Onko teidän nyxän ja exän lapsilla eri elintaso kuin teidän lapsilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan ydinperhe. Ei meidän esikoisen elintaso heikentynyt yhtään sisaruksen takia.

Sen sijaan kolmas jätettiin hankkimatta jotta varmasti on varaa maksaa opinnot jne näille kahdelle.

Yhden lapsen saaminen 18-vuotiaaksi maksaa 200 000 euroa. Se kannattaa muistaa.

Samoin. Meillä tulot ja varallisuus riitti kolmeen lapseen, eikä esikoiseen käytetty aika ja raha pienentynyt kakkosen ja kolmosen syntymän myötä. Neljäs lapsi olisi laskenut kaikkien elintasoa, niin ajassa kuin rahassakin mitaten, joten miehen kanssa päätimme lapsiluvun olevan täysi.

Monet eivät myöskään tajua sitä,miten paljon enemmän johonkin yli 10 vuotiaaseen kuluu rahaa kuin johonkin pikkuiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan ydinperhe. Ei meidän esikoisen elintaso heikentynyt yhtään sisaruksen takia.

Sen sijaan kolmas jätettiin hankkimatta jotta varmasti on varaa maksaa opinnot jne näille kahdelle.

Yhden lapsen saaminen 18-vuotiaaksi maksaa 200 000 euroa. Se kannattaa muistaa.

Samoin. Meillä tulot ja varallisuus riitti kolmeen lapseen, eikä esikoiseen käytetty aika ja raha pienentynyt kakkosen ja kolmosen syntymän myötä. Neljäs lapsi olisi laskenut kaikkien elintasoa, niin ajassa kuin rahassakin mitaten, joten miehen kanssa päätimme lapsiluvun olevan täysi.

Monet eivät myöskään tajua sitä,miten paljon enemmän johonkin yli 10 vuotiaaseen kuluu rahaa kuin johonkin pikkuiseen.

Saati teiniin.

Kristiina xx kirjoitti:

Mulla on miesserkku, joka on todella varakas ja häntä odottaa aikanaan massiivinen perintö, ja hänellä on yksi alle kouluikäinen lapsi tyttöystävän kanssa ja tyttöystävällä on kaksi lähes teini-ikäistä lasta aiemmasta suhteesta ja nainen itse on pienituloinen. Siinä sitten on sisarukdilla ihan erilainen elintaso kun serkkuni ostaa omalle lapselleen kaikki uusimmat hienoimmat jutut ja isosiskot elävät tavallista elintasoa.

Serkkusi tyttöystävä ostaa teineilleen yhdessä teinien isän kanssa sellaisia asioita, joihin heillä on varaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ne vanhemmat lapset saavat pitää elintasonsa, JOS tehdän lisää lapsia, ei saa olla pois niiden aiempien lasten elintasosta pois.

Vastuullinen aikuinen huolehtii sitoumuksensa. Jos on esim. erotessa sovittu että lapsen harrastus maksetaan puoliksi ja sen lisäksi X euroa kuussa elatusmaksua, niin tulee hoitaa.

Jos toinen/molemmat tekee lisää lapsia, niin ei se ole mikään syy alkaa karsimaan (tai alkaa vaatia lisää) maksuja, koska se oma elämä pitää suhteuttaa MIHIN on varaa.

Totuushan on se, ettei nykypäivänä monella ole varaa niin moneen lapseen kun haluaisi (ydinperheissäkään) vaan pitää "tyytyä" siihen määrään mihin on varaa.

Jos haluaa lapsille omat huoneet/kunnolliset vaatteet/harrastukset/lomamatkan kerran vuoteen/jne. (mitä kukakin arvostaa) niin normaalille työssäkäyvälle (jolla ei ole perintöjä tmv.) 1-2 lasta on se "mihin on varaa", jos tekee puolet enemmän lapsia, niin sitten eletään "puolet köyhemmin".

Mutta korostaisin sitä, että SOVITUT asiat tulee hoitaa, eli huolehtia ns. ensin jo olemassa olevat lapset, ennen kun alkaa miettiä uusia ja laskea onko heihin rahaa, ja jos, niin samalla vai huonommalla elintasolla, ja sitten elää sen päätöksen kanssa.

Mitä ihmettä? Meneehän se ydinperheessäkin niin, että jos tulot muuttuvat, tulee lisää lapsia tai muita elämänmuutoksia, se voi heijastua myös lasten elintasoon. Miten ihmeessä eron jälkeen elintaso olisi jokin koskematon etuoikeus, josta pitää pitää vaikka muiden ihmisten kustannuksella kiinni? Eihän vanhemmuudessaan muutenkaan ole raha tai elintaso se olennaisin asia. Ydinperheessäkin lapsi saattaa joutua luopumaan jostain, jos vaikka vanhempi jää työttömäksi tai vaihtaa huonopalkkaisempaan työhön. Sellaista tämä elämä vaan on.

Väännetään rautalangasta:

Henkilön nettotulot ovat 2500e/kk, on sovittu että maksaa lapsista elatusmaksua 400e/kk ja lasten harratuksista puolet, esim. 100e/kk

--> käteen jää 2000e/kk, millä henkilö saa tehdä ihan mitä hän haluaa.

Jos asumiseen ja muuhun pakolliseen (ruoka, liikkuminen, vakuutukset, sähköt sun muut) menee esim. 1000e/kk, jää rahaa 1000e jolla varmasti vielä ainakin yhden lapsen elättää.

Mutta jos henkilön nettotulot onkin vain 1500e/kk, niin siinä kohtaa ei kyllä lisää lapsia kannata alkaa väkertämään.

Huomauttaisin vielä, että jos elää rennommin, eli ei ole menoja vetänyt ihan tappiin, on mahdollista säästää, jolloin työttömyys (alkuun liiton rahaa) tai muu yllättävä asia ei heti vie pohjaa pois.

Vakava sairastuminen on toki eri asia, varsinkin jos kestää pitkään/romuttaa terveyden pysyvästi.

Miksi eron jälkeen pitää lyödä lukkoon koko elämän suunnitelmat, kun ydinperheessä kuitenkin voi tulla uusiakin lapsia, vaikka se vaikuttaisi jo olemassa olevien elintasoon? Ja mikäänhän ei estä kuitenkään lähivanhempaa vaihtamasta työpaikkaa, jäämästä työttömäksi, hankkimasta lisää lapsia, jne. Kuulostaa vähän oudolta, jos etävanhemman osuus ja rooli olisi enää olla maksaja ja muiden elintason ylläpitäjä. Jotenkin julmaa olisi sekin, että etävanhempi on jo menettänyt yhteisen arjen lastensa kanssa, mutta hänelle ei sallittaisi mahdollisuutta hankkia uusia lapsia, joiden kanssa sitä yhteistä arkea voisi ollakin. Paitsi toki, jos hän on riittävän varakas. Mutta aika julmaa sekin, että köyhän etävanhemman osuus olisi sitten vaan rahoittaa muiden elämää ilman mahdollisuutta elää itse.

Ja ei, en ole itse etävanhempi, vaan olen lähivanhempi. 

Kannattaa aina muistaa se, että toinen vanhemmista voi myös sairastua/kuolla.

Jos pikku rahoilla nipisteleen elämää niin että perustaa uutta perhettä ja makselee minimaaliset elarit entisille lapsille, niin kanattaa muistaa se, aina on se mahdollisuus että etälapset muuttuvatkin lähilapsiksi.

Fiksu ihminen miettii aina myös mitä jos skenaariot läpi, tämä koskee niin ydinperheitä, kuin etä- ja lähivanhempiakin. En tarkoita että pitää liikaa pelätä, toki pitää muistaa myös elää.

Mutta aika moni haluaa mennä lapsiensa kanssa Linnamäelle tai jäätelölle ilman että pitää laskea onko siihen varaa.

Tottakai - niin voi käydä ydinperheessäkin. Ja voi tulla sairauksia ja konkursseja tai ennakoimaton työttömyys. Oman logiikkani mukaan sitten elettäisiin koko pesueen kanssa vaan vähän niukemmin ja selvittäisiin kyllä yhdessä. En näe elintason laskua tuossa suurimpana murheena, vaikka se varmasti muun tragedian sivutuote olisikin.

Mutta uusieb lasten pullauttelu persaukisena ei kuulu näihin yllätyksiin tai kuulu mennä edellisiltä lapsilta.

Edellisiltä lapsilta? Eiväthän he mitään edellisiä lapsia ole, vaan yhtä lailla omia lapsia. No, oli kuinka vaan, mutta sellaista se elämä on - jos vanhemmat saavat lisää lapsia, heidän resurssinsa hajaantuvat useammalle lapselle. Niin se vaan menee. Ei ole kohtuuton tragedia, jos vanhempi lapsi ei saa 100 euron merkkihupparia siksi, että isällä tai äidillä on uusi vauva, johon myös menee rahaa, ja jos sen vuoksi joutuu tyytymään ihan tavalliseen 25 euron huppariin. Jonkun mielestä tämäkin on kohtuuton elintason lasku, mutta minä puhuisin kohtuttomasta vasta siinä vaiheessa, jos ei olisi varaa minkäänlaiseen vaatteeseen.

Tässä ketjussa annettiin esimerkki siitä, että 2000 euron tuloilla "saa" vielä hankkia lapsen uuden kumppanin kanssa, mutta 1500 euron tuloilla se olisi jo kohtuutonta, koska sitten ei olisi varaa maksaa niin isoja elatusmaksuja. Ei tämäkään ihan kohtuulliselta kuulosta, että aina ensisijainen asia olisi ne elatusmaksut, joiden summan pitää aina olla vakio. Luultavasti itse ajattelette noin, kun uskotte, ettette ikinä itse voisi joutua sinne maksajapuolelle, mutta voi olla, että mielipiteenne muuttuisi, jos olisitte vaikka lapsianne ikävöivä etä-äiti, jolle olisi jatkossa muiden lapsen hankkiminen mahdotonta, koska pitää maksaa eksälle elatusapua.

Oletettavasti myös iäkkäiden vanhempien tai sairastuneen puolison omaishoitajaksi ryhtyminen olisi etävanhemmalta kiellettyä? Vai?

Eihän ne uudet kakarat saa vaikuttaa siihen, mitä aikaisemmat lapset saavat. Ei lapset saa joutua kärsimään vanhempansa tyhmyydestä. Jos ei ole varaa pitää jo tehtyjen lasten elintasoa samana niin silloin ei pidä lisääntyä enää enempää.

Kyllähän lasten lukumäärä vaikuttaa rahan jakautumiseen ydinperheessäkin.

On vanhempien asia huolehtia asiansa niin ettei tee lisää lapsia, mikäli lisääntyminen vähentää valmiiksi olemassaolevien elintasoa. Muu on täysin vastuutonta käytöstä vanhemmilta.

Voisko joku kertoa, mikä kaikki katsotaan elintason laskuksi??????

Vaikkapa se, että lapsi menettää oman huoneen, joutuu luopumaan harrastuksesta, vaatteet ostetaan Stockan sijaan Halpahallista, ei päästä perheen kanssa matkustelemaan, joutuu iPhonen sijaan tyytymään xiaomiin jne.

Täytyy olla kyllä ollut aika iso elatusmaksu, jos sillä on kustannettu kaikki nämä mainitut asiat... Harrastusten säilyttämisen ymmärrän, mutta ei minusta Stocka tai IPhone ole mitään ehdottomia asioita. Elintaso on ihan sama jollain halvemmalla puhelimella tai H%M-vaatteilla. Ja mitä matkustamiseen tulee, ei kai kukaan vakavissaan ajattele, että etävanhemman pitäisi kustantaa lähivanhemmalle matkoja? Naurettava ajatuskin. Ja jos kyse on etävanhemman kanssa matkustamisesta, niin voihan matkustelu loppua tai vähetä muistakin syistä. Eivät ne matkat mikään saavutettu etu ole, josta on pakko pitää kiinni, vaikka mikä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ne vanhemmat lapset saavat pitää elintasonsa, JOS tehdän lisää lapsia, ei saa olla pois niiden aiempien lasten elintasosta pois.

Vastuullinen aikuinen huolehtii sitoumuksensa. Jos on esim. erotessa sovittu että lapsen harrastus maksetaan puoliksi ja sen lisäksi X euroa kuussa elatusmaksua, niin tulee hoitaa.

Jos toinen/molemmat tekee lisää lapsia, niin ei se ole mikään syy alkaa karsimaan (tai alkaa vaatia lisää) maksuja, koska se oma elämä pitää suhteuttaa MIHIN on varaa.

Totuushan on se, ettei nykypäivänä monella ole varaa niin moneen lapseen kun haluaisi (ydinperheissäkään) vaan pitää "tyytyä" siihen määrään mihin on varaa.

Jos haluaa lapsille omat huoneet/kunnolliset vaatteet/harrastukset/lomamatkan kerran vuoteen/jne. (mitä kukakin arvostaa) niin normaalille työssäkäyvälle (jolla ei ole perintöjä tmv.) 1-2 lasta on se "mihin on varaa", jos tekee puolet enemmän lapsia, niin sitten eletään "puolet köyhemmin".

Mutta korostaisin sitä, että SOVITUT asiat tulee hoitaa, eli huolehtia ns. ensin jo olemassa olevat lapset, ennen kun alkaa miettiä uusia ja laskea onko heihin rahaa, ja jos, niin samalla vai huonommalla elintasolla, ja sitten elää sen päätöksen kanssa.

Mitä ihmettä? Meneehän se ydinperheessäkin niin, että jos tulot muuttuvat, tulee lisää lapsia tai muita elämänmuutoksia, se voi heijastua myös lasten elintasoon. Miten ihmeessä eron jälkeen elintaso olisi jokin koskematon etuoikeus, josta pitää pitää vaikka muiden ihmisten kustannuksella kiinni? Eihän vanhemmuudessaan muutenkaan ole raha tai elintaso se olennaisin asia. Ydinperheessäkin lapsi saattaa joutua luopumaan jostain, jos vaikka vanhempi jää työttömäksi tai vaihtaa huonopalkkaisempaan työhön. Sellaista tämä elämä vaan on.

Väännetään rautalangasta:

Henkilön nettotulot ovat 2500e/kk, on sovittu että maksaa lapsista elatusmaksua 400e/kk ja lasten harratuksista puolet, esim. 100e/kk

--> käteen jää 2000e/kk, millä henkilö saa tehdä ihan mitä hän haluaa.

Jos asumiseen ja muuhun pakolliseen (ruoka, liikkuminen, vakuutukset, sähköt sun muut) menee esim. 1000e/kk, jää rahaa 1000e jolla varmasti vielä ainakin yhden lapsen elättää.

Mutta jos henkilön nettotulot onkin vain 1500e/kk, niin siinä kohtaa ei kyllä lisää lapsia kannata alkaa väkertämään.

Huomauttaisin vielä, että jos elää rennommin, eli ei ole menoja vetänyt ihan tappiin, on mahdollista säästää, jolloin työttömyys (alkuun liiton rahaa) tai muu yllättävä asia ei heti vie pohjaa pois.

Vakava sairastuminen on toki eri asia, varsinkin jos kestää pitkään/romuttaa terveyden pysyvästi.

Miksi eron jälkeen pitää lyödä lukkoon koko elämän suunnitelmat, kun ydinperheessä kuitenkin voi tulla uusiakin lapsia, vaikka se vaikuttaisi jo olemassa olevien elintasoon? Ja mikäänhän ei estä kuitenkään lähivanhempaa vaihtamasta työpaikkaa, jäämästä työttömäksi, hankkimasta lisää lapsia, jne. Kuulostaa vähän oudolta, jos etävanhemman osuus ja rooli olisi enää olla maksaja ja muiden elintason ylläpitäjä. Jotenkin julmaa olisi sekin, että etävanhempi on jo menettänyt yhteisen arjen lastensa kanssa, mutta hänelle ei sallittaisi mahdollisuutta hankkia uusia lapsia, joiden kanssa sitä yhteistä arkea voisi ollakin. Paitsi toki, jos hän on riittävän varakas. Mutta aika julmaa sekin, että köyhän etävanhemman osuus olisi sitten vaan rahoittaa muiden elämää ilman mahdollisuutta elää itse.

Ja ei, en ole itse etävanhempi, vaan olen lähivanhempi. 

Kannattaa aina muistaa se, että toinen vanhemmista voi myös sairastua/kuolla.

Jos pikku rahoilla nipisteleen elämää niin että perustaa uutta perhettä ja makselee minimaaliset elarit entisille lapsille, niin kanattaa muistaa se, aina on se mahdollisuus että etälapset muuttuvatkin lähilapsiksi.

Fiksu ihminen miettii aina myös mitä jos skenaariot läpi, tämä koskee niin ydinperheitä, kuin etä- ja lähivanhempiakin. En tarkoita että pitää liikaa pelätä, toki pitää muistaa myös elää.

Mutta aika moni haluaa mennä lapsiensa kanssa Linnamäelle tai jäätelölle ilman että pitää laskea onko siihen varaa.

Tottakai - niin voi käydä ydinperheessäkin. Ja voi tulla sairauksia ja konkursseja tai ennakoimaton työttömyys. Oman logiikkani mukaan sitten elettäisiin koko pesueen kanssa vaan vähän niukemmin ja selvittäisiin kyllä yhdessä. En näe elintason laskua tuossa suurimpana murheena, vaikka se varmasti muun tragedian sivutuote olisikin.

Mutta uusieb lasten pullauttelu persaukisena ei kuulu näihin yllätyksiin tai kuulu mennä edellisiltä lapsilta.

Edellisiltä lapsilta? Eiväthän he mitään edellisiä lapsia ole, vaan yhtä lailla omia lapsia. No, oli kuinka vaan, mutta sellaista se elämä on - jos vanhemmat saavat lisää lapsia, heidän resurssinsa hajaantuvat useammalle lapselle. Niin se vaan menee. Ei ole kohtuuton tragedia, jos vanhempi lapsi ei saa 100 euron merkkihupparia siksi, että isällä tai äidillä on uusi vauva, johon myös menee rahaa, ja jos sen vuoksi joutuu tyytymään ihan tavalliseen 25 euron huppariin. Jonkun mielestä tämäkin on kohtuuton elintason lasku, mutta minä puhuisin kohtuttomasta vasta siinä vaiheessa, jos ei olisi varaa minkäänlaiseen vaatteeseen.

Tässä ketjussa annettiin esimerkki siitä, että 2000 euron tuloilla "saa" vielä hankkia lapsen uuden kumppanin kanssa, mutta 1500 euron tuloilla se olisi jo kohtuutonta, koska sitten ei olisi varaa maksaa niin isoja elatusmaksuja. Ei tämäkään ihan kohtuulliselta kuulosta, että aina ensisijainen asia olisi ne elatusmaksut, joiden summan pitää aina olla vakio. Luultavasti itse ajattelette noin, kun uskotte, ettette ikinä itse voisi joutua sinne maksajapuolelle, mutta voi olla, että mielipiteenne muuttuisi, jos olisitte vaikka lapsianne ikävöivä etä-äiti, jolle olisi jatkossa muiden lapsen hankkiminen mahdotonta, koska pitää maksaa eksälle elatusapua.

Oletettavasti myös iäkkäiden vanhempien tai sairastuneen puolison omaishoitajaksi ryhtyminen olisi etävanhemmalta kiellettyä? Vai?

Eihän ne uudet kakarat saa vaikuttaa siihen, mitä aikaisemmat lapset saavat. Ei lapset saa joutua kärsimään vanhempansa tyhmyydestä. Jos ei ole varaa pitää jo tehtyjen lasten elintasoa samana niin silloin ei pidä lisääntyä enää enempää.

Kyllähän lasten lukumäärä vaikuttaa rahan jakautumiseen ydinperheessäkin.

On vanhempien asia huolehtia asiansa niin ettei tee lisää lapsia, mikäli lisääntyminen vähentää valmiiksi olemassaolevien elintasoa. Muu on täysin vastuutonta käytöstä vanhemmilta.

Voisko joku kertoa, mikä kaikki katsotaan elintason laskuksi??????

Vaikkapa se, että lapsi menettää oman huoneen, joutuu luopumaan harrastuksesta, vaatteet ostetaan Stockan sijaan Halpahallista, ei päästä perheen kanssa matkustelemaan, joutuu iPhonen sijaan tyytymään xiaomiin jne.

Täytyy olla kyllä ollut aika iso elatusmaksu, jos sillä on kustannettu kaikki nämä mainitut asiat... Harrastusten säilyttämisen ymmärrän, mutta ei minusta Stocka tai IPhone ole mitään ehdottomia asioita. Elintaso on ihan sama jollain halvemmalla puhelimella tai H%M-vaatteilla. Ja mitä matkustamiseen tulee, ei kai kukaan vakavissaan ajattele, että etävanhemman pitäisi kustantaa lähivanhemmalle matkoja? Naurettava ajatuskin. Ja jos kyse on etävanhemman kanssa matkustamisesta, niin voihan matkustelu loppua tai vähetä muistakin syistä. Eivät ne matkat mikään saavutettu etu ole, josta on pakko pitää kiinni, vaikka mikä olisi.

Sinusta elintasoista ei ole eroa vaikka toinen söisi sisäfilettä ja toinen halpaa makkaraa? Samaahan se on vaatteissa. Että ei maksa lähivanhemman matkustelua vaan osuutensa sen ikioman lapsensa matkustelusta. Ei se vanhemmuus ja elatusvastuu eroon pääty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan ydinperhe. Ei meidän esikoisen elintaso heikentynyt yhtään sisaruksen takia.

Sen sijaan kolmas jätettiin hankkimatta jotta varmasti on varaa maksaa opinnot jne näille kahdelle.

Yhden lapsen saaminen 18-vuotiaaksi maksaa 200 000 euroa. Se kannattaa muistaa.

Mitä tuo 200 000 pitää sisällään? Äkkiseltään laskettuna en ole kyllä varmasti kuluttanut lapsiin edes puolta tuosta summasta, vaikka suunnilleen puolivälissä kohti täysikää ollaan menossa. Ja ollaan kuitenkin matkusteltu ulkomaillakin, lapset harrastavat, jne. Joten kerro ihmeessä, mitä kaikkea lasket tuohon mukaan! 

Kun esität asian noin, että tuo on väistämätön summa, niin oletan ettei listassa ole edes mainitsemiani ulkomaanmatkoja tai esim. uusimman IPhonen hintaa. Näitähän saa hankkia, mutta ne ovat sitten ekstraa, ei mikään väistämätön kulu perusmenoista.

Se on kuule ihan tutkittu tilastofakta.

Ja sen jälkeenkin on vielä elatusvelvollinen jos lapsi opiskelee.

Että revi siitä.

No yritän tässä repiä, mutta kahden lapsen äitinä en oikeasti keksi, mitä kaikkea tuo summa pitää sisällään. Kuten kirjoitin, meillä ei tule menemään tuollaista summaa 18 ikävuoteen mennessä. Eli mitäköhän olennaista meiltä puuttuu? Lapsilla on omat huoneet, haluamansa (maksulliset) harrastukset 1-2 /lapsi kiinnostuksen mukaan, he saavat tarvitsemansa vaatteet, tavarat, monipuolista ruokaa, ulkomaanmatkoja, matkoja kotimaassa, käydään leffoissa ja teatterissa, lapsilla on älypuhelimet, harrastus- ja liikuntavälineet, käydään tapahtumissa, jne jne jne. Voisiko joku oikeasti kertoa, millä laskelmilla on päästy tuohon 200 000 euron summaan?

Olen myös kuullut tuon summan, nyt google löysi 130 t

https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2013022316710824

Ei tuossa silti kerrottu, mistä asioista tuo summa koostuu. Summa perustuu kulutustutkimukseen, mutta eihän se, mitä kulutetaan, kerro mitkä oikeasti ovat sellaiset lasten kulut, jotka ainakin menee, ja jotka ovat vähimmäismäärä virikkeellisen ja hyvän elämän tarjoamiseen. Ei siis voida sanoa, että lapsen kasvattaminen tulee 18 maksamaan X summan, jos se summa perustuu vain siihen, mihin kaikkeen rahaa laitetaan. Eli kyllä tässä vähän tarkemmat laskelmat pitäisi olla.

Minulla on kaksi lasta, toinen juuri tulossa teini-ikään, ja kuten kerroin, kaikkea hankitaan ja ostetaan ja käydään niin ulkomailla kuin kotimaassa, mutta silti meillä ei tule menemään se mainittu 200 000 tässä vuosien aikana. Ja siis ulkomaanmatkojahan tällaisiin laskelmiin ei oikeastaan voi ottaa mukaan - niitä on niin erihintaisia, eikä ulkomaanmatka ole olennainen ja ehdottoman tärkeä osa lapsuutta ja lapsen kasvatusta tai muutenkaan hyvää elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ne vanhemmat lapset saavat pitää elintasonsa, JOS tehdän lisää lapsia, ei saa olla pois niiden aiempien lasten elintasosta pois.

Vastuullinen aikuinen huolehtii sitoumuksensa. Jos on esim. erotessa sovittu että lapsen harrastus maksetaan puoliksi ja sen lisäksi X euroa kuussa elatusmaksua, niin tulee hoitaa.

Jos toinen/molemmat tekee lisää lapsia, niin ei se ole mikään syy alkaa karsimaan (tai alkaa vaatia lisää) maksuja, koska se oma elämä pitää suhteuttaa MIHIN on varaa.

Totuushan on se, ettei nykypäivänä monella ole varaa niin moneen lapseen kun haluaisi (ydinperheissäkään) vaan pitää "tyytyä" siihen määrään mihin on varaa.

Jos haluaa lapsille omat huoneet/kunnolliset vaatteet/harrastukset/lomamatkan kerran vuoteen/jne. (mitä kukakin arvostaa) niin normaalille työssäkäyvälle (jolla ei ole perintöjä tmv.) 1-2 lasta on se "mihin on varaa", jos tekee puolet enemmän lapsia, niin sitten eletään "puolet köyhemmin".

Mutta korostaisin sitä, että SOVITUT asiat tulee hoitaa, eli huolehtia ns. ensin jo olemassa olevat lapset, ennen kun alkaa miettiä uusia ja laskea onko heihin rahaa, ja jos, niin samalla vai huonommalla elintasolla, ja sitten elää sen päätöksen kanssa.

Mitä ihmettä? Meneehän se ydinperheessäkin niin, että jos tulot muuttuvat, tulee lisää lapsia tai muita elämänmuutoksia, se voi heijastua myös lasten elintasoon. Miten ihmeessä eron jälkeen elintaso olisi jokin koskematon etuoikeus, josta pitää pitää vaikka muiden ihmisten kustannuksella kiinni? Eihän vanhemmuudessaan muutenkaan ole raha tai elintaso se olennaisin asia. Ydinperheessäkin lapsi saattaa joutua luopumaan jostain, jos vaikka vanhempi jää työttömäksi tai vaihtaa huonopalkkaisempaan työhön. Sellaista tämä elämä vaan on.

Väännetään rautalangasta:

Henkilön nettotulot ovat 2500e/kk, on sovittu että maksaa lapsista elatusmaksua 400e/kk ja lasten harratuksista puolet, esim. 100e/kk

--> käteen jää 2000e/kk, millä henkilö saa tehdä ihan mitä hän haluaa.

Jos asumiseen ja muuhun pakolliseen (ruoka, liikkuminen, vakuutukset, sähköt sun muut) menee esim. 1000e/kk, jää rahaa 1000e jolla varmasti vielä ainakin yhden lapsen elättää.

Mutta jos henkilön nettotulot onkin vain 1500e/kk, niin siinä kohtaa ei kyllä lisää lapsia kannata alkaa väkertämään.

Huomauttaisin vielä, että jos elää rennommin, eli ei ole menoja vetänyt ihan tappiin, on mahdollista säästää, jolloin työttömyys (alkuun liiton rahaa) tai muu yllättävä asia ei heti vie pohjaa pois.

Vakava sairastuminen on toki eri asia, varsinkin jos kestää pitkään/romuttaa terveyden pysyvästi.

Miksi eron jälkeen pitää lyödä lukkoon koko elämän suunnitelmat, kun ydinperheessä kuitenkin voi tulla uusiakin lapsia, vaikka se vaikuttaisi jo olemassa olevien elintasoon? Ja mikäänhän ei estä kuitenkään lähivanhempaa vaihtamasta työpaikkaa, jäämästä työttömäksi, hankkimasta lisää lapsia, jne. Kuulostaa vähän oudolta, jos etävanhemman osuus ja rooli olisi enää olla maksaja ja muiden elintason ylläpitäjä. Jotenkin julmaa olisi sekin, että etävanhempi on jo menettänyt yhteisen arjen lastensa kanssa, mutta hänelle ei sallittaisi mahdollisuutta hankkia uusia lapsia, joiden kanssa sitä yhteistä arkea voisi ollakin. Paitsi toki, jos hän on riittävän varakas. Mutta aika julmaa sekin, että köyhän etävanhemman osuus olisi sitten vaan rahoittaa muiden elämää ilman mahdollisuutta elää itse.

Ja ei, en ole itse etävanhempi, vaan olen lähivanhempi. 

Kannattaa aina muistaa se, että toinen vanhemmista voi myös sairastua/kuolla.

Jos pikku rahoilla nipisteleen elämää niin että perustaa uutta perhettä ja makselee minimaaliset elarit entisille lapsille, niin kanattaa muistaa se, aina on se mahdollisuus että etälapset muuttuvatkin lähilapsiksi.

Fiksu ihminen miettii aina myös mitä jos skenaariot läpi, tämä koskee niin ydinperheitä, kuin etä- ja lähivanhempiakin. En tarkoita että pitää liikaa pelätä, toki pitää muistaa myös elää.

Mutta aika moni haluaa mennä lapsiensa kanssa Linnamäelle tai jäätelölle ilman että pitää laskea onko siihen varaa.

Tottakai - niin voi käydä ydinperheessäkin. Ja voi tulla sairauksia ja konkursseja tai ennakoimaton työttömyys. Oman logiikkani mukaan sitten elettäisiin koko pesueen kanssa vaan vähän niukemmin ja selvittäisiin kyllä yhdessä. En näe elintason laskua tuossa suurimpana murheena, vaikka se varmasti muun tragedian sivutuote olisikin.

Mutta uusieb lasten pullauttelu persaukisena ei kuulu näihin yllätyksiin tai kuulu mennä edellisiltä lapsilta.

Edellisiltä lapsilta? Eiväthän he mitään edellisiä lapsia ole, vaan yhtä lailla omia lapsia. No, oli kuinka vaan, mutta sellaista se elämä on - jos vanhemmat saavat lisää lapsia, heidän resurssinsa hajaantuvat useammalle lapselle. Niin se vaan menee. Ei ole kohtuuton tragedia, jos vanhempi lapsi ei saa 100 euron merkkihupparia siksi, että isällä tai äidillä on uusi vauva, johon myös menee rahaa, ja jos sen vuoksi joutuu tyytymään ihan tavalliseen 25 euron huppariin. Jonkun mielestä tämäkin on kohtuuton elintason lasku, mutta minä puhuisin kohtuttomasta vasta siinä vaiheessa, jos ei olisi varaa minkäänlaiseen vaatteeseen.

Tässä ketjussa annettiin esimerkki siitä, että 2000 euron tuloilla "saa" vielä hankkia lapsen uuden kumppanin kanssa, mutta 1500 euron tuloilla se olisi jo kohtuutonta, koska sitten ei olisi varaa maksaa niin isoja elatusmaksuja. Ei tämäkään ihan kohtuulliselta kuulosta, että aina ensisijainen asia olisi ne elatusmaksut, joiden summan pitää aina olla vakio. Luultavasti itse ajattelette noin, kun uskotte, ettette ikinä itse voisi joutua sinne maksajapuolelle, mutta voi olla, että mielipiteenne muuttuisi, jos olisitte vaikka lapsianne ikävöivä etä-äiti, jolle olisi jatkossa muiden lapsen hankkiminen mahdotonta, koska pitää maksaa eksälle elatusapua.

Oletettavasti myös iäkkäiden vanhempien tai sairastuneen puolison omaishoitajaksi ryhtyminen olisi etävanhemmalta kiellettyä? Vai?

Eihän ne uudet kakarat saa vaikuttaa siihen, mitä aikaisemmat lapset saavat. Ei lapset saa joutua kärsimään vanhempansa tyhmyydestä. Jos ei ole varaa pitää jo tehtyjen lasten elintasoa samana niin silloin ei pidä lisääntyä enää enempää.

Kyllähän lasten lukumäärä vaikuttaa rahan jakautumiseen ydinperheessäkin.

On vanhempien asia huolehtia asiansa niin ettei tee lisää lapsia, mikäli lisääntyminen vähentää valmiiksi olemassaolevien elintasoa. Muu on täysin vastuutonta käytöstä vanhemmilta.

Voisko joku kertoa, mikä kaikki katsotaan elintason laskuksi??????

Vaikkapa se, että lapsi menettää oman huoneen, joutuu luopumaan harrastuksesta, vaatteet ostetaan Stockan sijaan Halpahallista, ei päästä perheen kanssa matkustelemaan, joutuu iPhonen sijaan tyytymään xiaomiin jne.

Täytyy olla kyllä ollut aika iso elatusmaksu, jos sillä on kustannettu kaikki nämä mainitut asiat... Harrastusten säilyttämisen ymmärrän, mutta ei minusta Stocka tai IPhone ole mitään ehdottomia asioita. Elintaso on ihan sama jollain halvemmalla puhelimella tai H%M-vaatteilla. Ja mitä matkustamiseen tulee, ei kai kukaan vakavissaan ajattele, että etävanhemman pitäisi kustantaa lähivanhemmalle matkoja? Naurettava ajatuskin. Ja jos kyse on etävanhemman kanssa matkustamisesta, niin voihan matkustelu loppua tai vähetä muistakin syistä. Eivät ne matkat mikään saavutettu etu ole, josta on pakko pitää kiinni, vaikka mikä olisi.

Sinusta elintasoista ei ole eroa vaikka toinen söisi sisäfilettä ja toinen halpaa makkaraa? Samaahan se on vaatteissa. Että ei maksa lähivanhemman matkustelua vaan osuutensa sen ikioman lapsensa matkustelusta. Ei se vanhemmuus ja elatusvastuu eroon pääty.

Sisäfilessä ja halvassa makkarassa on eroa, mutta olennainen ero ei ole hinta vaan ruuan laatu. En kuitenkaan usko, että noin kärjistettyihin esimerkkeihin täytyy lähteä, koska harvemmin lähivanhemman talous on niin riippuvainen etävanhemman maksamista avustuksista, että elintaso romahtaisi noin paljon. Mutta jos olisikin, niin miksi pitäisi syödä juuri sisäfilettä? Halvemmallakin saa hyvää ja terveellistä ruokaa. Ja tuskinpa ne perheet ovat koko ajan sisäfilettä syöneetkään, joissa etän tulotaso romahtaa uuden vauvan myötä.

Ajatteletteko te muuten oikeasti, että etävanhemman pitäisi maksaa lähivanhemmalle matkustelut? Tämä on oikeasti minulle uutta. En oikeastaan ehkä enää ihmettele katkerien etäisien valituksia, jos täällä oikeasti on tuollainen käytäntö. Pahimmillaanhan tuo voi tarkoittaa sitä, ettei etävanhempi pysty enää itse viemään lapsia matkalle, kun hänen ensisijaisesti täytyy maksaa eksänsä haluamat matkat.

Elintason lasku tarkoittaa sitä, ettei ole varaa tarjota esim. samaa 3 lapselle mitä voi tarjota kahdelle:

Jos esim. kahden kanssa on varaa asua niin että kaikilla on oma huone/ käydä kerran vuodessa etelän lomalla/ maksaa harrastus / ostaa vaatetta esim. kaupasta kirpparin sijasta, miksi tehdä kolmas jos sitten enää ei noihin ole varaa.

Jokainen määrittää itse sen elintasonsa, ja teke valinnat sen mukaan mihin on varaa. Voihan esim. vanhammat muuttaa olohuoneeseen ja luopua toisesta autosta tmv. jolloin rahat siihen kolmanteen lapseen riittävät. Mutta on väärin tehdä lapsi ja viedä lasten omat huoneet ja laittaa lopettamaan harrastukset siksi että vanhempi haluaa lisääntyä lisää.

Sinällään oma huone tmv. ei ole mikään itseisarvo, mutta jos vanhempi on _itse_ aikanaan ajatellut että haluaa elää niin että perheessä lapsilla on omat huonet ym. raamit, niin toki niissä on hyvä pysyä.

Ja tuohon miten paljon lapsiin menee rahaa: ei sitä ole laskettu niin että vain se raha menée suoraan lapseen (tyyliin potkupuvut X euroa jne.) huomioitaisiin, vaan kaikki menot.

..Tuttipullosta ja nokkamukista alkaen... isompaan asuntoon/autoon (sinkkuna/pariskuntana pienempi&halvempi ausonto riittäisi, ei tarvittaisi ehkä lainkaan autoa) vaatteisiin, polkupyöriin, synttärilahjoihin ja kesäleireihin, ruoka, sähköt, vakuutukset, harrastukset, lukiolaisen läppäri ja koulukirjat, perhelomat jne. jne. sekä tippuneet tulot (perhevapaat jne.) niin kyllähän noista kertyy!

Esim. 100K on 18 vuodelle jaettuna vain n.460e/kk ei mikään jättimäinen summa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä kävisin miehen kanssa jo nyt keskustelua siitä, että ei missään nimessä ole oikein eikä reilua, että mies käyttää enemmän rahaa toiseen lapseensa mitä toiseen. Kyllä lapsien suhteen pitää olla tasapuolinen, etenkin kun biologisesta vanhemmasta kyse. Ei isä saa suosia toista lastaan enemmän mitä toista. Lapsi ottaa asian myöhemmin itseensä ja ajattelee olevansa vähempiarvoisempi, mitä toinen lapsi. Mikä on lapselle aika raastavaa ja vahingollista.

Kyllähän lapsen iällä on merkitystä, joku teini-ikäisellä lukiolaisella on aivan eri kulut, kuin alakoulun ekaluokkalaisella.

Ja kyllä ydinperheessäkin teiniin laitetaan enemmän rahaa, kuin 5v.

Vierailija kirjoitti:

Elintason lasku tarkoittaa sitä, ettei ole varaa tarjota esim. samaa 3 lapselle mitä voi tarjota kahdelle:

Jos esim. kahden kanssa on varaa asua niin että kaikilla on oma huone/ käydä kerran vuodessa etelän lomalla/ maksaa harrastus / ostaa vaatetta esim. kaupasta kirpparin sijasta, miksi tehdä kolmas jos sitten enää ei noihin ole varaa.

Jokainen määrittää itse sen elintasonsa, ja teke valinnat sen mukaan mihin on varaa. Voihan esim. vanhammat muuttaa olohuoneeseen ja luopua toisesta autosta tmv. jolloin rahat siihen kolmanteen lapseen riittävät. Mutta on väärin tehdä lapsi ja viedä lasten omat huoneet ja laittaa lopettamaan harrastukset siksi että vanhempi haluaa lisääntyä lisää.

Sinällään oma huone tmv. ei ole mikään itseisarvo, mutta jos vanhempi on _itse_ aikanaan ajatellut että haluaa elää niin että perheessä lapsilla on omat huonet ym. raamit, niin toki niissä on hyvä pysyä.

Ja tuohon miten paljon lapsiin menee rahaa: ei sitä ole laskettu niin että vain se raha menée suoraan lapseen (tyyliin potkupuvut X euroa jne.) huomioitaisiin, vaan kaikki menot.

..Tuttipullosta ja nokkamukista alkaen... isompaan asuntoon/autoon (sinkkuna/pariskuntana pienempi&halvempi ausonto riittäisi, ei tarvittaisi ehkä lainkaan autoa) vaatteisiin, polkupyöriin, synttärilahjoihin ja kesäleireihin, ruoka, sähköt, vakuutukset, harrastukset, lukiolaisen läppäri ja koulukirjat, perhelomat jne. jne. sekä tippuneet tulot (perhevapaat jne.) niin kyllähän noista kertyy!

Esim. 100K on 18 vuodelle jaettuna vain n.460e/kk ei mikään jättimäinen summa.

Toisaalta 100 000 eur onkin puolet vähemmän mitä tässä ketjussa alunperin ajateltiin.

Ja lisäksi tuossa sinun listassasi oli paljon sellaista, mitä ei tarvitsisi tällaisiin laskelmiin huomioida. Esim. perhelomia ei voida tähän budjetoida, koska ne voivat maksaa joko todella vähän tai sitten ne voivat maksaa todella paljon. Keskiarvonkaan mukaan ei voida laskea, koska sitten se antaa virheellisen käsityksen siitä summasta, jolla sen kuitenkin voisi toteuttaa. Eli maksulliset lomat pois laskelmista, ja ne sitten vaikka erilliseen toiseen laskelmaan. Samoin autoa ei voida huomioida laskelmassa ihan noin vaan - esimerkiksi pääkaupunkiseudulla pärjää ihan hyvin ilman autoa jopa lapsiperhe, eli autokin pitää laittaa peruslaskelmasta sivuun ja huomioida ekstramenona niille, jotka sitä tarvitsevat.

Harmi, kun en itse ole pitänyt kirjaa meidän perheen menoista. Olisi hauska ihan vertailun vuoksi tehdä joku oma laskelma. Mistään olennaisesta ja tärkeästä ei ole tingitty, ja kaikkea ekstraakin on - kuten vaikka niitä ulkomaanmatkoja - mutta luulen silti, että oma laskelmani olisi summaltaan hyvin erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elintason lasku tarkoittaa sitä, ettei ole varaa tarjota esim. samaa 3 lapselle mitä voi tarjota kahdelle:

Jos esim. kahden kanssa on varaa asua niin että kaikilla on oma huone/ käydä kerran vuodessa etelän lomalla/ maksaa harrastus / ostaa vaatetta esim. kaupasta kirpparin sijasta, miksi tehdä kolmas jos sitten enää ei noihin ole varaa.

Jokainen määrittää itse sen elintasonsa, ja teke valinnat sen mukaan mihin on varaa. Voihan esim. vanhammat muuttaa olohuoneeseen ja luopua toisesta autosta tmv. jolloin rahat siihen kolmanteen lapseen riittävät. Mutta on väärin tehdä lapsi ja viedä lasten omat huoneet ja laittaa lopettamaan harrastukset siksi että vanhempi haluaa lisääntyä lisää.

Sinällään oma huone tmv. ei ole mikään itseisarvo, mutta jos vanhempi on _itse_ aikanaan ajatellut että haluaa elää niin että perheessä lapsilla on omat huonet ym. raamit, niin toki niissä on hyvä pysyä.

Ja tuohon miten paljon lapsiin menee rahaa: ei sitä ole laskettu niin että vain se raha menée suoraan lapseen (tyyliin potkupuvut X euroa jne.) huomioitaisiin, vaan kaikki menot.

..Tuttipullosta ja nokkamukista alkaen... isompaan asuntoon/autoon (sinkkuna/pariskuntana pienempi&halvempi ausonto riittäisi, ei tarvittaisi ehkä lainkaan autoa) vaatteisiin, polkupyöriin, synttärilahjoihin ja kesäleireihin, ruoka, sähköt, vakuutukset, harrastukset, lukiolaisen läppäri ja koulukirjat, perhelomat jne. jne. sekä tippuneet tulot (perhevapaat jne.) niin kyllähän noista kertyy!

Esim. 100K on 18 vuodelle jaettuna vain n.460e/kk ei mikään jättimäinen summa.

Toisaalta 100 000 eur onkin puolet vähemmän mitä tässä ketjussa alunperin ajateltiin.

Ja lisäksi tuossa sinun listassasi oli paljon sellaista, mitä ei tarvitsisi tällaisiin laskelmiin huomioida. Esim. perhelomia ei voida tähän budjetoida, koska ne voivat maksaa joko todella vähän tai sitten ne voivat maksaa todella paljon. Keskiarvonkaan mukaan ei voida laskea, koska sitten se antaa virheellisen käsityksen siitä summasta, jolla sen kuitenkin voisi toteuttaa. Eli maksulliset lomat pois laskelmista, ja ne sitten vaikka erilliseen toiseen laskelmaan. Samoin autoa ei voida huomioida laskelmassa ihan noin vaan - esimerkiksi pääkaupunkiseudulla pärjää ihan hyvin ilman autoa jopa lapsiperhe, eli autokin pitää laittaa peruslaskelmasta sivuun ja huomioida ekstramenona niille, jotka sitä tarvitsevat.

Harmi, kun en itse ole pitänyt kirjaa meidän perheen menoista. Olisi hauska ihan vertailun vuoksi tehdä joku oma laskelma. Mistään olennaisesta ja tärkeästä ei ole tingitty, ja kaikkea ekstraakin on - kuten vaikka niitä ulkomaanmatkoja - mutta luulen silti, että oma laskelmani olisi summaltaan hyvin erilainen.

Se 200 000 on tilastolaskelma.

Ei ketjun mielipide tai minun laatimani.

Laskemalmassa varmaan oletetaan, että asunto ostetaan perheluvun mukaan, mikä on ihan järkevää. Jos lapselle vartaan tila yksi huone ja siitä maksetaan vaikka vuokraa 18 vuotta, niin kyllähän kulua tulee. Tai jos ollaan omistusasunnossa, niin HKI hintataso 5000 euroa neliö, niin hankintahinta 40 000 € ja siihen päälle tilasta aiheutuvat yhtiövastikkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ne vanhemmat lapset saavat pitää elintasonsa, JOS tehdän lisää lapsia, ei saa olla pois niiden aiempien lasten elintasosta pois.

Vastuullinen aikuinen huolehtii sitoumuksensa. Jos on esim. erotessa sovittu että lapsen harrastus maksetaan puoliksi ja sen lisäksi X euroa kuussa elatusmaksua, niin tulee hoitaa.

Jos toinen/molemmat tekee lisää lapsia, niin ei se ole mikään syy alkaa karsimaan (tai alkaa vaatia lisää) maksuja, koska se oma elämä pitää suhteuttaa MIHIN on varaa.

Totuushan on se, ettei nykypäivänä monella ole varaa niin moneen lapseen kun haluaisi (ydinperheissäkään) vaan pitää "tyytyä" siihen määrään mihin on varaa.

Jos haluaa lapsille omat huoneet/kunnolliset vaatteet/harrastukset/lomamatkan kerran vuoteen/jne. (mitä kukakin arvostaa) niin normaalille työssäkäyvälle (jolla ei ole perintöjä tmv.) 1-2 lasta on se "mihin on varaa", jos tekee puolet enemmän lapsia, niin sitten eletään "puolet köyhemmin".

Mutta korostaisin sitä, että SOVITUT asiat tulee hoitaa, eli huolehtia ns. ensin jo olemassa olevat lapset, ennen kun alkaa miettiä uusia ja laskea onko heihin rahaa, ja jos, niin samalla vai huonommalla elintasolla, ja sitten elää sen päätöksen kanssa.

Mitä ihmettä? Meneehän se ydinperheessäkin niin, että jos tulot muuttuvat, tulee lisää lapsia tai muita elämänmuutoksia, se voi heijastua myös lasten elintasoon. Miten ihmeessä eron jälkeen elintaso olisi jokin koskematon etuoikeus, josta pitää pitää vaikka muiden ihmisten kustannuksella kiinni? Eihän vanhemmuudessaan muutenkaan ole raha tai elintaso se olennaisin asia. Ydinperheessäkin lapsi saattaa joutua luopumaan jostain, jos vaikka vanhempi jää työttömäksi tai vaihtaa huonopalkkaisempaan työhön. Sellaista tämä elämä vaan on.

Väännetään rautalangasta:

Henkilön nettotulot ovat 2500e/kk, on sovittu että maksaa lapsista elatusmaksua 400e/kk ja lasten harratuksista puolet, esim. 100e/kk

--> käteen jää 2000e/kk, millä henkilö saa tehdä ihan mitä hän haluaa.

Jos asumiseen ja muuhun pakolliseen (ruoka, liikkuminen, vakuutukset, sähköt sun muut) menee esim. 1000e/kk, jää rahaa 1000e jolla varmasti vielä ainakin yhden lapsen elättää.

Mutta jos henkilön nettotulot onkin vain 1500e/kk, niin siinä kohtaa ei kyllä lisää lapsia kannata alkaa väkertämään.

Huomauttaisin vielä, että jos elää rennommin, eli ei ole menoja vetänyt ihan tappiin, on mahdollista säästää, jolloin työttömyys (alkuun liiton rahaa) tai muu yllättävä asia ei heti vie pohjaa pois.

Vakava sairastuminen on toki eri asia, varsinkin jos kestää pitkään/romuttaa terveyden pysyvästi.

Miksi eron jälkeen pitää lyödä lukkoon koko elämän suunnitelmat, kun ydinperheessä kuitenkin voi tulla uusiakin lapsia, vaikka se vaikuttaisi jo olemassa olevien elintasoon? Ja mikäänhän ei estä kuitenkään lähivanhempaa vaihtamasta työpaikkaa, jäämästä työttömäksi, hankkimasta lisää lapsia, jne. Kuulostaa vähän oudolta, jos etävanhemman osuus ja rooli olisi enää olla maksaja ja muiden elintason ylläpitäjä. Jotenkin julmaa olisi sekin, että etävanhempi on jo menettänyt yhteisen arjen lastensa kanssa, mutta hänelle ei sallittaisi mahdollisuutta hankkia uusia lapsia, joiden kanssa sitä yhteistä arkea voisi ollakin. Paitsi toki, jos hän on riittävän varakas. Mutta aika julmaa sekin, että köyhän etävanhemman osuus olisi sitten vaan rahoittaa muiden elämää ilman mahdollisuutta elää itse.

Ja ei, en ole itse etävanhempi, vaan olen lähivanhempi. 

Kannattaa aina muistaa se, että toinen vanhemmista voi myös sairastua/kuolla.

Jos pikku rahoilla nipisteleen elämää niin että perustaa uutta perhettä ja makselee minimaaliset elarit entisille lapsille, niin kanattaa muistaa se, aina on se mahdollisuus että etälapset muuttuvatkin lähilapsiksi.

Fiksu ihminen miettii aina myös mitä jos skenaariot läpi, tämä koskee niin ydinperheitä, kuin etä- ja lähivanhempiakin. En tarkoita että pitää liikaa pelätä, toki pitää muistaa myös elää.

Mutta aika moni haluaa mennä lapsiensa kanssa Linnamäelle tai jäätelölle ilman että pitää laskea onko siihen varaa.

Tottakai - niin voi käydä ydinperheessäkin. Ja voi tulla sairauksia ja konkursseja tai ennakoimaton työttömyys. Oman logiikkani mukaan sitten elettäisiin koko pesueen kanssa vaan vähän niukemmin ja selvittäisiin kyllä yhdessä. En näe elintason laskua tuossa suurimpana murheena, vaikka se varmasti muun tragedian sivutuote olisikin.

Mutta uusieb lasten pullauttelu persaukisena ei kuulu näihin yllätyksiin tai kuulu mennä edellisiltä lapsilta.

Edellisiltä lapsilta? Eiväthän he mitään edellisiä lapsia ole, vaan yhtä lailla omia lapsia. No, oli kuinka vaan, mutta sellaista se elämä on - jos vanhemmat saavat lisää lapsia, heidän resurssinsa hajaantuvat useammalle lapselle. Niin se vaan menee. Ei ole kohtuuton tragedia, jos vanhempi lapsi ei saa 100 euron merkkihupparia siksi, että isällä tai äidillä on uusi vauva, johon myös menee rahaa, ja jos sen vuoksi joutuu tyytymään ihan tavalliseen 25 euron huppariin. Jonkun mielestä tämäkin on kohtuuton elintason lasku, mutta minä puhuisin kohtuttomasta vasta siinä vaiheessa, jos ei olisi varaa minkäänlaiseen vaatteeseen.

Tässä ketjussa annettiin esimerkki siitä, että 2000 euron tuloilla "saa" vielä hankkia lapsen uuden kumppanin kanssa, mutta 1500 euron tuloilla se olisi jo kohtuutonta, koska sitten ei olisi varaa maksaa niin isoja elatusmaksuja. Ei tämäkään ihan kohtuulliselta kuulosta, että aina ensisijainen asia olisi ne elatusmaksut, joiden summan pitää aina olla vakio. Luultavasti itse ajattelette noin, kun uskotte, ettette ikinä itse voisi joutua sinne maksajapuolelle, mutta voi olla, että mielipiteenne muuttuisi, jos olisitte vaikka lapsianne ikävöivä etä-äiti, jolle olisi jatkossa muiden lapsen hankkiminen mahdotonta, koska pitää maksaa eksälle elatusapua.

Oletettavasti myös iäkkäiden vanhempien tai sairastuneen puolison omaishoitajaksi ryhtyminen olisi etävanhemmalta kiellettyä? Vai?

Eihän ne uudet kakarat saa vaikuttaa siihen, mitä aikaisemmat lapset saavat. Ei lapset saa joutua kärsimään vanhempansa tyhmyydestä. Jos ei ole varaa pitää jo tehtyjen lasten elintasoa samana niin silloin ei pidä lisääntyä enää enempää.

Kyllähän lasten lukumäärä vaikuttaa rahan jakautumiseen ydinperheessäkin.

On vanhempien asia huolehtia asiansa niin ettei tee lisää lapsia, mikäli lisääntyminen vähentää valmiiksi olemassaolevien elintasoa. Muu on täysin vastuutonta käytöstä vanhemmilta.

Voisko joku kertoa, mikä kaikki katsotaan elintason laskuksi??????

Vaikkapa se, että lapsi menettää oman huoneen, joutuu luopumaan harrastuksesta, vaatteet ostetaan Stockan sijaan Halpahallista, ei päästä perheen kanssa matkustelemaan, joutuu iPhonen sijaan tyytymään xiaomiin jne.

Täytyy olla kyllä ollut aika iso elatusmaksu, jos sillä on kustannettu kaikki nämä mainitut asiat... Harrastusten säilyttämisen ymmärrän, mutta ei minusta Stocka tai IPhone ole mitään ehdottomia asioita. Elintaso on ihan sama jollain halvemmalla puhelimella tai H%M-vaatteilla. Ja mitä matkustamiseen tulee, ei kai kukaan vakavissaan ajattele, että etävanhemman pitäisi kustantaa lähivanhemmalle matkoja? Naurettava ajatuskin. Ja jos kyse on etävanhemman kanssa matkustamisesta, niin voihan matkustelu loppua tai vähetä muistakin syistä. Eivät ne matkat mikään saavutettu etu ole, josta on pakko pitää kiinni, vaikka mikä olisi.

Sinusta elintasoista ei ole eroa vaikka toinen söisi sisäfilettä ja toinen halpaa makkaraa? Samaahan se on vaatteissa. Että ei maksa lähivanhemman matkustelua vaan osuutensa sen ikioman lapsensa matkustelusta. Ei se vanhemmuus ja elatusvastuu eroon pääty.

Mä ajattelen tämänkin asian vähän toisin. Lapseni isä maksaa lapsen matkan silloin, kun lapseni matkustaa isänsä kanssa. Ja minä taas maksan lapseni matkan silloin, kun minä matkustan lapseni kanssa. En todellakaan oleta, että exä maksaisi puolet lapsen reissusta silloin, kun minä lähden lapsen kanssa reissuun. Enhän minäkään maksa puolia lapsen reissusta silloin, kun hän lähtee isänsä kanssa reissuun. 

Vierailija kirjoitti:

Elintason lasku tarkoittaa sitä, ettei ole varaa tarjota esim. samaa 3 lapselle mitä voi tarjota kahdelle:

Jos esim. kahden kanssa on varaa asua niin että kaikilla on oma huone/ käydä kerran vuodessa etelän lomalla/ maksaa harrastus / ostaa vaatetta esim. kaupasta kirpparin sijasta, miksi tehdä kolmas jos sitten enää ei noihin ole varaa.

Jokainen määrittää itse sen elintasonsa, ja teke valinnat sen mukaan mihin on varaa. Voihan esim. vanhammat muuttaa olohuoneeseen ja luopua toisesta autosta tmv. jolloin rahat siihen kolmanteen lapseen riittävät. Mutta on väärin tehdä lapsi ja viedä lasten omat huoneet ja laittaa lopettamaan harrastukset siksi että vanhempi haluaa lisääntyä lisää.

Sinällään oma huone tmv. ei ole mikään itseisarvo, mutta jos vanhempi on _itse_ aikanaan ajatellut että haluaa elää niin että perheessä lapsilla on omat huonet ym. raamit, niin toki niissä on hyvä pysyä.

Ja tuohon miten paljon lapsiin menee rahaa: ei sitä ole laskettu niin että vain se raha menée suoraan lapseen (tyyliin potkupuvut X euroa jne.) huomioitaisiin, vaan kaikki menot.

..Tuttipullosta ja nokkamukista alkaen... isompaan asuntoon/autoon (sinkkuna/pariskuntana pienempi&halvempi ausonto riittäisi, ei tarvittaisi ehkä lainkaan autoa) vaatteisiin, polkupyöriin, synttärilahjoihin ja kesäleireihin, ruoka, sähköt, vakuutukset, harrastukset, lukiolaisen läppäri ja koulukirjat, perhelomat jne. jne. sekä tippuneet tulot (perhevapaat jne.) niin kyllähän noista kertyy!

Esim. 100K on 18 vuodelle jaettuna vain n.460e/kk ei mikään jättimäinen summa.

En tiedä. Veikkaan, että jos minä olisin erossa joutunut etä-äidiksi ja ikävöisin lapsiani koko ajan, saattaisi minulle hyvin tullakin vauvakuume uudessa suhteessa, kun kaipaisin lapsiperhe-elämää, jonka olin menettänyt. Joten ymmärrän hyvin, että etävanhempi voi haluta vielä lapsia. Minusta tuollaista asiaa ei voi kieltää eikä sitä voi pitää vääränä. 

Lähivanhemman talous ei voi olla niin riippuvainen etävanhemman elatusavusta, että suunnilleen kaikki romahtaa, jos elatusapu tarkistetaan pienemmäksi. Ei etävanhempi minusta voi laskea kaikkea sen varaan, että itsestään selvästi etävanhemmalta tulee rahaa, jolla sitten hankitaan isompi asunto ja koko elintaso. Elatusapuahan on vain etävanhemman osuus lasten elatuksesta. Voihan etävanhempi joutua vaikka työttömäksi tai sairaspäivärahalle, joten ehkä koko elintasoa ei kannata nojata elatusavun varaan.

Tuosta tulikin mieleen, että miten isoja nämä elatusavut oikein ovat? Tässä ketjussa oli esimerkkinä, että 1500 euroa tienaava etäisä ei saisi hankkia lisää lapsia, ettei elatusapu pienene. Mutta eihän se elatusapu alunperinkään voi tuollaisilla tuloilla kovin suuri olla. Muutos ei siis voi olla mitenkään merkittävä, jos alunperinkin pienituloisen jo ennestään rajallinen elatuskyky vähän laskee.

Vierailija kirjoitti:

Elintason lasku tarkoittaa sitä, ettei ole varaa tarjota esim. samaa 3 lapselle mitä voi tarjota kahdelle:

Jos esim. kahden kanssa on varaa asua niin että kaikilla on oma huone/ käydä kerran vuodessa etelän lomalla/ maksaa harrastus / ostaa vaatetta esim. kaupasta kirpparin sijasta, miksi tehdä kolmas jos sitten enää ei noihin ole varaa.

Jokainen määrittää itse sen elintasonsa, ja teke valinnat sen mukaan mihin on varaa. Voihan esim. vanhammat muuttaa olohuoneeseen ja luopua toisesta autosta tmv. jolloin rahat siihen kolmanteen lapseen riittävät. Mutta on väärin tehdä lapsi ja viedä lasten omat huoneet ja laittaa lopettamaan harrastukset siksi että vanhempi haluaa lisääntyä lisää.

Sinällään oma huone tmv. ei ole mikään itseisarvo, mutta jos vanhempi on _itse_ aikanaan ajatellut että haluaa elää niin että perheessä lapsilla on omat huonet ym. raamit, niin toki niissä on hyvä pysyä.

Ja tuohon miten paljon lapsiin menee rahaa: ei sitä ole laskettu niin että vain se raha menée suoraan lapseen (tyyliin potkupuvut X euroa jne.) huomioitaisiin, vaan kaikki menot.

..Tuttipullosta ja nokkamukista alkaen... isompaan asuntoon/autoon (sinkkuna/pariskuntana pienempi&halvempi ausonto riittäisi, ei tarvittaisi ehkä lainkaan autoa) vaatteisiin, polkupyöriin, synttärilahjoihin ja kesäleireihin, ruoka, sähköt, vakuutukset, harrastukset, lukiolaisen läppäri ja koulukirjat, perhelomat jne. jne. sekä tippuneet tulot (perhevapaat jne.) niin kyllähän noista kertyy!

Esim. 100K on 18 vuodelle jaettuna vain n.460e/kk ei mikään jättimäinen summa.

Ja valtio maksaa tuostakin.ison osan. Joillakin koko potin, jos lapset hankittu elannoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ne vanhemmat lapset saavat pitää elintasonsa, JOS tehdän lisää lapsia, ei saa olla pois niiden aiempien lasten elintasosta pois.

Vastuullinen aikuinen huolehtii sitoumuksensa. Jos on esim. erotessa sovittu että lapsen harrastus maksetaan puoliksi ja sen lisäksi X euroa kuussa elatusmaksua, niin tulee hoitaa.

Jos toinen/molemmat tekee lisää lapsia, niin ei se ole mikään syy alkaa karsimaan (tai alkaa vaatia lisää) maksuja, koska se oma elämä pitää suhteuttaa MIHIN on varaa.

Totuushan on se, ettei nykypäivänä monella ole varaa niin moneen lapseen kun haluaisi (ydinperheissäkään) vaan pitää "tyytyä" siihen määrään mihin on varaa.

Jos haluaa lapsille omat huoneet/kunnolliset vaatteet/harrastukset/lomamatkan kerran vuoteen/jne. (mitä kukakin arvostaa) niin normaalille työssäkäyvälle (jolla ei ole perintöjä tmv.) 1-2 lasta on se "mihin on varaa", jos tekee puolet enemmän lapsia, niin sitten eletään "puolet köyhemmin".

Mutta korostaisin sitä, että SOVITUT asiat tulee hoitaa, eli huolehtia ns. ensin jo olemassa olevat lapset, ennen kun alkaa miettiä uusia ja laskea onko heihin rahaa, ja jos, niin samalla vai huonommalla elintasolla, ja sitten elää sen päätöksen kanssa.

Mitä ihmettä? Meneehän se ydinperheessäkin niin, että jos tulot muuttuvat, tulee lisää lapsia tai muita elämänmuutoksia, se voi heijastua myös lasten elintasoon. Miten ihmeessä eron jälkeen elintaso olisi jokin koskematon etuoikeus, josta pitää pitää vaikka muiden ihmisten kustannuksella kiinni? Eihän vanhemmuudessaan muutenkaan ole raha tai elintaso se olennaisin asia. Ydinperheessäkin lapsi saattaa joutua luopumaan jostain, jos vaikka vanhempi jää työttömäksi tai vaihtaa huonopalkkaisempaan työhön. Sellaista tämä elämä vaan on.

Väännetään rautalangasta:

Henkilön nettotulot ovat 2500e/kk, on sovittu että maksaa lapsista elatusmaksua 400e/kk ja lasten harratuksista puolet, esim. 100e/kk

--> käteen jää 2000e/kk, millä henkilö saa tehdä ihan mitä hän haluaa.

Jos asumiseen ja muuhun pakolliseen (ruoka, liikkuminen, vakuutukset, sähköt sun muut) menee esim. 1000e/kk, jää rahaa 1000e jolla varmasti vielä ainakin yhden lapsen elättää.

Mutta jos henkilön nettotulot onkin vain 1500e/kk, niin siinä kohtaa ei kyllä lisää lapsia kannata alkaa väkertämään.

Huomauttaisin vielä, että jos elää rennommin, eli ei ole menoja vetänyt ihan tappiin, on mahdollista säästää, jolloin työttömyys (alkuun liiton rahaa) tai muu yllättävä asia ei heti vie pohjaa pois.

Vakava sairastuminen on toki eri asia, varsinkin jos kestää pitkään/romuttaa terveyden pysyvästi.

Miksi eron jälkeen pitää lyödä lukkoon koko elämän suunnitelmat, kun ydinperheessä kuitenkin voi tulla uusiakin lapsia, vaikka se vaikuttaisi jo olemassa olevien elintasoon? Ja mikäänhän ei estä kuitenkään lähivanhempaa vaihtamasta työpaikkaa, jäämästä työttömäksi, hankkimasta lisää lapsia, jne. Kuulostaa vähän oudolta, jos etävanhemman osuus ja rooli olisi enää olla maksaja ja muiden elintason ylläpitäjä. Jotenkin julmaa olisi sekin, että etävanhempi on jo menettänyt yhteisen arjen lastensa kanssa, mutta hänelle ei sallittaisi mahdollisuutta hankkia uusia lapsia, joiden kanssa sitä yhteistä arkea voisi ollakin. Paitsi toki, jos hän on riittävän varakas. Mutta aika julmaa sekin, että köyhän etävanhemman osuus olisi sitten vaan rahoittaa muiden elämää ilman mahdollisuutta elää itse.

Ja ei, en ole itse etävanhempi, vaan olen lähivanhempi. 

Kannattaa aina muistaa se, että toinen vanhemmista voi myös sairastua/kuolla.

Jos pikku rahoilla nipisteleen elämää niin että perustaa uutta perhettä ja makselee minimaaliset elarit entisille lapsille, niin kanattaa muistaa se, aina on se mahdollisuus että etälapset muuttuvatkin lähilapsiksi.

Fiksu ihminen miettii aina myös mitä jos skenaariot läpi, tämä koskee niin ydinperheitä, kuin etä- ja lähivanhempiakin. En tarkoita että pitää liikaa pelätä, toki pitää muistaa myös elää.

Mutta aika moni haluaa mennä lapsiensa kanssa Linnamäelle tai jäätelölle ilman että pitää laskea onko siihen varaa.

Tottakai - niin voi käydä ydinperheessäkin. Ja voi tulla sairauksia ja konkursseja tai ennakoimaton työttömyys. Oman logiikkani mukaan sitten elettäisiin koko pesueen kanssa vaan vähän niukemmin ja selvittäisiin kyllä yhdessä. En näe elintason laskua tuossa suurimpana murheena, vaikka se varmasti muun tragedian sivutuote olisikin.

Mutta uusieb lasten pullauttelu persaukisena ei kuulu näihin yllätyksiin tai kuulu mennä edellisiltä lapsilta.

Edellisiltä lapsilta? Eiväthän he mitään edellisiä lapsia ole, vaan yhtä lailla omia lapsia. No, oli kuinka vaan, mutta sellaista se elämä on - jos vanhemmat saavat lisää lapsia, heidän resurssinsa hajaantuvat useammalle lapselle. Niin se vaan menee. Ei ole kohtuuton tragedia, jos vanhempi lapsi ei saa 100 euron merkkihupparia siksi, että isällä tai äidillä on uusi vauva, johon myös menee rahaa, ja jos sen vuoksi joutuu tyytymään ihan tavalliseen 25 euron huppariin. Jonkun mielestä tämäkin on kohtuuton elintason lasku, mutta minä puhuisin kohtuttomasta vasta siinä vaiheessa, jos ei olisi varaa minkäänlaiseen vaatteeseen.

Tässä ketjussa annettiin esimerkki siitä, että 2000 euron tuloilla "saa" vielä hankkia lapsen uuden kumppanin kanssa, mutta 1500 euron tuloilla se olisi jo kohtuutonta, koska sitten ei olisi varaa maksaa niin isoja elatusmaksuja. Ei tämäkään ihan kohtuulliselta kuulosta, että aina ensisijainen asia olisi ne elatusmaksut, joiden summan pitää aina olla vakio. Luultavasti itse ajattelette noin, kun uskotte, ettette ikinä itse voisi joutua sinne maksajapuolelle, mutta voi olla, että mielipiteenne muuttuisi, jos olisitte vaikka lapsianne ikävöivä etä-äiti, jolle olisi jatkossa muiden lapsen hankkiminen mahdotonta, koska pitää maksaa eksälle elatusapua.

Oletettavasti myös iäkkäiden vanhempien tai sairastuneen puolison omaishoitajaksi ryhtyminen olisi etävanhemmalta kiellettyä? Vai?

Eihän ne uudet kakarat saa vaikuttaa siihen, mitä aikaisemmat lapset saavat. Ei lapset saa joutua kärsimään vanhempansa tyhmyydestä. Jos ei ole varaa pitää jo tehtyjen lasten elintasoa samana niin silloin ei pidä lisääntyä enää enempää.

Kyllähän lasten lukumäärä vaikuttaa rahan jakautumiseen ydinperheessäkin.

On vanhempien asia huolehtia asiansa niin ettei tee lisää lapsia, mikäli lisääntyminen vähentää valmiiksi olemassaolevien elintasoa. Muu on täysin vastuutonta käytöstä vanhemmilta.

Voisko joku kertoa, mikä kaikki katsotaan elintason laskuksi??????

Vaikkapa se, että lapsi menettää oman huoneen, joutuu luopumaan harrastuksesta, vaatteet ostetaan Stockan sijaan Halpahallista, ei päästä perheen kanssa matkustelemaan, joutuu iPhonen sijaan tyytymään xiaomiin jne.

Täytyy olla kyllä ollut aika iso elatusmaksu, jos sillä on kustannettu kaikki nämä mainitut asiat... Harrastusten säilyttämisen ymmärrän, mutta ei minusta Stocka tai IPhone ole mitään ehdottomia asioita. Elintaso on ihan sama jollain halvemmalla puhelimella tai H%M-vaatteilla. Ja mitä matkustamiseen tulee, ei kai kukaan vakavissaan ajattele, että etävanhemman pitäisi kustantaa lähivanhemmalle matkoja? Naurettava ajatuskin. Ja jos kyse on etävanhemman kanssa matkustamisesta, niin voihan matkustelu loppua tai vähetä muistakin syistä. Eivät ne matkat mikään saavutettu etu ole, josta on pakko pitää kiinni, vaikka mikä olisi.

Sinusta elintasoista ei ole eroa vaikka toinen söisi sisäfilettä ja toinen halpaa makkaraa? Samaahan se on vaatteissa. Että ei maksa lähivanhemman matkustelua vaan osuutensa sen ikioman lapsensa matkustelusta. Ei se vanhemmuus ja elatusvastuu eroon pääty.

Eli jos lähivanhemmalla ei oikeastaan olisi varaa matkustaa New Yorkiin tai Kariabialle, hän voi kuitenkin ehkä tehdä sen, kun voi laskuttaa lapsen osuuden eksältään? Tämähän kuulostaa hyvältä - ja tämähän alkaa kuulostaa siltä, että melkein kannattaa erota ja alkaa sen jälkeen matkustella, kun siihen saa noin kätevästi avustusta. Jos normaalisti omat rahat riittäisi yhteen matkaan, pääseekin nyt kahdesti vuodessa ulkomaille, kun eksä maksaa puolet! Siistiä.

No huhhuh, sanon vaan. Ei elatusvastuu oikeasti voi sisältää jotain lähivanhemman suunnittelemia matkoja, kuulostaa aivan sairaalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elintason lasku tarkoittaa sitä, ettei ole varaa tarjota esim. samaa 3 lapselle mitä voi tarjota kahdelle:

Jos esim. kahden kanssa on varaa asua niin että kaikilla on oma huone/ käydä kerran vuodessa etelän lomalla/ maksaa harrastus / ostaa vaatetta esim. kaupasta kirpparin sijasta, miksi tehdä kolmas jos sitten enää ei noihin ole varaa.

Jokainen määrittää itse sen elintasonsa, ja teke valinnat sen mukaan mihin on varaa. Voihan esim. vanhammat muuttaa olohuoneeseen ja luopua toisesta autosta tmv. jolloin rahat siihen kolmanteen lapseen riittävät. Mutta on väärin tehdä lapsi ja viedä lasten omat huoneet ja laittaa lopettamaan harrastukset siksi että vanhempi haluaa lisääntyä lisää.

Sinällään oma huone tmv. ei ole mikään itseisarvo, mutta jos vanhempi on _itse_ aikanaan ajatellut että haluaa elää niin että perheessä lapsilla on omat huonet ym. raamit, niin toki niissä on hyvä pysyä.

Ja tuohon miten paljon lapsiin menee rahaa: ei sitä ole laskettu niin että vain se raha menée suoraan lapseen (tyyliin potkupuvut X euroa jne.) huomioitaisiin, vaan kaikki menot.

..Tuttipullosta ja nokkamukista alkaen... isompaan asuntoon/autoon (sinkkuna/pariskuntana pienempi&halvempi ausonto riittäisi, ei tarvittaisi ehkä lainkaan autoa) vaatteisiin, polkupyöriin, synttärilahjoihin ja kesäleireihin, ruoka, sähköt, vakuutukset, harrastukset, lukiolaisen läppäri ja koulukirjat, perhelomat jne. jne. sekä tippuneet tulot (perhevapaat jne.) niin kyllähän noista kertyy!

Esim. 100K on 18 vuodelle jaettuna vain n.460e/kk ei mikään jättimäinen summa.

Toisaalta 100 000 eur onkin puolet vähemmän mitä tässä ketjussa alunperin ajateltiin.

Ja lisäksi tuossa sinun listassasi oli paljon sellaista, mitä ei tarvitsisi tällaisiin laskelmiin huomioida. Esim. perhelomia ei voida tähän budjetoida, koska ne voivat maksaa joko todella vähän tai sitten ne voivat maksaa todella paljon. Keskiarvonkaan mukaan ei voida laskea, koska sitten se antaa virheellisen käsityksen siitä summasta, jolla sen kuitenkin voisi toteuttaa. Eli maksulliset lomat pois laskelmista, ja ne sitten vaikka erilliseen toiseen laskelmaan. Samoin autoa ei voida huomioida laskelmassa ihan noin vaan - esimerkiksi pääkaupunkiseudulla pärjää ihan hyvin ilman autoa jopa lapsiperhe, eli autokin pitää laittaa peruslaskelmasta sivuun ja huomioida ekstramenona niille, jotka sitä tarvitsevat.

Harmi, kun en itse ole pitänyt kirjaa meidän perheen menoista. Olisi hauska ihan vertailun vuoksi tehdä joku oma laskelma. Mistään olennaisesta ja tärkeästä ei ole tingitty, ja kaikkea ekstraakin on - kuten vaikka niitä ulkomaanmatkoja - mutta luulen silti, että oma laskelmani olisi summaltaan hyvin erilainen.

Se 200 000 on tilastolaskelma.

Ei ketjun mielipide tai minun laatimani.

En väittänytkään sitä mielipiteeksi, vaan halusin tietää, mitä siihen laskelmaan on sisällytetty. Että onko kyse oikeasti lapsiin menevistä välttämättömistä kuluista, jotka syntyvät aina, vai mihin laskelma perustuu? Koska jos siihen aletaan listata jotain autoja ja ulkomaanmatkoja, niin silloinhan kyse ei ole enää lapsen kasvattamiseen menevästä rahasta ja lasten kuluista, vaan kyse on myös itse valitusta elintasosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ne vanhemmat lapset saavat pitää elintasonsa, JOS tehdän lisää lapsia, ei saa olla pois niiden aiempien lasten elintasosta pois.

Vastuullinen aikuinen huolehtii sitoumuksensa. Jos on esim. erotessa sovittu että lapsen harrastus maksetaan puoliksi ja sen lisäksi X euroa kuussa elatusmaksua, niin tulee hoitaa.

Jos toinen/molemmat tekee lisää lapsia, niin ei se ole mikään syy alkaa karsimaan (tai alkaa vaatia lisää) maksuja, koska se oma elämä pitää suhteuttaa MIHIN on varaa.

Totuushan on se, ettei nykypäivänä monella ole varaa niin moneen lapseen kun haluaisi (ydinperheissäkään) vaan pitää "tyytyä" siihen määrään mihin on varaa.

Jos haluaa lapsille omat huoneet/kunnolliset vaatteet/harrastukset/lomamatkan kerran vuoteen/jne. (mitä kukakin arvostaa) niin normaalille työssäkäyvälle (jolla ei ole perintöjä tmv.) 1-2 lasta on se "mihin on varaa", jos tekee puolet enemmän lapsia, niin sitten eletään "puolet köyhemmin".

Mutta korostaisin sitä, että SOVITUT asiat tulee hoitaa, eli huolehtia ns. ensin jo olemassa olevat lapset, ennen kun alkaa miettiä uusia ja laskea onko heihin rahaa, ja jos, niin samalla vai huonommalla elintasolla, ja sitten elää sen päätöksen kanssa.

Mitä ihmettä? Meneehän se ydinperheessäkin niin, että jos tulot muuttuvat, tulee lisää lapsia tai muita elämänmuutoksia, se voi heijastua myös lasten elintasoon. Miten ihmeessä eron jälkeen elintaso olisi jokin koskematon etuoikeus, josta pitää pitää vaikka muiden ihmisten kustannuksella kiinni? Eihän vanhemmuudessaan muutenkaan ole raha tai elintaso se olennaisin asia. Ydinperheessäkin lapsi saattaa joutua luopumaan jostain, jos vaikka vanhempi jää työttömäksi tai vaihtaa huonopalkkaisempaan työhön. Sellaista tämä elämä vaan on.

Väännetään rautalangasta:

Henkilön nettotulot ovat 2500e/kk, on sovittu että maksaa lapsista elatusmaksua 400e/kk ja lasten harratuksista puolet, esim. 100e/kk

--> käteen jää 2000e/kk, millä henkilö saa tehdä ihan mitä hän haluaa.

Jos asumiseen ja muuhun pakolliseen (ruoka, liikkuminen, vakuutukset, sähköt sun muut) menee esim. 1000e/kk, jää rahaa 1000e jolla varmasti vielä ainakin yhden lapsen elättää.

Mutta jos henkilön nettotulot onkin vain 1500e/kk, niin siinä kohtaa ei kyllä lisää lapsia kannata alkaa väkertämään.

Huomauttaisin vielä, että jos elää rennommin, eli ei ole menoja vetänyt ihan tappiin, on mahdollista säästää, jolloin työttömyys (alkuun liiton rahaa) tai muu yllättävä asia ei heti vie pohjaa pois.

Vakava sairastuminen on toki eri asia, varsinkin jos kestää pitkään/romuttaa terveyden pysyvästi.

Miksi eron jälkeen pitää lyödä lukkoon koko elämän suunnitelmat, kun ydinperheessä kuitenkin voi tulla uusiakin lapsia, vaikka se vaikuttaisi jo olemassa olevien elintasoon? Ja mikäänhän ei estä kuitenkään lähivanhempaa vaihtamasta työpaikkaa, jäämästä työttömäksi, hankkimasta lisää lapsia, jne. Kuulostaa vähän oudolta, jos etävanhemman osuus ja rooli olisi enää olla maksaja ja muiden elintason ylläpitäjä. Jotenkin julmaa olisi sekin, että etävanhempi on jo menettänyt yhteisen arjen lastensa kanssa, mutta hänelle ei sallittaisi mahdollisuutta hankkia uusia lapsia, joiden kanssa sitä yhteistä arkea voisi ollakin. Paitsi toki, jos hän on riittävän varakas. Mutta aika julmaa sekin, että köyhän etävanhemman osuus olisi sitten vaan rahoittaa muiden elämää ilman mahdollisuutta elää itse.

Ja ei, en ole itse etävanhempi, vaan olen lähivanhempi. 

Kannattaa aina muistaa se, että toinen vanhemmista voi myös sairastua/kuolla.

Jos pikku rahoilla nipisteleen elämää niin että perustaa uutta perhettä ja makselee minimaaliset elarit entisille lapsille, niin kanattaa muistaa se, aina on se mahdollisuus että etälapset muuttuvatkin lähilapsiksi.

Fiksu ihminen miettii aina myös mitä jos skenaariot läpi, tämä koskee niin ydinperheitä, kuin etä- ja lähivanhempiakin. En tarkoita että pitää liikaa pelätä, toki pitää muistaa myös elää.

Mutta aika moni haluaa mennä lapsiensa kanssa Linnamäelle tai jäätelölle ilman että pitää laskea onko siihen varaa.

Tottakai - niin voi käydä ydinperheessäkin. Ja voi tulla sairauksia ja konkursseja tai ennakoimaton työttömyys. Oman logiikkani mukaan sitten elettäisiin koko pesueen kanssa vaan vähän niukemmin ja selvittäisiin kyllä yhdessä. En näe elintason laskua tuossa suurimpana murheena, vaikka se varmasti muun tragedian sivutuote olisikin.

Mutta uusieb lasten pullauttelu persaukisena ei kuulu näihin yllätyksiin tai kuulu mennä edellisiltä lapsilta.

Edellisiltä lapsilta? Eiväthän he mitään edellisiä lapsia ole, vaan yhtä lailla omia lapsia. No, oli kuinka vaan, mutta sellaista se elämä on - jos vanhemmat saavat lisää lapsia, heidän resurssinsa hajaantuvat useammalle lapselle. Niin se vaan menee. Ei ole kohtuuton tragedia, jos vanhempi lapsi ei saa 100 euron merkkihupparia siksi, että isällä tai äidillä on uusi vauva, johon myös menee rahaa, ja jos sen vuoksi joutuu tyytymään ihan tavalliseen 25 euron huppariin. Jonkun mielestä tämäkin on kohtuuton elintason lasku, mutta minä puhuisin kohtuttomasta vasta siinä vaiheessa, jos ei olisi varaa minkäänlaiseen vaatteeseen.

Tässä ketjussa annettiin esimerkki siitä, että 2000 euron tuloilla "saa" vielä hankkia lapsen uuden kumppanin kanssa, mutta 1500 euron tuloilla se olisi jo kohtuutonta, koska sitten ei olisi varaa maksaa niin isoja elatusmaksuja. Ei tämäkään ihan kohtuulliselta kuulosta, että aina ensisijainen asia olisi ne elatusmaksut, joiden summan pitää aina olla vakio. Luultavasti itse ajattelette noin, kun uskotte, ettette ikinä itse voisi joutua sinne maksajapuolelle, mutta voi olla, että mielipiteenne muuttuisi, jos olisitte vaikka lapsianne ikävöivä etä-äiti, jolle olisi jatkossa muiden lapsen hankkiminen mahdotonta, koska pitää maksaa eksälle elatusapua.

Oletettavasti myös iäkkäiden vanhempien tai sairastuneen puolison omaishoitajaksi ryhtyminen olisi etävanhemmalta kiellettyä? Vai?

Eihän ne uudet kakarat saa vaikuttaa siihen, mitä aikaisemmat lapset saavat. Ei lapset saa joutua kärsimään vanhempansa tyhmyydestä. Jos ei ole varaa pitää jo tehtyjen lasten elintasoa samana niin silloin ei pidä lisääntyä enää enempää.

Kyllähän lasten lukumäärä vaikuttaa rahan jakautumiseen ydinperheessäkin.

On vanhempien asia huolehtia asiansa niin ettei tee lisää lapsia, mikäli lisääntyminen vähentää valmiiksi olemassaolevien elintasoa. Muu on täysin vastuutonta käytöstä vanhemmilta.

Voisko joku kertoa, mikä kaikki katsotaan elintason laskuksi??????

Vaikkapa se, että lapsi menettää oman huoneen, joutuu luopumaan harrastuksesta, vaatteet ostetaan Stockan sijaan Halpahallista, ei päästä perheen kanssa matkustelemaan, joutuu iPhonen sijaan tyytymään xiaomiin jne.

Täytyy olla kyllä ollut aika iso elatusmaksu, jos sillä on kustannettu kaikki nämä mainitut asiat... Harrastusten säilyttämisen ymmärrän, mutta ei minusta Stocka tai IPhone ole mitään ehdottomia asioita. Elintaso on ihan sama jollain halvemmalla puhelimella tai H%M-vaatteilla. Ja mitä matkustamiseen tulee, ei kai kukaan vakavissaan ajattele, että etävanhemman pitäisi kustantaa lähivanhemmalle matkoja? Naurettava ajatuskin. Ja jos kyse on etävanhemman kanssa matkustamisesta, niin voihan matkustelu loppua tai vähetä muistakin syistä. Eivät ne matkat mikään saavutettu etu ole, josta on pakko pitää kiinni, vaikka mikä olisi.

Sinusta elintasoista ei ole eroa vaikka toinen söisi sisäfilettä ja toinen halpaa makkaraa? Samaahan se on vaatteissa. Että ei maksa lähivanhemman matkustelua vaan osuutensa sen ikioman lapsensa matkustelusta. Ei se vanhemmuus ja elatusvastuu eroon pääty.

Mä ajattelen tämänkin asian vähän toisin. Lapseni isä maksaa lapsen matkan silloin, kun lapseni matkustaa isänsä kanssa. Ja minä taas maksan lapseni matkan silloin, kun minä matkustan lapseni kanssa. En todellakaan oleta, että exä maksaisi puolet lapsen reissusta silloin, kun minä lähden lapsen kanssa reissuun. Enhän minäkään maksa puolia lapsen reissusta silloin, kun hän lähtee isänsä kanssa reissuun. 

Näin minäkin olettaisin. Siksi olinkin niin tymistynyt näistä itsestäänselvistä oletuksista, että etävanhemman pitäisi osallistua lähivanhemman lomamatkojen rahoittamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ne vanhemmat lapset saavat pitää elintasonsa, JOS tehdän lisää lapsia, ei saa olla pois niiden aiempien lasten elintasosta pois.

Vastuullinen aikuinen huolehtii sitoumuksensa. Jos on esim. erotessa sovittu että lapsen harrastus maksetaan puoliksi ja sen lisäksi X euroa kuussa elatusmaksua, niin tulee hoitaa.

Jos toinen/molemmat tekee lisää lapsia, niin ei se ole mikään syy alkaa karsimaan (tai alkaa vaatia lisää) maksuja, koska se oma elämä pitää suhteuttaa MIHIN on varaa.

Totuushan on se, ettei nykypäivänä monella ole varaa niin moneen lapseen kun haluaisi (ydinperheissäkään) vaan pitää "tyytyä" siihen määrään mihin on varaa.

Jos haluaa lapsille omat huoneet/kunnolliset vaatteet/harrastukset/lomamatkan kerran vuoteen/jne. (mitä kukakin arvostaa) niin normaalille työssäkäyvälle (jolla ei ole perintöjä tmv.) 1-2 lasta on se "mihin on varaa", jos tekee puolet enemmän lapsia, niin sitten eletään "puolet köyhemmin".

Mutta korostaisin sitä, että SOVITUT asiat tulee hoitaa, eli huolehtia ns. ensin jo olemassa olevat lapset, ennen kun alkaa miettiä uusia ja laskea onko heihin rahaa, ja jos, niin samalla vai huonommalla elintasolla, ja sitten elää sen päätöksen kanssa.

Mitä ihmettä? Meneehän se ydinperheessäkin niin, että jos tulot muuttuvat, tulee lisää lapsia tai muita elämänmuutoksia, se voi heijastua myös lasten elintasoon. Miten ihmeessä eron jälkeen elintaso olisi jokin koskematon etuoikeus, josta pitää pitää vaikka muiden ihmisten kustannuksella kiinni? Eihän vanhemmuudessaan muutenkaan ole raha tai elintaso se olennaisin asia. Ydinperheessäkin lapsi saattaa joutua luopumaan jostain, jos vaikka vanhempi jää työttömäksi tai vaihtaa huonopalkkaisempaan työhön. Sellaista tämä elämä vaan on.

Väännetään rautalangasta:

Henkilön nettotulot ovat 2500e/kk, on sovittu että maksaa lapsista elatusmaksua 400e/kk ja lasten harratuksista puolet, esim. 100e/kk

--> käteen jää 2000e/kk, millä henkilö saa tehdä ihan mitä hän haluaa.

Jos asumiseen ja muuhun pakolliseen (ruoka, liikkuminen, vakuutukset, sähköt sun muut) menee esim. 1000e/kk, jää rahaa 1000e jolla varmasti vielä ainakin yhden lapsen elättää.

Mutta jos henkilön nettotulot onkin vain 1500e/kk, niin siinä kohtaa ei kyllä lisää lapsia kannata alkaa väkertämään.

Huomauttaisin vielä, että jos elää rennommin, eli ei ole menoja vetänyt ihan tappiin, on mahdollista säästää, jolloin työttömyys (alkuun liiton rahaa) tai muu yllättävä asia ei heti vie pohjaa pois.

Vakava sairastuminen on toki eri asia, varsinkin jos kestää pitkään/romuttaa terveyden pysyvästi.

Miksi eron jälkeen pitää lyödä lukkoon koko elämän suunnitelmat, kun ydinperheessä kuitenkin voi tulla uusiakin lapsia, vaikka se vaikuttaisi jo olemassa olevien elintasoon? Ja mikäänhän ei estä kuitenkään lähivanhempaa vaihtamasta työpaikkaa, jäämästä työttömäksi, hankkimasta lisää lapsia, jne. Kuulostaa vähän oudolta, jos etävanhemman osuus ja rooli olisi enää olla maksaja ja muiden elintason ylläpitäjä. Jotenkin julmaa olisi sekin, että etävanhempi on jo menettänyt yhteisen arjen lastensa kanssa, mutta hänelle ei sallittaisi mahdollisuutta hankkia uusia lapsia, joiden kanssa sitä yhteistä arkea voisi ollakin. Paitsi toki, jos hän on riittävän varakas. Mutta aika julmaa sekin, että köyhän etävanhemman osuus olisi sitten vaan rahoittaa muiden elämää ilman mahdollisuutta elää itse.

Ja ei, en ole itse etävanhempi, vaan olen lähivanhempi. 

Kannattaa aina muistaa se, että toinen vanhemmista voi myös sairastua/kuolla.

Jos pikku rahoilla nipisteleen elämää niin että perustaa uutta perhettä ja makselee minimaaliset elarit entisille lapsille, niin kanattaa muistaa se, aina on se mahdollisuus että etälapset muuttuvatkin lähilapsiksi.

Fiksu ihminen miettii aina myös mitä jos skenaariot läpi, tämä koskee niin ydinperheitä, kuin etä- ja lähivanhempiakin. En tarkoita että pitää liikaa pelätä, toki pitää muistaa myös elää.

Mutta aika moni haluaa mennä lapsiensa kanssa Linnamäelle tai jäätelölle ilman että pitää laskea onko siihen varaa.

Tottakai - niin voi käydä ydinperheessäkin. Ja voi tulla sairauksia ja konkursseja tai ennakoimaton työttömyys. Oman logiikkani mukaan sitten elettäisiin koko pesueen kanssa vaan vähän niukemmin ja selvittäisiin kyllä yhdessä. En näe elintason laskua tuossa suurimpana murheena, vaikka se varmasti muun tragedian sivutuote olisikin.

Mutta uusieb lasten pullauttelu persaukisena ei kuulu näihin yllätyksiin tai kuulu mennä edellisiltä lapsilta.

Edellisiltä lapsilta? Eiväthän he mitään edellisiä lapsia ole, vaan yhtä lailla omia lapsia. No, oli kuinka vaan, mutta sellaista se elämä on - jos vanhemmat saavat lisää lapsia, heidän resurssinsa hajaantuvat useammalle lapselle. Niin se vaan menee. Ei ole kohtuuton tragedia, jos vanhempi lapsi ei saa 100 euron merkkihupparia siksi, että isällä tai äidillä on uusi vauva, johon myös menee rahaa, ja jos sen vuoksi joutuu tyytymään ihan tavalliseen 25 euron huppariin. Jonkun mielestä tämäkin on kohtuuton elintason lasku, mutta minä puhuisin kohtuttomasta vasta siinä vaiheessa, jos ei olisi varaa minkäänlaiseen vaatteeseen.

Tässä ketjussa annettiin esimerkki siitä, että 2000 euron tuloilla "saa" vielä hankkia lapsen uuden kumppanin kanssa, mutta 1500 euron tuloilla se olisi jo kohtuutonta, koska sitten ei olisi varaa maksaa niin isoja elatusmaksuja. Ei tämäkään ihan kohtuulliselta kuulosta, että aina ensisijainen asia olisi ne elatusmaksut, joiden summan pitää aina olla vakio. Luultavasti itse ajattelette noin, kun uskotte, ettette ikinä itse voisi joutua sinne maksajapuolelle, mutta voi olla, että mielipiteenne muuttuisi, jos olisitte vaikka lapsianne ikävöivä etä-äiti, jolle olisi jatkossa muiden lapsen hankkiminen mahdotonta, koska pitää maksaa eksälle elatusapua.

Oletettavasti myös iäkkäiden vanhempien tai sairastuneen puolison omaishoitajaksi ryhtyminen olisi etävanhemmalta kiellettyä? Vai?

Eihän ne uudet kakarat saa vaikuttaa siihen, mitä aikaisemmat lapset saavat. Ei lapset saa joutua kärsimään vanhempansa tyhmyydestä. Jos ei ole varaa pitää jo tehtyjen lasten elintasoa samana niin silloin ei pidä lisääntyä enää enempää.

Kyllähän lasten lukumäärä vaikuttaa rahan jakautumiseen ydinperheessäkin.

On vanhempien asia huolehtia asiansa niin ettei tee lisää lapsia, mikäli lisääntyminen vähentää valmiiksi olemassaolevien elintasoa. Muu on täysin vastuutonta käytöstä vanhemmilta.

Voisko joku kertoa, mikä kaikki katsotaan elintason laskuksi??????

Vaikkapa se, että lapsi menettää oman huoneen, joutuu luopumaan harrastuksesta, vaatteet ostetaan Stockan sijaan Halpahallista, ei päästä perheen kanssa matkustelemaan, joutuu iPhonen sijaan tyytymään xiaomiin jne.

Täytyy olla kyllä ollut aika iso elatusmaksu, jos sillä on kustannettu kaikki nämä mainitut asiat... Harrastusten säilyttämisen ymmärrän, mutta ei minusta Stocka tai IPhone ole mitään ehdottomia asioita. Elintaso on ihan sama jollain halvemmalla puhelimella tai H%M-vaatteilla. Ja mitä matkustamiseen tulee, ei kai kukaan vakavissaan ajattele, että etävanhemman pitäisi kustantaa lähivanhemmalle matkoja? Naurettava ajatuskin. Ja jos kyse on etävanhemman kanssa matkustamisesta, niin voihan matkustelu loppua tai vähetä muistakin syistä. Eivät ne matkat mikään saavutettu etu ole, josta on pakko pitää kiinni, vaikka mikä olisi.

Sinusta elintasoista ei ole eroa vaikka toinen söisi sisäfilettä ja toinen halpaa makkaraa? Samaahan se on vaatteissa. Että ei maksa lähivanhemman matkustelua vaan osuutensa sen ikioman lapsensa matkustelusta. Ei se vanhemmuus ja elatusvastuu eroon pääty.

Mä ajattelen tämänkin asian vähän toisin. Lapseni isä maksaa lapsen matkan silloin, kun lapseni matkustaa isänsä kanssa. Ja minä taas maksan lapseni matkan silloin, kun minä matkustan lapseni kanssa. En todellakaan oleta, että exä maksaisi puolet lapsen reissusta silloin, kun minä lähden lapsen kanssa reissuun. Enhän minäkään maksa puolia lapsen reissusta silloin, kun hän lähtee isänsä kanssa reissuun. 

Näin minäkin olettaisin. Siksi olinkin niin tymistynyt näistä itsestäänselvistä oletuksista, että etävanhemman pitäisi osallistua lähivanhemman lomamatkojen rahoittamiseen.

Aivan. Samalla logiikallahan se koskisi kähivanhempaakin, jos etävanhempi päättäisi lähteä lapsen kanssa maailmanympärysmatkalle. Silloin lähivanhemman pitäisi maksaa puolet lapsensa maailmanympärysmatkasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan ydinperhe. Ei meidän esikoisen elintaso heikentynyt yhtään sisaruksen takia.

Sen sijaan kolmas jätettiin hankkimatta jotta varmasti on varaa maksaa opinnot jne näille kahdelle.

Yhden lapsen saaminen 18-vuotiaaksi maksaa 200 000 euroa. Se kannattaa muistaa.

Mitä tuo 200 000 pitää sisällään? Äkkiseltään laskettuna en ole kyllä varmasti kuluttanut lapsiin edes puolta tuosta summasta, vaikka suunnilleen puolivälissä kohti täysikää ollaan menossa. Ja ollaan kuitenkin matkusteltu ulkomaillakin, lapset harrastavat, jne. Joten kerro ihmeessä, mitä kaikkea lasket tuohon mukaan! 

Kun esität asian noin, että tuo on väistämätön summa, niin oletan ettei listassa ole edes mainitsemiani ulkomaanmatkoja tai esim. uusimman IPhonen hintaa. Näitähän saa hankkia, mutta ne ovat sitten ekstraa, ei mikään väistämätön kulu perusmenoista.

Se on kuule ihan tutkittu tilastofakta.

Ja sen jälkeenkin on vielä elatusvelvollinen jos lapsi opiskelee.

Että revi siitä.

No yritän tässä repiä, mutta kahden lapsen äitinä en oikeasti keksi, mitä kaikkea tuo summa pitää sisällään. Kuten kirjoitin, meillä ei tule menemään tuollaista summaa 18 ikävuoteen mennessä. Eli mitäköhän olennaista meiltä puuttuu? Lapsilla on omat huoneet, haluamansa (maksulliset) harrastukset 1-2 /lapsi kiinnostuksen mukaan, he saavat tarvitsemansa vaatteet, tavarat, monipuolista ruokaa, ulkomaanmatkoja, matkoja kotimaassa, käydään leffoissa ja teatterissa, lapsilla on älypuhelimet, harrastus- ja liikuntavälineet, käydään tapahtumissa, jne jne jne. Voisiko joku oikeasti kertoa, millä laskelmilla on päästy tuohon 200 000 euron summaan?

Paljonko teidän alueellanne maksaa 2h+k ja paljonko 4h+k? Eli paljonko lastenne huoneet maksavat verrattuna siihen, että teillä ei olisi lapsia ja asuisitte kaksiossa?

Pidän tätä ongelmallisena tapana laskea lasten kuluja, koska asumisen hinnassahan on paljon eroa jo saman kaupungin sisällä. Pitäisi tietysti valita, minkälaisen tulotason mukaan lasketaan kulut - mutta voiko sitten enää yleistää mitään? Jos lasketaan keskiluokkaisen, keskiluokkaisen helsinkiläisen pariskunnan tulojen ja asumistason mukaan, silloin vaikuttaa siltä, että pikkukaupungissa asuva yh ei missään tapauksessa voi pärjätä, vaikka hänellä voi olla ihan hyvin asiat. Tottakai laskelmissa täytyy jotenkin huomioida lapsen asumiskulutkin, mutta tämänkaltaiset asiat osoittavat sen, miten hankala noita laskelmia on tehdä - ja miten epäluotettavia ne ovat. 

Laskelmathan ovat ihan erilaisia sen mukaan, asuuko perhe Käpylässä vai Kontulassa, ja haluaako aiemmin trendialueella Punavuoressa asunut pariskunta ostaa sieltä myös perheasunnon, vai päättävätkö sittenkin muuttaa vaikka entiselle kotipaikkakunnalleen Kouvolaan lähelle isovanhempia. Tai sitten asuuko vuokralla ja saako asumistukea.

Laskelmissa kannattaa huomioida myös se, että perheellistyminen muuttaa usein kulutusta myös toisesta päästä. Moni elää sosiaalisempaa ja vilkkaampaa elämää ennen lapsia, mutta perheen myötä ei ole niin suurta tarvetta käydä koko ajan kavereiden kanssa kahvilassa, syömässä, bilettämässä, kulttuuririennoissa, kun sitä seuraa ja puuhaa on kotonakin. Ja toki monella myös muuten elämä muuttuu kotikeskeisemmäksi. Että ei se ihan niinkään mene, että lasten kulut tulevat sitten muun kuluttamisen päälle, vaan osa aiemmista menoista korvautuu toisilla. Ja tosiaan sitten se, että moni ei enää haluakaan maksaa Helsingin  trendialueella asumisesta vaan muuttaa jonnekin muualle, jolloin rauhallisemman ja lapsiystävällisemmän alueen myötä voi myös asuminen suhteessa halventua.

Jopa vähimmäishinnan laskeminen on hankalaa, kun oikeastihan vähimmäishinta on 0 euroa - täysin tulottomille yhteiskunta käytännössä maksaa asumisen. Ja pienituloiset taas saavat asumistukea.