Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Vierailija kirjoitti:
Miehen itsekkyys, addiktio töllöttämiseen kaikkeen mikä vaikuttaa urheilulta esim tv:ssä, lonkeron ja kaljan kiskominen joka viikonloppu, vetämättömyys ja sohvalla makaaminen, potenssiongelmat joihin ei hae apua, koska niin noloa.
Miehen muuttuminen valehtelijaksi ja salailevaksi, nostaa käteistä mihin lie tarvii, vaikka monta pankkikorttia ja ei koskaan muuten käytä nykyään käteistä.
Niin outo tyyppi, en enää tunnista samaksi jonka kanssa menin naimisiin yli 20 vuotta sitten!
Niin, ihminen ei säily muuttumattomana. Toki muutos huonoon suuntaan on ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Se, että miten erilaisia naiset on suhteen alussa verrattuna siihen millaisia he ovat myöhemmin. Ja muutos ei ole hyvään suuntaan.
Sama ongelma miehissä. Miten naiset sinusta muuttuvat? Oman kokemukseni mukaan miehet alkavat käyttää naista roskakorinaan, johon voi sylkeä kaiken pahan olon ja jolla ei ole mitään oikeaa arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen itsekkyys, addiktio töllöttämiseen kaikkeen mikä vaikuttaa urheilulta esim tv:ssä, lonkeron ja kaljan kiskominen joka viikonloppu, vetämättömyys ja sohvalla makaaminen, potenssiongelmat joihin ei hae apua, koska niin noloa.
Miehen muuttuminen valehtelijaksi ja salailevaksi, nostaa käteistä mihin lie tarvii, vaikka monta pankkikorttia ja ei koskaan muuten käytä nykyään käteistä.
Niin outo tyyppi, en enää tunnista samaksi jonka kanssa menin naimisiin yli 20 vuotta sitten!Niin, ihminen ei säily muuttumattomana. Toki muutos huonoon suuntaan on ikävää.
Sepä. Olen eri vastaaja, mutta samanlainen kokemus parisuhteesta. Ei tarvitse muuttua samanlaiseksi kuin kumppani, mutta edes jollain tapaa samaan suuntaan. Se ei vaan toimi, jos yksi aikuistuu ja toinen taantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.
Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.
Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.
Et ole 20 vuoden aikana tajunnut että se seksi pyörii mielessö jos sitä ei saa tarpeeksi! Miehesi on elänyt seksuaalisesti vajaata elämää 20 vuotta ja sinä haukut häntä vauvapalstalla 😂😂 sääliksi käy.
Säälin miestä, mutta kyllä hän on jollain lailla hiukan yksinkertainenkin. Täysjärkinen ei tuollaisen naisen kanssa viihtyisi edes kahta vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ääh, ääh, aloitus, 4.11.2020.
Meinaatko että tuon päiväyksen jälkeen mikään asia ei ole parisuhteissa yllättänyt ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Se, että miten erilaisia naiset on suhteen alussa verrattuna siihen millaisia he ovat myöhemmin. Ja muutos ei ole hyvään suuntaan.
Katso peiliin, sieltä se syy löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen itsekkyys, addiktio töllöttämiseen kaikkeen mikä vaikuttaa urheilulta esim tv:ssä, lonkeron ja kaljan kiskominen joka viikonloppu, vetämättömyys ja sohvalla makaaminen, potenssiongelmat joihin ei hae apua, koska niin noloa.
Miehen muuttuminen valehtelijaksi ja salailevaksi, nostaa käteistä mihin lie tarvii, vaikka monta pankkikorttia ja ei koskaan muuten käytä nykyään käteistä.
Niin outo tyyppi, en enää tunnista samaksi jonka kanssa menin naimisiin yli 20 vuotta sitten!Niin, ihminen ei säily muuttumattomana. Toki muutos huonoon suuntaan on ikävää.
Minä ainakin olen sitä mieltä, että vaimoni on muuttunut vajaan 20 vuoden suhteessa voittopuolisesti parempaan suuntaan.
Hän on nykyisin itsevarmempi, avoimempi ja hänellä on itseluottamusta. Nuorena hänellä oli ahdistusta, paniikkioireita ja hän oli esimerkiksi kovin herkkäitkuinen. Hänestä on vuosien saatossa tullut vahva ja itseensä luottava. Hän ei lannistu enää helpolla.
Lisäksi minusta tuntuu, että hänestä on tullut paljon seksuaalisempi kuin nuorena. Tämä saattaa tosin olla harha, koska omat haluni ovat epäilemättä vastaavasti laimentuneet siitä, kun olin parikymppinen. No, ainakin vaimo osoittaa halunsa avoimemmin ja on seksissä avoimempi, kokeilunhaluisempi ja riettaampi, ja on ainakin kertonut oppineensa hyväksymään oman vartalonsa entistä paremmin, kun olen hänelle vuosikaudet antanut paljon positiivista huomiota ja kehuja. Loppujen lopuksi olemme myös oppineet puhumaan paljon avoimemmin seksistä ja haluistamme (myös minä, joka olen ollut estoisempi), ja tämä on jotenkin villinnyt vaimoa entistä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että miten erilaisia naiset on suhteen alussa verrattuna siihen millaisia he ovat myöhemmin. Ja muutos ei ole hyvään suuntaan.
Katso peiliin, sieltä se syy löytyy.
Tässä hyvä esimerkki millaisiksi naiset muuttuvat pitkässä suhteessa.
Että kuukausia kestänyt parisuhde (ei päivien tai viikkojen tapailu tai Tinder-kirjoittelu) voi päättyä totaaliseen ghostaamiseen etäsuhteessa. Eikä olla teinejä vaan miehen seuraavat pyöreät synttärit on nelikymppiset.
Se rinta-alaa kivistävä tunne, kun ensin soittelet ja viestittelet huolissasi onko toiselle käynyt jotain, kun ennen päivittäin useasti soitellutta puolisoa ei saa kiinni ensin päiviin, sitten viikkoihin. Se huolen mureneminen epäuskoksi ja raivoksi, kun eräänä päivänä näet miehen paikalla WhatsAppissa (eli ei ole kuollut tms), mutta tämä ei vahingossakaan avaa keskusteluasi. Lähetät vielä viimeisen viestin pyytäen sanomaan suoraan mikä mättää ja voisiko yksinkertaisesti ilmoittaa, että tämä oli tässä. Arvaatte oikein, tätäkään viestiä ei avata aktiivisesta paikallaolosta huolimatta.
Ennen tätä parisuhde tuntui vahvalta ja mies itse otti arjessa usein puheeksi tulevaisuuden, kuten kihlautumisen tai lastenteon potentiaalisen ajankohdan. Älkää luottako, että parisuhde takaa ghostaamattomuuden ja sitä on vain tapailutasolla Tinderissä.
Te kaikki, jotka ihmettelette puolison haluttomuutta, voin kertoa että meillä se menee niin, että haluton puoliso on aina se joka ei koe saavansa suhteelta mitä haluaa. Minä siivoan, teen ruokaa, suunnittelen taloutta, pesen pyykkejä, ja mies makaa sohvalla. Ei nyt oikein haluta hänen kanssaan touhuta. Miehellä on hyvä ja vastuullinen vaimo, josta on tukea ja turvaa, joten tottakai hän haluaa minua. Joskus kun olin itse hankalampi ihminen, ei mies halunnut minua.
Vierailija kirjoitti:
Että kuukausia kestänyt parisuhde (ei päivien tai viikkojen tapailu tai Tinder-kirjoittelu) voi päättyä totaaliseen ghostaamiseen etäsuhteessa. Eikä olla teinejä vaan miehen seuraavat pyöreät synttärit on nelikymppiset.
Se rinta-alaa kivistävä tunne, kun ensin soittelet ja viestittelet huolissasi onko toiselle käynyt jotain, kun ennen päivittäin useasti soitellutta puolisoa ei saa kiinni ensin päiviin, sitten viikkoihin. Se huolen mureneminen epäuskoksi ja raivoksi, kun eräänä päivänä näet miehen paikalla WhatsAppissa (eli ei ole kuollut tms), mutta tämä ei vahingossakaan avaa keskusteluasi. Lähetät vielä viimeisen viestin pyytäen sanomaan suoraan mikä mättää ja voisiko yksinkertaisesti ilmoittaa, että tämä oli tässä. Arvaatte oikein, tätäkään viestiä ei avata aktiivisesta paikallaolosta huolimatta.
Ennen tätä parisuhde tuntui vahvalta ja mies itse otti arjessa usein puheeksi tulevaisuuden, kuten kihlautumisen tai lastenteon potentiaalisen ajankohdan. Älkää luottako, että parisuhde takaa ghostaamattomuuden ja sitä on vain tapailutasolla Tinderissä.
Kunnon kyrvänsyylä koko tyyppi. Luultavasti käynyt pettämässä sua eikö sitten osannut kohdata sua sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon työtä se vaatii.
Mies asettuu kuin olisin täysihoitolanpitäjä . Siitä saa kyllä ihan oikean huollettavan joka kyllä pitää oikeuksistaan huolen ja jopa jotkut elatusta vailla ,jos ei töitä . Avioerolla uhkauksia jos ei tottele .
Sen jälkeen, kun miehen viriilit vuodet ovat takana, mies sulkeutuu kuplaansa ja menettää kiinnostuksensa kaikkeen muuhun paitsi omaan hyvinvointiinsa.
Miehen mielestä seksistä ei tarvitse puhua vaan se mikä hänestä ns normaalia seksiä tulisi riittää minulle. Eli ei kiinnosta kuulla minun vaatimuksia seksin suhteen kun pitäisi tyydyttyä puhumatta sillä tavalla miten häntä huvittaa panna. Kommentoin tätä uskomattoman naiiviksi tavaksi ajatella parisuhteen seksielämää, ego meni rikkainta loukkaantui. En enää tiedä, rakastan häntä mutta ei tästä mitään tule.
Se että mies ei ole hyvää seuraa. Aluksi vaikutti menevältä ja helposti mukaan tempautuvalta, mutta ei oikeasti ole kiinnostunut kuin kavereiden kanssa kaljoittelusta tai jalkapallosta. Kotona istuu mieluiten muille puhumatta ja kännykkää näpräten. Seksikään ei enää kiinnosta.
Itse tekisin mielelläni yhdessä vaikka mitä ja innostun helposti lähes kaikesta. Suurin osa mitä ehdotan ei saa mitään vastakaikua. Nykyään, kymmenen vuoden jälkeen, en enää juuri ehdottele mitään.
Tuntuu että perhe-elämää on kuitenkin helpompaa viettää yhdessä ja jakaa kotitöitä + vastuuta lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi. Kun olen aina tullut hyvin toimeen itseäni vanhempien ihmisten kanssa, ihan oikeasti nauttinut mummojen ja naapurin tätien seurasta... miksi juuri minä sain niin ilkeän anopin? Hän on alusta lähtien suhtautunut minuun kuin kasaan paskaa. Silti haluaa tietenkin olla tekemisissä poikansa kanssa ja joudumme väkisinkin tapaamaan välillä.
Mulla oli joskus samanlainen tilanne. No erohan siitä tuli, oli niin ahdistava avioliitto. Ei koskaan enää tuollaista tilannetta! Nyt oon ollut melkein 20 v. naimisissa, jossa appivanhemmat eivät puutu joka asiaan.
Se, että vaikka oltiin naimisissakin, me ei koskaan oltu kovin läheisiä. Mies ei avautunut mulle arkipäivän hankaluuksistaan, heikkouksistaan tai elämänsä vaikeista asioista. Mä itkin hänelle pettymyksiäni ja huonommuuden tunteitani, mutta hänestä en koskaan saanut irti vastaavaa. Me ei ikinä oltu toistemme parhaita ystäviä. (Mm. siksi erottiinkin.)
"Kikitytyjä" on paljon, paljon vähemmän kuin heistä kiinnostuneita miehiä. Itse en ole lainkaan kiinnostunut, mutta olen jotenkin ihmeekseni (kauhukseni!!) seurannut, kuinka tästä on tullut Se Juttu yllättävän monien miesten keskuudessa. Jopa työkaverit ovat heittäneet roisia läppää aiheesta.
Jotenkin transnaiset saavat merkittävän osan miehistä ihan supersekaisin, ja pelkään itse asiassa todella paljon heidän turvallisuutensa puolesta. Joissakin miesporukoissa, jossa ehkä pari miestä muutaman kaljan jälkeen alkaa heittää tuollaista läppää, osa porukasta menee mukaan, osa kuuntelee kauhistuneena hiljaa, koska jutut eskaloituvat todella nopeasti, eikä kukaan edes uskalla heittää mitään siihen väliin. Ehkä "kikitytyt" jotenkin villitsevät jotkut miehet ajattelemaan niin, että koska he ovat "oikeasti miehiä", heille varmaan voisi tehdä ihan mitä vaan???