Lapsi tarvitsee syliä, ei supernannyn jäähypenkkiä

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:45"]

Minusta supernanny on ihan perseestä. Kasvatusmetodit ovat nujertavia, nöyryttäviä, alistavia, lapsen tahdon yli käveleviä ja julmia. Häpeän kautta mennään, ollaan hiljaa, niin sitten saattaa äitikin rakastaa.

[/quote]"Lapsen tahdon yli käveleviä"? Kaikenko siis pitäisi mennä kuten lapsi tilanteessa kuin tilanteessa tahtoo?

Supernannyssa ei ole niin helppoja perheitä, että siellä jutteleminen, pään silittely ja sylissäpito auttaisi. Yleensä perheillä on tosi paljon ongelmia niin kommunikaatiossa, rajojen pitämisessä kuin ihan perusrutiineissakin. Jäähy sopii noille perheille todella hyvin, koska yleensä yksi tai useampi perheen lapsista on todellinen kuumakalle tai -pirkko. 

Aika ohimennen on tullut katsottua, jos ei muita kasvatuskeinoja ole ohjelmasta havaittua. Supernanny opettaa säännöllisiä rutiineja, kiittämistä ja kehumista, yhteisiä mukavia ajanviettotapoja, huomion kiinnittämistä johonkin mukavaan (jos esim. kauppareissulla lapsi temppuaa), varoituksen antamista ennen jäähyä, lapsen tasolle kyykistymistä ja asioiden selittämistä lapselle, anteeksipyyntöjä, isommilla lapsilla saattaa olla huolilaatikko jne. Kyllä siinä jo aika monta metodia on. 

Jokainen tuntee parhaiten oman lapsensa. Herkkätunteinen lapsi saattaa tyyntyä sylissä, temperamenttisempi potkisi ja repisi kiinnipitäjänsä mustelmille ja ruhjeille eikä välttämättä rauhoittuisi sittenkään. Joku haluaa sen sylin, toinen tarvitsee sen rauhoittumishetken ihan yksin. Ja jos vanhempi on ihan raivona, niin en missään tapauksessa suosittelisi sylissäpitoa silloin, muuten tulee mustelmia siihen lapseenkin. Lapsen istuessa jäähyllä rauhoittuu aikuinenkin, ja jäähyn jälkeen sitten sovitaan, pyydetään anteeksi eikä enää märehditä ko. asiaa. 

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 00:44"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 23:01"]

Olen tällä palstalla aina vähemmistössä, kun tulee kyse lasten kasvattamisesta positiivisuudella ja sylillä ja rakkaudella. En usko lainkaan häpeärangaistuksiin, arestiin tai eristämiseen (vaikka sitten silmän alla jäähypenkillä). En tavaroiden takavarikoimiseen en ystävien tapaamisen kieltämiseen, en lomamatkan perumiseen kun lapsi on ollut pidäkkeetön.

On mukavaa silti huomata, että en ole ajatuksineni ihan yksin. Meitä on ehkä 5 vastaan 33, mutta uskoisin että hyvällä kasvatetuista lapsista on kasvanut onnellisia, tasapainosia, eettisiä ja sosiaalisia. Nyt kun vanhimmat ovat jo aikusia, saan itsekin heiltä jo  palautetta vanhemmuudestani.

Minulla on kokemusta kasvamisesta aikuiseksi perinteisessä kurissa ja kyllä se helposti ajaa itsetunto-ongelmiin ja läheisriippuvuuteen. Lapsissani sen sijaan näen tervettä itsenäisyyttä ja luottamusta omaan itseensä. Se ei ole narsiststa keekoilua maailman huipulla, vaan varmuutta siitä, että ovat riittäviä omana itsenään.

Positiivinen vahvistaminen toimii eläimillä ja lapsilla paljon paremmin keinona ehkäistä ja hoitaa huonoa käytöstä. Tutkittu uudestaan ja uudestaan. Negatiivisella vahvistamisella (jäähypenkki, luunappi tai näkkivän koiran kuonolle läimiäsy) saadaan nopeampia tuloksia, mutta pelokkaampia, passiivisempia ja huonomman itsetunnon omaavia lapsia ja eläimiä. Lukekaapas tästä kritiikkiä jäähypenkistä ja lastenkasvatuksen toimivammista metodeista: http://www.economist.com/news/united-states/21593491-attempts-go-where-calm-and-reasonableness-fear-tread-beyond-naughty-step

[/quote]

Vaikea näin lapsettomana sanoa kun omat kokemukset rajalliset, mutta uskon silti myös kasvattamiseen palkitsemalla, ei kurittamalla.

[/quote]Niin uskot ja niin uskoo moni muukin. Ehkä parempi ettet hankikaan omia lapsia. Päiväkotilapsista epätasapainoisimpia ja huonoimman pettymyksensietokyvyn omaavia lapsia ovat juuri ne joilla on kaltaisellasi tavalla ajattelevat vanhemmat...

Eivät ole jääneet kiinni valehtelusta, ei ole hajoiteltu paikkoja. Yhteisen omaisuuden arvon julkisilla paikoilla opetin tosi pienille päiväkotimatkoilla juttelemalla.. Perustelin miksi on todelal, todella tyhmää esim. rikkoa katulamppuja tai maalata ihmisten talojen seiniin.

Tappelua ja nahistelua on pikkulapsiaikana ollut ihan taatusti. Kirosanojakin on koitettu, mutta eivät ne sanavarastoon jää, kun vanhemmatkaan eivät kiroile, eikä sellaista kielenkäyttöä haluta kuulla neljän seinän sisällä.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:53"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:47"]

Ymmärrätkö sinä? "Pienen lapsen raivon ja pahan olon voi tyynnyttää sylissä" tuosta linkitetystä artikkelista

[/quote]

Tuohon minä en usko hetkeäkään. Joillekin kiinnipitäminen voi sopia, minulla on kolme lasta joilla itku ja raivo on vain yltynyt kiinnipidettäessä. Ja samaa kuulen työssäni lastenneuvolassa jatkuvasti.

Lasta ei olekaan tarkoitus jättää yksin, edes jäähypenkillä, vaan jäähypaikan on tarkoitus olla sellaisessa paikassa että lapsi näkee, että elämä jatkuu vaikka hänellä keitti yli. Aikuinen voi jatkaa puuhiaan, lapsi näkee ettei aikuinen mene paniikkiin vaikka hänellä ei ole tunteet hallinnassa. Se luo lapselle turvallisuutta. Kun lapsi on niin rauhoittunut että häneen saa taas kontaktin, asiaa käydään läpi. Ja pidetään sylissä!

Edelleenkään tuossa jutussa ei käsketä väkisin pitämään lasta sylissä, vaan ottamaan syliin kun lapsi pyytää.

[/quote]
Kiinnikin voi pitää eri tavalla. Jokainen lapsi rauhoittuu jossian vaiheessa, kun samalla osaa jutella ja rauhoitella.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 23:14"]

Mä en kanssa ole tajunnut miksi siitä uhmakohtauksesta pitää rangaista? Voisiko joku selittää sitä?

Meidän lapsista on yksi ollut sellainen, että kiukkukohtauksessa halunnut rauhoittua yksin. Hän on kyllä osannut ihan siinä kiukussakin ilmaista, että jättäkää mut rauhaan. Ei ole tarvinnut laittaa penkille raivoamaan. Monihan käyttää tuota jäähyä juuri uhman käsittelyyn.

Jotkut käsittää niin, että jos lapsia ei rangaista, niin niillä ei ole rajoja. Totta kai lapsilla on rajat. Mutta kyllä mä koen paljon palkitsevammaksi kasvattaa ohjaamalla ja opettamalla kuin rankaisemalla. Tulee parempia kasvatustuloksia.

[/quote]

Samaa mieltä! Lapsi vasta opettelee hallitsemaan kiukkua. Lisää tuli tänään taas luettavaa: http://m.iltalehti.fi/perhe/2014022618077027_pr.shtml Jäähypenkki ei ole paras paikka, uskokaa.

Itse en täysin tyrmäisi jäähypenkkiäkään. Jäähy nyt vaan on selkeä tapa toimia ja siinä saa äitikin hetken rauhoittaa hermojaan, minä ainakin saatan huutaa pojalle mutta jäähypenkille osaan laittaa lapsen rauhallisesti. Uskon että jäähy on usein meille molemmille paras keino.

Mutta, kun lapsi on tarpeeksi hermostunut ja itkee, niin joskus syliin ottaminen on tärkeintä! Varsinkin uhmaiässä poika oikein huokaisi kun pääsi syliin ja itkeminen ja raivoaminen loppui siihen... Oli jotenkin liikuttava huomata halauksen vaikutus lapseen.

42 jatkaa ja kysyy näiltä rangaistuksettomilta vanhemmilta, että eikö teidän lapsi koskaan heitä hiekkaa, lyö tai töni naapurin lasta vaikkapa taloyhtiön pihalla tai leikkipuistossa? Miten hoidatte tilanteen jos sellaista sattuu? Tottakai positiivinen kannustus ja hyvän käytöksen vahvistaminen ovat hyviä metodeja, mutten millään usko, ettei huonoa käytöstä silti tulisi.

Mielestäni väkivaltainen käytös tai vaikkapa erityisen vaarallinen leikki ovat yksinkertaisesti kielletty. Jos niitä tehdään kiellosta ja opastuksesta huolimatta, niin lasta on pakko rangaista, vaikkapa niin että lapsi poistetaan tilanteesta ulkoa sisälle vaikkei hän haluaisi. Tottakai selitän myös että noin ei saa tehdä ja miksi ei saa tehdä, lapsen iän ja ymmärryksen mukaisesti.

No taas tällä viikolla oli yks äiti vaikeuksissa lapsensa kanssa. Pelkkää tappelua.

Tottakai lapsi suuttuu ja protestoi jos kohtelu on huonoa. Ja sitten rangaistaan tunteenpurkauksista

ja jälleen lapsi raivoaa.

Josta tulee rangaistus jne.

Vain tyhmät tekevät näin.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 21:32"]

42 jatkaa ja kysyy näiltä rangaistuksettomilta vanhemmilta, että eikö teidän lapsi koskaan heitä hiekkaa, lyö tai töni naapurin lasta vaikkapa taloyhtiön pihalla tai leikkipuistossa? Miten hoidatte tilanteen jos sellaista sattuu? Tottakai positiivinen kannustus ja hyvän käytöksen vahvistaminen ovat hyviä metodeja, mutten millään usko, ettei huonoa käytöstä silti tulisi.

Mielestäni väkivaltainen käytös tai vaikkapa erityisen vaarallinen leikki ovat yksinkertaisesti kielletty. Jos niitä tehdään kiellosta ja opastuksesta huolimatta, niin lasta on pakko rangaista, vaikkapa niin että lapsi poistetaan tilanteesta ulkoa sisälle vaikkei hän haluaisi. Tottakai selitän myös että noin ei saa tehdä ja miksi ei saa tehdä, lapsen iän ja ymmärryksen mukaisesti.

[/quote]

Jos lapsi on vielä siinä iässä, eli 1-2-vuotias, jolloin tuota hiekan heittämistä ja tönimistä tapahtuu, hän on liian pieni vielä tajuamaan tekojensa seurauksia, eikä jäähyä noin pienelle saa käyttää muutenkaan. Silloin se fokus on siinä, että saadaan se lapsi asettumaan toisen asemaan, ja kerrotaan että toiselle tuli paha mieli/toiseen sattui. Ja sehän ei riitä, että näin on sanottu kerran, vaan se toistetaan ja toistetaan. Jos lapiolla heitellään hiekkaa, lapio pois, jos purraan kaveria, kauemmas kaverista, tsekataan lapsen vireystila onko lapsi edes siinä tilassa että jaksaa leikkiä toisten kanssa (onko nälkä, väsy, onko tulossa kipeäksi) ja näin päin pois. Jos yksivuotias tönii toista yksivuotiasta, ei hän ole tuleva massamurhaaja vaan pelkkä taaperoikäinen tunnetumpelo joka ei osaa enempää. 

Pienten lasten kanssa ei kannata ylireagoida. Riittää, että voidaan turvata muiden leikkijöiden turvallisuus. Kaikki kaveripiirini purijat ja tönijät ovat kasvaneet kivoiksi lapsiksi kun hermosto on kehittynyt. Sillä, kuinka kovasti heitä on pienenä rangaistu ja kovisteltu, ei näytä olevan oikein mitään merkitystä, verrattuna niihin, joiden kohdalla asiasta ei ole tehty sen suurempaa numeroa, on vaan viety syrjemmälle leikkimään.