Pahinta mitä miehesi/naisesi on sinulle sanonut?

Seurustelin hetken miehen kanssa, joka erään rätväkän saunaillan aikana sanoi minulle, et olet melkein sievä silloin, kun olet tyyni.

Ja mä en ole tyyni juuri koskaan. Joten hyvin vttuiltu.

Se olikin sitten siinä. Tajusin, et tyyppi on todella pinnallinen ja en ollut tarpeeksi hyvännäköinen hälle, joten otin ritolat. Hassua vaan, et tää äijä stalkkasi mua melkein vuoden, kunnes lopulta uskoi, et se on todella slut. Mulle ei tarvi vttuilla kuin yhden kerran. Toista osumaa en odota. En ole sitä tyyppiä.

Kun puhuin että haluaisin kihloihin ja läpällä vihjasin että millonhan itse saisin sormuksen mies tokaisi että sääkö tarvit turhan esineen todistamaan rakkautta, vaikka siitä ei olekaan kyse. Itse haluaisin sillä uskon avioliittoon ja mielestäni on kaunis ajatus olla vain yhden miehen nainen koko loppuelämänsä. Toinen oli kun kysyin että mitä jos tulisin nyt raskaaksi hän tokaisi että eihän Se oo ottaa kuin Yks pilleri ja Se raskaus on sillä ohi. Se loukkasi sillä hän tietää että olisin liian herkkä tekemään abortin.

Kun puhuin että haluaisin kihloihin ja läpällä vihjasin että millonhan itse saisin sormuksen mies tokaisi että sääkö tarvit turhan esineen todistamaan rakkautta, vaikka siitä ei olekaan kyse. Itse haluaisin sillä uskon avioliittoon ja mielestäni on kaunis ajatus olla vain yhden miehen nainen koko loppuelämänsä. Toinen oli kun kysyin että mitä jos tulisin nyt raskaaksi hän tokaisi että eihän Se oo ottaa kuin Yks pilleri ja Se raskaus on sillä ohi. Se loukkasi sillä hän tietää että olisin liian herkkä tekemään abortin.

Puhuttiin ihan normaalisti jostakin, varmaankin siitä että mitä jos laihtuisin 5 kg. Taisin naureskella jotakin, että nyyh, sitten lähtisi tissitkin. Mies totesi sitten sivulauseessa siinä keskustelun lomassa, että "vitsi, vaikee kuvitella sua viis kiloo hoikempana. Mä varmaan vaan panisin sua koko ajan, en sais käsiäni hetkekskään irti susta". Oli hirveä isku vasten kasvoja. Painoindeksini on siis 22 ja en todellakaan ole pullea. Ei ole ikävä tuota miestä.

On varmaan pahempiakin juttuja ollut, mutta ne on tullut niin eri yhteydessä, esim. riidan aikana, että ne ymmärtää. Pahimpia on ollut nuo tuollaiset salakavalat piikit, joihin ei voi valmistautua mitenkään...

Minun mieheni ei ole ikinä sanonut minulle mitään pahaa. Hänellä ei ole sellaisia tarpeita - hän on henkisesti tasapainoinen ja terve. Sen sijaan exä (tai se ainoa onneton tapaus niistä) on harrastanut jotain tällaisia tämän ketjun tyylisiä solvauksia, joita on selvästi hautonut pitkään päässään etukäteen. Omia pelkojaan ja epäonnistumisiaan yrittää liimata minuun. Ei se oikeastaan satuta, kun on niin läpinäkyvää, mutta harmittaa että olen joskus liannut käteni jammu siltavuoren tasoiseen friikkin.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 18:21"]Olen bulimikko ja mies on muutamia kertoja riidan yhteydessä heittänyt "kumpa tukehtuisit oksennukseesi" tai jotain muuta yhtä rakentavaa. Emmekä koskaan riitele minun syömishäiriöstäni, mutta se on aina kiva ottaa mukaan riitaan, ainakin miehen mielestä :)

[/quote]

Ei ole kivaa. Varmaan sun mies on huolissaan sun syömishäiriöstä, ja siksi bitsii siitä. Ei se kyllä silti oikein ole.

T: ex bulimikko

"Ootpas räjähtäneen näköinen"joskus aamulla kun just heräsin..ja toisaalta taas kysyy "miks sä meikkaat" jos oon peilin .

"Ei sun nyt pitäny tulla raskaaks"

-vieläkin tuntuu ajoittain kurjalta, tuo raskaus sitten menikin kesken :/ ...mies tiesi, että raskaus on mahdollinen, koska en käyttänyt silloinkaan minkäänlaista ehkäisyä.

Kului reilut 6kk tuosta, niin mies alkoi ihan todenteolla haluamaan vauvaa..tähän päivään saakka nyt sitten arvuuttelee joka kuukausi ennen menkkoja, et "Joko me ollaan paksuna" ja silittelee mahaa..mikä ei kovin kivalta tunnu, kun muistaa sen vuoden takaisen kommentin.

Että en tee yhtään mitään.

Pahinta, mitä voisi sanoa on, että olen hörhö. Yhden kerran olen toisen käden kertomana kuullut tällaista. Arvatkaa vaan, olenko tyypin kanssa tekemisissä. Vihaan hörhöjä yli kaiken.

t. mies

Mun mies sanoi toisen lapsen syntymän jälkeen ( olikohan mennyt n. 2kk) että olen ylipainoinen :/ Ei tuntunut mukavalta kun oli vartalo muuttuneessa muodossa itsellenikin totuttautumista.. Nielin sen, unohdin en alkanut laihdutuskuurille. Pitäis alkaa jättää kyl sokeri pois.. On vaan niin vaikeeta..

Ei ole vielä ollut kovin pitkiä suhteita, mutta vihaan sitä, kun minulle sanotaan "ei kiinnosta" asioihini. Eivät olleet kiinnostuneita mistään minussa, ajatuksistani, menneisyydestäni ym., mutta silti halusivat olla kanssani. Välinptämättömyys on inhottavaa.

Ei kyllä tuu äkkii mitään mieleen. Tosin tekoja sitten niiden sanojenkin edestä, kasapäin! 

Mies sanoi kerran ettei voisi tehdä lapsia kanssani koska olen niin ruma. Ollaan erottu.

Jätä se.

Mieheni sanoi kerran riitatilanteessa ettei minusta tule hyvää äitiä kun en osaa keskustella aikuismaisesti. Kuulostaa pieneltä mutta satutti.

Olen bulimikko ja mies on muutamia kertoja riidan yhteydessä heittänyt "kumpa tukehtuisit oksennukseesi" tai jotain muuta yhtä rakentavaa. Emmekä koskaan riitele minun syömishäiriöstäni, mutta se on aina kiva ottaa mukaan riitaan, ainakin miehen mielestä :)

"Kyllä mua niin vitutti, kun tulit raskaaksi."

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 18:27"]

"Kyllä mua niin vitutti, kun tulit raskaaksi."

[/quote]

Tämä on tutun kuuloinen kommentti... :/ Niin kuin se olisi vain meistä naisista kiinni.

Kyllä sanat vaan osaa satuttaa... :(

Pahin oli kun arvosteli ulkonäöstäni hiuksiani ja vertasi minua luonteeni puolesta kaverinsa naiseen

On kyllä kaikkea muutakin arvostellut, en osannut siivota/tiskata, käytin huonosti rahaa, ylipäätänsä on vähätellyt vähän kaikkea mitä teen. Hauskinta että hän itse on todella laiska siivoamaan ja huono käyttämään rahaa..