Velan painajainen: sukulaisen lapset sijoitetaan meille?!

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:43"]

Tuli tuosta lastenkoti-ketjusta mieleen eräs siskoni kanssa käymäni keskustelu, jossa siskoni, neljän lapsen äiti, keskusteli kanssani vihjailevaan sävyyn siitä, mihin siskon lapset joutuisivat, jos siskolleni ja hänen miehelleen kävisi jotakin. Vastasin vain, että äidillemmehän lapset varmasti menisivät, johon siskoni totesi, että niin varmaankin niin kauan, kun äitimme on vielä "nuori". Siitä tajusin, että siskoni toivoisi minua lastensa huoltajaksi, jos jotakin tapahtuisi.

Olisi oikeasti aivan järkyttävän hirveää, että joutuisi ottamaan jonkun toisen lapset huolehdittavakseen, olisipa taustalla vaikuttava tilanne mikä tahansa. Totta kai sitä toivoo rakkaille sukulaislapsille hyvän kodin, mutta jos on vuosia taistellut lapsettomuutensa eteen (parhaimmillaan triplaehkäisy, lapsettomuuden perustelu ympäristölle, itsekkyys-kritiikin sietäminen jne.) niin olisi kyllä ihan kamala tilanne, jos joutuisi alkamaan toisten lapsille vanhemmaksi ja luopumaan omasta rauhasta ja omasta ihanasta elämästä.

Kivittäkää vain, mutta tämä on rehellinen mielipiteeni. Onneksi Suomessa ei taideta lapsia kovin helposti sijoittaa minne sattuu :)

Samasta syystä en myöskään hoida tuttavieni lapsia kuin pakkotilanteissa (en esimerkiksi suostu hoitamaan kenenkään lapsia vain siksi, että vanhemmat saisivat "vapaata aikaa" tai "levätä", sillä jos lapsia hankkii, on niistä pystyttävä mielestäni myös huolehtimaan - poikkeuksena tietenkin vahinkolapset). Olen itse tietoisesti päättänyt olla lapseton, joten pidän siitä tiukasti kiinni.

Ps. Olen lapsirakas ihminen, vaikkei varmaan uskoisi!

[/quote]

Tiedän erään velan, joka joutui ottamana kasvatettavakseen sukulaisensa useamman penskan. Tietysti otti, kun lapset kävivät niin sääliksi. Vanhemmat sosiaalipuolen tuttavia. Sinänsä hän on varmasti miljoona kertaa parempi vanhempi kuin nuo oikeat vanhemmat.

Tuntuu jotenkin surulliselta kun miettii lasten kannalta. Itse vartuin nuoruuteni lastensuojelulaitoksessa kun ei kukaan sukulainen välittänyt eikä muuta paikkaa ollut. Toivon että kenenkään lapsen ei tarvitsisi elää samanlaisessa ympäristössä kun itse jouduin. Kuitenkin on parempi kasvaa laitoksessa kuin kodissa jossa tuntee olevansa pelkkä taakka.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 18:48"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 18:24"]

Olipas hyvä keskustelu täällä! Itse sain viime viikolla veljeltäni asianajajalla teetetyn (?) "testamentin", jossa neljä kakaraansa toivotaan sijoitettavan minulle jos veljeni vaimoineen kuolee. Minulta ei ole kysytty mitään, ja veljeni tasan tarkkaan tietää että olen vela. Sairasta...

[/quote]

En ole kuullutkaan, että lapsiakin voi testamentata.

[/quote]

Googlasin, eikä niitä näköjään edes voi. Voi esittää toiveita jotka sossu sitten pyrkii huomioimaan jos tarve tulee, mutta silloin tarvitaan sen suostumus, kenelle testamentataan. Koska itsekäs veljeni ei ole sanallakaan vihjannut mitään tallaista, "testamentti" ei ole pätevä. Meitä sisaruksia on runsaasti ja itse olen ainoa lapseton (olen siis vela ja kaikki sen tietävät), veikkaan että juuri lapsettomuuteni on syy siihen, miksi juuri minut on valittu. Todella epäkunnioittavaa, jos minulta kysytään!

Jos veljeni vaimoineen oikeasti kuolisi, miettisin asiaa kyllä. Mutta tuollainen itsekäs pentujensa sijoittelu minne mieli tekee ja testamenttien lähettely kysymättä asianosaisilta on ihan sairasta.

-tuo testamentin veljeltään saanut

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 18:48"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 18:24"]

Olipas hyvä keskustelu täällä! Itse sain viime viikolla veljeltäni asianajajalla teetetyn (?) "testamentin", jossa neljä kakaraansa toivotaan sijoitettavan minulle jos veljeni vaimoineen kuolee. Minulta ei ole kysytty mitään, ja veljeni tasan tarkkaan tietää että olen vela. Sairasta...

[/quote]

En ole kuullutkaan, että lapsiakin voi testamentata.

[/quote]

Googlasin, eikä niitä näköjään edes voi. Voi esittää toiveita jotka sossu sitten pyrkii huomioimaan jos tarve tulee, mutta silloin tarvitaan sen suostumus, kenelle testamentataan. Koska itsekäs veljeni ei ole sanallakaan vihjannut mitään tallaista, "testamentti" ei ole pätevä. Meitä sisaruksia on runsaasti ja itse olen ainoa lapseton (olen siis vela ja kaikki sen tietävät), veikkaan että juuri lapsettomuuteni on syy siihen, miksi juuri minut on valittu. Todella epäkunnioittavaa, jos minulta kysytään!

Jos veljeni vaimoineen oikeasti kuolisi, miettisin asiaa kyllä. Mutta tuollainen itsekäs pentujensa sijoittelu minne mieli tekee ja testamenttien lähettely kysymättä asianosaisilta on ihan sairasta.

-tuo testamentin veljeltään saanut

[/quote]

No mitäs muuta siinä testamentissa oli, kuka saa rahat? ohis

Äärimmäisen, äärimmäisen surullista :( jos minun veljeni lapsi jäisi orvoksi, ilman muuta haluaisin hänet perheeseemme vaikka minulla ei nyt ole millään lailla suunnitelmissa hankkia kolmatta lasta. Veljeni lapsi on osa perhettäni, rakas ihminen minulle. Oikeastiko sä ap passittaisit ne lapset mieluummin lastenkotiin tai ventovieraalle?

Jos miehenne vaikka halvaantuisi ja tarvitsisi omaishoitajan, passittaisitteko te itsekkäät omaan napaan tuijottajat miehen pois jaloista laitokseen ihan vaan sillä periaatteella ettette ole suunnitelleet alkavanne vammaisen hoitajaksi? Elämässä nyt vaan joskus tulee vastaan tilanteita jossa pitää kaivaa se minä minä minä asenne pois.

Oikeastiko voisit hoitaa tuttusi lasta vain siksi, että hän on vahinkolapsi ja näin ollen vanhemmat on oikeutettuja omaan aikaan? Jos taas suuniteltu niin parempi jaksaa vaan?

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 19:23"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 18:48"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 18:24"]

Olipas hyvä keskustelu täällä! Itse sain viime viikolla veljeltäni asianajajalla teetetyn (?) "testamentin", jossa neljä kakaraansa toivotaan sijoitettavan minulle jos veljeni vaimoineen kuolee. Minulta ei ole kysytty mitään, ja veljeni tasan tarkkaan tietää että olen vela. Sairasta...

[/quote]

En ole kuullutkaan, että lapsiakin voi testamentata.

[/quote]

Googlasin, eikä niitä näköjään edes voi. Voi esittää toiveita jotka sossu sitten pyrkii huomioimaan jos tarve tulee, mutta silloin tarvitaan sen suostumus, kenelle testamentataan. Koska itsekäs veljeni ei ole sanallakaan vihjannut mitään tallaista, "testamentti" ei ole pätevä. Meitä sisaruksia on runsaasti ja itse olen ainoa lapseton (olen siis vela ja kaikki sen tietävät), veikkaan että juuri lapsettomuuteni on syy siihen, miksi juuri minut on valittu. Todella epäkunnioittavaa, jos minulta kysytään!

Jos veljeni vaimoineen oikeasti kuolisi, miettisin asiaa kyllä. Mutta tuollainen itsekäs pentujensa sijoittelu minne mieli tekee ja testamenttien lähettely kysymättä asianosaisilta on ihan sairasta.

-tuo testamentin veljeltään saanut

[/quote]

No mitäs muuta siinä testamentissa oli, kuka saa rahat? ohis

[/quote]

Ei ollut rahoista puhetta, eikä ole olemassa sellaista rahasummaa, että suostuisin neljälle pienelle "tätiäidiksi". On veljeltä oikeasti aivan älytön veto, rakennamme mieheni kanssa lapsetonta elämää (esim. pienet, juuri kuitenkin kahdelle riittävät tulot, oma PIENI ihana asunto) ja nyt tulee ilmoitus tuollaisesta. Veljeni vaimoineen on myös muuten sitä sorttia, joka mm. maksattaa synnytykset vanhemmillaan, hoidattaa lapset sukulaisilla ulkomaan reissujensa ajan ja saattaa ilmestyä tunnin varoitusajalla yökylään odottaen, että kaikilta löytyy ruokaa, yöpaikka (ja hermoja) heidän katraalleen. Pois lähdetään tietysti jälkiä siivoamatta. Voi jeesus mikä tilanne... Odotan, että ketutus laantuu ennen kuin otan veljelle pikku puhelun.

-testamenttinainen

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 19:28"]

Äärimmäisen, äärimmäisen surullista :( jos minun veljeni lapsi jäisi orvoksi, ilman muuta haluaisin hänet perheeseemme vaikka minulla ei nyt ole millään lailla suunnitelmissa hankkia kolmatta lasta. Veljeni lapsi on osa perhettäni, rakas ihminen minulle. Oikeastiko sä ap passittaisit ne lapset mieluummin lastenkotiin tai ventovieraalle?

[/quote]

Neljä lasta on aika eri asia kuin yksi. Ota huomioon myös, että ap on lapseton - jos on jo lapsia, muiden lapset eivät muuta elämää niin paljon.

Elämältä otetaan vastaan se, mitä se antaa. Pakoon ei pääse. Ihmisen on kasvettava tilanteiden tasalle.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 19:34"]

Oikeastiko voisit hoitaa tuttusi lasta vain siksi, että hän on vahinkolapsi ja näin ollen vanhemmat on oikeutettuja omaan aikaan? Jos taas suuniteltu niin parempi jaksaa vaan?

[/quote]

Minä ainakin hoitaisin kyllä, jos on yksi vahinkolapsi ja pyydetään lapsenhoitoapua esim. hammaslääkärin ajaksi vs. Pariskunta, jolla vaikka kolme haluttua lasta ja pitäisi päästä joka viikko viettämään pariskunta-aikaa ja soitellaan pääsisinkö vahtimaan (ilmaiseksi tietysti).

Ai, minä taas olisin onnellinen, jos saisin omakseni valmiiksi tehdyt lapset. En tietenkään toivo mitään kauheuksia tapahtuvan, mutta olen lapseton pääsääntöisesti siksi, etten halua synnyttää tai kokea raskautta.

Vieläkö tämä ap jahkaa asiaa vuoden jälkeen?

Olis kyllä sulle ap kertomasi perusteella ihan oikein että saisit vaikkapa yhtäkkiä 5 huollettavaa kotiisi, etkä voisi kieltäytyä :) Saisit sinäkin itsekkääseen, omahyväiseen elämääsi pienen näpäytyksen. Eihän noin voi oikeasti tapahtua, mutta hauskaa olisi kuvitella :)