Lue keskustelun säännöt.
Velan painajainen: sukulaisen lapset sijoitetaan meille?!
25.02.2014 |
Tuli tuosta lastenkoti-ketjusta mieleen eräs siskoni kanssa käymäni keskustelu, jossa siskoni, neljän lapsen äiti, keskusteli kanssani vihjailevaan sävyyn siitä, mihin siskon lapset joutuisivat, jos siskolleni ja hänen miehelleen kävisi jotakin. Vastasin vain, että äidillemmehän lapset varmasti menisivät, johon siskoni totesi, että niin varmaankin niin kauan, kun äitimme on vielä "nuori". Siitä tajusin, että siskoni toivoisi minua lastensa huoltajaksi, jos jotakin tapahtuisi.
Olisi oikeasti aivan järkyttävän hirveää, että joutuisi ottamaan jonkun toisen lapset huolehdittavakseen, olisipa taustalla vaikuttava tilanne mikä tahansa. Totta kai sitä toivoo rakkaille sukulaislapsille hyvän kodin, mutta jos on vuosia taistellut lapsettomuutensa eteen (parhaimmillaan triplaehkäisy, lapsettomuuden perustelu ympäristölle, itsekkyys-kritiikin sietäminen jne.) niin olisi kyllä ihan kamala tilanne, jos joutuisi alkamaan toisten lapsille vanhemmaksi ja luopumaan omasta rauhasta ja omasta ihanasta elämästä.
Kivittäkää vain, mutta tämä on rehellinen mielipiteeni. Onneksi Suomessa ei taideta lapsia kovin helposti sijoittaa minne sattuu :)
Samasta syystä en myöskään hoida tuttavieni lapsia kuin pakkotilanteissa (en esimerkiksi suostu hoitamaan kenenkään lapsia vain siksi, että vanhemmat saisivat "vapaata aikaa" tai "levätä", sillä jos lapsia hankkii, on niistä pystyttävä mielestäni myös huolehtimaan - poikkeuksena tietenkin vahinkolapset). Olen itse tietoisesti päättänyt olla lapseton, joten pidän siitä tiukasti kiinni.
Ps. Olen lapsirakas ihminen, vaikkei varmaan uskoisi!
Kommentit (74)
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:59"]Eikö niitä voitaisi laittaa miehen sukulaisten luo? Jos siellä olisi joku lämminsydämisempi ihminen.
[/quote]äiti on lapset synnyttänyt joten tottakai kuuluvat äidin sukuun, ei isän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 09:51"]
Nää velat on jo ihan vanhoja vitsejä.
Koko ajan ykkösasia on se, mitä mä haluan, siis mä. Mitä mä olen saanut, mitä mä en ole saanut . Miten älykäs olenkaan! Ex-ystäväni vela on ainokainen ja saanut kaiken mitä on pikku sormellaan lapsena keksinyt pyytää. Nyt hän kertoo miten kylmä lapsuus hänellä on ollut.
No, minkäälaisia rajoja ei ole ollut, kaksi aikuista on keskittynyt hänen halujensa tyydyttämiseen (kielimatkat, vaihto-oppilasvuodet, soittotunnit, kilpaurheilu jne. jne).
Nyt hän on vela (vaatii kunnioitusta ja ymmärrystä) ja ymmärrän sen täysin sillä hän ei ole vielä koskaan miettinyt mitä joku muu haluaa tai edes sairaan vanhempansa halua pystynyt täyttämään (koska hän inhoaa sairaalan hajua).
Ei vela halua hoitaa pyynnöstä ketään, eri asia on jos vela haluaa hoitaa, silloin hänelle on lemmikit ja lapset toimitettava ja heti. Hopi-hopi, vela tahtoo! keskenkasvuista porukkaa, joka on päättänyt verhota itsekkyytensä ja lapsellisuutensa älykkyydeksi. Vaihadan kadulla puolta kun vela tulee vastaa, en vaan kestä kuunnella sitä sontaa mitä sieltä suusta tulee.
[/quote]
Veloista on moneksi, samoin kuin mammoistakin ;) Marttyyrimammako se siellä? Ärsyttää, kun on tullut uhrattua oma elämä lapsilleen?
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 18:03"]
Koko ajan ykkösasia on se, mitä mä haluan, siis mä.
[/quote]
Jämäkät, tarpeistaan tietoiset ja omaa hyväänsä anteeksi pyytelemättä edistävät ihmiset pelottavat aina kynnysmattoja ja marttyyrejä.
En ole vela vaan kahden jo isomman lapsen äiti, mutten minäkään ottaisi siskoni lapsia kuin pakon edessä. Pienten lasten aika on meillä jo ohi, nyt on vihdoin ja viimein aikaa ja mahdollisuus elää vähän vapaammin. Niin itsekäs olen, etten kahta ylivilkasta ja ajoittain väkivaltaistakin leikki-ikäistä enää hoitaakseni ota. Kivittäkää vapaasti.
saishan siitä hyvät rahat jos ottais??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljästä lapsesta saisi noin 12000 € kuukaudessa. Joko ap:ta kiinnostaa?
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 18:26"]
Neljästä lapsesta saisi noin 12000 € kuukaudessa. Joko ap:ta kiinnostaa?
[/quote]
Ei lähtisi tämä vapaus noin halvalla :) Ja vanhemmuus on työtä 24/7...
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaiset ovat aina ensisijainen paikka, johon lapsi sijoitetaan. Mutta ei tietenkään pakosti eikä pidä alkaa sijaisvanhemmaksi ellei oikeasti halua.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 18:26"]
Neljästä lapsesta saisi noin 12000 € kuukaudessa. Joko ap:ta kiinnostaa?
[/quote]
Vai saisi? Miksikähän oikeasti ei saa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oletetaan, että korvaus on 700 euroa kuukaudessa yhdestä lapsesta, joka taitaa olla aika tavallinen summa. niin ei siitä millään saa 12000 edes neljällä kerrottuna. Ja verohan maksetaan myös.
Olipas hyvä keskustelu täällä! Itse sain viime viikolla veljeltäni asianajajalla teetetyn (?) "testamentin", jossa neljä kakaraansa toivotaan sijoitettavan minulle jos veljeni vaimoineen kuolee. Minulta ei ole kysytty mitään, ja veljeni tasan tarkkaan tietää että olen vela. Sairasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelen niin, että elämä voi heittää eteen velvollisuuksia enkä niille aina mitään voi. Itselläni on myös niin laaja perhekäsitys, että miellän siskoni lapset kuuluvaksi perheeseeni, ja perheestä taas pidetään huolta, välitetään ja tehdään asioita sen eteen. Tietyllä tapaa koen, etten ole koskaan täysin vapaa toimimaan juuri niin kuin itse haluan vaan elämässä voi tulla vastaan velvollisuuksia, joita ei vain voi ohittaa.
Minulla on anoppi, josta en niin hirveästi välitä. Yritänkin mahdollisuuksien mukaan välttää tapaamista häntä antamatta epäkohteliasta kuvaa itsestäni. Jos mieheni joskus tulevaisuudessa anopin vanhetessa, haluaisi alkaa omaishoitajaksi tälle, mitä muuta vaihtoehtoa minulla olisi kuin tukea miestäni ja auttaa anopin hoidossa.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 18:37"]
Itse ajattelen niin, että elämä voi heittää eteen velvollisuuksia enkä niille aina mitään voi. Itselläni on myös niin laaja perhekäsitys, että miellän siskoni lapset kuuluvaksi perheeseeni, ja perheestä taas pidetään huolta, välitetään ja tehdään asioita sen eteen. Tietyllä tapaa koen, etten ole koskaan täysin vapaa toimimaan juuri niin kuin itse haluan vaan elämässä voi tulla vastaan velvollisuuksia, joita ei vain voi ohittaa.
Minulla on anoppi, josta en niin hirveästi välitä. Yritänkin mahdollisuuksien mukaan välttää tapaamista häntä antamatta epäkohteliasta kuvaa itsestäni. Jos mieheni joskus tulevaisuudessa anopin vanhetessa, haluaisi alkaa omaishoitajaksi tälle, mitä muuta vaihtoehtoa minulla olisi kuin tukea miestäni ja auttaa anopin hoidossa.
[/quote]
Mutta lapsettomalle pariskunnalle neljä lasta, pienellä ikäerolla tietenkin???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 18:28"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 18:26"]
Neljästä lapsesta saisi noin 12000 € kuukaudessa. Joko ap:ta kiinnostaa?
[/quote]
Ei lähtisi tämä vapaus noin halvalla :) Ja vanhemmuus on työtä 24/7...
-AP
[/quote]
Voisit palkata jonkun hoitamaan, vielä jäisi itselle kiva summa, eikä olis ihan 24/7
periaatteessa itsekin velana ajattelen vähän samoin, kun sinä, ap. Mutta en tosiaankaan miellä itseäni lapsirakkaaksi, vaikka en lapsia siis vihaakaan. Siinä menevät kuin muutkin ihmiset.
Kuinka sinulla tuo lapsirakkaus ilmenee?
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 18:48"]
Jos oletetaan, että korvaus on 700 euroa kuukaudessa yhdestä lapsesta, joka taitaa olla aika tavallinen summa. niin ei siitä millään saa 12000 edes neljällä kerrottuna. Ja verohan maksetaan myös.
[/quote]
Eikös se auerin veli saa 9000 euroa/kk kolmesta lapsesta. Varmaan samalla kaavalla ap sitten laskenut.
Ymmärrän kyllä aapeetä. Minulla itsläni on lapsia, mutta kun ajattelen esimerkiksi miehi veljen lapsiamuutamassa meille, ei heti herää mitään suurta rakkauden tunnetta. Ne ovat rehellisesti sanottuna kamalia kakaroita. Todettakoon, että miehen veli vaimoineen ajattelee luultavasti samoin meidän lapsista. Molemmat olemme tehneet ahaamme päästäksemme omiin kasvatustavoiteisiimme, ne vaan ovat melko erilaiset.
Ymmärrän aapeetä myös siinä, että jo sellainen kamala tilanne tulisi, että lähisuvussa olisi orpoja yksinäisiä lapsia, niin tottakai sitä nielisi tun oman tunteensa ja tekisi niille hyvän kodin. Varmasti lapsia oppisi rakastamaankin ja kai ne sitä kasvatuksen myötä myös sopeutusivat meidän elämään paremmin. Mutta se, että sitä oppii rakastamaan velvollisuuttaan, ei tarkoita, ettei se jossain välissä voisi olla rakaskin ottaa kannettavakseen.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 18:42"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 18:37"]
Itse ajattelen niin, että elämä voi heittää eteen velvollisuuksia enkä niille aina mitään voi. Itselläni on myös niin laaja perhekäsitys, että miellän siskoni lapset kuuluvaksi perheeseeni, ja perheestä taas pidetään huolta, välitetään ja tehdään asioita sen eteen. Tietyllä tapaa koen, etten ole koskaan täysin vapaa toimimaan juuri niin kuin itse haluan vaan elämässä voi tulla vastaan velvollisuuksia, joita ei vain voi ohittaa.
Minulla on anoppi, josta en niin hirveästi välitä. Yritänkin mahdollisuuksien mukaan välttää tapaamista häntä antamatta epäkohteliasta kuvaa itsestäni. Jos mieheni joskus tulevaisuudessa anopin vanhetessa, haluaisi alkaa omaishoitajaksi tälle, mitä muuta vaihtoehtoa minulla olisi kuin tukea miestäni ja auttaa anopin hoidossa.
[/quote]
Mutta lapsettomalle pariskunnalle neljä lasta, pienellä ikäerolla tietenkin???
[/quote]
Sukulaisuuskortillahan tuo ei liene mahdotonta JOS pariskunta itse haluaa.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 18:24"]
Olipas hyvä keskustelu täällä! Itse sain viime viikolla veljeltäni asianajajalla teetetyn (?) "testamentin", jossa neljä kakaraansa toivotaan sijoitettavan minulle jos veljeni vaimoineen kuolee. Minulta ei ole kysytty mitään, ja veljeni tasan tarkkaan tietää että olen vela. Sairasta...
[/quote]
En ole kuullutkaan, että lapsiakin voi testamentata.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 18:42"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 18:37"]
Itse ajattelen niin, että elämä voi heittää eteen velvollisuuksia enkä niille aina mitään voi. Itselläni on myös niin laaja perhekäsitys, että miellän siskoni lapset kuuluvaksi perheeseeni, ja perheestä taas pidetään huolta, välitetään ja tehdään asioita sen eteen. Tietyllä tapaa koen, etten ole koskaan täysin vapaa toimimaan juuri niin kuin itse haluan vaan elämässä voi tulla vastaan velvollisuuksia, joita ei vain voi ohittaa.
Minulla on anoppi, josta en niin hirveästi välitä. Yritänkin mahdollisuuksien mukaan välttää tapaamista häntä antamatta epäkohteliasta kuvaa itsestäni. Jos mieheni joskus tulevaisuudessa anopin vanhetessa, haluaisi alkaa omaishoitajaksi tälle, mitä muuta vaihtoehtoa minulla olisi kuin tukea miestäni ja auttaa anopin hoidossa.
[/quote]
Mutta lapsettomalle pariskunnalle neljä lasta, pienellä ikäerolla tietenkin???
[/quote]
No se on niitä velvollisuuksia, joiden ohi ei voi kävellä vaikka se sitten dramaattisesti vaikuttaisi negatiivisesti omaan elämään. Mutta tämä oli oma mielipiteeni, omatuntoni siis vaatisi ottamaan siskoni neljä lasta vaikka se tarkoittaisikin, että mellä asuisi seitsemän alle 8-vuotiasta eli hyvästi oma elämä. En sanonut siitä mitään, miten ap:n tulisi toimia omalla kohdallaan.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 18:37"]
Itse ajattelen niin, että elämä voi heittää eteen velvollisuuksia enkä niille aina mitään voi.
[/quote]
Ajattele ihan rauhassa. Minä ajattelen, ettei sijisvanhemmaksi ryhtyminen kuulu missään tilanteessa kenenkään velvollisuuksiin. Tuollainen tehtävä nyt tulisi muutenkin ottaa kantaakseen jostakin muusta syystä kuin velvollisuuden pakosta. Olisiko vaikka vilpitön halu huolehtia ja tarota turvallinen koti mitään?