Lue keskustelun säännöt.
Voiko olla mahdollista, ystävä löysi oman miehensä verotiedoista, eikä tiennyt hänen tienaavan niin paljon?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta jos näin on se onkin harkinnan paikka kannattaisiko vaihtaa mies.
Ketjuun on ilmestynyt jo huomattava määrä kertomaan, ettei miehen tulot edes kiinnosta tai mies kertoo ne, mutta kun ei muista eikä kiinnosta.
Olisi kiva tietää tämän kommentin esittäjältä ja peukuttajilta, miksi näiden naisten kannattaisi vaihtaa miestä? Mies ei ole tarpeeksi pedagoginen? Ei vaadi naista kuuntelemaan vai mikä?
En ole tuo jolle vastasit, mutta aloitusviestissä kuvattu tapaus, jossa toinen puoliso ei tiedä edes suurinpiirtein ansiotasoa (tyyliin "hups, luulin mieheni ansaitsevan €40 000 vuodessa mutta nyt luin lehdestä että se saakin €140 000") on nyt vain aika absurdi. Jos näin täysin ollaan pimennossa toisen elämästä, niin onhan siinä aika erikoinen parisuhde.
Eri asia kuin se, ettei tonnin tarkkuudella tiedä toisen tuloja.
No mun mielestä ei ole mitenkään ihmeellistä olla tietämätön miehen ansiotuloista, jos ne ovat verotiedoissa esimerkiksi 275 000 euron paikkeilla ja on kuvitellut niiden olevan noin 50 000 euroa vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse tietää toisen tuloja jos on tarpeeksi. Minä omistin jo kodin missä ensin asuttiin. Kummallakin palkkatilit ovat yhteisiä. Toisen tili säästyy kun vuorollaa eletään vain toisen tilillä. En oikeastaan nosta rahaa koskaan automaatista . Kotona on aika iso käteiskassa. En ole koskaan kysunut m ieheni palkkaa, on useampi tulonlähde ja opetusvelvollisuus kuuluu virkaan. Ihan samaa elintasoa on aina eletty. En ikinä ole ymmäränyt tätä palkkajauhantaa täällä. Omaisuus on nykyään yhtestä. Lapsia on ja pääomatuloja myös. Jaatteko te myös sähkölaskun. Ei ole velkoja.
Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Suomessa on niin kova verotus että löysin kerran yllättäin itsenikin tuolta listoilta. Tai oikeastaan juoruämmät löysivät ja tulivat sitä taivastelemaan. Ei todellakaan ollut hajuakaan asiasta. Käteen jäävä summa oli niin "pieni" ja kuukausiansio vaihteleva.
Toki huomasin että rahaa on mutten tiennyt paljonko olen tehnyt rahaa verottajalle 52 veroprosentilla. Tutut luulivat että kylven rahassa vaikka vain kerrankin pystyin ostamaan tarpeellisen en juuri muuta.
kirjoitti:
Minusta on tosi outoa, jos kumppanin kanssa ei puhu mitään työpaikan vaihdon yhteydessä palkkatarjouksesta, ei verotuksesta, ei säästöistä, ei yhteisistä hankinnoista tai tulevaisuuden suunnitelmista esim eläköitymisen suhteen... Ei ikinä mieti kumppanin kanssa esim millaiseen asuntoon on varaa, tai pitääkö verotusta säätää, tai milloin voi suunnitella jäävänsä eläkkeelle/opintovapaalle/muuten töistä väliaikaisesti tai kokonaan pois tai kannattaako ottaa työ A vai B. Tai kuinka isoon asuntolainaan on varaa.
Hyvin hyvin paljon mielestäni ihan peruskeskustelunaiheita jää pois, jos palkkatasosta ei ollenkaan puhuta.
Meillä oli kummallakin omat asunnot ja päätettiin, että muutan miehen asuntoon, kun se on isompi ja parempi. Ei ollut mitään tarvetta ostaa yhteistä asuntoa. Jäin puoleksi vuodeksi virkavapaalle opiskelujen takia ja käytin siihen omia säästöjä eikä tullut mielenkään, että mies pitäisi osallistua minun ylimääräisiin kiinnostuksiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi tietää? Oma mies on siellä listoilla eli tiedän tienaavan hyvin, mutta ei aavistustakaan, että onko ne tulot 200 000 vai 400 000 e vuodessa. MInä elän omien tulojeni mukaista elämää ja hän elää aika lailla pienimenoisemmin kuin minä.
Semmoista perhe-elämää...
Eli jos mies haluaa lähteä Balille ja sinulla ei ole varaa, niin mies lähtee yksin ilman sinua (ja lapsia). Tai sinulla hajoaa auto etkä pääse töihin, kun ei ole varaa korjata niin mies ei auta rahallisesti.
Mistä oletus, että tuolla kirjoittajalla ei olisi varaa lähteä Balille tai korjauttaa autoaan?
Minulla on oma auto yhteiskäytössä olevan automme lisäksi. Jos asuisin yksin, niin eihän silloinkaan kukaan muu maksaisi sen korjauksesta kuin minä itse. Eli tottakai olen laskenut sen mukaan, että minulla on varaa pitää autoa. Eikö sen nyt pitäisi olla ihan päivänselvää?
Ja jos toinen tahtoo Balille eikä toisella ole siihen varaa, niin se varakkaampi osapuoli voi tosiaan ihan itse päättää joko lähteä yksin tai kustantaa myös puolisolleen matkan. Niin meillä tehdään. Ei tosin Balilla saakka olla käyty, mutta kun olen halunnut puolisoni matkalle mukaan eikä hän ole halunnut laittaa reissuun varojaan, olen maksanut hänet mukaan. Mutta myös matkustanut yksin ilman häntä ihan kuten hänkin on matkustanut ilman minua silloin, kun kohde ei ole minua kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on totta jos mies tienaa yli 100 00 v. on kai se aika yhdetekevää onko paljonko yli tai ali. Minähän en tiedä mieheni tuloja , eikä meillä mietitä palkkatovomuksia ,eikä paljon paikkoja vaihdeta. Olemme olleet nuorena työtovereita isossa talossa. Miehellä on myös rojalti-tuloja ja monenlaisia sivutoimia aika vaikeata seurata toisen tuloja arjessa. Minä yleensä suunnittelen asunnon ostot ja milloin vaihdetaan autoa. Monessa perheessä vaimo lopulta päättää minkälainen koti ostetaan, lapset huomioi parhaiten äiti. Teen perheen vuoden budjetin taulukkoon, mutta siitä on myös paperiversio jos meille jotai sattuu. Hoidan suhteet pankkiin ja jos jotain tarvitsen on meillä oma pankkineuvoja. Pankki lähettää meille aina kaikkea sijoitusvinkkejä, mutta minä sijoitan lähinnä kiintesitöihin. Olen siis monen vuokranantaja. Varakkuus näkyy lähinnä asumistyylissä ja autoissa , lomasunnossa. Naapurit ovat kyllä varakkaampia. Ja niin miksi pitäisi vaihtaa rakas kumppani toiseen. ??
Vierailija kirjoitti:
No aivan varmasti ei.
Tai sitten täytyy olla melko heikkolahjainen nainen, jos ei osaa arvoida miehensä tuloja tai ota muutoinkin selvää, mitä miehen toimimassa duunissa keskimäärin tienataan rahaa.
Ja kyllä kai hyväpalkkaisuus näkyy aivan varmasti jo perhe-elämässä.
Mitä perhe-elämää se muka sellainen on, jos ei ollenkaan aavista miehensä palkkaa ja muita tuloja.
Ei ole mahdollista löytää omaa miestään ennalta tietämättä, noista julkistetuista verotiedoista.
Miksi se näkyisi perhe-elämässä, jos itselläkin on riittävät tulot eikä tarvitse toisen lompsalla käydä.
Suurinpiirteiden tiedetään, että molemmat ovat hyvätuloisia. Minä en esimerkiksi tiennyt, että mies saa bonuksia palkkansa lisäksi ennen kuin sitten kertoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäpäs löysin verotiedoista oman lapsemme,poikamme. Tiesin kyllä miniän olevan erittäin hyvätuloinen ja joskus tuhlaamme yhdessä bonareita. Kyllä poika myös joskus puhuu bonuksista ja mitä sunnittelee niile käyttöä. Oli kuitenkin yllätys että yli 100 000 vuodessa. Oli siellä siskon poikakin tulot 154 000 vuodessa, mutta hän onkin lääkäri ja hyvin ahkera. Onnea vaan kaikille että oavt päässeet " verokalenteriin." Suomi ensin !!
Vierailija kirjoitti:
Tiedämme toisten tulot tarkalleen. Puhutaan näistä asioista ihan avoimesti. Jos tulee jotain bonuksia niin keskustellaan miten ne käytetään vai käytetäänkö ollenkaan. Meillä on yhteinen taloustili, mutta muuten pidämme rahat erillään. En ymmärrä miksi rahojen pitää olla parisuhteessa jokin salaisuus?
No eihän se mikään salaisuus tarvitse olla, mutta jos kumpikaan ei ole kiinnotunut toisen palkasta tarkemmin, niin mitä siitä sitten puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan oltu yhdessä 15 vuotta. En tiedä, mitä mieheni tienaa.
Meillä on erilliset tilit, omat rahat, mutta yhteinen talous.
Olemme tähän mennessä onnistuneet sopia raha-asiat hyvässä hengessä.
Ehkä asiaa helpottaa, että minullakin on hyvät tulot.
Vierailija kirjoitti:
Tiedämme toisten tulot tarkalleen. Puhutaan näistä asioista ihan avoimesti. Jos tulee jotain bonuksia niin keskustellaan miten ne käytetään vai käytetäänkö ollenkaan. Meillä on yhteinen taloustili, mutta muuten pidämme rahat erillään. En ymmärrä miksi rahojen pitää olla parisuhteessa jokin salaisuus?
Eli pidätte rahat erillään mutta kuitenkin yhdessä päätätte kuinka toisen bonukset käytetään? Itse ymmärrän, että kun rahat pidetään erillään niin se tarkoittaa nimenomaan sitä, että ne bonuksetkin kuuluvat vain sille, joka ne on saanut ja hän päättää, mihin ne käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä palkka-asioista keskustellaan yleisellä tasolla, mutta ei koskaan euron tarkkuudella.
Viimeksi omilla bonuksillani ostin perheelle uuden auton. Mies kyllä tiesi, että on bonusrahoilla maksettu, mutta ei tiedä paljon sain bonusta. Sitten sanoin, että osalla siitä rahasta ostan itselleni jotain. En kertonut, että laukku maksoi tonnin. Tuskin arvaisi.
Vierailija kirjoitti:
No en minä tarkkaa summaa tiedä, suurin pirtein. Meillä tulee palkat omalle tilille ja sitten on kaksi yhteistä tiliä, toisesta maksetaan lainaa ja toisesta talouskulut. Aika moni ei tajua, että jos on yhteinen tili, toisen kuollessa voi joutua vaikeuksiin, siksi olisi aina hyvä olla omaakin rahaa, jos vain mahdollista. Tämä sukulaisen kautta koettua, yksi joutui lainaamaan ruokrahat siskoltaan, kun puolison kuoltua yllättäen ei saanut käyttää yhteistä tiliä mihinkään, vaikka siinä olisi ollut katetta.
Tili jäädytettiin, koska omistajuus oli herra X JA rouva Y. Jos omistajuus olisi ollut herra X TAI rouva y, tiliä ei olisi jäädytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä palstalla todellakin käy rikkaiden miesten vaimot... Useampi ketju joissa se oma mies on aina listoilla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä palkka-asioista keskustellaan yleisellä tasolla, mutta ei koskaan euron tarkkuudella.
Viimeksi omilla bonuksillani ostin perheelle uuden auton. Mies kyllä tiesi, että on bonusrahoilla maksettu, mutta ei tiedä paljon sain bonusta. Sitten sanoin, että osalla siitä rahasta ostan itselleni jotain. En kertonut, että laukku maksoi tonnin. Tuskin arvaisi.
Tuollaiset bonukset pitäisi lailla kieltää. Noiden takia Yt:t päällä ja tavallinen työntekijä saa potkut, jotta on varaa pomojen elämää tärkeämpiin bonuksiin ison palkan lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Minusta on tosi outoa, jos kumppanin kanssa ei puhu mitään työpaikan vaihdon yhteydessä palkkatarjouksesta, ei verotuksesta, ei säästöistä, ei yhteisistä hankinnoista tai tulevaisuuden suunnitelmista esim eläköitymisen suhteen... Ei ikinä mieti kumppanin kanssa esim millaiseen asuntoon on varaa, tai pitääkö verotusta säätää, tai milloin voi suunnitella jäävänsä eläkkeelle/opintovapaalle/muuten töistä väliaikaisesti tai kokonaan pois tai kannattaako ottaa työ A vai B. Tai kuinka isoon asuntolainaan on varaa.
Hyvin hyvin paljon mielestäni ihan peruskeskustelunaiheita jää pois, jos palkkatasosta ei ollenkaan puhuta.
Meillä oli kummallakin omat asunnot ja päätettiin, että muutan miehen asuntoon, kun se on isompi ja parempi. Ei ollut mitään tarvetta ostaa yhteistä asuntoa. Jäin puoleksi vuodeksi virkavapaalle opiskelujen takia ja käytin siihen omia säästöjä eikä tullut mielenkään, että mies pitäisi osallistua minun ylimääräisiin kiinnostuksiini.
Eihän se, että TIETÄÄ toisen tulot, tarkoita että niitä haluaa itselleen 🙄.
Itsekin olen ollut opintovapaalla, jonka aikaisen tulonmenetyksen katoin ihan yksin. Mutta minusta olisi ollut todella outoa, jos en olisi puhunut puolison kanssa esim paljonko saan ajalta aikuiskoulutustukea, tai keskustellut vaikuttaako tulojen tippuminen yhteiseen talouteen (vaikka lopputulos oli että ei vaikuta, olisi mielestäni omituista jos tästä ei olisi keskusteltu), tai ylipäätään jos ei olisi vaikka pohdittu yhdessä onko lisäopiskelu taloudellisesti järkevää ja paljonko se esim vaikuttaa tulevaisuudessa palkkaani.
Tai kun puoliso muutti omistamaani asuntoon, oli luonnollista puhua molempien tulotasosta ja siitä, kuinka yhteiset menot jaetaan.
En vain saa ollenkaan kiinni ajatuksesta ettei OMAN KUMPPANIN kanssa keskustelisi ollenkaan edes ihan perusraha-asioista. Aihettahan pitää aktiivisesti vältellä, kun raha kuitenkin on läsnä niin jokapäiväisessä elämässä.
Sama kuin ettei tietäisi mitä ruoka-allergioita kumppanilla on, tai mitä hän harrastaa (syyllä "kyllä aikuinen itse valitsee ruokansa / en minä sinne harrastuksiin mene mukaan").
En minäkään tiedä mieheni tuloja ja olemme naimisissa 10 v.
Hän on aina valittanut rahanpuutetta, joten olen ostanut asuntomme yksin eli se on vain minun nimissäni. Yhteistä taloutta ei ole juuri muuten kuin että mies asuu siinä asunnossa ilmaiseksi.
Ehkä pitäisi käydä verotoimistossa katsomassa niitä tuloja, mutten toistaiseksi ole jaksanut. Jos omat tuloni putoaisovat, niin asia tietysti alkaisi kiinnostaa eri lailla, nyt mä olen ollut se hyvätuloisempi. Lapsia ei ole, eikä tulekaan.
On täysin mahdollista. Minä tapaan työssäni joka viikko pariskuntia, joilla ei ole mitään käsitystä toistensa todellisista tuloista, säästöistä, veloista tai sijoituksista. Tai tuloista ehkä suurella osalla jonkinlainen suuntaa antava arvelu, mutta esimerkiksi kumppanin säästöt tai velat tulevat suurena yllätyksenä.
Mua vähän hämmästyttää ettei muka puolison tuloja tiedetä? ....Meillä on erilliset tilit, mutta yhteinen taloustili ja kyllä me toistemme tulot tiedämme, verokortit mm. arkistoin minä ja hoidamme kaikkien laskujen maksut taloustililtä - siis ne, jotka ei mene suoraan tililtä nettimaksuina. Kummankin norminettopalkasta 70 % menee taloustilille, sieltä siirretään jämät yhteiselle säästötilille. Mies saa bonareita, mutta summat vaihtelee. Lomarahat ja muut ylimääräiset kumpikin pitää itse, mutta on niitä miehen bonareita käytetty yhteiseen hyvään.
Mitä ihmeen salaisuuksia tulojen puolisoiden välillä pitäisi olla? Eikö perhe ole yhteinen yritys?
Ei mitään aavistusta mikä on puolison rahatilanne. Hän ei halua sitä avata, ja olkoon niin. Tähän asti on toistaiseksi näin pärjätty, ja arvostan sitä etten sitten itsekään ole tilivelvollinen miten minulla menee. Ruokaa ja katto pään päällä on.