Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Vierailija kirjoitti:

Se, miten paljon mies oikeasti välittää mun hyvinvoinnista ja siitä että mulla olisi kaikki asiat kunnossa. Ymmärsin vasta parin vuoden jälkeen että jos kerron hänelle jonkun ongelman vaikkapa jonkun laitteen kanssa, hän todella ottaa asiakseen googlata ja selvittää asiaa. Tajusin vasta siinä vaiheessa jättää pois sellaisen turhan valittamisen, koska hän tosiaan alkaa etsiä ratkaisuja enkä halua koko aikaa kuormittaa häntä niiden asioiden kanssa mitä voin ratkoa itsekin.

Yllätti myös, että mies todella kuuntelee ja ottaa vastaan mun toiveita. Joskus alkuaikoina sanoin hänelle jostain hänen toiminnastaan, mikä minua loukkasi ja saman tien hän muutti tapojaan. Se itsestäänselvyys jolla hän pisti mut heti etusijalle, yllätti joka asiasta taistelemaan tottuneen. Myös ihan oma-aloitteisestikin miettii omaa toimintaansa ja miten se vaikuttaa minuun. Puhuu ja kysyy.

Sekin yllätti, miten sotkuinen mies voi olla, ja miten käsitykset sii

Kiva lukea tuollaisesta huomioivasta ihmisestä 👍 Kaikkea hyvää teille 🌻

Aika jännä. Onko sulla ollut montakin pitkää parisuhdetta? Mulla ei ole toistaiseksi mahtunut tähän mennessä kuin yksi vähän pidempi 38 vuoden suhde. Välillä on ollut kuivempia kausia, välillä vähän vähemmän kuivia.

Vierailija kirjoitti:

Eniten on yllättänyt pillun saamisen vaikeus. Luulisi, että se on juuri se asia mikä erottaa parisuhteen pelkästä kämppäkaveruudesta mutta naisilla on ilmeisesti joku oma kieroutunut näkemyksensä tähän.

No jos ajattelet että parisuhde on sitä että on kämppäkaveri jonka kanssa harrastetaan välillä seksiä, niin ei ihme ettei kumppania enää kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Naisten sosiaaliseen koodistoon kuuluu, että pitää esittää kiinnostunutta joka helvetin asiaan, mitä joku keksii ottaa esiin. Miehille tämä ei ole pakollista, varsinkaan parisuhteessa jossa ei tarvitse olla vieraskorea.

No minkäs himputin takia te miehet sitten suhteen alussa esitätte kiinnostunutta naisen asioista? Päätyminen näin hankaliin paikkoihin on epätodennäköistä, jos ei alkuun esitä muuta kuin on. Ylipäätään minusta kuulostaa hullun hommalta alkaa parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jonka jutut eivät kiinnosta.

Jaa minkä himputin takia... Voi hyvät hyssykät, no tietysti miehet esittävät kiinnostunutta naisen asioista jotta saisivat pimperoa. Se on jokaisessa terveessä miehessä ainoa varmasti aito tavoite. Se on uroksen geeneissä väitti kuka mitä tahansa. Ja tiedoksi naisille jos joku ei satu tietämään jotta miehelle kliimaksi on järisyttävyydessään riittävä syy seksiin. Siihen ei todellakaan ole tarvetta valtapyrkimyksiä liittää, niin kuin naiset monesti tuppaavat väittämään, koska heille itselleen sekstailu liittyy hyvinkin kiinteästi vallankäyttöön, jonka jokainen parisuhteessa elävä, tai elänyt niin mies kuin nainenkin tietää. No tämä tästä. Toivottavasti kukaan ei menetä tästä faktasta mielenrauhaansa.

Eniten on yllättänyt naisten ja miesten erilaisuus. Ei sitä tajunnut.

Vierailija kirjoitti:

Miehen täysi kykenenättömyys käsitellä ikäviä asioita tai riitatilanteita.

Kiitos vain anopille tästä ominaisuudesta, johon hän on jälkikasvunsa opettanut. Vaietaan kaikki hankalat asiat niin kyllä ne häviää.

Eksälläni ei ollut kykyä käsitellä ikäviä asioita. Hän suhtautui rakentavaan palautteeseen henkilökohtaisena hyökkäyksenä, halveksunnan osoituksena. Jos jokin hänen sanomisensa tai tekemisensä sai minut pahoille mielin ja halusin asiasta syyttelemättä jutella, niin hän ilmoitti heti että meidän ei varmasti sitten kannata jatkaa tätä suhdetta. Ilmeisesti saman lukon vuoksi ei osannut myöskään minulle sanoa, jos jokin minun tekemiseni loukkasi tai harmitti, vaan piti kaiken sellaisen sisällään. Näin, että jokin vaivasi, mutta hän ei voinut kertoa että mikä.

Se että vahvat ja itsenäiset naiset ovatkin heikkoja riippakiviä, joita kiinnostaa eniten taloudellinem hyöty ja vähiten oman lapsen hyvinvointi.

Vierailija kirjoitti: Olen miettinyt, että ehkä riidan haastaminen oli puolisoltani yritys saada huomiota ja tunneyhteys? Ehkä hänestä tuntui paremmalta päästä edes riehumaan ja haukkumaan minua, kuin olla yksin omassa kuplassaan ja minä omassani?

Vastaan neljä vuotta vanhaan kommenttiin, mutta menköön. Minä olen ainakin muuttunut "riidanhaastajaksi" suhteissa, joissa toinen ei huomioi vaan tuntuu välttelevän, ja tunneyhteys on täysin poikki, mies kohtelee kuin jotain huonekalua. Sitä sohii toista ihan siksi, että saisi tässä edes jonkinlaisen reaktion aikaiseksi, olkoonkin se sitten vaikka vihastuminen.

Mansikka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että millaiseksi ongelmaksi poikkeavat siisteyskäsitykset voivat muodostua. Olen itse se suurpiirteinen. Puhdasta pitää olla, mutta sotkuista saa olla. Mies on sellainen, että järjestelee maton hapsutkin. Ja jäkättää joka päivä jostain, jonka olen "jättänyt lojumaan", niin kuin päivän lehden ruokapöydälle tai kahvikupin työpöydälle. Meille varmaan sopisi paremmin erillään asuminen...

Aikoinaan kiinnitti huomiota naapurin isännän siisti elämä. Lauantaisin hän pakotti perheen siivoomaan koko talon, joka vko matot pihalle ja tietyssä järjestyksessä kaikki toimet tehtiin. Tämän jälkeen pestiin auto kodin pihan ulkopuolella oli tyhjä nurmikkoalue. Sama siivousjärjestys siinäkin. Naapurin isännän tytär oli ystäväni ja kertoi myöhemmin minulle lauantai päivistään kun varttui ikänsä puolesta. Vanhemmat erosivat myöhemmin ja oli tyytyväinen kun loppui siivouks

Tulee väistämättä mieleen, että miehen äiti on noudattanut tuollaista siivousjärjestystä aikoinaan, ja mies koettaa edelleen miellyttää (mahdollisesti jo edesmennyttä) äitiään piiskaamalla perheensä samaan kaavaan.

Se miten upeaa seksi voi olla pitkässä parisuhteessa. Kuinka melko vähän elämässään seurustellut mies on kiinnostunut kehittämään kommunikaatiota ja luomaan läheisyyttä kun näistä asioista on alun hankaluuksien jälkeen päästy keskustelemaan rauhassa hänen tahtiinsa. Se, miten paljon "suhteen ongelmat" ovat vain erilaisuuttamme, ja kuinka paljon voin itse vaikuttaa asioihin tutustumalla omiin ajatusvääristymiini ja olettamuksiin. Kuinka upealta tuntuu kun on viimein löytänyt rinnalleen ihmisen jonka kanssa haluaa saada suhteen toimimaan ja kuinka molemmat menevät sitä yhteistä tulevaisuutta kohti, omaan tahtiinsa.

Meillä tosiaan on ollut aika hankalaa, olemme molemmat hankalia mutta hyvin eri tavoilla. Match made in heaven, love u baby

Se, että mies ajatteleekin enimmäkseen vain itseään ja omaa mukavuuttaan. Vastuu perheestä jää toiselle. 

Se, miten säännönmukaisesti miehet antavat suhteen alussa itsestään aivan erilaisen kuvan kuin mitä oikeasti ovat. Olen miettinyt, onko se tarkoituksellisesta harhaanjohtamista, vai onko rakastunut mies nyt vain luonteeltaan niin mukautuvainen, että tiedostamattaan muuttuu sellaiseksi millaisesta nainen vaikuttaa pitävän, vaikka se olisi aivan hänen perusluontonsa vastaista.

Se että se olen mä (nainen) joka tekee alotteita, aina ei onnistu. 

Se miten vähän on henkisesti kypsiä miehiä. Harvan kanssa pystyy keskustelemaan ongelmista ja ylipäänsä vaikeista aiheista. Monella on jotain lapsuusajan traumoja, jotka pamahtaa päälle parisuhteessa. Sekin on ok, jos on kykyä nähdä mistä oma käytös johtuu ja jos on yritystä korjata asioita, mutta harvalla on edes kykyä tajuta mistä on kyse. Tai sitten annetaan vanhojen parisuhteiden ongelmien vyöryä uuteen parisuhteeseen, esim. jos edellinen puoliso on käyttänyt taloudellisesti hyväksi, niin nyt hyödynnetään uutta kumppania tyyliin 'nyt saa välillä toinen maksaa'. Ei siis eroteta, että uudella ihmisellä ei ole mitään tekemistä omien vanhojen ongelmien kanssa.

Eikä tämä riipu ihmisen älykkyydestä, iästä, koulutuksesta, asemasta työelämässä, ammatista tai mistään...olen seurustellut jopa terapeutin kanssa, jolla oli oma elämä solmussa eikä hän suostunut itse sitä näkemään.

Silti jaksaa joka kerta yllättää, miten parisuhde päätyy hiekkalaatikolle ja itse päädyn epätoivoisena yrittämään normaalia keskustelua aikuiseksi luulemani ihmisen kanssa, kunnes en enää vaan jaksa. Ja kyllä, osaan peilata myös omia tekemisiäni ja kantamaan oman vastuuni esim. riidoista.

Ja ennenkuin miehet harmistuvat, niin saattaahan tämä mennä myös toisinkinpäin. Itselläni ei vaan ole kokemusta naisista. Olisi oikeastaan mielenkiintoista kuulla, onko miehillä samoja kokemuksia naisten suhteen.

N56

Vierailija kirjoitti:

Se että vahvat ja itsenäiset naiset ovatkin heikkoja riippakiviä, joita kiinnostaa eniten taloudellinem hyöty ja vähiten oman lapsen hyvinvointi.

Ikävää että yleistät noin rumasti. Olen itse vahva ja itsenäinen nainen, ja tähän asti miehet ovat lähes poikkeuksetta yrittäneet hyötyä minusta taloudellisesti. Oman lapsen hyvinvointi on aina ollut ehdottomasti ensisijalla. Ja koska en ole riippuvainen yhdestäkään miehestä, on ollut aina helppoa katkaista suhde hyväksikäyttäjiin ja ylipäänsä niihin, jotka kuvittelevat voivansa kohdella toisia miten tahansa. Se on ollutkin sitten miehelle iso järkytys.

Niin että älä kiitos yleistä tuolla tavalla vain omien kokemuksiesi perusteella. Tuskin olet tapaillut kaikkia maailman vahvoja ja itsenäisiä naisia, vai?

Liukkarin tarvittava määrä pyllyleikeissä yllätti.

Kuorsaaminen. Kumppanin. Omat makuuhuoneet ja tämäkin ratkaistiin. Tykkään asua näin, lempi-ihmiseni kanssa mutta on paljon omaa tilaakin.

Puolisoni pitää pienestäkin asiasta pitkiä itseään toistavia monologeja ja syyttää minua siitä, etten kommentoi hänen juttujaan tai elä niissä mukana, kun nukahdan puolivälissä ja unohdan kommentit, kun en saa sanaa väliin. Ollaan keskusteltu tästä, mutta tänäänkin sama juttu.

Mä olen ollut kohta 15v lähes seksittömässä suhteessa. Alkuun oli , mutta viimeiseen 7 vuoteen jää luku yhden käden sormilla laskettavaksi. Nyt kun alan olla jo vanha sekä tupsahtanut. Alkanut kaduttamaan. Olin kuitenkin hyvin seksuaalinen ihminen. Seksin korvannut lähinnä sokerilla ja hyvällä ruualla. Ja jatkuvaa taistelua nyt sokerin himon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kuormjittavaa voi olla, kun on ihan eri riitelytyylit. Toinen haluaisi selvittää asiat heti siinä hetkessä vaikka sitten huutamalla, ja toinen haluaisi vetäytyä pitkäksi aikaa omaan rauhaansa tasoittumaan, jotta asioista voi keskustella sovussa.

 

Tämä sama mulla. Aivan jäätävää odottaa aina vaan että toinenkin pääsee siihen keskustelumoodin. Valitettavasti tässä ei voi kun nopeatempoisempi "hävitä". Hemmetin vaikea tehdä kompromissia asiassa.

Häviää se hidastempoisempikin joka tarvitsee aikaa.