Lue keskustelun säännöt.
Ennen vanhaan opetettiin että on tärkeää olla töissä koko elämä ja saada aikaan katkeamaton työura. Onko enää näin?
06.11.2020 |
Ajateltiin ikään kuin että työ ja työpaikka on se ihmisen ja kansalaisen mitta. Työttömyys oli pahin asia josta piti päästä eroon kuin likaisista kalsareista. Työnvieroksujia paheksuttiin ja loisiksi kutsuttiin. Elämän tarkoitus oli eläkekahvit. Onko tämä ajattelumalli jo vanhanaikainen?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Oman havaintoni mukaan pitkään samassa työpaikassa olleet ovat nykyään ns. työelämässä jälkeenjääneitä, varsinkin jos ovat julkisella sektorilla. Muutosvastarinta on valtavaa. Itse olen ollut nykyisessä työpaikassani 10 vuotta ja nyt tuntuu, että pitäisi vielä kehittyä, mutta ikää voi olla jo liikaa vaihtaa. Mutta tämä vs. julkissektori, missä olen myös ollut, kehittyä on pitänyt koko ajan ja isojakin muutoksia tulee jatkuvalla syötöllä. Julkisella puolella itketään jos vähänkin vanhoja toimintatapoja pitää muuttaa.
Suurimmalla osalla aukottoman työuran omaavista on ollut lukuisia työpaikkoja ja vain lähinnä jossain tehdastyössä voi tehdä pitkän työuran samassa paikassa. Pienellä paikkakunnalla ei edes ole muuta vaihtoehtoa koska työnantajia on vain tuo yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman havaintoni mukaan pitkään samassa työpaikassa olleet ovat nykyään ns. työelämässä jälkeenjääneitä, varsinkin jos ovat julkisella sektorilla. Muutosvastarinta on valtavaa. Itse olen ollut nykyisessä työpaikassani 10 vuotta ja nyt tuntuu, että pitäisi vielä kehittyä, mutta ikää voi olla jo liikaa vaihtaa. Mutta tämä vs. julkissektori, missä olen myös ollut, kehittyä on pitänyt koko ajan ja isojakin muutoksia tulee jatkuvalla syötöllä. Julkisella puolella itketään jos vähänkin vanhoja toimintatapoja pitää muuttaa.
Oikeastiko? Miksi ihmeessä julkisella sektorilla digiloikka eli etätyöt onnistui tuosta vain, yksityisellä ei sitten millään?
Ei ennen pitkä työura ollut tavoite. Tavoite oli elättää itsensä mielekkäällä tavalla. Ennen ei sossusta saanut kaikkea haluamaansa, ei ollut kelagoldia eikä asumistukea. Jos ei ollut töissä, ei saanut työttömyysetuutta vaan piti mennä kerjuulle eli pyytää, että muut elättävät. Enää ei pyydetä, nyt otetaan.
Jokaisen työssäkäymättömän elättää joku, joka käy töissä.
Vierailija kirjoitti:
Mut on kasvatettu noun (s -60) ja omat lapseni olen kasvattanut samoin.
Työ ei ole koko elämä mutta sillä maksetaan se elämä mitä halutaan. Vain ja ainoastaan omalla rahalla.
En ikinä hyväksyisi sitä että oma perheenjäsen olisi ns elämäntapaluuseri.
Työttömyys (tai sairaus) voi kohdata ketä tahansa mutta töitä löytyy kyllä ennemmin tai myöhemmin jos haluaa.
Olen sinun ikäluokkaasi, s. -60, ja itselläni on kymmenien vuosien (!) hyvä ura samalla työnantajalla.
Mutta mulla on se käsitys, että nuoret jo ajattelee toisin. Välillä tehdään töitä, välillä sitten harrastetaan tai matkustetaan. Lähipiirissäni on nuori, joka vartavasten opiskeli ammatin, jossa työllisyys on taattu nimenomaan sen takia, että voi tehdä määräaikaisia työsuhteita ja pitää välillä taukoa ja harrastaa. Tyttäreni suunnittelee vuoden-parin irtiottoa ja maailmanympärimatkaa.
Nämä nuoret samalla säästävät ja sijoittavat näitä irtiottoja varten, säästävät jo myös eläkettä varten.
Vierailija kirjoitti:
Ei.
Olen vaihdellut työpaikkoja ihan huvikseni. Ihan mahdoton ajatus olla töissä kolmea vuotta pidempään samassa paikassa. Myös palkka vaikuttanut. Lähden aina sinne missä parhaiten maksetaan.
Eivät työpaikan vaihtaminen ja aukoton työura ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoaja vaan nimenomaan aikaisempi normi. Työssä käytiin ja kun uusi työsopimus oli allekirjoitettu niin irtisanouduttiin ja vaihdettiin seuraavaan ilman kuukausien tai vuosien hermolomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman havaintoni mukaan pitkään samassa työpaikassa olleet ovat nykyään ns. työelämässä jälkeenjääneitä, varsinkin jos ovat julkisella sektorilla. Muutosvastarinta on valtavaa. Itse olen ollut nykyisessä työpaikassani 10 vuotta ja nyt tuntuu, että pitäisi vielä kehittyä, mutta ikää voi olla jo liikaa vaihtaa. Mutta tämä vs. julkissektori, missä olen myös ollut, kehittyä on pitänyt koko ajan ja isojakin muutoksia tulee jatkuvalla syötöllä. Julkisella puolella itketään jos vähänkin vanhoja toimintatapoja pitää muuttaa.
Suurimmalla osalla aukottoman työuran omaavista on ollut lukuisia työpaikkoja ja vain lähinnä jossain tehdastyössä voi tehdä pitkän työuran samassa paikassa. Pienellä paikkakunnalla ei edes ole muuta vaihtoehtoa koska työnantajia on vain tuo yksi.
Valtio ja kuntasektori on täynnä virkoja ja toimia pitkine urineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut on kasvatettu noun (s -60) ja omat lapseni olen kasvattanut samoin.
Työ ei ole koko elämä mutta sillä maksetaan se elämä mitä halutaan. Vain ja ainoastaan omalla rahalla.
En ikinä hyväksyisi sitä että oma perheenjäsen olisi ns elämäntapaluuseri.
Työttömyys (tai sairaus) voi kohdata ketä tahansa mutta töitä löytyy kyllä ennemmin tai myöhemmin jos haluaa.
Olen sinun ikäluokkaasi, s. -60, ja itselläni on kymmenien vuosien (!) hyvä ura samalla työnantajalla.
Mutta mulla on se käsitys, että nuoret jo ajattelee toisin. Välillä tehdään töitä, välillä sitten harrastetaan tai matkustetaan. Lähipiirissäni on nuori, joka vartavasten opiskeli ammatin, jossa työllisyys on taattu nimenomaan sen takia, että voi tehdä määräaikaisia työsuhteita ja pitää välillä taukoa ja harrastaa. Tyttäreni suunnittelee vuoden-parin irtiottoa ja maailmanympärimatkaa.
Nämä nuoret samalla säästävät ja sijoittavat näitä irtiottoja varten, säästävät jo myös eläkettä varten.
Teen sossualalla keikkaa ja sijaisuuksia juuri näistä syistä!
Ikää on tosin jo 46v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman havaintoni mukaan pitkään samassa työpaikassa olleet ovat nykyään ns. työelämässä jälkeenjääneitä, varsinkin jos ovat julkisella sektorilla. Muutosvastarinta on valtavaa. Itse olen ollut nykyisessä työpaikassani 10 vuotta ja nyt tuntuu, että pitäisi vielä kehittyä, mutta ikää voi olla jo liikaa vaihtaa. Mutta tämä vs. julkissektori, missä olen myös ollut, kehittyä on pitänyt koko ajan ja isojakin muutoksia tulee jatkuvalla syötöllä. Julkisella puolella itketään jos vähänkin vanhoja toimintatapoja pitää muuttaa.
Tämän takia en koskaan halua olla missään julkisella puolella. Järki lähtisi. Ero on aivan valtava.
Takana ovat ne ajat, jolloin julkisella puolella oltiin. Ainakaan niissä töissä, missä työtä tehdään omin käsin ja jaloin. Pomoporras toki vielä saa palkkaa ja etuisuuksia oleilemalla sekä hömppäkonsulttien oppeja apinoimalla. Ikävä kyllä, suuri(n) osa noista konsulttien kauppaamista "vanhojen toimintatapojen muutoksista" vie työn tehokkuutta ja tuottavuutta taakse päin, joten siksi pitkän työkokemuksen omaavat eivät enää jaksa innostua niistä "uudistuksista".
Työkokemusta on karttunut sekä julkiselta että yksityiseltä puolelta. Suurin ero näiden sektoreiden välillä on se, että pari vuotta sitten yksityisellä kokeillut ja huonoiksi havaitut "uudistukset" käyvät hyvin kaupaksi julkisen pikkupomoille, joilla on päähänpinttymänä uudistuminen uudistumisen vuoksi. Esimerkiksi tutkitusti työntuottavuutta heikentävät avokonttorit/maisemakonttorit: Niitä nyt ympäri Suomen kaupunkien työtiloiksi myydään.
Monitilatyöympäristöihin siirtymisessä on pitkälti kyse valtionhallinnon säästöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman havaintoni mukaan pitkään samassa työpaikassa olleet ovat nykyään ns. työelämässä jälkeenjääneitä, varsinkin jos ovat julkisella sektorilla. Muutosvastarinta on valtavaa. Itse olen ollut nykyisessä työpaikassani 10 vuotta ja nyt tuntuu, että pitäisi vielä kehittyä, mutta ikää voi olla jo liikaa vaihtaa. Mutta tämä vs. julkissektori, missä olen myös ollut, kehittyä on pitänyt koko ajan ja isojakin muutoksia tulee jatkuvalla syötöllä. Julkisella puolella itketään jos vähänkin vanhoja toimintatapoja pitää muuttaa.
Tämän takia en koskaan halua olla missään julkisella puolella. Järki lähtisi. Ero on aivan valtava.
Takana ovat ne ajat, jolloin julkisella puolella oltiin. Ainakaan niissä töissä, missä työtä tehdään omin käsin ja jaloin. Pomoporras toki vielä saa palkkaa ja etuisuuksia oleilemalla sekä hömppäkonsulttien oppeja apinoimalla. Ikävä kyllä, suuri(n) osa noista konsulttien kauppaamista "vanhojen toimintatapojen muutoksista" vie työn tehokkuutta ja tuottavuutta taakse päin, joten siksi pitkän työkokemuksen omaavat eivät enää jaksa innostua niistä "uudistuksista".
Työkokemusta on karttunut sekä julkiselta että yksityiseltä puolelta. Suurin ero näiden sektoreiden välillä on se, että pari vuotta sitten yksityisellä kokeillut ja huonoiksi havaitut "uudistukset" käyvät hyvin kaupaksi julkisen pikkupomoille, joilla on päähänpinttymänä uudistuminen uudistumisen vuoksi. Esimerkiksi tutkitusti työntuottavuutta heikentävät avokonttorit/maisemakonttorit: Niitä nyt ympäri Suomen kaupunkien työtiloiksi myydään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monitilatyöympäristöihin siirtymisessä on pitkälti kyse valtionhallinnon säästöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman havaintoni mukaan pitkään samassa työpaikassa olleet ovat nykyään ns. työelämässä jälkeenjääneitä, varsinkin jos ovat julkisella sektorilla. Muutosvastarinta on valtavaa. Itse olen ollut nykyisessä työpaikassani 10 vuotta ja nyt tuntuu, että pitäisi vielä kehittyä, mutta ikää voi olla jo liikaa vaihtaa. Mutta tämä vs. julkissektori, missä olen myös ollut, kehittyä on pitänyt koko ajan ja isojakin muutoksia tulee jatkuvalla syötöllä. Julkisella puolella itketään jos vähänkin vanhoja toimintatapoja pitää muuttaa.
Tämän takia en koskaan halua olla missään julkisella puolella. Järki lähtisi. Ero on aivan valtava.
Takana ovat ne ajat, jolloin julkisella puolella oltiin. Ainakaan niissä töissä, missä työtä tehdään omin käsin ja jaloin. Pomoporras toki vielä saa palkkaa ja etuisuuksia oleilemalla sekä hömppäkonsulttien oppeja apinoimalla. Ikävä kyllä, suuri(n) osa noista konsulttien kauppaamista "vanhojen toimintatapojen muutoksista" vie työn tehokkuutta ja tuottavuutta taakse päin, joten siksi pitkän työkokemuksen omaavat eivät enää jaksa innostua niistä "uudistuksista".
Työkokemusta on karttunut sekä julkiselta että yksityiseltä puolelta. Suurin ero näiden sektoreiden välillä on se, että pari vuotta sitten yksityisellä kokeillut ja huonoiksi havaitut "uudistukset" käyvät hyvin kaupaksi julkisen pikkupomoille, joilla on päähänpinttymänä uudistuminen uudistumisen vuoksi. Esimerkiksi tutkitusti työntuottavuutta heikentävät avokonttorit/maisemakonttorit: Niitä nyt ympäri Suomen kaupunkien työtiloiksi myydään.
Vaan kun se "monitila" eli avokonttori ei säästä mitään. aiheuttaa vain stressiä ja loputonta ajatuksen katkeilua, jotka kumpikin ovat myrkkyä työteholle ja työn tuottaviuudelle. Mokailun määrä kasvaa. Miten siinä säästetään?
No, esimerkiksi valtion ja kaupungin puolella ei ole enää samalla lailla tiedossa kivoja vakiovirkoja, joihin pääsi kunhan oli kouluttanut itsensä riittävän pitkälle. Samoin isot yksityiset firmat taitavat laittaa porukkaa pellolle joko suhdannevaihtelujen takia tai parantaakseen kannattavuutta vähentämällä työntekijöitä. Ei siinä taideta kysyä onko joku sitoutunut työhönsä vaiko ei.