Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuiseksi muuttunut mies yllätti kirjoitti:

Ennen mies oli tosi kiltti ja huomaavainen. Nyt on alkanut jatkuva epälooginen kiukuttelu. Nallkuttaa joka asiasta ja ottaa kierroksia todella helposti. Jos sanon takaisin, alkaa korottaa ääntään että älä huuda ja miksi en voi olla hiljaa. Alkaa räyhätä vaikka siitä että sanon olevani väsynyt. Alkaa hirveä tenttaaminen että miksi sitten en mene nukkumaan ja mitä valitat että olet väsynyt kun kerran olet valveilla. ääni koko ajan korottuen. Tätä sitten koko ilta eri asioista joita keksii. Sitten kun menetän hermoni että saanko nyt rauhassa hetken katsoa televisiota tai jotain ilman että mulle suututaan joka asiasta. (koska tässä vaiheessa varmasti ei enää tule uni vaikka haluaisinkin) Taas suututaan minulle ja huudetaan että älä huuda ja voitko lopettaa tuon haukkumisen ja paiskotaan ovia. En ymmärrä. Kun yritän puhua asiasta olen minä kuulemma aina hänelle vihainen ja hän ei jaksa sitä että huudan hänelle koko ajan.. Että silleen.

Meillä ihan sama juttu! Minkä ikäinen miehesi on ja kuinka kauan olette olleet yhdessä? Meillä yhteistä elämää noin 20 vuotta ja mies 45v. Johtuuko tuo miehen kiukuttelu alentuneista testosteronitasoista vai onko muuten vain päässä vinksahtanut? Lääkäriin en saa miestä, mutta kohta olen itse hermolomalla jos ei muutosta tule.

Kaikki vuorovaikutteinen keskustelu mitä yritän käynnistää on miehen mielestä kieltämistä tai rajoittamista. Jos kysyn ystävllisesti, että pakkaanko miehelle tämän päivän makaroonilaatikon tähteet huomiseksi evääksi niin mies raivoaa että en saa kieltää ja estää häntä menemästä työpaikkaruokalaan. No en kielläkään, mutta voisiko syödä sen mahdollisesti pakkaamani makrulootan niin se ei mene biojätteeseen ja samalla säästyy yhden päivän työpaikkaruokalan maksu. Mies voisi seuraavana päivänä mennä sinne ruokalaan. Ei onnistu, kuulemma kiellän ja rajoitan, mies antaa palautteen raivohuudon kera. Eli hän vääristelee asioita koko ajan eikä suostu myöntämään sitä.

Kaikki mielipiteeni ohitetaan nykyään täysin. Olimme juuri katsomassa rautakaupassa saunaan uutta kiuasta. Näytin miehelle yhtä kiuasta ja sanoin, että tuo kiuas näyttää silmiini kivalta (en siis käskenyt ostaa vaan halusin ilmaista minkätyylisestä kiukaasti tykkään). Mies vastasi, että mä en halua sitä, mä haluan tuon kiukaan joka on hienompi. Ja asiasta ei keskusteltu enempää, miehen päätös piti. Mies on täysin joustamaton ja ehdoton nykyään kaikissa asioissa, mistään ei voi neuvotella ja mitään kompromisseja ei suostu tekemään.

Mies ei ole aikoihin enää hymyillyt tai ollut ylipäätään hyvällä, iloisella ja kepeällä tuulella. Aina on sellainen hapan ilme naamalla ja puhe on tiuskimista ja raivoamista. Aikoinaan kuitenkin menin naimisiin kiltin, luotettavan, iloisen ja hymyilevän nuoren miehen kanssa. Mitä on tapahtunut? Kyllä tuntuu tosi vaikealta ajatus että lopun ikääni tuollaisen ärjyveikon kanssa eläisin. Avioeroa olen ehdottanut, mutta mies ei sitä halua. Naisen logiikkani vaan sanoo, että jos puolisolle ei ole muuta tarjottavaa kuin murjotus ja ärjyhuuto niin luulisi miehen vaihtavan maisemaa paremmille apajille, mutta ei näytä toimivan naisen ja miehen logiikka samalla tavalla.

Pariterapiaan tai ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

33 vuotta sitten loksahdimme toisiimme seksuaalisesti kuin magneetit. Se ksiä oli pari kertaa päivässä.  Mies halusi kokeilla aina vain uutta ja uutta. Leluja kummankin sisällä, kaikenlaisia leluja, p.videoita, sitomista.  Toinen mies, useita eri miehiä kolmantena pyöränä. Vanhenimme ja minun haluni rauhoituivat, ainakin haluamaan aina vain uutta. Enkä totuuden nimessä enää olisi mihinkään vielä hurjempaan olisi suostunutkaan. Vaihdevuosieni myötä haluni katosivat lähes kokonaan. Mieheni halut eivät. Hänen oli kertakaikkiaan mahdotonta käsittää, että entinen ei jatkuisi, ei, hän haluaisi edelleen uusia kokemuksia. Minun pitäisi olla mukana halusin tai en. Tulee tunne, että mikään ei riitä. Mieheni on kaikenlisäksi minua melko paljon vanhempi. Toivon, että  hänen vanhuutensa pelastaa vielä tämän suhteen.

Jos et pysty vastaamaan miehen perustarpeisiin, ei sinulla ole mitään asiaa suhteeseen hänen kanssaan.

Vastaamaan miehen perustarpeisiin? Oksensin vähän suuhuni.

Naiset hei. Oisko aika jättää ne ukkelit, olette vain perustarpeita varten.

Annetaan miesten hoidella perustarpeet ihan itsekseen tai keskenään.

Kuolisin mieluummin kuin asuisin miehen kanssa.

Ei *vain* perustarpeita varten, mutta jos ei edes niissä kohdata niin ennuste ei ole kovin hyvä.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Se on yllättänyt, kuinka minusta on tullut ylipäätään vaimolleni vain arjen mahdollistaja. 

Meillä on yhteiset rahat ja omat rahat - joiden käytöstä kuitenkin vaimoni päättää. Itselleni jää kuukaudessa vain alle tonni käyttöön, jolla silläkin pitäisi ostaa puolet ruuista ja bensoista.

Meillä on yhteiset menot ja vaimon menot - joiden mahdollistajana minulta ei kysytä mitään. Minä olen se, joka hoitaa lapset kun tiistaisin on joogaa, keskiviikkoisin tyttöjen ilta, maanantaisin ja torstaisin salitreeni, perjantaisin ratsastustunti. Viikonloppuna käydään siellä ja siellä - menemisistä ja tulemisista päättää vaimoni.

Meillä on miesten työt ja yhteiset kotityöt. Miesten töitä vaimoni ei tee: ei osallistu talon tai puutarhan hoitoon, ei remontoi, ei maalaa, ei tee polttopuita, ei lämmitä tulisijoja, ei huolla autoja, ei osallistu kesämökin tai veneen hoito- ja huoltotehtäviin. Sen sijaan siivouksesta, ruuanlaitosta, tiskauksesta, pyykkihommista, lasten hoidosta, kaupassa käynnistä, lasten kuljetuksesta jne. jne. täytyy tehdä tasan tarkkaan puolet. Unohtamatta tarhavaatteiden nimikointia.

Yksi asia on varmaa: läheisyyttä en anna enkä seksiä silloin kun vaimo haluaa. Sekös sitten kimpaannuttaa.

Miksi et eroa, jos olet näin tyytymätön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

33 vuotta sitten loksahdimme toisiimme seksuaalisesti kuin magneetit. Se ksiä oli pari kertaa päivässä.  Mies halusi kokeilla aina vain uutta ja uutta. Leluja kummankin sisällä, kaikenlaisia leluja, p.videoita, sitomista.  Toinen mies, useita eri miehiä kolmantena pyöränä. Vanhenimme ja minun haluni rauhoituivat, ainakin haluamaan aina vain uutta. Enkä totuuden nimessä enää olisi mihinkään vielä hurjempaan olisi suostunutkaan. Vaihdevuosieni myötä haluni katosivat lähes kokonaan. Mieheni halut eivät. Hänen oli kertakaikkiaan mahdotonta käsittää, että entinen ei jatkuisi, ei, hän haluaisi edelleen uusia kokemuksia. Minun pitäisi olla mukana halusin tai en. Tulee tunne, että mikään ei riitä. Mieheni on kaikenlisäksi minua melko paljon vanhempi. Toivon, että  hänen vanhuutensa pelastaa vielä tämän suhteen.

Jos et pysty vastaamaan miehen perustarpeisiin, ei sinulla ole mitään asiaa suhteeseen hänen kanssaan.

Vastaamaan miehen perustarpeisiin? Oksensin vähän suuhuni.

Naiset hei. Oisko aika jättää ne ukkelit, olette vain perustarpeita varten.

Annetaan miesten hoidella perustarpeet ihan itsekseen tai keskenään.

Kuolisin mieluummin kuin asuisin miehen kanssa.

Ei *vain* perustarpeita varten, mutta jos ei edes niissä kohdata niin ennuste ei ole kovin hyvä.

-eri

Eli millään muulla ei ole väliä? Ei lojaaliudella, rakkaudella, pitkällä yhteisellä historialla, yhteisillä lapsilla? Jos nainen saa kohdunkaulan syövän, eikä kykene seksiin, hänet voi hylätä? Koska miehen perustarpeet?

Miehet on inhottavia, tunteettomia sikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

33 vuotta sitten loksahdimme toisiimme seksuaalisesti kuin magneetit. Se ksiä oli pari kertaa päivässä.  Mies halusi kokeilla aina vain uutta ja uutta. Leluja kummankin sisällä, kaikenlaisia leluja, p.videoita, sitomista.  Toinen mies, useita eri miehiä kolmantena pyöränä. Vanhenimme ja minun haluni rauhoituivat, ainakin haluamaan aina vain uutta. Enkä totuuden nimessä enää olisi mihinkään vielä hurjempaan olisi suostunutkaan. Vaihdevuosieni myötä haluni katosivat lähes kokonaan. Mieheni halut eivät. Hänen oli kertakaikkiaan mahdotonta käsittää, että entinen ei jatkuisi, ei, hän haluaisi edelleen uusia kokemuksia. Minun pitäisi olla mukana halusin tai en. Tulee tunne, että mikään ei riitä. Mieheni on kaikenlisäksi minua melko paljon vanhempi. Toivon, että  hänen vanhuutensa pelastaa vielä tämän suhteen.

Jos et pysty vastaamaan miehen perustarpeisiin, ei sinulla ole mitään asiaa suhteeseen hänen kanssaan.

Vastaamaan miehen perustarpeisiin? Oksensin vähän suuhuni.

Naiset hei. Oisko aika jättää ne ukkelit, olette vain perustarpeita varten.

Annetaan miesten hoidella perustarpeet ihan itsekseen tai keskenään.

Kuolisin mieluummin kuin asuisin miehen kanssa.

Ei *vain* perustarpeita varten, mutta jos ei edes niissä kohdata niin ennuste ei ole kovin hyvä.

-eri

Eli millään muulla ei ole väliä? Ei lojaaliudella, rakkaudella, pitkällä yhteisellä historialla, yhteisillä lapsilla? Jos nainen saa kohdunkaulan syövän, eikä kykene seksiin, hänet voi hylätä? Koska miehen perustarpeet?

Miehet on inhottavia, tunteettomia sikoja.

Voit olla ilman jos ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se yllätti, miten tärkeää on että kumppaneiden huumorintajut sopivat yhteen. Ennen tuota suhdetta en ollut osannut koskaan edes ajatella, että ihmisten käsitys siitä, mikä on hauskaa ja mikä ei, voisi poiketa niin paljon toisistaan ettei yhteiselosta tule mitään. Kolme vuotta yritin päästä samalle aaltopituudelle ihmisen kanssa, joka koki olevansa erittäin humoorintajuinen ja hauska tyyppi ja jonka kaikki huumori perustui ympärillä olevien ihmisten pilkkaamiseen. Koin hänen läpänheittonsa hauskana aluksi, mutta muutettuamme yhteen minusta tuli jatkuvan roastaamisen kohde eikä mikään ollut hänelle pyhää. Mitä arkaluontoisempi ja henkilökohtaisempi asia oli kyseessä, sitä suuremmalla innolla hän irvaili asiasta. Jos loukkaannuin tai pyysin häntä lopettamaan, sain kuulla olevani huumorintajuton tosikko. Hänen mielestä olin tylsä, kun nauroin ennemmin harmittomille jutuille. Suhde hajosi omaan mahdottomuuteensa ennen kuin neljä vuotta yhteiseloa ehti tulla täyteen.

Tositen pilkaaminen ei ole mitään huumoria. Ihan vinksahtanutta.

Niin no, monien standup-koomikoiden vitsit perustuvat nimenomaan toisten pilkkaamiseen, ja keikat vetävät yleisöä kuin häkä. Esim. Jimmy Carr on luonut oikein kansainvälisen uran mollaamalla muita. Valitettavasti sellainen tosiaan on hauskaa monien mielestä.

Hänkään ei kuitenkaan pilkkaa paikalla olevia ihmisiä ihan ilkeyttään, ellei sitten tilanne vaadi juuri sitä. Esimerkiksi huutelijoiden kimppuun hän käy ihan ansaitusti. Koomikot irvailevat yleensä julkisuuden henkilöille ja se on joka tapauksessa eri asia kuin se, että omassa porukassa joku tuttu ihminen aukoo sinulle päätään.

Vierailija kirjoitti:

No suurin yllätys on ollut vaimon raskaus.

Ehkäisyn piti olla kunnossa... :-/

Unohtiko syödä pillerit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No suurin yllätys on ollut vaimon raskaus.

Ehkäisyn piti olla kunnossa... :-/

Unohtiko syödä pillerit?

Taisi ”unohtaa”...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

33 vuotta sitten loksahdimme toisiimme seksuaalisesti kuin magneetit. Se ksiä oli pari kertaa päivässä.  Mies halusi kokeilla aina vain uutta ja uutta. Leluja kummankin sisällä, kaikenlaisia leluja, p.videoita, sitomista.  Toinen mies, useita eri miehiä kolmantena pyöränä. Vanhenimme ja minun haluni rauhoituivat, ainakin haluamaan aina vain uutta. Enkä totuuden nimessä enää olisi mihinkään vielä hurjempaan olisi suostunutkaan. Vaihdevuosieni myötä haluni katosivat lähes kokonaan. Mieheni halut eivät. Hänen oli kertakaikkiaan mahdotonta käsittää, että entinen ei jatkuisi, ei, hän haluaisi edelleen uusia kokemuksia. Minun pitäisi olla mukana halusin tai en. Tulee tunne, että mikään ei riitä. Mieheni on kaikenlisäksi minua melko paljon vanhempi. Toivon, että  hänen vanhuutensa pelastaa vielä tämän suhteen.

Jos et pysty vastaamaan miehen perustarpeisiin, ei sinulla ole mitään asiaa suhteeseen hänen kanssaan.

Vastaamaan miehen perustarpeisiin? Oksensin vähän suuhuni.

Naiset hei. Oisko aika jättää ne ukkelit, olette vain perustarpeita varten.

Annetaan miesten hoidella perustarpeet ihan itsekseen tai keskenään.

Kuolisin mieluummin kuin asuisin miehen kanssa.

Ei *vain* perustarpeita varten, mutta jos ei edes niissä kohdata niin ennuste ei ole kovin hyvä.

-eri

Eli millään muulla ei ole väliä? Ei lojaaliudella, rakkaudella, pitkällä yhteisellä historialla, yhteisillä lapsilla? Jos nainen saa kohdunkaulan syövän, eikä kykene seksiin, hänet voi hylätä? Koska miehen perustarpeet?

Miehet on inhottavia, tunteettomia sikoja.

Voit olla ilman jos ei kelpaa.

Tottakai olen!🤦

Mun mies hoitaa mukisematta oman osuutensa siivoamisesta ja pyykeistä ja tiskeistä, mutta ruoanlaittotaidon se "unohti" ensimmäisten avioliittovuosien jälkeen. Tiedän, että se osaa tehdä ruokaa ja vieläpä hyvää ruokaa, mutta ei vaan suostu tekemään enää. Ei suoraan kieltäydy, mutta jos pyydän, niin kaikki menee niin tosi vaikeaksi. Ensin se istuu 3 tuntia keittokirjoja selaillen, sitten käy kaupassa ja jotenkin onnistuu viipymään siellä ainakin tunnin, ja vasta se pääsee kokkailun pariin. Siinä vaiheessa muu perhe on jo kuollut nälkään. Yleensä en edes viitsi tätä show'ta katsella, on helpompi vain itse tehdä. Samoin jos pyydän sitä tuomaan kaupasta "jotain syötävää", niin se menee ihan lukkoon ja pyörii siellä kuin puolukka p*llussa iät ja ajat sen sijaan, että ostaisi vaikka maksalaatikon. Olen muutaman kerran testannut, mitä se tekee, jos en tee mitään ruokaa enkä ota asiaa puheeksi. Lopputulos: se käy keittiössä tekemässä voileipiä läpi illan parin tunnin välein ja menee sitten ihan tyytyväisenä nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Se on yllättänyt, kuinka minusta on tullut ylipäätään vaimolleni vain arjen mahdollistaja. 

Meillä on yhteiset rahat ja omat rahat - joiden käytöstä kuitenkin vaimoni päättää. Itselleni jää kuukaudessa vain alle tonni käyttöön, jolla silläkin pitäisi ostaa puolet ruuista ja bensoista.

Meillä on yhteiset menot ja vaimon menot - joiden mahdollistajana minulta ei kysytä mitään. Minä olen se, joka hoitaa lapset kun tiistaisin on joogaa, keskiviikkoisin tyttöjen ilta, maanantaisin ja torstaisin salitreeni, perjantaisin ratsastustunti. Viikonloppuna käydään siellä ja siellä - menemisistä ja tulemisista päättää vaimoni.

Meillä on miesten työt ja yhteiset kotityöt. Miesten töitä vaimoni ei tee: ei osallistu talon tai puutarhan hoitoon, ei remontoi, ei maalaa, ei tee polttopuita, ei lämmitä tulisijoja, ei huolla autoja, ei osallistu kesämökin tai veneen hoito- ja huoltotehtäviin. Sen sijaan siivouksesta, ruuanlaitosta, tiskauksesta, pyykkihommista, lasten hoidosta, kaupassa käynnistä, lasten kuljetuksesta jne. jne. täytyy tehdä tasan tarkkaan puolet. Unohtamatta tarhavaatteiden nimikointia.

Yksi asia on varmaa: läheisyyttä en anna enkä seksiä silloin kun vaimo haluaa. Sekös sitten kimpaannuttaa.

No oletpas naisen itsellesi löytänyt. Ota ero. Lapset viikko ja viikko meiningillä niin saat sinäkin vähän omaa aikaa. Eukkosi kyllä nopeasti etsii uuden mahdollistajan, mutta se on sen ukon murhe.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies hoitaa mukisematta oman osuutensa siivoamisesta ja pyykeistä ja tiskeistä, mutta ruoanlaittotaidon se "unohti" ensimmäisten avioliittovuosien jälkeen. Tiedän, että se osaa tehdä ruokaa ja vieläpä hyvää ruokaa, mutta ei vaan suostu tekemään enää. Ei suoraan kieltäydy, mutta jos pyydän, niin kaikki menee niin tosi vaikeaksi. Ensin se istuu 3 tuntia keittokirjoja selaillen, sitten käy kaupassa ja jotenkin onnistuu viipymään siellä ainakin tunnin, ja vasta se pääsee kokkailun pariin. Siinä vaiheessa muu perhe on jo kuollut nälkään. Yleensä en edes viitsi tätä show'ta katsella, on helpompi vain itse tehdä. Samoin jos pyydän sitä tuomaan kaupasta "jotain syötävää", niin se menee ihan lukkoon ja pyörii siellä kuin puolukka p*llussa iät ja ajat sen sijaan, että ostaisi vaikka maksalaatikon. Olen muutaman kerran testannut, mitä se tekee, jos en tee mitään ruokaa enkä ota asiaa puheeksi. Lopputulos: se käy keittiössä tekemässä voileipiä läpi illan parin tunnin välein ja menee sitten ihan tyytyväisenä nukkumaan.

Mun mies ei edes tiskaa, siivoa tai pyykkää. Siitä tuli kaiken sellaisen suhteen dementikko, kun olin tukevasti ansassa eli odotin toista lastamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta, minulle on tärkeää moni asia, enkä näe siinä mitään väärää. Minusta on parempaa vanhuus luotettavassa parisuhteessa kun muutama kiimainen perjantai-ilta jossain discossa eronneena suurella tunteella.

Juu, ihmisillä saa olla erilaiset ihmissuhdearvot, ja on ihan normaalia, että on. Minulle "kiimaiset illat" eli hauskanpito, romanttinen jännite ja seksi ovat huomattavasti tärkeämpiä asioita kuin turvallisuus. Oloni on täysin turvallinen ja luottavainen ihan sinkkunakin. Parisuhteesta haen hyvää seksiä, intohimoa ja toisesta nauttimista, jos näihin tarpeisiin ei vastata, olen mieluummin yksin.

t. eri

Ja se on ihan ok, mutta miksi ihmeessä näitä haluavat ihmiset menevät naimisiin ja parisuhteisiin ja hankkivat lapsia? Jos kerran se on tärkeintä, miksei pysytä sinkkuina? Vai eikä siinä ole samaa jännitystä?

Eikö se ole aika itsekästä perustaa perhe ja sitten viedä se niiltä kaikilta muilta siihen kuuluvilta pois, koska itsestä tärkeintä on romanttinen jännite ja hauskanpito ja tasaisin välein kaikki on rikottava sitä saadakseen? Kai jokainen ymmärtää ettei sitä perjantaikiimaa voi saada joka perjantai 40 vuotta kestävissä parisuhteissa? Mutta sen sijaan saa paljon muuta, jota kannattaa arvostaa ja vaalia, vai eikö sellaista enää ole perheissä ja parisuhteissa? Mikään ei ole minkään arvoista paitsi se oma tunne?

Taidat olla nainen, jos luulet että kaikki voivat saada tarpeeksi seksiä, läheisyyttä ja romantiikkaa sinkkuina? 😊

Kysymyksesi onkin melko älytön. Halusin parisuhteen JUURI SIKSI, että nämä asiat ovat minulle tärkeitä. Jos ne eivät olisi, olisin pysynyt sinkkuna.

No miksi ihmeessä jonkun tunteen takia olet valmis heittämään sen kaiken pois? Kyse oli siis siitä, onko tärkeintä tunne vai muut asiat? Minä väitän, että tunnetta ei kannata pitää tärkeimpänä ja sinä(?) väität, että ihminen on tyhjä ja turha, jollei aseta omaa tunnetta tärkeimmäksi.

Koska moni tekee sen, heittää paljon todella hyvää ja arvokasta pois ja muille tärkeää, kuten lapsille oma ehjä perhe esimerkiksi on, älyttömän helposti. Ja siis ihan vain jonkun tunteen takia.

En usko todellakaan sen läheisyyden helppoon saamiseen. Päinvastoin ja siksi se tuntuu vielä ihmeellisemmältä, että erotaan, koska joku tyyppi saa tuntumaan joltain pienen ajan, kun todennäköisyys sen tunteen pysyväksi muuttuminen on vielä todella pieni.

Siis minkä tunteen vuoksi ajattelet, että heittäisin pois runsaan seksin, romantiikan ja läheisyyden?

Oman edun tavoittelu

Yhdessä olemisen ja eroamisen vaikeus. Niin kuin laulussa With or Without You (I can't live). Olen järkevä, looginen ihminen, joka osaa pitää itsestään huolta. Olemme olleet 20 vuotta yhdessä. Olemme edelleen kuin yö ja päivä. Silti näen miehestäni usein jopa eroottisia unia. En kaipaa uutta suhdetta, päinvastoin, mutta saisin niin paljon enemmän toteutettua itseäni, jos eroaisimme, mutta aina kun yritän, se on kuin kulkisin synkässä, pimeässä metsässä ja tahdon vain tuntea taas hänen läheisyytensä ja jakaa tutut elämäntapamme. Tämä repivä vapauden kaipuun ja toisen kaipuu on siis yllättänyt.

Se etta rakkaus loppui. Dragged my ars* toiselle puolelle maailmaan kun en voinu elaa ilman sita miesta. Tyot, arki, aika teki tehtavansa ja 15 vuotta hujahti. Ei meilla ollukaan enaa mitaan yhteista. 

Käyttäjä36329 kirjoitti:

Oman edun tavoittelu

Mikä saa sinut ajattelemaan, että tämä on ongelma? Minusta parisuhde voi olla hyvä vain, kun molemmat hakevat (ja saavat) siitä hyvää itselleen, omat tarpeensa tyydytetyiksi.

Uskonto. Se että mies ei aluksi näyttänyt millään tavalla olevansa uskovainen vaikka on helluntalaisesta perheestä. Vuosien jälkeen alkoi jeesustelut, kokouksissa käymiset ja seksikin oli yllättäen syntiä kun ei olla naimisissa. Vielä siedän tätä jos se tekee miehen niin onnelliseksi, mutta onhan tämä koomista että kaikkiin ongelmiin ratkaisuna tarjotaan rukoilua ja rakkautta jumalaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla samanlainen kokemus, ei ollut naisella halukkuutta edes yrittää korjata asioita vaan pakeni vain suhteesta. Naisella on tunnemaailma sellainen, että jos se "oikea" tunne pääsee hetkeksikään katoamaan, niin sitä ei saa takaisin, vaan ero on väistämätön.

Näissä on yleensä kyse siitä, että nainen on löytänyt uuden rakkauden. Aihe on edelleen tabu, joten nainen ei halua myöntää totuutta asiasta, vaan runoilee kauniita sanoja ”erilleen kasvamisesta”.

Sitten lähipiiri ihmettelee, miksi nainen erosi.

No eihän se nainen voi sitä totuutta ex-miehen sukulaisille kertoa, eli sitä, että exällä ei seisonut ja nyt on kovempi vehje kierroksessa!

Ehkä vain lähimmät ystävättäret tietävät totuuden...

Mutta kun ei vaan enää kiihota. Vaatii suurta itsensä keräämistä ja omia päänsisäisiä fantasioita, että saa edes seisomaan. Mieltään on vaikea pakottaa. Työpaikan Tiina taasen kun olisi alastomana edessä, niin pompsahtaisi pystyyn viidessä sekunnissa kuin rautakanki.

Jos me tehdään nyt niin, että alat olemaan sen Tiinan kanssa ja palaat sitten vastaamaan tähän ketjun kysymyksen: Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?