyydellä anteeksi! Tähän sopii kyllä se jspap - mieti oikeesti haluatko tuon kaltaiseen ihmissuhteeseen loppuelämäksesi!
"Edelleen siitä kuiskuttelusta. Eiköhän se olisi enemmän aspergeria, jos olisin sanonut sen ääneen ruokapöydässä, kuin kuiskannut kahden kesken huoneessa jossa ei ole muita? :}"
Ja sekö on korrektia mennä kahdestaan johonkin huoneeseen kuiskuttelemaan kesken juhlien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asperger-miehen vaimo tässä vielä moi. Joo, olit kirjoittanut paljon lisätietoa sen jälkeen, kun vastasin/sillä aikaa ja lisäinformaation valossa miehesi vaikuttaa vaan kusipäältä. Sinä sen sijaan vaikutat ihmiseltä, joka ei pysty ottamaan vastaan kritiikkiä tai myöntämään omia virheitään - ehkä olet kuullut perusteettomia syytteitä niin paljon, että aiheellisiakaan ei enää pysty myöntämään.
Jos luet ihan uusin silmin vain aloituksesi ja sen jälkeiset pari viestiä ilman uusia (ja hieman muuttuvia) tietoja tilanteista, niin miten meidän "hunnilauman" pitäisi kirjoitus tulkita? Luulin oikeasti ensin, että kyseessä on harvinaisen läpinäkyvä provo, jossa kirjoittaja oikein ironisoi sosiaalisesti harvinaisen puusilmäistä tapausta ja kovasti "ihmettelee" sitten saamaansa vastakaikua.
Ei me hunnitkaan olla ajatustenlukijoita, vaan saadaan tieto sen perusteella, mitä kerrot. VIestiesi 1-3 perusteella olisit ihan perusassi, sen verran sitä porukkaa tullut tavattua ja tahkottua juuri samanlaisia tilanteita, kun toinen on AIVAN silmät pyöreinä, että siis mitä mä muka sanoin, miksi loukkaannuit, sanoin vaan mitä ajattelin, pitääkö teeskennellä muka että viihtyy jos ei viihdy jne.
Opettele nyt ainakin olennaisen tiivistämistä aloitusviestiin, jos haluat oikeaan suuntaan menevää keskustelua keskustelupalstalla.
Todennäköisesti olet saanut aina sanoa, mitä sylki suuhun tuo. Muuten ymmärtäisit oman kirjoituksesi ristiriitaisuuden. Voihan sinulla toki olla jokin haaste sosiaalisten tilanteiden lukemisen taidoissakin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat tosiaan sosiaalisesti melko kömpelöltä, ap. Kertomasi esimerkit ovat sitä jo objektiivisesti tarkastellen ja todennäköisesti on vielä paljon lisää jota et itse edes tajua. Miehesi reaktiot kuitenkin kuulostavat pahasti liioitelluilta, normaali ihminen huomauttaisi asioista kauniista ja muiden kuulumattomissa. Lisäksi hänen luulisi jo vähitellen oppineen minkälainen olet, joten jatkuva naputus ja huutaminen on aivan turhaa.
En osaa ottaa kantaa siihen, missä menevät normaalin rajat miehesi käytöksen suhteen, mutta luonteeltanne ja vaikutatte niin erilaisilta että kun kumpikaan ei pysty sopeutumaan toisen ominaispiirteisiin niin kovin vaikealta kuulostaa yhteiselonne.
Nämä kyläasioista suuttumiset ovat ainoita? Ole nyt itsellesi rehellinen ja tunnusta, onko miehesi muutenkin tyytymätön sinuun ja suuttuu monesta muustakin asiasta.
Ehkä sinä todellakin olet sosiaalisesti hiukan taitamaton, mutta kannattaisi miettiä sitä eri tavalla eikä siten, että mies sitten suuttuu kun tapahtuu jotain.
Muttakunseonniinihana - totta kai on, mutta sinä et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä ap. Tämä palsta on kiusaajien paratiisi ja tänne kun tulee kertomaan henkisestä kiusaamisesta niin täällä vain lyödään lyötyä. Se henkinen kiusaaminen jota täällä harrastetaan on tasoltaan jotain aivan totaalisen sairasta. Ja sitä tekevät aikuiset ihmiset täysin surutta. Todella mätä palsta.
Itse ajattelin ensilukemalta, että noh, oihan tossa itellänikin voinut pinna sun kanssa palaa, mutta sitten luin lisää kirjoituksiasi ja olen todellakin sitä mieltä, ettei miehelläsi ole kaikki kotona. Joko hän on luonteeltaan pyrkyri perseennuolija joka haluaa uida piireihin ja odottaa sinulta samaa ja kun et elä odotustensa mukaisesti niin pilaat tämän hänen kuvionsa TAI sitten hän on oikeasti vain narsisti kiusaaja ja tykkää kyykyttää sinua.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 14:38"]
Mä ihmettelen täällä ihan aina tätä ihme pomottamista ja toisen käytöksen ja toiminnan arvostelua. Tosin, en oo sellaista omassa parisuhteessani kohdannut, koska mun mielestä se menee niin päin, että arvostus ja sen mukainen kohtelu on vaan niin paljon hedelmällisempää. Toisaalta ajattelen myös niin, että jokainen aikuinen on vastuussa itsestään ja tekemisistään ja siis mulla ei oo siinäkään mielessä syytä puuttua mieheni käytökseen. Ja onhan hänet jo omat vanhempansa kasvattaneet. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei me voitais keskustella esim. perheen sisäisistä asioita, joista ei olla ihan samaa mieltä, mutta ei siinä ikinä kyllä ole mitään tuollaista arvostelevaa sävyä..
[/quote]
Lopeta toi minä-minä-minä-jauhanta jo saatana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 16:06"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 16:03"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 15:36"]
Nuo kommentit sanotaan vasta kun on lähdetty, kotona tai autossa kahden kesken. Ei todellakaan kuiskutella juhlissa mitään. Tökeröä.
[/quote]
Ihanaa, että syytätte mua siitäkin, koska mies itse oli se joka sen kuiskimisen aloitti eikä se ihmeemmin haitannut ketään.:/ ap
[/quote]
Ootko aikuinen vai teini? "mutku mies alotti"
Sun kommentti oli se ylitti hyvän maun rajan, miehellesikin.
[/quote]
Silti hyvää makua osoittaa se oli huutaa kaikkien kuullen ja solvata minua? Eli kuka tällä kertaa oli se joka ylitti sen todellisen rajan.
[/quote]
miestäsi hävetti ja hän halusi muiden tietävän ettei jaa ajatuksia mitä sinä ajattelit ja että hän oli mielellään paikan päällä.
Ajattelematonta myös mieheltäsi mutta ymmärrettävää. Minäkin häpeissäni käyttäydyn äkkipikaisesti kun yritän saada nolon tilanteen unohduksiin.
puhu miehesi kanssa. Sinä jäät tästä lähin kotiin etkä mee nolaamaan muita
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 02:15"]
En nyt haluaisi tulistua, mutta viimeisen kerran: kyselin ruuista hienovaraisesti, koska allergia. Jotkut vatipäät sanovat, että ruoka ei sisällä kalaa, mutta unohtavat mainita että kastikkeessa on kuitenkin jotain kalaperäistä. Make sense? Mulla ei ole aspergeriä, mulla ei ole adhdta, mulla ei ole narsismia, mulla on vain sairaan lyhyt pinna mitä tulee avpalstan psykologeihin. Tiedän, että koet miehesi kanssa elämäsi hyvinkin vaikeaksi, mutta meidän vaikeutemme eivät johdu samoista syistä. koska olen tunneherkkä ihminen, aistin herkästi mielialoja, näen milloin ihmiset valehtelevat, pahastuvat tai ilostuvat ja erotan teennäisyyden. Pystyn normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Ihan ainoa asia, johon tuon asp. Jutun voinet perustaa, on tämä jankutus tällä palstalla koska en suostu myöntämään virheitäni ääneen tän hunnilauman edessä. Ja kuka myöntäisikään herkästi? Saatoit saada sen kuvan ihan tästä ketjusta, mutta luonnossa jos tapaisimme , toteamus voisi olla aivan toinen. En ole mielestäni myöntänyt suoraan oikestaan mitään mitä mieltä olen itse käytöksestäni. Entä jos jätin ne huomiokmatta kokonaan, koska remmin päällekäyminen siivutti täysin kyselemäni pääpointin ja keskittyi vain virheisiini? Entä jos halusin kerrankin jossain puhua miehen osuudesta koska tavallisesti se unihdetaan ja muistetaan vain puhua siitä kuinka kämmään jotain jossain pienissä jutuissa.
Edelleen siitä kuiskuttelusta. Eiköhän se olisi enemmän aspergeria, jos olisin sanonut sen ääneen ruokapöydässä, kuin kuiskannut kahden kesken huoneessa jossa ei ole muita? :}
[/quote]
Okei, sanot, että pystyt ymmärtämään toisten kannat asioista.
Mitä luulet isovanhempien ajattelevan sinun "vihdoinkin" sanasta?
Miten luulet, että vieraat/muut suhtautuvat siihen, että sinä alat mököttämään ja meneen naama väärinpäin miehesi turpa kiinni- sanomisesta?
Mitä mieltä olet itse miten sinä otat kritiikkiä vastaan asioista? Osaatko sitä ottaa ollenkaan vastaan vai onko niin, että sinähän et tee ikinä mitään sellaista, mistä oikeasti voi kritisoida ihan juuri sinua?
Kyllä vaimo saa kuiskata miehelleen lyhyesti milloin tahansa ja missä tahansa. Siihen ei ole kenelläkään nokan kopauttamista.
Kyllä ihminen saa kertoa puolisonsa sukulaisille, ettei hänellä ole pitkää aikaa vierailua varten, vaan tällä kertaa on nyt lähdettävä silloin, kun on lähdettävä. Ap. käyttäytyi täysin korrektisti.
Ap.:n mies on ehkä vain keskenkasvuinen tai sitten jotenkin vammainen.
Ketjussa ap.:tä mollanneet ja alapeukuttajat ovat outoa sakkia - ja erittäin typeriä ja ilkeitä.