Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Mies on aina kotona.

Ei käy missään, ei ole kavereita (vain työkavereita), ei harrasta muuta kuin lukemista.

Eikä meillä ole esim. kesämökkiä.

Ongelma on se, etten koskaan saa olla yksin kotona vaan minun täytyy lähteä jonnekin,

jos haluan olla itsekseni.

Vierailija kirjoitti:

En olisi uskonut miten vähän itselle saan järjestettyä aikaa lapsiperheessä. Niin vannoin etukäteen että omia menojani en jätä. Nyt tajuan lihoneeni 15 kiloa, koska en "ehdi" salille, uimaan tai lenkille. Yhtään kirjaa en ole lukenut kahteen vuoteen. Kaverin kanssa kahvilla olen käynyt ehkä vuosi sitten. Teatterissa tai keikalla olen käynyt 3 vuotta sitten viimeksi. Miten tässä näin pääsi käymään, että minusta tuli se mamma jolla ei ole mitään muuta elämää kuin lapset, kotityöt ja työ?

Sä olet nyt tiedostanut tämän ja sitten vaan tekemään asialle jotain. Itsestähän tuo kaikki on kiinni, ketään muuta et voi syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että mies istuu paskalla ja räplää puhelinta aina 30min - 1,5h kerralla. Viettää jopa 5 tuntia vessassa päivän aikana. Eikä ole vatsan kanssa mitään ongelmia, vaan jää selaamaan puhelinta tai lukee kirjaa. Saisi tehdä näitä rauhassa muissakin huoneissa, mut meillä on vaan yksi vessa. Kiva odottaa aamulla tunti että pääsee vessaan, jos toinen on ehtinyt ensin.

Koettakaa saada aikaan sopimus siitä, että ennen lukittautumista hän kysyy sinulta tarvitsetko käydä. Omassa suhteessani tämä onnistui. Niissä tilanteissa hoidin wc-asioinnin hyvin nopeasti. Meikkaamisen, hiusten laiton ym. voi hoitaa sen jälkeen muualla kuin wc:ssä.

Ei ole todellista. Siis sitä lukemista ja puhelimen räpläämistäkö ei voi tehdä muussa huoneessa kuin vessassa? Että nainen taas kiltisti alistuu ja meikkaa ja laittaa hiukset jossain eteisessä, että mies saa lukea pöntöllä 5 h päivässä?

En mä nyt näe, että tuo olisi alistumista, jos valmistautuu muualla kuin veskissä. Itselle ei tulisi mieleenkään mennä veskiin meikkaamaan ja laittamaan hiuksia.

Tosin onhan tuo outoa istua tyhjän päällä tuntikausia. Pukamathan siinä tulee.

Suuria yllätyksiä on ollut se kuinka paljon osa miehistä valehtelee ilman että tuntevat mitään huonoa omaatuntoa toisen huijaamisesta, jopa vuosikymmenen näyttelee koko elämänsä.

Että osalle miehistä rakkauden tunnustaminen, yhteisen lapsen ja kodin lupaaminen on vain tapa saada mitä itse juuri silloin haluaa välittämättä mitä vahinkoa toiselle aiheuttaa. Että sanoihin ei voi yhtään luottaa, vain tekoja kannattaa tarkkailla. Itse olin tottunut rehellisyyteen ja lupauksien pitämiseen, hyväksikäyttö tuli täytenä yllätyksenä. Miten toiselle voi olla niin julma?

Helppous on yllättänyt eniten. Aina sanotaan että parisuhde on tahtomista ja pitää tehdä töitä sen eteen.

No ei tarvitse.

t: 24v yhdessä

Nuorena en arvannut kuinka paljon tarvitsen omaa tilaa ja rauhaa. On mukavaa viettää välillä aikaa ihan itsekseen. Onneksi sellaista aikaakin minulla on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että kummankin osapuolen omat ongelmat tulevat väistämättä osaksi parisuhdetta. Luulin, että parisuhde olisi erillinen romanttinen kuplansa, jossa kaikki on hyvin. Todellisuudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jos kumppanillani on vaikka ärsyttävä työkaveri, tämä voi välillisesti olla minunkin ongelmani.

Haen tällä siis sitä, että parisuhde on yllättävän herkkä kaikenmaailman tilanteille. Ongelmia tulee ja parisuhde muuttuu johonkin suuntaan niiden myötä.

Nimenomaan se, että osaa pitää henkilökohtaiset ja esimerkiksi työhön liittyvät ongelmat omassa karsinassaan eikä tee niistä parisuhdeongelmia, on eräs hyvän parisuhteen avaimista. Ainakin minulle parisuhteen tulee olla voimavara,  keidas keskellä elämän erämaata. Vaikka olisi kuinka huono päivä, voi luottaa siihen, että ainakin kumppanin kanssa voi jakaa hellän hetken ja tuntea olonsa paremmaksi.

Ei ole mitenkään väistämätöntä, että omista ongelmista seuraa parisuhdeongelmia.

Tämäpä se onkin, kun kaikki osaisivat tämän. Mutta se on yksi vaikeimmista asioista elämässä osata erotella nuo. Että jos ahdistaa tai tulee huonoja fiiliksiä, se ei ehkä johdukaan kumppanista tai parsisuhteesta ja oikea tapa ratkaista asia ei olekaan välttämättä erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuore suhde ja jo nyt seksiongelmia.

Mies on itse diagnosoinut, että ongelma johtuu hänen aiemmasta pornon katsomisestaan siten, että porno on turruttanut hänet ja nyt orastavassa suhteessa haluttomuus- ja erektio-ongelmia.

Jos seksi on sinulle missään arvossa niin kannattaa lopettaa suhde.

Miehenä voin kertoa, että seksi ei useinkaan toimi suhteen alussa, etenkin jos jännityksestä johtuvasta erektiohäiriöstä tulee itseään ruokkiva kierre (mikä pahenee naisen suhtautumisen vuoksi). Mies vain sanoo, ettei tee mieli, koska häpeää ongelmaansa ja erityisesti sitä, että nainen kokee sen ongelmaksi. Se ie itsetunnon ja johtaa pahimmillaan seksin välttelyyn.

Kun kierteestä pääsee eroon, niin kyllä ne "halut" siitä paranee kummasti. Kun häiriö ei yleensä ole mikään halusta tai sen puutteesta johtuva asia.

Kuinka moni haluaa projektiparisuhteen, jossa toista pitää auttaa sen ja tämän ongelman yli, ennen kuin normaali seurustelu onnistuu?

No ohhoh, melko kylmää kyytiä.

Tuotahan voi verrata ihan suoraan siihen, että nainen ei pysty seksiin ennen kuin saavuttaa tietyn luottamustason miehen kanssa. Pitäisikö sitten kysyä, että kuinka moni haluaa projektiparisuhteen, jossa pitää odotella että nainen on valmis seksiin?

Se yllätti että ex-vaimo ei kiinnotunut yhtään omakotitaloon liittyvistä töistä. Lopulta sekä vanhan talon remontointi että pihan-/puutarhan hoito jäivät täysin minun vastuulleni. Hieno puutarha, mutta 5 vuoden aikana hän ei istuttanut ensimmäistäkään kasvia tms. Idyllistä remontoitua taloa mielellään kuitenkin esitteli kavereilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi uskonut miten vähän itselle saan järjestettyä aikaa lapsiperheessä. Niin vannoin etukäteen että omia menojani en jätä. Nyt tajuan lihoneeni 15 kiloa, koska en "ehdi" salille, uimaan tai lenkille. Yhtään kirjaa en ole lukenut kahteen vuoteen. Kaverin kanssa kahvilla olen käynyt ehkä vuosi sitten. Teatterissa tai keikalla olen käynyt 3 vuotta sitten viimeksi. Miten tässä näin pääsi käymään, että minusta tuli se mamma jolla ei ole mitään muuta elämää kuin lapset, kotityöt ja työ?

Sä olet nyt tiedostanut tämän ja sitten vaan tekemään asialle jotain. Itsestähän tuo kaikki on kiinni, ketään muuta et voi syyttää.

Tyypillinen kommentti kaikkeen mahdolliseen. Niin makaa kuin petaa jne.

Ensimmäisen mieheni kanssa yllätyin siitä, miten keskenkasvuinen ja itsekäs voi yli kolmikymppinen perheenisä olla. Ehdotti vapaata suhdetta kun hoidin vauvaa kotona ja ihastui koko ajan ties kehen. Joka viikonloppu piti päästä baariin.

Toisen mieheni kanssa ihmettelen, miten omistautunut isä voi olla lapsilleen. Harmi että nämä lapset ei ole yhteisiä :D Minä ja lapseni ollaan ihan toisen luokan kansalaisia tähän nähden.

Eli tavallaan opin siis virheistäni, mutta silti meni pieleen :D

Vierailija kirjoitti:

Se yllätti että ex-vaimo ei kiinnotunut yhtään omakotitaloon liittyvistä töistä. Lopulta sekä vanhan talon remontointi että pihan-/puutarhan hoito jäivät täysin minun vastuulleni. Hieno puutarha, mutta 5 vuoden aikana hän ei istuttanut ensimmäistäkään kasvia tms. Idyllistä remontoitua taloa mielellään kuitenkin esitteli kavereilleen.

Oliko tuo syy eroon? Mä olen just sellanen vaimo, jota ei kiinnosta puutarha yhtää, en esittele sitä kyllä kavereillekaan. Oma piha on kyllä kiva, mut ei sen laittelu mua silleen kiinnosta. Mies varmaan enää ei sitä toivokkaan, tässä on asuttu 16 vuotta. Mut toisaalta, en koskaan ole väittänytkään olevani puutarhaihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.

Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.

Miehenä sitä taas pettyy siihen, ettei mies itsessään ja ihmisenä ole arvokas naiselle, vaan se että mies suorittaa tiettyjä asioita naisen tahtomalla tavalla. Masentaahan sellainen ja vain töihin voi paeta.

Vähän tyhmä kommentti. Eihän nainenkaan ole itsessään ja ihmisenä arvokas miehelle, vaan se että nainen suorittaa tiettyjä asioita (esim seksi, hellyys, kodinhoito) miehen tahtomalla tavalla. Jos nainen ei suoriudu kuten mies tahtoo, niin alkaa nimittely pihatuksesta, nalkuttamisesta, kylmyydestä jne. 

Kylläpäs vaan onkin. Tietysti en voi varmuudella puhua kuin omasta puolestani, mutta kyllä kun minä rakastun, niin rakastun nimenomaan siihen naiseen, hänen persoonaansa, tapaansa olla ja puhua ja ties mitä. Kaikkiin niihin lukemattomiin henkisiin ja fyysisiin asioihin jotka liittyvät nimenomaan siihen naiseen, ilman mitään suorituksia. Suorittaminen on sitten oma tasonsa jossa niitä konflikteja voi tulla syystä tai toisesta, mutta suoritukset eivät ole se syy miksi naisen kanssa yhteen mennään.

Miettikää nyt, mies on monesti niin hullaantunut naiseen että voi tehdä ihan hulluja ja typeriäkin asioita sen takia esimerkiksi erossa. Nainen taas liitelee seuraavaan suhteeseen kuin kevätperhonen, eikä taakseen katsele. Miespalikka on korvattavissa tuosta vain.

Vierailija kirjoitti:

Miehen aivan alkeelliset rahankäyttötaidot. Pakko olla erilliset tilit, koska laskujen maksun jälkeen koko palkka katoaa. Ja hänen palkkansa on sen verran iso, että hyvin saisi esim. säästettyä pahan päivän varalle, jos vain vähän näkisi vaivaa. Ei sentään osta mitään turhaa, mutta ei esim. kaupassa yhtään seuraa, mitä tulee ostettua ja saisiko jotain halvemmalla. Ja ostelee AINA sellaisia "osta 10 maksa vain 7" tyylisiä tarjouksia vaikka itse tuote ei kauheasti kiinnostaisikaan eikä sille olisi tarvetta. Ostaa, koska siinä jotenkin "säästää", mutta mitä hittoa me tehdään 10 suklaalevyllä, kun kaikilla on laktoosiongelma eikä voida syödä. Tätä rataa.

Kuvailit juuri vaimoni. Paitsi että tilanne on täällä paranemaan päin. Vaimo säästää nykyään. Ostaa silti tarpeetonta tavaraa mainosten uhreina. Oletettavasti tavaran ostamisesta tulee myös jotenkin hyvä mieli. Mutta niin nykyään myös siitä säätössä olevasta rahasta. Toivottavasti ei keikahda toiseenkaan äärilaitaan, eli järjettömään piheyteen :-)

Vierailija kirjoitti:

SE että mies ajattelee ettei parisuhteen eteen tarvitse tehdä juuri mitään. Jos en valita, on se merkki siitä että kaikki n hyvin. No, en ole nalkuttaja mutta mikään ei ole hyvin, miehelle taitaa tulla yllätyksenä että tämä itsestäänselvyys haluaa eron.

Oletat että miehen pitäisi pystyä lukemaan ajatuksesi?

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen mieheni kanssa yllätyin siitä, miten keskenkasvuinen ja itsekäs voi yli kolmikymppinen perheenisä olla. Ehdotti vapaata suhdetta kun hoidin vauvaa kotona ja ihastui koko ajan ties kehen. Joka viikonloppu piti päästä baariin.

Toisen mieheni kanssa ihmettelen, miten omistautunut isä voi olla lapsilleen. Harmi että nämä lapset ei ole yhteisiä :D Minä ja lapseni ollaan ihan toisen luokan kansalaisia tähän nähden.

Eli tavallaan opin siis virheistäni, mutta silti meni pieleen :D

En siis ole ainut jolle on käynyt näin, eka mies tosin eli kaksoiselämää eikä myöntänyt sitä edes kiinni jäädessään. Juuri mietin mitä tehdä kun toinen ei tunnu ymmärtävän että omia lapsia pitäisi kohdella kuin ydinperheessä, ei hyvitellä tai kietoutua. Ja että koko elämä ei voi pyöriä omien lasten ympärillä jos haluaa uuden kumppanin elämäänsä vaan tila tälle ja tämän lapsille pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.

Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.

Miehenä sitä taas pettyy siihen, ettei mies itsessään ja ihmisenä ole arvokas naiselle, vaan se että mies suorittaa tiettyjä asioita naisen tahtomalla tavalla. Masentaahan sellainen ja vain töihin voi paeta.

Naisena vastaan, että se että sinut halutaan mukaan jakamaan yhteisiä (perhe)kokemuksia, on nimenomaan sitä välittämistä ja arvostamista. Olen käynyt tämän keskustelun miljoona kertaa nyt jo ex-mieheni kanssa. Hän koki olevansa minulle vain resurssi ja pakotettu johonkin muottiin. Minä taas halusin viettää hänen kanssaan aikaa. Kun lapsia on, niin usein se oli sitä perheaikaa. En vieläkään tajua, miten saman suhteen osapuolet voivat tulkita saman tilanteen niin eritavoin.

Niin, eli jos olen sopiva palikka joka sopii naisen suunnitelmiin, niin minut otetaan mukaan ja pitäisi olla vielä otettu siitä, että pääsee toteuttamaan naisen suunnitelmaa juuri hänen haluamallaan tavalla. Mutta mikä minä olen naiselle yksilönä, tyyppinä, miehenä, Perttinä? Miksi juuri minä? Vai voisiko se olla yhtä hyvin joku muu, kunhan suostuu samaan järjestelyyn ja toimittaa samat resurssit?

Tuntuuko tutulta keskustelulta? :D

Jos nainen haluaa järjestää lapsille jotain kivaa ja nimenomaan yhdessä koko perheen kanssa, mies märisee eikä lähde mukaan, kun se ei kiinnosta. Kai tyhmempikin mies tajuaa, että tuolla tavalla käyttäytymällä hän hilaa itseään pois perheestä. Kun nainen huomaa, että perhe on hän ja lapset, mies on irrallinen osa, niin se irrallinen osa on hyvin helppo jättää syrjään kokonaan. Siinä mies ihmettelee, miksi nainen halusi erota, kun kaikki on hyvin ja miksi nainen sai lasten huoltajuudesn.

Nuo tuosta olen samaa mieltä, mutta nyt ei puhutakaan enää samasta aiheesta.

En nyt sanoisi ongelmaksi, mutta minut yllätti se, kuinka ei ole riitoja ollenkaan, kaikesta pystytään keskustelemaan ja sopimaan. Nuoruuden kokemuksilla olisin veikannut että vituiksi menee, muttei mennytkään!

Vierailija kirjoitti:

Aamen. Ja kuinka älykäs ja sivistynytkään mies ei pysty näkemään tilannetta ja sitä, kuinka paljon helpompaa elämä olisi kun vaan käsittelisi asiat, vaikka ammattilaisen avustuksella. Mutta ei, hakataan vaan päätä seinään kerta toisensa jälkeen!

Noin voi sanoa vain ihminen, joka ei ymmärrä kuinka miehestä on kaikesta huolimatta paljon helpompaa pitää traumansa sisällään kuin joutua niiden eteen. Pelko siitä, että menee aivan hajalle eikä sen jälkeen kykene elämään edes nykyiseen tapaan on liian suuri riski otettavaksi.

Kovin erilaiset kommunikointitavat. Mies töksäyttelee, valittaa ja on armottoman rehellinen. Myös miehen ihastumisherkkyys yllätti. Muutaman kerran häneen on ihastunut muutamat eri naiset ja ovat ottaneet kontaktia ja tämä jatkaa syystä x viestittelyä naisen kanssa ja muutaman kerran mies itse on ihastunut ja viestitellyt ihastukselleen ja pyydellyt kahville, tosin ei saanut sillä kertaa vastakaikua.

Ei kai tällaistakaan tarvitsisi sietää mutta 15v yhdessä ja yhteiset lapset.