"Tyttöjen ja poikien väliset osaamiserot kasvavat peruskoulussa – myös opetuksen laatu vaihtelee entistä enemmän"

Poikia ei kiinnosta edes lukeminen.

Viime vuonna uutisoitiin että 60% pojista lukee vain jos on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun pojat sai helpommin hyviä numeroita, kuin tyttö. Olin lähinnä ihan äimänä, kun toinen poika sai ruotsista seiskan ja ei oikeasti osannut yhtään mitään. Kokeista meni läpi rimaa hipoen, ei tehnyt läksyjä. Tyttö sai ysin kun teki tunnollisesti läksyt, oli tunnilla aktiivinen ja kokeista tuli kasista kymppiin. No, lukiossa se sitten näkyi: poika pääsi just ja just niillä viitosilla läpi ja yksi kurssi jäi läpäisemättä. Tytöllä tuli edelleen niitä ysejä. 

Liikunnsta meidän nörttipojat sai seiskat, vaikka lähinnä kävivät kävelyllä liikkatunneilla. Tytöllä kasi ja on tosissaan mukana tunneilla ja vapaa-ajalla lenkkeilee, käy salillla, joogassa, uimassa. Ja näin se menee melkein joka aineessa, tämä on mun kokemus meidän perheen osalta.

Tuosta liikunnasta sanoisin, että eikös nykysuuntaus onneksi ole se, että arvosanaan vaikuttaa paljon se, yrittääkö aktiivisesti tunneilla eli vapaa-ajan liikunta ja sitä myöten kunto, ketteryys jne. eivät vaikuta niin paljon. Omina kouluaikoinani arvosana oli automaattisesti huono, jos ei osannut kiivetä köyttä pitkin tms. elintärkeää, vaikka olisi miten yrittänyt. Jos pojille on koulusta annettu mahdollisuus kävellä liikuntatunnilla, niin mitä vikaa siinä kävelyssä sitten on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun pojat sai helpommin hyviä numeroita, kuin tyttö. Olin lähinnä ihan äimänä, kun toinen poika sai ruotsista seiskan ja ei oikeasti osannut yhtään mitään. Kokeista meni läpi rimaa hipoen, ei tehnyt läksyjä. Tyttö sai ysin kun teki tunnollisesti läksyt, oli tunnilla aktiivinen ja kokeista tuli kasista kymppiin. No, lukiossa se sitten näkyi: poika pääsi just ja just niillä viitosilla läpi ja yksi kurssi jäi läpäisemättä. Tytöllä tuli edelleen niitä ysejä. 

Liikunnsta meidän nörttipojat sai seiskat, vaikka lähinnä kävivät kävelyllä liikkatunneilla. Tytöllä kasi ja on tosissaan mukana tunneilla ja vapaa-ajalla lenkkeilee, käy salillla, joogassa, uimassa. Ja näin se menee melkein joka aineessa, tämä on mun kokemus meidän perheen osalta.

Tuosta liikunnasta sanoisin, että eikös nykysuuntaus onneksi ole se, että arvosanaan vaikuttaa paljon se, yrittääkö aktiivisesti tunneilla eli vapaa-ajan liikunta ja sitä myöten kunto, ketteryys jne. eivät vaikuta niin paljon. Omina kouluaikoinani arvosana oli automaattisesti huono, jos ei osannut kiivetä köyttä pitkin tms. elintärkeää, vaikka olisi miten yrittänyt. Jos pojille on koulusta annettu mahdollisuus kävellä liikuntatunnilla, niin mitä vikaa siinä kävelyssä sitten on? 

Kyllä, ainakin monissa kouluissa suuntaus on onneksi tuollainen kuin sanot eli aktiivisuudella ja yrittämisellä voi paikata osaamisen puutteita. Toisaalta liikunnan numero ei vaikuta juuri mihinkään jatko-opiskelupaikan hakemiseen, joten hyvä numero liikunnasta on lähinnä "ihan kiva juttu".

Vierailija kirjoitti:

Olen aika varma, että jos yläkoulun loppuun lisättäisiin päättökokeet ja niissä pärjääminen tehtäisiin haluttavaksi (palkitaan mm. stipendein, paremmat jatko-opiskelupaikat ym.) niin ainakin kilpailuhenkisemmät pojat ryhtyisivät tsempaamaan ja saavuttaisivat nykyistä paremmat oppimistulokset. Tällä hetkellä yläkoulun voi luistella läpi ihan hällä-väliä asenteella ja saada todistukseen armovitosia tai tsemppiseiskoja ilman, että todistuksen numerot millään tavalla kuvaisivat oikeaa osaamistasoa. Osaamistasoa voidaan nostaa vain nostamalla vaatimustasoa. Kun vaaditaan enemmän, sekä tytöiltä että pojilta, myös saadaan enemmän.

Juuri näin. Jos laiskottelemalla pääsee läpi, miksi vaivautua? Poikani on nyt seiskaluokalla ja ekasta äikän kirjoitelmasta sai välttävän, koska ei ollut laittanut lainkaan isoja alkukirjaimia virkkeisiin, eikä mitään välimerkkejäkään. Opettaja oli korjannut ne kaikki virheet. Itse poika sanoi, että osaa kyllä ne yleensä laittaa, jos tarvitsee. Mutta kun alakoulussa ei tarvinnut. Sai kirjoittaa mitä vain siansaksaa ja tsempattiin kovasti. Sanoin asiasta jo tuolloin, mutta jos opettajan mielestä laiska versio oli ihan hyvä, niin miksi vaivautua? Ehkä tässä pelättiin, että virheiden korjaaminen latistaisi luovuutta, mutta eiköhän se olisi mahdollista samaan aikaan: korjata selvät virheet ja innostaa lennokkaisiin tarinoihin!

Tämä lapseni on vieläpä innostunut koulunkäynnistä, toisin kuin isoveljensä aikanaan. Tälle koulu oli ihan tervanjuontia ja jatkuvasti piti patistaa tekemään edes jotain. Pojilla on osin samat opettajat ja nyt harmittaa kyllä tämän nuoremman, motivoituneen, puolesta. Hän lukee kokeisiin (ja ilmeisesti muistaa nyt välimerkitkin...) ja kaikin tavoin panostaa, ja arvosanat ovat tyyliin yhtä paremmat kuin veljellä aikanaan. Esikoinen vastasi esseekysymyksiin yhdellä virkkeellä, kuopus pohtii ja kirjoittaa minkä vain keksii. Ehkä tarkoitus oli jotenkin tsempata tai paapoa tätä isompaa, mutta ei se reilua niille ole, jotka yrittävät.

Vierailija kirjoitti:

Poikia ei kiinnosta edes lukeminen.

Viime vuonna uutisoitiin että 60% pojista lukee vain jos on pakko.

Minusta taas ei voi pakottaa harrastamaan lukemista. Sen sijaan koulu pitäisi pakottaa opettamaan lukutaito. Peruskoulusta ei pitäisi päästä läpi ilman säällistä lukutaitoa. Vapaa-ajallaan kukin tehköön mitä haluaa. Mieheni on korkeasti koulutettu ja hyvässä työpaikassa, eikä hän lue lainkaan esim. kaunokirjallisuutta. Teini-ikäiset poikanikaan eivät lue ja heidän äidinkielen osaamisensa on aina ollut hyvää. Jos lukemisen ymmärtämisessä, sanavarastossa ym. ei ole mitään vikaa, miksi tehdä lukemattomuudesta ongelma? Itse luen innokkaasti, mutta en silti paheksu lukemista harrastamattomia. En minäkään osaa vaikka laulaa tai soittaa mitään, vaikka nekin olisivat varmasti tosi kehittäviä harrastuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikia ei kiinnosta edes lukeminen.

Viime vuonna uutisoitiin että 60% pojista lukee vain jos on pakko.

Minusta taas ei voi pakottaa harrastamaan lukemista. Sen sijaan koulu pitäisi pakottaa opettamaan lukutaito. Peruskoulusta ei pitäisi päästä läpi ilman säällistä lukutaitoa. Vapaa-ajallaan kukin tehköön mitä haluaa. Mieheni on korkeasti koulutettu ja hyvässä työpaikassa, eikä hän lue lainkaan esim. kaunokirjallisuutta. Teini-ikäiset poikanikaan eivät lue ja heidän äidinkielen osaamisensa on aina ollut hyvää. Jos lukemisen ymmärtämisessä, sanavarastossa ym. ei ole mitään vikaa, miksi tehdä lukemattomuudesta ongelma? Itse luen innokkaasti, mutta en silti paheksu lukemista harrastamattomia. En minäkään osaa vaikka laulaa tai soittaa mitään, vaikka nekin olisivat varmasti tosi kehittäviä harrastuksia. 

Lukemaan oppii vain lukemalla. Toisin kuin laulu- tai soittotaito, hyvä lukutaito on nyky-yhteiskunnassa välttämätön. Tämän vuoksi kouluissa pitäisi pakottaa lukemaan paljon enemmän kuin tällä hetkellä. Ei ole pakko lukea runoja tai muuta kaunokirjallisuutta, myös hyvin kirjoitettu tietoteksti edistää lukutaitoa. Kirja per kuukausi olisi hyvä tahti. Oman lapseni lukiossa luetutetaan 1-2 kirjaa jokaisella äidinkielen kurssilla ja myös useimmilla pitkien vieraiden kielten kursseilla. Myös alakoulun puolella opettaja laittoi lukemaan 7-10 kirjaa per lukuvuosi. Yläasteella tahti tippui ja lukivat vain yhden kirjan per vuosi, mikä oli aivan liian vähän.

Oppilaiden erilaiset toimintatyylit merkittävässä asemassa.

Tutkimuksesta kävi ilmi, että tällä hetkellä oppilaiden toimintatyyli vaikuttaa eri oppiaineissa jopa yli 30 % arvosanasta. Erityisesti temperamentin vaikutukset arvosanoihin nousee merkittäviksi verratessa oppilaita toisiinsa. Vain puolet oppilaiden välisistä eroista arvosanoissa selittyy osaamiseroilla ja loput oppilaiden erilaisilla toimintatyyleillä.

– Merkittävä ja vaikeasti selitettävä tulos on se, että kun temperamenttipiirteet ovat yhteiskunnallisestikin arvostettuja, kuten hyväntuulisuus, joustavuus, mukautuvuus, sopeutuvuus, niin näistä piirteistä hyötyvät arvosanoissaan enemmän tytöt kuin pojat. Vastaavasti kun siirrytään näiden piirteiden vastapareihin, niin piirteistä on suurempi haitta pojille kuin tytöille, Keltikangas-Järvinen toteaa.

Kun tilastollisilla menetelmillä poistetaan arvosanoista temperamenttien vaikutukset, kapenee tyttöjen ja poikien väliset arvosanaerot ratkaisevasti. Tämä on merkittävä tieto keskusteluissa tyttöjen ja poikien välisistä osaamiseroista koulussa.

Jo ennestään on tiedetty, että koulumenestys ennustaa yllättävän vähän tulevaisuuden menestystä ja esimerkiksi uravalintoja. Yksi selittävä tekijä on, että osaa ns. kympin tytöistä on koulussa palkittu liikaa kouluun sopivasta käytöksestä osaamisen kustannuksella.

– Tämän jälkeen työelämässä ei selvitä, koska ei ole totuttu ponnistelemaan ja venymään hyvän tuloksen eteen. Positiivinen vinouma pätee erityisesti tyttöihin.

Uusia työkaluja arviointiin

Vika ei ole kuitenkaan Keltikangas-Järvisen mukaan opettajien osaamattomuudessa, sillä ongelma piilee yhteismitallisen arviointipohjan puutteessa. Opettajia tulisi kouluttaa siitä, mitä temperamentti on ja miten se vaikuttaa arvosanoihin. Ilman tietoa näistä vaikutuksista opettaja voi toimia arvioinnissaan vaiston varassa, kuten ihmiset yleensäkin tehdessään johtopäätöksiä muista ihmisistä. Tiedostaessaan oman temperamenttinsa ja suhtautumisensa muiden temperamenttipiirteisiin, opettaja pystyy tietoisesti sulkemaan arvioinnista pois oppilaan luonteenpiirteiden tuomat seikat.

Keltikangas-Järvinen ehdottaa joka oppiaineeseen erillistä arvosanaa osaamiselle ja käytökselle. Käytösnumero kuvastaisi esimerkiksi motivaatiota, innokkuutta ja kiinnostuksen osoittamista.

– Osaamisen arviointi ei saisi olla kompromissi osaamisen ja kaiken muun oppilaan toiminnan välillä, vaan kuvastaa nimenomaan oppiaineen sisällön osaamista.

Keltikangas-Järvisen ja Mullolan kirja Maailman paras koulu? Kympin tytöt ja seiskan pojat – luonnonlakiko? ilmestyi 12.8.2014.

https://www.kunkoululoppuu.fi/uutiset/tutkimus-temperamentti-vaaristaa-…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikia ei kiinnosta edes lukeminen.

Viime vuonna uutisoitiin että 60% pojista lukee vain jos on pakko.

Minusta taas ei voi pakottaa harrastamaan lukemista. Sen sijaan koulu pitäisi pakottaa opettamaan lukutaito. Peruskoulusta ei pitäisi päästä läpi ilman säällistä lukutaitoa. Vapaa-ajallaan kukin tehköön mitä haluaa. Mieheni on korkeasti koulutettu ja hyvässä työpaikassa, eikä hän lue lainkaan esim. kaunokirjallisuutta. Teini-ikäiset poikanikaan eivät lue ja heidän äidinkielen osaamisensa on aina ollut hyvää. Jos lukemisen ymmärtämisessä, sanavarastossa ym. ei ole mitään vikaa, miksi tehdä lukemattomuudesta ongelma? Itse luen innokkaasti, mutta en silti paheksu lukemista harrastamattomia. En minäkään osaa vaikka laulaa tai soittaa mitään, vaikka nekin olisivat varmasti tosi kehittäviä harrastuksia. 

Lapset osaavat kyllä lukea, mutta vähäisen lukemisen vuoksi, heidän sanavarastonsa on kapea. He eivät lopulta ymmärrä täysin lukemaansa, eivätkä osaa vastata luetun tekstin perusteella kysymyksiin sen sisällöstä.

Lapsille kannattaisi lukea ääneen jo vauvasta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikia ei kiinnosta edes lukeminen.

Viime vuonna uutisoitiin että 60% pojista lukee vain jos on pakko.

Minusta taas ei voi pakottaa harrastamaan lukemista. Sen sijaan koulu pitäisi pakottaa opettamaan lukutaito. Peruskoulusta ei pitäisi päästä läpi ilman säällistä lukutaitoa. Vapaa-ajallaan kukin tehköön mitä haluaa. Mieheni on korkeasti koulutettu ja hyvässä työpaikassa, eikä hän lue lainkaan esim. kaunokirjallisuutta. Teini-ikäiset poikanikaan eivät lue ja heidän äidinkielen osaamisensa on aina ollut hyvää. Jos lukemisen ymmärtämisessä, sanavarastossa ym. ei ole mitään vikaa, miksi tehdä lukemattomuudesta ongelma? Itse luen innokkaasti, mutta en silti paheksu lukemista harrastamattomia. En minäkään osaa vaikka laulaa tai soittaa mitään, vaikka nekin olisivat varmasti tosi kehittäviä harrastuksia. 

Lukemaan oppii vain lukemalla. Toisin kuin laulu- tai soittotaito, hyvä lukutaito on nyky-yhteiskunnassa välttämätön. Tämän vuoksi kouluissa pitäisi pakottaa lukemaan paljon enemmän kuin tällä hetkellä. Ei ole pakko lukea runoja tai muuta kaunokirjallisuutta, myös hyvin kirjoitettu tietoteksti edistää lukutaitoa. Kirja per kuukausi olisi hyvä tahti. Oman lapseni lukiossa luetutetaan 1-2 kirjaa jokaisella äidinkielen kurssilla ja myös useimmilla pitkien vieraiden kielten kursseilla. Myös alakoulun puolella opettaja laittoi lukemaan 7-10 kirjaa per lukuvuosi. Yläasteella tahti tippui ja lukivat vain yhden kirjan per vuosi, mikä oli aivan liian vähän.

Tätä juuri tarkoitin, että miksei koulussa laiteta lapsia ja nuoria lukemaan niin, että oppivat! En väheksy lukutaidon merkitystä lainkaan. Sitä vain ihmettelen, että noin elintärkeä taito pitää nykyisin opetella HARRASTUKSENA ja vanhempia syyllistetään, jos ei lapsi osaa. Mitä ihmettä siellä äikän tunneilla tehdään yhdeksän vuotta, jos peruskoulusta pääsevä ei osaa lukea? Veikkaan, että aika suuri vastustus syntyisi, jos kotona pitäisi opetella vaikka yhtälöitä tai kemian kokeita ja vanhemmat voisi haukkua maanrakoon, jos iltoja ei käytetä hauskojen matemaattisten pähkinöiden parissa. Kyllä silloin sanottaisiin, että mitä varten koulu sitten on olemassa, jos ei siellä opetella. Mutta lukemisesta vastuu on sälytetty nyt vanhemmille, eikä sekään riitä, että lapsi oppii lukemaan vaan vanhemman pitää itsekin näyttää esimerkkiä ja lukea, vaikka mieluummin tekisi jotain muuta. Sanotaan suomalaisesta peruskoulusta mitä vaan, niin onhan se nyt joka tapauksessa tasoittanut huimasti niitä eroja, jotka johtuvat lasten taustoista. Nyt kun vastuuta siirretään taas vanhemmille, erot alkavat kasvaa, sillä vaikka miten olisi kiva, että kaikki vanhemmat olisivat jaksavia, vastuullisia ja innostuneita, niin kaikki vaan eivät ole. Ja onko tämä lasten vika? Joten: koulut herätys!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikia ei kiinnosta edes lukeminen.

Viime vuonna uutisoitiin että 60% pojista lukee vain jos on pakko.

Minusta taas ei voi pakottaa harrastamaan lukemista. Sen sijaan koulu pitäisi pakottaa opettamaan lukutaito. Peruskoulusta ei pitäisi päästä läpi ilman säällistä lukutaitoa. Vapaa-ajallaan kukin tehköön mitä haluaa. Mieheni on korkeasti koulutettu ja hyvässä työpaikassa, eikä hän lue lainkaan esim. kaunokirjallisuutta. Teini-ikäiset poikanikaan eivät lue ja heidän äidinkielen osaamisensa on aina ollut hyvää. Jos lukemisen ymmärtämisessä, sanavarastossa ym. ei ole mitään vikaa, miksi tehdä lukemattomuudesta ongelma? Itse luen innokkaasti, mutta en silti paheksu lukemista harrastamattomia. En minäkään osaa vaikka laulaa tai soittaa mitään, vaikka nekin olisivat varmasti tosi kehittäviä harrastuksia. 

Lapset osaavat kyllä lukea, mutta vähäisen lukemisen vuoksi, heidän sanavarastonsa on kapea. He eivät lopulta ymmärrä täysin lukemaansa, eivätkä osaa vastata luetun tekstin perusteella kysymyksiin sen sisällöstä.

Lapsille kannattaisi lukea ääneen jo vauvasta lähtien.

Hyvin sanottu. Itse luin lapsilleni ihan valtavasti, kun he olivat pieniä. Vaikka he sitten lopettivat itsekseen lukemisen varsin aikaisin, heidän sanavarastonsa on edelleen todella hyvä. Eli kyllä sekin aika pitkälle kantaa, mitä on ihan pienenä oppinut. Eli siihen pitäisi saada jonkinlainen porkkana, että vanhemmat lukisivat lapsilleen, vaikka muuten en siihen lukuharrastukseen pakottaisikaan.