Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Vierailija kirjoitti:
On yllättänyt miten huonoja naiset ovat puhumaan suhteen ongelmista ja tekemään töitä niiden korjaamiseksi. Asioita ei osata nostaa pöydälle, vaan kärsitään hiljaisuudessa kunnes ilmoitetaan, että ei tämä toimi ja se on sitten siinä. Muutenkin odotetaan, että se toinen osapuoli on suoraan paketista täydellinen ja osaa ihan sanomatta tehdä ja sanoa kaiken oikein, että suhde maagisesti vaan toimii ilman että tehdään yhdessä asioita sen toimimisen eteen. En tiedä onko tällainen kuva parisuhteista tullut jostain Disney-elokuvista vai mistä.
Joku tunne siitä, että on etuoikeutettu. Unelmien kumppani ja suhde pitäisi saada, ihan sama mitä itse on ja täysin töitä tekemättä. Miehen jokainen puute on valtava ongelma, vaikka omassa persoonassa ja käytöksessä olisi säkillinen puutteita. Miehet vaan usein niin tossuja, että antavat naisen sitten sättiä miestä puutteistaan nostamatta naisen kehityskohteita esille, niin kaikki näyttää siltä että miehet tekevät kaiken päin helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, miten tarvitseva ruikuttaja miehestä tulee. Jäi työttömäksi ja nyt ei ole muuta elämää niin on koko ajan vaan kotona ja ripustautuu täysin muhun, haluaa että joku olisi hänen kanssaan "joka hetki". Olisi varmaan onnellinen jos minäkin jäisin työttömäksi. Ei enää liiku, ei juuri tapaa kavereita, mun vaan tarttis täyttää hänen kaikki tarpeet.
En tiedä kauanko jaksan. On kuin olisi iso vauva roikkumassa kiinni koko ajan. Helpompaa olisi olla yksin lapsen kanssa, silloin saisi edes joskus olla rauhassa.
Se että toinen halusi/vaati että elämme vain hänennäköistä elämää. En halua olla kenenkään "jatke" enkä elää elämää joka ei tunnu omalta. Ahtaat roolit myös ahdistivat: naisen pitää, miehen tulee jne. Haluaisin että kumppani hyväksyy minut sellaisena kuin olen: ihmisenä eikä ainoastaan sukupuoleni edustajana ja jatkokappaleena itselle.
Ei kannata sanoa pahasti kun voi sanoa hyvästi.
Vierailija kirjoitti:
On yllättänyt miten huonoja naiset ovat puhumaan suhteen ongelmista ja tekemään töitä niiden korjaamiseksi. Asioita ei osata nostaa pöydälle, vaan kärsitään hiljaisuudessa kunnes ilmoitetaan, että ei tämä toimi ja se on sitten siinä. Muutenkin odotetaan, että se toinen osapuoli on suoraan paketista täydellinen ja osaa ihan sanomatta tehdä ja sanoa kaiken oikein, että suhde maagisesti vaan toimii ilman että tehdään yhdessä asioita sen toimimisen eteen. En tiedä onko tällainen kuva parisuhteista tullut jostain Disney-elokuvista vai mistä.
Puhuminen ei mielestäni ikinä auta oikeastaan yhtään. Joku pariterapia on ihan tekohengitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pahinta on parisuhteen asioista PUHUMATTOMUUS.
Kaikesta muusta, kaikkien muiden kanssa töissä ja vapaa-ajalla mies kyllä puhuu kuin ruuneperi!
Mutta, kun pitäis puhua esim. parisuhteen tilasta ja seksiin liittyvistä tarpeista, EI PUHU, väistelee, pakenee jatkuvaan tekemiseen, juomiseen jne.
Olen nainen, mutta jos mulle alkaisi joku puhua parisuhteen tilasta juoksisin kauas. Kyllä jokainen tietää puhumatta missä tilassa se suhde on. Pälätys ei auta korjaamaan mitään. Olen vankasti tätä mieltä. Suhde joko toimii tai ei, ei tarvi olla täydellistä.
Määräaikainen liitto, vaikka viisi vuotta kerrallaan, olisi ihan hyvä juttu. Molemmat oikeasti joutuisivat miettimään missä mennään.
Mutta koko avioliitto on kyllä vanhentunut systeemi. Tiedän että tässä ketjussa puhuttiin nyt parisuhteista yleensäkin, mutta kuitenkin, avioliiton voisi kyllä poistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että toinen vetäytyy mykkäkouluun monen päivän ajaksi. Ihan sama kuinka pienestä asiasta on erimielisyyttä, niin mies alkaa mököttämään. Vetäytyy makkariin ja ulkoistaa itsensä perheestä. Parin päivän kuluttua voi leppyä, jos teen aloitteen. Joskus saattaa mennä viikkokin.
Vierailija kirjoitti:
Se, että toinen vetäytyy mykkäkouluun monen päivän ajaksi. Ihan sama kuinka pienestä asiasta on erimielisyyttä, niin mies alkaa mököttämään. Vetäytyy makkariin ja ulkoistaa itsensä perheestä. Parin päivän kuluttua voi leppyä, jos teen aloitteen. Joskus saattaa mennä viikkokin.
Eroaisin. Lähtisin sanomatta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää pilatko liittojanne hömppäjuttujen (siivoaminen, porno, jne.) takia!
Miten siivoaminen on hömppäjuttu ?
Se että mies sano et haluaa seksiä mut kun suhde etenee häviää miehen halut ja edelleen syyttää yleisesti naisia kun eisaa tarpeeksi.
Lisäksi se et miehil on tosi paljo mieliala, alko ja peli-raha ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotitöiden jakaminen oli täysin mahdotonta, asiasta piti säännöllisin väliajoin nostaa kunnon meteli, sitten taas mies teki edes jotain noin puoli vuotta, kunnes sitten taas jätti tekemättä.
Minun - nyt jo ex-mies ja mieheni käsitys kotitöistä oli niin eri sfääreissä, että huh. Ja tiedoksi, että minkään en ole mikään himosiivooja, joten mitään turhaa nillitystä en pitänyt. Ymmärrän jos joku nuohoaa joka päivä vessat, imuroi yms, ettei toinen välttämättä ole samatahtinen.
Mutta meillä siis ihan sellaista normaalia kerran viikossa imurointia, pari kertaa viikossa pyykit, yms. paikat siistiksi siivousta ja harvemmalla tahdilla sitten isompia siivouksia. Mies ei pystynyt mihinkään säännölliseen, vaan minä olin ikäänkuin äiti taloudessa, eli pyytelin vastentahtoista miestä, että voisitko vaikka imuroida - usein vastaus oli, että ei nyt ehdi kun on sitä ja tätä. Sitten yritin sopia, että sun hommasi olisi esim. imurointi ja ihan sama milloni teet, mutta kerta viikossa oman aikataulun mukaan. No vähän aikaa homma toimi, sitten vaan lopahti. Jos muistutin asiasta, niin kuulemma "Aina pitää nalkuttaa asiasta" oli kommentti. Sitten taas sovittiin, että tekee tuon kerran viikossa ja taas lopahti jonkun ajan päästä tahti, kerran jäin odottamaan, että milloin sitten hänen aikatauluunsa sopii se noin 1 tunnin vievä kotihomma, no odotin 6 viikkoa, ja sen jälkeen nalkutin taas kuulemma asiasta.
Tuo oli ainoa sisällä tehtävät kotihomma, joka miehellä oli, minä tein kaiken muun. Mutta kuulemma pyykinpesukaan ei vie aikaa, kun konehan sen tekee jne.
Voi siis sanoa, että meidän suhteeseen tällainen kotitöiden jakaminen vaikutti isosti. Toki minusta oikeampi syy oli se, että aviomies käyttäytyi samalla tavalla kuin lapset kotona. Odotti, että minä käskytän kaikesta ja hän sitten tekee jos haluaa. No olemme eronneet.
Ei hitto, ku kuulostaa niin tutulta! Ero mielessä päivittäin.
Suomalaisista miehistä suuri osa on juuri noin lapsellisia. Puolisosta tulee niille hetikohta uusi mutsi joka nalkuttaa tekemään kotitöitä. Ne tykkää siitä kun saa siirtyä oman äidin helmoista uuden "äidin" helmoihin suoraan. Plus uudelta äidiltä saa myös seksiä.
Tuohon ei auta muu kuin että tekee kylmästi kristallinkirkkaaksi heti seurustelun alussa sen että kotitöistä lusmuilu on eron paikka heti. Ja myös yksityiskohtaisesti kertoo missä menee hyväksyttävän ja ei-hyväksyttävän raja niissä hommissa. Esim kerran viikossa imurointi OK, mutta jos imurointikertojen välillä on yli 13 päivää, se on ongelma. Koska ei ne tollot tajua/ole tajuavinaan tai väkittää surkeita tekosyitä vastaan jos sitten myöhemmin selittää ettet ole tehnyt sitä mitä sovittiin. Ne lusmuilee koska ne odottaa että nainen lopulta väsyy huomautteluun ja alkaa tehdä kaiken itse.
Harvalla miehellä on tarjota naiselle mitään niin ainutlaatuista että ilmaiseksi piiaksi kannattaa ruveta, saati että alkaa aikuiselle (?) ihmiselle jatkuvasti muistuttamaan että tehdyt sopimukset ei ole pitäneet. Ei tuollaista työpaikallakaan katsota hyvällä jos yksi tyyppi aina jättää tiimikumppanit tekemään kaikki työt ja lusmuilee. Kavionkuva persuksiin tulee sielläkin pikaisesti.
Helpompi elää sinkkuna ja hakea huvitukset Tinderistä tai baarista. Ei tuollaisista miehistä juuri muuta iloa ole.
Mietipä jos miehellä olisi noin negatiivinen ennakkoasenne naisiin? Jos mies olettaisi, että nainen aina tarkoituksella tekee asiat huonosti jne.? Oletusarvo olisi aina pahin mahdollinen. Eihän siitä tulisi yhtään mitään. Jos taustalla olevat ajatukset ovat a) kumppani ei välitä minusta, minun jaksamisestani tai minun hyvinvoinnistani ja b) ovat manipulatiivisia ja yrittävät tahallaan vierittää hommat toiselle
... niin se suhdehan olisi jo valmiiksi myrkytetty. Ei yhtä sukupuolta voi yleistää laiskaksi, kieroksi tms. Osaavat miehetkin yleistää naisia, mutta se kertoo aina yksilön ahdistuksista, traumoista ja peloista eikä koko vastakkaisesta sukupuolesta.
Jos luet kommenttini huolellisesti niin siinä lukee ihan ensin että SUURI osa, ei siis kaikki miehet. Suomessa on toki kunnon miehiä jotka kantavat vastuunsa hienosti. Oletan että olet itse yksi heistä ja siksi et ollenkaan ymmärrä. Miten voisitkaan, paitsi jos olet asunut yhdessä miehen kanssa parisuhteessa.
Toiseksi, minulla ei ollut erityisen negatiivinen ennakkoasenne miehiin nuorempana eikä tuntemillani muillakaan nuorilla naisilla. Ne johtopäätökset jotka kieltämättä aika ronskilla kädellä tuohon kommenttiin laitoin ovat syntyneet muutaman kymmenen vuoden aikana koettujen parisuhteiden tuloksena. Plus muiden sukulaisten ja tuttavien parisuhdekokemusten tuloksena. Plus sen tuloksena että nykyinen rakas aviomieheni ei ole tippaakaan laiska eikä itsekäs, mikä tietysti avasi silmiäni vielä enemmän sille miten omaan napaan tuijottavia monet suomalaiset miehet ovat.
Sen lisäksi jopa mieheni on kommentoinut suomalaisten miesten käytöstä luonnehtimalla heitä ikuisiksi pikkupojiksi jotka vaan haluavat pitää poikien kanssa hauskaa ja jättää kaikki ikävät velvollisuudet puolisoilleen (aka "äidilleen"). Hän ei esimerkiksi ymmärrä ollenkaan että pienten taaperoitten isä lähtee poikien saunareissuihin huvittelemaan ja juopottelemaan viikonlopuksi ja jättää vaimonsa yksin kotiin lasten kanssa setvimään pyykkivuorta. Kerran hän katseli ostarin parkkipaikalla miten eräskin mies istui tyytyväisenä autossaan selaamassa kännykkää sillä välin kun nainen teki ruokaostokset ja raahasi kärryllisen ruokaa autolle ja pakkasi sen - yksin tietysti - auton peräkonttiin. On hyvä ettet ollut kuulemassa mitä hän tuosta laiskasta äijästä loihe lausumaan :).
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppisen miehen kannattaa vaihtaa vaimo noin kolmekymppiseen niin päästään taas kymmenisen vuotta eteenpäin suunnilleen samoilla seksihaluilla. Näin itse tein ja olen ollut tyytyväinen.
Hyi hitto. Miksi ihmeessä kolmekymppinen nainen haluaisi pappaikäisen miehen. Valot päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen haluttomuus. On yllättävän yleistä. Tiedän useita suhteita, joissa mies muuttunut pikkulapsiarjessa haluttomaksi. Yhteistä kaikissa se, ettei mies suostu hakemaan apua esim. lääkäriltä tai terapiasta. Miehen haluttomuus on myös aika ehdotonta, vain puolison vuoksi seksiin ei ryhdytä eikä asiaa yritetäkään muuttaa. Tilanne muuttuu vasta kun mies ottaa eron ja siirtyy uuteen (nuorempaan, lapsettomaan) naiseen.
Pikkulapsiarjessa? Eli pitääkö tästä lukea rivien välistä, että sinä olit haluton pitkään, ja sitten ihmettelet miten ihmeessä miehestäkin tuli haluton?
Kiu kirjoitti:
Se että mies sano et haluaa seksiä mut kun suhde etenee häviää miehen halut ja edelleen syyttää yleisesti naisia kun eisaa tarpeeksi.
Lisäksi se et miehil on tosi paljo mieliala, alko ja peli-raha ongelmia.
Miehel, ei miehil. Sillä jos nyt haluat näistä puhua, niin naisilla on monenkertaisesti mielialaongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppisen miehen kannattaa vaihtaa vaimo noin kolmekymppiseen niin päästään taas kymmenisen vuotta eteenpäin suunnilleen samoilla seksihaluilla. Näin itse tein ja olen ollut tyytyväinen.
Hyi hitto. Miksi ihmeessä kolmekymppinen nainen haluaisi pappaikäisen miehen. Valot päälle.
Koska sillä on ainakin vähän pätäkkää, ja statusta, sekä muita hyviä piirteitä. Jos se on tavis, ei kolmekymppinen halua sitä.
Jos on jotain vähänkin mielen päällä, se pitäisi vaan oksentaa ulos eikä pantata päässä. Siitä ilmeisesti alkaa muuten muodostumaan sellainen kaunakasa siellä pään sisällä ja sitten alkaa kuvittelemaan toisen tekemisistä ja sanomsista kaikenlaista, joka johtaa vaan väärien käsitysten kautta ongelmiin. Se tuli yllätyksenä, miten hankalaa se ongelmista puhuminen itselleni on. Mielelläni pitäisin kaiken epämiellyttävän piilossa ja leikin onnellista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pahinta on parisuhteen asioista PUHUMATTOMUUS.
Kaikesta muusta, kaikkien muiden kanssa töissä ja vapaa-ajalla mies kyllä puhuu kuin ruuneperi!
Mutta, kun pitäis puhua esim. parisuhteen tilasta ja seksiin liittyvistä tarpeista, EI PUHU, väistelee, pakenee jatkuvaan tekemiseen, juomiseen jne.
Yleensä näissä keskustelun välttämisissä on kyse siitä, että keskustelu ei suju sen toisen osapuolen kanssa. Jos toinen esimerkiksi jyrää kaikessa yli eikä kuuntele toista, syyttelee, uhriutuu tms niin eipä sellaisen kanssa tee mieli keskustella jos on jo monta kertaa yrittänyt eikä asiat sillä tunnu paranevan. On tietysti mahdollista myös että ne kokemukset huonoista keskusteluista ovat jo edellisistä suhteista tai vaikka jo lapsuudesta lähtöisin (vanhempien käymät parisuhdekeskustelut tai muuten vaan lapsena koetut vakavat keskustelut).
Se että poikamiehenä sai kuitenkin enemmän pinppiä kuin koskaan parisuhteessa.
On yllättänyt miten huonoja naiset ovat puhumaan suhteen ongelmista ja tekemään töitä niiden korjaamiseksi. Asioita ei osata nostaa pöydälle, vaan kärsitään hiljaisuudessa kunnes ilmoitetaan, että ei tämä toimi ja se on sitten siinä. Muutenkin odotetaan, että se toinen osapuoli on suoraan paketista täydellinen ja osaa ihan sanomatta tehdä ja sanoa kaiken oikein, että suhde maagisesti vaan toimii ilman että tehdään yhdessä asioita sen toimimisen eteen. En tiedä onko tällainen kuva parisuhteista tullut jostain Disney-elokuvista vai mistä.