Totuus Iranin rauhansuunnitelmasta!

Samaan aikaan, kun Israel jatkaa operaatiotaan Libanonissa, USA:n on määrä aloittaa neuvottelut Iranin kanssa Islamabadissa. Niitä isännöi siis Pakistan, jolla on hallussaan islamilaisen maailman ensimmäinen ydinpommi.

Pakistanin ydinasehistoria alkoi niin, että se harhautti koko maailmaa antamalla vääriä tietoja ydinohjelmastaan. Sen turvin Pakistan onnistui kehittämään ensimmäisen ydinaseensa v. 1998. Ojelman arkkitehti Abdul Qadeer Khan perusti myöhemmin "mustan pörssin verkoston", joka levitti ydinteknologiaa ja siihen liittyvää ssiantuntemusta moniin maihin, mm. Iraniin.

2000-luvun alussa hän toimitti Iranille satoja P-1- ja P-2 -sentrifugeja toimintakaavioineen ja tarkkoine käyttötietoineen. Ja niitähän Iran tarvitsi saadakseen ydinohjelmansa käynnistetyksi.

Pakistan opetti Irania "ostamaan aikaa" länsimailta ja rakentamaan maanalaisia tuotantolaitoksia sekä neuvoi miten siirrytään sanktioista pelotteen käyttämiseen, kun ydinasevalmius on lähestymässä.

Tämä sama Pakistan, jonka ansiota Iranin ydinasekehittely suurelta osin on, pitää nyt itseään "neutraalina sovittelijana" USA:n ja Iranin välillä. Miksi? Ajaakseen omia etujaan: sillä on pitkä yhteinen raja Iranin kanssa, merkittävänkokoinen shialaisväestö, paha talouskriisi ja halu saada USA:lta jatkossakin avustuksia "vakauden" vastineeksi. Samalla se yrittää välttyä sanktioilta ollessaan Iranin kumppani. Sen roolissa ei ole niinkään kyse sovittelusta kuin sen tahallisesta hämärtämisestä, kuinka paljon Iranilla on vielä ydinvalmiuksista jäljellä.

Iran hakee hengähdystaukoa jatkaakseen rikastamista. Pakistan hakee hyväksyntää ja talouden parantumista. USA haluaa saada näkyvyyttä mieluummin diplomatian edistäjänä kuin suorissa koflikteissa.

Kaikki osapuolet ymmärtävät toistensa lähtökohdat - ja kaikki myös tietävät kuka milloinkin huijaa ja ketä. Keskeinen kysymymys on se, päättääkö Trump katsoa joitakin huijauksia läpi sormien saadakseen sopimuksen aikaan.

Israelin johtopäätökset ovat selvät. Pakistanin takuisiin ei voi luottaa. "Kahden viikon aselepoon" ei voi luottaa. Kentän todellisuus, rikastaminen, ohjukset ja sijaisarmeijat, painavat vaa'assa enemmän kuin minkäänlainen Islamabadissa solmittu sopimus. Maasta, joka on mahdollistanut Iranin ydinasevalmiuden, ei voi yhtäkkiä tulla Iranin portinvartija. Geopolitiikassa ei ole ystäviä vaan pelkkiä etunäkökohtia. Israelin edun on tässä oltava se, ettei Iran saa ydinasetta. Tässä asetelmassa se voi tarkoittaa säröä suhteessa Trumpin hallintoon, jos hän ajautuisi Pakistanin virittämään ansaan.

Shlomo Filber, israelilainen lakimies, entinen viestintäministeriön pääjohtaja