Lapsi tarvitsee syliä, ei supernannyn jäähypenkkiä

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 23:14"]

Mä en kanssa ole tajunnut miksi siitä uhmakohtauksesta pitää rangaista? Voisiko joku selittää sitä?

Meidän lapsista on yksi ollut sellainen, että kiukkukohtauksessa halunnut rauhoittua yksin. Hän on kyllä osannut ihan siinä kiukussakin ilmaista, että jättäkää mut rauhaan. Ei ole tarvinnut laittaa penkille raivoamaan. Monihan käyttää tuota jäähyä juuri uhman käsittelyyn.

Jotkut käsittää niin, että jos lapsia ei rangaista, niin niillä ei ole rajoja. Totta kai lapsilla on rajat. Mutta kyllä mä koen paljon palkitsevammaksi kasvattaa ohjaamalla ja opettamalla kuin rankaisemalla. Tulee parempia kasvatustuloksia.

[/quote]

Tulee vai? Tulokset on tässä maassa kyllä surkeat.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 23:27"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 23:23"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 22:42"]

Myös muualla on huomioitu jäähypenkin haitalliset vaikutukset. Seuraavassa sanotaan, että jäähypenkin käyttäminen heikentää lapsen itsetuntoa, lapset tuntevat hylkäämisen tunnetta, joo heistä tulee tottelevaisempia mutta myöhemmin itsetunto-ongelmaisempia ja henkisesti tuntevat huonoa oloa itsestään. Artikkelissa on sanottu jopa että "jäähypenkki on pilannut vanhemmuuden". http://www.herald.ie/news/naughty-step-has-ruined-parenting-says-rtes-david-28017372.html

[/quote]

Kovin hyvä itsetunto ei ole edes mikään hyvä asia. Se on hyvä jos on sellaista pientä herkkyyttä ja epävarmuutta itsestään ja omista ajatuksistaan ja tekemisistään. Jos on oikein hyvä itsetunto niin silloin ihminen on tavallaan vähän ylimielinen ja liian itsevarma eikä välttämättä osaa ottaa huomioon muita ihmisiä samalla tavalla kuin vähän epävarmempi ihminen. Mutta tietenkään ei ole hyvä jos on ihan arka hiirulainen. Kohtuus kaikessa.

[/quote]

Hyvä itsetunto on valitettavasti monessa keskustelussa sekoittunut narsismiin ja piiloteltuun huonoon  itsetuntoon. Narsistit ja sellaiset ihmiset, joilla on oikeasti huonompi itsetunto, mutta haluavat sitä piilotella, esiintyvät itsevarmasti. Se tulee ilmi kovanan äänenä ja ehdottomuutena ja sillä että toisia ei kuunnella. Oikeasti hyvän itsetunnon omaavat ihmiset ovat herkkiä kuuntelemaan myös muita ja empaattisia muutenkin.

[/quote]

Hyvällä itsetunnolla ja empatialla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 03:02"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 22:14"]

Supernannyn ohje on että jäähypenkillä pitää olla lopppuun asti, vaikka lapsi pyytäisi syliin. Monesto on ohjelmassa lapsi PYYTÄNYT syliin ja nannyn vastaus on äidille olut että "älä päästä, pitää istua jäähypenkillä loppuuun asti yms.". Ja tuo metodi on lastenpsykiatrin mielestä haitallinen. 

[/quote]

Lastenpsykiatrit eivät tiedä kasvattamisesta mitään. Tuo juttu todisti sen täydellisesti. Meillä on koulut täynnä tuolla kasvatusmetodilla kasvaneita lapsia. Ne on surkea käytöksisiä, sosiopaattisia valehtelevia kriminaalin alkuja.

Suomessa on yhdet huonokäytöksisimmät koululaiset maailmassa.

[/quote]

Mihis tutkimukseen tämä viittaa? Vaiko omaan empiiriseen tutkimukseen omassa lähipiirissä?

Soot hurjan väärässä, uskallan väittää.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 23:56"]

Meillä ainakin on kahden tyyppistä "häiriökäytöstä" taaperolla. Leikki-ikäinen saattaa raapia tai purra esimerkiksi siskoaan ilman syytä kestokiellosta huolimatta, josta lentää jäähylle miettimään hetkeksi. Samoin joskus tekee pahojaa ja useasta kiellosta huolimatta ei tottele -> jäähylle. Asia puhutaan ja esimerkiksi puremista saa pyytää anteeksi.

Sitten taas toinen ongelmakäytöstyyppi on enemmän sellainen, että lapsella on kaikki huonosti. Ensin ei saa mennä jostain ovesta sisään ekana, saa hepulin. Seuraavaksi suuttuu, kun ei auteta kenkiä pois, mutta sitten taas pipoa ei olisi saanut ottaa jne. Sellaista olematonta kiukuttelua ilman syytää. Se jatkuu ja jatkuu, vaikka kuinka tyynnyttelisi, kunnes suuttuu jostain kiellosta tai meidän toimesta niin, että huutaa jossain täysillä. Silloin käyn yleensä kysymässä, että haluaako syliin. Vastaa siihen, että "mene pois", jolloin yleensä menen minuutiksi pois, jonka jälkeen kysyn uudelleen. Sitten nyökyttää itkuisena ja mennään istuskelemaan yhteen vakinojatuoliin. Silittelen ja alan jutella muita asioita. Yleensä siitä piristyy ja koko homma voidaan unohtaa. Joskus ei halua syliin toisellakaan kertaa, jolloin otan väkisin. (saa varoa, ettei heilauta päällä mustaa silmää) Sitten pidän sylissä hetken väkisin ja juttelen rauhoittavasti. Yleensä kiinnitän huomion muualle ja vaihdetaan aihetta kokonaan. Ikävä unohtuu ja lapsi säilyttää kasvonsa.:) Rauhoittuminen ilman mun apua ei oikein onnistu kuin joskus pitkällä viiveellä. Olen miehellekin sanonut, että tuon kiukkukohtauksen puskettua päälle on turha hermostua vaan pitää pysähtyä hetkeksi (vaikka olisi kiire) ja ottaa se lapsi syliin. Se on pari minuuttia ja aurinko on palannut loppupäiväksi ja yleensä vielä muutamaksi seuraavaksikin.

[/quote]

"Asia puhutaan ja esimerkiksi puremista saa pyytää anteeksi."

Montakos kertaa annat lapsesi purra toisia? Jos tekee kerran niin voi pyytää anteeksi, mutta toisen kerran jälkeen ei voi. Anteeksi pyynnöllä ei ole tuossa tilanteessa mitään merkitystä koska lapsi ei sitä tarkoita ja jatkaa toimintaansa.

Tuossa on juuri tämä nyky kasvatuksen ongelma. Joku lyö toista niin sanotaan että pyydä anteeksi. Ihan kuin sillä anteeksi pyytämisellä olisi jotain merkitystä. Sitten se lyö toista ihmistä. Taas ollaan pyytämässä anteeksi. Täysin järjetöntä touhua

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 20:53"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 23:14"]

Mä en kanssa ole tajunnut miksi siitä uhmakohtauksesta pitää rangaista? Voisiko joku selittää sitä?

Meidän lapsista on yksi ollut sellainen, että kiukkukohtauksessa halunnut rauhoittua yksin. Hän on kyllä osannut ihan siinä kiukussakin ilmaista, että jättäkää mut rauhaan. Ei ole tarvinnut laittaa penkille raivoamaan. Monihan käyttää tuota jäähyä juuri uhman käsittelyyn.

Jotkut käsittää niin, että jos lapsia ei rangaista, niin niillä ei ole rajoja. Totta kai lapsilla on rajat. Mutta kyllä mä koen paljon palkitsevammaksi kasvattaa ohjaamalla ja opettamalla kuin rankaisemalla. Tulee parempia kasvatustuloksia.

[/quote]

Samaa mieltä! Lapsi vasta opettelee hallitsemaan kiukkua. Lisää tuli tänään taas luettavaa: http://m.iltalehti.fi/perhe/2014022618077027_pr.shtml Jäähypenkki ei ole paras paikka, uskokaa.

[/quote]

Kiukuttelemista ja riehumista ei voi hyväksyä keneltäkään koskaan missään tilanteessa. Muiden ei sitä tarvitse sietää

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 21:50"]

No taas tällä viikolla oli yks äiti vaikeuksissa lapsensa kanssa. Pelkkää tappelua.

Tottakai lapsi suuttuu ja protestoi jos kohtelu on huonoa. Ja sitten rangaistaan tunteenpurkauksista

ja jälleen lapsi raivoaa.

Josta tulee rangaistus jne.

Vain tyhmät tekevät näin.

[/quote]

Raivoamista ei voi koskaan hyväksyä. Kenenkään ei tarvitse juosta lapsen halujen mukaan.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 22:04"]

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 21:32"]

42 jatkaa ja kysyy näiltä rangaistuksettomilta vanhemmilta, että eikö teidän lapsi koskaan heitä hiekkaa, lyö tai töni naapurin lasta vaikkapa taloyhtiön pihalla tai leikkipuistossa? Miten hoidatte tilanteen jos sellaista sattuu? Tottakai positiivinen kannustus ja hyvän käytöksen vahvistaminen ovat hyviä metodeja, mutten millään usko, ettei huonoa käytöstä silti tulisi.

Mielestäni väkivaltainen käytös tai vaikkapa erityisen vaarallinen leikki ovat yksinkertaisesti kielletty. Jos niitä tehdään kiellosta ja opastuksesta huolimatta, niin lasta on pakko rangaista, vaikkapa niin että lapsi poistetaan tilanteesta ulkoa sisälle vaikkei hän haluaisi. Tottakai selitän myös että noin ei saa tehdä ja miksi ei saa tehdä, lapsen iän ja ymmärryksen mukaisesti.

[/quote]

Jos lapsi on vielä siinä iässä, eli 1-2-vuotias, jolloin tuota hiekan heittämistä ja tönimistä tapahtuu, hän on liian pieni vielä tajuamaan tekojensa seurauksia, eikä jäähyä noin pienelle saa käyttää muutenkaan. Silloin se fokus on siinä, että saadaan se lapsi asettumaan toisen asemaan, ja kerrotaan että toiselle tuli paha mieli/toiseen sattui. Ja sehän ei riitä, että näin on sanottu kerran, vaan se toistetaan ja toistetaan. Jos lapiolla heitellään hiekkaa, lapio pois, jos purraan kaveria, kauemmas kaverista, tsekataan lapsen vireystila onko lapsi edes siinä tilassa että jaksaa leikkiä toisten kanssa (onko nälkä, väsy, onko tulossa kipeäksi) ja näin päin pois. Jos yksivuotias tönii toista yksivuotiasta, ei hän ole tuleva massamurhaaja vaan pelkkä taaperoikäinen tunnetumpelo joka ei osaa enempää. 

Pienten lasten kanssa ei kannata ylireagoida. Riittää, että voidaan turvata muiden leikkijöiden turvallisuus. Kaikki kaveripiirini purijat ja tönijät ovat kasvaneet kivoiksi lapsiksi kun hermosto on kehittynyt. Sillä, kuinka kovasti heitä on pienenä rangaistu ja kovisteltu, ei näytä olevan oikein mitään merkitystä, verrattuna niihin, joiden kohdalla asiasta ei ole tehty sen suurempaa numeroa, on vaan viety syrjemmälle leikkimään.

[/quote]

Jos yksikin lapsi purisi minun lastasi niin löisin sitä lapsen äitiä ja kovaa. Lapsen vanhempien on varmistettava että lapsi ei koskaan kiusaa ketään. Vaikka se tarkottaisi sitä että se lapsi eläisi elämänsä yksin. Kenenkään ei tarvitse sietää kiusaamista, ei edes yhtä kertaa

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 22:36"]

Ja vielä: vain ääliöt eivät käsitä uhmaikää.

Siitä ei pidä tehdä rangaistussysteemiä.

Siinäkin ollaan taas kierteessä.

[/quote]

Uhmaikä ei tarkoita että lapsi saa vastustaa vanhempien määräyksiä eikä sitä että hän saa riehua. Niille on ehdoton ei eikä siitä ikinä neuvotella

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 03:16"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 03:02"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 22:14"]

Supernannyn ohje on että jäähypenkillä pitää olla lopppuun asti, vaikka lapsi pyytäisi syliin. Monesto on ohjelmassa lapsi PYYTÄNYT syliin ja nannyn vastaus on äidille olut että "älä päästä, pitää istua jäähypenkillä loppuuun asti yms.". Ja tuo metodi on lastenpsykiatrin mielestä haitallinen. 

[/quote]

Lastenpsykiatrit eivät tiedä kasvattamisesta mitään. Tuo juttu todisti sen täydellisesti. Meillä on koulut täynnä tuolla kasvatusmetodilla kasvaneita lapsia. Ne on surkea käytöksisiä, sosiopaattisia valehtelevia kriminaalin alkuja.

Suomessa on yhdet huonokäytöksisimmät koululaiset maailmassa.

[/quote]

Mihis tutkimukseen tämä viittaa? Vaiko omaan empiiriseen tutkimukseen omassa lähipiirissä?

Soot hurjan väärässä, uskallan väittää.

[/quote]

Tuossa on yksi tutukimus:

Suomalaiset koululaiset ovat menestyneet Pisa-tutkimuksessa, mutta se ei estä heitä metelöimästä luokkahuoneissa. Suomalaiset 15-vuotiaat koululaiset olivat kolmansiksi rauhattomimpia 38 maan joukossa talousjärjestö OECD:n selvityksessä.
Suomalaisia enemmän häiriöitä aiheuttivat vain oppilaat Kreikassa ja Argentiinassa.
Paras koulukuri on Japanissa. Aasian maat sijoittuivat erinomaisesti vertailussa. Euroopasta kärkikymmenikköön mahtuivat Romania, Albania ja Venäjä. Pohjoismaat olivat kaukana kärjestä.
OECD:n tutkimuksessa oppilailta kysyttiin, kuinka kauan opettajan täytyy odottaa luokkahuoneen hiljenemistä. Raportin mukaan koulukuri on yleisesti parantunut vuosituhannen alkuun verrattuna. Muutos on ollut huomattava esimerkiksi Ruotsissa. Eniten käytöstään ovat petranneet indonesialaiset.

http://www.ess.fi/?article=326414

Jatkoa aiheeseen liittyen. Artikkeli Iltalehdestä

Lastenpsykiatri moittii jäähypenkkimenetelmää:

"Vahingollista kehitykselle"

Keskiviikko 26.2.2014 klo 18.50

Muun muassa suositussa Supernanny -kasvatusohjelmassa rummutettu menetelmä ei saa tukea THL:n lastenpsykiatrilta.

Jäähypenkkiä tulisi lastenpsykiatrin mukaan kutsua voimapenkiksi. (COLOURBOX.COM)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lastenpsykiatri Jukka Mäkelä kertoi Ylen haastattelussa maanantaina kosketuksen merkityksestä kasvatuksessa. Hän sanoi haastattelussa, että nykyajassa on vaarallisia kasvatusoppeja, joissa lapsi jätetään liian yksin. Mäkelän mukaan oppien taustalla on esimerkiksi ajatus, että lapsen tulisi itse hallita käyttäytymistään ja aikuisen syli annetaan ikään kuin palkintona.

Televisiossa suurta suosiota saanut Supernanny-ohjelma toistaa kaavaa, jossa kiukuttelevan lapsen saa kuriin jäähypenkkimenetelmällä. Menetelmässä lapsi istutetaan yksin penkille, josta hän pääsee pois ja syliin vasta, kun on täysin rauhoittunut. Jukka Mäkelä ei ota kantaa suoraan itse ohjelmaan, mutta sanoo Iltalehdelle, että tämän tyyppinen kasvatustapa voi olla vahingollista.

- Lapsen kehitykseen kuuluu oppia ymmärtämään, ettei maailma pyöri hänen ympärillään. Kiukkukohtaukset ovat varsinkin pienillä lapsilla kehitykseen kuuluvia, sillä he vasta oppivat säätelemään voimakkaita tunteitaan, Mäkelä sanoo Iltalehdelle.

Hänen mukaansa lapsi tarvitsee kokonaisvaltaista apua tilanteiden käsittelemisessä ja tässä fyysinen turva ja tyynnyttäminen ovat hyvin oleellisia. Aikuisen turvallinen ja hallittu kosketus rauhoittaa lapsen keskushermostoa ja auttaa stressin vähentämisessä.

Yksin jättäminen opettaa itsekeskeisyyttä

Moni uskoo, että lasta pitää rangaista kiukuttelusta ja siksi esimerkiksi jäähypenkille opettaminen on toimiva keino saada lapsi kuriin. Tämä on Jukka Mäkelän mukaan virhe.

- Lapsi tarvitsee apua keskushermostonsa säätelyyn ja tämä on aikuisen tärkeä tehtävä. Lapsen säätelyä voi auttaa kuulemalla häntä ja ottamalla tarvittaessa syliin. Toki myös yksin jättäminen - kuten jäähypenkki - toimii, sillä lasten keskushermosto oppii tilaan, jossa käyttäytymistä ja omia tarpeita ja tunteita on pakko hillitä palkinnon saadakseen. Se kuitenkin vain opettaa samalla itsekeskeisyyttä ja yksin jäämisen pakkoa, hän toteaa.

Myös vauvan huudattaminen opettaa hänelle, ettei hätään saa apua. Mäkelän mukaan vauvan unikoulutus onnistuu niin ikään turvaa antavan kosketuksen avulla.

- Vauvat nukkuvat yleensä kolmen yön jälkeen molemmilla tekniikoilla, mutta kosketus antaa lapselle kokemuksen autetuksi tulemisesta ja vanhemmille onnistumisesta vauvan auttamisessa.

Jäähypenkistä voimapenkki

Mäkelän mukaan myös isompien lasten kanssa toimivat yhtä nopeasti keinot, joissa stressinhallinta tapahtuu yhteydessä toisiin. Jäähypenkki-idea toimii, jos lasta ei jätetä yksin, eikä syliin pääsemistä ehdollisteta palkinnoksi. Hän kutsuisi sitä mieluummin voimapenkiksi.

- Kun lapsen kiukku alkaa nousta voimakkaaksi, vanhempi voi istua niin kutsutulla voimapenkillä hetken yhdessä lapsen kanssa. Rauhoittumispenkkiä ei saisi käyttää rangaistuksena, vaan säätelyapuna, hän painottaa.

- Lapsi ei joudu penkille, koska tehnyt väärin. Kaikki lapset haluavat oppia käyttäytymään oikein. Kun siinä istuu tarvittavan ajan lapsen kanssa, raivokkaan lapsen sylissä pitäminen estää häntä loukkaamasta muita tai itseään.

Mäkelä kertoo, että vanhemman on hyvä oppia keinoja itsensä rauhallisena pitämiseen. Rauhallinen hengitys, äänenkäyttö ja silittäminen rauhoittavat molempien hermostoa.

Mäkelä viittaa myös eläintutkimuksiin, joiden mukaan kriittisessä kasvuvaiheessa ilman emon fyysistä hoivaa ja stressin säätelyä jääneet pennut kehittyvät aggressiivisiksi ja levottomiksi. Niiden on myös vaikea antaa hyvää hoitoa omille pennuilleen.

- Pikkulapsena kuuluu saada aikuisen apua stressin säätelykyvyn kehittymiseen. Raivokkaimpia nuoruusvaiheita on usein niillä lapsilla, jotka ovat eläneet ilman kokemusta aikuisen kuulolla olosta, hän toteaa.

JOSEFIINA BARAKA

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 23:09"]

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 00:44"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 23:01"]

Olen tällä palstalla aina vähemmistössä, kun tulee kyse lasten kasvattamisesta positiivisuudella ja sylillä ja rakkaudella. En usko lainkaan häpeärangaistuksiin, arestiin tai eristämiseen (vaikka sitten silmän alla jäähypenkillä). En tavaroiden takavarikoimiseen en ystävien tapaamisen kieltämiseen, en lomamatkan perumiseen kun lapsi on ollut pidäkkeetön.

On mukavaa silti huomata, että en ole ajatuksineni ihan yksin. Meitä on ehkä 5 vastaan 33, mutta uskoisin että hyvällä kasvatetuista lapsista on kasvanut onnellisia, tasapainosia, eettisiä ja sosiaalisia. Nyt kun vanhimmat ovat jo aikusia, saan itsekin heiltä jo  palautetta vanhemmuudestani.

Minulla on kokemusta kasvamisesta aikuiseksi perinteisessä kurissa ja kyllä se helposti ajaa itsetunto-ongelmiin ja läheisriippuvuuteen. Lapsissani sen sijaan näen tervettä itsenäisyyttä ja luottamusta omaan itseensä. Se ei ole narsiststa keekoilua maailman huipulla, vaan varmuutta siitä, että ovat riittäviä omana itsenään.

Positiivinen vahvistaminen toimii eläimillä ja lapsilla paljon paremmin keinona ehkäistä ja hoitaa huonoa käytöstä. Tutkittu uudestaan ja uudestaan. Negatiivisella vahvistamisella (jäähypenkki, luunappi tai näkkivän koiran kuonolle läimiäsy) saadaan nopeampia tuloksia, mutta pelokkaampia, passiivisempia ja huonomman itsetunnon omaavia lapsia ja eläimiä. Lukekaapas tästä kritiikkiä jäähypenkistä ja lastenkasvatuksen toimivammista metodeista: http://www.economist.com/news/united-states/21593491-attempts-go-where-calm-and-reasonableness-fear-tread-beyond-naughty-step

[/quote]

Vaikea näin lapsettomana sanoa kun omat kokemukset rajalliset, mutta uskon silti myös kasvattamiseen palkitsemalla, ei kurittamalla.

[/quote]Niin uskot ja niin uskoo moni muukin. Ehkä parempi ettet hankikaan omia lapsia. Päiväkotilapsista epätasapainoisimpia ja huonoimman pettymyksensietokyvyn omaavia lapsia ovat juuri ne joilla on kaltaisellasi tavalla ajattelevat vanhemmat...

[/quote]

Kuule, minulla on jo lapsia. Heillä ei ole käytöshäiriöitä eikä ongelmia pettymyksensietokyvyssä.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 17:55"]

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 23:09"]

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 00:44"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 23:01"]

Olen tällä palstalla aina vähemmistössä, kun tulee kyse lasten kasvattamisesta positiivisuudella ja sylillä ja rakkaudella. En usko lainkaan häpeärangaistuksiin, arestiin tai eristämiseen (vaikka sitten silmän alla jäähypenkillä). En tavaroiden takavarikoimiseen en ystävien tapaamisen kieltämiseen, en lomamatkan perumiseen kun lapsi on ollut pidäkkeetön.

On mukavaa silti huomata, että en ole ajatuksineni ihan yksin. Meitä on ehkä 5 vastaan 33, mutta uskoisin että hyvällä kasvatetuista lapsista on kasvanut onnellisia, tasapainosia, eettisiä ja sosiaalisia. Nyt kun vanhimmat ovat jo aikusia, saan itsekin heiltä jo  palautetta vanhemmuudestani.

Minulla on kokemusta kasvamisesta aikuiseksi perinteisessä kurissa ja kyllä se helposti ajaa itsetunto-ongelmiin ja läheisriippuvuuteen. Lapsissani sen sijaan näen tervettä itsenäisyyttä ja luottamusta omaan itseensä. Se ei ole narsiststa keekoilua maailman huipulla, vaan varmuutta siitä, että ovat riittäviä omana itsenään.

Positiivinen vahvistaminen toimii eläimillä ja lapsilla paljon paremmin keinona ehkäistä ja hoitaa huonoa käytöstä. Tutkittu uudestaan ja uudestaan. Negatiivisella vahvistamisella (jäähypenkki, luunappi tai näkkivän koiran kuonolle läimiäsy) saadaan nopeampia tuloksia, mutta pelokkaampia, passiivisempia ja huonomman itsetunnon omaavia lapsia ja eläimiä. Lukekaapas tästä kritiikkiä jäähypenkistä ja lastenkasvatuksen toimivammista metodeista: http://www.economist.com/news/united-states/21593491-attempts-go-where-calm-and-reasonableness-fear-tread-beyond-naughty-step

[/quote]

Vaikea näin lapsettomana sanoa kun omat kokemukset rajalliset, mutta uskon silti myös kasvattamiseen palkitsemalla, ei kurittamalla.

[/quote]Niin uskot ja niin uskoo moni muukin. Ehkä parempi ettet hankikaan omia lapsia. Päiväkotilapsista epätasapainoisimpia ja huonoimman pettymyksensietokyvyn omaavia lapsia ovat juuri ne joilla on kaltaisellasi tavalla ajattelevat vanhemmat...

[/quote]

Kuule, minulla on jo lapsia. Heillä ei ole käytöshäiriöitä eikä ongelmia pettymyksensietokyvyssä.

[/quote]

Eli he eivät ikinä riehu, hajoita tahalleen mitään, tappele, kiroile tai valehtele?

No just tuollaisista hiekkalaatikkokahinoista mun mielestä ei kannata rangaista ollenkaan. Napakka kielto, anteeksipyyntö ja lapsen ohjaaminen oikeaan toimintaan. Sitten aikuinen vahtii tarkasti ettei tee samaa tolloutta toiste. Mitä siinä jäähyllä oppii mitä ei oppisi pelkästään kieltämällä?

Jotkuthan istuttaa lapset jäähylle jos ne kiukkuaa pukemistilanteessa. Lapsi ei halua lähteä perhekerhosta, on väsynyt, mutta olis niin kivaa jäädä. Hän kiukkuaa pukemisesta, karkailee, kiskoo vaatteita pois. Mitä tekee jäähyttäjä? Pistää mukulan jäähylle, jolloin ei delleenkään tarvitse lähteä pois kerhosta eikä pukea. Hulkuimmat vielä toistaa tuon jäähyn kun mukula karkailee sieltä jäähyltä.ei järjen häivää. Tällainen löperö curling-äiti kuin minä ottaa toiseen kainaloon lapsen ja toiseen vaatteet, ja sitten lähdetään. Mutta se on tietenkin rajatonta kasvatusta kun ei rangaista.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 21:32"]42 jatkaa ja kysyy näiltä rangaistuksettomilta vanhemmilta, että eikö teidän lapsi koskaan heitä hiekkaa, lyö tai töni naapurin lasta vaikkapa taloyhtiön pihalla tai leikkipuistossa? Miten hoidatte tilanteen jos sellaista sattuu? Tottakai positiivinen kannustus ja hyvän käytöksen vahvistaminen ovat hyviä metodeja, mutten millään usko, ettei huonoa käytöstä silti tulisi.

Mielestäni väkivaltainen käytös tai vaikkapa erityisen vaarallinen leikki ovat yksinkertaisesti kielletty. Jos niitä tehdään kiellosta ja opastuksesta huolimatta, niin lasta on pakko rangaista, vaikkapa niin että lapsi poistetaan tilanteesta ulkoa sisälle vaikkei hän haluaisi. Tottakai selitän myös että noin ei saa tehdä ja miksi ei saa tehdä, lapsen iän ja ymmärryksen mukaisesti.

[/quote]

No ei ole vielä tullut vastaan tilannetta, jossa poika (3v) olisi töninyt tai muulla tavalla vahingoittanut tai kiusannut muita. Joskus on koittanut ottaa lelun jonkun toisen kädestä, ja sen olemme kieltäneet, ja käskeneet antaa lelun takaisin. Samoin minua tai isäänsä on joskus purrut. Siitä olemme ärähtäneet ja käskeneet lopettaa. Täytyy kyllä myöntää, että olemme hirmu onnekkaita, kun poika on niin fiksu ja kiltti. Uhmakohtauksia on ollut, sellaista täysin järjetöntä kiukkua ja jalan polkemista, mutta nekin ovat menneet ohi rauhallisella, ymmärtäväisellä ja aikuismaisella asennoitumisella. Ehkä olisi vaikeampi olla sylin kautta kasvattava vanhempi, jos lapsi olisi villimpi. Mutta toisaalta, ainakin emme myöskään ole häntä itse villiinnyttäneet kyykyttävällä asenteella.

Ja toki, lapsi on pieni vielä, ja kaikenlaisia ongelmia voi tulla, mutta tuskin hänen perusluonteensa ja temperamenttinsa siitä kovin paljon muuttuu.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 22:19"]

Jotkuthan istuttaa lapset jäähylle jos ne kiukkuaa pukemistilanteessa. Lapsi ei halua lähteä perhekerhosta, on väsynyt, mutta olis niin kivaa jäädä. Hän kiukkuaa pukemisesta, karkailee, kiskoo vaatteita pois. Mitä tekee jäähyttäjä? Pistää mukulan jäähylle, jolloin ei delleenkään tarvitse lähteä pois kerhosta eikä pukea. Hulkuimmat vielä toistaa tuon jäähyn kun mukula karkailee sieltä jäähyltä.ei järjen häivää. Tällainen löperö curling-äiti kuin minä ottaa toiseen kainaloon lapsen ja toiseen vaatteet, ja sitten lähdetään. Mutta se on tietenkin rajatonta kasvatusta kun ei rangaista.

[/quote]

Tuollaista en ole kenenkään nähnyt tekevän, että laittaisi jäähylle kesken pukemisen (edes kotona, saati vieraassa paikassa). Tähän jäähykeskusteluun on minusta turha edes vetää tällaisia tapauksia, jotka eivät osaa jäähyä oikein käyttää (jos tuo kuvaamasi tapaus on edes todellinen).

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 21:32"]42 jatkaa ja kysyy näiltä rangaistuksettomilta vanhemmilta, että eikö teidän lapsi koskaan heitä hiekkaa, lyö tai töni naapurin lasta vaikkapa taloyhtiön pihalla tai leikkipuistossa? Miten hoidatte tilanteen jos sellaista sattuu? Tottakai positiivinen kannustus ja hyvän käytöksen vahvistaminen ovat hyviä metodeja, mutten millään usko, ettei huonoa käytöstä silti tulisi.

Mielestäni väkivaltainen käytös tai vaikkapa erityisen vaarallinen leikki ovat yksinkertaisesti kielletty. Jos niitä tehdään kiellosta ja opastuksesta huolimatta, niin lasta on pakko rangaista, vaikkapa niin että lapsi poistetaan tilanteesta ulkoa sisälle vaikkei hän haluaisi. Tottakai selitän myös että noin ei saa tehdä ja miksi ei saa tehdä, lapsen iän ja ymmärryksen mukaisesti.

[/quote]

No ei ole vielä tullut vastaan tilannetta, jossa poika (3v) olisi töninyt tai muulla tavalla vahingoittanut tai kiusannut muita. Joskus on koittanut ottaa lelun jonkun toisen kädestä, ja sen olemme kieltäneet, ja käskeneet antaa lelun takaisin. Samoin minua tai isäänsä on joskus purrut. Siitä olemme ärähtäneet ja käskeneet lopettaa. Täytyy kyllä myöntää, että olemme hirmu onnekkaita, kun poika on niin fiksu ja kiltti. Uhmakohtauksia on ollut, sellaista täysin järjetöntä kiukkua ja jalan polkemista, mutta nekin ovat menneet ohi rauhallisella, ymmärtäväisellä ja aikuismaisella asennoitumisella. Ehkä olisi vaikeampi olla sylin kautta kasvattava vanhempi, jos lapsi olisi villimpi. Mutta toisaalta, ainakin emme myöskään ole häntä itse villiinnyttäneet kyykyttävällä asenteella.

Ja toki, lapsi on pieni vielä, ja kaikenlaisia ongelmia voi tulla, mutta tuskin hänen perusluonteensa ja temperamenttinsa siitä kovin paljon muuttuu.

[/quote]

Meillä on toinen lapsi melko haastava. Hänellä on voimakas luonne, hän hermostuu helposti, häntä on vaikea rauhoittaa ja hän on impulsiivinen.  Ja juuri tällaisten lasten kanssa tarvitaan ensisijaisesti ohjaamista, keskustelua, empatian opettamista, hyvään vuorovaikutukseen panostamista, lapsen kanssa keskustelua ja asioiden korjaamista. Ei rangaistuksia, joista lapsi ei mitään opi. Ne lukitsevat tilanteen, saavat lapsen tuntemaan itsensä väärinymmärretyksi ja vievät lapselta mahdollisuuden yrittää korjata tekojaan niistä omista taidoistaan käsin. 

Minä olen tosi ylpeä, että meidän monella tavalla vähän hankala lapsemme on kasvamassa sosiaaliseksi ja toiset huomioon ottavaksi ihmiseksi.  Kun ollaan satoja ja taas satoja kertoja käyty läpi, miltä toisesta tuntuu se hänen toimintansa, ja annettu hänen tuottaa toiselle hyvää mieltä ja hyvittää tekonsa, siitä on tullut sellainen malli, että lapsi on oppinut tulkitsemaan toisia ja itseään. Ei olla lähdetty kertomaan että aggressio on pahasta, koska eihän se ole, vaan tärkeä voiman lähde kaikessa elämässä, vaan ollaan opetettu purkamaan sitä omaa turhautumista ja suuttumista muilla keinoilla.

Eli jos helpon lapsen kanssa on helppoa kasvattaa ymmärryksen ja sylittelyn kautta, niin hankalan lapsen kanssa se ei välttämättä ole helppoa mut sitäkin tarpeellisempaa. :)

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:43"]

Se kasvatus jossa lapsille ei aseteta mitään rajoja eikä kieltoja eikä rangaistuksia kasvattaa aikuisia kusipäitä, jotka luulevat olevansa maailman napa. Pitää löytää se kultainen keskitie ja asettaa lapselle rajoja, mutta antaa myös paljon syliä ja rakkautta.

[/quote]       Se on just noin. 

Ja vielä: vain ääliöt eivät käsitä uhmaikää.

Siitä ei pidä tehdä rangaistussysteemiä.

Siinäkin ollaan taas kierteessä.

Seuraan joskus ohimennen tuota supernanny ohjelmaa ja minulle on tullut kuva, että nanny käyttää ihan jatkuvasti ja melkein kaikkien lasten kanssa tuota jäähypenkkiä. Onko sillä mitään muita menetelmiä? Eikös kasvatuksessa voisi käyttää vähän luovuuttakin ja muistaa, että jokaista lasta on kasvatettava tämän luonteen vaatimalla tavalla. Joillekin ja joihinkin tilanteisiin varmasti jäähypenkki on okein ok, mutta ei kaikille ja aina.

Jos väittää että helposti tulistuvalle lapselle ei jäähy sovi, niin hänellä ei ole todellisuudessa helposti tulistuvaa lasta. Raivopää-keskimmäiseni oli pienenä sellainen, että kun kuppi meni nurin, niin häneen ei kontaktia saanut eikä hän halunnut mitään kiinnipito-sylittelyä, vaan siinä keitti vain enemmän yli. Kun lapsi sai rauhoittua _itsekseen_, asiasta voitiin sitten jutella ja antaa sitä syliä. Jos ei ole tällaista lasta kokenut, ei tiedä mitä se on.