Lue keskustelun säännöt.
Supernirsojen lasten vanhemmat: mitä teidän perheessä oikein syödään ruoaksi?
06.11.2020 |
Alkaa pikkuhiljaa tulla korvista koko ruoanlaitto, kun mitään kivoja reseptejä ei ikinä pääse kokkaamaan. Kun hakee uusia ruokaideoita lapsiperheelle, niin vaihtoehdot ovat aina jotain härkis-avokado-savulohi-pinaatti-curry-ruokia, joita söisin ja kokkaisin itse mieluusti, mutta joita ei saa lapsille syötettyä.
Meidän perheessä on about kolme ruokalajia, joita jokainen perheenjäsen syö, ja niitäkin pitää muokata niin että sopivat varmasti kaikille. Ärsyttää niin paljon, että tekisi mieli syöttää lapsille joka päivä vaan spagettia ketsupilla tai ranskalaisia ja kokkailla meille vanhemmille erikseen oikeaa ruokaa.
Esim. toinen ei syö perunaa missään muodossa, toinen taas karsastaa lihaa, kumpikaan ei syö lämpimiä kasviksia, raakana sopivat tietyt kasvikset... Kyse ei ole pelkästään ruoan mausta vaan lapset ovat myös tarkkoja vaikka siitä, että ruoka-aineet eivät saa koskettaa toisiaan lautasella tai sekoittua.
Ja huom. perheessämme on kaksi erityislasta. Eli ei pliis neuvoja siitä, miten lapsesta saa nirsouden pois pakottamalla tai miten piilotetaan porkkanaa ruokaan, kun ne eivät autisminkirjolaisten kanssa auta pätkän vertaa.
Mitä muissa nirsoilijoiden perheissä syödään ruoaksi?
Kommentit (95)
Ei teitä puolisotkaan painosta seksijuttuihin joista ette pidät, "koska totut vielä, kunhan tarpeeksi altistut"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsen paino pysyi 2-3 vuotiaana (yhden vuoden ajan) samana, pituuskasvu käyrällään. Neuvolasta sanottiin, että ei haittaa, niin kauan kuin pituuskasvu ok.
Kiinteisiin siirtymisen aikana lapsi voi laihtua. Esim. puurosta ei saa rakennusainetta, vain energiaa, toisin kuin maidosta. Sen lisäksi ettei ruoka välttämättä maistu niin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että koulussa nämä autistit maistaa nurisematta kaikkea, mitä tarjolla on. Ekaluokalla vielä yrittävät nirsoilla, mutta kun koulussa on sääntö, että kaikki maistaa kaikkea, ei tästä pitkään tarvitse vääntää. Säännöt ja rutiineista kiinni pitäminen tehoaa myös syömisessä, sen olen näiden parinkymmenen vuoden aikana havainnut, minkä autisminkirjolaisten kanssa olen työskennellyt.
Oma nirsoilijalapseni ei ole autisti, mutta ainakin meillä tapahtui monta kertaa niin, että lapsi tuli koulusta kotiin tosi väsyneenä, koska hän ei ollut koulussa syönyt juuri mitään ja verensokeri oli sen takia laskenut liikaa. Kotona tilanne korjaantui parissa tunnissa, kun lapsi söi.
20
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kans lapset tosi nirsoja. Söisivät vaan leipää ja makaronia. Eivät kyl ole erityislapsia. Kun kyllästyin lopullisesti tähän nirsoiluun, aloin tekemään hyviä normiruokia koko perheelle, vain yhtä sorttia. Lapset saivat syödä tai olla syömättä. Mitään ei pakotettu mutta muutakaan se saanut. Nirsoilu loppui pikkuhiljaa, nyt syövät kaikkea. Tietenkin joku inhokki kummallakin on, jos sitä kuuluu ateriaan niin sitä ei tartte ottaa. Mutta sitä syödään mitä on laitettu. Lapset nyt 6 ja 8, ei enää nurinaa ruoasta.
Mitä ruokia?
Tavallisia kotiruokia. Perunaa, erilaisia kastikkeita, keittoja, laatikoita, patoja, risottoja, kalaa, kanaa, ihan normeja. Joskus tietenkin pizzaa tai nakkeja ja ranskalaisia. Pointti on se että kaikille tarjotaan samaa, pakko ei ole ottaa mutta mitään eri ruokia en ala vääntämään. Ja ylimääräisiä välipaloja ei ole. Nykyisin tosiaan kaikki ruokapulmat poissa, syövät kaikkea ja jos eivät syö niin ovat syömättä. Terveitä ja hyvinvoiva lapsia molemmat:)
Menee vähän aiheen ohi, mutta kysyn ihan vilpittömästi, nirsoillaanko perheissä joissa on ruuasta pulaa? Tee, joilla oli köyhä lapsuus ja vain vähän / "halpaa" ruokaa lapsuudenkodissanne, nirsoilitteko te?
Meidän toinen lapsi on ollut aina hyvin valikoiva. Toisaalta tyttö saattaa yllättää ja maistaa esim. simpukoita, joihin kukaan muu ei suostu koskemaankaan, mutta toisaalta hänellä kestää pitkään tottua joihinkin makuihin tai jonkun aineksen suutuntumaan, ennen kuin alkaa pitää siitä. Esimerkiksi niinkin hyvä ja tavallinen välipala/iltapala kuin pannukakku ei maistunut tytölle tämän ollessa pieni! Varmaan vuoden verran totutteli ja nykyisin syö sitä ihan kuten muutkin. Me ihmiset ollaan tässä suhteessa erilaisia ja vauraassa perheessä on ehkä varaa sitten nirsoilla, kun mahan saa täyteen kuitenkin.
Jos ei ole muuta vaihtoehtoa niin kyllä kaikki ruoka alkaa kelvata jollei muuta ole tarjolla ja nälkä kolkuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”kaksi erityislasta”, heheh.
Ettei taas vaan olis erityisäiti kyseessä?
Meillä myös laiha. Ranskalaiset ja sipsit on kyllä kelvanneet, mutta makea ei mene ei missään muodossa. Ei edes mehuna. Häntä on pidetty omituisena lapsena, kun juhlissa pyytää vettä kavereiden synttäreillä, kun tarjolla olisi ollut pillimehua, monenlaista limsaa...rippileirillä oli pienryhmässä, siinä ryhmässä oli erkkoja ja tulivat kotiin yöksi, oli normia enemmän ohjaajia. Muuten meni hyvin, mutta mulle soitettiin kotiin, että onko hänellä anoreksia kun ei syö pullaa, hedelmiä yms. ja samaan hengenvetoon sanottiin, että perunat ja kastike näytti kyllä maistuvan. Sanoin ei, hän on vain makeille mauille nirso. Myös vihanneksissa on sokeria, mikä ehkä aiheuttaa, sen ettei kelpaa. Luulen, että kurkku maistuu sen sisältämän veden vuoksi. Olen kuullut muutamalta muultakin vanhemmalta, että nirsolle lapsella maistuu kurkku ja tuore salaatti, kuten myös omalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kans lapset tosi nirsoja. Söisivät vaan leipää ja makaronia. Eivät kyl ole erityislapsia. Kun kyllästyin lopullisesti tähän nirsoiluun, aloin tekemään hyviä normiruokia koko perheelle, vain yhtä sorttia. Lapset saivat syödä tai olla syömättä. Mitään ei pakotettu mutta muutakaan se saanut. Nirsoilu loppui pikkuhiljaa, nyt syövät kaikkea. Tietenkin joku inhokki kummallakin on, jos sitä kuuluu ateriaan niin sitä ei tartte ottaa. Mutta sitä syödään mitä on laitettu. Lapset nyt 6 ja 8, ei enää nurinaa ruoasta.
Mitä ruokia?
Tavallisia kotiruokia. Perunaa, erilaisia kastikkeita, keittoja, laatikoita, patoja, risottoja, kalaa, kanaa, ihan normeja. Joskus tietenkin pizzaa tai nakkeja ja ranskalaisia. Pointti on se että kaikille tarjotaan samaa, pakko ei ole ottaa mutta mitään eri ruokia en ala vääntämään. Ja ylimääräisiä välipaloja ei ole. Nykyisin tosiaan kaikki ruokapulmat poissa, syövät kaikkea ja jos eivät syö niin ovat syömättä. Terveitä ja hyvinvoiva lapsia molemmat:)
Menee vähän aiheen ohi, mutta kysyn ihan vilpittömästi, nirsoillaanko perheissä joissa on ruuasta pulaa? Tee, joilla oli köyhä lapsuus ja vain vähän / "halpaa" ruokaa lapsuudenkodissanne, nirsoilitteko te?
Meidän toinen lapsi on ollut aina hyvin valikoiva. Toisaalta tyttö saattaa yllättää ja maistaa esim. simpukoita, joihin kukaan muu ei suostu koskemaankaan, mutta toisaalta hänellä kestää pitkään tottua joihinkin makuihin tai jonkun aineksen suutuntumaan, ennen kuin alkaa pitää siitä. Esimerkiksi niinkin hyvä ja tavallinen välipala/iltapala kuin pannukakku ei maistunut tytölle tämän ollessa pieni! Varmaan vuoden verran totutteli ja nykyisin syö sitä ihan kuten muutkin. Me ihmiset ollaan tässä suhteessa erilaisia ja vauraassa perheessä on ehkä varaa sitten nirsoilla, kun mahan saa täyteen kuitenkin.
Kyllä silloinkin "nirsoiltiin", kun ruokaa oli vähemmän. Esim. mun 40-luvulla syntynyt naapuri on laktoosi-intolerantikko. Hänelle tuli maidosta ja esim. maitoihin keitetystä puurosta tosi paha olo. Hänen kouluaikanaan kouluruoka oli just noita puuroja, ja hän sai sitten ottaa kouluun eväät, kun ei saattanut niitä syödä. Tietenkään tuohon aikaan laktoosi-intoleranssi ei ollut tuttu vaiva, hän oli vain nirso, kun ei suostunut syömään. Varmasti siihenkin aikaan oli aikuisia, jotka olivat vihaisia, kun hän ei syönyt ruokia, josta hänelle tuli paha olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että koulussa nämä autistit maistaa nurisematta kaikkea, mitä tarjolla on. Ekaluokalla vielä yrittävät nirsoilla, mutta kun koulussa on sääntö, että kaikki maistaa kaikkea, ei tästä pitkään tarvitse vääntää. Säännöt ja rutiineista kiinni pitäminen tehoaa myös syömisessä, sen olen näiden parinkymmenen vuoden aikana havainnut, minkä autisminkirjolaisten kanssa olen työskennellyt.
En tiedä, missä koulussa sinä olet, mutta väitteesi ei pidä lainkaan paikkansa. Meillä autismikirjolaisilla on joillain jopa kokonaan oma ruokavalionsa, eikä kenelläkään ole maistamispakkoa. Se on todettu hyödyttömäksi keinoksi. Tärkeintä on, että lapsi syö edes jotain suht terveellistä.
Tavisluokillakin on selkeästi aistiyliherkkiä, joille joidenkin ruokien syöminen on hankalaa niiden koostumuksen vuoksi. Lisäksi meillä Vantaalla kouluruuan taso ja maku ovat aivan järkyttävän ala-arvoisia, itsekin jätän joskus suosiolla ruuat syömättä.
T: erkkaope
Selvästikin eri koulussa kuin sinä. Teillä on omat käytäntönne, meillä omamme. Meillä on se periaate, että kaikkea maistataan, vaikkapa vain puolikkaan pikkusormenkynnen kokoinen pala.
Vantaan kouluruuan tasolle en mahda mitään, meillä ruoka on onneksi syömäkelpoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että koulussa nämä autistit maistaa nurisematta kaikkea, mitä tarjolla on. Ekaluokalla vielä yrittävät nirsoilla, mutta kun koulussa on sääntö, että kaikki maistaa kaikkea, ei tästä pitkään tarvitse vääntää. Säännöt ja rutiineista kiinni pitäminen tehoaa myös syömisessä, sen olen näiden parinkymmenen vuoden aikana havainnut, minkä autisminkirjolaisten kanssa olen työskennellyt.
En tiedä, missä koulussa sinä olet, mutta väitteesi ei pidä lainkaan paikkansa. Meillä autismikirjolaisilla on joillain jopa kokonaan oma ruokavalionsa, eikä kenelläkään ole maistamispakkoa. Se on todettu hyödyttömäksi keinoksi. Tärkeintä on, että lapsi syö edes jotain suht terveellistä.
Tavisluokillakin on selkeästi aistiyliherkkiä, joille joidenkin ruokien syöminen on hankalaa niiden koostumuksen vuoksi. Lisäksi meillä Vantaalla kouluruuan taso ja maku ovat aivan järkyttävän ala-arvoisia, itsekin jätän joskus suosiolla ruuat syömättä.
T: erkkaope
Sama kokemus erkkaopena täälläkin, vaikka meillä kouluruoka on pääsääntöisesti todella hyvää. Täsmälleen samat ongelmat on koulussa kuin kotonakin ruokailun suhteen, ja niitä yritetään ratkoa vanhempien, terapeuttien ja lääkärin kanssa yhdessä. Vaikeiden tapauksien kanssa ei todellakaan toimi syö tai ole nälässä mentaliteetti, he kun eivät yksinkertaisesti syö. Tämän ketjun osa kommentoijista ei ymmärrä elämää autistin kanssa eikä se väärin ole, kirjo on niin laaja ja harvalla on omakohtaista kokemusta. Lisäksi se mikä toimii yhdelle ei toimikaan toiselle, ja tosiaan kaikki autistit eivät ole nirsoja.
Älä lannistu ap, ja yritä hankkia tukea eri tahoilta!
Vielä yksi erkkaope täällä kommentoi. Hämmästyin tuota erästä kommenttia, jossa ilmeisesti autisminkirjolaisetkin pakotetaan maistamaan "edes puolikkaan kynnen verran". Hämmentävää, että jossain vielä mennään haitalliseksi nykyään nähdyn käytännön mukaan! Useimmat opettajat eivät enää pakota maistamaan, sillä siitä ei ole voitu näyttää olevan mitään hyötyä.
Lisäksi oikeasti aistiyliherkkä alkaa lähinnä pelkäämään ruokilutilanteita. Pakottaminen ei koskaan ole ihmisen psyykelle mitenkään kovin toimiva tai hyödyllinen keino opettaa yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että meidän autistimme istuisivat koko loppupäivän sen puolikkaan kynnen kokoisen annoksen äärellä. Ei mitään toivoa, että söisivät epämiellyttäväksi kokemaansa ruokaa. En näe mitään pedagogista perustetta pakottamiselle. Koulussa olisi tärkeää tankata jotain ravintoa ja keskittyä sitten opiskeluun, ei kiinnittää liikaa huomiota syömisiin noin muuten.
T:erkkaope
Vierailija kirjoitti:
Vielä yksi erkkaope täällä kommentoi. Hämmästyin tuota erästä kommenttia, jossa ilmeisesti autisminkirjolaisetkin pakotetaan maistamaan "edes puolikkaan kynnen verran". Hämmentävää, että jossain vielä mennään haitalliseksi nykyään nähdyn käytännön mukaan! Useimmat opettajat eivät enää pakota maistamaan, sillä siitä ei ole voitu näyttää olevan mitään hyötyä.
Lisäksi oikeasti aistiyliherkkä alkaa lähinnä pelkäämään ruokilutilanteita. Pakottaminen ei koskaan ole ihmisen psyykelle mitenkään kovin toimiva tai hyödyllinen keino opettaa yhtään mitään.
Olin yhden autistipojan avustaja muutaman vuoden. Hän oli syönyt jonkin aikaa pienenä vain suklaavanukasta. Hyvinhän tuo aikuiseksi kasvoi. Pikku hiljaa ruokavalio monipuolistui. Söi tosi hyvin jo sitten kaikki kotiruoat. Anna syödä, mitä syövät, ja kokkaa teille aikuisille omat ruoat. Moni lapsi ilman autismikirjoakin on tosi nirso ja näyttää elävän pyhällä hengellä. Kaikki meistä ei ole herkuttelijoita aikuisinakaan. Eli paista vain niitä ranskanpottuja ketsupilla ja pienin askelin lavenna ruokatarjontaa. Tuoreet marjat syksyllä ja hedelmät ympäri vuoden. Maistuuko ne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei erillisiä euoka kellekään. Jos ei kelpaa päivän ruoka, on ilman.
Tavallista ruokaa meillä on aina syöty. Lapset ovat saaneet itse valmistaa joitain, jos minun tekemä ei ole kelvannut. Hyvin ovat oppineet kokkaamaan, mutta enimmäkseen aika tavallisia kotiruokia tekevät.
Supernirson lapsen olen tavannut ja siksi tiedän, että silloin kannattaa selvittää, onko siihen joku lääketieteellinen syy. Se voi olla aistiyliherkkyys tai autismi. Sellainen voi tosissaan "kuolla nälkään" ruokapöydän ääressä, kun ei tosissaan pysty syömään.
Ap:n kannattaa valmistaa ruuat siten, että ainekset ovat erillään. Se helpottaa nirson lapsen syömistä. Kokkaa ihan sitä mitä itse tahdot, mutta siten, että lapsen ei ole pakko ottaa kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Olin yhden autistipojan avustaja muutaman vuoden. Hän oli syönyt jonkin aikaa pienenä vain suklaavanukasta. Hyvinhän tuo aikuiseksi kasvoi. Pikku hiljaa ruokavalio monipuolistui. Söi tosi hyvin jo sitten kaikki kotiruoat. Anna syödä, mitä syövät, ja kokkaa teille aikuisille omat ruoat. Moni lapsi ilman autismikirjoakin on tosi nirso ja näyttää elävän pyhällä hengellä. Kaikki meistä ei ole herkuttelijoita aikuisinakaan. Eli paista vain niitä ranskanpottuja ketsupilla ja pienin askelin lavenna ruokatarjontaa. Tuoreet marjat syksyllä ja hedelmät ympäri vuoden. Maistuuko ne?
Oletko tuntenut saman lapsen kuin minä vai onko ranskanpotut&ketsuppi (tietyn merkkinen) erityinen autistiateria?
Ehkä ne pitäis viedä vuodeksi afrikkaan.
Minulla on kaksi lasta, toinen autisti ja toinen erityisherkkä. Autisti syö monipuolisemmin kuin tuo herkkä!! Autisti maistaa aina kaikkea, tosin on tarkka siitä miten ruoka on tarjolla (kaikki erikseen, vihannekset vain raakoina, ei kastikkeita). Herkkä rypistää naamansa pelkälle tuoksulle, katsoo ruokaa inhoavasti (on oppinut vihdoinkin ettei sille yökitä) ja sanoo "ei kiitos". Yleensä en saa häntä edes maistamaan, ja koska alkaa itkemään hädissään jos painostan, annan olla. Joku voi nyt sanoa että lapsi manipuloi minua, mutta siitä ei ole kyse: tämä hätäitku on aivan samanlaista kuin silloin, jos loukkaa itsensä pahasti vaikka ulkona leikkiessään. Hänellä menee todella kauan rauhoittua näistä tilanteista, ja myöhemminkin ne muistuvat hänellä mieleen ikävinä.
Herkkis syö onneksi paljon raakoja kasviksia (lempivälipalansa on porkkana) ja on muuten ihana luonteeltaan, joten en sinänsä koe asiaa raskaana. Joskus olen huolissani tämän terveydestä kyllä, koska kieltäytyy lähes kokonaan proteiinia sisältävistä ruoista, ja ne vähäiset jotka uppoavat, jäävät pian syömättä jos niitä tarjoaa useammin kuin kerran viikossa. :/ Lapsi on myös aika usein flunssassa/räkäinen.
Jos meilä on jotain mitä nirso lapsi ei syö, niin hänelle tarjoillaa vaikka kaupan makaronilaatikkoa.
Onneksi nirsoilijalle kelpaa nykyään aika laaja kirjo ruokia, niin että suurimmaksi osaksi selviää yhdellä ruualla tai jollain järkevällä kombolla,
Kyllä, näin ainakin meillä oli (ja on nyt vielä aikuisenakin, vaikka ruokavalio monipuolistui selvästi teini-iässä). Neuvolan painokäyrillä lapsi oli sillä rajoilla, pitäisikö hänet lähettää jatkotutkimuksiin. En löytänyt kaupasta hänelle sopivia housuja, kunnes törmäsin yhteen ranskalaiseen vaatemerkkiin, jossa oli selvästi normaalia hoikempi mitoitus.
Jotkut tuntuvat kuvittelevan, että nirsoilijalle kelpaisi vain roskaruoka ja herkut. Ainakin meillä se oli päinvastoin. Ne eivät kelvanneet lainkaan. Vieläkään ko. lapsi ei pysty sietämään edes sitä, että joku syö ranskalaisia perunoita vieressä, vaikka ruokavalio on muuten laajentunut kovasti. Sen sijaan puhdas liha ja kala ovat meillä aina kelvanneet, kunhan niihin ei ole sotkettu yhtään mitään muuta eikä laitettu kastiketta.
20