Miesystäväni jätti minut juuri
Olemme seurustelleet reilu vuoden. Kummallakin on omat asunnot. Vietämme enemmän aikaa minun luonani. Hän on välillä aikaisemminkin sanonut riidan päätteeksi lähtevänsä omaan asuntoonsa. Kerroin hänelle tuon olevan epäreilua, koska minä en voi lähteä mihinkään. Minulla on kaksi lasta, jotka asuvat luonani. Hänellä on aina takaportti ja hän voi mennä omaan asuntoon ihan milloin haluaa ja myös tulla luokseni milloin haluaa.
Hiihtolomaviikko on ollut rankka. Meillä on ollut kunnon flunssa ja ilmeisesti A-virus. Sairastellessa siis menny ja jopa sairaalassa vietetty yksi päivä. On ollut myös miehen yövuoro viikko. Kisoja katsellessa on mennyt oma-aikansa kullakin. Väkisinkin vähemmälle jää parisuhde.
Tänään illalla hän sai herneet jostain nenäänsä. Päätti etten häntä enää rakasta ja sanoi lähtevänsä. Totesi, että taitaa pakata saman tein ja ei aio tulla enää takaisin. Yritin sanoa jotain, mutta hän puhui päälle ja loukkauksia sateli. Kun oli tavarat pakannut niin lähti. Kysyi vielä olenko nyt tyytyväinen. Minä en ole eroa halunnut. En viitsinyt lähteä tappelemaan hänen kanssaan, jos haluaa lähteä niin sitten lähtee.
Emme mitenkään selvittäneet tilannetta puhumalla. Hän vain lähinnä ilmoitti, että minä en anna tarpeeksi rakkautta hänelle. Hän rakastaa ja yrittää tehdä asioita parisuhteen eteen, mutta minä en. Sitten kävi ovi ja mies on poissa.
Vanhempi lapsistani tuli kainalooni itkemään. Hänestä se tuntui niin pahalta.
Minä olen lähinnä turtu. Miten joku voi päättää suhteen vain ilmoittamalla? Ei mitään keskustelu, missä mättää tai pitäisikö jollekin asialle tehdä jotain.
Nyt mies on laittanut muutaman viestin. Esim, että haluaa puhua. Ei haluaisi koskaan minua satuttaa, mutta silti sellaisia sanoja illalla lateli, jotka väkisilläkin loukkaavat. Kertoo rakastavansa minua ja että on ikävä. Sekä kuinka kaikki menee nyt v.tuiksi. Saan kuulemma rauhassa miettiä jatkoa.
Minäkö se nyt olinkin joka hänet pihalle heitti ja halusi erota?? Sellainen olo näistä viesteistä tulee.
Kiitos kun luit purkautumiseni.
Kommentit (89)
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 10:45"]
Ukkos on narsisti. Oma ukkoni on myös tuollainen, vielä pahempi. Jätä se kokonaan, omalla kohdalla se on myöhäistä, oon ollut tyhmä.
[/quote]Miksi myöhäistä? Arveletko että et kelpaa enää nk "markkinoilla"
Jos ero tapahtuu tuolla tavalla "ovet paukkuen" tulee kyllä vahvasti sellainen vaikutelma, että teillä on asiat hieman kesken.
Voisitte joskus mahdollisesti rauhoittuneena palata pöydän ääreen keskustelemaan, missä mennään. Ottaen huomioon reunaehdot: raskas viikko takana, molemmat väsyneitä - ei ole ihme, että tilanne kärjistyi tuolla tavalla. Ap kannattaa tosiaan miettiä myös osaltaan, onko tuo sellainen mies, "turvallinen olkapää", johon voi joskus itsekin nojata vai onko kysymyksessä yksi ylimääräinen lapsi?
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 01:51"]
Ei tuo ollut ero vaan riita. Tuollaista Se joskus on. Mies suuttui ja lähti miettimään, nyt haluaa puhua ja selvittää asiat. Ihan hyvä että lähti eikä jäänyt lasten eteen tappelemaan. Mietitte kumpikin ja kun tunteet on selvät ja olette leppyneet selvitätte asiat rauhallisesti puhumalla
[/quote]Se on paha tapa jos riidellessä loukkaa toista. Kyllä minä miettisin hetken että haluaisinko enää yrittää korjata mitään. Jos mies on pitänyt oman asunnon yms. niin ei se kovin sitoitunutta ole vielä ollu.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 02:09"]
Lapset kyllä joutuivat kuuntelemaan. Ikävä kyllä.
No tämä kyllä oli ero. Palautti avaimen ja otti oman asuntonsa avaimen minulta pois. Vei ihan kaikki tavaransa, mitä on tänne tuonut mukanaan. Jopa hammasharja oli lähtenyt.
Ap
[/quote]No kyllä se oli sitten siinä, varsinkin jos ei ota nytkään vastuuta omasta kiukuttelustaan vaan yrittää kääntää sen toisen syyksi.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 09:30"]
Miksi olette lasten edessä riidelleet? Miksi mies on edes ollut sun luona lasten aikana? Mikä naisia vaivaa?! Mä olen eronnut lasteni isästä eikä kävisi mielessäkään roudata uutta miestä kotiin! Tapaillaan silloin kun lapset on isällään.
[/quote]Toivottavasti tuo ei johdu siitä että lapsesi eivät salli sinulle uutta parisuhdetta joten kehittelet sellaista salassa heiltä.
Eikös tuo ole jokaisen naisen unelmamies, sanoo mitä ajattelee ja näyttää tunteesa.
Ole kiitollinen, kun pääsit tuollaisesta eroon! Mies vaikuttaa lapselliselta, huomionhakuiselta ja itsekkäältä. Ei sellainen sovi äidin kumppaniksi, joka ei tajua olla riitelemättä lasten edessä ja ottaa jokaisen pienenkin vastoinkäymisen noin raskaasti. Toivottavasti löydät vielä joskus hyvän, aikuisen miehen rennosti jakamaan vastuuta ja arkea kanssasi, mutta sillä aikaa nauti elämästäsi lasten kanssa :)
Yritin lukea avauksen tarkkaan, mutta en huomannut että ap missään vaiheessa olisi sanonut että hän rakastaa miestä. Jos mies on hänelle vain se pakollinen mies joka on oltava jotta voisi näyttää maailmalle että kelpaa, niin suhteella ei ole tulevaisuutta. Hyvä kun loppui, siis, vaikka se tuntuukin varmaan nyt ikävältä. Jos ap ja mies taas rakastavat toisiaan, luulisi heidän pääsevän tuosta yli. Ap haluaa puhua, mies haluaa puhua, joten kannattaa ehkä puhua.
Noh. Toisaalta riitoja on kaikissa parisuhteissa, ja ihmiset riitelevät eri tavoin. Synnynnäinen temperamentti vaihtelee, on opittu erilaisia riitelyn malleja, väsymys ym. vaikuttaa sietokykyyn. Joskus riita puhdistaa ilmapiiriä. Ei kaiken tarvitse riitaan kaatua, kunhan saa puhuttua asiat selviksi.
Mutta on tuossa huolestuttavasti samanlaisia piirteitä kuin ällöttävässä exässäni: riidan rakentaminen tyhjästä, ylidramaattisuus, erolla ja häipymisellä uhkailu, syiden kääntäminen suhun. Vakavasti kyllä miettisin, onko mies sellainen, jonka voi ottaa osaksi lapsiperheen elämää.
Ja nämä "seurustelkaa salaa lapsiltanne" -vaatijat: en ymmärrä. Toki jokaista panoa ei missään nimessä lapsille esitellä, mutta kyllä musta tuntuisi nimenomaan SALAILULTA, jos vuoden verran seurustelisin lasten tietämättä ja henkilöä näkemättä. Tai jos niin tekisin, niin varmaan silloin mieskin olisi sellainen, jota ei voisi lapsille oikeasti esitellä, ja eihän sellaisen kanssa kannata seurustella.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 11:29"]
Eikös tuo ole jokaisen naisen unelmamies, sanoo mitä ajattelee ja näyttää tunteesa.
[/quote]
Kuvauksesta päätellen, mies ei nimenomaan osaa näyttää tunteitaan, vaan katkerana pullottaa kaiken sisäänsä ja sitten poksahtaa koko potti hallitsemattomasti jossain tiukassa tilanteessa.
Ap ja miehen suhteen kompastuskivi taitaa olla ap:n lapset. Ei ole harvinaista, että jopa isät saattavat tuntea mustasukkaisuutta lapsiaan kohtaan äidin/puolison huomiosta. Veikkaan että tässä kuviossa on sama ongelma. Mies kokee ulkopuolisuutta. Jollain tavalla se tasapaino olisi löydettävä ilman, että mustiksena ruvetaan esittämään uhkavaatimuksia lasten äidille. Miehen on pystyttävä hyväksymään, että loppupeleissä lapset menevät edelle. On valmiiksi tuhoontuomittu kampanja ruveta haastamaan äitiä valitsemaan miehen ja lasten välillä.
Mies ei todennäköisesti ole tarpeeksi kypsä jakamaan tilaa naisen lasten kanssa. Hänen kannattaa etsiä itselleen nainen, jolla ei ole lapsia.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 11:26"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 09:30"]
Miksi olette lasten edessä riidelleet? Miksi mies on edes ollut sun luona lasten aikana? Mikä naisia vaivaa?! Mä olen eronnut lasteni isästä eikä kävisi mielessäkään roudata uutta miestä kotiin! Tapaillaan silloin kun lapset on isällään.
[/quote]Toivottavasti tuo ei johdu siitä että lapsesi eivät salli sinulle uutta parisuhdetta joten kehittelet sellaista salassa heiltä.
[/quote]
Meinaatko, että mä kysyisin lapsilta lupaa tapailla heidän poissa ollessaan jotain miestä? En kysy. Eikä ole heidän asiansa sitä kieltää/sallia. Mun tehtävä on olla 100% äiti, kun olen heidän kanssaan. En todellakaan tuo siihen ketään heille vierasta miestä vaatimaan huomiota! Ei mulla ole siihen oikeutta tai tarvetta.
Ja silloin kun lapset on isällään, mä teen omia juttujani. Käyn ulkona, tapaan ystäviä, tapailen miesystävääni. En mä erityisesti salaile mitään. Keneltäkään. Mutta enpä ole tosiaan ajatellut kysyä ekaluokkalaiselta, että saako äiti mennä Matin luo lauantaina.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 11:26"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 09:30"]
Miksi olette lasten edessä riidelleet? Miksi mies on edes ollut sun luona lasten aikana? Mikä naisia vaivaa?! Mä olen eronnut lasteni isästä eikä kävisi mielessäkään roudata uutta miestä kotiin! Tapaillaan silloin kun lapset on isällään.
[/quote]Toivottavasti tuo ei johdu siitä että lapsesi eivät salli sinulle uutta parisuhdetta joten kehittelet sellaista salassa heiltä.
[/quote]
Meinaatko, että mä kysyisin lapsilta lupaa tapailla heidän poissa ollessaan jotain miestä? En kysy. Eikä ole heidän asiansa sitä kieltää/sallia. Mun tehtävä on olla 100% äiti, kun olen heidän kanssaan. En todellakaan tuo siihen ketään heille vierasta miestä vaatimaan huomiota! Ei mulla ole siihen oikeutta tai tarvetta.
Ja silloin kun lapset on isällään, mä teen omia juttujani. Käyn ulkona, tapaan ystäviä, tapailen miesystävääni. En mä erityisesti salaile mitään. Keneltäkään. Mutta enpä ole tosiaan ajatellut kysyä ekaluokkalaiselta, että saako äiti mennä Matin luo lauantaina.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 10:05"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 09:34"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 09:30"]
Miksi olette lasten edessä riidelleet? Miksi mies on edes ollut sun luona lasten aikana? Mikä naisia vaivaa?! Mä olen eronnut lasteni isästä eikä kävisi mielessäkään roudata uutta miestä kotiin! Tapaillaan silloin kun lapset on isällään.
[/quote]
Tuomitsetko uusperheet? Entäpä jos ei ole mitään isää, jolle laittaa lapset? Jos tämä on kuollut tai kelvoton kaitsemaan ketään? ohis
[/quote]
Joo, tuomitsen oikeastaan silloin, jos se lasten toinen vanhempi on aktiivisesti mukana lasten elämässä. Eli viikko/viikko tai joka toinen viikonloppu. Siinä ehtii kyllä heilastella. Ei lasten elämään ole tarve tuoda uusia ja vaihtuvia tyyppejä! Ymmärrän, että jos on seurusteltu jo vuosia ja ollaan vankalla pohjalla, niin sitten voidaan pikku hiljaa tutustuttaa. Mutta vuosi seurustelua ja on jo pitempään luuhattu lapsiperheen nurkissa? En voi ymmärtää. Kyllä lasten etu tulee ennen äidin tai uuden kumppanin etua!
Ja jos tilanne on se, että on totaaliyh ja löytyy uusi, sitten pitää vähän miettiä etenemistä. Saako lapsia hoito jonnekin tapaamisten ajaksi? Onko muita kuin ex puoliso, jonka luona lapset voi joskus olla? Täysin turvaverkoton totaaliyh lienee melko harvinainen.
[/quote]
Jep, tapaile sinä vain sitä miesystävääsi vuosien ajan joka toinen viikonloppu =)))))))
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 12:01"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 10:05"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 09:34"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 09:30"]
Miksi olette lasten edessä riidelleet? Miksi mies on edes ollut sun luona lasten aikana? Mikä naisia vaivaa?! Mä olen eronnut lasteni isästä eikä kävisi mielessäkään roudata uutta miestä kotiin! Tapaillaan silloin kun lapset on isällään.
[/quote]
Tuomitsetko uusperheet? Entäpä jos ei ole mitään isää, jolle laittaa lapset? Jos tämä on kuollut tai kelvoton kaitsemaan ketään? ohis
[/quote]
Joo, tuomitsen oikeastaan silloin, jos se lasten toinen vanhempi on aktiivisesti mukana lasten elämässä. Eli viikko/viikko tai joka toinen viikonloppu. Siinä ehtii kyllä heilastella. Ei lasten elämään ole tarve tuoda uusia ja vaihtuvia tyyppejä! Ymmärrän, että jos on seurusteltu jo vuosia ja ollaan vankalla pohjalla, niin sitten voidaan pikku hiljaa tutustuttaa. Mutta vuosi seurustelua ja on jo pitempään luuhattu lapsiperheen nurkissa? En voi ymmärtää. Kyllä lasten etu tulee ennen äidin tai uuden kumppanin etua!
Ja jos tilanne on se, että on totaaliyh ja löytyy uusi, sitten pitää vähän miettiä etenemistä. Saako lapsia hoito jonnekin tapaamisten ajaksi? Onko muita kuin ex puoliso, jonka luona lapset voi joskus olla? Täysin turvaverkoton totaaliyh lienee melko harvinainen.
[/quote]
Jep, tapaile sinä vain sitä miesystävääsi vuosien ajan joka toinen viikonloppu =)))))))
[/quote]
Joo, näin ajattelin tehdä :) Suosittelen muillekin äideille sitä, että laitetaan lasten etu omien halujen edelle. Me kyllä nähdään usein, meillä on 50/50; lapset. Ja jos mulla on lapset, niin käydään sillä viikolla lounastreffeillä useamman kerran viikossa.Lapsipaalla sit ollaan paljon yhdessä.
Mä en löydä tästä järjestelystä miinuksia millään. Suhde pysyy tuoreena, eikä ari ja stressi sotke sitä. Miehellä on omaa aikaa, ehtii tavata omia ystäviään ja tehdä omia juttujaan omien aikataulujen mukaan (ja ei, en edes haluaisi ehdottaa vapaaehtoisesti lapsettomalle miehelle, että hän hyppäsi meidän perhe-elämään mukaan...). Mä en vaadi mieheltä mitään muuta kuin että hän on mua varten. Tätä mies haluaa. Tätä mä haluan. Kaikki on tyytyväisiä.
Sitten kun lapset muuttaa omilleen, pitää miettiä uudestaan, että halutaanko asua yhdessä. Kyllähän me nytkin lapsettomat viikot nukutaan samassa sängyssä.
Lasten isä ei ole lasten elämässä ja sen hän on ihan itse valinnut. Eli minulla ei ole lapsivapaita viikonloppuja tai viikkoja tai edes joskus lomia. Lapset ovat minulla 24/7
Miehellä on itsellään 18 vuotias lapsi. He ovat läheisiä. Mies on ollut ns. viikonloppuisä. Oman eronsa jälkeen hänellä on ollut vain lapsettomia suhteita.
Kyllä välitän miehestä paljon. Sen takia hän on tullut myös lasteni elämään. Tapailimme kolmisen kuukautta ennen kuin lapset tapasivat hänet. Minusta heillä on ollut hyvät välit, tekevät asioita yhdessä ja lapsetkin nyt häntä kaipaavat. En ole koskaan ketään muuta miestä lapsilleni esitellyt.
Mies on laittanut nyt pitkin yötä ja aamua viestejä. Viestejä lukiessani, minulle tulee olo kuin minä olisin hänet pihalle heittänyt. Anteeksi ei ole pyytänyt. Ehkä joskus selvitämme juttuja, mutta en usko enää meidän suhteeseen. En pysty antamaan hänelle hänen tarvitsemaa huomiota. Nyt kun mietin asioita, tuntuu kuin hän olisikin ollut yksi lapsi lisää, niin kuin joku jo kirjoittikin.
En todellakaan ole uutta miestä etsimässä. Tämä ero kyllä on romuttanut ja tuntuu todella pahalta. Eka pitää omat haavat korjata kunnolla.
Ap
Okei, joo, typerää riidellä lasten edessä, toisaalta, ei nekään rikki mene, jos näkevät riitelyä.
Muuten on ihan käsittämätöntä, että yksi typerä riita, jossa lähdetään dramaattisesti ovesta ulos, tarkoittaisi sitä, että toinen on lapsellinen, typerä, narsisti, luonnevikainen ja vaikka mitä.
Mies kaipaa huomiota, sellaista se on joskus, kyllä mullakin iskee välillä hillitön hellyydenkaipuu ja jos mies torjuis mut sellaisena hetkenä ihan syystäkin, niin siitä huolimatta se tuntuisi pahalta ja jos sitä sattuisi pari kertaa peräkkäin tai olisi muutenkin huono päivä, ni tuntuis vielä pahemmalta. Ja kullä, iiiiiik, saattaisinpa suuttuakin loukkaantumiseni keskellä.
Toisaalta Ap:ta ei koko mies tunnu paljoa kiinnostavan eikä tämän lähtö paljon liikuta, joten siinä mielessä ihan hyväkin erota lopullisesti. Mutta ei sen takia, että oli riita vaan sen takia, että Ap ei rakasta.
Miehestä tuntuu, että Ap heitti hänet ulos. Miksi?
Jospa Ap ei ole oikeasti antanut suhteelle kovinkaan paljoa itsestään, ei kenties rakasta miestä, pitää tämän ulkopuolella (yh-äideillä on usein tapana tehdä niin, että se mies ns. tietää paikkansa kyllä koko ajan ja se ei ole perheenjäsenen paikka) tms. Kyllähän tuollaisen huomaa, arvaa ja aistii. Ja niinpä tuntuu, että toinen heitti ulos elämästään vaikka oikeasti ei koskaan edes elämään päästänyt.
Vihaaan tuota "jos en saa mitä haluan mä lähden" -korttia. On varmaan halunnut että rukoilet takaisin ja olet mielin kielin seuraavat kuukaudet(ettei se mies vaan lähde) . Inhottavaa tosiaan kun on lapsetkin kuulleet...
Taisi mies toimianhetken puuskassa mutta silti siinä on joku taka ajatus ollut, jos nyt haluaakin puhua...
Tsemppiä!
Oletko vastannut miehelle mitään? Minä laittaisin jonkun viestin. Esim. "Hei Kalle, sinä itse eilen kerroit, että haluat erota, pakkasit laukkusi ja lähdit. En ole heittänyt sinua ulos, lähdit omasta halustasi minun mielipidettäni kysymättä. Terveisin Kaija"
Ukkos on narsisti. Oma ukkoni on myös tuollainen, vielä pahempi. Jätä se kokonaan, omalla kohdalla se on myöhäistä, oon ollut tyhmä.