Lue keskustelun säännöt.
Miesystäväni jätti minut juuri
23.02.2014 |
Olemme seurustelleet reilu vuoden. Kummallakin on omat asunnot. Vietämme enemmän aikaa minun luonani. Hän on välillä aikaisemminkin sanonut riidan päätteeksi lähtevänsä omaan asuntoonsa. Kerroin hänelle tuon olevan epäreilua, koska minä en voi lähteä mihinkään. Minulla on kaksi lasta, jotka asuvat luonani. Hänellä on aina takaportti ja hän voi mennä omaan asuntoon ihan milloin haluaa ja myös tulla luokseni milloin haluaa.
Hiihtolomaviikko on ollut rankka. Meillä on ollut kunnon flunssa ja ilmeisesti A-virus. Sairastellessa siis menny ja jopa sairaalassa vietetty yksi päivä. On ollut myös miehen yövuoro viikko. Kisoja katsellessa on mennyt oma-aikansa kullakin. Väkisinkin vähemmälle jää parisuhde.
Tänään illalla hän sai herneet jostain nenäänsä. Päätti etten häntä enää rakasta ja sanoi lähtevänsä. Totesi, että taitaa pakata saman tein ja ei aio tulla enää takaisin. Yritin sanoa jotain, mutta hän puhui päälle ja loukkauksia sateli. Kun oli tavarat pakannut niin lähti. Kysyi vielä olenko nyt tyytyväinen. Minä en ole eroa halunnut. En viitsinyt lähteä tappelemaan hänen kanssaan, jos haluaa lähteä niin sitten lähtee.
Emme mitenkään selvittäneet tilannetta puhumalla. Hän vain lähinnä ilmoitti, että minä en anna tarpeeksi rakkautta hänelle. Hän rakastaa ja yrittää tehdä asioita parisuhteen eteen, mutta minä en. Sitten kävi ovi ja mies on poissa.
Vanhempi lapsistani tuli kainalooni itkemään. Hänestä se tuntui niin pahalta.
Minä olen lähinnä turtu. Miten joku voi päättää suhteen vain ilmoittamalla? Ei mitään keskustelu, missä mättää tai pitäisikö jollekin asialle tehdä jotain.
Nyt mies on laittanut muutaman viestin. Esim, että haluaa puhua. Ei haluaisi koskaan minua satuttaa, mutta silti sellaisia sanoja illalla lateli, jotka väkisilläkin loukkaavat. Kertoo rakastavansa minua ja että on ikävä. Sekä kuinka kaikki menee nyt v.tuiksi. Saan kuulemma rauhassa miettiä jatkoa.
Minäkö se nyt olinkin joka hänet pihalle heitti ja halusi erota?? Sellainen olo näistä viesteistä tulee.
Kiitos kun luit purkautumiseni.
Kommentit (89)
No tuo äidillesi sovittaminen kyllä paljasti paljon. Alhainen temppu, älä vaan ota takaisin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:28"]
Ei hitto.
Mä oon narsisti!
Mä joskus suutuspäissäni dramaattisesti pakkasin matkalaukun täyteen ja ilmoitin "tää oli tässä!".
Sitten tajusin, että on sunnuntai-ilta, aamulla töitä enkä kehtaa kellekään kaverillekaan soittaa, että saisinko mennä yöksi.
Niinpä sitten jäykin askelin kävelin vaatehuoneeseen, purin laukkuni ja menin sohvalle istumaan Suuresti Väärinymmärrettynä Marttyyrina. Mie meinasi tukehtua nauruunsa xD
En edes muista mistä riita lähti liikkeelle, jostain pienestä ja typerästä. Sattui vain huono päivä, huono hetki ja mun reaktio oli ihan totaaliseb ylimitoitettu.
Onneksi mies tyytyi nauramaan mulle eikä päättänyt, että olen luonnevikainen narsisti, jonka kanssa suhdetta ei kannata jatkaa.
[/quote]
Ihana! Meillä samanlaista, rauhallinen ja tasainen mies vaan huvittuu kun olen saanut vastaavanlaisen reaktion ja nauraa mulle. Olispa vanhemmatkin suhtautuneet samalla tavalla niin en olisi jäänyt tunnereaktioiltani kypsymättömäksi, meillä kun sai selkää itkusta ja kiukusta:( Nyt vasta olen oppinut näkemään itseni muiden silmin enkä enää reagoi niin voimakkaasti.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:28"]
Ei hitto.
Mä oon narsisti!
Mä joskus suutuspäissäni dramaattisesti pakkasin matkalaukun täyteen ja ilmoitin "tää oli tässä!".
Sitten tajusin, että on sunnuntai-ilta, aamulla töitä enkä kehtaa kellekään kaverillekaan soittaa, että saisinko mennä yöksi.
Niinpä sitten jäykin askelin kävelin vaatehuoneeseen, purin laukkuni ja menin sohvalle istumaan Suuresti Väärinymmärrettynä Marttyyrina. Mie meinasi tukehtua nauruunsa xD
En edes muista mistä riita lähti liikkeelle, jostain pienestä ja typerästä. Sattui vain huono päivä, huono hetki ja mun reaktio oli ihan totaaliseb ylimitoitettu.
Onneksi mies tyytyi nauramaan mulle eikä päättänyt, että olen luonnevikainen narsisti, jonka kanssa suhdetta ei kannata jatkaa.
[/quote]
Olette ilmeisesti nuoria ja teillä ei ole lapsia? Ap:lla on lapsia ja lasten edessä aikuinen ihminen nyt ei vain voi käyttäytyä uhmaikäisen tavalla. Ei ole millään tavalla tervettä opettaa lapsille mallia, että aikuisen on ihan ok vetää itkupotkuraivareita tyhjästä ja pistää kunnon show päälle. Suosittelen sinullekin hieman kasvamista ennen lasten hankintaa, on lasten kannalta todella ikävää, jos jompi kumpi vanhemmista käyttäytyy tuolla tavalla. Väsymys, väärä hetki, tunteellisuus ja muut ovat vain tekosyitä, kyllä aikuisen, kypsän ihmisen tulee hillitä itsensä tilanteessa kuin tilanteessa. Edes naisilla ei ole lupa käyttäytyä draamaqueenin tavoin. Jos siis olet aikuinen, etkä 15-vuotias, joilla moinen käytös menee hormoonien ja keskenkasvuisuuden piikkiin.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:28"]
Ei hitto.
Mä oon narsisti!
Mä joskus suutuspäissäni dramaattisesti pakkasin matkalaukun täyteen ja ilmoitin "tää oli tässä!".
Sitten tajusin, että on sunnuntai-ilta, aamulla töitä enkä kehtaa kellekään kaverillekaan soittaa, että saisinko mennä yöksi.
Niinpä sitten jäykin askelin kävelin vaatehuoneeseen, purin laukkuni ja menin sohvalle istumaan Suuresti Väärinymmärrettynä Marttyyrina. Mie meinasi tukehtua nauruunsa xD
En edes muista mistä riita lähti liikkeelle, jostain pienestä ja typerästä. Sattui vain huono päivä, huono hetki ja mun reaktio oli ihan totaaliseb ylimitoitettu.
Onneksi mies tyytyi nauramaan mulle eikä päättänyt, että olen luonnevikainen narsisti, jonka kanssa suhdetta ei kannata jatkaa.
[/quote]
Olette ilmeisesti nuoria ja teillä ei ole lapsia? Ap:lla on lapsia ja lasten edessä aikuinen ihminen nyt ei vain voi käyttäytyä uhmaikäisen tavalla. Ei ole millään tavalla tervettä opettaa lapsille mallia, että aikuisen on ihan ok vetää itkupotkuraivareita tyhjästä ja pistää kunnon show päälle. Suosittelen sinullekin hieman kasvamista ennen lasten hankintaa, on lasten kannalta todella ikävää, jos jompi kumpi vanhemmista käyttäytyy tuolla tavalla. Väsymys, väärä hetki, tunteellisuus ja muut ovat vain tekosyitä, kyllä aikuisen, kypsän ihmisen tulee hillitä itsensä tilanteessa kuin tilanteessa. Edes naisilla ei ole lupa käyttäytyä draamaqueenin tavoin. Jos siis olet aikuinen, etkä 15-vuotias, joilla moinen käytös menee hormoonien ja keskenkasvuisuuden piikkiin.
[/quote]
Ollaan kyllä molemmat ihan aikuisia, mies vähän yli 40v ja mä vähän alle.
Meillä saa osoittaa tunteensa eikä olla aina se "aikuinen ja tasainen". Ja hyvin on mennyt yli 10 vuotta.
Mukavaa on myös se, että samanlaisia keskenkasvuisia ihmisiä ollaan löydetty myös ystäviksi, kaikissa pariskunnissa, joita paremmin tunnemme, vanhempamme mukaan lukien, on joskus typeriä ylilyöntejä itse kullakin. Miehen äitikin kävi kippaamassa aikoinaan kattilallisen lihakeittoa miehensä auton konepellin päälle kerrostalon pihalla, kun äijä ei saanut lopetettua autonlaittoa monesta pyynnöstä huolimatta ja oli kiire tuossa kohtaa taaa jo illan menoihin.
Näin me ihmiset olemme erilaisia!
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:28"]
Ei hitto.
Mä oon narsisti!
Mä joskus suutuspäissäni dramaattisesti pakkasin matkalaukun täyteen ja ilmoitin "tää oli tässä!".
Sitten tajusin, että on sunnuntai-ilta, aamulla töitä enkä kehtaa kellekään kaverillekaan soittaa, että saisinko mennä yöksi.
Niinpä sitten jäykin askelin kävelin vaatehuoneeseen, purin laukkuni ja menin sohvalle istumaan Suuresti Väärinymmärrettynä Marttyyrina. Mie meinasi tukehtua nauruunsa xD
En edes muista mistä riita lähti liikkeelle, jostain pienestä ja typerästä. Sattui vain huono päivä, huono hetki ja mun reaktio oli ihan totaaliseb ylimitoitettu.
Onneksi mies tyytyi nauramaan mulle eikä päättänyt, että olen luonnevikainen narsisti, jonka kanssa suhdetta ei kannata jatkaa.
[/quote]
Olette ilmeisesti nuoria ja teillä ei ole lapsia? Ap:lla on lapsia ja lasten edessä aikuinen ihminen nyt ei vain voi käyttäytyä uhmaikäisen tavalla. Ei ole millään tavalla tervettä opettaa lapsille mallia, että aikuisen on ihan ok vetää itkupotkuraivareita tyhjästä ja pistää kunnon show päälle. Suosittelen sinullekin hieman kasvamista ennen lasten hankintaa, on lasten kannalta todella ikävää, jos jompi kumpi vanhemmista käyttäytyy tuolla tavalla. Väsymys, väärä hetki, tunteellisuus ja muut ovat vain tekosyitä, kyllä aikuisen, kypsän ihmisen tulee hillitä itsensä tilanteessa kuin tilanteessa. Edes naisilla ei ole lupa käyttäytyä draamaqueenin tavoin. Jos siis olet aikuinen, etkä 15-vuotias, joilla moinen käytös menee hormoonien ja keskenkasvuisuuden piikkiin.
[/quote]
Ollaan kyllä molemmat ihan aikuisia, mies vähän yli 40v ja mä vähän alle.
Meillä saa osoittaa tunteensa eikä olla aina se "aikuinen ja tasainen". Ja hyvin on mennyt yli 10 vuotta.
Mukavaa on myös se, että samanlaisia keskenkasvuisia ihmisiä ollaan löydetty myös ystäviksi, kaikissa pariskunnissa, joita paremmin tunnemme, vanhempamme mukaan lukien, on joskus typeriä ylilyöntejä itse kullakin. Miehen äitikin kävi kippaamassa aikoinaan kattilallisen lihakeittoa miehensä auton konepellin päälle kerrostalon pihalla, kun äijä ei saanut lopetettua autonlaittoa monesta pyynnöstä huolimatta ja oli kiire tuossa kohtaa taaa jo illan menoihin.
Näin me ihmiset olemme erilaisia!
[/quote]
Ihanaa wt-elämää....
Normaalille ja tasapainoisille ihmisille tuollainen ei käytös ja seura ei kuitenkaan sovi, vaan ajan myötä sairastuttaa henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:28"]
Ei hitto.
Mä oon narsisti!
Mä joskus suutuspäissäni dramaattisesti pakkasin matkalaukun täyteen ja ilmoitin "tää oli tässä!".
Sitten tajusin, että on sunnuntai-ilta, aamulla töitä enkä kehtaa kellekään kaverillekaan soittaa, että saisinko mennä yöksi.
Niinpä sitten jäykin askelin kävelin vaatehuoneeseen, purin laukkuni ja menin sohvalle istumaan Suuresti Väärinymmärrettynä Marttyyrina. Mie meinasi tukehtua nauruunsa xD
En edes muista mistä riita lähti liikkeelle, jostain pienestä ja typerästä. Sattui vain huono päivä, huono hetki ja mun reaktio oli ihan totaaliseb ylimitoitettu.
Onneksi mies tyytyi nauramaan mulle eikä päättänyt, että olen luonnevikainen narsisti, jonka kanssa suhdetta ei kannata jatkaa.
[/quote]
Olette ilmeisesti nuoria ja teillä ei ole lapsia? Ap:lla on lapsia ja lasten edessä aikuinen ihminen nyt ei vain voi käyttäytyä uhmaikäisen tavalla. Ei ole millään tavalla tervettä opettaa lapsille mallia, että aikuisen on ihan ok vetää itkupotkuraivareita tyhjästä ja pistää kunnon show päälle. Suosittelen sinullekin hieman kasvamista ennen lasten hankintaa, on lasten kannalta todella ikävää, jos jompi kumpi vanhemmista käyttäytyy tuolla tavalla. Väsymys, väärä hetki, tunteellisuus ja muut ovat vain tekosyitä, kyllä aikuisen, kypsän ihmisen tulee hillitä itsensä tilanteessa kuin tilanteessa. Edes naisilla ei ole lupa käyttäytyä draamaqueenin tavoin. Jos siis olet aikuinen, etkä 15-vuotias, joilla moinen käytös menee hormoonien ja keskenkasvuisuuden piikkiin.
[/quote]
Ollaan kyllä molemmat ihan aikuisia, mies vähän yli 40v ja mä vähän alle.
Meillä saa osoittaa tunteensa eikä olla aina se "aikuinen ja tasainen". Ja hyvin on mennyt yli 10 vuotta.
Mukavaa on myös se, että samanlaisia keskenkasvuisia ihmisiä ollaan löydetty myös ystäviksi, kaikissa pariskunnissa, joita paremmin tunnemme, vanhempamme mukaan lukien, on joskus typeriä ylilyöntejä itse kullakin. Miehen äitikin kävi kippaamassa aikoinaan kattilallisen lihakeittoa miehensä auton konepellin päälle kerrostalon pihalla, kun äijä ei saanut lopetettua autonlaittoa monesta pyynnöstä huolimatta ja oli kiire tuossa kohtaa taaa jo illan menoihin.
Näin me ihmiset olemme erilaisia!
[/quote]
Ja näin me ihmiset ollaan erilaisia- tokaisulla voidaan iloisesti ohittaa se, ettei koskaan tarvitse kasvaa henkisesti aikuiseksi, vaan voidaan jatkaa kiukuttelua lapsen tavoin. Olen minäkin ollut lapsellinen, hermostunut miehelle pienestä, mutta en ikinä ole uhkaillut erolla, nostanut showta pystyyn, kaatanut mitään kenenkään henkilökohtaiselle omaisuudelle tai muutakaan vastaavaa "normaalia ylilyöntiä". Olen aika tempperamenttinen tapaus, mutta joku itsekunnioitus ja hillintä pitää säilyttää aikuisena, teininä viskoin tavaroita ja raivoilin, mutta ihan oikeasti, kyllä niistä ajoista pitää kasvaa! Tunteet kuuluvat meilläkin elämään, mutta samoin tunteiden hallinta. Lapsi ei kykene hillitsemään kiukkuaan ja raivoaan vaan antaa kaiken tulla ulso valtoimenaan, mitä se kertoo aikuisesta, joka käyttäytyy edelleen samalla tavalla?
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 17:32"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:28"]
Ei hitto.
Mä oon narsisti!
Mä joskus suutuspäissäni dramaattisesti pakkasin matkalaukun täyteen ja ilmoitin "tää oli tässä!".
Sitten tajusin, että on sunnuntai-ilta, aamulla töitä enkä kehtaa kellekään kaverillekaan soittaa, että saisinko mennä yöksi.
Niinpä sitten jäykin askelin kävelin vaatehuoneeseen, purin laukkuni ja menin sohvalle istumaan Suuresti Väärinymmärrettynä Marttyyrina. Mie meinasi tukehtua nauruunsa xD
En edes muista mistä riita lähti liikkeelle, jostain pienestä ja typerästä. Sattui vain huono päivä, huono hetki ja mun reaktio oli ihan totaaliseb ylimitoitettu.
Onneksi mies tyytyi nauramaan mulle eikä päättänyt, että olen luonnevikainen narsisti, jonka kanssa suhdetta ei kannata jatkaa.
[/quote]
Olette ilmeisesti nuoria ja teillä ei ole lapsia? Ap:lla on lapsia ja lasten edessä aikuinen ihminen nyt ei vain voi käyttäytyä uhmaikäisen tavalla. Ei ole millään tavalla tervettä opettaa lapsille mallia, että aikuisen on ihan ok vetää itkupotkuraivareita tyhjästä ja pistää kunnon show päälle. Suosittelen sinullekin hieman kasvamista ennen lasten hankintaa, on lasten kannalta todella ikävää, jos jompi kumpi vanhemmista käyttäytyy tuolla tavalla. Väsymys, väärä hetki, tunteellisuus ja muut ovat vain tekosyitä, kyllä aikuisen, kypsän ihmisen tulee hillitä itsensä tilanteessa kuin tilanteessa. Edes naisilla ei ole lupa käyttäytyä draamaqueenin tavoin. Jos siis olet aikuinen, etkä 15-vuotias, joilla moinen käytös menee hormoonien ja keskenkasvuisuuden piikkiin.
[/quote]
Ollaan kyllä molemmat ihan aikuisia, mies vähän yli 40v ja mä vähän alle.
Meillä saa osoittaa tunteensa eikä olla aina se "aikuinen ja tasainen". Ja hyvin on mennyt yli 10 vuotta.
Mukavaa on myös se, että samanlaisia keskenkasvuisia ihmisiä ollaan löydetty myös ystäviksi, kaikissa pariskunnissa, joita paremmin tunnemme, vanhempamme mukaan lukien, on joskus typeriä ylilyöntejä itse kullakin. Miehen äitikin kävi kippaamassa aikoinaan kattilallisen lihakeittoa miehensä auton konepellin päälle kerrostalon pihalla, kun äijä ei saanut lopetettua autonlaittoa monesta pyynnöstä huolimatta ja oli kiire tuossa kohtaa taaa jo illan menoihin.
Näin me ihmiset olemme erilaisia!
[/quote]
Ja näin me ihmiset ollaan erilaisia- tokaisulla voidaan iloisesti ohittaa se, ettei koskaan tarvitse kasvaa henkisesti aikuiseksi, vaan voidaan jatkaa kiukuttelua lapsen tavoin. Olen minäkin ollut lapsellinen, hermostunut miehelle pienestä, mutta en ikinä ole uhkaillut erolla, nostanut showta pystyyn, kaatanut mitään kenenkään henkilökohtaiselle omaisuudelle tai muutakaan vastaavaa "normaalia ylilyöntiä". Olen aika tempperamenttinen tapaus, mutta joku itsekunnioitus ja hillintä pitää säilyttää aikuisena, teininä viskoin tavaroita ja raivoilin, mutta ihan oikeasti, kyllä niistä ajoista pitää kasvaa! Tunteet kuuluvat meilläkin elämään, mutta samoin tunteiden hallinta. Lapsi ei kykene hillitsemään kiukkuaan ja raivoaan vaan antaa kaiken tulla ulso valtoimenaan, mitä se kertoo aikuisesta, joka käyttäytyy edelleen samalla tavalla?
[/q
Juuri niin. Amen. Ja toisin tuntevat vetäkööt vaikka litiumia, ettäs keskittyvät oikeisiin asioihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan näin sivuhuomautuksena, kyllä suuttuminen itsessään on ihan normaali ja inhimillinen reaktio, josta ei automaattisesti seuraa traumoja kellekään. Ja parisuhdedynamiikka aina yksilöllinen asia. On eri asia pakata laukkuja riidan ohessa jääden kuitenkin sohvalle mököttämään (varsinkin jos puolisokin lähinnä nauraa), kuin oikeasti lähteä jättäen kumppanin epätietoisuuteen siitä, mistä se suuttui noin paljon. Erityisesti lapset tarkkailevat paljon enemmän eleitä ja rivien välejä kuin itse sanoja: Jos lapsi tekee jotain niin hölmöä, että sinun vaikea esittää vihaista koska pidättelet naurua, lapsi tajuaa sen silmänräpäyksessä. Samoin lasta ei ahdista itse riitely tai riitelytapa, vaan se jos tajuavat jonkin olevan aikuisten välillä pielessä. Eroavien parien lasten oireilu on tavallista silloinkin, kun aikuiset pyrkivät välttämään konfliktejaan lasten nähden. Mikäli aikuisten näennäisellä käytöksellä olisi oikeasti niin paljon väliä, näin ei tapahtuisi.
Eiköhän se nyt vaan niin mene että kukaan normaali mies e halua elättä muiden kakaroita ja sit kun se YH on antanut tarpeeksi pesää niin sen voi laittaa kiertoon muille :) Niin olen tehnyt itse kuten kaveritkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 19:53"]
Ihan näin sivuhuomautuksena, kyllä suuttuminen itsessään on ihan normaali ja inhimillinen reaktio, josta ei automaattisesti seuraa traumoja kellekään. Ja parisuhdedynamiikka aina yksilöllinen asia. On eri asia pakata laukkuja riidan ohessa jääden kuitenkin sohvalle mököttämään (varsinkin jos puolisokin lähinnä nauraa), kuin oikeasti lähteä jättäen kumppanin epätietoisuuteen siitä, mistä se suuttui noin paljon. Erityisesti lapset tarkkailevat paljon enemmän eleitä ja rivien välejä kuin itse sanoja: Jos lapsi tekee jotain niin hölmöä, että sinun vaikea esittää vihaista koska pidättelet naurua, lapsi tajuaa sen silmänräpäyksessä. Samoin lasta ei ahdista itse riitely tai riitelytapa, vaan se jos tajuavat jonkin olevan aikuisten välillä pielessä. Eroavien parien lasten oireilu on tavallista silloinkin, kun aikuiset pyrkivät välttämään konfliktejaan lasten nähden. Mikäli aikuisten näennäisellä käytöksellä olisi oikeasti niin paljon väliä, näin ei tapahtuisi.
[/quote]
Kyllä se riitelytapakin vaikuttaa lapseen. Tiedän perheen, jossa toinen aikuisista saa ihan käsittämättömiä raivokohtauksia pienistä asioista harva se päivä ja käyttäytyy todella impulssiivisesti ja agressiivisesti. Tämä näkyy lapsissa todella vahvasti turvattomuutena ja häiriökäyttäytymisenä, ahdistuksena.
Ap on äiti ja fiksun oloinen, mies taas lapsellinen huomionkipeä junttura, haluaa huomiota ja kun sitä ei saa, niin lähtee riidellen mäkeen. Sit kun tajuaa oikkunsa toteutuneen, rupee katumaan ja nyyhkimään.
Voi voi. Olisi yksinkertaista jos tuossa olisi vain 2 aikuista, mutta kun on ne lapset. Ja niiden ei tarvis tuollaista oikkuilua katsoa. En suosittele ottamaan tuollaista miestä enää takaisin, kuulostaa nimittäin siltä, ettei jäisi ainoaksi riidaksi. Ihan vain lasten vuoksi, ansaitsette parempaa.
Sattuuhan se eroaminen ja on surullista, mutta parempi silti niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on äiti ja fiksun oloinen, mies taas lapsellinen huomionkipeä junttura, haluaa huomiota ja kun sitä ei saa, niin lähtee riidellen mäkeen. Sit kun tajuaa oikkunsa toteutuneen, rupee katumaan ja nyyhkimään.
Voi voi. Olisi yksinkertaista jos tuossa olisi vain 2 aikuista, mutta kun on ne lapset. Ja niiden ei tarvis tuollaista oikkuilua katsoa. En suosittele ottamaan tuollaista miestä enää takaisin, kuulostaa nimittäin siltä, ettei jäisi ainoaksi riidaksi. Ihan vain lasten vuoksi, ansaitsette parempaa.
Sattuuhan se eroaminen ja on surullista, mutta parempi silti niin.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 02:17"]
No sellainen mies joka tekee tuollaista lasten nähden/kuullen, ei ansaitsekaan sinua. Etsi parempi, vastuuntuntoisempi MIES eikä tuollainen kakara. Minä en hyväksyisi ikinä, että tuollaisia riitoja käydään lasteni aikana. Hän on sinun kanssasi suhteeseen ryhtynyt, joten on tietoinen että lapsesi kuuluvat pakettiin, joten silloin heidät otetaan huomioon.
[/quote]
Lapsien pitää huomata minkälaista on normaali elämä. Ikinä ei pidä esittää parempi tuulista kuin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 10:38"]
Naiset aina "ottaa miehet itselleen". Miehet "saa naisen" jos käy hyvä tsäkä. Ja jos kirjoitus palstalla ei miellytä pahin kirous on että "tuo ei koskaan saa naista".
Eli naisten mielestä nainen itsessään on palkinto joka annetaan oikeanlaiselle ja oikein käyttäytyvälle miehelle. Liiton sisäpuolella kaupankäynti jatkuu siten, että jos mies taipuu oikeaan muottiin saa seksiä ja jos ei niin sitten saa takuuvarmasti eropaperit.
Miehillä koulutus jatkuu aina vaan palkintoina tai pakotteina. Kiltit miehet saa ja tuhmat ei.
t. Lingvistikko
[/quote]
Mies päätti ITSE lähteä, oli aiemminkin uhkaillut sillä. Parempi antaa mennä, kun kerran lapsetkin kärsivät tällaisen kypsymättömän nulikan käytöksestä.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 11:29"]
Eikös tuo ole jokaisen naisen unelmamies, sanoo mitä ajattelee ja näyttää tunteesa.
[/quote]
Kuvauksesta päätellen, mies ei nimenomaan osaa näyttää tunteitaan, vaan katkerana pullottaa kaiken sisäänsä ja sitten poksahtaa koko potti hallitsemattomasti jossain tiukassa tilanteessa.
Ap ja miehen suhteen kompastuskivi taitaa olla ap:n lapset. Ei ole harvinaista, että jopa isät saattavat tuntea mustasukkaisuutta lapsiaan kohtaan äidin/puolison huomiosta. Veikkaan että tässä kuviossa on sama ongelma. Mies kokee ulkopuolisuutta. Jollain tavalla se tasapaino olisi löydettävä ilman, että mustiksena ruvetaan esittämään uhkavaatimuksia lasten äidille. Miehen on pystyttävä hyväksymään, että loppupeleissä lapset menevät edelle. On valmiiksi tuhoontuomittu kampanja ruveta haastamaan äitiä valitsemaan miehen ja lasten välillä.
Mies ei todennäköisesti ole tarpeeksi kypsä jakamaan tilaa naisen lasten kanssa. Hänen kannattaa etsiä itselleen nainen, jolla ei ole lapsia.
[/quote]
Jos rupeaa seurustelemaan niin silloin sitoutuminen pitää olla 100%. Se että naisella on lapsia ei tarkoita että hän voi olla toiseen sitoutunut vaan 80%:sesti.
Jos lapset menevät edelle niin sellaisen ihmisen ei edes kannata seurustella toisen ihmisen kanssa. Miksi joku haluaisi mennä yhteen sellaisen ihmisen kanssa joka ei ole valmis käymään vaikka helvettiä lävitse toisen kanssa?
Jos menee yhteen toisen kanssa niin siihen lähdetään iäksi ja täysillä. Ollaan valmiita jakamaan KAIKKI omaisuus ja koko elämä toisen kanssa. Jos ei tuohon ole valmis niin olkott sinkkuna
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 22:12"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 19:53"]
Ihan näin sivuhuomautuksena, kyllä suuttuminen itsessään on ihan normaali ja inhimillinen reaktio, josta ei automaattisesti seuraa traumoja kellekään. Ja parisuhdedynamiikka aina yksilöllinen asia. On eri asia pakata laukkuja riidan ohessa jääden kuitenkin sohvalle mököttämään (varsinkin jos puolisokin lähinnä nauraa), kuin oikeasti lähteä jättäen kumppanin epätietoisuuteen siitä, mistä se suuttui noin paljon. Erityisesti lapset tarkkailevat paljon enemmän eleitä ja rivien välejä kuin itse sanoja: Jos lapsi tekee jotain niin hölmöä, että sinun vaikea esittää vihaista koska pidättelet naurua, lapsi tajuaa sen silmänräpäyksessä. Samoin lasta ei ahdista itse riitely tai riitelytapa, vaan se jos tajuavat jonkin olevan aikuisten välillä pielessä. Eroavien parien lasten oireilu on tavallista silloinkin, kun aikuiset pyrkivät välttämään konfliktejaan lasten nähden. Mikäli aikuisten näennäisellä käytöksellä olisi oikeasti niin paljon väliä, näin ei tapahtuisi.
[/quote]
Kyllä se riitelytapakin vaikuttaa lapseen. Tiedän perheen, jossa toinen aikuisista saa ihan käsittämättömiä raivokohtauksia pienistä asioista harva se päivä ja käyttäytyy todella impulssiivisesti ja agressiivisesti. Tämä näkyy lapsissa todella vahvasti turvattomuutena ja häiriökäyttäytymisenä, ahdistuksena.
[/quote]
No tuossa ei varmaan olekaan kyse pelkästä riitelytavasta, vaan siitä että aikunen saa raivonpuuskia pienistä asioista harva se päivä, ennalta-arvaamatta ja on niiden aikana oikeasti agressiivinen?
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 13:35"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 10:05"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 09:34"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 09:30"]
Miksi olette lasten edessä riidelleet? Miksi mies on edes ollut sun luona lasten aikana? Mikä naisia vaivaa?! Mä olen eronnut lasteni isästä eikä kävisi mielessäkään roudata uutta miestä kotiin! Tapaillaan silloin kun lapset on isällään.
[/quote]
Tuomitsetko uusperheet? Entäpä jos ei ole mitään isää, jolle laittaa lapset? Jos tämä on kuollut tai kelvoton kaitsemaan ketään? ohis
[/quote]
Joo, tuomitsen oikeastaan silloin, jos se lasten toinen vanhempi on aktiivisesti mukana lasten elämässä. Eli viikko/viikko tai joka toinen viikonloppu. Siinä ehtii kyllä heilastella. Ei lasten elämään ole tarve tuoda uusia ja vaihtuvia tyyppejä! Ymmärrän, että jos on seurusteltu jo vuosia ja ollaan vankalla pohjalla, niin sitten voidaan pikku hiljaa tutustuttaa. Mutta vuosi seurustelua ja on jo pitempään luuhattu lapsiperheen nurkissa? En voi ymmärtää. Kyllä lasten etu tulee ennen äidin tai uuden kumppanin etua!
Ja jos tilanne on se, että on totaaliyh ja löytyy uusi, sitten pitää vähän miettiä etenemistä. Saako lapsia hoito jonnekin tapaamisten ajaksi? Onko muita kuin ex puoliso, jonka luona lapset voi joskus olla? Täysin turvaverkoton totaaliyh lienee melko harvinainen.
[/quote]
Olen samaa mieltä että uusia, vaihtuvia tyyppejä ei ole syytä tuoda lasten elämään. Me ollaan seurusteltu 8kk ja on aika tutustuttaa mies ja lapset. Ei ole vuosia aikaa, olen lähes 40 ja raskaana:) Ja kyllä sen tietää milloin on sellainen ihminen jonka kanssa on tarkoitettu yhteen, jos jokin tuntuu oikealta ja erillään asuminen väärältä niin tietenkin tekee niin kuin on oikein. Vankalla pohjalla voi olla muutoinkin kuin vuosien seurustelun jälkeen. Mielestäni se että pitää vuosikausia miettiä ja vatuloida jotta voi olla varma että suhde on vankalla pohjalla on merkki siitä että se ei ole, tai ainakaan ei yhdessä olla rakkaudesta.
Miten muuten määrittelet lasten edun? Miksi uusperhe olisi huonompi vaihtoehto kuin yksinhuoltajuus? Kumpaakin kokeneena olen ihan mieltä. Yksinhuoltajana on vähemmän aikaa lapsille, vähemmän mahdollisuuksia tehdä työtä ( esim ilta-, vuoro-, muu epäsäännöllinen työ) ja vain yhden ihmisen palkka joten pienemmät tulot, vain yksi ihminen kasvattamassa eikä sitä toisen sukupuolen roolimallia, kun kaiken hoitaa yksin on se henkisesti ja fyysisesti väsyttävämpää. Olen itse parempi ja jaksavampi vanhempi parisuhteessa kun kaikki ei ole yhden ihmisen harteilla. Se uuspuoliso voi olla rakas ja tärkeä myös lapsille ja tuoda uusia asioita ja mahdollisuuksia myös lasten elämään oman elämänsä, harrastustensa, työnsä, ihmissuhteidensa Ym kautta.
[/quote]
99% varmuudella suteenne kaatuu. Näin ollen lapsenne menettävät taas uuden ihmisen elämässään ja joutuvat opettelemaan taas uuden ihmisen.
Minä en ainakaan hyväksyisi edes että kukaan muu kuin lapsen biologinen isä, minä tai meidän sukulainen määräisi lapsiamme koskaan.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 22:22"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 02:17"]
No sellainen mies joka tekee tuollaista lasten nähden/kuullen, ei ansaitsekaan sinua. Etsi parempi, vastuuntuntoisempi MIES eikä tuollainen kakara. Minä en hyväksyisi ikinä, että tuollaisia riitoja käydään lasteni aikana. Hän on sinun kanssasi suhteeseen ryhtynyt, joten on tietoinen että lapsesi kuuluvat pakettiin, joten silloin heidät otetaan huomioon.
[/quote]
Lapsien pitää huomata minkälaista on normaali elämä. Ikinä ei pidä esittää parempi tuulista kuin on.
[/quote]
Onko se normaalia elämää, että kilahdetaan pikkuasioista ja pistetään kunnon esitys pystyyn? Riehutaan ja kaadetaan keittoja autojen ja muiden päälle? Alkoholisti isäni käyttäytyi tuolla tavalla, kun olin lapsi, eikä se mitään turvallisuuden tunnetta herättänyt, vaan pelkoa ja epävarmuutta sekä hirveää turvattomuutta. Kyllä aikuista saa ärsyttää, itkettää, naurattaa ja suututtaa asiat, mutta jos aikuinen ei osaa millään tavalla hillitä tunteitaan, vaan täysin kontroloidottomasti tuntee tunteita läpi laidasta laitaan, nollasta sataan, niin kyllä sellainen on lapsesta äärimmäisen pelottavaa ja vammauttavaa eikä tällainen lapsi välttämättä opi koskaan hallitsemaan omia tunteitaan, vaan menettää itsehillintäänsä tämän tästä, vahingoittaa ympäristöään ja muita. Ei tunteiden hallitsemisen synonyyminä ole tunteettomuus, tämä tuppaa unohtumaan monelta tässäkin keskustelussa.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 22:12"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 19:53"]
Ihan näin sivuhuomautuksena, kyllä suuttuminen itsessään on ihan normaali ja inhimillinen reaktio, josta ei automaattisesti seuraa traumoja kellekään. Ja parisuhdedynamiikka aina yksilöllinen asia. On eri asia pakata laukkuja riidan ohessa jääden kuitenkin sohvalle mököttämään (varsinkin jos puolisokin lähinnä nauraa), kuin oikeasti lähteä jättäen kumppanin epätietoisuuteen siitä, mistä se suuttui noin paljon. Erityisesti lapset tarkkailevat paljon enemmän eleitä ja rivien välejä kuin itse sanoja: Jos lapsi tekee jotain niin hölmöä, että sinun vaikea esittää vihaista koska pidättelet naurua, lapsi tajuaa sen silmänräpäyksessä. Samoin lasta ei ahdista itse riitely tai riitelytapa, vaan se jos tajuavat jonkin olevan aikuisten välillä pielessä. Eroavien parien lasten oireilu on tavallista silloinkin, kun aikuiset pyrkivät välttämään konfliktejaan lasten nähden. Mikäli aikuisten näennäisellä käytöksellä olisi oikeasti niin paljon väliä, näin ei tapahtuisi.
[/quote]
Kyllä se riitelytapakin vaikuttaa lapseen. Tiedän perheen, jossa toinen aikuisista saa ihan käsittämättömiä raivokohtauksia pienistä asioista harva se päivä ja käyttäytyy todella impulssiivisesti ja agressiivisesti. Tämä näkyy lapsissa todella vahvasti turvattomuutena ja häiriökäyttäytymisenä, ahdistuksena.
[/quote]
No tuossa ei varmaan olekaan kyse pelkästä riitelytavasta, vaan siitä että aikunen saa raivonpuuskia pienistä asioista harva se päivä, ennalta-arvaamatta ja on niiden aikana oikeasti agressiivinen?
[/quote]
Sehän siinä onkin pointtina. Riidellä voi hillitystikin ja hallitsematon raivo, tavaroiden heittely ja uhkailu, että jättää, ei kuulu normaaliin riitelyyn, mitä lapsen on millään tavalla suotavaa katsoa. Lapsen on nimenomaan tärkeä saada terve malli siitä, että vaikka raivostuttaa, ei silti ole mikään pakko vetää hommaa ihan överiksi, vaan keskustelemalla ja rauhoittumalla saadaan paljon enemmän aikaiseksi. Se ei auta ketään, että ihminen menettää malttinsa ja itsehillintänsä, heittelee tavaroita ja uhkailee. Se ei ole terve toimintatapa edes tekijälle itselleen.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 12:25"]
Miehestä tuntuu, että Ap heitti hänet ulos. Miksi?
Jospa Ap ei ole oikeasti antanut suhteelle kovinkaan paljoa itsestään, ei kenties rakasta miestä, pitää tämän ulkopuolella (yh-äideillä on usein tapana tehdä niin, että se mies ns. tietää paikkansa kyllä koko ajan ja se ei ole perheenjäsenen paikka) tms. Kyllähän tuollaisen huomaa, arvaa ja aistii. Ja niinpä tuntuu, että toinen heitti ulos elämästään vaikka oikeasti ei koskaan edes elämään päästänyt.
[/quote]
Voi ollakin, voi olla että ei. Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että tuollainen tapa selvittää asioita EI ole terve ja rakentava. Jos kokee jäävänsä vaille sitä huomiota ja vastarakkautta minkä kokee ansaitsevansa, olisi asia hyvä ottaa puheeksi. Ja kauan ennen kuin ne tunteet poksahtaa niin hallitsemattomasti, että sanoo tai tekee asioita joita katuu myöhemmin.
Erimielisyydet, vastoinkäymiset ja satunnainen epätietoisuus, jopa riidatkin kuuluu ihmissuhteisiin. Mutta jos parisuhteestaan epävarma ihminen yrittää "korjata" tilannetta suoraan sanomisen sijasta erilaisten uhkailun ja syyllistämisen keinoin, niin lopputulos ei suinkaan ole se, että toinen ymmärtää mitä hän on tehnyt väärin. Toki hän ymmärtää että jokin hänen käytöksessään rassaa, mikä aiheuttaa epävarmuutta ja avuttomuutta toisen käytöksen edessä. Tästä pahin seuraus on, että uhkailija huomaa tämän "hyväksi" tavaksi hälventää omaa epävarmuuttaan - hallitsemalla toista.
Esimerkiksi lääke mustasukkaisuuteen ei ole se, että epäiltävä osapuoli alkaa syyllistettynä rajoittaa yhteydenpitoa ystäviinsä (ja jopa työsuhteisiinsa sekä sukulaisiinsa), niin että mustasukkainen osapuoli voisi tuntea luottavansa tähän. Samoin lääke epävarmuuteen toisen tunteista ei ole se, että erokorttia vilauttelemalla testaillaan vähän väliä, onko se toinen vielä rakastunut vai ei.
Tuollaisten piirteiden ilmeneminen seurustelukumppanissa on vakava hälytysmerkki, johon yleensä ei auta muu kuin ottaa etäisyyttä, ja kenties laittaa suhde mietintätauolle tai kokonaan poikki. Dominoivalle kumppanille voi olla vaikea ymmärtää toimivansa väärin, sillä he saattavat päinvastoin kokea toimivansa parisuhteen hyväksi - onhan hänen olonsa varmempi ja luottavaisempi. Tuosta asetelmasta ei lähdetä rakentamaan hyvää parisuhdetta ilman kovaa työtä, ja useimmiten käykin niin, että parempi ottaa opikseen ja siirtyä elämässä eteenpäin.