Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun äidin rakkaus loppuu lapseen?
22.02.2014 |
Onko se edes mahdollista? että vanhemmat lakkaa välittämästä ja rakastamasta lastaan ja harjoittaa esim. sitä kohtaan henkistä väkivaltaa? pitää kotona vankina? katkomalla kierolla tavalla elämässä siltoja poikki. sulkee puhelinliittymät ettei saa yhteyttä ulkomaailmaan yms?
Eilen minulle taas suututtiin yhtäkkiä ja alettiin vittuilemaan ihan ilman syytä, kun isä oli juonut kaljaa ja oli kännissä. Sillä oli oikein sellanen vittumainen ilme naamalla ja puhu mulle vittuilen. Sai taas miettiä että mitä oikein olen tehnyt... sitä ennen oli ihan normaalisti ja oli kivaa. Tänä päivänä jatku tuo sama homma, kumpikaan vanhemmista ei puhu mulle taas yhtään mitään tai sitten kommentit on vaan jotain hyvin negatiivistä "älä tiputa sitä tietokonetta!" tai muuta paskaa... ja en muuten kertaakaan ole tiputtanut tätä konetta.
Taisi eilen alkaa tuo isän vittuilu siitä kun huomasi että googlettelin netistä opiskelupaikkoja. Kun minä en saisi ilmeisesti menestyä, se suuttuu siitä heti. Jos minusta tulisi onneton siivooja, sitten hän olisi tyytyväinen. Koska hän ite painaa työtä paskalla palkalla tehtaalla ja äiti on työtön, niin minäkään en saisi sitten menestyä ja mun tulisi myös olla onneton, jotta vanhempani voisivat olla onnellisia kun olisin aina vähän niitä huonommassa asemassa ja ehkä apua pyytämässä tai en ainakaan yläpuolella. Ei tunnu kivalta, kun ei voi vapautuneesti kotona kertoa: että minä haluaisin lähteä opiskelemaan sitä tai tätä. Kun vaistoaa ja haistaa, että täällä on heti kielteinen ilmapiiri. Saa pelätä sitä kertomista.
Olen tosi rikki ja väsynyt tähän kaikkeen. Minulla ei ole edes siskoja tai veljiä ja jos olisi.. en haluaisi edes kuvitella miten huonossa jamassa nekin olisi kun olisi syntyneet tähän perheeseen. Isä on mm. kommentoinut joskus että jos olisin poika, hän olisi kasvattanut minut aivan toisella tavalla. Esim. väkivalta on sillon isän mielestä hyväksyttyä. Tukiverkostoni ovat siis tosi huonot, minulla ei oikeasti ole KETÄÄN kehen voisin turvautua. En taida jaksaa yksin enää...
Olen hyvin katkera ja nyt tietysti tämä kaikki on kääntynyt niin päin, että minua syyllistetään siitä että tämä perhe on tämmönen ja tällä perheellä on ongelmia. Vaikka monta vuotta se oli vanhempieni vika, nyt kaikki on kääntynyt minun viaksi. Mikä tätä perhettä oikein vaivaa? täällä riidellään aina. On huono ilmapiiri jne... kukaan ei eroa. Ei ilmeisesti ajattele minua, välitä minusta. Nykyään tuntuu et noille ois parempi ja ehkä ollu ookoompi jopa ettei ne ois hankkinu ees yhtä lasta. :)) paremmin niillä menee hitto soikoon kahdestaan. <3
Kommentit (66)
En jaksa kaikkea lukea, mutta onkohan ap:lla ihan kaikki henkisesti kondiksessa, no ei ole. Jos tuntuu, että kaikki läheiset on jossain samassa juonessa.
Jos kerran on kämppä ja rahaakin 4000 egeä, niin mene sinne omaan asuntoon ja osta sillä omalla rahalla se puhelinliittymä, huoh. Ja niin, sellaista se muuten on sitten kun elelee omillaan, että ei niillä vähillä rahoilla ostella "kaikkea kivaa", vaan ruokaa ja maksetaan eläminen muutoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 11:28"]
No älä sit valita. Jos on 4000 tilillä ja kämppä. Ilmoittaudu työkkäriin. Ota yhteys edunvalvojaasi. Ja mielenterveystoimistoon.
[/quote]
Miksi tarviisin yhteyttä edunvalvojaan? oon saanu jo ne rahat itselleni kun täytin 18v! ja ei niistä rahoista oo enää jäljellä kun 700e...
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 11:41"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 05:14"]
On kyllä karua lukea viestejä, joissa vain kehoitetaan lopettamaan vanhempien syyttely sekä ottamaan vastuu omasta elämästä. Pointtihan näissä apn viesteissä on se, että hän voi hirveän huonosti siksi, koska vanhemmat ovat hänen ainoa tukensa, mutta samalla suurimmat kiusaajansa. Henkinen väkivalta ja tunnekylmyys, joka on jatkunut vanhempien taholta ties koko apn elämän ajan on kamala, lannistava ja pään sekaisin laittava kokemus. on todella väärin alkaa moralisoimaan varmasti vasta 18 täyttänyttä ihmistä siitä, että vanhemmat ovat oikeutettuja laittamaan hanat kiinni ja lakata maksamasta puhelinlaskun... Pointti tuskin on mikään hikinen puhelinlasku. Ap on selvästi yrittänyt irrottautua kotoa, mutta on auttamatta äärimmäisen ahdistuneen ja masentuneen oloinen, mikä on vaikeuttanut prosessia. Älä ap vaan sorru päihteisiin ja sen sellaisiin vaan hae apua.
vakavaan viestiin sellanen kevennys, että ekassa apn viestissä mainittiin vanukas jolloin ajattelin, että on provo, harmikseni tämä ei ole provoa nähnytkään. Sen verran karua settiä on...
[/quote]
Olet oikeassa, mutta vanhemmilta ei vaikuta nyt olevan tulossa tukea/hellyyttä/rakkautta, ja tilanne ap:n ja vanhempien välillä on aika lukkiutunut epäterveisiin asemiin. Siksi paras tapa siihen, että ap pääsee uuden elämän alkuun, voisi olla juuri se, että hän
-lakkaisi odottamasta vanhemmiltaan mitään
-miettisi, mitä haluaa (esim. oman asunnon. opiskelemaan tiettyä alaa.)
-miettisi, mitä tarvitaan sen saavuttamiseksi, mitä hän haluaa (ap tarvitsee tukea, se on selvä, mutta hänen kannattaisi ehkä etsiä sitä muualta kuin vanhemmiltaan.)
[/quote]
Niimpä... normaalisti kun sen pitäisi ensisijassa löytyä vanhemmilta ja sisaruksiltaan.
Koet selkeästii suureksi vääryydeksi sen että joudut tekemään ja maksamaan jotain itse. Haluat että sossu maksaa ja etsii sinulle asunnon ja hienokin saisi tietenkin olla. Nukut lattialla koska äitisi ei soittanut muuttoautoa ja nyt uniongelmasi ovat tietenkin vanhempiesi vika.
Olet varmaan työtön koska kukaan työnantaja ei vaan ole soittanut niistä paikoista joihin et ole edes hakenut. Eikä opiskelupaikkaa ole irronut koska kukaan muu ei viitsinyt hakea sitä puolestasi. Nälkäkin varmaan kurnii mahassa kun kukaan ei ole sitä tehnyt ja laittanut lautaselle. Lopuksi toteat että kai se oma puhelinlasku on maksettava kun kukaan muu ei kerran suostu, mutta kyllä on raskasta että ihan itse on se prepaid liittymä käytävä ostamassa.
Valitettavasti mitä enemmän luen ap tekstejä sitä enemmän ajattelen että hän on yhteiskunnan loinen. Itkee sitä että saavutetut edut ovat viety eivätkä muut enää maksa ja palvele.
Vaikutat siltä että paikkasi on jossain laitoksessa. Niin uusavuton olet ettet sänkyä ole saanut hankittua vaikka tililläsi on 4000 euroa.
Alkaa tuntua siltä että se minkä sinä koet henkiseksi väkivallaksi on ollut pelkästään vanhempiesi yritys saada sinusta irti edes jotain oma-aloitteisuutta.
Ihan oikeasti mitä olet saanut itse aikaiseksi elämässäs? Ilman että olet joutunut tekemään sen pakon edessä kun kukaan muu ei vaan ole suostunut?
Ei ihme että masentaa kun ennen on ollut täyspalvelu ja nyt edut on viety. Olisi mielenkiintoista kuulla vanhempiesi versio asiasta.
Kirjoitat että aiot laittaa riman korkeamalle jopa avun suhteen. Enää sinulle ei riitä sossun huono asunto vaan nyt pitäisi saada hienompi. Minkä tasoiseen sinun omat tulosi riittää? Vai oletatko että muut maksavat ja hankkivat sinulle luksuskämpän koska sinä olet sinä ja sinulla on oikeus voida hyvin. Kelpaisiko sellainen hienosti sisustettu, kaikki maksettu versio ja siivojakin kävisi jotta ei alkaisi masentaa tämä elämän raadollisuus.
Monesta teksti saattaa vaikuttaa karulta mutta eiköhän yhteiskunta ole hyysännyt ihan tarpeeksi näitä patalaiskoja ihmisiä jotka maksattavat ja teetättävät muilla kaiken. Milloin milläkin syyllä.
Niin ja äiti korvaa nyt sitä äidin rakkauttaan meidän koiraan... sille puhuu koko ajan kun äiti sitä, äiti tätä. Mutta sitten oikeasti OMASTA ihmislapsestaan ahdistuu ja pyrkii minua välttelemään. Minä olen kyllä sille itselleen sanonu et pysy kaukana minusta! kun oon ollu niin vihanen noista sen huutamisista, nalkuttamisista ja ihan sairaista sekoiluista kun ne ei koskaan lopu ja kukaan ei ota niistä ikinä vastuuta, ne aina vaan unohdetaan ja jatketaan sit samaa rataa... kukaan ei esim. koskaan ole viitsinytkään edes ajatella miten tää voi vaikuttaa tuohon lapseen, koska sillonhan normaali ihminen ois eronnut ajat päivät sitten, kun se ois tajunnu miten kielteistä ja epänormaalia tää kaikki homma on täällä kotona.
Koira ehkä onkin hyvä ihmislapsi äitille, koska se ei pysty valittamaan mistään tai sanomaan mistään vastaan.
Sitä ne esim. hellii ja pussailee.
Mutta minulle ei ole koskaan esim. ees sanottu että mua rakastetaan. Joskus kirein hampain koitettu vähän tähän tyyliin sanoo " mut mitä jos välittää toisesta ihmisestä... " mua ei koskaan halata, ei lohduteta, ei kysytä täällä kotona että mitä kuuluu tai miten menee, oletetaan menevän vaan jollakin tavalla tai sitten ei mitenkään. Mulle ei ole ikinä hankittu mielenterveydellistä apua edes ala-ikäsenä kun mua kiusattiin koulussa ja kaikki romuttu, sit kun en jaksanu enää siivota omaa kotiani kun muutin 16-vuotiaana omilleen niin mua haukuttiin ja syytettiin vaan siitä ei esim. suostuttu näkemään että voisin olla masentunut tai voida henkisesti nyt tosi pahasti et tarviisin apua... ja jopa terapiaan pääsy on pyritty estämään, sen takia et ne pelkää et niille ITELLEEN tulee siitä jotain. Sen kiusaamisenkin alkamisen olisi pystynyt ehkä välttämään jos olisi ollut vähän erillainen perhe.
:(
Minä en ihan oikeasti jaksa elää. Eikö eutanasia voisi olla suomessa? nytkin äiti vaan tyytyväisenä kaapii tuossa suklaavanukasta, eikä esim nää miten paha olla sen lapsella voisi olla... vaikka olenkin 18-vuotias. Ne suunittelee myös että muuttasin ilmeisesti autotalliin asumaan seuraavaks. Et oisin aina kiinni niissä... ja käskeevät mennä pulkkamäkeen yms. Se vituttaa vielä enemmän. Olettavat kai että minusta on tullut vammainen ja olen taantunut lapsen tasolle. Pitäiskö minun alkaa sit leikkimään sellasta, kun tuntuu ettei mulla ole muutakaan ja aina nousta voimia edes ylös tästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mahdollista, että vanhempi/vanhemmat alkavat kohdella lastaan/lapsiaan kuvailemallasi tavalla, rakkaudettomasti. Mutta se ei ole normaalia. Vanhemmissa on silloin pahasti vialla, ei lapsessa.
No sinunhan ei tarvi vanhemmilta lupaa kysyä lähteä opiskelemaan, menet sinne minne pääset ja karistat heidät kannoiltasi kokonaan. He ovat onnettomia ihmisiä, etkä sinä ole siihen syypää tai heistä vastuussa. Jos minä olisin sinä, hakisin kouluun jonnekin kauas, ja pyytäisin vaikka sossusta apua että pääsisin muuttamaan opiskelupaikkakunnalle kun tieto paikasta on tullut. Löydät kyllä ihmisiä joista saat hyviä ystäviä, ja poikaystävän joka rakastaa sinua (jos niitä ei jo ole), ja aikoinaan saat lapsia jotka rakastavat sinua eniten maailmassa, älä anna periksi, sinulla on tulevaisuus edessäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde pois sieltä ap ja äkkiä. Menetät kaiken omanarvontuntosi tuollaisessa ympäristössä.
Oisko sulla vaikka sukulaisia, joiden luo mennä? Ketään jolle puhua ja joka auttaisi esim. sen opiskelupaikan hakemisessa?
Ei ole normaalia käytöstä vanhemmilta. Ei äiti lastaan hylkää. Päinvastoin, kannustaa opiskelemaan ja motivoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vanhemmissani on sitten vialla...
Tuntuu vaan niin pahalta kun tunnen selvästi ja joskus jopa pelkään kuvittelevani kun mulle sanotaan et noi on omaa kuvitustas, nii en tiiä enää mitä uskoa, niin et mua kohtaan käytetään täällä henkistä väkivaltaa... yritetään estää etenemästä elämässä jne.
Tuntuu taas et joutusin alkaa vetämään jotain roolia, jotta ne tajuais pysyä kaukana musta ja alkaa mm. kohtelemaan kuin aikuista ihmistä. Kun ei minusta ole tullut yhtäkkiä henkisesti vammasta! tai ole taantunut lapsen tasolle! olen vaan syrjäytynyt kaikesta, sairastunut ja tullut yksinäiseksi viimeistään tuon kiusaamisen takia. Vaikka ei ne kotiolotkaan koskaan ole hyviltä tuntuneet. Mut näiden mielestä kun ei edes mitään vikaa ole meidän kotioloissa! vaikka äiti joskus huutaakin jotain et täältä puuttuu balanssi! niin sit yhtäkkiä ei puutukkaan ja kaikki on ihan hyvin... ja mua syytetään taas kaikesta, et mun vika on tää et tää perhe on tämmönen ja YMS! kaikki paha mitä täällä tapahtuukaan. Joskus mie olin vielä se osapuoli joka synty tämän kaiken keskelle ja minua ei pidetty syyllisenä mihinkään... nyt kaikki asiat on menny täällä entistä pahemmin solmuun tuon mun kiusaamisen ja romahtamisen jälkeen. Tää "perhe" on täysin hajonnut.
Mitä ne yrittää? mitä ne oikeen haluaa minusta????
Ja mitä apua tosta sossusta voi saada? mä oon ainakin ollu aika lailla siinä käsityksessä et ihmiset ei ota mielellään vuokralle henkilöä jonka maksut maksaa esim sossu ja halua auttaa...
Joten en minä voi muuta kun hukuttautua tähän paskaan!
Mietin vaan, että miten jollekin voi ja mitä niin pahaa minä olen tehnyt että mulle voi käydä näin paljon kaikkea paskaa:
- kotiolot huonot
- kiusaamista koulussa
- sairastumista
- yksinäisyyttä
- syrjäytymistä kaikesta
Miten jonkun elämä voi ees olla tällästä enää!?
Ja ukki ja mummokin äidin puolelta tossa sairaassa juonessa mukana. Myöskin oikeen tyytyväisiä että minä oon vajonnu ja minut on saatu sorrettua ja pitäs lähtee teeskentelemään hymyssä suin jotain kivaa pikkuserkun ylioppilas juhliin, kun ne on niin menestyneitä yms... ja minä tämmönen vajonnut nolo. Tuntuu et tää ois ollu niiden tarkotuskin. Aivan saatanan sairasta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Minä huudan ja kiljun apua, eikä kukaan kuule! tää tuntuu siltä.
Olen miettinyt myös huoraamisen vaihtoehtoa..
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 18:02"]
Lähde pois sieltä ap ja äkkiä. Menetät kaiken omanarvontuntosi tuollaisessa ympäristössä.
Oisko sulla vaikka sukulaisia, joiden luo mennä? Ketään jolle puhua ja joka auttaisi esim. sen opiskelupaikan hakemisessa?
[/quote]
Ei..
ja nettituttavat noihin jälkimmäisiin kysymyksiin. mutta aika moni niistäkin kyllästynyt muhun, kun mun pääkoppa on näin sekasin ja käyttäydyn millon mitenkin ihan päin helvettiä kun tuntuu et raja on tullu vastaan ja en kestä enää.
Yritän aina mielyttää mun vanhempia ja olla mukava, mut kun tuosta isästäkään ei tiedä miten sen mielialat vaihtelee.. niin saa aina vähän "pelätä". Tänään onkin huonosti ja mulle vittuillaan ja ollaan narsistisia, huomenna taas kaikki hyvin. Ja äitillä sama homma, millon menee henkisesti yhtäkkiä kaikki päin helvettiä päivällä, illalla saattaa taas olla sitten niinkin mukavaa että voi että kun mitään ikinä ois tapahtunukkaan... :)
Mie yritän tässä välissä tasapainoilla ja olla, enkä tiedä mitä multa halutaan ja odotetaan.
Sit ne saa aina hoidettuu nää asiat niin kierosti, ettei niissä oo mitään syytä ja minussa aina se vika ja mun pitäis jaksaa hymyillä ja olla silti tyytyväinen. :)
Äiti on joskus myös näin sanonut: onhan tuolla muitakin perheitä joilla on menny vielä huonommin. :)))
kivaa .. eli meillä on varaa jatkaa enemmän persiilleen menoa. En tiedä kuinka paljon syvemmälle tästä voi enää vajota, kun jos on jo sairastunutkin ja menettänyt kaiken. Kaikki siis. Kuolemako on se seuraava askel sit ja helpotus tästä kaikesta?
Siis miten tää on tällästä, mikä on menny pieleen...!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 18:04"]
Ei ole normaalia käytöstä vanhemmilta. Ei äiti lastaan hylkää. Päinvastoin, kannustaa opiskelemaan ja motivoi.
[/quote]
No on nuokin joskus yrittäny jotain.. mut kun minusta on tuntunu etten jaksa enää lähtee kun oon henkisesti niin paskana tai uskalla, kun mua on kiusattu.
Nyt kun mulle on tullu useemman vuoden jälkeen sellanen vaihe et: hitto mie haluan hyvään ammattiin! hitto mie haluan näyttää kaikille! hitto mie haluun et mulla on varaa siihen sun tähän! hitto mie haluan kauniin kodin! hitto mie haluan ajella isolla bmw maasturilla!
Niin mua katotaan kieroon ja pahasti... kun haluaisin menestyä ja normaalia hyvää elämää.
Tuntuu et isällä on myös seksuaalisia ajatuksia mua kohtaan. Siks se ei esim tykkää jos mulla ois poikaystävä, tuntuu kun siitä tulis mustasukkanen ja mun pitäis alkaa sekstailemaan sen kanssa... joskus pienenä se on kait kosketellu mua vähän sopimattomasti, äiti on ollu samaa mieltä.
Ukki ja mummokin lyöneet mua monta kertaa pienenä. Sitäkin fyysistä kurittamista kaikki piti normaalina, isä että äiti.
Myös sitä et mut vietiin joka päivä sinne tai pakotettiin sinne. Siihenkään ei kukaan puuttunut. Olihan se kivempaa, kun ei tarvinnu lapsestaan huolehtia, sai enemmän omaa aikaa... yli 30-vuotiaat ihmiset. Onko ne siis jotenkin jälkeenjääneitä vai mitä tuo on?
Niin ja näin on jatkunut jo n. 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 18:44"]
Luinka vanha olet ap?
[/quote]
18 vasta..
Tarvitsisin vielä paljon vanhempien tukea ja etenkin isän ja äidin rakkautta, kun oon näin rikki kun oon. Mut ne taitaa vaan jatkaa sitä minun rikkomista..
Mitään sairaampaa mä en nää, kun esim. et Anneli Auer tekee raiskattavaks lapsensa.
Meillä on tehty minut sen takia että ne saa harjottaa mua kohtaan henkistä väkivaltaa ja kahtoo mihin se johtaa.
Isäkin puhuu koko ajan vaan ääneen omasta ummetuksestaan, piereskelee ääneen, rääkyy ja päästelee sellasia ääniä kun pieni lapsi...
Niin mie oon silleen et jooh.. eikö minulla oo yhtään tervettä aikuista ympärillä? et ihan ittekkö oon joutunu itteni melkeimpä kasvattamaan ja oppimaan kaiken kantapään kautta ja elän täällä 2 lapsen kanssa... et minulla ei ole äitiä ja isää, jotka tukisivat.
Kun pointtihan on se, et yksin ei jaksa kukaan. Etenkin jos on jo edellisiä ongelmia taustalla ja hajonnut sen takia... kuten toi kiusaaminen yms. siitä seurannut muu paska.
Lähde pois sieltä. Lähde opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja yritä löytää uusi elämä itsellesi.
Itse kyllä uskon, että jokainen vanhempi haluaa lapsensa olevan vieläkin itseään onnellisempi, menestyneempi, terveempi jne. Vanhempasi kuulostavat jollakin tapaa syrjäytyneiltä, jos eivät ole edes hankkineet sinulle apua mielenterveydellisiin ongelmiin ja ilmeisesti he tuntuvat haluvan sinusta samanlaista.
Ehdottomasti haet opiskelemaan ja muutat kotoa pois! Opintojen kautta tapaat uusia ihmisiä ja oma rauha tekee varmasti hyvää sinun ja vanhempiesi välejä ajatellen. Lisäksi on tärkeää, että haet itselleni apua, vaikka paikallisen terveyskeskuksen kautta. Muista, että jos jotain haluat, niin sen voi myös saavuttaa :)
Millainen on koulutaustasi ap?
Vaikuttaa siltä, että vanhemmillasi on mielenterveydellisiä ongelmia. Sen enempää en osaa sanoa. Erilaisilla järjestöillä on tukihenkilöitä nuorille aikuisille (joskin näistä on pulaa), Kannattaa soittaa sosiaalitoimistoon ja pyytää sellaista.
Ja jos mie kuolisin, mie oisin ihan varma ettei mun vanhempia kiinostas sen enempää. Ne ajattelis vaan yhtä tyhmänä ja tyynesti et " oho... nytkö se kuoli?" ja varmaan itselleen uskottelisivat et oli se meidän Maija niin sairas, ettei sillä muita keinoja ois ollu enää ees selvitä tästä.
Eli tuntuu et minut on ikään kuin laskettu saattohoitoon jo.
Kun opiskeluista ei olla ilosia yms. tuntuu et minuu alistetaan. Niin ei minun vanhemmat haluu ees minun selviivän! eivät tue enää mua myöskään rahallisesti tai mitenkään. Liittymätkin suljettu, et ois vähemmän yhteyksiä vaan ulkomailmaan ja sehän vaikeuttaa myös omien asioiden hoitamista, eikä tietyt ihmiset saa muhun yhteyttä jos on tarvis. Vetoavat suureen puhelinlaskuun, jaa a.. minulla on taas tunne, et vaikka se ois ollu 200e lasku kun ei mulla muuta elämää ole kun netin ja puhelimen välityksellä se mikä on niin tuntuu et se on jotenkin vittuilakseen tehty... ajateltu et mä en ilman puhelinta pärjää, mut hyvimpä oon pärjänny kun on ollu pakko.
Mut on myös lellitty pilalle. Mut heti kun tuli 18v silmään niin kaikki tuki vaan poikki. Henkistä tukeepa ikinä oo kyllä ollukkaan.. niin tuossa on just se tapa miten ne esim. tekee kierosti tuon minun henkisen kiduttamisen, et ne pystyy muille perustelemaan olleensa hyviä vanhempia.
Kyllähän jokainen tietää et se et lapsi saa kaiken ja sillä ei oo mitään rajoja, johda mihinkään hyvään. Ja sit et kun tulee täys-ikäseks niin käännetäänkin täysin se kelkka. Niin tuon kun ne sanoo muille ihmisille niin niitä pidetään taas hyvinä vanhempina ja mua sinä kiittämättömänä kakarana...
Vaikka niidenhän se tehtävä ois ajat sitten ollu kasvattaa jo mut toisin ja tarjota normaali perhe arki.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 05:14"]
On kyllä karua lukea viestejä, joissa vain kehoitetaan lopettamaan vanhempien syyttely sekä ottamaan vastuu omasta elämästä. Pointtihan näissä apn viesteissä on se, että hän voi hirveän huonosti siksi, koska vanhemmat ovat hänen ainoa tukensa, mutta samalla suurimmat kiusaajansa. Henkinen väkivalta ja tunnekylmyys, joka on jatkunut vanhempien taholta ties koko apn elämän ajan on kamala, lannistava ja pään sekaisin laittava kokemus. on todella väärin alkaa moralisoimaan varmasti vasta 18 täyttänyttä ihmistä siitä, että vanhemmat ovat oikeutettuja laittamaan hanat kiinni ja lakata maksamasta puhelinlaskun... Pointti tuskin on mikään hikinen puhelinlasku. Ap on selvästi yrittänyt irrottautua kotoa, mutta on auttamatta äärimmäisen ahdistuneen ja masentuneen oloinen, mikä on vaikeuttanut prosessia. Älä ap vaan sorru päihteisiin ja sen sellaisiin vaan hae apua.
vakavaan viestiin sellanen kevennys, että ekassa apn viestissä mainittiin vanukas jolloin ajattelin, että on provo, harmikseni tämä ei ole provoa nähnytkään. Sen verran karua settiä on...
[/quote]
Olet oikeassa, mutta vanhemmilta ei vaikuta nyt olevan tulossa tukea/hellyyttä/rakkautta, ja tilanne ap:n ja vanhempien välillä on aika lukkiutunut epäterveisiin asemiin. Siksi paras tapa siihen, että ap pääsee uuden elämän alkuun, voisi olla juuri se, että hän
-lakkaisi odottamasta vanhemmiltaan mitään
-miettisi, mitä haluaa (esim. oman asunnon. opiskelemaan tiettyä alaa.)
-miettisi, mitä tarvitaan sen saavuttamiseksi, mitä hän haluaa (ap tarvitsee tukea, se on selvä, mutta hänen kannattaisi ehkä etsiä sitä muualta kuin vanhemmiltaan.)