Sivut

Kommentit (1862)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minut on yllättänyt se, kuinka naisilta näyttää puuttuvan täysin oikeudenmukaisuuden taju sen suhteen, miten kohdella omia ja toisen lapsia? Itse olin yh-isi ja vielä lähiversiona, niin tämä on tärkeä asia minulle. Yleensä näyttää menevän niin, että äiti haluaa itselle uuden miehen.....suunnilleen hinnalla millä hyvänsä, mutta niin, että uusi suhde ei saa häiritä sitä ihkua äidin omaa kullannuppua.....joka nopeasti oivaltaa kiristyksen paikan äitinsä suhteen. Äiti siis haluaa että hänen lapsensa on onnellinen ja tyytyväinen, vaikka hän ryhtyy uuteen suhteeseen kanssani ja on  valmis uhraamaan mitä tahansa tälle alttarille. Jos tämän vaiheen katsoo sormien läpi niin luvassa on parisuhteessa täydellistä kyvyttömyyttä ottaa huomioon lapset tasapuolisesti. Koko joukko on tullut käytyä naisia läpi ja vastaan ei ole ikinä tullut edes lähimainkaan sellaista, joka kohtelisi omia ja toisen lapsia tasapuolisesti. Itselle se on helppoa, niin vaikea ymmärtää moista.

Täysin totta! Olet huomattavasti fiksumpi kuin oma isäni oli, joka salli toisen asteen kansalaiskohtelun jatkuen vielä lapsenlapsiin.

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Tuhveron puute.

Luulin, että sitä saa suhteellisen taajaan.

Maksullisissa sitä joutuu silti käymään vaimon lisäksi.

  • ylös 8
  • alas 17
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Oletpa epäonnekas, itse olen 50 ja en enää saa, viagaraa kun joskus, kerran vuodessa ottaa tuo mieheni niin silloin nopeat 4 minuuttia, ei mulloin mutta sinä täällä kehtaat valittaa. Eroa ei voi ottaa kun menee henki sitten, miten sinulla, voitko ottaa eron vai meneekö henki.

Vierailija

Laiskuuden verhoaminen kiltteyteen
"Tee sä itse niin saat just semmosta kun haluut" esimerkiksi ruoka
"Mä oon niin huono keksimään niin mun ei kannata ostaa lahjaa"

  • ylös 41
  • alas 0
Vierailija

Arvostuksen puute. Mies ei näe minua sellaisena kuin oikeasti olen vaan omien olettamusten ja mielikuvien kautta.

Ja arvostaa muita luonteen tai ensivaikutelman mukaan tyyliin se on niin kiltti, tai se on niin ahkera tai se on elämässään saanut jotain aikaiseksi vaikka sillä on vaikeaa ollutkin.

Joskus olin tästä ymmälläni. Nyt enää surullinen.

  • ylös 18
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Se että mies ei oikeasti ota vastuuta perheen asioista. Ei vaikka kuinka jättäisi ne hänelle. Sitten asiat vaan jäävät hoitamatta.

Apua, onko jollain toisellakin ihan tätä samaa.

  • ylös 19
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tuhveron puute.

Luulin, että sitä saa suhteellisen taajaan.

Maksullisissa sitä joutuu silti käymään vaimon lisäksi.

Miksi kukaan tahtoisikaan seksiä tuollaisen miehen kanssa? Nainen haluaa seksiä, jos se on hyvää. Jos seksi on mallia pisto ja ravistus, niin "päänsärky" on odotettavissa.

  • ylös 25
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhveron puute.

Luulin, että sitä saa suhteellisen taajaan.

Maksullisissa sitä joutuu silti käymään vaimon lisäksi.

Miksi kukaan tahtoisikaan seksiä tuollaisen miehen kanssa? Nainen haluaa seksiä, jos se on hyvää. Jos seksi on mallia pisto ja ravistus, niin "päänsärky" on odotettavissa.

Mie on se palvelun tuottaja. Miehen pitää tuottaa hyvää seksiä. Nainen on asiakas.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Laiskuuden verhoaminen kiltteyteen
"Tee sä itse niin saat just semmosta kun haluut" esimerkiksi ruoka
"Mä oon niin huono keksimään niin mun ei kannata ostaa lahjaa"

Aivan. Lisänä vielä, että tekee huonosti asioita, ja siitä kun sanoo, niin on vaan nalkuttava ihminen, ja sitten ei tee enää ollenkaan mitään. Tai tämä on juurikin sitä laiskuutta, että saa toisen sitten lopulta tekemään asiat, viivyttelemälläkin.

Sitten kyllä autetaan, kun on jo huonossa kunnossa, mutta ei yhtään aiemmin. Eli huonosti sitä sitten lopulta käy.

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Tosielämän huoltajuuskiistoissa lapsen ilmaisemalla selkeällä toiveella on iso merkitys jota ei noin vain/ ohiteta.

Terv. sossusetä

Mitenköhän tässä on otettu huomioon se, että narsistivanhempi voi manipuloida lasta varsin helposti?


Jos multa ja sisaruksilta olisi vanhempien muuttaessa erilleen kysytty, halutaanko asua narsistivanhemman kanssa, ei olisi kyllä kukaan halunnut. Kaikille 6-17v lapsista oli jo selvää, minkälainen vanhempi hän oli. 

No meillä äiti oli kyllä onnistunut syyllistämään henkisesti puolustuskyvyttömän isän niin, että ainakin minä uskoin isän olevan täysin vastuuton lurjus. Todellisuus oli se, että nimenomaan äiti kaatoi omat ongelmansa lasten niskaan ja laittoi muutenkin muut maksamaan omasta pahasta olostaan. Isä taas oli kunnollinnen ja pitkälti kotona viihtyvä, kovasti lapsista välittävä, täysin päihteetön (käytännössä absolutisti), rehellinen, niin hyvä isä että itkettää kun yritän kirjoittaa tätä. Mutta lapsi uskoo kun toista vanhempaa tarpeeksi pitkään haukutaan ja itse esitetään pyhimystä ja niin valtavan empaattista.

Vasta 20-vuotiaana aloin ymmärtää, että äidissä on jotain vikaa ja tästäkin meni vielä viisi vuotta että aloin tajuta, että vika on itseasiassa lähes täysin äidissä. Ihana äitini kun oli mm. kertonut isästä erään todella pahan valheen, jota en ymmärtänyt aiemmin kyseenalaistaa. Lopulta ymmärsin, että miten helvetin kiero ja itsekeskeinen se ihminen on ja että isäni ei ole syyllinen oikeastaan yhtään mihinkään mitä hän sanoo.

  • ylös 23
  • alas 3
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimon ailahtelevat seksihalut.

Ennen lasten saamista seksiä oli ehkä 3-4 kertaa kuukaudessa, eli suunnilleen kerran viikossa, pois lukien kuukautiset ja muut mahdolliset "häiriötilanteet". Se oli ihan ok, enkä toivonut yhtään enempää.

Ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen menikin todella kauan, ennen kuin harrastimme uudelleen seksiä; muistaakseni vasta imetyksen loppumisen jälkeen. Tämä harmitti, mutta sopeuduin. Seksielämä ei tämän jälkeen osoittanut mitään paranemisen merkkejä, harrastimme seksiä enintään 1 krt/kk, välillä useita kuukausia täysin ilman seksuaalista kanssakäymistä, välillä tulikin lyhyitä kausia, kun vaimo halusikin hyvin intensiivisesti. 

Toisen lapsen syntymän jälkeen kävi suunnilleen samoin. Tässä vaiheessa päätimme, että lapsilukumme on täynnä, ja hankin vasektomian. Aloitimme seksielämän uudelleen jälleen siinä vaiheessa, kun imetysaika oli ohi. Tätä osasin odottaa, ja sopeuduin asiaan.

Kun toinen lapsemme kasvoi, yöheräilyt olivat takanapäin, vaimo muuttui melko yllättäen seksin suhteen todella nopeasti. Hän alkoi välillä ehdotella seksiä useita kertoja viikossa, välillä oli taas viikkoja, kun se ei kiinnostanut ollenkaan. 

Tässä kohtaa väsyin itse totaalisesti tähän pelleilyyn. Lopetin aloitteiden teon tykkänään ja käytännössä lopetin myös vaimon aloitteisiin vastaamisen. Välillä olen tyydyttänyt käsin hänen tarpeensa. 

No nyt on sitten vaimo pettynyt, kun minua ei kiinnosta. Miten voisin vuodesta toiseen tanssia hänen pillinsä mukaan? En minä pysty heittäytymään hänen haluihinsa, jotka vaihtelevat nollasta sataan aivan mielivaltaisesti. Hän on kertonut olevansa loukkaantunut, vaikka olen vapaaehtoisesti hoidellut hänen tarpeitaan silloin kun häntä on haluttanut. 

Nyt olen itse kyllästynyt koko eukkoon. Toista näin vaikeaa ihmistä tuskin maa päällään kantaa.

Pahoittelut, mutta se on miehen osa tanssia sen naisen pillin mukaan seksissä. Miehillä halut ovat suurinpiirtein vakaat koko ajan, toki stressi vaikuttaa jne., mutta ei ole mitään rajuja vaihteluita. Naisilla seksihalut vaihtelee hormonaalisten syiden vuoksi kuukautiskierron mukaan ja sitten raskauksien ja imetyksen mukaan. 

No itse ainakin olen miehenä ollut 6-0-lukemin haluttomampi osapuoli suhteessa ja halut ovat vaihdelleet niin rajusti, että jonain päivänä 5 kertaa ja sitten pari kuukautta ettei seksi kiinnosta yhtään. Nainen olisi halunnut vaikka joka päivä. Ja tämä siis parikymppisenä, kun urheilin, käytin vähän päihteitä ja testotasoissa ei varmasti mitään vikaa. Psyykkinen puoli toki voinut vaikuttaa paljonkin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotitöiden jakaminen oli täysin mahdotonta, asiasta piti säännöllisin väliajoin nostaa kunnon meteli, sitten taas mies teki edes jotain noin puoli vuotta, kunnes sitten taas jätti tekemättä. 

Minun - nyt jo ex-mies  ja mieheni käsitys kotitöistä oli niin eri sfääreissä, että huh. Ja tiedoksi, että minkään en ole mikään himosiivooja, joten mitään turhaa nillitystä en pitänyt. Ymmärrän jos joku nuohoaa joka päivä vessat, imuroi yms, ettei toinen välttämättä ole samatahtinen.

 Mutta meillä siis ihan sellaista normaalia kerran viikossa imurointia, pari kertaa viikossa pyykit, yms. paikat siistiksi siivousta ja harvemmalla tahdilla sitten isompia siivouksia. Mies ei pystynyt mihinkään säännölliseen, vaan minä olin ikäänkuin äiti taloudessa, eli pyytelin vastentahtoista miestä, että voisitko vaikka imuroida - usein vastaus oli, että ei nyt ehdi kun on sitä ja tätä. Sitten yritin sopia, että sun hommasi olisi esim. imurointi ja ihan sama milloni teet, mutta kerta viikossa oman aikataulun mukaan. No vähän aikaa homma toimi, sitten vaan lopahti. Jos muistutin asiasta, niin kuulemma "Aina pitää nalkuttaa asiasta" oli kommentti. Sitten taas sovittiin, että tekee tuon kerran viikossa ja taas lopahti jonkun ajan päästä tahti, kerran jäin odottamaan, että milloin sitten hänen aikatauluunsa sopii se noin 1 tunnin vievä kotihomma, no odotin 6 viikkoa, ja sen jälkeen nalkutin taas kuulemma asiasta. 

Tuo oli ainoa sisällä tehtävät kotihomma, joka miehellä oli, minä tein kaiken muun. Mutta kuulemma pyykinpesukaan ei vie aikaa, kun konehan sen tekee jne. 

Voi siis sanoa, että meidän suhteeseen tällainen kotitöiden jakaminen vaikutti isosti. Toki minusta oikeampi syy oli se, että aviomies käyttäytyi samalla tavalla kuin lapset kotona. Odotti, että minä käskytän kaikesta ja hän sitten tekee jos haluaa. No olemme eronneet.

Ei hitto, ku kuulostaa niin tutulta! Ero mielessä päivittäin.

Suomalaisista miehistä suuri osa on juuri noin lapsellisia. Puolisosta tulee niille hetikohta uusi mutsi joka nalkuttaa tekemään kotitöitä. Ne tykkää siitä kun saa siirtyä oman äidin helmoista uuden "äidin" helmoihin suoraan. Plus uudelta äidiltä  saa myös seksiä.

Tuohon ei auta muu kuin että tekee kylmästi kristallinkirkkaaksi heti seurustelun alussa sen että kotitöistä lusmuilu on eron paikka heti. Ja myös yksityiskohtaisesti kertoo missä menee hyväksyttävän ja ei-hyväksyttävän raja niissä  hommissa. Esim kerran viikossa imurointi OK, mutta jos imurointikertojen välillä on yli 13 päivää, se on ongelma. Koska ei ne tollot tajua/ole tajuavinaan tai väkittää surkeita tekosyitä vastaan jos sitten myöhemmin selittää ettet ole  tehnyt sitä mitä sovittiin. Ne lusmuilee koska ne odottaa että nainen lopulta väsyy huomautteluun ja alkaa tehdä kaiken itse.

Harvalla miehellä on tarjota naiselle mitään niin ainutlaatuista että ilmaiseksi piiaksi kannattaa ruveta, saati että alkaa aikuiselle (?) ihmiselle jatkuvasti muistuttamaan että tehdyt sopimukset ei ole pitäneet. Ei tuollaista työpaikallakaan katsota hyvällä jos yksi tyyppi aina jättää tiimikumppanit tekemään kaikki työt ja lusmuilee. Kavionkuva persuksiin tulee sielläkin pikaisesti.

Helpompi elää sinkkuna ja hakea huvitukset Tinderistä tai baarista. Ei tuollaisista miehistä juuri muuta iloa ole.

Mietipä jos miehellä olisi noin negatiivinen ennakkoasenne naisiin? Jos mies olettaisi, että nainen aina tarkoituksella tekee asiat huonosti jne.? Oletusarvo olisi aina pahin mahdollinen. Eihän siitä tulisi yhtään mitään. Jos taustalla olevat ajatukset ovat a) kumppani ei välitä minusta, minun jaksamisestani tai minun hyvinvoinnistani ja b) ovat manipulatiivisia ja yrittävät tahallaan vierittää hommat toiselle

... niin se suhdehan olisi jo valmiiksi myrkytetty. Ei yhtä sukupuolta voi yleistää laiskaksi, kieroksi tms. Osaavat miehetkin yleistää naisia, mutta se kertoo aina yksilön ahdistuksista, traumoista ja peloista eikä koko vastakkaisesta sukupuolesta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kiirehtii yhteenmuuttoa rakastumisvaiheessa ja sit yhteenmuutto lässähdyttää suhteen. Kun alkuhuuma mennyt, yhteen muutettu, niin miestä ei kiinnostakaan enää mun seura, paitsi sängyssä. Elellään kuin kämppikset. Kaikki semmoset pienet huomion osoitukset loppuneet; sohvalla ei ota koskaan enää kainaloon, ei suukota tai kosketa ohimennen. Kiusaantuu jos minä vaikka haluan suukottaa ohimennen. Ei kehu ulkonäköä tai mitään enää koskaan vaikka minä kehun miestä samalla tavalla kuin suhteen alussa. Ei tule kotiin tullessaan tervehtimään, saattaa suoraan vetäytyä omiin puuhiinsa. Tunnen olevani miehelle vain ”parisuhdestatus”, tärkeintä on ollut päästä parisuhteeseen ja kun se on onnistunut, ei tarviikaan panostaa enää hitustakaan.

Ko. asia on tapahtunut jokaisessa parisuhteessani. Tunnen itseni turhaksi ja arvottomaksi, ihmiseksi josta ei enää pidetä. Silti nää miehet haluaa olla mun kanssa parisuhteessa... Olenko vaan niin tylsä sitten..? Itse jatkan toisen huomioimista arjessa alkuhuuman jälkeenkin.

Mulla sama mutta toisin päin. Vaimo kiusaantuu jos kehun hänen ulkonäköään, että sun jalat on hyvän näköiset ton mekon kanssa. Tai hipaisut kesken päivää ihan muuten vaan. Ei, kun kaikki muka viittaa seksuaalisuuteen. Vaikkei viittaa. Mutta olisi kiva saada ilmaista jotenkin että pidän toisen ulkomuodosta ja lähellä olosta. Ja tahtoisin puhua just hänelle asioistani ja asian vierestä. 

Oletko PUHUNUT JA KOMMUNIKOINUT asiasta vaimosi kanssa? Siis oikeesti puhunut ja kuunnellut, keskustellut miksi vaimosi kokee hipaisut seksiin johtavana?

Onko teillä ollut se tyyli, että kun sinä hiplailet vaimoasi, on siitä ollut seurauksena seksi, vaatimus ja odotus seksistä ja pahimmillaan seksi on sitten sitä VAIN SINUT tyydyttävää pikapanoa a’ 2min.?
Jos näin, ei ihme ettei vaimo halua mitään läheisyyttä, koska tietää ettei saa itse mitään, hänen seksuaalisia tarpeita ei tulla huomioimaan tälläkään kertaa!

Meillä ollut sama, ja joka kerta kun mies on hiplaillut ja ties kuinka monta kertaa vuosien aikana mainostanut tyyliin ”nyt pannaan koko yö ja monta kertaa”, niin ei ole tapahtunut, ei koskaan! Seksi loppuu tasan silloin, kun mies on saanut pussit tyhjäksi.
Ei tarvis olla mitään ”koko yötä”, mutta kun miehellä ei ole mitään halua antaa myös minulle se mitä tarvitsen.

Kumma juttu että aina sanotaan että naisen tulkintoja pitää ymmärtää ja kuulostella, mutta jos miehellä on vaikka eri käsitys siitä ovatko kotityöt menneet tietyllä tavalla, niin täällä sanotaan "mies mäkeen". Ihan kuin niissäkin ei voisi olla jotain subjektiivisia tulkintaeroja. Että ehkä mies ei ymmärrä naisen kommunikointia, kokee naisen tyylin puhua asioista hyökkäävänä jne.?

Ymmärrättehän, että nainenkin voi ihan aidosti olla paska ja alentava kommunikoija. Tai että kaksi ihmistä ei vaan ymmärrä toisiaan. Jos joku mies joskus nostaisi sinulle kunnolla meteliä siitä, että et ymmärrä häntä (kuten et satavarmasti ole ymmärtänytkään jokaista elämäsi miestä), niin ehkä ymmärtäisit että asiat eivät aina ole niin kuin sinä ne päässäsi näet, vaan on ihan täysin mahdollista että kaksi ihmistä on eri aaltopituudella.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ettei mies tee ikinä aloitetta seksiin ja asia ei muuksi muutu, vaikka asiasta on jo 15 vuotta puhuttu ja yritetty ratkoa yhdessä, välillä riideltykin. Seksi on siis vain minun harteillani ja silloin se on oikein hyvää molempien mielestä. Mutta kuka jaksaa pitää yksin seksielämää yllä jos toinen ei tee sen eteen mitään? Mies kyllä tyydyttää itseään usein joten ei ole halutonkaan. Itsekin saan huomiota muilta miehiltä joten en tiedä mikä sakkaa. Meillä on mahtava parisuhde mutta tätä asiaa ei vaan saada ikinä kuntoon, se on ollut vaan pakko hyväksyä.

Oletko sinäkin suuttunut miehelle, kun muutamat kerrat mies tehnyt aloitteen mielestäsi aivan väärällä hetkellä tai väärällä tavalla, jolloin yllättäen ei jatkossa kauheasti enää miestä kiinnosta aloitteita tehdä? Minulla ainakin kävi näin ja päätin, että tehköön sitten nainen ne aloitteet kun ei koskaan minun hetki kelpaa.

Jahas, jäi sitten se PUHUMINEN JA KOMMUNIKOINTI kokonaan? Miksi on niin vaikeaa puhua asioista, ettei niistä tule näin suuria ongelmia?

Milloin TE MIEHET YMMÄRRÄTTE, että parisuhteessa ON PAKKO PUHUA myös seksiin liittyvistä asioista, aivan samoin kuin siitä kauppalistasta tai uuden ruohonleikkurin ostosta!!! MIKÄ SIINÄ ON NIIN VAIKEETA!!!!

No hyvä että naiset on siinä niin mahtavia :D (no ei todellakaan ole!!!)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Tosielämän huoltajuuskiistoissa lapsen ilmaisemalla selkeällä toiveella on iso merkitys jota ei noin vain/ ohiteta.

Terv. sossusetä

Mitenköhän tässä on otettu huomioon se, että narsistivanhempi voi manipuloida lasta varsin helposti?


Jos multa ja sisaruksilta olisi vanhempien muuttaessa erilleen kysytty, halutaanko asua narsistivanhemman kanssa, ei olisi kyllä kukaan halunnut. Kaikille 6-17v lapsista oli jo selvää, minkälainen vanhempi hän oli. 

No meillä äiti oli kyllä onnistunut syyllistämään henkisesti puolustuskyvyttömän isän niin, että ainakin minä uskoin isän olevan täysin vastuuton lurjus. Todellisuus oli se, että nimenomaan äiti kaatoi omat ongelmansa lasten niskaan ja laittoi muutenkin muut maksamaan omasta pahasta olostaan. Isä taas oli kunnollinnen ja pitkälti kotona viihtyvä, kovasti lapsista välittävä, täysin päihteetön (käytännössä absolutisti), rehellinen, niin hyvä isä että itkettää kun yritän kirjoittaa tätä. Mutta lapsi uskoo kun toista vanhempaa tarpeeksi pitkään haukutaan ja itse esitetään pyhimystä ja niin valtavan empaattista.

Vasta 20-vuotiaana aloin ymmärtää, että äidissä on jotain vikaa ja tästäkin meni vielä viisi vuotta että aloin tajuta, että vika on itseasiassa lähes täysin äidissä. Ihana äitini kun oli mm. kertonut isästä erään todella pahan valheen, jota en ymmärtänyt aiemmin kyseenalaistaa. Lopulta ymmärsin, että miten helvetin kiero ja itsekeskeinen se ihminen on ja että isäni ei ole syyllinen oikeastaan yhtään mihinkään mitä hän sanoo.

Näin teillä, toisaalla sitten taas toistepäin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimon ailahtelevat seksihalut.

Ennen lasten saamista seksiä oli ehkä 3-4 kertaa kuukaudessa, eli suunnilleen kerran viikossa, pois lukien kuukautiset ja muut mahdolliset "häiriötilanteet". Se oli ihan ok, enkä toivonut yhtään enempää.

Ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen menikin todella kauan, ennen kuin harrastimme uudelleen seksiä; muistaakseni vasta imetyksen loppumisen jälkeen. Tämä harmitti, mutta sopeuduin. Seksielämä ei tämän jälkeen osoittanut mitään paranemisen merkkejä, harrastimme seksiä enintään 1 krt/kk, välillä useita kuukausia täysin ilman seksuaalista kanssakäymistä, välillä tulikin lyhyitä kausia, kun vaimo halusikin hyvin intensiivisesti. 

Toisen lapsen syntymän jälkeen kävi suunnilleen samoin. Tässä vaiheessa päätimme, että lapsilukumme on täynnä, ja hankin vasektomian. Aloitimme seksielämän uudelleen jälleen siinä vaiheessa, kun imetysaika oli ohi. Tätä osasin odottaa, ja sopeuduin asiaan.

Kun toinen lapsemme kasvoi, yöheräilyt olivat takanapäin, vaimo muuttui melko yllättäen seksin suhteen todella nopeasti. Hän alkoi välillä ehdotella seksiä useita kertoja viikossa, välillä oli taas viikkoja, kun se ei kiinnostanut ollenkaan. 

Tässä kohtaa väsyin itse totaalisesti tähän pelleilyyn. Lopetin aloitteiden teon tykkänään ja käytännössä lopetin myös vaimon aloitteisiin vastaamisen. Välillä olen tyydyttänyt käsin hänen tarpeensa. 

No nyt on sitten vaimo pettynyt, kun minua ei kiinnosta. Miten voisin vuodesta toiseen tanssia hänen pillinsä mukaan? En minä pysty heittäytymään hänen haluihinsa, jotka vaihtelevat nollasta sataan aivan mielivaltaisesti. Hän on kertonut olevansa loukkaantunut, vaikka olen vapaaehtoisesti hoidellut hänen tarpeitaan silloin kun häntä on haluttanut. 

Nyt olen itse kyllästynyt koko eukkoon. Toista näin vaikeaa ihmistä tuskin maa päällään kantaa.

Ymmärrän pointtisi, minäkin olen ollut naisena suhteessa jossa mies oli haluton. Mies on nykyään EX.

Miesten täytyy kuitenkin muistaa, että naisilla seksihalut ovat suoraan yhteydessä hormoneihin. Kun äiti imettää, usein käy niin että seksuaaliset halut katoavat koska äidillä on luonnollinen hoivavietti päällä. Näinhän muutkin nisäkkäät tekevät, kasvattavat ensin poikaset ennen kuin ovat seuraavana vuonna valmiita taas lisääntymään. Se on ns. Tiedostamaton puolustusmekanismi pitää vauva elossa. Ihminen on vain pieni osa lajeista, jotka harrastavat seksiä/yhdyntää ilman että määränpäänä on vain lisääntyä. Huomaa miten nykyihminen on niin erkaantunut luonnosta, kun ei tällaisia asioita ymmärretä.
- Alussa nainen on seksipeto, hän on löytänyt sopivan kumppanin jonka kanssa lisääntyä
- Lisäännytään, syntyy lapsia
- Seksi vähenee/loppuu koska äidillä hoivavietti lapsiinsa, tehtävä ns saavutettu

Jos seksi vähenee olemattomiin tai loppuu (vuosikausiksi tai pysyvästi), niin onhan teidän ymmärrettävä, että hyvinvointinsa vuoksi miehen tulee joko erota tai saada lupa käydä vieraissa. Ette tekään katsele halutonta miestä, nähty on.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Tosielämän huoltajuuskiistoissa lapsen ilmaisemalla selkeällä toiveella on iso merkitys jota ei noin vain/ ohiteta.

Terv. sossusetä

Mitenköhän tässä on otettu huomioon se, että narsistivanhempi voi manipuloida lasta varsin helposti?


Jos multa ja sisaruksilta olisi vanhempien muuttaessa erilleen kysytty, halutaanko asua narsistivanhemman kanssa, ei olisi kyllä kukaan halunnut. Kaikille 6-17v lapsista oli jo selvää, minkälainen vanhempi hän oli. 

No meillä äiti oli kyllä onnistunut syyllistämään henkisesti puolustuskyvyttömän isän niin, että ainakin minä uskoin isän olevan täysin vastuuton lurjus. Todellisuus oli se, että nimenomaan äiti kaatoi omat ongelmansa lasten niskaan ja laittoi muutenkin muut maksamaan omasta pahasta olostaan. Isä taas oli kunnollinnen ja pitkälti kotona viihtyvä, kovasti lapsista välittävä, täysin päihteetön (käytännössä absolutisti), rehellinen, niin hyvä isä että itkettää kun yritän kirjoittaa tätä. Mutta lapsi uskoo kun toista vanhempaa tarpeeksi pitkään haukutaan ja itse esitetään pyhimystä ja niin valtavan empaattista.

Vasta 20-vuotiaana aloin ymmärtää, että äidissä on jotain vikaa ja tästäkin meni vielä viisi vuotta että aloin tajuta, että vika on itseasiassa lähes täysin äidissä. Ihana äitini kun oli mm. kertonut isästä erään todella pahan valheen, jota en ymmärtänyt aiemmin kyseenalaistaa. Lopulta ymmärsin, että miten helvetin kiero ja itsekeskeinen se ihminen on ja että isäni ei ole syyllinen oikeastaan yhtään mihinkään mitä hän sanoo.

Näin teillä, toisaalla sitten taas toistepäin.

Kyllä, mutta jos katsot keskusteluketjua niin ymmärtänet miksi otin oman kokemukseni esille? Sen takia, että narsisti kyllä todella voi osata kääntää lapset toista vanhempaa vastaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
V<br /> ierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kiirehtii yhteenmuuttoa rakastumisvaiheessa ja sit yhteenmuutto lässähdyttää suhteen. Kun alkuhuuma mennyt, yhteen muutettu, niin miestä ei kiinnostakaan enää mun seura, paitsi sängyssä. Elellään kuin kämppikset. Kaikki semmoset pienet huomion osoitukset loppuneet; sohvalla ei ota koskaan enää kainaloon, ei suukota tai kosketa ohimennen. Kiusaantuu jos minä vaikka haluan suukottaa ohimennen. Ei kehu ulkonäköä tai mitään enää koskaan vaikka minä kehun miestä samalla tavalla kuin suhteen alussa. Ei tule kotiin tullessaan tervehtimään, saattaa suoraan vetäytyä omiin puuhiinsa. Tunnen olevani miehelle vain ”parisuhdestatus”, tärkeintä on ollut päästä parisuhteeseen ja kun se on onnistunut, ei tarviikaan panostaa enää hitustakaan.

Ko. asia on tapahtunut jokaisessa parisuhteessani. Tunnen itseni turhaksi ja arvottomaksi, ihmiseksi josta ei enää pidetä. Silti nää miehet haluaa olla mun kanssa parisuhteessa... Olenko vaan niin tylsä sitten..? Itse jatkan toisen huomioimista arjessa alkuhuuman jälkeenkin.

Mulla sama mutta toisin päin. Vaimo kiusaantuu jos kehun hänen ulkonäköään, että sun jalat on hyvän näköiset ton mekon kanssa. Tai hipaisut kesken päivää ihan muuten vaan. Ei, kun kaikki muka viittaa seksuaalisuuteen. Vaikkei viittaa. Mutta olisi kiva saada ilmaista jotenkin että pidän toisen ulkomuodosta ja lähellä olosta. Ja tahtoisin puhua just hänelle asioistani ja asian vierestä. 

Oletko PUHUNUT JA KOMMUNIKOINUT asiasta vaimosi kanssa? Siis oikeesti puhunut ja kuunnellut, keskustellut miksi vaimosi kokee hipaisut seksiin johtavana?

Onko teillä ollut se tyyli, että kun sinä hiplailet vaimoasi, on siitä ollut seurauksena seksi, vaatimus ja odotus seksistä ja pahimmillaan seksi on sitten sitä VAIN SINUT tyydyttävää pikapanoa a’ 2min.?
Jos näin, ei ihme ettei vaimo halua mitään läheisyyttä, koska tietää ettei saa itse mitään, hänen seksuaalisia tarpeita ei tulla huomioimaan tälläkään kertaa!

Meillä ollut sama, ja joka kerta kun mies on hiplaillut ja ties kuinka monta kertaa vuosien aikana mainostanut tyyliin ”nyt pannaan koko yö ja monta kertaa”, niin ei ole tapahtunut, ei koskaan! Seksi loppuu tasan silloin, kun mies on saanut pussit tyhjäksi.
Ei tarvis olla mitään ”koko yötä”, mutta kun miehellä ei ole mitään halua antaa myös minulle se mitä tarvitsen.

Kumma juttu että aina sanotaan että naisen tulkintoja pitää ymmärtää ja kuulostella, mutta jos miehellä on vaikka eri käsitys siitä ovatko kotityöt menneet tietyllä tavalla, niin täällä sanotaan "mies mäkeen". Ihan kuin niissäkin ei voisi olla jotain subjektiivisia tulkintaeroja. Että ehkä mies ei ymmärrä naisen kommunikointia, kokee naisen tyylin puhua asioista hyökkäävänä jne.?

Ymmärrättehän, että nainenkin voi ihan aidosti olla paska ja alentava kommunikoija. Tai että kaksi ihmistä ei vaan ymmärrä toisiaan. Jos joku mies joskus nostaisi sinulle kunnolla meteliä siitä, että et ymmärrä häntä (kuten et satavarmasti ole ymmärtänytkään jokaista elämäsi miestä), niin ehkä ymmärtäisit että asiat eivät aina ole niin kuin sinä ne päässäsi näet, vaan on ihan täysin mahdollista että kaksi ihmistä on eri aaltopituudella.

On kaltoinkohtelua ja ollaan eri aaltopituudella. Kuka sitä on sitten määrittämään, kummasta kyse, kun asioita voidaan väännellä miten päin vain tai alkuasetelma on jonkinnäköinen, mutta tilanteen pitkittyessä pahiksista tulee hyviksiä ja hyviksistä pahiksia ja jollain terveyskin menee syystä ja toisesta? (Eikä sitä voi sitten enää korjatakaan, kun tarpeeksi kauan pitkitetään.)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimon ailahtelevat seksihalut.

Ennen lasten saamista seksiä oli ehkä 3-4 kertaa kuukaudessa, eli suunnilleen kerran viikossa, pois lukien kuukautiset ja muut mahdolliset "häiriötilanteet". Se oli ihan ok, enkä toivonut yhtään enempää.

Ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen menikin todella kauan, ennen kuin harrastimme uudelleen seksiä; muistaakseni vasta imetyksen loppumisen jälkeen. Tämä harmitti, mutta sopeuduin. Seksielämä ei tämän jälkeen osoittanut mitään paranemisen merkkejä, harrastimme seksiä enintään 1 krt/kk, välillä useita kuukausia täysin ilman seksuaalista kanssakäymistä, välillä tulikin lyhyitä kausia, kun vaimo halusikin hyvin intensiivisesti. 

Toisen lapsen syntymän jälkeen kävi suunnilleen samoin. Tässä vaiheessa päätimme, että lapsilukumme on täynnä, ja hankin vasektomian. Aloitimme seksielämän uudelleen jälleen siinä vaiheessa, kun imetysaika oli ohi. Tätä osasin odottaa, ja sopeuduin asiaan.

Kun toinen lapsemme kasvoi, yöheräilyt olivat takanapäin, vaimo muuttui melko yllättäen seksin suhteen todella nopeasti. Hän alkoi välillä ehdotella seksiä useita kertoja viikossa, välillä oli taas viikkoja, kun se ei kiinnostanut ollenkaan. 

Tässä kohtaa väsyin itse totaalisesti tähän pelleilyyn. Lopetin aloitteiden teon tykkänään ja käytännössä lopetin myös vaimon aloitteisiin vastaamisen. Välillä olen tyydyttänyt käsin hänen tarpeensa. 

No nyt on sitten vaimo pettynyt, kun minua ei kiinnosta. Miten voisin vuodesta toiseen tanssia hänen pillinsä mukaan? En minä pysty heittäytymään hänen haluihinsa, jotka vaihtelevat nollasta sataan aivan mielivaltaisesti. Hän on kertonut olevansa loukkaantunut, vaikka olen vapaaehtoisesti hoidellut hänen tarpeitaan silloin kun häntä on haluttanut. 

Nyt olen itse kyllästynyt koko eukkoon. Toista näin vaikeaa ihmistä tuskin maa päällään kantaa.

Pahoittelut, mutta se on miehen osa tanssia sen naisen pillin mukaan seksissä. Miehillä halut ovat suurinpiirtein vakaat koko ajan, toki stressi vaikuttaa jne., mutta ei ole mitään rajuja vaihteluita. Naisilla seksihalut vaihtelee hormonaalisten syiden vuoksi kuukautiskierron mukaan ja sitten raskauksien ja imetyksen mukaan. 

Tähän lopputulokseen olen tullut.

Itse kokisin vaivattomimmaksi vain hoitaa omat tarpeet itsenäisesti, masturboimalla ja aikuisviihdettä katsomalla. Ei tarvitsisi miettiä sitä, onko vaimo halukkaalla päällä vai ei.

Elämä on vaikeaa. Ei saisi haluta liikaa, eikä liian usein, eikä varsinkaan silloin kun vaimo ei halua. Mutta ei saa olla haluamattakaan, ja pitäisi haluta vieläpä aidosti; eli pitäisi olla aina kuumana juuri silloin kun vaimo on sillä päällä, muuten tulee uhriutumista ja erolla uhkailua.

Kyllä naiset osaavat tuon valtapelin, ei voi muuta todeta.

Tuollaisesta naisesta kannattaa vaan erota. Ei ole terve päästään. Tinder-säädöt voittavat tuollaisen ihan 6-0.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla