Lue keskustelun säännöt.
Alkoholittomuus naurettavaa?
19.02.2014 |
Hei!
Esitän kysymyksen heti alkuun.
Mitä mieltä olette siitä, että joku ei juo laisinkaan alkoholia? Onko se teistä hienoa ja arvostettavaa, vaiko säälittävää ja naurettavaa touhua? Olen 23 vuotias nuori nainen, enkä siis enää juo laisinkaan alkoholia, lopetin yli kaksi vuotta sitten. Mielenkiinnokseni olen huomannut yhden seikan. Monet nuoret miehet, puhutaan noin 20 vuoden molemmilla puolilla pitävät asiaa naurettavana ja säälittävänä, mutta naiset arvostettavana asiana. Mitä vanhempia henkilöt ovat, sitä enemmän he asiaa arvostavat ja tukevat minun päätöstäni. Kun vastaat aiheeseen, pyytäisin lisäämään sukupuolen ja ikäsi mukaan kyselyn tuloksia varten, tämä ihan vain itselleni mielenkiintoa varten.
Kiitos etukäteen!
Kommentit (99)
Itse tapasin raittiin mieheni ollessamme kolmekymppisiä. Parikymmentä vuotta ollaan oltu kummajaisia. Meitä ei kutsuta illallisille etc vaikka me kutsumme ihmisiä meille. Välillä huvittaa kun joku juoruaa meistä entisinä alkoholisteina vaikkei meillä ole koskaan juominen kiinnostanut. Kerran lääkärikin kysyi josko olen alkoholisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi alkoholista pitää tehdä niin kauhean iso juttu? Itse juon silloin tällöin kohtuudella, enkä mieti sitä sen enempää. Terveisin 24 vuotias nainem.
Ei ole hienoa eikä naurettavaa, vaan jokaisen oma päätös. Raittius ei saa minussa aikaan sen kummempia reaktioita kuin jos joku kertoisi ettei käytä kahvia, käytännössä sen ainoa merkitys on siinä että tiedän mitä juomia ja minkä verran pistän tarjolle.
En juo lainkaan, lopetin hyvin vähäisen käytön kokonaan parisen vuotta sitten. Ongelmaa ei ole ollut koskaan ja pärjään hyvin ilman alkoholia. Ikää on 37, olen nainen. Mies juo laadukkaat viikonloppuoluensa nautiskellen, ulkona kavereiden kanssa käy muutaman kerran vuodessa.
No jos nyt anonyyminä tunnustaisin, että mun mielestä hitusen rasittavaa kumppanissa, kun itse olen kohtuukäyttäjä. Toki paljon paljon parempi, kuin liikakäyttö. Niin parisuhteessa kuin ystävyyssuhteissa on hyvä kun elämäntavat ja -arvot menevät suunnilleen yksiin, mutta en mä nyt sanoisi etten voisi olla ystävä absolutistin kanssa, ja olen ollutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten puheet naisen alkoholittomuuden naurettavuudesta ovat vain vitutusta kun on yksi nainen vähemmän joka olisi houkuteltavissa seksiin helpolla.
Olen 41 vuotias mies ja alkoholiton 16 vuotta enkä päivääkään ole katunut. 25 vuotiaaksi harrastin lähes joka viikonloppu humalaista "pillurallia" kaupungilla. Sitten vain kyllästyin siihen touhuun ja krapuloihin.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 11:10"]
Miksi alkoholista pitää tehdä niin kauhean iso juttu? Itse juon silloin tällöin kohtuudella, enkä mieti sitä sen enempää. Terveisin 24 vuotias nainem.
[/quote]
Aivan, olen itsekin tätä asiaa miettinyt! Minua ei henk. koht kiinnosta tuttava/kaveripiirini alkoholin käyttö sen enempää. Se ei vaikuta minun elämääni lainkaan. Ihmetyttää vain miksi alkoholittomuutta vastaan ollaan niin "outoja" tai lähinnä miksi mun päätökseen suhtaudutaan tuolla lailla... Kyllä se siinä vaiheessa alkaa kummastuttamaan kun joku toteaa "olet naurettava kun et juo". Lähinnä nauran itse henkilön kommentille. Ihmetyttää asenne ja sen takia mielenkiinnosta kyselen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 11:10"]
Itse tapasin raittiin mieheni ollessamme kolmekymppisiä. Parikymmentä vuotta ollaan oltu kummajaisia. Meitä ei kutsuta illallisille etc vaikka me kutsumme ihmisiä meille. Välillä huvittaa kun joku juoruaa meistä entisinä alkoholisteina vaikkei meillä ole koskaan juominen kiinnostanut. Kerran lääkärikin kysyi josko olen alkoholisti.
[/quote]
Minulla samoja kokemuksia. Emme kumpikaan ole välittäneet alkoholista ja kummallekin meille on lääkärissä tingattu, että äläpäs nyt valehtele alkoholinkäytöstä tai onko sinulla alkoholiongelma.
No ei ole, kun en nuorenakaan oikein innostunut hommasta, niin ei nyt viiskymppisenä jaksa väkisin alkaa yrittämään.
Muuten en ole kokenut isoja ongelmia asian suhteen. No aina joku tokaisee, että ottaisit nyt, et tajua, mitä ihanaa menetät
Olen alkoholisti, joten en voi ottaa pisaraakaan. Mielestäni hommassa ei ole mitään erikoista. Eihän mun juomattomuuteni estä toisia nauttimasta alkoholijuomistaan. Minusta hiprakkaihmisten kaa on ihan mukava olla, enkä kai erotu heidän joukostaan Jaffani takia.
Ehkä nuorempana toi olis voinu muodostua ongelmaksi, mutta minähän dokasin ne vuodet. Olen siis nyt jo yli nelikymppinen.
Lippu korkealle te, jotka ette juo! Arvostan teitä tosi paljon.
Juoppo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostan. En itsekään juo kuin todella harvoin, ja silloinkin yleensä vain lasin tai pari. Olin pitkään myös kokonaan absolutisti, ja sitä kyllä kummasteltiin. Mielestäni on surullista, että alkoholin liikakäyttö tuntuu olevan ihan normi monessa sosiaaliessa tilanteessa.
(Ja tähän liittyen kannattaa muuten käydä lukemassa aihetta sivuava Hesarin kolumni: http://www.hs.fi/tiede/Kolumni+Addiktiot+ovat+korvikkeita+hengen+k%C3%B6yhyydelle/a1392605099085 )
N32
Jokaisella on oikeus omiin valintoihinsa, eikä ole minun asiani arvostella niitä. Jokainen myös on vastuussa omista valinnoistaan, eli ei-juovien henkilöiden sosiaalisen elämän kuihtumisesta ovat vastuussa he itse, en minä tai kukaan muukaan.
M29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 11:24"]
No jos nyt anonyyminä tunnustaisin, että mun mielestä hitusen rasittavaa kumppanissa, kun itse olen kohtuukäyttäjä. Toki paljon paljon parempi, kuin liikakäyttö. Niin parisuhteessa kuin ystävyyssuhteissa on hyvä kun elämäntavat ja -arvot menevät suunnilleen yksiin, mutta en mä nyt sanoisi etten voisi olla ystävä absolutistin kanssa, ja olen ollutkin.
[/quote]
Ymmärrän, koska itseni mielestä taas olisi rasittavaa jos kumppani suurkuluttaisi. Eli tuo päin vastoin, ymmärrän siis mielipiteen tuosta. Minusta taas jos ystävyys suhteet ovat kiinni siitä että ystävä ei käytä alkoholia ja itse käyttää, niin ei se ole sen arvoista. On minulla tuttuja muutama joita pidin ystävinäni, mutta kun lopetin alkoholin käytön ei enää olla oltu lähes yhtään tekemisissä. Aloin miettimään tosiaan et jos se tosta on kiinni, niin heihei vain. Minua ei haittaa ystävieni alkoholin käyttö, eikä (niitä jotka jäivät) heitä haittaa minun alkoholittomuus. Suhteet kunnossa.
- Kirjoittaja
Minusta on fiksua olla juomatta, jos ei maistu. Elämässä yleensäkin on fiksuinta olla uskollinen omille tuntemuksilleen eikä välittää siitä, mitä muut siitä miettivät. En siis erityisesti arvosta absolutismia absolutismin vuoksi, mutta kunnioitan kaikkia ihmisiä, jotka toimivat oman hyvinvointinsa ja omantuntonsa mukaisesti. Joillakin siihen kuuluu alkoholi, toisilla ei. Ja itse olen yli nelikymppinen nainen, jos sillä on merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen raitis, 21-vuotias nainen. Aloitin juomisen 9-vuotiaana, ja lopetinkin sitten ajoissa, n. 15-vuotiaana. Olen siis kotoisin alkoholistiperheestä/-suvusta, jossa lapsetkin opetettiin kotona juomaan. Toiset ovatkin jatkaneet sillä tiellä, minua ja siskoani lukuunottamatta.
En pahemmin ulkopuolisille selittele juomistani/juomattomuuttani, mutta olen kuullut huomattavan paljon kommentteja siitä. Vaikka olen "hyödyllinen" joko kuskina tai yleensä tunnelmannostattajana ( ensimmäisenä laulamassa/tanssimassa/nauramassa, syntymähumala!), kuulen ihmeellisiä kommentteja kun ihmiset tajuavat että olen selvinpäin. Esimerkiksi eräskin avautuminen "Kyllä minä siis niinku ajattelen, että oot nä ihan normaali vaikket ryyppää, vaikka kaverit on kyllä eri mieltä. Minä oonki niille aina sanonu, että on se ihan järkevä ihimine, vaikka toisin vois luulla. Kai se sinäki sitten opit sitä elämää ymmärtämään ja löyät sen ryyppäämisen salat. Voisit nä kuiten välillä ees teeskennellä että otat muka jonku kaljan, ettei maine mene.." :/
Eli mulle on tullu jatkuvasti negatiivista kommenttia asiasta, niin nuorilta kuin vanhoilta. Itse ajattelen että siinä juokoot muut mutta minua ei huvita, ja käyn kyllä baareissa ja kutsun ystäviä kylään ja saavat juoda jos se huvittaa.
Monet ajattelevat sitä lisäksi haasteena, ja yrittävät pakolla saada minua juomaan!
Tuntuu että monet ehkä ajattelevat että olen tiukkapipo, tai katson heitä salaa halveksuen, vaikken niin tee. Hehän he tekevät niin minun suhteeni ! :D
Alkoholi on syöpää aiheuttava myrkky, jonka käytölle ei ole turvallista rajaa. Ei ole mitään järkevää syytä käyttää alkoholia.
Meillä ei ole kotona keittiössä pyhää hanaviinipönikkää. Se saa ihmiset epäluuloiseksi.
Alkoholin juomatta jättäminen ei ole ongelma, eikä sitä tuomita. Mutta viestin 16 kaltaiset tyypit muodostavat absolutisteistä vittumaisten ja ikävien ihmisten mielikuvan.
Mieheni vanhemmat ovat absolutistejä, ja rehellisesti sanottuna niiden kanssa on tosi ikävä syödä yhdessä merkkipäivinä. Ei niiden edessä kehtaa juoda vaikka mieli tekisi, kun ovat kärkkäitä tuomitsemaan. Omissa häissämmekin kehtasivat meille huomauttaa että meidän pitäisi kyllä olla selviä häissämme, ja että emmekai juo viiniä kotonammekin... Huoh.
No, suoraan sanottuna, omapahan on asiasi. Mutta jos olisit kovin läheinen, niin toisaalta miettisin, oletko alkoholisti ja siksi totaalikieltäytyjä? Jos ei muuten vaan kiinnosta, niin mikäs siinä sitten? :)
Nainen, 30
Onnekseni en ole vielä tavannut yhtään ihmistä, joka suhtautuisi millään tavalla kielteisesti siihen, että en käytä alkoholia lainkaan. Ei sitä tuttavapiirissäni myöskään kehuta, vaan asia on muille yhdentekevä, mistä olen tyytyväinen. Olen nainen, noin 35 v., raittiina vapaasta tahdostani nyt kymmenisen vuotta.