Jos saisit antaa vain yhden neuvon synnyttämiseen liittyen, mikä se olisi?

Rentoudu

Elektiivinen sektio synnytyspelon vuoksi. Menisin uudestaan milloin vain. Ennemmin sektio kuin hammaslääkäri! Niin helppoa se oli! Ajoissa pyydä aika pelkopolille.

Vierailija kirjoitti:

1. Älä synnyttä puoli-istuvassa asennossa selällään vaan esim kyljellään. Ihmistä ei ole luotu synnyttämään selällään sänkyyn.

2. Sido vatsasi synnytyksen jälkeen. Kullanarvoinen vinkki jonka sain aikanaan mummoltani (nyt 94 v). Sidoin vatsan kaikista kolmesta ja kas, minulla oli litteä vatsa edelleen 3 lapsen jälkeen, toisin kuin oli n. 90 % muista mammoista.

Nykyään on korsetit ym. mutta ihan karkea pyyhe ja hakaneulat käy - idea on siis sitoa niin tiukalle kuin saat.

Itselläni vatsa litteä kahden synnytyksen jälkeen ilman että mitään erikoista tein.

Sanoisin että synnytykseen kannattaa valmistautua, mutta silti pitää mielessä että synnytyksen edetessä voi vastaan tulla asioita, jotka saattavat muutta synnytyssuunnitelman ihan päälaelleen. Tilanteet voivat tulla nopeasti joten siinä tilanteessa niistä ei välttämättä ehditä keskustella. Siinä mennään vauvan ja äidin turvallisuus edellä. Eli esimerkkinä vaikka sektio. Jos on todella vahva alatiesynnytystoive ja sitten lopulta joudutaan sektioon, voi pettymys olla kova jos asiaa ei ole ennalta ollenkaan pohtinut.

T. Kätilö

Synnyttäneille naisille neuvo: älä kerro kaihukertomuksia synnytyksestä. Kokemus on jokaiselle oma ja yksityinen. Synnytys voi olla myös kivuton kuten toinen synnytykseni. Rentouttava hengitys on hyvä keino.

Ainoa neuvo, mitä koskaan tarvitset:

Hengitä. Keskity hengittämiseen. Hengitä kipua kohti. Ajattele sitä kuinka iso ja voimakas lihas kohtu on, se tarvitsee toimiakseen paljon happea ja myös vauva tarvitsee happea siispä hengitä. Keskity ja hengitä.

Hengittämällä kipua kohti pääset sen yläpuolelle ja saat kivun omaan hallintaasi etkä tarvitse epiduraalia.

Kun supistus tulee niin keskity ja hengitä, hengitä kohtua kohti ja ajattele että kävispä vielä kipeämpää. Kuvittele sielusi silmillä miten kohdunsuu avautuu sentti sentiltä kun supistus tulee ja autat sitä prosessia hengittämällä. Mitä kipeämpää käy sitä paremmin ja nopeampaa avautumisvaihe etenee.

Jos synnyttäjä taistelee kipua vastaan, niin sitä kauemmin se kestää ja sitä sietämättömämpää se on.

Terveisin äiti joka synnyttänyt 3 ilman epiduraalia, yhden kanssa aquarakkulat ei muita kivunlievityksiä. Ja näitä ed ohjeita ei antanut minulle mikään mindfulness valmentaja vaan tätini joka oli kokenut hengitykseen keskittymisen parhaana kivunlievytyksenä ja keinona olla synnytyksessä itse se joka johtaa.

Jos synnytys on jotenkin poikkeava normaalista säännöllisestä synnytyksestä niin toki varmasti joutuu kaikki saatavilla olevat keinot käyttämään.

Muista, ettei äiti ole päähenkilö, vaan syntyvä vauva!

Ota rauhallisesti ja luota. Ajattele, että supistukset tuovat positiivisen kivun, joka hyvin väliaikainen, ja sen avulla sinä synnytät ja vauva pääsee ulos näkemään sinut. Luota siihen. Lopputulos näkyy pian!

Mulle paras neuvo jonka annan myös eteenpäin on että on hyvin tavallista, että synnytyksen yhteydessä tapahtuu jotakin minkä vuoksi äiti tai vauva tarvitsee erityistä tarkkailua tai toimenpiteitä. Siitä ei siis kannata säikähtää eikä ajatella että nyt meni kaikki pieleen, vaan luottaa ammattilaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Synnytys tekee kipeää vain supistukset aikana. Minua se on helpottanut kovasti. Viimeisessä synnytyksessä, epiduraalin laiton jälkeen nousin istumaan. Puudute laskeutui alemmaksi. Ponnistaminen, eikä pään synnyttäminen sattunut yhtään. T. Kolme synnyttänyt

Ei kaikilla ole niin. Minulla synnytys sattui koko ajan, oli kuin puukolla olisi revitty lantiota ja toista jalkaa, enkä yhtään tuntenut supistuksia sen kivun alta. Piti tunnustella vatsaa että huomasin, koska on supistus. Lääkäri arveli, että vauvan pää painoi hermoa.

Vierailija kirjoitti:

Anna kivun mennä läpi, älä vastusta.

Tämä on paras neuvo ja lisään tähän: hengitä.

Kätilö neuvoi että sitten kun on ponnistamisen aika ponnistaa ja sitten kun ei jaksa, ponnistaa senkin yli. Ja se auttoi!

Vierailija kirjoitti:

Ainoa neuvo, mitä koskaan tarvitset:

Hengitä. Keskity hengittämiseen. Hengitä kipua kohti. Ajattele sitä kuinka iso ja voimakas lihas kohtu on, se tarvitsee toimiakseen paljon happea ja myös vauva tarvitsee happea siispä hengitä. Keskity ja hengitä.

Hengittämällä kipua kohti pääset sen yläpuolelle ja saat kivun omaan hallintaasi etkä tarvitse epiduraalia.

Kun supistus tulee niin keskity ja hengitä, hengitä kohtua kohti ja ajattele että kävispä vielä kipeämpää. Kuvittele sielusi silmillä miten kohdunsuu avautuu sentti sentiltä kun supistus tulee ja autat sitä prosessia hengittämällä. Mitä kipeämpää käy sitä paremmin ja nopeampaa avautumisvaihe etenee.

Jos synnyttäjä taistelee kipua vastaan, niin sitä kauemmin se kestää ja sitä sietämättömämpää se on.

Terveisin äiti joka synnyttänyt 3 ilman epiduraalia, yhden kanssa aquarakkulat ei muita kivunlievityksiä. Ja näitä ed ohjeita ei antanut minulle mikään mindfulness valmentaja vaan tätini joka oli kokenut hengitykseen keskittymisen parhaana kivunlievytyksenä ja keinona olla synnytyksessä itse se joka johtaa.

Jos synnytys on jotenkin poikkeava normaalista säännöllisestä synnytyksestä niin toki varmasti joutuu kaikki saatavilla olevat keinot käyttämään.

Liityn myös näihin, jotka neuvovat: HNEGITÄ.

Itse olin aiemmin joogannut paljon, ja oppinut sieltä syvähengityksen, ja sen voimin olen 3 lasta ilman lääkkeitä puskenut maailmaan.

Jos sinulla on pienintäkään halua synnyttää ilman lääkityksiä, niin  valmistaudu silloin synnytykseen hyvin. Jos kuulet kauhutarinoita luomusynnytyksistä, niin seuraapa tätä:

Ihan hirveän harvoin ne negatiiviset tarinat on siitä, että olisi tarkoituksella menty luomuna. Ne ovat aina niitä, joissa  synnyttäjä ei ehtinyt saada kivunlievityksiä, kun oli niihin asennoitunut. Eli luomu on kauhua niille, jotka toivoivat kivunlievitystä, mutta ne jotka olivat valmistautuneet kestämään kivun, se ei sitä ole. Näin lähes 100%sesti.

Tyhmin neuvo täällä on mun mielestä mennä ihan ummikkona synnyttämään. Ikinä et tiedä millainen henkilökunta on vastassa, ja jos et yhtään tajua synnytyksen vaiheista, tai mikä sinulle sopii tai millaisia asioita haluat, on itse synnytyksen ollessa käynnissä ihan turha enää alkaa pohtia vaihtoehtoja.

Kun ei se synnytys mitään rakettitiedettä ole, ei siihen tarvitse millään avoimen yliopiston kursseilla kouluttautua. Ihan riittää, että vähän ottaa selvää asioista.

PS: VESI! Se lievittää ihan älyttömästi kipuja myösö.

Valitse sektio.

Antaudu kivulle, älä pakene sitä, vaan k e s k i t y supistuskipuun. Silloin kivun kärki taittuu. Tämä on maatessa hankala toteuttaa, edellyttää kävelyä.

Itse käytin menetelmää, että kun supistus alkoi tulla, annoin sen tulla ja keskityin kivun tunteeseen, kuuntelin sitä ja pyöritin samalla lantiota hitaasti ympyrässä. Tämän keksin toisen lapseni syntymässä. Kipu taittuu tällöin siedettäväksi.

Eka lapsen syntymässä yritin toteuttaa liikkuvaa synnytystä väärin, kävelemällä kipua pakoon ilman keskittymistä.  Jouduin ottamaan lopulta ilokaasua, noin kymmenen tunnin kävelyn jälkeen. Ei juuri auttanut sekään itse kipuun, sekoitti pään vain hieman, että ajantaju hieman sekoittui.

Kolme seuraavaa syntyivät tällä antautumismenetelmällä parissa tunnissa ja ilman lääkkeitä. Ja ulos ponnistin seisten, tietysti. Painovoima auttaa, vatsanpohjanlihaksia on helpompi käyttää eikä repeämiä tule niin helposti.

Älä vertaile itseäsi muihin synnyttäjiin, ei ennen tai jälkeen synnytyksen. Se ei ole suoritus josta saa mitalin siitä, että synnytti ilman epiduraalia, synnytys kesti vain niin ja niin vähän aikaa tai vaikka vauvan pisteistä. Sinun synnytyksesi on sinun oma yksilöllinen kokemuksesi, ja synnytys on onnistunut, jos vauva tuli ulos sinusta tavalla tai toisella, saitpa kivunlievitystä tai et, pusersitpa vauvan ammeeseen tai jakkaralla, kotona tai sairaalassa, olipa mukana doula tai naapurin Irmeli, hengititpä juuri oikein tai et. On aivan turhaa syyllistyä (ja turhaa ja typerää myös muiden syyllistää) siitä, miten eri tavalla jonkun toisen synnytys meni. Ne on yksilöllisiä tapahtumia ja ihminen ei paljon haavoittuvimmillaan voi olla kuin synnyttäessä, ole itsellesi armollinen äläkä siis vertaile suotta itseäsi muihin suotta.

Älä luota kätilöihin vaan itseesi. Mulle tehtiin sisätutkimuksesta asti kaikki väärin ja kätilö oli ajamassa mua kotiin, koska ei kuulemma ollut synnytys edes käynnissä. Supistukset oli olleet säännölliset tuntikausia ja oli jo tosi kipeitä, mutta niissä tuli yksi pidempi väli ja se oli sit siinä. Ulos salista kun vien vaan turhaan joltain toiselta paikan. Tunnin päästä syntyi vauva. Tietenkin ilman kivunlievitystä, koska mun itkut ja pyynnöt ja lattialla konttaamiset nähtiin jonain esityksenä, enhän oikeasti voinut olla kipeä kun en edes synnyttänyt.

Tee lapset nuorena . alta 25 vuotiaana on hyvä aloittaa.

Älä tee sitä. Abortoi ajoissa.

Valmistaudu henkisesti siihen, että synnytys sattuu. Minä tein sen virheen, että uskoin erästä kaveriani, joka sanoi, että ei se nyt paljoakaan sattunut. Tai ehkä sitten hänellä ei sattunut, mutta ei ollut mitään syytä viritellä sellaista toivoa, että juuri minulla ei myöskään sattuisi. Niin kivut tulivat sitten aika järkytyksenä.