Voitteko vääntää mulle rautalangasta mitä teen väärin?

Kenelle te tilitätte elämänne superihania asioita?

Mä olen onnellinen ja koen, että mulla menee useimmilla elämänalueilla hyvin, eikä mulla kyllä ole tuollaista ongelmaa. Tyypillisesti jos joku kysyy kuulumisia niin sanon tosiaan, että sitä samaa, ei ole tapahtunut mitään mullistavaa, ja sitten aletaan puhua elämästä/ihmisistä/työstä/lapsista/taiteesta/harrastuksista/you name it.

En kyllä ole koskaan kuullut, että joku loukkaantuisi siitä, ettei kerro tuon syvällisemmin asioista kuin "ihan hyvää". Sehän on vähän sellainen vitsikin, että jos näkee toista useammin kuin kerran vuodessa niin yleensä ei ole ehtinyt tapahtua mitään mainitsemisen arvoista.

Joo tietty jos olen juuri ollut kivassa reissussa niin kerron siitä (käyn keskimäärin kerran vuodessa). Joten jos matkustelet koko ajan ja sulla on tyyliin joka kuukausi kerrottavaa ihan mahtavasta lomasta niin se voi toki herättää kateutta.

Mutta konkreettisesti mitä voisin sanoa, mikä ei ainakaan herätä kateutta:

-hyvää kuuluu. Oltiin katsomassa se ja se elokuva, ootko nähnyt? Tykkäsitkö?

-hyvää vain, sitä samaa. Oon palannut nyt vauva-ajan jälkeen harrastukseeni, ja se on tosi kivaa (tässä voi kertoa tarkemmin harrastuksesta, jos toinen kysyy)

-hyvää kuuluu. Töissä on nyt vähän raskasta, kun on useampi projekti päälekkäin. (voi kertoa tarkemmin töistä, jos toinen kysyy/vaikuttaa kiinnostuneelta).

61, kiitos!

-ap

Vaikutat hieman pyrkyriltä sen perusteella, miten ilmaiset itseäsi. Nosti myös hieman niskakarvat pystyyn tuo ajattelutapasi, että vähemmän pröystäilevä vaihtoehto hienolle skumpalle on olut. Ihan kuin ei olisi mitään välimuotoja?

Sanot, että kaipaat keskusteluilta syvyyttä. Näin tekstin perusteella vaikuttaa kuitenkin että olet ennemmin pinnallinen, kaiken täytyy olla hienoa tai luksusta etkä osaa eläytyä tavallisten ihmisten ongelmiin. Omien saavutusten hehkutus kerrasta toiseen ei ole keskustelua.

Et varmaankaan tarkoita tällä kaikella pahaa, mutta niin kauan kun nostat oman elämäntyylisi muiden yläpuolelle ja hehkutat luksusta, muut näkevät sinut rasittavana.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 14:22"]

Vaikutat hieman pyrkyriltä sen perusteella, miten ilmaiset itseäsi. Nosti myös hieman niskakarvat pystyyn tuo ajattelutapasi, että vähemmän pröystäilevä vaihtoehto hienolle skumpalle on olut. Ihan kuin ei olisi mitään välimuotoja?

Sanot, että kaipaat keskusteluilta syvyyttä. Näin tekstin perusteella vaikuttaa kuitenkin että olet ennemmin pinnallinen, kaiken täytyy olla hienoa tai luksusta etkä osaa eläytyä tavallisten ihmisten ongelmiin. Omien saavutusten hehkutus kerrasta toiseen ei ole keskustelua.

Et varmaankaan tarkoita tällä kaikella pahaa, mutta niin kauan kun nostat oman elämäntyylisi muiden yläpuolelle ja hehkutat luksusta, muut näkevät sinut rasittavana.

[/quote]

Oletin, että pointti tulee esille ilman, että luettelen hinnastosta kaiken skumpan ja hanaoluen väliltä (jota juon itsekin, olut on mieleisin alkoholijuoma).

En tunnista itseäni tekstistä ollenkaan. Selvennykseksi, että materiaalinen elämäni on hyvin pieni osa elämäni onnesta. Esimerkiksi työni on pikkeuksellisen mielenkiintoista ja haastavaa. Avioliitossani menee erinomaisesti ja miestäni yrittävän monet naiset viedä. Kuten myös minua häneltä, jos näin sopii sanoa. Lemmikilleni ei ole vaikeaa löytää hoitopaikka koska on niin hyväkäytöksinen ja suloinen. Terveyteni on erinomainen jne jne.

En jaksaisi jatkuvasti todistella miten pyrin olemaan empaattinen ja kuunteleva ystävä ja arvostan teenjuontia villasukat jalassa myös jutellen vaikka rakkauden eri ilmenemismuodoista.

-ap

Kyllä on siskolla ongelma. Minulla taas  pikemminkin päinvastainen. Ei oikein viitsisi kertoa, miten päin persettä menee.

Minulla on päinvastainen tilanne kuin sinulla, ap.
Minun elämässä kaikki on suoraan sanottuna päin helvettiä.
Ja voin myöntää, että kyllähän se sattuu, kun tietää, että
joillain kaikki asiat on hyvin elämässä. Itse en
oikein haluaisi vaihtaa kuulumisia kenenkään kanssa siksi,
että omassa elämässä ei ole mitään hyvää tai normaalia kerrottavaa.
Varsinkin kun jotkut kertoo että ovat aloittaneet uudet opiskelut ja
menneet naimisiin ja ostaneet talon ja toteuttavat jotain unelmiensa
projektia ja sitä selittävät innoissaan, niin mitäpä siihen itse voi sanoa,
kuin tosi lyhyesti vain sanoa että no olen sairastanut tässä. Toiset ihmiset
ei kerro elämäntilanteestaan niin kauhean pitkästi, ja heidän kanssaan
onkin sitten helpompaa pitää yhteyttä. Minulla ei myöskään ole
kovin läheisiä ystäviä, joiden kanssa voisi puhua kaikesta epävirallisesta,
esim. siitä, millaisiin miehiin on ihastunut viime aikoina tms.

Mä en ihan oikeasti haluaisi olla tuollaisen onnistujan kaveri.

Mitä virkaa mulla olisi ihmisellä, jolla menee kaikki hyvin ja joka onnistuu aina hommissaan? Ystävien pointtihan on se, että ystävien kanssa voi jakaa niin hyvät kuin HUONOTKIN asiat ja saa tukea ja ymmärrystä. Ystävyyden idea on se, että molemmilla on aika ajoin niin hyviä kuin huonojakin uutisia kerrottavanaan.

Eikä kyse ole kateudesta vaan ihan siitä, että jos toinen ei ikinä kerro mitään ikävyyksiä niin sitten ei toinenkaan voi kertoa ja sitten ollaan ihan vaan hyvää päivää kirvesvartta-tasolla eikä enää ystäviä ollenkaan.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 15:00"]

Mä en ihan oikeasti haluaisi olla tuollaisen onnistujan kaveri.

Mitä virkaa mulla olisi ihmisellä, jolla menee kaikki hyvin ja joka onnistuu aina hommissaan? Ystävien pointtihan on se, että ystävien kanssa voi jakaa niin hyvät kuin HUONOTKIN asiat ja saa tukea ja ymmärrystä. Ystävyyden idea on se, että molemmilla on aika ajoin niin hyviä kuin huonojakin uutisia kerrottavanaan.

Eikä kyse ole kateudesta vaan ihan siitä, että jos toinen ei ikinä kerro mitään ikävyyksiä niin sitten ei toinenkaan voi kertoa ja sitten ollaan ihan vaan hyvää päivää kirvesvartta-tasolla eikä enää ystäviä ollenkaan.

[/quote]

Ja sitten kun ne vaivat ja riesat on tyyliä "Mieheni mielestä meidän pitäisi matkustaa Amerikkaan kun minä kaipaisin Eurooppalaista kulttuuria" "Tai pitäisiköhän minun pitää vihannesmehupaasto näin juhlakauden jäkeen" "joogaopettajani vaihtui" "uuteen valkoiseen sohvaan kaatui kahvia" Nini sitten sanotaan, että turpa kinni kun sulla ei ole oikeita ongelmia :)

Eli yksinkertaisesti ei vain saisi menestyä.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 16:10"]

Mulla ei ole mitään muuta kuin ihan pelkää hyvää sanottavaa, hehkuttamista. Kaikin puolin elämäni on mielenkiintoista, ylellistä, hauskaa, mielekästä, rakkaudentäyteistä..
Elämäni harmitukset ovat niin ohimeneviä, etten edes muista niitä kun ne ei ole käsillä koska en ole katkeraa jauhajatyyppiä.

[/quote]

IHANKO TOTTA, ethän sä tule ihmisten kanssa toimeen ollenkaan! Olet aivan tavallinen suomalainen kuten muutkin ja suomalaisilta nyt kerta kaikkiaan puuttuu sosiaaliset taidot.

Tuossa on kyllä pointti että on helpointa kommunikoida ihmisten kanssa jotka ovat   sunnilleen samassa sosioekonomisessa asemassa kuin itse on. Silloin ei vaikkapa normaali puhe matkustamisesta tms. "ylellisyydestä" tulkita heti kerskailuksi.

Vähän asian vierestä: miksi matkustaminen tai työstään/harrastuksistaan puhuminen tai lemmikistään kertominen tulkittaisiin pröystäilyksi? Eihän niihin mihinkään tarvita sen kummemmin rahaa tai yläluokkaista elämäntyyliä. Itse olen perus duunari, ja kertoilen useinkin lemmikkieni edesottamuksista, reppureissuistani ja harrastuksistani, eikä kulaan ole vielä tietääkseni kokenut sitä pröystäilynä. Ehkä kyse on siitä miten ja milloin niistä puhuu.

..ja kenelle.

Tässä trollissa hauskinta vastaajien tosikkouden lisäksi on tuo "elämälle nauraminen". Ei kettu sentään, et oikein likkain kanssa juodaan skumppaa ja nauretaan elämälle. Ni. Ja Coelho on ajatusten Velho, koska Ceausescu oli ajatusten Tonava.

Tässä trollissa hauskinta vastaajien tosikkouden lisäksi on tuo "elämälle nauraminen". Ei kettu sentään, et oikein likkain kanssa juodaan skumppaa ja nauretaan elämälle. Ni. Ja Coelho on ajatusten Velho, koska Ceausescu oli ajatusten Tonava.

Sosiaaliset tilanteet vaativat sosiaalisia taitoja. Koita liittyä jotenkin toisen puheeseen, esim. jos kaveri kertoo lasten sairastamisesta, kysele, kuuntele. Älä keskity liiaksi siihen, koska saat kertoa omista asioistasi. Viljele huumoria, ja jos pystyt kertomaan itsestäsi hauskoja, itseironisia juttuja, se usein naurattaa muita. "ainoastaan vaatimattomuus kauneutensa voittaa"-tyyppinen rehentelijä on pitkästyttävää seuraa. Jos jos haluat keskustella elämässä menestymisestä-hakeudu samankaltaisten joukkoon.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 15:40"]Tässä trollissa hauskinta vastaajien tosikkouden lisäksi on tuo "elämälle nauraminen". Ei kettu sentään, et oikein likkain kanssa juodaan skumppaa ja nauretaan elämälle. Ni. Ja Coelho on ajatusten Velho, koska Ceausescu oli ajatusten Tonava.

[/quote]

Joskus tosikkous ja tyhmäksi heittäytyminen ovat parhaita keinoja vastata trollaukseen;)

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 16:33"]

Tarvitsisin selaisen suodattimen joka estää puhumasta rahasta ja ylellisyyksistä. Sitten mulle jää puhenaiheeksi ihana avioliittoni, hauska ja erikoinen työni (jota en voi paljastaa tunnistamissyistä), poikkeuksellisen upea kotini (vai lasketaanko se ylellisyyksiin), harrastukset jotka nekin ärsyttävät: Intellektuelli kirjallisuus ja liikunta. Suloinen (rotu)lemmikkini, matkustelu..
Ehkä keskustelen vain elokuvista ja vaateostoksistani (kertomatta hintoja)..

[/quote]

Jos tällä kommentilla et todella trollaillut, kuten joku jo epäili, suhtaudun sinuun sitten, niinkuin kysyisit neuvoa vakavissasi.

Ensinnäkin, kysymykseen "mitä kuuluu" ei Suomessa ole tapana antaa kovin yksityiskohtaisia ja kattavia vastauksia. Tämä kysymys on osa small talkia ja siihen tavataan vastatakin aina suht samalla tavalla. Hyviä vastauksia ovat esim. "mitäs tässä, ei erikoisempaa", "sitä samaa" tai "ihan hyvää kuuluu, entä sinulle". Tällaiset vastauksetkin ovat osa small talkia, ja yksilöidympiä vastauksia annetaan vasta jos toinen osapuoli alkaa yksityiskohtaisemmin kuulumisiasi kyselemään.

Jos kerrot kuulumisistasi erityisemmin, kannattaa käyttää ihan maalaisjärkeä siinä, mitä kenellekin kertoo. Mieti, mitä tiedät kysyjästä ja hänen elämäntilanteestaan ja kerro omastasi sen mukaisesti. Esim. jos tiedät kysyjän juuri olevan keskellä avioeroprosessia tai vaikkapa sinkku, ei oman parisuhteensa ihanuutta kannata suuresti alkaa hehkuttamaan. On eri asia sanoa, että meillä menee ihan hyvin, kuin toitottaa, kuinka täydellinen miehesi kantaa sinulle kahvit kukkien kera sänkyyn joka sunnuntaiaamu ja osti sinulle juuri uuden merkkilaukun. Jos tiedät kysyjän olevan työtön tai työskentelevän matalapalkkaisella alalla, ei omasta upeasta työstään ja suuresta palkkaluokastaan kannata kauheasti mainita. On eri asia sanoa viihtyvänsä työssään, kuin hehkuttaa kuinka on unelma-ammatissaan maailman ihanimmassa työpaikassa johtoasemassa ja tienaa kuusinumeroisia summia vuodessa.

Sitten näihin mainitsemiisi esimerkkeihin:

"ihana avioliitto"

Ihanakin avioliitto on ainakin joskus varsin arkinen sellainen. Maailman ihanimmassakin kumppanissa on piirteitä, jotka toisinaan ärsyttää. Myös arkisuudesta voi puhua kaiken ihanuuden keskellä. Ihanasta avioliitostaan kertomiseksi riittää myös monesti se, että kertoo että ihan hyvin kenee ja mainitsee pari juttua mitä olette puolisosi kanssa tehneet, ilman että sitä ihanuutta erityisesti korostaa.

"poikkeuksellisen upea kotini"

Kotinsa poikkeuksellista upeutta ei ole syytä korostaa. Kerro vaikka mieluummin ostaneesi uudet verhot olkkariin ja olevasi oikein tyytyväinen siihen, miten hyvin ne sopivat teidän sisustukseen. Jos olet kiinnostunut sisustuksesta, sinulla on takuuvarmasti myös toteutumattomia sisustushaaveita. Ehkä jostain sellaisestakin voi mainita tyyliin, "näin aivan ihanan valaisimen ja voi kun joskus saisin sellaisen meillekin". Näin osoittaisit, että aivan kaikkea haluamaasi et sinäkään vielä ole saanut, kuten ei kukaan muukaan meistä.

"Intellektuelli kirjallisuus"

Aivan hyvin voit kertoa lukeneesi viime aikoina paljon. Sen sijaan täysin tarpeetonta on kertoa, kuinka lukee vain intellektuellia kirjallisuutta.

"Suloinen (rotu)lemmikkini"

Lemmikkisi on taatusti aivan yhtä suloinen, vaikket erityisesti korostaisikaan sen olevan rotuyksilö. Ei mulle ainakaan tuota vaikeuksia naureskella kissani edesottamuksille ilman, että kerron sen olevan rodultaan maine coon.

Ei millään pahalla, mutta kyllä minäkin olen taipuvainen sinua trollina pitämään. Vähintäänkin olet kaikesta intellektiudestasi huolimatta sosiaalisesti varsin kömpelö, jollet ilman av-mammojen rautalangan vääntöä osaa kuulumisiasi kertoa ilman että annat itsestäsi leuhkan vaikutelman.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 15:40"]

Tässä trollissa hauskinta vastaajien tosikkouden lisäksi on tuo "elämälle nauraminen". Ei kettu sentään, et oikein likkain kanssa juodaan skumppaa ja nauretaan elämälle. Ni. Ja Coelho on ajatusten Velho, koska Ceausescu oli ajatusten Tonava.

[/quote]

Eh.. No mitäs tähän mitään sanomaan.

Elämäni ja ilmaisuni on niin ihmeellistä, että sitä ei voi todekai uskoa.

-ap

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 16:26"]

Jos tällä kommentilla et todella trollaillut, kuten joku jo epäili, suhtaudun sinuun sitten, niinkuin kysyisit neuvoa vakavissasi.

......

Ei millään pahalla, mutta kyllä minäkin olen taipuvainen sinua trollina pitämään. Vähintäänkin olet kaikesta intellektiudestasi huolimatta sosiaalisesti varsin kömpelö, jollet ilman av-mammojen rautalangan vääntöä osaa kuulumisiasi kertoa ilman että annat itsestäsi leuhkan vaikutelman.

[/quote]

Kuten jo tunnustin, saatan olla sosiaalisesti kömpelö, mutta hyväntahtoinen sellainen. Olen valmis kuuntelemaan myös kaiken oheiskekustelun hyvien neuvojen ympäriltä saadakseni sitä rautalankaesimerkkiä anonyymisti monenlaisilta ihmisiltä.

En näkisi, että minun tulisi hävetä sosiaalista kömpelyyttä suunnattoman paljon, vaan nimenomaan yritää korjata asiaa. Haluan että itselläni on hyvä ola muiden seurassa, ja muilla minun. Yksinkertaista.

-ap