Lapsi tarvitsee syliä, ei supernannyn jäähypenkkiä
Oon pitänyt supernannyn metodeista, mutta lastenpsykiatrin mukaan tällainen lapsen rauhoittamistapa onkin haitallista lapselle. Eli itkevää, kiukuttelevaa lasta pitäisikin pitää mielummin sylissä kuin laittaa rauhoittumaan jäähypenkille yms. http://yle.fi/uutiset/lastenpsykiatri_on_vaarallista_ajatella_etta_syli_on_lapselle_palkinto/7104628
Kommentit (70)
Myös muualla on huomioitu jäähypenkin haitalliset vaikutukset. Seuraavassa sanotaan, että jäähypenkin käyttäminen heikentää lapsen itsetuntoa, lapset tuntevat hylkäämisen tunnetta, joo heistä tulee tottelevaisempia mutta myöhemmin itsetunto-ongelmaisempia ja henkisesti tuntevat huonoa oloa itsestään. Artikkelissa on sanottu jopa että "jäähypenkki on pilannut vanhemmuuden". http://www.herald.ie/news/naughty-step-has-ruined-parenting-says-rtes-david-28017372.html
Positiivinen vahvistaminen toimii eläimillä ja lapsilla paljon paremmin keinona ehkäistä ja hoitaa huonoa käytöstä. Tutkittu uudestaan ja uudestaan. Negatiivisella vahvistamisella (jäähypenkki, luunappi tai näkkivän koiran kuonolle läimiäsy) saadaan nopeampia tuloksia, mutta pelokkaampia, passiivisempia ja huonomman itsetunnon omaavia lapsia ja eläimiä. Lukekaapas tästä kritiikkiä jäähypenkistä ja lastenkasvatuksen toimivammista metodeista: http://www.economist.com/news/united-states/21593491-attempts-go-where-calm-and-reasonableness-fear-tread-beyond-naughty-step
Olen tällä palstalla aina vähemmistössä, kun tulee kyse lasten kasvattamisesta positiivisuudella ja sylillä ja rakkaudella. En usko lainkaan häpeärangaistuksiin, arestiin tai eristämiseen (vaikka sitten silmän alla jäähypenkillä). En tavaroiden takavarikoimiseen en ystävien tapaamisen kieltämiseen, en lomamatkan perumiseen kun lapsi on ollut pidäkkeetön.
On mukavaa silti huomata, että en ole ajatuksineni ihan yksin. Meitä on ehkä 5 vastaan 33, mutta uskoisin että hyvällä kasvatetuista lapsista on kasvanut onnellisia, tasapainosia, eettisiä ja sosiaalisia. Nyt kun vanhimmat ovat jo aikusia, saan itsekin heiltä jo palautetta vanhemmuudestani.
Minulla on kokemusta kasvamisesta aikuiseksi perinteisessä kurissa ja kyllä se helposti ajaa itsetunto-ongelmiin ja läheisriippuvuuteen. Lapsissani sen sijaan näen tervettä itsenäisyyttä ja luottamusta omaan itseensä. Se ei ole narsiststa keekoilua maailman huipulla, vaan varmuutta siitä, että ovat riittäviä omana itsenään.
5
Vanhempani olivat todella tiukkoja kasvatuksessani. Eikä siis ollut mitään pahoinpitelyä, vaan enemmän juuri jäähypenkin/kotiarestin tapaisia rangaistuksia. Mä ihan oikeasti pelkäsin jossain vaiheessa vanhempiani. Nuorena aikuisena mua vaivasi ahdistus, johon hain terapiasta apua. Terapian avulla ymmärsin että suuri osa tosta mun ahdistuksesta oli peräisin lapsuudesta. Lapsuuden kodissa opin, että tein usein väärin ja harvemmin oikein. Eli negatiiviseen käytökseen tartuttiin kärkkäästi, joo joskus toki sain kehujakin ja rakastavat vanhemmat olivat noin yleisesti. Kuitenkin tiukka kuri sai aikaan sen, että kivasti riittämättömyyden tunnetta tullut aikuisena. Mieheni puhui seurustelumme aikana siitä, että riidoissa ja eri mielisyyksissä olen kärkäs etsimään syyllistä ja tuntuu että minua on syyllistetty jossain vaiheessa paljon. Siitähän nuo psykiatritkin puhuvat, että tuo jäähypenkki korostaa sitä lapsen syyllisyyttä... Eli et ole ainoa, 25, muutkin täällä uskovat että positiivisemmalla kasvatuksella saa parempia tuloksia in the long run.
Mä en kanssa ole tajunnut miksi siitä uhmakohtauksesta pitää rangaista? Voisiko joku selittää sitä?
Meidän lapsista on yksi ollut sellainen, että kiukkukohtauksessa halunnut rauhoittua yksin. Hän on kyllä osannut ihan siinä kiukussakin ilmaista, että jättäkää mut rauhaan. Ei ole tarvinnut laittaa penkille raivoamaan. Monihan käyttää tuota jäähyä juuri uhman käsittelyyn.
Jotkut käsittää niin, että jos lapsia ei rangaista, niin niillä ei ole rajoja. Totta kai lapsilla on rajat. Mutta kyllä mä koen paljon palkitsevammaksi kasvattaa ohjaamalla ja opettamalla kuin rankaisemalla. Tulee parempia kasvatustuloksia.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 22:42"]
Myös muualla on huomioitu jäähypenkin haitalliset vaikutukset. Seuraavassa sanotaan, että jäähypenkin käyttäminen heikentää lapsen itsetuntoa, lapset tuntevat hylkäämisen tunnetta, joo heistä tulee tottelevaisempia mutta myöhemmin itsetunto-ongelmaisempia ja henkisesti tuntevat huonoa oloa itsestään. Artikkelissa on sanottu jopa että "jäähypenkki on pilannut vanhemmuuden". http://www.herald.ie/news/naughty-step-has-ruined-parenting-says-rtes-david-28017372.html
[/quote]
Kovin hyvä itsetunto ei ole edes mikään hyvä asia. Se on hyvä jos on sellaista pientä herkkyyttä ja epävarmuutta itsestään ja omista ajatuksistaan ja tekemisistään. Jos on oikein hyvä itsetunto niin silloin ihminen on tavallaan vähän ylimielinen ja liian itsevarma eikä välttämättä osaa ottaa huomioon muita ihmisiä samalla tavalla kuin vähän epävarmempi ihminen. Mutta tietenkään ei ole hyvä jos on ihan arka hiirulainen. Kohtuus kaikessa.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 23:23"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 22:42"]
Myös muualla on huomioitu jäähypenkin haitalliset vaikutukset. Seuraavassa sanotaan, että jäähypenkin käyttäminen heikentää lapsen itsetuntoa, lapset tuntevat hylkäämisen tunnetta, joo heistä tulee tottelevaisempia mutta myöhemmin itsetunto-ongelmaisempia ja henkisesti tuntevat huonoa oloa itsestään. Artikkelissa on sanottu jopa että "jäähypenkki on pilannut vanhemmuuden". http://www.herald.ie/news/naughty-step-has-ruined-parenting-says-rtes-david-28017372.html
[/quote]
Kovin hyvä itsetunto ei ole edes mikään hyvä asia. Se on hyvä jos on sellaista pientä herkkyyttä ja epävarmuutta itsestään ja omista ajatuksistaan ja tekemisistään. Jos on oikein hyvä itsetunto niin silloin ihminen on tavallaan vähän ylimielinen ja liian itsevarma eikä välttämättä osaa ottaa huomioon muita ihmisiä samalla tavalla kuin vähän epävarmempi ihminen. Mutta tietenkään ei ole hyvä jos on ihan arka hiirulainen. Kohtuus kaikessa.
[/quote]
Hyvä itsetunto on valitettavasti monessa keskustelussa sekoittunut narsismiin ja piiloteltuun huonoon itsetuntoon. Narsistit ja sellaiset ihmiset, joilla on oikeasti huonompi itsetunto, mutta haluavat sitä piilotella, esiintyvät itsevarmasti. Se tulee ilmi kovanan äänenä ja ehdottomuutena ja sillä että toisia ei kuunnella. Oikeasti hyvän itsetunnon omaavat ihmiset ovat herkkiä kuuntelemaan myös muita ja empaattisia muutenkin.
Minkälainen ihminen ei koskaan tunne syyllisyyttä ja häpeää? Psykopaatti. Luulenpa että sekä täysin alistava, että myös liian hempeilevä kasvatus tuottavat viime kädessä saman tuloksen. Ihmisen, joka ei ole oppinut tuntemaan häpeää eikä syyllisyyttä, tai ihmisen joka torjuu nämä tunteet liiallisina kokonaan. Tämä ON kyökkipsygologiaa, jos tiedät paremmin niin kerro tietämäsi asiallisesti.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 23:27"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 23:23"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 22:42"]
Myös muualla on huomioitu jäähypenkin haitalliset vaikutukset. Seuraavassa sanotaan, että jäähypenkin käyttäminen heikentää lapsen itsetuntoa, lapset tuntevat hylkäämisen tunnetta, joo heistä tulee tottelevaisempia mutta myöhemmin itsetunto-ongelmaisempia ja henkisesti tuntevat huonoa oloa itsestään. Artikkelissa on sanottu jopa että "jäähypenkki on pilannut vanhemmuuden". http://www.herald.ie/news/naughty-step-has-ruined-parenting-says-rtes-david-28017372.html
[/quote]
Kovin hyvä itsetunto ei ole edes mikään hyvä asia. Se on hyvä jos on sellaista pientä herkkyyttä ja epävarmuutta itsestään ja omista ajatuksistaan ja tekemisistään. Jos on oikein hyvä itsetunto niin silloin ihminen on tavallaan vähän ylimielinen ja liian itsevarma eikä välttämättä osaa ottaa huomioon muita ihmisiä samalla tavalla kuin vähän epävarmempi ihminen. Mutta tietenkään ei ole hyvä jos on ihan arka hiirulainen. Kohtuus kaikessa.
[/quote]
Hyvä itsetunto on valitettavasti monessa keskustelussa sekoittunut narsismiin ja piiloteltuun huonoon itsetuntoon. Narsistit ja sellaiset ihmiset, joilla on oikeasti huonompi itsetunto, mutta haluavat sitä piilotella, esiintyvät itsevarmasti. Se tulee ilmi kovanan äänenä ja ehdottomuutena ja sillä että toisia ei kuunnella. Oikeasti hyvän itsetunnon omaavat ihmiset ovat herkkiä kuuntelemaan myös muita ja empaattisia muutenkin.
[/quote]
Ei se noin yksinkertaista ole. Itsetunto on vain yksi ominaisuus, ei se vielä määrittele millainen ihminen on. Ei hyvä itsetunto tee vielä empaattista ja toisista kiinnostunutta saati kärsivällistä.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 23:34"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 23:27"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 23:23"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 22:42"]
Myös muualla on huomioitu jäähypenkin haitalliset vaikutukset. Seuraavassa sanotaan, että jäähypenkin käyttäminen heikentää lapsen itsetuntoa, lapset tuntevat hylkäämisen tunnetta, joo heistä tulee tottelevaisempia mutta myöhemmin itsetunto-ongelmaisempia ja henkisesti tuntevat huonoa oloa itsestään. Artikkelissa on sanottu jopa että "jäähypenkki on pilannut vanhemmuuden". http://www.herald.ie/news/naughty-step-has-ruined-parenting-says-rtes-david-28017372.html
[/quote]
Kovin hyvä itsetunto ei ole edes mikään hyvä asia. Se on hyvä jos on sellaista pientä herkkyyttä ja epävarmuutta itsestään ja omista ajatuksistaan ja tekemisistään. Jos on oikein hyvä itsetunto niin silloin ihminen on tavallaan vähän ylimielinen ja liian itsevarma eikä välttämättä osaa ottaa huomioon muita ihmisiä samalla tavalla kuin vähän epävarmempi ihminen. Mutta tietenkään ei ole hyvä jos on ihan arka hiirulainen. Kohtuus kaikessa.
[/quote]
Hyvä itsetunto on valitettavasti monessa keskustelussa sekoittunut narsismiin ja piiloteltuun huonoon itsetuntoon. Narsistit ja sellaiset ihmiset, joilla on oikeasti huonompi itsetunto, mutta haluavat sitä piilotella, esiintyvät itsevarmasti. Se tulee ilmi kovanan äänenä ja ehdottomuutena ja sillä että toisia ei kuunnella. Oikeasti hyvän itsetunnon omaavat ihmiset ovat herkkiä kuuntelemaan myös muita ja empaattisia muutenkin.
[/quote]
Ei se noin yksinkertaista ole. Itsetunto on vain yksi ominaisuus, ei se vielä määrittele millainen ihminen on. Ei hyvä itsetunto tee vielä empaattista ja toisista kiinnostunutta saati kärsivällistä.
[/quote]
Ei, mutta ei se niinkään yksinkertaista ole, että jos on hyvä itsetunto, se tarkoittiasi että "Jos on oikein hyvä itsetunto niin silloin ihminen on tavallaan vähän ylimielinen ja liian itsevarma eikä välttämättä osaa ottaa huomioon muita ihmisiä" Siihen tuo oli vastaus.
Kaikki rangaistukset ovat sellaisia, että vanhemman pitäisi sopeuttaa se lapseen, tilanteeseen ja olla tilanteessa herkällä korvalla ja sielulla. Rangaistuksen pitäisi olla aina viimeinen keino, kun asiat menee huonosti, syyllinen on yleensä aikuinen, ei lapsi.
Meillä esikoinen on hyvin sosiaalinen ja läheisyyden tarpeinen, jäähypenkki ei toiminut hänelle ollenkaan ja onneksi sen jossain vaiheessa tajusin. Kannustus, positiivisuus, aktiivinen elämä ja selkeä päivärytmi ehkäisevät lähes kaikki ongelmat. Ainoa toimiva rangaistus on telkkari/Ipad kielto, missä onkin tuplahyödyt.
pikkuveljelle taas jäähyt toimivat jossain vaiheessa. Varoittaminen: nyt sanon viimeisen kerran nätisti tai vielä parempi, lasken kolmeen ja sitten sinun ... 1,2,3, toimivat aivan loistavasti vielä 5 vuotiaana.
Meillä on joitain aivan ehdottomia sääntöjä, niin kuin että toisia ei saa satutaan, ei vahingossa, ei leikillään ja jos jotain sattuu, se on vakava paikka. Muuten mennään tilanteen mukaan.
Meillä ainakin on kahden tyyppistä "häiriökäytöstä" taaperolla. Leikki-ikäinen saattaa raapia tai purra esimerkiksi siskoaan ilman syytä kestokiellosta huolimatta, josta lentää jäähylle miettimään hetkeksi. Samoin joskus tekee pahojaa ja useasta kiellosta huolimatta ei tottele -> jäähylle. Asia puhutaan ja esimerkiksi puremista saa pyytää anteeksi.
Sitten taas toinen ongelmakäytöstyyppi on enemmän sellainen, että lapsella on kaikki huonosti. Ensin ei saa mennä jostain ovesta sisään ekana, saa hepulin. Seuraavaksi suuttuu, kun ei auteta kenkiä pois, mutta sitten taas pipoa ei olisi saanut ottaa jne. Sellaista olematonta kiukuttelua ilman syytää. Se jatkuu ja jatkuu, vaikka kuinka tyynnyttelisi, kunnes suuttuu jostain kiellosta tai meidän toimesta niin, että huutaa jossain täysillä. Silloin käyn yleensä kysymässä, että haluaako syliin. Vastaa siihen, että "mene pois", jolloin yleensä menen minuutiksi pois, jonka jälkeen kysyn uudelleen. Sitten nyökyttää itkuisena ja mennään istuskelemaan yhteen vakinojatuoliin. Silittelen ja alan jutella muita asioita. Yleensä siitä piristyy ja koko homma voidaan unohtaa. Joskus ei halua syliin toisellakaan kertaa, jolloin otan väkisin. (saa varoa, ettei heilauta päällä mustaa silmää) Sitten pidän sylissä hetken väkisin ja juttelen rauhoittavasti. Yleensä kiinnitän huomion muualle ja vaihdetaan aihetta kokonaan. Ikävä unohtuu ja lapsi säilyttää kasvonsa.:) Rauhoittuminen ilman mun apua ei oikein onnistu kuin joskus pitkällä viiveellä. Olen miehellekin sanonut, että tuon kiukkukohtauksen puskettua päälle on turha hermostua vaan pitää pysähtyä hetkeksi (vaikka olisi kiire) ja ottaa se lapsi syliin. Se on pari minuuttia ja aurinko on palannut loppupäiväksi ja yleensä vielä muutamaksi seuraavaksikin.
34, hyvin sanottu tuo, että lapsi "saa säilyttää kasvonsa". Ymmärrän täysin mitä tarkoitat.
Mä en voi ymmärtää miten toi ei oo itsestään selvyys ihan jokaiselle?! Tietenkään lapsen ei voi antaa pompotella vanhempia mutta syli pitää aina olla avoin!! Johan se on opittu lukion psykologiassa (ketkä lukion käyvivät) että pienen lapsen (joka ei vielä osaa säädellä omia tunteitaan) kehitykselle on ehdottoman tärkeää että tämä voi luottaa siihen että kun tunteet kihahtavat yli, vanhempi/joku muu vastuussa oleva henkilö, osaa hänet rauhoittaa. Lapsella ei yksinkertaisesti ole valmiuksia tähän. Jos huutavan lapsen laittaa yksin huoneeseen, hän toden näköisesti vaan huutaa huutamistaan kunnes väsyy ja nukahtaa.
Lapsille pitää luoda paitsi turvallinen ympäristö, myös turvallinen olo ja oikeus myös negatiivisiin tunteisiin. Niistä ei pidä rankaista, vaan mielummin rauhoittaa ja opettaa käsittelemään niitä muuten kuin kiukuttelemalla!!
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 23:01"]
Olen tällä palstalla aina vähemmistössä, kun tulee kyse lasten kasvattamisesta positiivisuudella ja sylillä ja rakkaudella. En usko lainkaan häpeärangaistuksiin, arestiin tai eristämiseen (vaikka sitten silmän alla jäähypenkillä). En tavaroiden takavarikoimiseen en ystävien tapaamisen kieltämiseen, en lomamatkan perumiseen kun lapsi on ollut pidäkkeetön.
On mukavaa silti huomata, että en ole ajatuksineni ihan yksin. Meitä on ehkä 5 vastaan 33, mutta uskoisin että hyvällä kasvatetuista lapsista on kasvanut onnellisia, tasapainosia, eettisiä ja sosiaalisia. Nyt kun vanhimmat ovat jo aikusia, saan itsekin heiltä jo palautetta vanhemmuudestani.
Minulla on kokemusta kasvamisesta aikuiseksi perinteisessä kurissa ja kyllä se helposti ajaa itsetunto-ongelmiin ja läheisriippuvuuteen. Lapsissani sen sijaan näen tervettä itsenäisyyttä ja luottamusta omaan itseensä. Se ei ole narsiststa keekoilua maailman huipulla, vaan varmuutta siitä, että ovat riittäviä omana itsenään.
Positiivinen vahvistaminen toimii eläimillä ja lapsilla paljon paremmin keinona ehkäistä ja hoitaa huonoa käytöstä. Tutkittu uudestaan ja uudestaan. Negatiivisella vahvistamisella (jäähypenkki, luunappi tai näkkivän koiran kuonolle läimiäsy) saadaan nopeampia tuloksia, mutta pelokkaampia, passiivisempia ja huonomman itsetunnon omaavia lapsia ja eläimiä. Lukekaapas tästä kritiikkiä jäähypenkistä ja lastenkasvatuksen toimivammista metodeista: http://www.economist.com/news/united-states/21593491-attempts-go-where-calm-and-reasonableness-fear-tread-beyond-naughty-step
[/quote]
Vaikea näin lapsettomana sanoa kun omat kokemukset rajalliset, mutta uskon silti myös kasvattamiseen palkitsemalla, ei kurittamalla.
Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.
Jäähypenkki ja syli ei ole mikään JOKOTAI-asetelma!
Lapsi tarvitsee sekä rajoja että rakkautta. Pitää olla seurauksia mutta tietenkään rangaistuksiakaan ei pidä vetää yli, eikä elämän pidä koostua pelkistä rangaistuksista. Yhtälailla pitää muistaa näyttää rakkautta, kehua ja antaa positiivisia kokemuksia.
Esimerkiksi
"Lapsuuden kodissa opin, että tein usein väärin ja harvemmin oikein. Eli negatiiviseen käytökseen tartuttiin kärkkäästi, joo joskus toki sain kehujakin ja rakastavat vanhemmat olivat noin yleisesti. Kuitenkin tiukka kuri sai aikaan sen, että kivasti riittämättömyyden tunnetta tullut aikuisena." (26)
Kasvatuksessasi mielestäni viestisi perusteella kuri ja positiiviset kokemukset eivät ole olleet tasapainossa. Surullista, mutta en silti tekisi oletusta että kuri ja rajat on pahasta.
Mitä supernannyyn tulee, mielestäni monikaan ei osaa hänen menetelmiään käyttää oikein ja siksi eivät ymmärrä/saa toivottuja tuloksia. Pitää ymmärtää miksi tehdään mitäkin ja miten pienetkin asiat vaikuttavat ja miksi.
"Supernannyn ohje on että jäähypenkillä pitää olla lopppuun asti, vaikka lapsi pyytäisi syliin. Monesto on ohjelmassa lapsi PYYTÄNYT syliin ja nannyn vastaus on äidille olut että "älä päästä, pitää istua jäähypenkillä loppuuun asti yms. " (17)
Tässä on mun mielestä kyse siitä että lapsi tietenkin kokeilee miten jäähystä lipsuttaisiin. Ehkä ekalla kerralla motiivi voi oikeasti olla syli, mutta kun huomaa että syliin pyytämällä ei tarvitse istua jäähyllä niin koko idea on mennyttä. Valikoivan suodattimen läpi ei vissiin ole mennyt että supernanny myös opettaa että jäähyn ja anteeksipyynnön jälkeen halataan/pussataan ja jatketaan elämää eikä jäädä enää märehtimään.
Supernanny opettaa ohjelmissaan myös kuinka tärkeää lapsille on saada aikaa ja huomiota vanhemmiltaan ja miten se on suoraan verrannollista siihen kuinka lapsi käyttäytyy (esim vanhempi alkaa lipsua yhteisistä hetkistä tai on liian kireä ja lapsi reagoi siihen palaamalla vanhoihin tapoihin ja käyttäytymällä huonosti).
Tottakai pitää pyrkiä kasvattamaan positiivisen kautta eikä päästää tilanteita aina siihen pisteeseen että tarvitaan rangaistuksia. Kaikesta ei myöskään pidä tehdä valtataistelua, lapsilla on oltava tilaa. Tämäkin on ollut supernannyssa, siinä äiti sai palautetta kun uhkaili jäähyllä ja laittoi jäähylle kun lapset leikkivät kahluualtaassa ja äidin vaatimukset olivat kohtuuttomia (ei saanut roiskua vettä yhtään).
En sano että supernanny olisi yhtä kuin pyhä totuus, olen myös joissain asioissa ollut eri mieltä. Mutta monessa asiassa hänellä on myös viisaita mielipiteitä ja oikeasti toimivia metodeja.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 23:56"]
Meillä ainakin on kahden tyyppistä "häiriökäytöstä" taaperolla. Leikki-ikäinen saattaa raapia tai purra esimerkiksi siskoaan ilman syytä kestokiellosta huolimatta, josta lentää jäähylle miettimään hetkeksi. Samoin joskus tekee pahojaa ja useasta kiellosta huolimatta ei tottele -> jäähylle. Asia puhutaan ja esimerkiksi puremista saa pyytää anteeksi.
Sitten taas toinen ongelmakäytöstyyppi on enemmän sellainen, että lapsella on kaikki huonosti. Ensin ei saa mennä jostain ovesta sisään ekana, saa hepulin. Seuraavaksi suuttuu, kun ei auteta kenkiä pois, mutta sitten taas pipoa ei olisi saanut ottaa jne. Sellaista olematonta kiukuttelua ilman syytää. Se jatkuu ja jatkuu, vaikka kuinka tyynnyttelisi, kunnes suuttuu jostain kiellosta tai meidän toimesta niin, että huutaa jossain täysillä. Silloin käyn yleensä kysymässä, että haluaako syliin. Vastaa siihen, että "mene pois", jolloin yleensä menen minuutiksi pois, jonka jälkeen kysyn uudelleen. Sitten nyökyttää itkuisena ja mennään istuskelemaan yhteen vakinojatuoliin. Silittelen ja alan jutella muita asioita. Yleensä siitä piristyy ja koko homma voidaan unohtaa. Joskus ei halua syliin toisellakaan kertaa, jolloin otan väkisin. (saa varoa, ettei heilauta päällä mustaa silmää) Sitten pidän sylissä hetken väkisin ja juttelen rauhoittavasti. Yleensä kiinnitän huomion muualle ja vaihdetaan aihetta kokonaan. Ikävä unohtuu ja lapsi säilyttää kasvonsa.:) Rauhoittuminen ilman mun apua ei oikein onnistu kuin joskus pitkällä viiveellä. Olen miehellekin sanonut, että tuon kiukkukohtauksen puskettua päälle on turha hermostua vaan pitää pysähtyä hetkeksi (vaikka olisi kiire) ja ottaa se lapsi syliin. Se on pari minuuttia ja aurinko on palannut loppupäiväksi ja yleensä vielä muutamaksi seuraavaksikin.
[/quote]
Onpa hyvä teksti! Juuri näin mun mielestä esim tuota jäähyä pitää käyttää!
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 22:14"]
Supernannyn ohje on että jäähypenkillä pitää olla lopppuun asti, vaikka lapsi pyytäisi syliin. Monesto on ohjelmassa lapsi PYYTÄNYT syliin ja nannyn vastaus on äidille olut että "älä päästä, pitää istua jäähypenkillä loppuuun asti yms.". Ja tuo metodi on lastenpsykiatrin mielestä haitallinen.
[/quote]
Lastenpsykiatrit eivät tiedä kasvattamisesta mitään. Tuo juttu todisti sen täydellisesti. Meillä on koulut täynnä tuolla kasvatusmetodilla kasvaneita lapsia. Ne on surkea käytöksisiä, sosiopaattisia valehtelevia kriminaalin alkuja.
Suomessa on yhdet huonokäytöksisimmät koululaiset maailmassa.
Kyllä itse olisin valinnut tuollaisen jäähypenkin paljon mieluummin kuin remmistä paljaalle pepulle! Kyllä lapsen pitää oppia käsittelemään pettymyksiä. Elämässä ei aina saa kaikkea mitä haluaa, ei edes äidin syliä. Lellittelyllä kasvatetaan näitä vellihousuja, joita pitää vuosikymmeniä ymmärtää, varmaan eläkeikäisinäkin vielä heitä pitää ymmärtää siksi, kun ovat jo niin vanhoja, vaikka päivääkään ei ole tehty työtä, kun äiti paapo pilalle. Äiti pyytää siivoamaan lapsen sotkuisen huoneen, saakin vaan uhmakkaita kieltolauseita ja kitinää, niin pitäisikö ottaa syliin ja lässyttää, että siivoo ny... no ei sitten, jos et jaksa... kyllä sen muksun on parempi ottaa pieni jäähy, jotta saa aikaa ajatella itsekseen, että mikä kannattaa ja mikä ei.
Ite sain pienenä tukistuksia, luunappeja, selkäsaunoja, jolla on pidetty kurissa ja nuhteessa. Muistan vieläkin viimeisen kerran, kun meinasin saada selkääni, mutta käperryin maahan ja huusin vain armoa, armoa, en enää ikinä tee sitä (en edes muista, mitä pahaa olin tehnyt)!! Sen jälkeen en enää saanut selkääni, mutta suullista nuhdetta on sitten tullut senkin edestä, vieläkin sitä saan, vaikka ikää jo reilusti yli 30 vuotta.
Lapsen loputon ymmärtäminen silloin, kun lapsi on tottelematon, vie takuulla suohon. En minäkään kaikkia lakeja ymmärrä, mutta silti niitä noudatan ja jos en noudata, niin varmasti on poliisi puhuttelemassa. Jos lapsi saa käsityksen, että kaikki hänen tekonsa (ne pahatkin) on hyväksyttäviä, niin mitä tapahtuu, jos tämä lapsi 20 vuoden päästä pitää hyväksyttävänä, vaikka tönästä pyöräilijä auton alle...