Lue keskustelun säännöt.
Ei ole ketään kenelle puhua pahasta olosta
05.11.2020 |
Olen tosi yksinäinen. Ei ole kumppani, yksi aikuinen lapsi. Äidilläni muistisairaus ja mielislat vaihtelevat. Joskus kaipaisi vertsistukea tai että jollekin voisi avautua. Lapsi ei halua kuunnella, senkin ymmärrän. Jotenkin tunne että mun on oltava kaikille vahva, yksin voin romahtaa ja itkeä. Joskus vain kaipais olkapäätä.
Kommentit (7)
Kokeile kuuntelevaa puhelinta? Ei välttämättä eroa hirveästi terapiasta ja maksaa tosi vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se auttaa sinua että voit valittaa ja voivitella kohtaloasi jollekin muulle? Koittaisit mieluummin korjata tilannetta. Mutta jos se ei kiinnosta vaan pelkkä valittaminen mukamas on autuus niin soita auttavaan puhelimeen.
Keille ystäville sinä olet tukena ja olkapäänä? Se kun toimii kahteen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten se auttaa sinua että voit valittaa ja voivitella kohtaloasi jollekin muulle? Koittaisit mieluummin korjata tilannetta. Mutta jos se ei kiinnosta vaan pelkkä valittaminen mukamas on autuus niin soita auttavaan puhelimeen.
En niinkään valittaisi. Ehkä jakaisin kokemuksia vaikkapa muistisairaasta omaisesta. Ja itse kuuntelen lapseni ongelmia, kuuntelen äitiäni. He eivät vastavuoroisesti voi/halua niin tehdä.
Hanki kissa. Minä kerron sille iltaisin takkatulen äärellä kaikki murheet. Se kuuntelee eikä juoruile muille (ainakaan tietääkseni). Lisäksi se sylissä kehrätessään rauhoittaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keille ystäville sinä olet tukena ja olkapäänä? Se kun toimii kahteen suuntaan.
Ei ole ystäviä, sillä olen aika erakko ihminen.
Käy diakoniassa. Se on matalankynnyksen keskusteluapua luottamuksella. Ei tarvitse olla uskovainen tms. Tiedot löydät seurakuntasi sivuilta.