Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Vierailija kirjoitti:

Miehen työ ja kaverisuhteet, oikeastaan koko elämä, on netissä ja tietokoneella. Menee ainakin 15 tuntia päivässä hänellä datailuun. En tiennyt, että joku voi "asua" netissä. Kun mies on koneella, niin mitään kontaktia häneen ei saa ja häntä ei saa ehdottomasti häiritä. Mies menee nukkumaan noin 4-5 aikaan aamulla, herää 14-15 aikaan iltapäivällä. Arvatkaa, onko meillä yhteistä aikaa ikinä. Ei.

Miehen yleinen saamattomuus. Mies saattaa vaikka viikon kärvistellä pelkillä muroilla ja hapankorpuilla joka aterialla, koska ei jaksa mennä ostarille kauppaan, joka on meillä 400 metrin päässä. Mutta voi, heti kun tulee joku maailman turhin parin euron kiinakrääsä eBay-paketti niin sitä lähdetään hakemaan vaikka taivaalta sataisi tulipalloja ja tikareita.

Mies ei yleisesti välitä kodin siisteydestä tai järjestyksestä. Vaatteet lattialla (puhtaat ja likaiset samassa kasassa), astioita, tyhjiä pulloja sekä roskia ympäriinsä, likaiset tiskit tiskialtaassa likoamassa päiviä.... Itselleni siisti, viihtyisä koti on tärkeä. Tämä ei tunnu kiinnostavan lainkaan. Sen sijaan mies käyttää tuhottoman paljon aikaa (jos datailultaan kerkeää) esim. fiksipyöränsä rassailuun, kenkien lankkaamiseen, mittatilausvaatteiden suunnitteluun, kuulakärkikynien varaosien pyörittelyyn? Siis aivan kaikkeen turhaan p-skaan sillä kustannuksella että tämä meidän "koti" on suurimmaksi osasta ajasta aivan hirveässä kunnossa koska en kerkeä kaikkea tekemään kolmivuorotyöltäni. No, aluksi jaksoin nalkuttaa ja siivota toisen jälkiä vuosia. Sitten vain lopetin sen kun tajusin, että ei hän muutu ja rasitan vain itseäni stressaamalla tästä kaikesta. Päätin, että ihan sama. Pikasiivoan kerran pari viikossa (kiitos, robotti-imuri), huolehdin omat jälkeni ja toinen saa sitten elää kuten haluaa.

Tästä tulikin mieleen: miehellä oli pyykit olleet ehkä noin viikon pyykkitelineellä odottamassa viikkausta. Appivanhemmat tulivat pikaviisitille ja mies alkoi sitten vanhempiensa nähden lajittelemaan vaatteitaan. Ihan ajattelematta sanoin "oho, eihän noi sun vaatteet oo ollu tossa kuin viikon, anna nyt niiden viel olla". Mies selkeästi nolostui ja anoppi vaikutti hämmästyneeltä kun on itse järjestyksen perään. Luuli varmaan, että poikansakin on okein jämpti ja täsmällinen. Ei ollut siis tarkoitus ivata, mutta olin oikeasti hämilläni kun alkoi niitä pyykkejä lajittelemaan "niin pian".

En voi ymmärtää, miksi kukaan on tällaisessa suhteessa.

Mies vakuutteli kymmenen vuotta yletöntä rakkauttaan ja sitä kuinka tosissaan on kanssani. Sitten yhtäkkiä sanoi, ettei ole koskaan rakastanutkaan minua, eikä edes osannut sanoa mitään ymmärrettävää syytä. Edes toista naista ei ollut kuvioissa.

Se, että mies osaa nalkuttaa.

Tulee näistä miestä ei haluta kommenteista mieleen. Kuinka isoja naisia näiden miesten takana oikein on. Jos päälle ei enää pääse ja alle ei uskalla mennä.

Jatkuvasti kaikille valloittavasti hymyilevä mieheni onkin läheltä kaikesta stressaantuva ja kroonisesti huolestunut herkkänahkainen hermoraunio. Ja tämä, oli syytä tai ei.

Huomaan mieleni keventyvän ja flown nousevan muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen oppinut sen, että kun nainen sitoutuu, niin sitoutuminen on emotionaalisesti erittäin lujaa, mutta yhtälailla tunteiden heilahtaessa minkäänlaista periaatteellista sitoutumista ei ole, vaan tunteet ovat syy jättää liitto. Nainen siis käy todellisuudessakin tunteilla.

Olen kristittynä ja Jumalalle avioliittolupauksen antaneena naisena huomannut saman. Olemme käyneet mieheni kanssa terapiassa ja neuvojalla monta vuotta, koska tunteet ovat kuolleet. Monet naiset kannustavat minua eroamaan, vaikka perhe-elämä on tasaista ja mies kohtelee minua hyvin. Heidän mielestään avioliitto perustuu tunteisiin, mikä on itselleni vieras ajatus.

Usein olen törmännyt siihenkin näkemykseen, ettei liiton ole edes tarkoitus kestää loppuikää, vaan sen voi lopettaa esimerkiksi lasten lähdettyä maailmalle.

Eron ottaa ylivoimaisesti useimmin nainen. Nainen myös osaa löytää erolleen syyn, mutta usein syy taitaa olla ihan vain tunteisiin perustuva eikä mikään todellinen. Naiselle eron syyksi kelpaa se, että tunteet ovat kuolleet.

Ja ihmettelet kun kukaan nainen ei sinua huoli?

Vierailija kirjoitti:

Tulee näistä miestä ei haluta kommenteista mieleen. Kuinka isoja naisia näiden miesten takana oikein on. Jos päälle ei enää pääse ja alle ei uskalla mennä.

Olipa taas avuton vitsi.

Ihmettelen suomimiehen heikkoutta ja miehekkyyden puutetta. Normaalpainoinenkin mies on helposti monta kymmentä kiloa painavampi kuin normaalipainoinen nainen eli naiset ovat han järkiään itseään paljon painavamman miehen alla. Lisäksi reilusti ylipainoinenkin nainen on maksimissaan normaalipainoisen miehen painossa. Eli miitå ihmettä miehet inisee että eivät päälle pääse ja alle ei uskalla? Raukan puhetta. Missä oikeat miehet?

Vierailija kirjoitti:

Eilen kysyin mieheltäni, että onko väärin ajatella, että kalauttaisin itseäni klapilla päähän joskus 75. ikävuoden jälkeen, jotta ei tarvisi kokea vanhuuden sairauksia? Olimme juuri kuulleet, että sukulaiseltani on amputoitu jalka. Olemme 68 v. ja 59 v. (minä). Olemme olleet yhdessä 26 vuotta ja naimisissa 22 vuotta. Tämä ikävaihe on yllättänyt sikäli, että monien läheisten menehtyminen on tuonut surun kotiin. Ja tietynlaisen luopumisen kanssa pitäisi jaksaa elää tästä eteenpäin. Ei ole ehkä hirveästi odotettavissa uusia iloisia muutoksia elämässä. Silti tarvisi pysyä myönteisenä paitsi itsen, niin myös toisen takia. Miehelläni on 45-vuotias poika, mutta yhteisiä lapsia ei ole. Välillä olen miettinyt, että olisiko helpompi lähestyä eläkevuosia, jos oma perillinen olisi. En kadu lapsettomuuttani, mutta suren sitä kyllä. Monien hautajaisten lomassa. Tätä mielialaa oli mahdoton ymmärtää neli- tai viisikymppisenä.

Mennyttä ei kannata haikailla, siis miksen tehnyt toisenlaisia valintoja. Nyt mennään näillä eväillä. Kristilliseen elämänkatsomukseen kuuluu, että kuoleman jälkeen on olemassa toinen elämä.  Siksi ei liikaa kannata surra edesmenneitä.  Näemmehän toisemme vielä.  Se antaa voimaa myös maanpäälliseen vaellukseen. Siis, see you later!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee näistä miestä ei haluta kommenteista mieleen. Kuinka isoja naisia näiden miesten takana oikein on. Jos päälle ei enää pääse ja alle ei uskalla mennä.

Olipa taas avuton vitsi.

Ihmettelen suomimiehen heikkoutta ja miehekkyyden puutetta. Normaalpainoinenkin mies on helposti monta kymmentä kiloa painavampi kuin normaalipainoinen nainen eli naiset ovat han järkiään itseään paljon painavamman miehen alla. Lisäksi reilusti ylipainoinenkin nainen on maksimissaan normaalipainoisen miehen painossa. Eli miitå ihmettä miehet inisee että eivät päälle pääse ja alle ei uskalla? Raukan puhetta. Missä oikeat miehet?

Toki kehopositiivisenkin päälle pääsee...siihen tarvitaan vain vuorikiipeilijän vehkeet. Siinähän sitten saa samalla olla ns. "korkeanpaikan leirillä".

Vaimokulta ei tuo minulle, työttömälle, perjantaipulloa, vaikka on töissä ihan Alkon vieressä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee näistä miestä ei haluta kommenteista mieleen. Kuinka isoja naisia näiden miesten takana oikein on. Jos päälle ei enää pääse ja alle ei uskalla mennä.

Olipa taas avuton vitsi.

Ihmettelen suomimiehen heikkoutta ja miehekkyyden puutetta. Normaalpainoinenkin mies on helposti monta kymmentä kiloa painavampi kuin normaalipainoinen nainen eli naiset ovat han järkiään itseään paljon painavamman miehen alla. Lisäksi reilusti ylipainoinenkin nainen on maksimissaan normaalipainoisen miehen painossa. Eli miitå ihmettä miehet inisee että eivät päälle pääse ja alle ei uskalla? Raukan puhetta. Missä oikeat miehet?

Toki kehopositiivisenkin päälle pääsee...siihen tarvitaan vain vuorikiipeilijän vehkeet. Siinähän sitten saa samalla olla ns. "korkeanpaikan leirillä".

Har har. Millainen lilliputti hoikkeliini siellä ruudun takana näitä kirjoituksia rustailee, kun naisen päälle "kiipeäminen" on tuollaisen työn takana ja pitää tällä tavalla puhua ihmisistä. Harvassa on ne oikeasti massiiviset sairaalloisen lihavat ihmiset joihin tällainen ruma vertaus sopii jotenkin ja luulen, että heillä ei seksi ole ensinnä mielessä. On niitä isoja miehiäkin, joilta saa mahaa siirrellä sivuun jotta heppi löytyy jostain röllyköiden alta eikä tulisi kuuloonkaan, että mies nousisi päälle perinteiseen lähäriin. Ei täällä silti tuollaisia heistä huudella.

Miehen impotenssi. Ei auta viagra eikä penikseen piikitettävä lääke.

Se että naisille ei mikään riitä,

Ennemmin tai myöhemmin on kaverit tai naapurit kiehtovampia.

T: 3 kertaa petetty.

Vierailija kirjoitti:

Se että naisille ei mikään riitä,

Ennemmin tai myöhemmin on kaverit tai naapurit kiehtovampia.

T: 3 kertaa petetty.

Mulle riittäisi yksi 100% uskollinen mies joka eiköhän henkistä eikä fyysistä väkivaltaa. Ei vaan löydy millään. En ole itse ikinä pettänyt .

T: kaksi pitkää parisuhdetta (kihlaus sekä avioliitto) päättynyt miehen uskottomuuteen

Se kuinka silloin niin rauhallinen ja ystävällinen, lempeäkatseinen mies onkin kotona se, jolla palaa pinna lasten kanssa paljon pahemmin ja helpommin.

Lempeä katse paljastuikin luonteeltaan konfliktinvälttelijäksi ja toisaalta henkilöksi joka ei osaa vetää omia rajojaan —-> lopputulemana tikittävä pommi, joka on tyytymätön kaikkeen ja kaikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tällaisista miehistä pääsee yli, kertokaahan. Tuntuu, että olen ikuisesti pilalla kun tässä ketjussa kuvatunlaisen miehen olen päästänyt sisälleni, henkisesti ja fyysisesti. Kahdeksan vuotta erosta ja edelleen tunnen itseni likaiseksi. Seksiseksiseksiseksi, sitä se oli, ja välillä minun kannalta se oli "tahdosta riippumatontakin".

Nuorille naisille vinkkinä, seurustelkaa useampi kuukausia ennen ensimmäistä seksikertaa. Jos mies jää, hän on keeper, jos on kiire seksille, päästäkää hänet mielihyvin menemään.

Miksi? Ei kaikki naiset olet haluttomia? Pakottaminen on toki väärin ja rikos, mutta ei kaikki naiset ahdistu siitä että mies ajattelee ja haluaa paljon seksiä. Jotkut päinvastoin tykkää siitä.

Nainen ei ole haluton vaikkei ole koko ajan panovalmiudessa, ja jos haluaa jotkin hetket elämässä olevan TÄYSIN seksivapaita. Se on normaalia ja tasapainoista. Jatkuva seksikeskeisyys ei ole tasapainoista. Elämässä on ja pitää olla muutakin kuin seksi.

Jos suhteen alussa ei ole rakkautta, eikä seksiä, niin kyllä se herättää kysymyksiä. Onko sitä edes suhteen aikana tai lopussa.

Jos ei, niin miksi jatkaa.

Ehkä olen joskus tähän ketjuun jo vastannut, ei muista enää. Ensimmäisessä pitkässä parisuhteessa hämmästytti, miten paljon toinen voi muuttua. Lähes 6 yhteisen vuoden jälkeen totesin, etten tunne häntä enää. Kun alettiin seurustelemaan, hän oli se, joka toitotti parisuhteen perään ja oikein vaati, että jokainen viikonloppu vietetään yhdessä. 5 vuoden kuluttua ei enää kiinnostanut kahdenkeskinen parisuhde, sieltä tuli ehdotuksia kolmannesta pyörästä ja avoimesta liitosta. Lisäksi haaveili muuttavansa ulkomaille. Minä sanoin, että kun saan ammattikorkeakoulun loppuun, haluan mennä töihin ja ehkä hankkia lapsia enkä lähteä toiselle puolelle maapalloa seikkailemaan minimibudjetilla ja etsimään, jos jostain löytyisi tarjoilijan keikkoja, että saa ruokaa ostettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee näistä miestä ei haluta kommenteista mieleen. Kuinka isoja naisia näiden miesten takana oikein on. Jos päälle ei enää pääse ja alle ei uskalla mennä.

Olipa taas avuton vitsi.

Ihmettelen suomimiehen heikkoutta ja miehekkyyden puutetta. Normaalpainoinenkin mies on helposti monta kymmentä kiloa painavampi kuin normaalipainoinen nainen eli naiset ovat han järkiään itseään paljon painavamman miehen alla. Lisäksi reilusti ylipainoinenkin nainen on maksimissaan normaalipainoisen miehen painossa. Eli miitå ihmettä miehet inisee että eivät päälle pääse ja alle ei uskalla? Raukan puhetta. Missä oikeat miehet?

Ei se aina ihan niinkään ole. Vaimolleni on elopainoa 40 kg enemmän kuin minulla.

En kyllä valita.

Vierailija kirjoitti:

Se kuinka silloin niin rauhallinen ja ystävällinen, lempeäkatseinen mies onkin kotona se, jolla palaa pinna lasten kanssa paljon pahemmin ja helpommin.

Lempeä katse paljastuikin luonteeltaan konfliktinvälttelijäksi ja toisaalta henkilöksi joka ei osaa vetää omia rajojaan —-> lopputulemana tikittävä pommi, joka on tyytymätön kaikkeen ja kaikkiin.

Meillä taas se lempeäkatseinen kävelee ulos ovesta. Mikään ei mene hyvin. Minä kuulemma sotken, joten minä siivoan. Jos lasten kanssa on ollut haastetta, hän nostaa kädet pystyyn ja sanoo, että hoida. Meillä ei enää ole pieniä lapsia. Silloin kun olivat vauvoja, itkevän lapsen kiikutti aina minulle, kun ei hermo kestänyt. Vaikka olisin ollut ruokaa laittamassa, kesken piti alkaa kuljetella huutavaa vauvaa. Sähisi minulle vielä kirosanoja, aivan kuin minä olisi syyllinen lapsen itkuun.

Sitten isommassa kriisissä tulee näitä että painelee ulos ovesta ja jättää minut hoitamaan jutun. Esim. esikoisen luvaton mopolla ajo ilman korttia. Minä jo luulin, ettei puoliso aio tulla kotiin enää ikinä, kun oli vuorokauden puhelinkin mykkänä.

Lapset ovat jo tottuneet, että lempeäkatseiselle ei kannata ikinä kertoa, jos jokin on huonosti. Kiristelee hampaitaan ja muuttuu mykäksi.

Ääh, ääh, aloitus, 4.11.2020.