Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimon pitkävihaisuus... :-/
Aina riitojen yhteydessä vaimo jaksaa muistuttaa varpajaisista joita olin viettämässä kaveriporukalla, vaikka tuosta on aikaa jo monta vuotta.Avaatko vähän mitä varpajaisissa tapahtui?
Oliko kyseessä omat varpajaisesi?No juu oli. Kaverit haki pian synnytyksen jälkeen mut sairaalalta, oli tarkoitus hoitaa tuo riento pois alta ennenkuin vaimo kotiutuu vauvan kanssa, lähdettiin mökille. No kaverit oli sitten hommanneet sinne viihdyttäjiä, ja lähti siinä tunnekuohussa vähän lapasesta touhu.
Eli kävit vieraissa, samaan aikaan kun vaimosi oli vielä sairaalassa toipumassa synnytyksestä?!?
:-o
Kaduttiko edes jälkeenpäin!!?No en nyt varsinaisesti käynyt, en edes tiennyt mökille järjestetystä ohjelmasta mitään etukäteen.
Se tilanne tuli nyt vaan niin yllättäen, ja kiihotuin siitä sylitanssista. Kaverit siinä vielä yllytti että kokeile nyt kerran elämässäsi sinäkin, kotona ei kuitenkaan sitä ole tarjolla pitkään aikaan nyt.
Kadutti kyllä, ja tunnustin vaimolle kyllä heti seuraavana päivänä.Mitä varpajaisissa tapahtuu se jää varpajaisiin!
Miksi ihmeessä menit tunnustamaan juuri synnyttäneelle vaimolle?mitä se nyt tässä tilanteessa hyödytti. Muuta kuin vaimo sai pahan mielen. Itse asialle ei ollut enää mitään tehtävissä.
Olisit ollut hiljaa ja kantanut syyllisyytesi itse.
Ja pysynyt housuissai vastedes.
Rehellisyys on hyvä asia, mutta elämässä on tilanteita joissa rehellisyys satuttaa toista ihmistä liikaa. Silloin vaikeneminen on parempi.Parisuhteessa on yllättävää, että jotkut ovat yltiörehellisyyden puolustajia. Että rehellisyys ennen kaikkea, vaikka se satuttaisi toista. Ihan muussakin kuin noissa pettämisjutuissa.
sillä rehellisyydellä ja kertomisella halutaan vaan itselle puhtaampi omatunto, se on itsekästä eikä siinä ajatella toisen parasta lainkaan.
Onhan se noinkin.
Mutta on tässä sellainenkin näkökohta että kun itse tunnustaa, niin toinen jotenkin pystyy uskomaan että se oli ainutkertainen juttu ja pettäjä katuu aidosti.
Jos jää kiinni niin, että tieto tulee muualta, niin paljon vaikeampaa uskoa etteikö vieraissa käyntiä ole ollut monta kertaa ennenkin, tällä kertaa vaan jäi kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että omaa tilaa ja aikaa on vaikeaa saada. Toiselle se, että tarvitsen oikeasti omaa tilaa on hankalaa ymmärtää.
Minua hämmästyttää se, miten suhteen alkupuolella ajatusmaailmaltaan modernista miehestä on yhtäkkiä tullut sovinnainen. Suhdetta on takana reilut 3 v.
Miehen veljen avovaimo on raskaana. Raskausuutisen jälkeen mieheni on alkanut puhua siihen malliin, että hän haluaa minusta kotiäidin.
Minulla on pian kaksi korkeakoulututkintoa ja rakastan työtäni. Miehen veljen avovaimo puolestaan suhtautuu työhönsä vähän sellaisella asenteella, että kyseessä on välttämätön paha, ja että mitä vähemmän hänen tarvitsee olla työpaikalla, sen parempi. Hän on tähdännyt siihen, että haluaa useamman lapsen ja jäädä sitten vuosiksi niiden kanssa kotiin.
En ymmärrä mieheni järjenjuoksua. Luulisi, että hän ei olisi kiinnostunut minunkaltaisestani uraorientoituneesta ihmisestä jos haluaa jonkin kodinhengettären.
Jos parisuhde ja ryhdikkyys on sitä, että pettäminen oksennetaan juuri synnyttäneen kumppanin syliin rehellisyyteen vedoten niin huh huh.
Parisuhteessa juuri mitataan sitä tilannetajua ja toisen ajattelemisen.
Jos ensin ajatrelemattomuuttaan keneen pettymään varpajaisissa niin sitä ei pidä jatkaamulla niin, että ajatrelemattomuuttaan menee sen seuraavana päivänä synnärillä kertomaan.
Vaikka sen kertomisen siirtäisi johonkin sopivampaan hetkeen niin se ei tuntuisi ainakaan yhtä pahalta kuin nyt.
En osaisi kuvitella pahempaa ja huonompaa tilannetta kuin nyt kerrottu.
Mikä tahansa hetki olisi ollut parempi.
Miehen huono omatunto tai pelko luottamuksen menetyksestä ovat huono selitys.
3838383833 kirjoitti:
Se, että omaa tilaa ja aikaa on vaikeaa saada. Toiselle se, että tarvitsen oikeasti omaa tilaa on hankalaa ymmärtää.
Tämä. Puolisoni on todellakin loukkaantunut kun olen tuonut esiin sen, että tarvitsen omaa aikaa ja nimenomaan sellaista että olen täysin yksin. Minulla on lapsesta lähtien ollut tarve olla ihan itsekseni silloin tällöin ja tuntuu että saan akkuni ladattua sillä tavoin. Kunnon tarve tällaiselle on suhteellisen harvoin (toki useamminkin olisin mieluummin yksin), mutta tämä tuntuu olevan todella hanakal asia puolisolleni ymmärtää. Hän ottaa asian henkilökohtaisesti ja saan kuulla kettuilua kuinka en halua olla hänen kanssaan. Olen yrittänyt heti alusta alkaen tuoda mahdollisimman avoimesti asian ilmi ja yrittänyt ilmaista asian niin ettei mieheni ottais sitä henkilökohtaisena loukkauksena.
Ehdotan hyvin harvakseltaan että voisin itse jäädä kotiin, kun hän on menossa mökille pariksi päiväksi. Tällaista ei kyllä kovin montaa kertaa vuodessa tapahdu. Nautin ihan siitäkin, että hän lähtee salille ja saunomana kaverinsa kanssa ja minä saan pari tuntia istua hiljaa.
Toinen tähän ketjuun sopiva asia onkin puolisoni herkkänahkaisuus ja ärsyttävä kyky kääntää monet täysin viattomat tai ajattelematta tekemäni tai tekemättä jättämäni asiat/sanani niin kuin olisin tarkoituksella halunnut hänelle pahaa tai kiusaa.. En olisi mitenkään uskonut hänestä löytyvän tällaisia puolia tutustumisvaiheessa tai seurustelun alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen mykkäkoulu. En olisi uskonut puheliaasta ja ystävällisestä miehestä, jonka sosiaaliset taidot vaikuttivat täydellisiltä.
Sama juttu. Yllätti täydelisesti, kun miehestä alkoi paljastua, että hän suuttuessaan ensin v-ttuilee, kiroilee ja matkii ääntäni ja sitten yhtäkkiä ei puhu minulle ja katsoo ohi - pahimmillaan tuntikausia tai seuraavaan päivään asti. Hänellä ei ole myöskään minkäänlaisia riitely/riidan selvitystaitoja ja pienetkin erimielisyydet saavat hänet hermostumaan ja lopulta suuttumaan.
Minulle tullee todella surullinen, hylätty ja vähätelty olo. Harmittaa, sillä muuten meillä menee niin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt ja kodinhoito. Eksä ei tehnyt yhtään niitä.
Astiat jäivät pöytään kaikkien aterioiden jälkeen, mikään ei mennyt tiskikoneeseen, tiskikoneen täyttyessä hän ei laittanut ohjelmaa päälle, vaatteet heiteltiin millloin mihinkin mutta ei pyykkikoriin. En usko hänen koskaan pesseen lattioita, kylppärin laattoja tai ikkunoita 7 yhteisen vuoden aikana. Imurointi ja pölyjen pyyhintä tapahtui vain jos käskin. En koe olevani suurikaan nalkuttaja, mutta näistä asioista sanoin. Meillä oli ihan hyvä keskusteluyhteys ja toin todella vahvasti imi sen, että en jaksa sitä, että joudun yksin tekemään kaiken. En ole itse mikään siisteysfriikki ja siedän hyvin hetkellistä epäjärjestystä, mutta joku raja sentään. Olen jopa väsyneenä pari kertaa _itkenyt_ kun tilanne mennyt sietokykyni yli. En yleensä itke kovinkaan helposti. Lisäksi kaikki vakuutukset, sähköt, huollot ja kodin hankinnat olivat minun vastuullani, koska jos ne jäivät hänelle, ne jäivät tekemättä tai viime tippaan.Esimerkiksi kerron tilanteen, jossa tilasimme (hänen luottokortillaan ja tiedoillaan) kotiin tavaraa muutaman kympin edestä. Tilaus ei kuitenkaan saapunut ja painostin eksääni olemaan tietysti firmaan yhteydessä. Lopulta pitkän ajan jälkeen hän viimein suvaitsi ottaa yhteyttä ja kävi ilmi että tilaus oli jostain syystä kirjatutunut väärin. Mies sai firmalta hyvät ohjeet miten toimia, jotta rahat sadaan joko palautettua tai tavarat toimitettua, mutta hän ei KOSKAAN tehnyt näitä (yksinkertaisia ja nopeita) toimenpiteitä. Muistutin ja kyselin häneltä aikani, kunnes luovutin. Jossain vaiheessa (paljon myöhemmin) eksä sanoi että hän ei halua käyttää aivokapasiteettiaan tällaiseen asiaan, vaan tehdä jotain hyödyllistä (taisi opiskella vielä siihen aikaan) opintojen eteen mieluummin. Että muutaman kympin menetys on merkityksetön tulevaisuuden kannalta.
Itseäni risoi todella paljon tuo tilausasia, vaikka talous ei toki muutamaan kymppiin kaatunutkaan. Huonoa asioiden hoitamista se kuitenkin oli.
Tässä oli valtava näkemysero. Hänen näkemyksensä mukaan hän käyttää aivokapasiteettinsa opiskeluun ja työhön, jotta voi edetä pitkälle ja tulevaisuudessa turvata toimeentulon itselleen ja perheelleen. Hän suoraan sanoi että kodinhoito jää taka-alalle hänen mielessään. Itsekin olen töiden suhteen kunnianhimoinen ja toinkin hänelle esiin kysymyksen että onko se hänen mielestään ok sitten jättää kaikki kodinhoito yksinomaan toisen töissäkäyvän harteille. Kyllä hän vaikutti ymmärtävän asian aina kun keskustelimme, mutta muutosta ei koskaan tapahtunut. Opiskelimme molemmat ja myöhemmin kävimme töissä, joten aikaa kotitöille oli yhtä paljon.
Suhde kuivettui pikku hiljaa kasaan, osin siksi että en kokenut että minun arvoillani tai toiveillani (esimerkiksi yllä mainitsemieni asioiden suhteen) oisi ollut hänelle riittävästi väliä. Hän ei ollut ilkeä, mutta ei myöskään kyennyt ajattelemaan ollenkaan minun näkökulmaansa. Itseäni harmittaa lähinnä se että katselin tätä niin pitkään ja että molemmat tuhlasimme aikaa toistemme kanssa. No, nuorena oli tuokin suhde aloitettu..
Eihän sun miehen tarvinnut mitenkään muuttua kun sinä kilttinä tyttönä edelleen kaikkien keskutelujen/palaveerien jälkeen jatkoit siivoamista ja astioiden keräilyjä hänen jäljiltään :D! Olisit jättänyt hänen astiansa keittiössä vaan rauhaan ja katsellut kun vuori kasvaa. Kenties mies olisi herännyt viimeistään silloin kun puhtaita astioita ei ole. Toisin sanoin sinä mahdollistit miehesi huonon käytöksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, että kun seksi loppuu, loppuu myös parisuhde. Onko se toinen vain joku oman halun tyydyttämisen laukaisualusta? Ette ole varmaan joutunut elämässänne kokemaan sairautta, joka voi viedä halut ja kyvyn vuosiksi.
Ilman seksiäkin se toinen, johon on sitoutunut, on niin rakas, ettei tule mieleenkään jättää häntä. Läheisyys, toisen tuki kaikissa ongelmissa, yhdessä tekeminen ja kokeminen ovat liima, joka pitää yhdessä ja auttaa selviytymään elämän eteen tuomista vaikeuksista. Sooloseksillä voi purkaa paineitaan, jos halu käy ylivoimaiseksi.
Sanoohan eräs näyttelijäkin jossain ohjelman esittelypätkässäkin, että tervetuloa nyrkkiin!Eikö yhtään ihmetytä tai häiritse se, että miksi se seksi loppuu? Eikö sekään häiritse, että seksin loppumisen jälkeen olette käytännössä kämppäkavereita vaikka pitäisi olla parisuhteessa? Ei todellakaan ole normaalia jos ei aikuinen nainen tai mies halua seksiä. N42v
No mut sellaista todellisuutta tässä eletään, uusi normaali tai jotain. t. M44v
En minä ainakaan suostu sellaista elämään. Puoliso vaihtoon on toimiva ratkaisu jos ei puhe auta.
luuletko, että puhuminen on lääke, jos sairaus on syynä haluttomuuteen/kyvyttömyyteen?
Sinä siis panet puolison vaihtoon, jos hän sairastuu niin, ettei kykene seksiin.
Entä silloin, jos olisi mahdollista, että parin vuoden kuluttua taas pystyisi?
Minusta on kyllä aika raakaa, että ihminen johon on sitoutunut lentää saman tien, jos ei kykene seksiin. Eikö parisunteessa ole muuta arvoa kuin seksi?
Itse en jättäisi elämänkumppaniani sen takia, ettei hän kykenisi seksiin.
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhde ja ryhdikkyys on sitä, että pettäminen oksennetaan juuri synnyttäneen kumppanin syliin rehellisyyteen vedoten niin huh huh.
Parisuhteessa juuri mitataan sitä tilannetajua ja toisen ajattelemisen.
Jos ensin ajatrelemattomuuttaan keneen pettymään varpajaisissa niin sitä ei pidä jatkaamulla niin, että ajatrelemattomuuttaan menee sen seuraavana päivänä synnärillä kertomaan.Vaikka sen kertomisen siirtäisi johonkin sopivampaan hetkeen niin se ei tuntuisi ainakaan yhtä pahalta kuin nyt.
En osaisi kuvitella pahempaa ja huonompaa tilannetta kuin nyt kerrottu.
Mikä tahansa hetki olisi ollut parempi.
Miehen huono omatunto tai pelko luottamuksen menetyksestä ovat huono selitys.
Olen kyllä eri mieltä tästä.
Itse tekohan ei olisi voinut olla juuri huonommin ajoitettu, mutta toisaalta sen kertominen heti tuoreeltaan kertoo kyllä miehen suoraselkäisyydestä, rehellisyydestä ja aidosta katumuksesta.
Kertomisen siirtäminen johonkin muka parempaan ajankohtaan olisi ollut aika tökeröä, tässä tilanteessahan vaimoa olisi loukannut vielä enemmän juuri se että hairahdus on salattu.
Huonoimmassa skenaariossa tuo olisi jätetty kokonaan kertomatta juuri siitä syystä, että mitä pidempään aikaa kuluu, sitä pidempään vaimo olisi ikäänkuin elänyt valheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen mykkäkoulu. En olisi uskonut puheliaasta ja ystävällisestä miehestä, jonka sosiaaliset taidot vaikuttivat täydellisiltä.
Sama juttu. Yllätti täydelisesti, kun miehestä alkoi paljastua, että hän suuttuessaan ensin v-ttuilee, kiroilee ja matkii ääntäni ja sitten yhtäkkiä ei puhu minulle ja katsoo ohi - pahimmillaan tuntikausia tai seuraavaan päivään asti. Hänellä ei ole myöskään minkäänlaisia riitely/riidan selvitystaitoja ja pienetkin erimielisyydet saavat hänet hermostumaan ja lopulta suuttumaan.
Minulle tullee todella surullinen, hylätty ja vähätelty olo. Harmittaa, sillä muuten meillä menee niin hyvin.
Vähän sama meilläkin. Mies suuttu jos olen eri mieltä ja luulee, että arvostelen häntä henkilökohtaisesti, jos esim sanon, että meidän talossa on jokin vika, vaikkapa niin, että jokin ovi aukeaa värään suuntaan.
En tietenkään tarkoita, että vika on miehen, koska talo ei ole miedän suunnittelema/ tekemä. Silti hän ottaa tämän henkilökohtaisena loukkauksena. Ei voi oikein keskustella mistään epäkohdasta.
Riidellä ei osaa ollenkaan, vaan suuttuu heti, joten omia mielipiteitä on vaikea ilmaista. Hyvin menee, jos vaan myöntelen.
Tämä voi osittain johtua lapsuudenkodin käytännöistä. Miehen äiti oli lempeä hissukka, eikä varmaan koskaan sanonut miehelleen vastaan, eikä muutenkaan omaa mielipidettään. Mies oli talossa herra ja määräsi mitä tehdään ja miten tehdään.
Meilläkin mies on kyllä muuten ihan ok ja olen oppinut pikkuhiljaa pitämään pääni, vaikka siitä tuleekin sanomista. Usein mies joutuu myöhemmin myöntämään, että olin oikeassa, vaikka sekin sanotaan kierrellen , että "mitäs minä sanoin, mutta sinä vaan jankutit" . Oikesti siis tarkoittaa, että oikeassa olit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Vaimo tuskin koskaan pystyy aivan yhtä suurta petosta suorittamaan kuin minkä mies tässä teki kun lähti maksullisen matkaan naisen herkimmällä hetkellä. Vaimo toipumassa synnytyksestä, uupuneena ja särkyisenä, hämmentyneenä ja hormonimyrskyssä uuden ihmistaimen kanssa, ja ukko vaan panee menemään vailla vähäisintäkään ajatusta vaimon suuntaan ja sitten siihen päälle vielä kaataa koko h*oraamisensa naisen syliin. Se, että vaimo ei välittömästi lähtenyt kertoo vain hänen pitkämielisyydestään.
Äläpäs nyt liioittele.
Eihän tässä kenenkään matkaan lähdetty, vaan tilannehan tuli päälle ihan yllättäen.
Ja mieshän tuossa oli myöskin tunnemyrskyissään, ja siksi harkintakyvyltään vajavainen.
Ja lopuksi, mieshän osoitti mitä suurinta ryhtiä ja selkärankaa tunnustamalla hairahduksensa, raukkamaisempi mies olisi tuon kokonaan salannut!
Kyllä.
Vaimon pitäisi osoittaa ymmärrystä miehelleen, joka on hieman peloissaan, suuren elämänmuutoksen edessä joutunut tahtomattaan tuollaiseen tilanteeseen. Mies ansaitsisi ymmärrystä ja tukea eikä nalkutusta.
Miehen elämä ei kuitenkaan ole entisellään synnytyksen jälkeen, vaimo on väljistynyt ehkä pysyvästi ja tuntuuko se enää niin hyvältä kuin aiemmin.
Samaa mieltä.
Kiistaton faktahan on, että synnytettyään nainen kohdistaa kaiken energiansa ja tarmonsa vauvalle, vähintään useamman kuukauden ajaksi. Tässä mies jää automaattisesti paitsioon, ja miehen intiimit tarpeet toisarvoiseen asemaan naisen mielestä, ja monesti täysin laiminlyödyksi naisen suunnalta.
Jos ja kun nainen siis "hylkää" miehensä useamman kuukauden ajaksi, eikö tällöin voida ihan hyvällä syyllä tulkita tilannetta siten, että parisuhde on "katkolla", naisen aloitteesta ja naisen määrittelemäksi ajaksi?
Öööö.. Pitäisköhän miesten suorittaa jokin pakollinen kurssi/koulu jossa kerrotaan miten elämä muuttuu, kun perheeseen hankitaan vauva?. Vähän samaan tapaan, kun on ollut puhetta, että ennen kuin saa hankkia koiran, pitäisi suorittaa jonkinlainen "koira ajokortti"
Ja pahimmilta tomppeleilta kiellettäisiin isäksi tulo kokonaan.
Ja mitä niihin vehkeisiin tulee, ne palautuu täysin ennalleen ajan kuluessa. Tietenkin pieni munaisilla voi olla vaikeuksia kenen kanssa tahansa, oli kumppani synnyttänyt synnyttänyt tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Vaimo tuskin koskaan pystyy aivan yhtä suurta petosta suorittamaan kuin minkä mies tässä teki kun lähti maksullisen matkaan naisen herkimmällä hetkellä. Vaimo toipumassa synnytyksestä, uupuneena ja särkyisenä, hämmentyneenä ja hormonimyrskyssä uuden ihmistaimen kanssa, ja ukko vaan panee menemään vailla vähäisintäkään ajatusta vaimon suuntaan ja sitten siihen päälle vielä kaataa koko h*oraamisensa naisen syliin. Se, että vaimo ei välittömästi lähtenyt kertoo vain hänen pitkämielisyydestään.
Äläpäs nyt liioittele.
Eihän tässä kenenkään matkaan lähdetty, vaan tilannehan tuli päälle ihan yllättäen.
Ja mieshän tuossa oli myöskin tunnemyrskyissään, ja siksi harkintakyvyltään vajavainen.
Ja lopuksi, mieshän osoitti mitä suurinta ryhtiä ja selkärankaa tunnustamalla hairahduksensa, raukkamaisempi mies olisi tuon kokonaan salannut!
Kyllä.
Vaimon pitäisi osoittaa ymmärrystä miehelleen, joka on hieman peloissaan, suuren elämänmuutoksen edessä joutunut tahtomattaan tuollaiseen tilanteeseen. Mies ansaitsisi ymmärrystä ja tukea eikä nalkutusta.
Miehen elämä ei kuitenkaan ole entisellään synnytyksen jälkeen, vaimo on väljistynyt ehkä pysyvästi ja tuntuuko se enää niin hyvältä kuin aiemmin.
Samaa mieltä.
Kiistaton faktahan on, että synnytettyään nainen kohdistaa kaiken energiansa ja tarmonsa vauvalle, vähintään useamman kuukauden ajaksi. Tässä mies jää automaattisesti paitsioon, ja miehen intiimit tarpeet toisarvoiseen asemaan naisen mielestä, ja monesti täysin laiminlyödyksi naisen suunnalta.
Jos ja kun nainen siis "hylkää" miehensä useamman kuukauden ajaksi, eikö tällöin voida ihan hyvällä syyllä tulkita tilannetta siten, että parisuhde on "katkolla", naisen aloitteesta ja naisen määrittelemäksi ajaksi?
Eli jos mies lähtee esim työkomennukselle ulkomaille ja viipyy vaikka kuukauden pari, tarkoittaa se sitä että parisuhde on ikään kuin katkolla tuon ajan ja nainen saa ihan luvan kanssa hakea seksiä baarista tai naapurista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Vaimo tuskin koskaan pystyy aivan yhtä suurta petosta suorittamaan kuin minkä mies tässä teki kun lähti maksullisen matkaan naisen herkimmällä hetkellä. Vaimo toipumassa synnytyksestä, uupuneena ja särkyisenä, hämmentyneenä ja hormonimyrskyssä uuden ihmistaimen kanssa, ja ukko vaan panee menemään vailla vähäisintäkään ajatusta vaimon suuntaan ja sitten siihen päälle vielä kaataa koko h*oraamisensa naisen syliin. Se, että vaimo ei välittömästi lähtenyt kertoo vain hänen pitkämielisyydestään.
Äläpäs nyt liioittele.
Eihän tässä kenenkään matkaan lähdetty, vaan tilannehan tuli päälle ihan yllättäen.
Ja mieshän tuossa oli myöskin tunnemyrskyissään, ja siksi harkintakyvyltään vajavainen.
Ja lopuksi, mieshän osoitti mitä suurinta ryhtiä ja selkärankaa tunnustamalla hairahduksensa, raukkamaisempi mies olisi tuon kokonaan salannut!
Kyllä.
Vaimon pitäisi osoittaa ymmärrystä miehelleen, joka on hieman peloissaan, suuren elämänmuutoksen edessä joutunut tahtomattaan tuollaiseen tilanteeseen. Mies ansaitsisi ymmärrystä ja tukea eikä nalkutusta.
Miehen elämä ei kuitenkaan ole entisellään synnytyksen jälkeen, vaimo on väljistynyt ehkä pysyvästi ja tuntuuko se enää niin hyvältä kuin aiemmin.
Samaa mieltä.
Kiistaton faktahan on, että synnytettyään nainen kohdistaa kaiken energiansa ja tarmonsa vauvalle, vähintään useamman kuukauden ajaksi. Tässä mies jää automaattisesti paitsioon, ja miehen intiimit tarpeet toisarvoiseen asemaan naisen mielestä, ja monesti täysin laiminlyödyksi naisen suunnalta.
Jos ja kun nainen siis "hylkää" miehensä useamman kuukauden ajaksi, eikö tällöin voida ihan hyvällä syyllä tulkita tilannetta siten, että parisuhde on "katkolla", naisen aloitteesta ja naisen määrittelemäksi ajaksi?
Myönnän, sarkasmi on vaikea laji kirjallisesti.
terveisin nro 1260, tuon edellinen kirjoittaja, mies 44v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, että kun seksi loppuu, loppuu myös parisuhde. Onko se toinen vain joku oman halun tyydyttämisen laukaisualusta? Ette ole varmaan joutunut elämässänne kokemaan sairautta, joka voi viedä halut ja kyvyn vuosiksi.
Ilman seksiäkin se toinen, johon on sitoutunut, on niin rakas, ettei tule mieleenkään jättää häntä. Läheisyys, toisen tuki kaikissa ongelmissa, yhdessä tekeminen ja kokeminen ovat liima, joka pitää yhdessä ja auttaa selviytymään elämän eteen tuomista vaikeuksista. Sooloseksillä voi purkaa paineitaan, jos halu käy ylivoimaiseksi.
Sanoohan eräs näyttelijäkin jossain ohjelman esittelypätkässäkin, että tervetuloa nyrkkiin!Eikö yhtään ihmetytä tai häiritse se, että miksi se seksi loppuu? Eikö sekään häiritse, että seksin loppumisen jälkeen olette käytännössä kämppäkavereita vaikka pitäisi olla parisuhteessa? Ei todellakaan ole normaalia jos ei aikuinen nainen tai mies halua seksiä. N42v
No mut sellaista todellisuutta tässä eletään, uusi normaali tai jotain. t. M44v
En minä ainakaan suostu sellaista elämään. Puoliso vaihtoon on toimiva ratkaisu jos ei puhe auta.
luuletko, että puhuminen on lääke, jos sairaus on syynä haluttomuuteen/kyvyttömyyteen?
Sinä siis panet puolison vaihtoon, jos hän sairastuu niin, ettei kykene seksiin.
Entä silloin, jos olisi mahdollista, että parin vuoden kuluttua taas pystyisi?
Minusta on kyllä aika raakaa, että ihminen johon on sitoutunut lentää saman tien, jos ei kykene seksiin. Eikö parisunteessa ole muuta arvoa kuin seksi?
Itse en jättäisi elämänkumppaniani sen takia, ettei hän kykenisi seksiin.
Oon tuo M44v, ja tilanne on sellainen että seksiä ei kauheesti vaan ole. Määrä tipahti. Ja kun siihen ei ole sellaista syytä kuten sairaus, pillerit tms. Ja jos asiasta ei voi _puhua_, sitä ei oikein jaksa. Jos olisi syy, ja asiasta saisi puhua niin ihan eri juttu.
Puhun haluttomuudesta, ei siitä etteikö kykene seksiin. Ihan eri asia.
Ja on muita arvoja, mutta on toi tärkein läheisyyden muoto. Ei kaikista varmaan kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt ja kodinhoito. Eksä ei tehnyt yhtään niitä.
Astiat jäivät pöytään kaikkien aterioiden jälkeen, mikään ei mennyt tiskikoneeseen, tiskikoneen täyttyessä hän ei laittanut ohjelmaa päälle, vaatteet heiteltiin millloin mihinkin mutta ei pyykkikoriin. En usko hänen koskaan pesseen lattioita, kylppärin laattoja tai ikkunoita 7 yhteisen vuoden aikana. Imurointi ja pölyjen pyyhintä tapahtui vain jos käskin. En koe olevani suurikaan nalkuttaja, mutta näistä asioista sanoin. Meillä oli ihan hyvä keskusteluyhteys ja toin todella vahvasti imi sen, että en jaksa sitä, että joudun yksin tekemään kaiken. En ole itse mikään siisteysfriikki ja siedän hyvin hetkellistä epäjärjestystä, mutta joku raja sentään. Olen jopa väsyneenä pari kertaa _itkenyt_ kun tilanne mennyt sietokykyni yli. En yleensä itke kovinkaan helposti. Lisäksi kaikki vakuutukset, sähköt, huollot ja kodin hankinnat olivat minun vastuullani, koska jos ne jäivät hänelle, ne jäivät tekemättä tai viime tippaan.Esimerkiksi kerron tilanteen, jossa tilasimme (hänen luottokortillaan ja tiedoillaan) kotiin tavaraa muutaman kympin edestä. Tilaus ei kuitenkaan saapunut ja painostin eksääni olemaan tietysti firmaan yhteydessä. Lopulta pitkän ajan jälkeen hän viimein suvaitsi ottaa yhteyttä ja kävi ilmi että tilaus oli jostain syystä kirjatutunut väärin. Mies sai firmalta hyvät ohjeet miten toimia, jotta rahat sadaan joko palautettua tai tavarat toimitettua, mutta hän ei KOSKAAN tehnyt näitä (yksinkertaisia ja nopeita) toimenpiteitä. Muistutin ja kyselin häneltä aikani, kunnes luovutin. Jossain vaiheessa (paljon myöhemmin) eksä sanoi että hän ei halua käyttää aivokapasiteettiaan tällaiseen asiaan, vaan tehdä jotain hyödyllistä (taisi opiskella vielä siihen aikaan) opintojen eteen mieluummin. Että muutaman kympin menetys on merkityksetön tulevaisuuden kannalta.
Itseäni risoi todella paljon tuo tilausasia, vaikka talous ei toki muutamaan kymppiin kaatunutkaan. Huonoa asioiden hoitamista se kuitenkin oli.
Tässä oli valtava näkemysero. Hänen näkemyksensä mukaan hän käyttää aivokapasiteettinsa opiskeluun ja työhön, jotta voi edetä pitkälle ja tulevaisuudessa turvata toimeentulon itselleen ja perheelleen. Hän suoraan sanoi että kodinhoito jää taka-alalle hänen mielessään. Itsekin olen töiden suhteen kunnianhimoinen ja toinkin hänelle esiin kysymyksen että onko se hänen mielestään ok sitten jättää kaikki kodinhoito yksinomaan toisen töissäkäyvän harteille. Kyllä hän vaikutti ymmärtävän asian aina kun keskustelimme, mutta muutosta ei koskaan tapahtunut. Opiskelimme molemmat ja myöhemmin kävimme töissä, joten aikaa kotitöille oli yhtä paljon.
Suhde kuivettui pikku hiljaa kasaan, osin siksi että en kokenut että minun arvoillani tai toiveillani (esimerkiksi yllä mainitsemieni asioiden suhteen) oisi ollut hänelle riittävästi väliä. Hän ei ollut ilkeä, mutta ei myöskään kyennyt ajattelemaan ollenkaan minun näkökulmaansa. Itseäni harmittaa lähinnä se että katselin tätä niin pitkään ja että molemmat tuhlasimme aikaa toistemme kanssa. No, nuorena oli tuokin suhde aloitettu..Eihän sun miehen tarvinnut mitenkään muuttua kun sinä kilttinä tyttönä edelleen kaikkien keskutelujen/palaveerien jälkeen jatkoit siivoamista ja astioiden keräilyjä hänen jäljiltään :D! Olisit jättänyt hänen astiansa keittiössä vaan rauhaan ja katsellut kun vuori kasvaa. Kenties mies olisi herännyt viimeistään silloin kun puhtaita astioita ei ole. Toisin sanoin sinä mahdollistit miehesi huonon käytöksen.
Toki jatkoin siivoamista, koska en halunnut asua sikolätissä. Ja kyllä tein myös sitä, että jätin siivoamatta, mutta miestä se ei häirinnyt eikä hänelle ollut ongelma elää sotkun keskellä. Kyllä hän tarttui toimeen, jos vaikka kaikki lautaset oli likaisia, mutta ei tällaiset asiat muuttaneet hänen käytöstään. Ja yhtä laillahan ne lautaset olisivat sitten loppuneet minultakin. :)
Ja kun valitin tai olin aivan loppu ja itkin, kyllähän hän tunsi huonoa omatuntoa ja siivosi silloin. Mutta tosiaan, muutosta ei tapahtunut.
En oikein välitä peleistä, vaan tykkään puhua suoraan, jos puhuttavaa on.
Niin kuin totesin aiemmassa tesktissäni, hän jätti kotiasiat taustalle ja teki mieluummin työ/opintoasioita. Hänellä ei ollut ns. "pahat mielessään", vaan hyvin erilainen ajatusmaailma. Hän oli teoreettinen ja suunnitteli tulevaa nykyhetken kustannuksella, Itse olen käytännöllinen ja rakastan olla kotona
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt ja kodinhoito. Eksä ei tehnyt yhtään niitä.
Astiat jäivät pöytään kaikkien aterioiden jälkeen, mikään ei mennyt tiskikoneeseen, tiskikoneen täyttyessä hän ei laittanut ohjelmaa päälle, vaatteet heiteltiin millloin mihinkin mutta ei pyykkikoriin. En usko hänen koskaan pesseen lattioita, kylppärin laattoja tai ikkunoita 7 yhteisen vuoden aikana. Imurointi ja pölyjen pyyhintä tapahtui vain jos käskin. En koe olevani suurikaan nalkuttaja, mutta näistä asioista sanoin. Meillä oli ihan hyvä keskusteluyhteys ja toin todella vahvasti imi sen, että en jaksa sitä, että joudun yksin tekemään kaiken. En ole itse mikään siisteysfriikki ja siedän hyvin hetkellistä epäjärjestystä, mutta joku raja sentään. Olen jopa väsyneenä pari kertaa _itkenyt_ kun tilanne mennyt sietokykyni yli. En yleensä itke kovinkaan helposti. Lisäksi kaikki vakuutukset, sähköt, huollot ja kodin hankinnat olivat minun vastuullani, koska jos ne jäivät hänelle, ne jäivät tekemättä tai viime tippaan.Esimerkiksi kerron tilanteen, jossa tilasimme (hänen luottokortillaan ja tiedoillaan) kotiin tavaraa muutaman kympin edestä. Tilaus ei kuitenkaan saapunut ja painostin eksääni olemaan tietysti firmaan yhteydessä. Lopulta pitkän ajan jälkeen hän viimein suvaitsi ottaa yhteyttä ja kävi ilmi että tilaus oli jostain syystä kirjatutunut väärin. Mies sai firmalta hyvät ohjeet miten toimia, jotta rahat sadaan joko palautettua tai tavarat toimitettua, mutta hän ei KOSKAAN tehnyt näitä (yksinkertaisia ja nopeita) toimenpiteitä. Muistutin ja kyselin häneltä aikani, kunnes luovutin. Jossain vaiheessa (paljon myöhemmin) eksä sanoi että hän ei halua käyttää aivokapasiteettiaan tällaiseen asiaan, vaan tehdä jotain hyödyllistä (taisi opiskella vielä siihen aikaan) opintojen eteen mieluummin. Että muutaman kympin menetys on merkityksetön tulevaisuuden kannalta.
Itseäni risoi todella paljon tuo tilausasia, vaikka talous ei toki muutamaan kymppiin kaatunutkaan. Huonoa asioiden hoitamista se kuitenkin oli.
Tässä oli valtava näkemysero. Hänen näkemyksensä mukaan hän käyttää aivokapasiteettinsa opiskeluun ja työhön, jotta voi edetä pitkälle ja tulevaisuudessa turvata toimeentulon itselleen ja perheelleen. Hän suoraan sanoi että kodinhoito jää taka-alalle hänen mielessään. Itsekin olen töiden suhteen kunnianhimoinen ja toinkin hänelle esiin kysymyksen että onko se hänen mielestään ok sitten jättää kaikki kodinhoito yksinomaan toisen töissäkäyvän harteille. Kyllä hän vaikutti ymmärtävän asian aina kun keskustelimme, mutta muutosta ei koskaan tapahtunut. Opiskelimme molemmat ja myöhemmin kävimme töissä, joten aikaa kotitöille oli yhtä paljon.
Suhde kuivettui pikku hiljaa kasaan, osin siksi että en kokenut että minun arvoillani tai toiveillani (esimerkiksi yllä mainitsemieni asioiden suhteen) oisi ollut hänelle riittävästi väliä. Hän ei ollut ilkeä, mutta ei myöskään kyennyt ajattelemaan ollenkaan minun näkökulmaansa. Itseäni harmittaa lähinnä se että katselin tätä niin pitkään ja että molemmat tuhlasimme aikaa toistemme kanssa. No, nuorena oli tuokin suhde aloitettu..
Kuulostaa mieslapselta. Ei tuollaista kukaan nainen jaksa pidemmän päälle.
Jännää, miten monella miehellä sosiaalinen älykkyys on jotenkin vajavaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt ja kodinhoito. Eksä ei tehnyt yhtään niitä.
Astiat jäivät pöytään kaikkien aterioiden jälkeen, mikään ei mennyt tiskikoneeseen, tiskikoneen täyttyessä hän ei laittanut ohjelmaa päälle, vaatteet heiteltiin millloin mihinkin mutta ei pyykkikoriin. En usko hänen koskaan pesseen lattioita, kylppärin laattoja tai ikkunoita 7 yhteisen vuoden aikana. Imurointi ja pölyjen pyyhintä tapahtui vain jos käskin. En koe olevani suurikaan nalkuttaja, mutta näistä asioista sanoin. Meillä oli ihan hyvä keskusteluyhteys ja toin todella vahvasti imi sen, että en jaksa sitä, että joudun yksin tekemään kaiken. En ole itse mikään siisteysfriikki ja siedän hyvin hetkellistä epäjärjestystä, mutta joku raja sentään. Olen jopa väsyneenä pari kertaa _itkenyt_ kun tilanne mennyt sietokykyni yli. En yleensä itke kovinkaan helposti. Lisäksi kaikki vakuutukset, sähköt, huollot ja kodin hankinnat olivat minun vastuullani, koska jos ne jäivät hänelle, ne jäivät tekemättä tai viime tippaan.Esimerkiksi kerron tilanteen, jossa tilasimme (hänen luottokortillaan ja tiedoillaan) kotiin tavaraa muutaman kympin edestä. Tilaus ei kuitenkaan saapunut ja painostin eksääni olemaan tietysti firmaan yhteydessä. Lopulta pitkän ajan jälkeen hän viimein suvaitsi ottaa yhteyttä ja kävi ilmi että tilaus oli jostain syystä kirjatutunut väärin. Mies sai firmalta hyvät ohjeet miten toimia, jotta rahat sadaan joko palautettua tai tavarat toimitettua, mutta hän ei KOSKAAN tehnyt näitä (yksinkertaisia ja nopeita) toimenpiteitä. Muistutin ja kyselin häneltä aikani, kunnes luovutin. Jossain vaiheessa (paljon myöhemmin) eksä sanoi että hän ei halua käyttää aivokapasiteettiaan tällaiseen asiaan, vaan tehdä jotain hyödyllistä (taisi opiskella vielä siihen aikaan) opintojen eteen mieluummin. Että muutaman kympin menetys on merkityksetön tulevaisuuden kannalta.
Itseäni risoi todella paljon tuo tilausasia, vaikka talous ei toki muutamaan kymppiin kaatunutkaan. Huonoa asioiden hoitamista se kuitenkin oli.
Tässä oli valtava näkemysero. Hänen näkemyksensä mukaan hän käyttää aivokapasiteettinsa opiskeluun ja työhön, jotta voi edetä pitkälle ja tulevaisuudessa turvata toimeentulon itselleen ja perheelleen. Hän suoraan sanoi että kodinhoito jää taka-alalle hänen mielessään. Itsekin olen töiden suhteen kunnianhimoinen ja toinkin hänelle esiin kysymyksen että onko se hänen mielestään ok sitten jättää kaikki kodinhoito yksinomaan toisen töissäkäyvän harteille. Kyllä hän vaikutti ymmärtävän asian aina kun keskustelimme, mutta muutosta ei koskaan tapahtunut. Opiskelimme molemmat ja myöhemmin kävimme töissä, joten aikaa kotitöille oli yhtä paljon.
Suhde kuivettui pikku hiljaa kasaan, osin siksi että en kokenut että minun arvoillani tai toiveillani (esimerkiksi yllä mainitsemieni asioiden suhteen) oisi ollut hänelle riittävästi väliä. Hän ei ollut ilkeä, mutta ei myöskään kyennyt ajattelemaan ollenkaan minun näkökulmaansa. Itseäni harmittaa lähinnä se että katselin tätä niin pitkään ja että molemmat tuhlasimme aikaa toistemme kanssa. No, nuorena oli tuokin suhde aloitettu..Kuulostaa mieslapselta. Ei tuollaista kukaan nainen jaksa pidemmän päälle.
Jännää, miten monella miehellä sosiaalinen älykkyys on jotenkin vajavaista.
Voisin lyödä vetoa, että tuokin mies valittaa miten hän hyvänä miehenä ei saa itselleen naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt ja kodinhoito. Eksä ei tehnyt yhtään niitä.
Astiat jäivät pöytään kaikkien aterioiden jälkeen, mikään ei mennyt tiskikoneeseen, tiskikoneen täyttyessä hän ei laittanut ohjelmaa päälle, vaatteet heiteltiin millloin mihinkin mutta ei pyykkikoriin. En usko hänen koskaan pesseen lattioita, kylppärin laattoja tai ikkunoita 7 yhteisen vuoden aikana. Imurointi ja pölyjen pyyhintä tapahtui vain jos käskin. En koe olevani suurikaan nalkuttaja, mutta näistä asioista sanoin. Meillä oli ihan hyvä keskusteluyhteys ja toin todella vahvasti imi sen, että en jaksa sitä, että joudun yksin tekemään kaiken. En ole itse mikään siisteysfriikki ja siedän hyvin hetkellistä epäjärjestystä, mutta joku raja sentään. Olen jopa väsyneenä pari kertaa _itkenyt_ kun tilanne mennyt sietokykyni yli. En yleensä itke kovinkaan helposti. Lisäksi kaikki vakuutukset, sähköt, huollot ja kodin hankinnat olivat minun vastuullani, koska jos ne jäivät hänelle, ne jäivät tekemättä tai viime tippaan.Esimerkiksi kerron tilanteen, jossa tilasimme (hänen luottokortillaan ja tiedoillaan) kotiin tavaraa muutaman kympin edestä. Tilaus ei kuitenkaan saapunut ja painostin eksääni olemaan tietysti firmaan yhteydessä. Lopulta pitkän ajan jälkeen hän viimein suvaitsi ottaa yhteyttä ja kävi ilmi että tilaus oli jostain syystä kirjatutunut väärin. Mies sai firmalta hyvät ohjeet miten toimia, jotta rahat sadaan joko palautettua tai tavarat toimitettua, mutta hän ei KOSKAAN tehnyt näitä (yksinkertaisia ja nopeita) toimenpiteitä. Muistutin ja kyselin häneltä aikani, kunnes luovutin. Jossain vaiheessa (paljon myöhemmin) eksä sanoi että hän ei halua käyttää aivokapasiteettiaan tällaiseen asiaan, vaan tehdä jotain hyödyllistä (taisi opiskella vielä siihen aikaan) opintojen eteen mieluummin. Että muutaman kympin menetys on merkityksetön tulevaisuuden kannalta.
Itseäni risoi todella paljon tuo tilausasia, vaikka talous ei toki muutamaan kymppiin kaatunutkaan. Huonoa asioiden hoitamista se kuitenkin oli.
Tässä oli valtava näkemysero. Hänen näkemyksensä mukaan hän käyttää aivokapasiteettinsa opiskeluun ja työhön, jotta voi edetä pitkälle ja tulevaisuudessa turvata toimeentulon itselleen ja perheelleen. Hän suoraan sanoi että kodinhoito jää taka-alalle hänen mielessään. Itsekin olen töiden suhteen kunnianhimoinen ja toinkin hänelle esiin kysymyksen että onko se hänen mielestään ok sitten jättää kaikki kodinhoito yksinomaan toisen töissäkäyvän harteille. Kyllä hän vaikutti ymmärtävän asian aina kun keskustelimme, mutta muutosta ei koskaan tapahtunut. Opiskelimme molemmat ja myöhemmin kävimme töissä, joten aikaa kotitöille oli yhtä paljon.
Suhde kuivettui pikku hiljaa kasaan, osin siksi että en kokenut että minun arvoillani tai toiveillani (esimerkiksi yllä mainitsemieni asioiden suhteen) oisi ollut hänelle riittävästi väliä. Hän ei ollut ilkeä, mutta ei myöskään kyennyt ajattelemaan ollenkaan minun näkökulmaansa. Itseäni harmittaa lähinnä se että katselin tätä niin pitkään ja että molemmat tuhlasimme aikaa toistemme kanssa. No, nuorena oli tuokin suhde aloitettu..Kuulostaa mieslapselta. Ei tuollaista kukaan nainen jaksa pidemmän päälle.
Jännää, miten monella miehellä sosiaalinen älykkyys on jotenkin vajavaista.Voisin lyödä vetoa, että tuokin mies valittaa miten hän hyvänä miehenä ei saa itselleen naista.
Olen tämä henkilö, joka kertoi tämän tarinan. En usko että tämä eksäni "valittaa miten hyvänä miehenä ei saa itselleen naista". Hänessä oli paljon hyvääkin enkä millään muotoa vihaa häntä. Hän oli ystävällinen eikä koskaan puhunut minulle ilkeästi. Siksi onkin niin kummaa, ettei hän kyennyt huomioimaan minun arvojani ja toiveitani kotiasioiden suhteen, vaikka siitä toistuvasti keskusteltiinkin. Oli karua ja surullista meidän molempien kannalta, että eron hetkellä se tuntui iskevän hänelle lujasti ja hän yritti viime hetkellä petrata. No se oli liian myöhäistä eikä erossa ollut kyse ollut pelkästään tästä asiasta.
Niin kuin totesin aiemmassa tekstissäni, meillä oli hyvin erilainen ajatusmaailma. Olen varma, että meille molemmille löytyisi (ja on ehkä jo löytynytkin) paremmin sopivat kumppanit.
Ja kuitenkin olet hänen kanssaan,,älä valita,oma valinta