Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun äidin rakkaus loppuu lapseen?
22.02.2014 |
Onko se edes mahdollista? että vanhemmat lakkaa välittämästä ja rakastamasta lastaan ja harjoittaa esim. sitä kohtaan henkistä väkivaltaa? pitää kotona vankina? katkomalla kierolla tavalla elämässä siltoja poikki. sulkee puhelinliittymät ettei saa yhteyttä ulkomaailmaan yms?
Eilen minulle taas suututtiin yhtäkkiä ja alettiin vittuilemaan ihan ilman syytä, kun isä oli juonut kaljaa ja oli kännissä. Sillä oli oikein sellanen vittumainen ilme naamalla ja puhu mulle vittuilen. Sai taas miettiä että mitä oikein olen tehnyt... sitä ennen oli ihan normaalisti ja oli kivaa. Tänä päivänä jatku tuo sama homma, kumpikaan vanhemmista ei puhu mulle taas yhtään mitään tai sitten kommentit on vaan jotain hyvin negatiivistä "älä tiputa sitä tietokonetta!" tai muuta paskaa... ja en muuten kertaakaan ole tiputtanut tätä konetta.
Taisi eilen alkaa tuo isän vittuilu siitä kun huomasi että googlettelin netistä opiskelupaikkoja. Kun minä en saisi ilmeisesti menestyä, se suuttuu siitä heti. Jos minusta tulisi onneton siivooja, sitten hän olisi tyytyväinen. Koska hän ite painaa työtä paskalla palkalla tehtaalla ja äiti on työtön, niin minäkään en saisi sitten menestyä ja mun tulisi myös olla onneton, jotta vanhempani voisivat olla onnellisia kun olisin aina vähän niitä huonommassa asemassa ja ehkä apua pyytämässä tai en ainakaan yläpuolella. Ei tunnu kivalta, kun ei voi vapautuneesti kotona kertoa: että minä haluaisin lähteä opiskelemaan sitä tai tätä. Kun vaistoaa ja haistaa, että täällä on heti kielteinen ilmapiiri. Saa pelätä sitä kertomista.
Olen tosi rikki ja väsynyt tähän kaikkeen. Minulla ei ole edes siskoja tai veljiä ja jos olisi.. en haluaisi edes kuvitella miten huonossa jamassa nekin olisi kun olisi syntyneet tähän perheeseen. Isä on mm. kommentoinut joskus että jos olisin poika, hän olisi kasvattanut minut aivan toisella tavalla. Esim. väkivalta on sillon isän mielestä hyväksyttyä. Tukiverkostoni ovat siis tosi huonot, minulla ei oikeasti ole KETÄÄN kehen voisin turvautua. En taida jaksaa yksin enää...
Olen hyvin katkera ja nyt tietysti tämä kaikki on kääntynyt niin päin, että minua syyllistetään siitä että tämä perhe on tämmönen ja tällä perheellä on ongelmia. Vaikka monta vuotta se oli vanhempieni vika, nyt kaikki on kääntynyt minun viaksi. Mikä tätä perhettä oikein vaivaa? täällä riidellään aina. On huono ilmapiiri jne... kukaan ei eroa. Ei ilmeisesti ajattele minua, välitä minusta. Nykyään tuntuu et noille ois parempi ja ehkä ollu ookoompi jopa ettei ne ois hankkinu ees yhtä lasta. :)) paremmin niillä menee hitto soikoon kahdestaan. <3
Kommentit (66)
Sinä olet aikuinen ihminen ja elämäsi on sinun vastuulla. Hommaa opiskelupaikka ja asunto (sosiaalitoimistolla on aina hätäasuntoja, voit vaikka väittää, että isäsi uhkasi heittää sinut pihalle ja joudut kuusen alle niin saat jonkun luukun, josta pääset aloittamaan itsenäisen elämän). Tuo surkuttelu ja surkeudessa rypeminen ei auta sinua pätkääkään.
Et ole ainoa, jolla on huonot lähtökohdat. Minun molemmat vanhempani ovat alkoholisteja/sekakäyttäjiä, eronneet tosin jo ollessani pieni. Minua kiusattiin koulussa, oli köyhää ja ankeaa. Hankin ensimmäisen asuntoni tuolla edellä mainitulla tavalla. Koskaan en ole saanut rahalista tai henkistä tukea keneltäkään, mutta so what? - olenpa oppinut pärjäämään ihan itse. Nyt kolmikymppisenä minulla on oma talo, perhe, vakityö esimiesasemassa jne, eikä kukaan ole sitä minulle hopeatarjottimella tarjonnut, mutta en olisi myöskään näitä saavuttanut, jos olisin jäänyt tuleen makaamaan.
Nyt ryhdistäydy ja ala elämään omaa elämääsi, se on sinun käsissäsi, ei kenenkään muun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuts opiskelet hyvän ammatin, lähet pois heti, kun mahdollista, ja alotat ansaitsemasi elämän!!! Muista, että ite teet elämästäs semmosen, ku haluat!!! Katkaset vaikka välit, jos ei muuten onnistu, sun elämä!!! Tsemppiä!!!
Missäpäin asut ap? Älä nyt ihan tarkkaa osoitetta kerro, mutta minkä kaupungin lähellä tai missä kaupungissa?
Oletko nyt lukiossa vai ammattikoulussa?
Sinähän olet jo täysi-ikäinen. Mitä jos muuttaisit omaan asuntoon, niin voisi välit parantua vanhempiisi. Ei sun tarvitse tuollaista sietää. Kiusatkoon toisiaan sitten kun jäävät kahden, enkä tarkoita että sun pitäis edes mihinkään kauas muuttaa, mut jospa he odottavat että niin sanotusti lennät jo pesästä?
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 18:59"]
Itse kyllä uskon, että jokainen vanhempi haluaa lapsensa olevan vieläkin itseään onnellisempi, menestyneempi, terveempi jne. Vanhempasi kuulostavat jollakin tapaa syrjäytyneiltä, jos eivät ole edes hankkineet sinulle apua mielenterveydellisiin ongelmiin ja ilmeisesti he tuntuvat haluvan sinusta samanlaista.
Ehdottomasti haet opiskelemaan ja muutat kotoa pois! Opintojen kautta tapaat uusia ihmisiä ja oma rauha tekee varmasti hyvää sinun ja vanhempiesi välejä ajatellen. Lisäksi on tärkeää, että haet itselleni apua, vaikka paikallisen terveyskeskuksen kautta. Muista, että jos jotain haluat, niin sen voi myös saavuttaa :)
[/quote]
Eli sinustakin tuntuu ihan rehellisten kirjotusten pohjaltani että vanhempani haluaa musta samanlaista? miten se on helvetti edes mahdollista!? miksi!?
Varmaan jos nämäkin tekstit vanhempani näkisivät, niin syyttäisivät mua taas tuntemuksistani ja sanoisivat että nuo on valetta..
Niinpä.
En tiedä jaksaisinko enää ees puolustaa itseäni, kun joka kerta sitkeästi päädytään samaan pisteeseen.
Se suhtautuminen on muuttunut just mua kohtaan nyt tommoseks narsistisemmaks molempien osalta kun haluun elämältä muuta mitä ne ja kun oon kasvanu isommaks, niin mua kohtaan on alettu nyt myös suoranaisesti harjottamaan sitä henkistä väkivaltaa..
Lapsena se ei ollu tällästä ihan suoranaista.
Mut sillonkin isä niinku esim. omalla narsismillaan äitiä kohtaan selkeesti yllytti sitä riitaan tai sit äiti omalla sairaalla mielellään toisin päin ja mä jouduin kuuntelee sitä huutoo ja sellasta riitelyy jo sillon... niin tuntuu et ihan mun järjestelmällinen pilaaminen alotettiin sillon. Mut sillon sitä ei varsinaisesti ihan kunnolla vielä tiedostettu muhun tai nyt mä oon alkanu sen ite sit tiedostaan ja älyämään, kun musta on kasvanut nuori aikuinen.
Mä mietin, et jos oon syntyny kahdelle sairaalle ihmiselle ja kasvanu tämmösessä ympäristössä. Miten mulla järki pelaa ees vielä tällä tavalla ja mun ajatukset on tulevaisuuden suhteen suht terveitä? et haluun ihan eri asioita kun ne ja olla tekemättä ehdottomasti tiettyjä asioita omien lasten kohdalla mitä mulle on täällä tehty ja millanen lapsuus on mulle täällä luotu...!
Eikä tänne kotiin päin taida tulla olee mitään välejä pidemmällä kaavalla ajatellen... kun miten todennäköistä on et nää tilanteet nyt muuttus ja radikaalisti, kun jos on 20v jo tälleen jatkunu?
Ja kyllä ne syrjäytyneitä onkin. Isä nyt käy töissä ja on sillä siellä jotain ihmissuhteita, mut äitillä oo niitäkään. Mut ei ne käy ikinä kenenkään kanssa missään tai yhdessäkään, korkeintaan kun lenkillä... Ei ne oo nukkunu pitkään aikaan ees parisängyssä, antanu hellyyttä toisilleen, käyttäny sormuksia, huoltaneet parisuhdettaan jne. Minä haluun esim. omassa elämässäni tälläsiä asioita. En tiiä mistä se tulee, vaikka mulla ei oo ollu sellasta. Vai tuleeko se sit just siitä?
Niin ja pakko kai mun on hakea apua... se terapeutti tulis luultavasti olee ainut ihmissuhde mun elämässä kun lähden ja jos tänne näyttäis menevän taas ehkä kokonaan nää välit poikki kun ei oo muitakaan vaihtoehtoja.. kerran yritin jo sitä et kokonaan poikki, mut se tuntu aivan liian raskaalta mulle tämmösessä elämäntilanteessa. :( tää on tämmöstä sitkeetä sinnittelyä joka helvetin päivä et pää pysyis pinnalla ja tästä joskus vielä kykenis pelastumaan, eikä hukkuis pohjaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 18:59"]
Millainen on koulutaustasi ap?
Vaikuttaa siltä, että vanhemmillasi on mielenterveydellisiä ongelmia. Sen enempää en osaa sanoa. Erilaisilla järjestöillä on tukihenkilöitä nuorille aikuisille (joskin näistä on pulaa), Kannattaa soittaa sosiaalitoimistoon ja pyytää sellaista.
[/quote]
Mutta mistä ne mielenterveysongelmat on niille sitten tulleet?
Äitillä on esim uloste ja veri jälkiä pitkin kylppärin seiniä, eikä se oo pyyhkiny niitä sieltä pois... en tajua miks. Onko se sille joku sairas rituaali vai mikä ihme? koska muuten se on sellanen siivousfriikki ja perfektionisti et sen pitää olla hinkkaamassa joka paikkaa niin en voi olla uskomatta ettei se ois muka huomannu niitä jälkiä sitten... sormillako se sinne niitä pyyhkii vai mitä ihmettä...
Harmittaa kun mun pitäis huomenna mennä käymään yhdellä omalla asunnolla, nii hitto kun sattu just eiliseen iltaan toi et isä alko käyttäytyy mua kohtaan taas noin inhottavasti ja saa miettii et mitä mä taas oon tehny. Niin en nyt uskalla tai pysty kertoo et oon menossa sinne... "karkaan" vaan aamulla hiljasin äänin kun muhun ei saa mitään yhteyttä kun se mun liittymäkin on suljettu nyt vanhempien toimesta kun eivät oo maksanu mun puhelinlaskuu... :(
Mä tiiän et oon täys-ikänen ja niiden ei kuuluis enää maksaa mun laskuja. Mut hei pliis... jos tää mun tilanne on tällänen, niin eikö voi yhtään antaa armoo? kun pitäis nimenomaan olla se oma lapsi kyseessä. Mut eipä taida kukaan rakastaa ja välittää enää minusta...
Minä olen saanut aivan liian paljon paskaa niskaan. Vähempikin olisi riittänyt ja joskus olen miettinyt, että mistä minua oikeen rangaistaan näin pahasti... vai olenko vaan liian herkkä kun koen näin.? vaikka moni muukin on sanonut että huh ootpa saanu kokee paljon kärsimystä elämässäs. Olen ristinyt kädet monta kertaa ja itkenyt ja pyytänyt taivaankin puolelta apua kun mulla on ollu nii toivoton olo. Vaikken varsinaisesti mikään uskovainen olekkaan.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 19:04"]
Sinä olet aikuinen ihminen ja elämäsi on sinun vastuulla. Hommaa opiskelupaikka ja asunto (sosiaalitoimistolla on aina hätäasuntoja, voit vaikka väittää, että isäsi uhkasi heittää sinut pihalle ja joudut kuusen alle niin saat jonkun luukun, josta pääset aloittamaan itsenäisen elämän). Tuo surkuttelu ja surkeudessa rypeminen ei auta sinua pätkääkään.
Et ole ainoa, jolla on huonot lähtökohdat. Minun molemmat vanhempani ovat alkoholisteja/sekakäyttäjiä, eronneet tosin jo ollessani pieni. Minua kiusattiin koulussa, oli köyhää ja ankeaa. Hankin ensimmäisen asuntoni tuolla edellä mainitulla tavalla. Koskaan en ole saanut rahalista tai henkistä tukea keneltäkään, mutta so what? - olenpa oppinut pärjäämään ihan itse. Nyt kolmikymppisenä minulla on oma talo, perhe, vakityö esimiesasemassa jne, eikä kukaan ole sitä minulle hopeatarjottimella tarjonnut, mutta en olisi myöskään näitä saavuttanut, jos olisin jäänyt tuleen makaamaan.
Nyt ryhdistäydy ja ala elämään omaa elämääsi, se on sinun käsissäsi, ei kenenkään muun.
[/quote]
Hienoa että oot selvinny!
No miepä olen sossun kanssa jutellut ja mulle ei kukaan KOSKAAN oo tarjonnu tollasta vaihtoehtoa... sanonut vaan että ei sitä kannata nyt talvella veneenkään alle päätyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 19:05"]
Ilman muuts opiskelet hyvän ammatin, lähet pois heti, kun mahdollista, ja alotat ansaitsemasi elämän!!! Muista, että ite teet elämästäs semmosen, ku haluat!!! Katkaset vaikka välit, jos ei muuten onnistu, sun elämä!!! Tsemppiä!!!
[/quote]
Näin mäkin oon koittanu ajatella... mutta kun se on rankkaa. Jo aivan liian rankkaa...
Tiiätkö, jos toi kiusaaminen ei ois mua hajottanut. Niin tossa perheessä oli jo aivan tarpeeksi, niin ilman sitä, mulla ois luultavasti nyt ihan eritavalla voimia nousta tästä ja taistella vanhempiani vastaan... kun terveys ois vielä jäljellä.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 19:09"]
Missäpäin asut ap? Älä nyt ihan tarkkaa osoitetta kerro, mutta minkä kaupungin lähellä tai missä kaupungissa?
Oletko nyt lukiossa vai ammattikoulussa?
[/quote]
Miksi kysyt tuota? mutta en vielä kummassakaan... ammattia pyrin kai opiskelemaan, joten lukioon en lähtiskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 19:09"]
Sinähän olet jo täysi-ikäinen. Mitä jos muuttaisit omaan asuntoon, niin voisi välit parantua vanhempiisi. Ei sun tarvitse tuollaista sietää. Kiusatkoon toisiaan sitten kun jäävät kahden, enkä tarkoita että sun pitäis edes mihinkään kauas muuttaa, mut jospa he odottavat että niin sanotusti lennät jo pesästä?
[/quote]
Oon lentäny jo ekan kerran 16-vuotiaana, mutta mulla meni sitten se asunto alta kun en jaksanut siivota sitä ja oli 6kk roskat sisällä ja tuli vielä vesivahinkokin. Se mun siivoomattomuus johtu masentuneisuudesta... mutta mun porukat ei oo sitä mieltä. Ne vaan huusi ja raivosi mulle siitä. Kun ne tyypit jotka löysi mut sieltä kunnosta niin kerroin ihan suoraan sille tyypille mun masennuksesta kyyneleet silmissä ja ne ois halunnu hankkia mulle apua, viedä ehkä sairaalaan jopa lepäämään, olin vielä sillon ala-ikänen. Mutta mun vanhemmat sai kai jotenkin estettyä sen.
Niillä ei sillonkaan vielä hälytyskellot soinu, vaikka isä näki sen siivon. Alko vaan mun syyttäminen.
Miks mun välit pitäis niihin parantua periaatteessa loppujen lopuks ees..? jos täällä tilanteet ei parane kuitenkaan? mä joutusin viimestään katkasemaan siinä vaiheessa välit kun saisin omia lapsia... eihän niitä voi ja kehtaa tänne tuoda, niillä menee elämä pilalle niin kun mulla jos ne joutuu tälläsessä mummolassa olemaan. :( ja miestäkään kehtais ikinä täällä esitellä, kun nää on tämmösiä..
Kuoleekohan ne noin onnettomina kans? MIKS IHMEESSÄ IHMINEN HALUAA TEHDÄ ELÄMÄSTÄÄN TOLLASTA VAI EIKÖ SE OIKEESTI KÄSITÄ!?!?!?!?!?!?
Niin tässä joutuu arpomaan nyt... et onko parempi mun hylätä mun vanhemmat nyt, kun se meni ennenkin jo ihan päin persettä? vai sit kun oon paremmassa kunnossa..? tääl on vielä mun koirakin... ainut hyvä asia.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 19:27"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 19:04"]
Sinä olet aikuinen ihminen ja elämäsi on sinun vastuulla. Hommaa opiskelupaikka ja asunto (sosiaalitoimistolla on aina hätäasuntoja, voit vaikka väittää, että isäsi uhkasi heittää sinut pihalle ja joudut kuusen alle niin saat jonkun luukun, josta pääset aloittamaan itsenäisen elämän). Tuo surkuttelu ja surkeudessa rypeminen ei auta sinua pätkääkään.
Et ole ainoa, jolla on huonot lähtökohdat. Minun molemmat vanhempani ovat alkoholisteja/sekakäyttäjiä, eronneet tosin jo ollessani pieni. Minua kiusattiin koulussa, oli köyhää ja ankeaa. Hankin ensimmäisen asuntoni tuolla edellä mainitulla tavalla. Koskaan en ole saanut rahalista tai henkistä tukea keneltäkään, mutta so what? - olenpa oppinut pärjäämään ihan itse. Nyt kolmikymppisenä minulla on oma talo, perhe, vakityö esimiesasemassa jne, eikä kukaan ole sitä minulle hopeatarjottimella tarjonnut, mutta en olisi myöskään näitä saavuttanut, jos olisin jäänyt tuleen makaamaan.
Nyt ryhdistäydy ja ala elämään omaa elämääsi, se on sinun käsissäsi, ei kenenkään muun.
[/quote]
Hienoa että oot selvinny!
No miepä olen sossun kanssa jutellut ja mulle ei kukaan KOSKAAN oo tarjonnu tollasta vaihtoehtoa... sanonut vaan että ei sitä kannata nyt talvella veneenkään alle päätyä.
[/quote]
Ei ne sitä TARJOA, vaan sinun pitää VAATIA. Ja oletan, että vanhempasi haluavat sinun itsenäistyvän ja alkavan maksaa omat laskusi, puhelimet sun muut. Eivät vain osaa kannustaa, vaan yrittävät pakottaa sinut siihen.
Mitä olet tehnyt/opiskellut peruskoulun jälkeen??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 19:45"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 19:27"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 19:04"]
Sinä olet aikuinen ihminen ja elämäsi on sinun vastuulla. Hommaa opiskelupaikka ja asunto (sosiaalitoimistolla on aina hätäasuntoja, voit vaikka väittää, että isäsi uhkasi heittää sinut pihalle ja joudut kuusen alle niin saat jonkun luukun, josta pääset aloittamaan itsenäisen elämän). Tuo surkuttelu ja surkeudessa rypeminen ei auta sinua pätkääkään.
Et ole ainoa, jolla on huonot lähtökohdat. Minun molemmat vanhempani ovat alkoholisteja/sekakäyttäjiä, eronneet tosin jo ollessani pieni. Minua kiusattiin koulussa, oli köyhää ja ankeaa. Hankin ensimmäisen asuntoni tuolla edellä mainitulla tavalla. Koskaan en ole saanut rahalista tai henkistä tukea keneltäkään, mutta so what? - olenpa oppinut pärjäämään ihan itse. Nyt kolmikymppisenä minulla on oma talo, perhe, vakityö esimiesasemassa jne, eikä kukaan ole sitä minulle hopeatarjottimella tarjonnut, mutta en olisi myöskään näitä saavuttanut, jos olisin jäänyt tuleen makaamaan.
Nyt ryhdistäydy ja ala elämään omaa elämääsi, se on sinun käsissäsi, ei kenenkään muun.
[/quote]
Hienoa että oot selvinny!
No miepä olen sossun kanssa jutellut ja mulle ei kukaan KOSKAAN oo tarjonnu tollasta vaihtoehtoa... sanonut vaan että ei sitä kannata nyt talvella veneenkään alle päätyä.
[/quote]
Ei ne sitä TARJOA, vaan sinun pitää VAATIA. Ja oletan, että vanhempasi haluavat sinun itsenäistyvän ja alkavan maksaa omat laskusi, puhelimet sun muut. Eivät vain osaa kannustaa, vaan yrittävät pakottaa sinut siihen.
Mitä olet tehnyt/opiskellut peruskoulun jälkeen??
[/quote]
En yhtikäs mitään.. emmä kyennyt/uskaltanut. Nyt oon vasta alkanu rohkaistumaan kun tosta kiusaamisesta on jokunen vuosi ja haluisin menestyä ja tiedän et oman mielenterveydenkin takia, se et alkais tekemään jotain. Menis esim sinne kouluun ja sit terapiaan ois hyvästä.
Ja mitenniin tollasta ei voi osata? ei luulis olevan vaikeeta.. kun molemmat vielä olevinaan niin tunteellisia tyyppejä ja herkkiä. Voi jeesus. Ei se kyllä aina ihan kaikessa näy, niin kun pitäis..
Ja mitenkä VAADIT jos et oo ennen tienny ees tuollasesta vaihtoehdosta? eikö se niiden kuuluis auttaa ja kertoo niitä vaihtoehtoja, kun ne on asiantuntijoita niissä asioissa... en minä 18v tavis. Miten ne voi olettaa et mun ikäsellä vielä vähemmän vois olla tietoo ja taitoo tollasesta... hyvä kun just ja just itekkin jollain tavalla vasta nuori aikuinen !
et aika kieroo ... niiltäkin tahoilta sit, joiden pitäis auttaa ihmisiä. :/ joten tuntuu että eipä jää viranomaistaholta ketään, kuka auttais kun on pulassa... vaikka aina on mulle maalattu sellanen kuva et ne ihmiset sit auttaa jos ihmisellä on hätä. Aikuisella tai lapsella. Niillä on siihen velvollisuus. Siksi ne tekee sitä työtä. Siksi niille maksetaan siitä palkkaa. Siksi ne ovat opiskelleet joskus siihen ammattiin.
Niin ja oompa mie joskus sossuilta suoraan kysynytkin et pystyskö ne muuten auttamaan asunnon löytämisessä tms. Niin sieltä on tullu vastaus et mun pitää ite löytää se asunto ja et ei kai talvella kannata nyt veneen alle päätyä kuitenkaan... ja tämmöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vatkaat vaan samoja asioita kokoajan etkä tunnu tajuavan että SINÄ olet jo aikuinen ja sun pitäs ottaa vastuuta ittestäs. Etsit vaan vikoja vanhemmistasi ja kulutat kaiken energian siihen. Jos olet jo kerran saanut asunnon ja sitten sössinyt koko jutun, ni eipä sulla ole muuta vaihtoehtoa kun etsiä koulutus missä on asuntola. Ja pidä itse huoli puhelinlaskuistas, jo 10 vuotias lapsikin ymmärtää millä liittymällä kannattaa nettiä ja puhelinta käyttää. Ei vanhempies tartte sua hyysätä.
No jos sulla jo kerran oli oma asunto, niin kuka sen maksoi? Kai nyt vanhemmat kyllästyy, jos lapsi ei pysty itsenäistymään, ja makaa sitten kotona tekemättä mitään vaikka on jo täysi-ikäinen. En minäkään sellaisen puhelinlaskua maksaisi, joka ei opiskella viitsi. Olet luultavasti hemmoteltu, ja saanut aina kaiken, niin nyt kun pitäisi itse tehdä jotain niin et osaakaan. Mutta pakko sun on ihan itse se opiskelupaikka ja asunto hankkia, ja voittaa masennukset (haet siihen apua) että jaksat sen kotisi siivota.
Mutta kyllä vastaajien pitäisi sekin ymmärtää että jos ei vanhemmilta saa lainkaan henkistä tukea ja kannustusta elämään, se tekee helposti avuttomaksi ja lannistaa. Silloin jää helposti 'kotiin makaamaan'. Minun vanhempani olivat tälläisiä, puhuivat alentavaan sävyyn 'et sinä mitään opiskelupaikkaa saa,turhaan yrität' jne. Itsetuntoni oli koulukiusaamisen ja vanhempien harjoittaman alentamisen vuoksi täysi nolla. On yhä vieläkin, kolmikymppisenä, vaikka kotoa sentään pois pääsin. Mutta heikosti olen elämässä menestynyt. Vanhemmat pystyy alistamaan ja vaikuttamaan lapseensa TODELLA paljon, heidän hyväksyntänsä ja rakkautensa on kaiken minuuden ja itsetunnon perusta! Sitä ei ymmärrä ennenkuin on kokenut tuon väheksynnän ja se on muovannut sinusta tietynlaisen. Vain harvat näissä lähtökohdissa saavat kerättyä rohkeutta kylliksi ja menestyvät.
Mitenniin koulutus missä on asuntola? siis mä aion vaihtaa sitä nykystä asuntoo, kun se on niin huono.. no nuo liittymät ei oo ollu mun käsissä tähän asti, mut nyt ite varmaan aion hankkia prepaid liittymän.
Ja porukat maksoi sen edellisen asunnon alaikäsenä. Niin ja noinhan se vika kääntyy minuun aina, eikä vanhempiin...
Ne pääsee sekoiluistaan kuin koira veräjästä.
Vaikka mä en enää niihin energiaa kuluttaiskaan.. se on aika vittumaista. Et pilataan monta vuotta lapsen elämää, yrittämättä tehdä niille kodin ongelmille yhtään mitään ja sit vaan... taas ne rulaa. En minä. :')
Ja eipähän minun ole ikinä tarvinnut täällä kotona edes siivota mitään ja jos olen joskus jotain yrittänyt niin ei ole äitille kelvannut, se tulee perässä siivoomaan sen minunkin huoneen kun ei kelpaa sille kun sillä on tuo siivoomis pakkomielle, jynssätä joka päivä tätä asuntoo läpi...
Kaikista helpoin ois heittää vaan pyyhe kehään jo ja et kuolema kerjäis.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 20:25"]
Mutta kyllä vastaajien pitäisi sekin ymmärtää että jos ei vanhemmilta saa lainkaan henkistä tukea ja kannustusta elämään, se tekee helposti avuttomaksi ja lannistaa. Silloin jää helposti 'kotiin makaamaan'. Minun vanhempani olivat tälläisiä, puhuivat alentavaan sävyyn 'et sinä mitään opiskelupaikkaa saa,turhaan yrität' jne. Itsetuntoni oli koulukiusaamisen ja vanhempien harjoittaman alentamisen vuoksi täysi nolla. On yhä vieläkin, kolmikymppisenä, vaikka kotoa sentään pois pääsin. Mutta heikosti olen elämässä menestynyt. Vanhemmat pystyy alistamaan ja vaikuttamaan lapseensa TODELLA paljon, heidän hyväksyntänsä ja rakkautensa on kaiken minuuden ja itsetunnon perusta! Sitä ei ymmärrä ennenkuin on kokenut tuon väheksynnän ja se on muovannut sinusta tietynlaisen. Vain harvat näissä lähtökohdissa saavat kerättyä rohkeutta kylliksi ja menestyvät.
[/quote]
No kiitti täähän piristi...
Mie kyl yritän teeskennellä et tuo ei vaikuta muhun ja hymyillä ja vetää meidän perheen kans sitä kuliissi roolia et meil on hiton hyvä perhe!! :)
Vaikka taitaa se näkyä jo ulos päin...
Ja kyllä mä oon jotain kannustusta joskus saanu, mut ei se musta oo ollu riittävää. Kun niin moni muu asia on ollu persiillään, eikä ikinä oo halattu, pussattu tai sanottu et rakastetaan, sellasta mä oisin halunnu ja että mun äiti ois ollu itestään ja ulkonäöstään välittävä ihminen, eikä tollanen paskalla ja verellä töhrijä jota joutuu häpeemään, niin ois ollu mukava myös jos ois pystyny äitin kanssa olemaan parasta ystävää keskenään vaikka se äiti ois ollukin... sellasesta oon kateellinen keillä on.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 18:57"]
Lähde pois sieltä. Lähde opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja yritä löytää uusi elämä itsellesi.
[/quote]
Niin ei kai mulla muita vaihtoehtoja oo... tai sitten kuolla. Tuntuu, vaan etten enää yksin vasta ja raja on tullut vastaan. Se on tosiaan niin vaikeeta alottaa kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä jo valmiiks rikkonaisena, kun sulla ei ole MITÄÄN. Ei ees enää sit jäljellä omaa perhettä tai vanhempia. Niin miten helvetissä ihminen selvii ees tämmösestä tilanteesta enää? kun eikö oman perheen pitäis olla just se tuki pylväs joka pysyy aina ja mikä ei ikinä katoo, vaikka kaikki muu sortus alta... näin olen kuullut sanottavan.