Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voitteko vääntää mulle rautalangasta mitä teen väärin?
24.02.2014 |
Olen lakannut kyselemästä kuulumisia ja aloittamasta keskusteluja ihmisten kanssa, koska en halua kuulla kysymystä "no mitäs sulle?".
Mulla ei ole mitään muuta kuin ihan pelkää hyvää sanottavaa, hehkuttamista. Kaikin puolin elämäni on mielenkiintoista, ylellistä, hauskaa, mielekästä, rakkaudentäyteistä..
Elämäni harmitukset ovat niin ohimeneviä, etten edes muista niitä kun ne ei ole käsillä koska en ole katkeraa jauhajatyyppiä.
Vääntäisittekö te minulle urpolle, että miten minä voin keskustella kuulumisistani ilman, että "leveilen rahoillani", "hieron onneani naamaan" tai "olen omahyväinen"? Mulla ei ole mikään tarkoitus korostaa itseäni muiden kustannuksella tai ärsyttää ketään. Haluaisin että kaikilla olisi yhtä kivaa kuin mulla.
Olen nykyään suorastaan vainoharhainen. Kuulumisia kysellessä pelkään kuulevani "no ei v..u yhtä hyvin ku sulla"
Kommentit (84)
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 16:55"]
Muistahan ap, että ken onnen löytää, se onnen kätkeköön. :)
[/quote]
Entä: "Elä kuten saarnaat" :)
Mielestäni nimittäin meidän kaikkien pitäisi paiskata onnemme tuulettumaan, haukkaamaan raikasta ilmaa ja toivotamaan maailmalle hyvää päivää.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset nyt vaan on depressiivisiä! Itsekin näen vain epäonnea niin on vaikea iloita toisen onnesta vaikka haluaisinkin.
Kyllä se varmasti on kateutta. Myönnän itsekin olevani toisinaan kateellinen ja vaikka kuinka yritän, ihmisten, joilla kaikki on aina hyvin, seura tuntuu välillä raskaalta. Yritän kuitenkin toki olla iloinen, mutta joskus vain tuntuu parhaalta vältellä heidän seuraansa.
Eli vika ei ole sinussa vaan niissä kadehtijoissa. Silloin kun itsellä on asiat huonosti, talous on tiukilla eikä tunne itseään onnelliseksi tai koe saavuttaneensa elämässään oikein mitään niin silloin onnellisten, elämässään paljon saavuttaneiden seura ikään kuin lyö sen oman kurjuuden vasten kasvoja. Tunteet on kuitenkin sen tuntijan itsensä vastuulla, joten ap ei tee mitään väärää. Tietenkin pitäisi pystyä aina olemaan iloinen ja onnellinen toisen puolesta ja erottamaan sen omasta elämästä, mutta inhimillisyyskin on ymmärrettävää.
Sinuna tekisin niin, että kertoisin lyhyesti, että mukavasti menee ja kysyisin perään, mitä kysyjälle itselleen kuuluu.
Alue: Aihe vapaa
Muistahan ap, että ken onnen löytää, se onnen kätkeköön. :)