Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Se, että mies on veltto, tyhmä, saamaton, itsekäs ja laista... mitään muuta ei mielessä kuin seksi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kuormjittavaa voi olla, kun on ihan eri riitelytyylit. Toinen haluaisi selvittää asiat heti siinä hetkessä vaikka sitten huutamalla, ja toinen haluaisi vetäytyä pitkäksi aikaa omaan rauhaansa tasoittumaan, jotta asioista voi keskustella sovussa.

Tämä sama mulla. Aivan jäätävää odottaa aina vaan että toinenkin pääsee siihen keskustelumoodin. Valitettavasti tässä ei voi kun nopeatempoisempi "hävitä". Hemmetin vaikea tehdä kompromissia asiassa.

Ja sitten kun toinen on vihdoin keskustelumoodissa niin pitää keskittyä juuri siihen yhteen konkreettiseen tapahtumaan.

"Voitaisiinko miettiä miten me voisimme jatkossa ratkaista tämänlaiset erimielisyydet kotitöissä, kuten siivouksessa ja tiskauksessa?"

"Ei, puhutaan nyt siitä eilisestä tiskauksesta."

"... Ok." Sitten sovitaan eilinen tiskaus (esimerkiksi)

"Voidaanko nyt sopia mitä tehdään jatkossa näissä tilanteissa?"

"Hä? Mehän just sovittiin se eilinen tiskaus."

Vierailija kirjoitti:

Se, että mies ei ota vastuuta mistään! Kaikki on aina minun syy.

Minä: Muistitko tuoda maitoa?

mies: et muistuttanut

minä: olisi mukava jos vuorostasi ilahduttaisit minua

mies: oon mitä oon ja itsepähän oot mun kanssa (?!)

terv, ero edessä

Ai, että pitää tehdä välillä maitoyllätyksiä naiselle? Aina sitä oppii.

Huhhahhei kirjoitti:

Nuortenkin miesten jäätävät erektio-ongelmat, jotka kyllä on enimmäkseen henkistä alkuperää. Seksi on kauhean vaivan takana, niin luonnollinen asia.

Tuntuu että miessukukunta on niin jäätävän traumatisoitunutta. Viimeistään homma räjähtää kun tulee 40 Ikävuotta lasiin. Ja mitään ei tietenkään haluta selvittää. Terapian ehdottamisestakin tulee riita.

Voi miehet.

Siinäpä on se nainen hyvin tärkeässä osassa, mitenkä suhtautuu niihin miehen käynnistysvaikeuksiin. Itselläni on kummasti se impotenssi parantunut aina kun on osunut kohdalle nainen, jonka kanssa oikeasti synkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä suurin yllättävä ongelma on ollut, miten mies oli kyvytön kiintymään pieniin lapsiin ja hoivaamaan heitä. Onneksi olen päässyt eroon tuon aiheuttamasta vihasta ja oppinut hyväksymään sen puolen miehestä. Nyt kun lapset ovat teini-ikäisiä, se aika on muisto vain.

Positiivinen yllätys on ollut, miten jokaisen vaikean ajan jälkeen rakastutaan miehen kanssa aina uudelleen ja uudelleen. Kun on tuntunut, ettei tästä mitään tule, muutaman kuukauden päästä on taas kaikki loistavasti. Meitä on varmasti auttanut miehen järkähtämätön rakkaus ja hyväksyntä minua kohtaan. En olisi uskonut, että miehen rakkaus voi lähes 20 vuotta säilyä samanlaisena kuin alussa. Olen syvästi kiitollinen hänestä ja tiedän, että hän on yhtä kiitollinen minusta.

Vuoden päästä voi tietenkin olla jokin uusi yllättävä ongelma, jota en olisi koskaan uskonut.

Tuossa se juuri on kuvattu, miehen rakkaus on pysyvämpää sorttia kun taas naisella se häilyy koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Miehet alkavat haukkua ja arvostella kun ottaa esille jonkun itseä vaivaavan tai surettavan asian. Pahimmat lähtevät ovet paukkuen baariin. Tämä on ollut toistuva ilmiö, enkä luonnollisestikaan halua enää painia sen asian kanssa. Ei ole siis miestä enää, näköpiirissäkään.

Se on yleensä huonon itsetunnon oire. Tunnistan sitä vähän itsessänikin. Kun saa naiselta arvostelua, se tuntuu siltä että en kelpaa ihmisenä ja tulen varmaan kohta jätetyksi. Vihareaktio ei ole siis se todellinen ydin, vaan siellä sisällä on pelko.

No se tuli kyllä yllätyksenä että niin moni mies ei vaan ymmärrä tehdä kotitöitä tai edes siivota omia jälkiään. Keski-ikäinen mies kusee vessan istuimelle ja lattialle, ja jättää sen jonkun muun siivottavaksi - ihan tosi? En vaan pysty käsittämään että riitaa tulee tälläisistä asioista joiden pitäisi olla itsestäänselvyys. Ihan perus elämäntaitoja ja maalaisjärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SE että mies ajattelee ettei parisuhteen eteen tarvitse tehdä juuri mitään. Jos en valita, on se merkki siitä että kaikki n hyvin. No, en ole nalkuttaja mutta mikään ei ole hyvin, miehelle taitaa tulla yllätyksenä että tämä itsestäänselvyys haluaa eron.

Argh, tämä taisi osua minuun. Aina kuvittelen että kun rakastetaan toisiamme ja ei ole mitään dramaattisia ongelmia niin kaikki on kunnossa, mikäs tässä. Mutta en sitten kai osaa jotenkin näyttää sitä teoissa että miten paljon rakastan ja arvostan. Luulen, että hellyys ja läheisyys riittää.

Kannattaa valita kumppani, jonka "rakkauden kieli" on kosketus ja fyysinen hellyys. Kun molemmat puhuvat samaa kieltä, suhde on todella helppo ja molemmilla on jatkuvasti sellainen olo, että omaa kaivoa täytetään sen sijaan, että sitä ammennettaisiin kuiviin.

Kyllä, olenkin jälkeenpäin tutustunut aiheeseen ja tästä siinä varmaan on pitkälti kyse. Minulle rakkaus osoitetaan kosketuksilla ja kauniilla sanoilla, mutta kohdalleni aina osuu naisia jotka odottavat sen sijaan lahjoja tai palveluksia ja niissä taas saatan olla vähän kömpelö ja huomaamaton.

Miehen aikaansaamattomuus. Teen itse yli 40-tuntista viikkoa ja hän lopetti suomenkielenopinnot yhden kuukauden jälkeen.

Joo, vaikeeta saada duunii nyt mut sen koulun olis voinut kyl käydä kun ei pelkäl ruotsil pärjää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vaikea naiselle voi olla kertoa tunteistaan, niin hyvistä kuin huonoista. Tai toiveista, edes silloin kun toinen niitä kysyy. Ja se, että sitten vielä voi syyttää toista kun ei osannut huomioida niitä salattuja toiveita.

Aamen, veli.

Osaatteko analysoida miksi se omista tunteistaan kertominen on niin vaikeaa?

Minun tapauksessani on vain kerta kaikkiaan se, että vedän puoleeni naisia joilla on huonosta lapsuudesta ja aiemmista suhteista peräisin olevia tunnelukkoja ja korkeat muurit ympärillä. Monesti vieläpä niin, että niitä saadaan auki ja menee tosi hienostikin aluksi, mutta jossain vaiheessa nainen vain lakkaa puhumasta ja sitten lopulta ilmoittaa erosta. Minullakin on toki oma painolastini, alan ahdistua kun toinen ei osaa osoittaa rakkautta puheen tasolla oikein ollenkaan, tai edes avata että mitä voitaisiin tehdä, jotta saataisiin suhdetta parempaan suuntaan. Tuntuu, että kaikki perustuu seksiin. Siitä tulee sitten epävarmuutta ja riidan ainekset ovat kasassa ja sitten taas puolestaan nainen vetäytyy lisää.

Joo, nyt on tässä koronan keskellä yksinään ollut aikaa analysoida että missä menee pieleen. Pitäisi varmaan seuraavassa suhteessa mennä heti alkuunsa pariterapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.

Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.

Miehenä sitä taas pettyy siihen, ettei mies itsessään ja ihmisenä ole arvokas naiselle, vaan se että mies suorittaa tiettyjä asioita naisen tahtomalla tavalla. Masentaahan sellainen ja vain töihin voi paeta.

Vähän tyhmä kommentti. Eihän nainenkaan ole itsessään ja ihmisenä arvokas miehelle, vaan se että nainen suorittaa tiettyjä asioita (esim seksi, hellyys, kodinhoito) miehen tahtomalla tavalla. Jos nainen ei suoriudu kuten mies tahtoo, niin alkaa nimittely pihatuksesta, nalkuttamisesta, kylmyydestä jne. 

Kylläpäs vaan onkin. Tietysti en voi varmuudella puhua kuin omasta puolestani, mutta kyllä kun minä rakastun, niin rakastun nimenomaan siihen naiseen, hänen persoonaansa, tapaansa olla ja puhua ja ties mitä. Kaikkiin niihin lukemattomiin henkisiin ja fyysisiin asioihin jotka liittyvät nimenomaan siihen naiseen, ilman mitään suorituksia. Suorittaminen on sitten oma tasonsa jossa niitä konflikteja voi tulla syystä tai toisesta, mutta suoritukset eivät ole se syy miksi naisen kanssa yhteen mennään.

Miettikää nyt, mies on monesti niin hullaantunut naiseen että voi tehdä ihan hulluja ja typeriäkin asioita sen takia esimerkiksi erossa. Nainen taas liitelee seuraavaan suhteeseen kuin kevätperhonen, eikä taakseen katsele. Miespalikka on korvattavissa tuosta vain.

Totta. Moni mies esimerkiksi ottaa naiselta hengen pois siinä vaiheessa, kun ero tulee.

Kyllä, tätäkin tarkoitin.

Mitä mä just luin? Nyt valoja päälle, urpot. Sillä ei ole yhtään mitään tekemistä rakkauden kanssa, kun mies (tai nainen) tappaa kumppaninsa. Se kertoo ainoastaan tappajan vinksahtaneesta ajatusmaailmasta, jossa kumppani nähdään itselle kuuluvana omaisuutena eikä rakastettuna ihmisenä. Miten tämmöistä tuubaa saa lukea vielä nykyäänkin maassa, jonka pitäisi olla maailman tasa-arvoisimpia.

Ei se ole niin yksinkertaista. Monesti on kyllä ihan puhtaasta narsisimista kyse, mutta ihminen voi mennä rakkaudesta ja sen menettämisestä myös ihan vilpittömästi sekaisin.

Se miten yksin parisuhteessa on. Sinkkuna ei pysty olemaan ikinä niin yksin kuin parisuhteessa on.

Se on yllättänyt, kuinka minusta on tullut ylipäätään vaimolleni vain arjen mahdollistaja. 

Meillä on yhteiset rahat ja omat rahat - joiden käytöstä kuitenkin vaimoni päättää. Itselleni jää kuukaudessa vain alle tonni käyttöön, jolla silläkin pitäisi ostaa puolet ruuista ja bensoista.

Meillä on yhteiset menot ja vaimon menot - joiden mahdollistajana minulta ei kysytä mitään. Minä olen se, joka hoitaa lapset kun tiistaisin on joogaa, keskiviikkoisin tyttöjen ilta, maanantaisin ja torstaisin salitreeni, perjantaisin ratsastustunti. Viikonloppuna käydään siellä ja siellä - menemisistä ja tulemisista päättää vaimoni.

Meillä on miesten työt ja yhteiset kotityöt. Miesten töitä vaimoni ei tee: ei osallistu talon tai puutarhan hoitoon, ei remontoi, ei maalaa, ei tee polttopuita, ei lämmitä tulisijoja, ei huolla autoja, ei osallistu kesämökin tai veneen hoito- ja huoltotehtäviin. Sen sijaan siivouksesta, ruuanlaitosta, tiskauksesta, pyykkihommista, lasten hoidosta, kaupassa käynnistä, lasten kuljetuksesta jne. jne. täytyy tehdä tasan tarkkaan puolet. Unohtamatta tarhavaatteiden nimikointia.

Yksi asia on varmaa: läheisyyttä en anna enkä seksiä silloin kun vaimo haluaa. Sekös sitten kimpaannuttaa.

Taisi tulla jo aiemmin, mutta minua yllätti miten kiinni mies on äidissään, ja etenkin miten kiinni äiti on aikuisessa pojassaan. Minusta tuli pakollinen paha, jota täytyy sietää vierailujen ajan, jotta saa olla pojan kanssa. Kun saimme lapsia, tunsin oikeasti olevani siitoseläin, joka poikii heidän sukuunsa uusia jäseniä. Muuta arvoa minulla ei ollut, ja vauvat esiteltiin aina miehen äidin ja siskojen toimesta suvulle, "tässä on meidän Leevi" ja minä istuin yksin toisessa huoneessa ymmärtämättä, mistä hirveän paha oloni johtuu. Onneksi lapset ovat kuitenkin selvästi heille rakkaita.

Anoppi ja miehen siskot saivat valitettavasti mennä henkisen väkivaltansa harjoittamisen kanssa niin pitkälle, että olin vähällä sairastua psyykkisesti. He hakeutuivat kanssani kahden kesken, ihan seuraamalla perässäni kunnes kukaan muu ei kuullut, ja kertoivat miten huono äiti olen. Olen laiska, lapsistani tulee huumeidenkäyttäjiä, lapseni ta ppavat itsensä kun heidän lapsuutensa on niin huono, mieheni pitää erota minusta, jolloin menetän lapseni heille jne. Lisäksi jatkuvaa pientä piikittelyä julkisesti. Mies ei huomannut mitään, vei vuosikymmenen ennen kuin hän uskoi edes osan tapahtumista, hän piti minua valehtelijana, joka haluaa aiheuttaa tahallaan eripuraa sukuun. Vaikkei se minun sukuni edes ole, sen on anoppi sanonut suoraan. Miniät eivät ole sukua. Piikittely kahvipöydässä oli tietenkin vain hyväntahtoista kettuilua, jota minä en ymmärrä ja josta vain minä loukkaannun.

Ohjeeksi kaikille: älä valitse kumppania, joka ei ole eriytynyt normaalisti vanhemmistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuinka sairaita miehet ovat, siis mieleltään etenkin, on addiktiota, masentuneisuutta, autismia, agreessiivisuutta, narsismia jne.

Miehetkin ovat ihmisiä, heilläkin on henkisiä ongelmia. Mutta ei kuitenkaan kaikilla, jos itse onnistut poimimaan pelkästään sairaita niin on syytä pohtia myös omaa osuutta kuviossa.

Joo siis naisillahan on kyllä saman verran mt-ongelmia, ehkä poislukien toi aggressiivisuus, vaikka toki sitäkin esiintyy (etenkin omia lapsia kohtaan). Naiset on lisäksi avuttomia, ripustautuvia, taloudellisesti riippuvaisia ynnä muuta shaissea. Jos mä olisin mies niin en takuulla ottaisi vaivoikseni akkaa.

Joo, naiset käyttävät esimerkiksi psyykenlääkkeitä huomattavasti enemmän. Mutta osa voi toki selittyä sillä, että miehet eivät hae apua itselleen.

Miehen huumeiden käyttö.

Käyttää extasia, kokaiinia, LSD:tä ja amfetamiiniä. Ei päivittäin mutta aina välillä.

Selvinpäin mies on mukava ja kaikki sujuu ok, mutta kun on aineen vaikutuksen alainen niin silloin se riemu repeää. Alkaa syyttää ja kehittelee mitä ihmeellisempiä juttuja, puhuu tauotta, ja on vaan rasittava. Tosi rasittava ja välillä myös pelottaa.

Saamattomuus välillä kans rassaa, mutta jos haluan jonkun asian hoituvan niin hoidan sitten itse. 

Ehkä odotukseni parisuhteessa ovat välillä ihan liian korkealla, jonka vuoksi petyn sitten välillä tosi pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vaikea naiselle voi olla kertoa tunteistaan, niin hyvistä kuin huonoista. Tai toiveista, edes silloin kun toinen niitä kysyy. Ja se, että sitten vielä voi syyttää toista kun ei osannut huomioida niitä salattuja toiveita.

Aamen, veli.

Osaatteko analysoida miksi se omista tunteistaan kertominen on niin vaikeaa?

Minun tapauksessani on vain kerta kaikkiaan se, että vedän puoleeni naisia joilla on huonosta lapsuudesta ja aiemmista suhteista peräisin olevia tunnelukkoja ja korkeat muurit ympärillä. Monesti vieläpä niin, että niitä saadaan auki ja menee tosi hienostikin aluksi, mutta jossain vaiheessa nainen vain lakkaa puhumasta ja sitten lopulta ilmoittaa erosta. Minullakin on toki oma painolastini, alan ahdistua kun toinen ei osaa osoittaa rakkautta puheen tasolla oikein ollenkaan, tai edes avata että mitä voitaisiin tehdä, jotta saataisiin suhdetta parempaan suuntaan. Tuntuu, että kaikki perustuu seksiin. Siitä tulee sitten epävarmuutta ja riidan ainekset ovat kasassa ja sitten taas puolestaan nainen vetäytyy lisää.

Joo, nyt on tässä koronan keskellä yksinään ollut aikaa analysoida että missä menee pieleen. Pitäisi varmaan seuraavassa suhteessa mennä heti alkuunsa pariterapiaan.

Yleensä tunnelukkoilijat vetävät toisiaan puoleensa. Ulkopuoliset kietoutujia, hyväksynnän hakijat hylkääjiä, vajavat vaativia jne. Olisi ultimaattinen rakkaustarina, jos vastakohdat onnistuisivat korjaamaan toisensa. Mutta ehkä onnistuminen on kuitenkin epätodennäköisintä.

Eniten yllätti miten peliongelmainen voi tuhota parisuhteen ja avioliiton. Järkyttää vieläkin ajatella minkälaisessa suhteessa elin vuosia. En tiedä onko alkoholistin kanssa suhteessa olevilla samoja oireita ja ahdistusta, mutta miehen peliaddiktion takia aloin pelkäämään pelaako mies rahat, joudummeko kadulle. Ahdistuin kun tiettyinä päivinä miehellä oli tapana tarkastaa lottonumerot ja ainaisen epäonnistumisen jälkeen marmatti ja marssi kioskille pelaamaan peliautomaateilla ja saattoi tuhlata pelkkiin arpoihin huomattavia summia. Loppuajasta mies ei muuta puhunut kuin rahasta - raha ja uhkapelit olivat kuin jumala jota olisi pitänyt palvoa yhdessä. Helvetilliset traumat jäi mutta ero oli elämäni paras päätös. Ei enää ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.

Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.

Miehenä sitä taas pettyy siihen, ettei mies itsessään ja ihmisenä ole arvokas naiselle, vaan se että mies suorittaa tiettyjä asioita naisen tahtomalla tavalla. Masentaahan sellainen ja vain töihin voi paeta.

Vähän tyhmä kommentti. Eihän nainenkaan ole itsessään ja ihmisenä arvokas miehelle, vaan se että nainen suorittaa tiettyjä asioita (esim seksi, hellyys, kodinhoito) miehen tahtomalla tavalla. Jos nainen ei suoriudu kuten mies tahtoo, niin alkaa nimittely pihatuksesta, nalkuttamisesta, kylmyydestä jne. 

Kylläpäs vaan onkin. Tietysti en voi varmuudella puhua kuin omasta puolestani, mutta kyllä kun minä rakastun, niin rakastun nimenomaan siihen naiseen, hänen persoonaansa, tapaansa olla ja puhua ja ties mitä. Kaikkiin niihin lukemattomiin henkisiin ja fyysisiin asioihin jotka liittyvät nimenomaan siihen naiseen, ilman mitään suorituksia. Suorittaminen on sitten oma tasonsa jossa niitä konflikteja voi tulla syystä tai toisesta, mutta suoritukset eivät ole se syy miksi naisen kanssa yhteen mennään.

Miettikää nyt, mies on monesti niin hullaantunut naiseen että voi tehdä ihan hulluja ja typeriäkin asioita sen takia esimerkiksi erossa. Nainen taas liitelee seuraavaan suhteeseen kuin kevätperhonen, eikä taakseen katsele. Miespalikka on korvattavissa tuosta vain.

Totta. Moni mies esimerkiksi ottaa naiselta hengen pois siinä vaiheessa, kun ero tulee.

Kyllä, tätäkin tarkoitin.

Mitä mä just luin? Nyt valoja päälle, urpot. Sillä ei ole yhtään mitään tekemistä rakkauden kanssa, kun mies (tai nainen) tappaa kumppaninsa. Se kertoo ainoastaan tappajan vinksahtaneesta ajatusmaailmasta, jossa kumppani nähdään itselle kuuluvana omaisuutena eikä rakastettuna ihmisenä. Miten tämmöistä tuubaa saa lukea vielä nykyäänkin maassa, jonka pitäisi olla maailman tasa-arvoisimpia.

Ei se ole niin yksinkertaista. Monesti on kyllä ihan puhtaasta narsisimista kyse, mutta ihminen voi mennä rakkaudesta ja sen menettämisestä myös ihan vilpittömästi sekaisin.

Tutkimustietoon perustuva lähde tuolle väitteelle, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuinka sairaita miehet ovat, siis mieleltään etenkin, on addiktiota, masentuneisuutta, autismia, agreessiivisuutta, narsismia jne.

Miehetkin ovat ihmisiä, heilläkin on henkisiä ongelmia. Mutta ei kuitenkaan kaikilla, jos itse onnistut poimimaan pelkästään sairaita niin on syytä pohtia myös omaa osuutta kuviossa.

Joo siis naisillahan on kyllä saman verran mt-ongelmia, ehkä poislukien toi aggressiivisuus, vaikka toki sitäkin esiintyy (etenkin omia lapsia kohtaan). Naiset on lisäksi avuttomia, ripustautuvia, taloudellisesti riippuvaisia ynnä muuta shaissea. Jos mä olisin mies niin en takuulla ottaisi vaivoikseni akkaa.

O, rly? Siksikö naiset eivät millään pärjää sinkkuina, miesten ollessa tyytyväisiä yksin? :D

Miehethän kyllä keskimäärin pärjäävät sinkkuina todella paljon naisia huonommin. Katso jotain ylilautaa. On olemassa kokonainen kansanliike miehiä, jotka nimenomaan naisettomuus on suistanut täysin raiteiltaan. Sinkkunaiset ehkä murehtivat vähän juhlapyhinä ja lähtevät sitten joogaan ja kavereiden kanssa viinille.

No joku minimaalisen pieni osa miehistä uikuttaa naisettomuuttaan jossain palstalla, naisissa se vastaava joukko ei uikuta netissä vaan yksin kotonaan, kavereille toki esitetään iloista. 

Mutta yhä isommaksi kasvaa se miesten joukko, joka on päättänyt jättää koko pariutumistouhun sikseen. Se väki tuntuu voivan oikein mainiosti ilman naisia ja julistaa ilosanomaansa.

Ilmeisesti kun hyvinvointi etenee tarpeeksi pitkälle, miehet ja naiset eivät enää tarvitse toisiaan mihinkään.