Velan painajainen: sukulaisen lapset sijoitetaan meille?!
Tuli tuosta lastenkoti-ketjusta mieleen eräs siskoni kanssa käymäni keskustelu, jossa siskoni, neljän lapsen äiti, keskusteli kanssani vihjailevaan sävyyn siitä, mihin siskon lapset joutuisivat, jos siskolleni ja hänen miehelleen kävisi jotakin. Vastasin vain, että äidillemmehän lapset varmasti menisivät, johon siskoni totesi, että niin varmaankin niin kauan, kun äitimme on vielä "nuori". Siitä tajusin, että siskoni toivoisi minua lastensa huoltajaksi, jos jotakin tapahtuisi.
Olisi oikeasti aivan järkyttävän hirveää, että joutuisi ottamaan jonkun toisen lapset huolehdittavakseen, olisipa taustalla vaikuttava tilanne mikä tahansa. Totta kai sitä toivoo rakkaille sukulaislapsille hyvän kodin, mutta jos on vuosia taistellut lapsettomuutensa eteen (parhaimmillaan triplaehkäisy, lapsettomuuden perustelu ympäristölle, itsekkyys-kritiikin sietäminen jne.) niin olisi kyllä ihan kamala tilanne, jos joutuisi alkamaan toisten lapsille vanhemmaksi ja luopumaan omasta rauhasta ja omasta ihanasta elämästä.
Kivittäkää vain, mutta tämä on rehellinen mielipiteeni. Onneksi Suomessa ei taideta lapsia kovin helposti sijoittaa minne sattuu :)
Samasta syystä en myöskään hoida tuttavieni lapsia kuin pakkotilanteissa (en esimerkiksi suostu hoitamaan kenenkään lapsia vain siksi, että vanhemmat saisivat "vapaata aikaa" tai "levätä", sillä jos lapsia hankkii, on niistä pystyttävä mielestäni myös huolehtimaan - poikkeuksena tietenkin vahinkolapset). Olen itse tietoisesti päättänyt olla lapseton, joten pidän siitä tiukasti kiinni.
Ps. Olen lapsirakas ihminen, vaikkei varmaan uskoisi!
Kommentit (74)
ööh, luuletko että jos siskosi kuolee niin lapset sijoitetaan pakolla sun luo? Eihän se niin mene :D
Meinaatko, että sossun tädit tuo väkisellä lapset teille? Sinä huudat ja itket, että viekää ne pois ja sossut vaan sanoo, että soo soo, näin se nyt meni?
Olisihan se hirveää. Hirveää on myös vaikka jos saa syövän tai että talo palaa tai että oma sisko kuolee. Vielä hirveämpää on jos omat vanhemmat kuolee kun on vielä pieni eikä ole ketään kuka sua haluaisi. Sun vaan täytyy toivoa ettei mitään noista tapahdu. Ja jos tapahtuu niin sen kanssa on vaan elettävä.
Öh, eihän niitä sukulaislapsia saa sijoitetuksi omaan kotiinsa, ellei osoittaudu erinomaiseksi sijaisvanhemmaksi. silti, vaikka olisi sopiva sijaisvanhemmaksi, niin täytyy miettiä lapsen parasta. Joskus silti se paras on muualla kuin sukulaisen luona.
Ja sinulla ei tuota pelkoa ole. Kun vain vihjaisetkin sossulle, että lapsia et ole koskaan halunnut ja mitään hirveämpää et voi keksiä, niin eihän niitä sinulle anneta.
voit olla ihan rauhassa, ei ne sulle tule
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:47"]
Meinaatko, että sossun tädit tuo väkisellä lapset teille? Sinä huudat ja itket, että viekää ne pois ja sossut vaan sanoo, että soo soo, näin se nyt meni?
[/quote]
En meinaa, eikä se ollutkaan viestini pointti (kuten kirjoitin, oletan ettei lapsia Suomessa noin vain paikasta toiseen heitellä). Heitin vain ilmoille ajatukseni :)
Ja hypoteettisest, jos tilanne oikeasti sattuisi kohdalle, en todellakaan "huutaisi ja itkisi" kuin sisäisesti tai mieheni kanssa kahdestaan. Olisihan ne velvollisuudet hoidettava.
-AP
Minä ottaisin enemmän kuin mielelläni siskoni 6 vuotiaan jos tilanne sitä vaatisi. Se, että olen niin siskoni kaltainen (vaikka lapseton) olisi varmasti suuri lohtu lapselle sellaisessa surussa. Luulen, että lapsi lohduttaisi minuakin menetyksessäni -onhan hän sisareni lapsi. Ja minä en edes ole kovin lapsirakas ihminen. Siedän vain siskoni lasta. Muista en juurikaan välitä (esim. ystävien lapset.)
Eikö niitä voitaisi laittaa miehen sukulaisten luo? Jos siellä olisi joku lämminsydämisempi ihminen.
Provoa pakko huudella. Menit liian pitkälle siinä hoitoon ottamisessa, etenkin se vahinkolapsiteoria oli hulvaton.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:51"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:47"]
Meinaatko, että sossun tädit tuo väkisellä lapset teille? Sinä huudat ja itket, että viekää ne pois ja sossut vaan sanoo, että soo soo, näin se nyt meni?
[/quote]
En meinaa, eikä se ollutkaan viestini pointti (kuten kirjoitin, oletan ettei lapsia Suomessa noin vain paikasta toiseen heitellä). Heitin vain ilmoille ajatukseni :)
Ja hypoteettisest, jos tilanne oikeasti sattuisi kohdalle, en todellakaan "huutaisi ja itkisi" kuin sisäisesti tai mieheni kanssa kahdestaan. Olisihan ne velvollisuudet hoidettava.
-AP
[/quote]
Ei kannata otta tuollaisessa tilanteessa. Lapset kuitenkinv aistoavat, että ette olisi heitä halunneet luoksenne asumaan, vaikka sukulaistätinä rakastaisitkin heitä. Paras vaihtoehto tuolloin olisi, että saisivat hyvän sijaiskodin ja saisivat myös pitää läheistä suhdetta tätiinsä ja tämän mieheen. tällöin lapsilla olisi äiti ja isä (vaikkakin sijaisvanhemmat) ja elämää sulostuttava täti. Muuten heillä olisi vain elämäänsä kiroava täti, joka ei tod. näk. jaksaisi olla tukena lapsille heidän surussaan.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:55"]
Minä ottaisin enemmän kuin mielelläni siskoni 6 vuotiaan jos tilanne sitä vaatisi. Se, että olen niin siskoni kaltainen (vaikka lapseton) olisi varmasti suuri lohtu lapselle sellaisessa surussa. Luulen, että lapsi lohduttaisi minuakin menetyksessäni -onhan hän sisareni lapsi. Ja minä en edes ole kovin lapsirakas ihminen. Siedän vain siskoni lasta. Muista en juurikaan välitä (esim. ystävien lapset.)
[/quote]
Ja koska sinä ottaisit lapsen enemmän kuin mielelläsi niin APnkin pitäisi?
No ei todellakaan kuule traumatisoituneita lapsia tungeta väkisin vastentahtoisen velan hoidettavaksi, herranjumala sentään miten tyhmä tai tietämätön olet.!
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 21:21"]
No ei todellakaan kuule traumatisoituneita lapsia tungeta väkisin vastentahtoisen velan hoidettavaksi, herranjumala sentään miten tyhmä tai tietämätön olet.!
[/quote]
jumalauta soikoon miten idiootti olet!!
No huhhuh, kun mammat on taas kimpassa lynkkaamassa aloittajaa hypoteesistä :D Itse en ole koskaan moista skenaariota edes ajatellut, mutta jos kohdalle osuisi, niin varmaan alkushokin jälkeen ottaisin ottolapset mukisematta hoitoon. Tosin omakohtaisesta kokemuksesta pyrkisin varmaan silti käymään sosiaalihuollon kanssa yhteistyössä. Joskus asiat eivät vain mene, niinkuin sydämessään haluaisi.
Terv. toinenkin vela, joka kokee, että oma suku on lisääntynyt jo tarpeeksi, joten omaa jälkikasvua ei tarvita.
Sanokaa mitä sanotte velat, onhan se nyt aivan idioottimaista ajatella, että lapset väkisin yritettäisiin tuputtaa jollekin, joka ei niitä halua..aivan naurettavaa!
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:43"]
Samasta syystä en myöskään hoida tuttavieni lapsia kuin pakkotilanteissa (en esimerkiksi suostu hoitamaan kenenkään lapsia vain siksi, että vanhemmat saisivat "vapaata aikaa" tai "levätä", sillä jos lapsia hankkii, on niistä pystyttävä mielestäni myös huolehtimaan - poikkeuksena tietenkin vahinkolapset). Olen itse tietoisesti päättänyt olla lapseton, joten pidän siitä tiukasti kiinni.
Ps. Olen lapsirakas ihminen, vaikkei varmaan uskoisi!
[/quote]
Kun on lapsia kerran halunnut, niin sitä ei koskaan enää saa haluta viettää kahdenkeskeistä aikaa tai ihan vaan omaa aikaa kunnes on ne lapset kasvattanut. Ei se nyt kuule ihan niin mene. Ihmettelen, miksi joku viitsii olla noin ilkeä ja ajattelematon ja itsekäs. Pidä mielipiteesi omana tietonasi ja nauti siitä vapaa-ajastasi ihan keskenäsi, urpo.
Samat fiilikset. Tuo olisi minunkin painajaiseni.
Aha.