Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Vierailija kirjoitti:

Viisikymppisen miehen kannattaa vaihtaa vaimo noin kolmekymppiseen niin päästään taas kymmenisen vuotta eteenpäin suunnilleen samoilla seksihaluilla. Näin itse tein ja olen ollut tyytyväinen.

Enpä tiedä tuosta iästä,  viisikymppinen nainen saattaa olla hyvinkin aktiivinen, näin ainakin omalla kohdalla, pää ei ole kipeä käytänössä koskaan:)

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma parisuhteissa on PUHUMATTOMUUS!

Kaikesta muusta kyllä puhutaan, kaikkien muiden ihmisten kanssa puhutaan, mutta ei sen oman puolison kanssa.

Aikaa riittää puhumiselle kun on kyseessä kaverit, tutut, sukulaiset, työkaverit, naapuri, kaupan kassa, kuka vaan tuntematon missä vaan tai vaikka tässä ketjussa…

mutta sitä aikaa ja kiinnostusta PUHUA OMAN PUOLISON kanssa ei löydy, varsinkaan kun pitäisi puhua seksiin liittyvistä asioista!

Niin on.

Muille on helppo puhua parisuhteen ongelmista. Niistä on helppo jopa kirjoittaa nettiin.

Mutta miten niistä voisi naiselle puhua, kun reaktiona on uhriutuminen ja mykkäkoulu tai vaihtoehtoisesti raivokohtaus? 

Ikinä ei kelpaa. Puhua ei saa, mutta jos puhuu suoraan, saa syytteet aggressiivisuudesta ja yllä mainitun kaltaiset reaktiot. Jos puhuu kierrellen ja kaarrellen, syytetään siitä, että ei osaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Jos yrittää puhua toista miellyttävästi, saa syytteen valehtelusta. 

Sama asia päätöstenteon kanssa. Jos yrittää kuunnella ja mukautua sekä antaa toiselle tilaa päättää asioista, saa syytteen "mieslapseilusta". Jos taas haluaa tuoda omia näkökulmia päätöksenteon pohjaksi, syytetään jyräämisestä ja narsismista.

Naisen kanssa ei ole koskaan asiat hyvin, naisen mielestä.

Vika On Aina Miehessä.

Eniten on päässyt yllättämään se, että mies ylläpiti tekstari-/nettisuhdetta toiseen naiseen. Tämä on tapahtunut peräkkäisissä suhteissa kaksi kertaa, ekalla kerralla avomiehen ja toisella kerralla aviomiehen toimesta. Ilmeisesti sitten teen jotain todella väärin parisuhteissani. Vai tekeekö kaikki miehet ylipäätään tuollaisia juttuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimon ailahtelevat seksihalut.

Ennen lasten saamista seksiä oli ehkä 3-4 kertaa kuukaudessa, eli suunnilleen kerran viikossa, pois lukien kuukautiset ja muut mahdolliset "häiriötilanteet". Se oli ihan ok, enkä toivonut yhtään enempää.

Ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen menikin todella kauan, ennen kuin harrastimme uudelleen seksiä; muistaakseni vasta imetyksen loppumisen jälkeen. Tämä harmitti, mutta sopeuduin. Seksielämä ei tämän jälkeen osoittanut mitään paranemisen merkkejä, harrastimme seksiä enintään 1 krt/kk, välillä useita kuukausia täysin ilman seksuaalista kanssakäymistä, välillä tulikin lyhyitä kausia, kun vaimo halusikin hyvin intensiivisesti. 

Toisen lapsen syntymän jälkeen kävi suunnilleen samoin. Tässä vaiheessa päätimme, että lapsilukumme on täynnä, ja hankin vasektomian. Aloitimme seksielämän uudelleen jälleen siinä vaiheessa, kun imetysaika oli ohi. Tätä osasin odottaa, ja sopeuduin asiaan.

Kun toinen lapsemme kasvoi, yöheräilyt olivat takanapäin, vaimo muuttui melko yllättäen seksin suhteen todella nopeasti. Hän alkoi välillä ehdotella seksiä useita kertoja viikossa, välillä oli taas viikkoja, kun se ei kiinnostanut ollenkaan. 

Tässä kohtaa väsyin itse totaalisesti tähän pelleilyyn. Lopetin aloitteiden teon tykkänään ja käytännössä lopetin myös vaimon aloitteisiin vastaamisen. Välillä olen tyydyttänyt käsin hänen tarpeensa. 

No nyt on sitten vaimo pettynyt, kun minua ei kiinnosta. Miten voisin vuodesta toiseen tanssia hänen pillinsä mukaan? En minä pysty heittäytymään hänen haluihinsa, jotka vaihtelevat nollasta sataan aivan mielivaltaisesti. Hän on kertonut olevansa loukkaantunut, vaikka olen vapaaehtoisesti hoidellut hänen tarpeitaan silloin kun häntä on haluttanut. 

Nyt olen itse kyllästynyt koko eukkoon. Toista näin vaikeaa ihmistä tuskin maa päällään kantaa.

Pahoittelut, mutta se on miehen osa tanssia sen naisen pillin mukaan seksissä. Miehillä halut ovat suurinpiirtein vakaat koko ajan, toki stressi vaikuttaa jne., mutta ei ole mitään rajuja vaihteluita. Naisilla seksihalut vaihtelee hormonaalisten syiden vuoksi kuukautiskierron mukaan ja sitten raskauksien ja imetyksen mukaan. 

Kyllä miehilläkin tulee hormonipiikkejä. Etenkin krapulassa kun kännäämisen jälkeen elimistö alkaa toipumaan ja testot lähtee nousuun. Silloin naisen on syytä olla valmiina raottamaan polviaan.

Ymmärsit nyt jotain väärin. Silloin, kun nainen on halukkaimmillaan, niin on mahdollisuus mahtavaan seksiin. Miehen ei ole silloin kuitenkaan mikään pakko suostua seksiin, jos ei halua.

Sivuhuomiona, että yhtälailla naisilla halut nousee krapulassa, että se ei ole mikään erityinen miehinen ominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisikymppisen miehen kannattaa vaihtaa vaimo noin kolmekymppiseen niin päästään taas kymmenisen vuotta eteenpäin suunnilleen samoilla seksihaluilla. Näin itse tein ja olen ollut tyytyväinen.

Enpä tiedä tuosta iästä,  viisikymppinen nainen saattaa olla hyvinkin aktiivinen, näin ainakin omalla kohdalla, pää ei ole kipeä käytänössä koskaan:)

Miehen hormoonit alkaa laskea 50v. ja 60v. ei enää ota eteen. Lisähormoonia ei voida aloittaa koska eturauhanen on suurentunut (syöpäriski). Tämä tuli minulle yllätyksenä. Tahdon sopeutua tilanteeseen koska meillä on paljon hellyyttä yms. hyvää. En halua tehdä tästä numeroa. Jos olisin nuorempi, tilanne olisi tietysti hankalampi.

Paremmin toimii jos mies on vähän nuorempi.

Terv. Vaimo, jolla ei myöskään ole ollut "päänsärkyä" ;)

Vierailija kirjoitti:

Eniten on päässyt yllättämään se, että mies ylläpiti tekstari-/nettisuhdetta toiseen naiseen. Tämä on tapahtunut peräkkäisissä suhteissa kaksi kertaa, ekalla kerralla avomiehen ja toisella kerralla aviomiehen toimesta. Ilmeisesti sitten teen jotain todella väärin parisuhteissani. Vai tekeekö kaikki miehet ylipäätään tuollaisia juttuja?

Hep! Ei jäänyt pelkkään kirjoitteluun, meni myös fyysiseksi pettämiseksi ja useamman kanssa yhtä aikaa. En olisi ikinä uskonut kyllä.

Pornoriippuvuudet. Anopin, vävyn ja sisarusten liian suuri valta toisten elämiin. Nämä olen kuullut monen ystävän suusta. Siksi pysyn sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Pornoriippuvuudet. Anopin, vävyn ja sisarusten liian suuri valta toisten elämiin. Nämä olen kuullut monen ystävän suusta. Siksi pysyn sinkkuna.

Aikuisviihderiippuvuus on naisten keksimä harha.

Miten toisen ajatuksia ei ymmärrä, vaikka olisi ollut 24v naimisissa. Täysin erilaiset taustat, niin tulee väärinymmärryksiä edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Se, mitä tarpeeksi pitkä aika raskasta ja kiireistä arkea tekee suhteelle, jota 10 vuotta sitten pidimme likimain täydellisenä. Olimme rakastuneita, pidimme toisiamme fiksuina ja kiinnostavina tyyppinä, jonka kanssa kaikki vain sujuu. Kun riideltiin, riideltiin kunnolla, ja lopputulos tuntui sen arvoiselta.

Nyt toisen naaman näkeminenkin v i t u t t a a. Jopa töissä on mukavampaa kuin kotona. Lasten kanssa on kivempaa olla kotona ilman puolisoa. Kaikki toisen jutut on niin kuultu, kaikki riidan aiheet läpikäyty tuhat kertaa, ilman ratkaisua. Enää ei viitsi edes riidellä. Ei puhettakaan, että olisi läheisyyttä, tai kiinnostusta siihen.

Kunpa joskus vielä saisin elää yksin. Ihan, ihan yksin. Jos niin käy, lupaan etten koskaan enää lähde saman katon alle kenenkään kanssa.

TÄMÄ! kuin omasta elämästäni, toinen on NIIN nähty, ei mitään vetoa enää häntä kohtaan..

Tietysti suuri pettymys, että suhteelle on näin käynyt. En olisi aikoinaan uskonut, että meille voi käydä näin!

On perusjänkäjuttuja, jotka eivät koskaan ratkea, eikä niistä enää jaksa edes väitellä. Toinen on mikä on, en sille mitään mahda. Itsekritiikki kun toiselta puuttuu, niin siinä ei ole paljon tehtävissä....

Välillä on vaikeaa olla edes samassa tilassa, kun ärsytys on niin voimakasta ja kokonaisvaltaista, surullistahan tämä on...

Kaipaan yhä enemmmän yksinoloa, koska läheisyyttä ei enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimon ailahtelevat seksihalut.

Ennen lasten saamista seksiä oli ehkä 3-4 kertaa kuukaudessa, eli suunnilleen kerran viikossa, pois lukien kuukautiset ja muut mahdolliset "häiriötilanteet". Se oli ihan ok, enkä toivonut yhtään enempää.

Ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen menikin todella kauan, ennen kuin harrastimme uudelleen seksiä; muistaakseni vasta imetyksen loppumisen jälkeen. Tämä harmitti, mutta sopeuduin. Seksielämä ei tämän jälkeen osoittanut mitään paranemisen merkkejä, harrastimme seksiä enintään 1 krt/kk, välillä useita kuukausia täysin ilman seksuaalista kanssakäymistä, välillä tulikin lyhyitä kausia, kun vaimo halusikin hyvin intensiivisesti. 

Toisen lapsen syntymän jälkeen kävi suunnilleen samoin. Tässä vaiheessa päätimme, että lapsilukumme on täynnä, ja hankin vasektomian. Aloitimme seksielämän uudelleen jälleen siinä vaiheessa, kun imetysaika oli ohi. Tätä osasin odottaa, ja sopeuduin asiaan.

Kun toinen lapsemme kasvoi, yöheräilyt olivat takanapäin, vaimo muuttui melko yllättäen seksin suhteen todella nopeasti. Hän alkoi välillä ehdotella seksiä useita kertoja viikossa, välillä oli taas viikkoja, kun se ei kiinnostanut ollenkaan. 

Tässä kohtaa väsyin itse totaalisesti tähän pelleilyyn. Lopetin aloitteiden teon tykkänään ja käytännössä lopetin myös vaimon aloitteisiin vastaamisen. Välillä olen tyydyttänyt käsin hänen tarpeensa. 

No nyt on sitten vaimo pettynyt, kun minua ei kiinnosta. Miten voisin vuodesta toiseen tanssia hänen pillinsä mukaan? En minä pysty heittäytymään hänen haluihinsa, jotka vaihtelevat nollasta sataan aivan mielivaltaisesti. Hän on kertonut olevansa loukkaantunut, vaikka olen vapaaehtoisesti hoidellut hänen tarpeitaan silloin kun häntä on haluttanut. 

Nyt olen itse kyllästynyt koko eukkoon. Toista näin vaikeaa ihmistä tuskin maa päällään kantaa.

Pahoittelut, mutta se on miehen osa tanssia sen naisen pillin mukaan seksissä. Miehillä halut ovat suurinpiirtein vakaat koko ajan, toki stressi vaikuttaa jne., mutta ei ole mitään rajuja vaihteluita. Naisilla seksihalut vaihtelee hormonaalisten syiden vuoksi kuukautiskierron mukaan ja sitten raskauksien ja imetyksen mukaan. 

Tähän lopputulokseen olen tullut.

Itse kokisin vaivattomimmaksi vain hoitaa omat tarpeet itsenäisesti, masturboimalla ja aikuisviihdettä katsomalla. Ei tarvitsisi miettiä sitä, onko vaimo halukkaalla päällä vai ei.

Elämä on vaikeaa. Ei saisi haluta liikaa, eikä liian usein, eikä varsinkaan silloin kun vaimo ei halua. Mutta ei saa olla haluamattakaan, ja pitäisi haluta vieläpä aidosti; eli pitäisi olla aina kuumana juuri silloin kun vaimo on sillä päällä, muuten tulee uhriutumista ja erolla uhkailua.

Kyllä naiset osaavat tuon valtapelin, ei voi muuta todeta.

Päähän siinä meinasi levetä, kun haukut sain siitä, että tein seksialoitteen silloin kun naista ei haluttanut, mutta heti perään sain läksytyksen siitäkin kun ei ole seksiä. Naisen kanssa pätee ainakin se, että teki niin tai näin niin v-tuiks meni, ne tykkää olla vaikeita.

Luulen että seksiä suurempi ongelma teidän suhteessa on täydellinen kunnioituksen ja rakkauden puute toisianne kohtaan. Seksiongelmat vaan heijastelee sitä.  Jos on totta että vaimosi haukkuu sinua kun et osaa lukea hänen ajatuksiaan seksin saralla, hän ei oikeasti rakasta sinua. Sinä puolestasi et kirjoitustyylistäsi päätellen voi oikeastaan sietää koko ihmistä. Ihmetellä täytyy miksi ylipäänsä aikoinaan päädyitte yhteen. Kun ei ollut muitakaan sopivia kumppaneita?

Ei teillä ole mitään tulevaisuutta noilla eväillä. Koettakaa nyt edes se tuleva yhteishuoltajuus ja vanhemmuus hoitaa jotakuinkin kunnialla maaliin.

Vierailija kirjoitti:

Viisikymppisen miehen kannattaa vaihtaa vaimo noin kolmekymppiseen niin päästään taas kymmenisen vuotta eteenpäin suunnilleen samoilla seksihaluilla. Näin itse tein ja olen ollut tyytyväinen.

Miksi ihmeessä 30v nainen alkaisi parisuhteeseen jonkun väsyneen 50v erektiohäiriöeeron kanssa, eeron joka päästää ääntä ihan vain vaikka vain on?

40v ja sitä vanhemmalle naiselle passelein mies on 32v mies. On vielä testot korkealla eikä erektiohäiriö vaivaa ja elin ja mies jaksaa monta kertaa joka päivä.

Se että toinen vakuutti ensin rakkauttaan ja viikon päästä jätti sanoilla:"aina ei kuule natsaa". Tällainen tapa päättää parisuhde on ollut kauhein kokemani. Sanoi vielä että löytää kyllä jonkun paremman. Vähän mennyt luotto muihin ihmisiin.

Miten hallitsevia, kaikkitietäviä ja naispelkoisia miehet voivat pahimmillaan olla. Kaikki nämä siis eksiä, ja kaikki hyvin itsetietoisia omasta riittoisuudestaan koko maailmalle. Olen vaihtanut miestyyppiä viimeisimmän jälkeen, joka ei tiennyt edes viikonpäiviä ja kuukausia, mutta haukkui minut pystyyn kun en tiennyt jotain ralliurheilijaa. Hän kysyi hyvin ylimielisesti "Missä pussissa sä olet oikein elänyt?" ja hän yritti kuullostaa hyvin älykkäältä ja nohevalta mutta epäonnistui surkeasti. 

Miehen hormoonit alkaa laskea 50v. ja 60v. ei enää ota eteen. Lisähormoonia ei voida aloittaa koska eturauhanen on suurentunut (syöpäriski). Tämä tuli minulle yllätyksenä. Tahdon sopeutua tilanteeseen koska meillä on paljon hellyyttä yms. hyvää. En halua tehdä tästä numeroa. Jos olisin nuorempi, tilanne olisi tietysti hankalampi.

Paremmin toimii jos mies on vähän nuorempi.

Terv. Vaimo, jolla ei myöskään ole ollut "päänsärkyä" ;)[/quote]

Olen lukenut , että 50 v mies ja 20 v nainen sopii hyvin yhteen, koska halut samalla - laimealla - tasolla. Minkähän ikäinen nainen sopi 55v miehelle, jonka halut n. joka 3 päivä. Puutteessa juuri nyt, mutta kai se kohta helpottaa,

Se että mies ei oikeasti ota vastuuta perheen asioista. Ei vaikka kuinka jättäisi ne hänelle. Sitten asiat vaan jäävät hoitamatta.

Parisuhteessa on yllättänyt negatiivisesti eniten miehen vanhemmat eli ikävät appivanhemmat.

Onneksi meillä on satoja kilometrejä välimatkaa emmekä ole juurikaan tekemisissä. Vain pakosta. Korona-aika on ollut loistavaa. Tänä vuonna emme ole nähneet appivanhempia kertaakaan emmekä pidä yhteyttä puhelimellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Eniten on päässyt yllättämään se, että mies ylläpiti tekstari-/nettisuhdetta toiseen naiseen. Tämä on tapahtunut peräkkäisissä suhteissa kaksi kertaa, ekalla kerralla avomiehen ja toisella kerralla aviomiehen toimesta. Ilmeisesti sitten teen jotain todella väärin parisuhteissani. Vai tekeekö kaikki miehet ylipäätään tuollaisia juttuja?

Miksi ne noin teki, jos saivat kotona sai enemmän kuin riittävästi ja sä puolestaan arvostit heitä ja näytit sen?

Ei vaan, en tajua mitä sitten heiltä puuttui, joku outo metsästyksen viehätys vai mikä... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisikymppisen miehen kannattaa vaihtaa vaimo noin kolmekymppiseen niin päästään taas kymmenisen vuotta eteenpäin suunnilleen samoilla seksihaluilla. Näin itse tein ja olen ollut tyytyväinen.

Miksi ihmeessä 30v nainen alkaisi parisuhteeseen jonkun väsyneen 50v erektiohäiriöeeron kanssa, eeron joka päästää ääntä ihan vain vaikka vain on?

40v ja sitä vanhemmalle naiselle passelein mies on 32v mies. On vielä testot korkealla eikä erektiohäiriö vaivaa ja elin ja mies jaksaa monta kertaa joka päivä.

Niin, kai se on tosiaan silleen että nelikymppistä naista siis ei kiinnosta enää oma reilu nelikymppinen mies. Pitää saada nuorempaa tilalle. Tajuan hyvin miksi seksin määrä on vähentynyt naimisiinmenon jälkeen, vaimo on vain kyllästynyt. Määrästä tai laadusta ei ole ainakaan vielä ollut kiinni, joten ehdottamasi selitys on kyllä ainoa mahdollinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisikymppisen miehen kannattaa vaihtaa vaimo noin kolmekymppiseen niin päästään taas kymmenisen vuotta eteenpäin suunnilleen samoilla seksihaluilla. Näin itse tein ja olen ollut tyytyväinen.

Tää on usein muuten ihan totta. Tuolla keinoin ollaan luontevasti samalla levelillä. Ideaalitilanteessa ihmiset varmaan vaihtaisi neljänkympin jälkeen puolisoa.

Toiset vanhempiin jotka pitävät kumppanuutta ja hyvää yhdessäoloa tärkeänä.

Toiset nuorempiin, että seksikin toimisi hyvin.

Ehkä pitäisi vaihtaa sit vielä kerran noin viidenviiden jälkeen sitten siihen vanhuusajan kumppaniin.

Kaikki olisivat onnellisempia?

Tuo teoria on varmaan totta. Olen 55 vuotias ja kaikki ysyäväni ovat vaihtaneet kumppania,jotkut useammankin kerran ja nyt viimeinenkin ystävistäni on uudessa suhteessa.

Kaikki näyttävät onnellisilta.

Tätini sanoi kerran että yhden kanssa riiataan nuoruus, toisen kanssa perustetaan perhe ja kolmannen kanssa vietetään vanhuus.

Elämä tietenkin muuttujineen ei ihan noin musta-valkea ole, mutta suunnilleen noin.

Itse olen vielä lasteni isän kanssa, liittoa 32v takana. Tuntuu vielä hyvältä ja luotan että yhteinen elämä jatkuu jos terveyttä riittää. Onnea on ollut enemmän kuin vastoinkäymisiä.