Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimon pitkävihaisuus... :-/
Aina riitojen yhteydessä vaimo jaksaa muistuttaa varpajaisista joita olin viettämässä kaveriporukalla, vaikka tuosta on aikaa jo monta vuotta.Avaatko vähän mitä varpajaisissa tapahtui?
Oliko kyseessä omat varpajaisesi?No juu oli. Kaverit haki pian synnytyksen jälkeen mut sairaalalta, oli tarkoitus hoitaa tuo riento pois alta ennenkuin vaimo kotiutuu vauvan kanssa, lähdettiin mökille. No kaverit oli sitten hommanneet sinne viihdyttäjiä, ja lähti siinä tunnekuohussa vähän lapasesta touhu.
Eli kävit vieraissa, samaan aikaan kun vaimosi oli vielä sairaalassa toipumassa synnytyksestä?!?
:-o
Kaduttiko edes jälkeenpäin!!?No en nyt varsinaisesti käynyt, en edes tiennyt mökille järjestetystä ohjelmasta mitään etukäteen.
Se tilanne tuli nyt vaan niin yllättäen, ja kiihotuin siitä sylitanssista. Kaverit siinä vielä yllytti että kokeile nyt kerran elämässäsi sinäkin, kotona ei kuitenkaan sitä ole tarjolla pitkään aikaan nyt.
Kadutti kyllä, ja tunnustin vaimolle kyllä heti seuraavana päivänä.Mitä varpajaisissa tapahtuu se jää varpajaisiin!
Miksi ihmeessä menit tunnustamaan juuri synnyttäneelle vaimolle?mitä se nyt tässä tilanteessa hyödytti. Muuta kuin vaimo sai pahan mielen. Itse asialle ei ollut enää mitään tehtävissä.
Olisit ollut hiljaa ja kantanut syyllisyytesi itse.
Ja pysynyt housuissai vastedes.
Rehellisyys on hyvä asia, mutta elämässä on tilanteita joissa rehellisyys satuttaa toista ihmistä liikaa. Silloin vaikeneminen on parempi.Parisuhteessa on yllättävää, että jotkut ovat yltiörehellisyyden puolustajia. Että rehellisyys ennen kaikkea, vaikka se satuttaisi toista. Ihan muussakin kuin noissa pettämisjutuissa.
sillä rehellisyydellä ja kertomisella halutaan vaan itselle puhtaampi omatunto, se on itsekästä eikä siinä ajatella toisen parasta lainkaan.
No tuolloin ajattelin että on reilua vaimoani kohtaan kertoa totuus heti tuoreeltaan. Jos olisin lykännyt kertomista, silloinhan olisin antanut vaimoni elää valheessa, ja hän olisi kuitenkin kysynyt kuullessaan: ”miksi kerrot vasta nyt?”
Kuvittelin tuolloin että kun kyse ei kuitenkaan ollut mistään suhteesta, eikä tunteita ollut pelissä, että tuo hairahdukseni ei olisi saanut ihan sellaisia mittasuhteita vaimoni silmissä kuin se sitten sai :(
Sinähän voit mitata oman sydämesi suuruuden, jos vaimo jossain vaiheessa hairahtuu hetken mielijohteesta vieraan miehen sänkyyn. Pikkujuttu, eikö vaan?
Tämä. Vaimo tuskin koskaan pystyy aivan yhtä suurta petosta suorittamaan kuin minkä mies tässä teki kun lähti maksullisen matkaan naisen herkimmällä hetkellä. Vaimo toipumassa synnytyksestä, uupuneena ja särkyisenä, hämmentyneenä ja hormonimyrskyssä uuden ihmistaimen kanssa, ja ukko vaan panee menemään vailla vähäisintäkään ajatusta vaimon suuntaan ja sitten siihen päälle vielä kaataa koko h*oraamisensa naisen syliin. Se, että vaimo ei välittömästi lähtenyt kertoo vain hänen pitkämielisyydestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinähän voit mitata oman sydämesi suuruuden, jos vaimo jossain vaiheessa hairahtuu hetken mielijohteesta vieraan miehen sänkyyn. Pikkujuttu, eikö vaan?
No ei se nyt ihan noinkaan mene...
Tuossahan nyt oli kuitenkin ihan reilusti kerrottu vaimolle tuosta lipsahduksesta, ja varmasti anteeksi pyydetty moneen kertaan.Aika ala-arvoista jos tuon jälkeen pitää vielä lähteä jollekin ”kostoretkelle”
-eri
Ei ei, vaan se että sit kun sun vaimosi hairahtuu samalla tavalla, niin sähän pystyt menemään eteenpäin? Eikö? Jos se kuitenkin kertoo avoimesti mitä tapahtui ja pyytää anteeksi.
No vastaavassa tilanteessa minun olisi vaikea uskoa mihinkään hairahdukseen, kyllä sen ihan puhtaana kostona tulkitsisin.
Mielestäni terveessä parisuhteessa ei voi päämääränä ja tavoitteena olla mikään ”tasoihin pääseminen”, mitä siitäkin seuraisi, ei ainakaan mitään hyvää.
Ehkä vaimo vahingossa eksyy jonkun ymmärtävän ja mukavan miehen käsivarsille, hakemaan lohtua kun oman miehen olmimaisuus vaivaa. Täysin ymmärrettävä kiusaus johon sortuminen on jo parisuhteessa todettu hyväksyttäväksi, miestähän ei minkäänlainen moraali estänyt pettämästä edes silloin kun nainen oli juuri synnytänyt ja siksi erityisen haavoittuvassa tilassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että mies vain kieltäytyy tekemästä tiettyjä asioita, eikä perustele kieltäytymistään mitenkään ymmärrettävästi. Esim. kun halusin näyttää hänelle vanhoja kuvia rippileiriltäni, ei suostunut katsomaan niitä.
Miksi pitäisi jotenkin perustella, jos ei kiinnosta katsella jotain valokuvia?
Kyllä lähtökohtaisesti kuvat puolisostasi lapsena ovat parisuhteen toiselle osapuolelle kinnostavia. Ja vaikka eivät olisikaan, ne ovat todennäköisesti toiselle tärkeitä ja ihan vaikka kohteliaisuudesta kyllä jokainen kykenee muutamat valokuvat katsomaan. Kuulostaa naurettavalta että jouk ei suostuisi katsomaan valokuviaeikä edes kertoisi miksi :D
Kotityöt ja kodinhoito. Eksä ei tehnyt yhtään niitä.
Astiat jäivät pöytään kaikkien aterioiden jälkeen, mikään ei mennyt tiskikoneeseen, tiskikoneen täyttyessä hän ei laittanut ohjelmaa päälle, vaatteet heiteltiin millloin mihinkin mutta ei pyykkikoriin. En usko hänen koskaan pesseen lattioita, kylppärin laattoja tai ikkunoita 7 yhteisen vuoden aikana. Imurointi ja pölyjen pyyhintä tapahtui vain jos käskin. En koe olevani suurikaan nalkuttaja, mutta näistä asioista sanoin. Meillä oli ihan hyvä keskusteluyhteys ja toin todella vahvasti imi sen, että en jaksa sitä, että joudun yksin tekemään kaiken. En ole itse mikään siisteysfriikki ja siedän hyvin hetkellistä epäjärjestystä, mutta joku raja sentään. Olen jopa väsyneenä pari kertaa _itkenyt_ kun tilanne mennyt sietokykyni yli. En yleensä itke kovinkaan helposti. Lisäksi kaikki vakuutukset, sähköt, huollot ja kodin hankinnat olivat minun vastuullani, koska jos ne jäivät hänelle, ne jäivät tekemättä tai viime tippaan.
Esimerkiksi kerron tilanteen, jossa tilasimme (hänen luottokortillaan ja tiedoillaan) kotiin tavaraa muutaman kympin edestä. Tilaus ei kuitenkaan saapunut ja painostin eksääni olemaan tietysti firmaan yhteydessä. Lopulta pitkän ajan jälkeen hän viimein suvaitsi ottaa yhteyttä ja kävi ilmi että tilaus oli jostain syystä kirjatutunut väärin. Mies sai firmalta hyvät ohjeet miten toimia, jotta rahat sadaan joko palautettua tai tavarat toimitettua, mutta hän ei KOSKAAN tehnyt näitä (yksinkertaisia ja nopeita) toimenpiteitä. Muistutin ja kyselin häneltä aikani, kunnes luovutin. Jossain vaiheessa (paljon myöhemmin) eksä sanoi että hän ei halua käyttää aivokapasiteettiaan tällaiseen asiaan, vaan tehdä jotain hyödyllistä (taisi opiskella vielä siihen aikaan) opintojen eteen mieluummin. Että muutaman kympin menetys on merkityksetön tulevaisuuden kannalta.
Itseäni risoi todella paljon tuo tilausasia, vaikka talous ei toki muutamaan kymppiin kaatunutkaan. Huonoa asioiden hoitamista se kuitenkin oli.
Tässä oli valtava näkemysero. Hänen näkemyksensä mukaan hän käyttää aivokapasiteettinsa opiskeluun ja työhön, jotta voi edetä pitkälle ja tulevaisuudessa turvata toimeentulon itselleen ja perheelleen. Hän suoraan sanoi että kodinhoito jää taka-alalle hänen mielessään. Itsekin olen töiden suhteen kunnianhimoinen ja toinkin hänelle esiin kysymyksen että onko se hänen mielestään ok sitten jättää kaikki kodinhoito yksinomaan toisen töissäkäyvän harteille. Kyllä hän vaikutti ymmärtävän asian aina kun keskustelimme, mutta muutosta ei koskaan tapahtunut. Opiskelimme molemmat ja myöhemmin kävimme töissä, joten aikaa kotitöille oli yhtä paljon.
Suhde kuivettui pikku hiljaa kasaan, osin siksi että en kokenut että minun arvoillani tai toiveillani (esimerkiksi yllä mainitsemieni asioiden suhteen) oisi ollut hänelle riittävästi väliä. Hän ei ollut ilkeä, mutta ei myöskään kyennyt ajattelemaan ollenkaan minun näkökulmaansa. Itseäni harmittaa lähinnä se että katselin tätä niin pitkään ja että molemmat tuhlasimme aikaa toistemme kanssa. No, nuorena oli tuokin suhde aloitettu..
Vierailija kirjoitti:
Se miten some pilaa parisuhteen, runkataan mieluummin instabimboille ja pornolle.
Se miten some ja sosiaalisuus pilaa parisuhteen. Pitää olla jyvällä kaikesta mitä kaveripiirissä tapahtuu. Tärkeää on näyttää hyvältä ja että koti on kunnossa ja lattiat pesty.
Seksi on sitten kategoriassa ö, eli sitä sitten vaan jos muilta kiireiltä jaksaa eli harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen haluttomuus. Ei häntä kiinnosta seksi. Nykyisin minäkin sitten vaan hoitelen itse itseni. Viikonloppuaamuisin yritän mennä viereen ja kosketella ja mitä tekee mies, pomppaa sängystä, kuin vieteriukko ja menee keittämään kahvia! Kuitenkin muuten välittää ja osoittaa rakkauttaan, mutta seksi ei huvita. Ei osaa kertoa syytä sille. Ei vaan kuulemma jaksa. On kyllä lihonutkin tässä suhteemme aikana jonkun verran ja olen miettinyt, että se varmasti vaikuttaa myös asiaan... Minä en ole lihonut yhtään.
Mulla vaimo on samanlainen välttelijä. Ja ei, meillä kumpikaan ei ole lihonut yhtään suhteen aikana. Pidetään huolta itsestämme. Seksiä ei vain ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomaavainen ja ystävällinen puolisolleni.
Vastineeksi hän ei koskaan sano ei.
Mieluummin miehenä ottaisin parisuhteen jossa noita tehdään omasta halusta, siksi että ne on molemmista tärkeitä asioita. Mulle tapa jolla osoitan sitä arvostusta käytännössä. Eikä vaan tolleen kaupankäyntimielessä. "mä pesen pyykkiä, laita sä tiskit, mä pesen saunan ja sä annat pildee"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinähän voit mitata oman sydämesi suuruuden, jos vaimo jossain vaiheessa hairahtuu hetken mielijohteesta vieraan miehen sänkyyn. Pikkujuttu, eikö vaan?
No ei se nyt ihan noinkaan mene...
Tuossahan nyt oli kuitenkin ihan reilusti kerrottu vaimolle tuosta lipsahduksesta, ja varmasti anteeksi pyydetty moneen kertaan.Aika ala-arvoista jos tuon jälkeen pitää vielä lähteä jollekin ”kostoretkelle”
-eri
Ei ei, vaan se että sit kun sun vaimosi hairahtuu samalla tavalla, niin sähän pystyt menemään eteenpäin? Eikö? Jos se kuitenkin kertoo avoimesti mitä tapahtui ja pyytää anteeksi.
No vastaavassa tilanteessa minun olisi vaikea uskoa mihinkään hairahdukseen, kyllä sen ihan puhtaana kostona tulkitsisin.
Mielestäni terveessä parisuhteessa ei voi päämääränä ja tavoitteena olla mikään ”tasoihin pääseminen”, mitä siitäkin seuraisi, ei ainakaan mitään hyvää.
Ehkä vaimo vahingossa eksyy jonkun ymmärtävän ja mukavan miehen käsivarsille, hakemaan lohtua kun oman miehen olmimaisuus vaivaa. Täysin ymmärrettävä kiusaus johon sortuminen on jo parisuhteessa todettu hyväksyttäväksi, miestähän ei minkäänlainen moraali estänyt pettämästä edes silloin kun nainen oli juuri synnytänyt ja siksi erityisen haavoittuvassa tilassa.
No tästäkin kirjoituksesta huokuu juurikin kostonhimo, eikä mikään vahinko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinähän voit mitata oman sydämesi suuruuden, jos vaimo jossain vaiheessa hairahtuu hetken mielijohteesta vieraan miehen sänkyyn. Pikkujuttu, eikö vaan?
No ei se nyt ihan noinkaan mene...
Tuossahan nyt oli kuitenkin ihan reilusti kerrottu vaimolle tuosta lipsahduksesta, ja varmasti anteeksi pyydetty moneen kertaan.Aika ala-arvoista jos tuon jälkeen pitää vielä lähteä jollekin ”kostoretkelle”
-eri
Ei ei, vaan se että sit kun sun vaimosi hairahtuu samalla tavalla, niin sähän pystyt menemään eteenpäin? Eikö? Jos se kuitenkin kertoo avoimesti mitä tapahtui ja pyytää anteeksi.
No vastaavassa tilanteessa minun olisi vaikea uskoa mihinkään hairahdukseen, kyllä sen ihan puhtaana kostona tulkitsisin.
Mielestäni terveessä parisuhteessa ei voi päämääränä ja tavoitteena olla mikään ”tasoihin pääseminen”, mitä siitäkin seuraisi, ei ainakaan mitään hyvää.
Ehkä vaimo vahingossa eksyy jonkun ymmärtävän ja mukavan miehen käsivarsille, hakemaan lohtua kun oman miehen olmimaisuus vaivaa. Täysin ymmärrettävä kiusaus johon sortuminen on jo parisuhteessa todettu hyväksyttäväksi, miestähän ei minkäänlainen moraali estänyt pettämästä edes silloin kun nainen oli juuri synnytänyt ja siksi erityisen haavoittuvassa tilassa.
No tästäkin kirjoituksesta huokuu juurikin kostonhimo, eikä mikään vahinko.
Mutta jos se ei olekaan kostamista, vaan tosiaan kuten siellä varpajaisissa, tilanne nyt vaan johti toiseen ja oikeestaan ei ollut tunnetta mukana.
Sellaista nyt vaan sattuu, vaikka kaverin polttareissa tai jossain. Ei kehtaa kieltäytyä kavereiden edessä, tiedäthän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Vaimo tuskin koskaan pystyy aivan yhtä suurta petosta suorittamaan kuin minkä mies tässä teki kun lähti maksullisen matkaan naisen herkimmällä hetkellä. Vaimo toipumassa synnytyksestä, uupuneena ja särkyisenä, hämmentyneenä ja hormonimyrskyssä uuden ihmistaimen kanssa, ja ukko vaan panee menemään vailla vähäisintäkään ajatusta vaimon suuntaan ja sitten siihen päälle vielä kaataa koko h*oraamisensa naisen syliin. Se, että vaimo ei välittömästi lähtenyt kertoo vain hänen pitkämielisyydestään.
Äläpäs nyt liioittele.
Eihän tässä kenenkään matkaan lähdetty, vaan tilannehan tuli päälle ihan yllättäen.
Ja mieshän tuossa oli myöskin tunnemyrskyissään, ja siksi harkintakyvyltään vajavainen.
Ja lopuksi, mieshän osoitti mitä suurinta ryhtiä ja selkärankaa tunnustamalla hairahduksensa, raukkamaisempi mies olisi tuon kokonaan salannut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei seksitön parisuhde ole vaihtoehto. Jos tämä ei sovi, ei varmaan kannata seurustella minun kanssani. Hyvin yksinkertaista.
Mitä kutsut seksittömäksi?
Sanon sinullekin, että pitkään parisuhteeseen mahtuu PALJON. Toivottavasti kumppanisi ei koskaan kärsi raudanpuutoksesta, masennuksesta, tai kärsi mistään muustakaan kausittaisesta asiasta. Näinkö siis meinaat?
Oma parisuhteeni meinasi mennä karille raudanpuutteestani johtuneen haluttomuuskaude takia. Yllätyksenä minulle tuli, miten mies rupesi kiristämään sinä aikana että lähtee kohta vieraisiin. Särki minut henkisesti siinä, että hänen rakkautensa on kiinni siitä miten paljon minä pystyn harrastamaan seksiä hänen kanssa. Raudanpuutos kyllä korjaantui mutta parisuhteeseemme tuli särö.
Kuinka kauan tämä "haluttomuuskautesi" kesti?
Puolenvuoden jälkeen menin lääkäriin ja sieltä löydettiin raudanpuutos joka hoitui parissa kuukaudessa. Itsekin kärsin haluttomudestani, halusin haluta.
Hyvä, että asia tuli kuntoon. Itse en olisi puolta vuotta suhteessa, jossa toinen ei halua kanssani seksiä. Jos omat haluni katoaisivat, varaisin lääkäriajan seuraavalle viikolle verikokeita varten, vaikka muuten vihaan lääkärillä käyntiä.
Arvo- ja prioriteettikysymyksiä nämä.
Ai sinä olet niitä, jotka heti vakavan sairauden tai onnettomuuden sattuessa dumppaa puolisonsa ja lähtee etsimään uutta panokaveria. "Ai sulla todettiin syöpä, ja hoitoihin menee kaikki energia ja voit huonosti seuraavat puoli vuotta ainakin. No se on moro, mun pitää saada panna menemään 24/7 ja tää meidän suhde ei nyt toimi enää." Tämä olisi kyllä todella olennainen asia kertoa ihan jokaiselle tulevalle hoidollesi - itse en ainakaan haluaisi suhteeseen ihmisen kanssa, josta tietää jo lähtökohtaisesti että hän ei rinnallasi seiso jos tulee yhtään suurempaa vastoinkäymistä.
Ei tarvitse olla syöpää. Sekin riittää jos pamahtaa paksuksi.
Siinäpä meillä varsinainen sankari. Kai sinä itse pidät ehkäisystä huolen omalta osaltasi?
Pidän huolen omista orgasmeistani enkä jaksa enempää huolehtia. Kyllä naisenkin pitää sentään jotain muutakin tehdä kuin asettaa pillu tarjolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on yllättänyt, että pillun saaminen on edelleen hankalaa. Vaimo ei suostu uskomaan, että e-pillerit ovat hävittäneet hänen seksihalunsa vaikka asiassa ei ole mitään epäselvää. Pari viikkoa pillereiden aloittamisen jälkeen ei enää panettanut. Kyllä reilu kolmekymmpisellä naisella luulisi himojen hyrräävän. Ei halua kuitenkaan luopua pillereistä vaikka olen pyytänyt lopettamaan sen hormonipaskan syömisen koska se pilaa parisuhteen. Erohan tästä tulee kun olen kuitenkin yrittänyt puhua ja vastaus oli ei. Ei minua kiinnosta hengailla pelkkinä kämppäkavereina. M50v
Miksi et mene steriloimaan itseäsi? Sillähän molempien seksielämä olisi ihanaa.
Ketjussahan luki, että hän on sitä yrittänyt ehdottaa mutta ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, että kun seksi loppuu, loppuu myös parisuhde. Onko se toinen vain joku oman halun tyydyttämisen laukaisualusta? Ette ole varmaan joutunut elämässänne kokemaan sairautta, joka voi viedä halut ja kyvyn vuosiksi.
Ilman seksiäkin se toinen, johon on sitoutunut, on niin rakas, ettei tule mieleenkään jättää häntä. Läheisyys, toisen tuki kaikissa ongelmissa, yhdessä tekeminen ja kokeminen ovat liima, joka pitää yhdessä ja auttaa selviytymään elämän eteen tuomista vaikeuksista. Sooloseksillä voi purkaa paineitaan, jos halu käy ylivoimaiseksi.
Sanoohan eräs näyttelijäkin jossain ohjelman esittelypätkässäkin, että tervetuloa nyrkkiin!
Eikö yhtään ihmetytä tai häiritse se, että miksi se seksi loppuu? Eikö sekään häiritse, että seksin loppumisen jälkeen olette käytännössä kämppäkavereita vaikka pitäisi olla parisuhteessa? Ei todellakaan ole normaalia jos ei aikuinen nainen tai mies halua seksiä. N42v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Vaimo tuskin koskaan pystyy aivan yhtä suurta petosta suorittamaan kuin minkä mies tässä teki kun lähti maksullisen matkaan naisen herkimmällä hetkellä. Vaimo toipumassa synnytyksestä, uupuneena ja särkyisenä, hämmentyneenä ja hormonimyrskyssä uuden ihmistaimen kanssa, ja ukko vaan panee menemään vailla vähäisintäkään ajatusta vaimon suuntaan ja sitten siihen päälle vielä kaataa koko h*oraamisensa naisen syliin. Se, että vaimo ei välittömästi lähtenyt kertoo vain hänen pitkämielisyydestään.
Äläpäs nyt liioittele.
Eihän tässä kenenkään matkaan lähdetty, vaan tilannehan tuli päälle ihan yllättäen.
Ja mieshän tuossa oli myöskin tunnemyrskyissään, ja siksi harkintakyvyltään vajavainen.
Ja lopuksi, mieshän osoitti mitä suurinta ryhtiä ja selkärankaa tunnustamalla hairahduksensa, raukkamaisempi mies olisi tuon kokonaan salannut!
Kyllä.
Vaimon pitäisi osoittaa ymmärrystä miehelleen, joka on hieman peloissaan, suuren elämänmuutoksen edessä joutunut tahtomattaan tuollaiseen tilanteeseen. Mies ansaitsisi ymmärrystä ja tukea eikä nalkutusta.
Miehen elämä ei kuitenkaan ole entisellään synnytyksen jälkeen, vaimo on väljistynyt ehkä pysyvästi ja tuntuuko se enää niin hyvältä kuin aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, että kun seksi loppuu, loppuu myös parisuhde. Onko se toinen vain joku oman halun tyydyttämisen laukaisualusta? Ette ole varmaan joutunut elämässänne kokemaan sairautta, joka voi viedä halut ja kyvyn vuosiksi.
Ilman seksiäkin se toinen, johon on sitoutunut, on niin rakas, ettei tule mieleenkään jättää häntä. Läheisyys, toisen tuki kaikissa ongelmissa, yhdessä tekeminen ja kokeminen ovat liima, joka pitää yhdessä ja auttaa selviytymään elämän eteen tuomista vaikeuksista. Sooloseksillä voi purkaa paineitaan, jos halu käy ylivoimaiseksi.
Sanoohan eräs näyttelijäkin jossain ohjelman esittelypätkässäkin, että tervetuloa nyrkkiin!Eikö yhtään ihmetytä tai häiritse se, että miksi se seksi loppuu? Eikö sekään häiritse, että seksin loppumisen jälkeen olette käytännössä kämppäkavereita vaikka pitäisi olla parisuhteessa? Ei todellakaan ole normaalia jos ei aikuinen nainen tai mies halua seksiä. N42v
No mut sellaista todellisuutta tässä eletään, uusi normaali tai jotain. t. M44v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, että kun seksi loppuu, loppuu myös parisuhde. Onko se toinen vain joku oman halun tyydyttämisen laukaisualusta? Ette ole varmaan joutunut elämässänne kokemaan sairautta, joka voi viedä halut ja kyvyn vuosiksi.
Ilman seksiäkin se toinen, johon on sitoutunut, on niin rakas, ettei tule mieleenkään jättää häntä. Läheisyys, toisen tuki kaikissa ongelmissa, yhdessä tekeminen ja kokeminen ovat liima, joka pitää yhdessä ja auttaa selviytymään elämän eteen tuomista vaikeuksista. Sooloseksillä voi purkaa paineitaan, jos halu käy ylivoimaiseksi.
Sanoohan eräs näyttelijäkin jossain ohjelman esittelypätkässäkin, että tervetuloa nyrkkiin!Eikö yhtään ihmetytä tai häiritse se, että miksi se seksi loppuu? Eikö sekään häiritse, että seksin loppumisen jälkeen olette käytännössä kämppäkavereita vaikka pitäisi olla parisuhteessa? Ei todellakaan ole normaalia jos ei aikuinen nainen tai mies halua seksiä. N42v
No mut sellaista todellisuutta tässä eletään, uusi normaali tai jotain. t. M44v
En minä ainakaan suostu sellaista elämään. Puoliso vaihtoon on toimiva ratkaisu jos ei puhe auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinähän voit mitata oman sydämesi suuruuden, jos vaimo jossain vaiheessa hairahtuu hetken mielijohteesta vieraan miehen sänkyyn. Pikkujuttu, eikö vaan?
No ei se nyt ihan noinkaan mene...
Tuossahan nyt oli kuitenkin ihan reilusti kerrottu vaimolle tuosta lipsahduksesta, ja varmasti anteeksi pyydetty moneen kertaan.Aika ala-arvoista jos tuon jälkeen pitää vielä lähteä jollekin ”kostoretkelle”
-eri
Ei ei, vaan se että sit kun sun vaimosi hairahtuu samalla tavalla, niin sähän pystyt menemään eteenpäin? Eikö? Jos se kuitenkin kertoo avoimesti mitä tapahtui ja pyytää anteeksi.
No vastaavassa tilanteessa minun olisi vaikea uskoa mihinkään hairahdukseen, kyllä sen ihan puhtaana kostona tulkitsisin.
Mielestäni terveessä parisuhteessa ei voi päämääränä ja tavoitteena olla mikään ”tasoihin pääseminen”, mitä siitäkin seuraisi, ei ainakaan mitään hyvää.
Ehkä vaimo vahingossa eksyy jonkun ymmärtävän ja mukavan miehen käsivarsille, hakemaan lohtua kun oman miehen olmimaisuus vaivaa. Täysin ymmärrettävä kiusaus johon sortuminen on jo parisuhteessa todettu hyväksyttäväksi, miestähän ei minkäänlainen moraali estänyt pettämästä edes silloin kun nainen oli juuri synnytänyt ja siksi erityisen haavoittuvassa tilassa.
No tästäkin kirjoituksesta huokuu juurikin kostonhimo, eikä mikään vahinko.
Mutta jos se ei olekaan kostamista, vaan tosiaan kuten siellä varpajaisissa, tilanne nyt vaan johti toiseen ja oikeestaan ei ollut tunnetta mukana.
Sellaista nyt vaan sattuu, vaikka kaverin polttareissa tai jossain. Ei kehtaa kieltäytyä kavereiden edessä, tiedäthän?
Naiselle pettäminen on kyllä käytännössä aina harkittu teko, eikä samanlainen hetken hairahdus, kuten se miehelle monesti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Vaimo tuskin koskaan pystyy aivan yhtä suurta petosta suorittamaan kuin minkä mies tässä teki kun lähti maksullisen matkaan naisen herkimmällä hetkellä. Vaimo toipumassa synnytyksestä, uupuneena ja särkyisenä, hämmentyneenä ja hormonimyrskyssä uuden ihmistaimen kanssa, ja ukko vaan panee menemään vailla vähäisintäkään ajatusta vaimon suuntaan ja sitten siihen päälle vielä kaataa koko h*oraamisensa naisen syliin. Se, että vaimo ei välittömästi lähtenyt kertoo vain hänen pitkämielisyydestään.
Äläpäs nyt liioittele.
Eihän tässä kenenkään matkaan lähdetty, vaan tilannehan tuli päälle ihan yllättäen.
Ja mieshän tuossa oli myöskin tunnemyrskyissään, ja siksi harkintakyvyltään vajavainen.
Ja lopuksi, mieshän osoitti mitä suurinta ryhtiä ja selkärankaa tunnustamalla hairahduksensa, raukkamaisempi mies olisi tuon kokonaan salannut!
Kyllä.
Vaimon pitäisi osoittaa ymmärrystä miehelleen, joka on hieman peloissaan, suuren elämänmuutoksen edessä joutunut tahtomattaan tuollaiseen tilanteeseen. Mies ansaitsisi ymmärrystä ja tukea eikä nalkutusta.
Miehen elämä ei kuitenkaan ole entisellään synnytyksen jälkeen, vaimo on väljistynyt ehkä pysyvästi ja tuntuuko se enää niin hyvältä kuin aiemmin.
Samaa mieltä.
Kiistaton faktahan on, että synnytettyään nainen kohdistaa kaiken energiansa ja tarmonsa vauvalle, vähintään useamman kuukauden ajaksi. Tässä mies jää automaattisesti paitsioon, ja miehen intiimit tarpeet toisarvoiseen asemaan naisen mielestä, ja monesti täysin laiminlyödyksi naisen suunnalta.
Jos ja kun nainen siis "hylkää" miehensä useamman kuukauden ajaksi, eikö tällöin voida ihan hyvällä syyllä tulkita tilannetta siten, että parisuhde on "katkolla", naisen aloitteesta ja naisen määrittelemäksi ajaksi?
Miksi miehen pitää se kämppä hommata.Onko miehesi sun isäsi ja ottaa koko vastuun asiasta?
No vastaavassa tilanteessa minun olisi vaikea uskoa mihinkään hairahdukseen, kyllä sen ihan puhtaana kostona tulkitsisin.
Mielestäni terveessä parisuhteessa ei voi päämääränä ja tavoitteena olla mikään ”tasoihin pääseminen”, mitä siitäkin seuraisi, ei ainakaan mitään hyvää.