Pariskunnan laatuaika on yliarvostettua

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 15:40"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 14:53"]

Tämän lisäksi lapsemme ymmärtävät kuitenkin, että joskus äidillä ja isällä on jotain yhteistä menoa, johon lapset eivät pääse mukaan. Ja se on ok. Lapsia ei tartte osallistuttaa ihan kaikkeen. Ihan kaiken ei tarvitse pyöriä 20 vuotta lasten ympärillä.

[/quote]

Näissä keskusteluissa aina unohdetaan, että on täysin eri asia, onko kotona 14-, 15- ja 16-vuotiaat lapset vaiko 2-, 3- ja 4-vuotiaat lapset. Teineistä voi olla tosi hieno homma, jos "vanhukset" lähtevät viettämään hääpäivää keskenään kalliiseen ravintolaan.

Pikkuiset eivät oikeasti ymmärrä, että vanhemmat lähtevät bailaamaan tai laivalle tai viikoksi etelään ja heidät jätetään jollekin lapsenlikalle tai mummolle ajaksi, joka tuntuu heistä ikuisuudelta. Päivittäinen päiväkotiaika kyllä muodostuu lapselle ajan mittaan rutiiniksi, ja hän tietää, missä vaiheessa äiti/isä tulee hakemaan. Jos taas vanhemmat lähtevät yhtäkkiä viikonlopuksi jonnekin ja lapsi jätetään hoitoon, se on lapselle iso stressi. Ei pieni lapsi ymmärrä ajan kulua. Lauantain karkkipäivän odottaminenkin tuntuu elämän pituiselta ajalta.

En ymmärrä, miksi pitää lähteä silloin pois, kun lapset ovat pieniä. Se on sitä pikkulapsiaikaa ja siihen kuuluu lasten kanssa oleminen ja lapsista huolehtiminen. Vanhemmat voivat sitten viettää keskenään aikaa, kun lapset kasvavat ja pärjäävät yksinkin ja ymmärtävät, että tunti tai viikko on rajallinen aika, eivätkä kuole ikävään.

[/quote]

Miksi puhut kaikkien lasten suulla, että kaikki 4-vuotiaat ovat sellaisia, etteivät ymmärrä eivätkä nauti ajasta ilman vanhempia? Ei todellakaan ole näin, kyllä minä 4-vuotiaana lapsena nautin suunnattomasti mummoni kanssa vietetystä ajasta. Sen sijaan saman ikäisenä tehdystä Teneriffan lomasta en muista juuri mitään, ainoastaan sen hämmennyksen ja suuttumuksen, kun en päässyt altaaseen uimaan, kun siskoni pääsi. Ei siitä reissusta jäänyt minulle käteen mitään elämystä tai muuta, en edes käsittänyt, että nyt ollaan ulkomailla eikä Suomessa :D. Ei kaikki lapset ole sellaisia, että äidin pitää olla läsnä 24/7, muuten tulee traumoja. Edes ne 4-vuotiaat tai nuoremmat.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 23:00"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 22:44"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 22:39"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:10"]Meillä on 3 lasta eikä lastenvahdintaan sopivia sukulaisia/kavereita lähistöllä. Tämän vuoksi käymme miehen kanssa hyvin harvoin kaksin missään. Itse asiassa kahdenkeskiset reissumme 10 vuoden aikana on laskettavissa yhden käden sormilla. Vähitellen alkoi tuntua, että "kaikkien" mielestä miehen ja minun kuuluu saada parisuhdelaatuaikaa, eli siis kahdenkeskinen iltavapaa, joka toisi parisuhteeseemme paljon hyvää.

Hommasimme siis lastenvahdin ja lähdimme teatteriin ja ravintolaan. Oikein mukavaa oli. Ruoka oli maukasta ja esitys hieno. Seura luonnollisesti oli myös hyvää ;) .

Mutta oliko se oikeasti käytetyn rahan arvoista?  Ravintolaan meni n. 200e, teatterin hintaa en muista, mutta ehkä 90e + väliajalla 30 e. Bussi ja taksi 50 e. Lastenvahti oli ilmainen meille.

Tuolla rahalla olisi saanut koko perheelle jo ihan kivan kylpyläreissun hampurilaisineen tai useamman leffakäynnin tai halvemmassa ravintolassa ruokailun.

En kokenut että olisin mitään niin kauhean ihmeellistä saanut tuosta parisuhdelaatuajasta.

Perheenä olemme matkustelleet sekä käyneet lasten kanssa ravintoloissa, museoissa ja elokuvissa jne. Lisäksi sekä mies että minä olemme käyneet yksin tai kavereiden kanssa "tuulettumassa".

Lapsemme eivät enää ole pieniä. He nukkuvat hyvin ja leikkivät mielellään keskenään tai kavereidensa kanssa. Ehdimme siis miehen kanssa jutella vaikka tunteja illassa varsinkin viikonloppuisin. Minusta on itse asiassa kivempi käpertyä miehen kainaloon kotisohvalla kuin pönöttää teatterituoleissa.

Onko parisuhteemme nyt ihan tuhoon tuomittu jos emme kovin usein vietä tuollaista laatuaikaa, joka ainakin kaveripiirimme mukaan on ihan välttämätöntä suhteen ylläpitämiseksi?

[/quote]

Miksi olet hankkinut muksun/muksuja jos niistä on sinulle haittaa ja ne estää sinua mielestäsi leikkimästä teiniä. Ettekö muka ole kerennyt miehenne kanssa elämään kahden aikaisemmin? Me ollaan oltu yhdessä 14 vuotta ja saatiin muksu lokakuussa, eikä meille ole tullut mieleenkään lähteä mihinkään ilman muksua. Ollaan otettu muksu matkoillekkin mukaan, eikä se ole meitä mitenkään häirinnyt tai haitannut. Itsekkin olen pennusta asti mennyt matkoilla ja lähes joka paikassa vanhempien mukana. Eikö tosiaan vanhemmilla ole tullut mieleenkään lähteä mihinkään ilman lastansa, eli mua. Mä en ole estänyt heiltä mitään, eikä myöskään näin tee meidän omakaan lapsi. Joten harkitkaa vähän ennen kuin hankitte muksuja, jos se on teille niin vaikeata.

[/quote]

Voi hyvänen aika. Lapsenne on vielä vauva. Silloin kuuluukin olla perheenä liikkeellä. Kun lapsi/lapset kasvavat, heille ei ole siitä haittaa, jos JOSKUS ovat mummulassa yön ja äiti&iskä kylpylässä kaksin :)

[/quote]

Et ole tosissasi! Miksi hankkia lapsi, jos se heitetään heti tilanteen tullen syrjään? Parempihan se lapsi on ottaa matkoille mukaan jne, niin tottuu matkustelemaan, uusiin tapoihin, ruokiin, mausteisiin, kulttuureihin ja oppii samalla kieliä, sekä näkee nähtävyyksiä jne. Lapselle joka kasvaa on todella tylsää pysyä samassa asuinympäristössä näkemättä, kokematta ja oppimatta mitään ympäröivästä maailmasta. Ja ei siitä lapsesta ole mitään haittaa mukana matkoillakaan. Eli ihan perussettiä ja vaivatonta se elämä lapsen kanssa on. Oman kokemukseni mukaan voin sanoa, että on ollut hienoa kun on päässyt pennusta asti joka paikkaan vanhempien mukana, lomat ulkomailla, suomessa mökillä jne. Päivääkään en vaihtaisi pois, eikä myöskään vanhempani. Joten meidänkin muksu pääsee kaikkialle meidän mukana, aina. Teidän parisuhteissanne on jotain pahasti pielessä, jos haluatte olla lapsistanne erossa, viettämässä niin sanottua laatuaikaa. Onko teiltä jäänyt teiniajan rellestykset kokonaan tekemättä, vai mikä on ongelma? Me olemme 32-vuotias pari ja olemme ajat sitten lopettaneet biletykset, kahden keskistä aikaa on ollut jo 14 vuotta, minä aikana haaveiltiin jo muksusta ja sen kanssa olemisesta ja kaikesta kivasta, mitä lapsen kanssa voi harrastaa jne.

[/quote]

Tuoreet yhden lapsen äidit on ihan pahimpia, muutaman kuukauden kokemuksella kun tietää kaiken paremmin kuin muut. Ihan oikeasti, vaahtoa sitten kun sulla on oikeasti kokemusta, sulla on 4 kk:n ikäinen vauva joten on lähinnä huvittavaa tuo kiihko millä osallistut keskusteluun:D Kyllä itsekin tiesin kaiken paremmin kuin muut ja olin paljon parempi äiti kuin kaikki muut kun olin 4kk:n ikäisen esikoisen äiti. Nyt kun 20 vuotta äitiyttä ja kuusi lasta niin tajuan miten valovuosien päässä todellisuudesta silloin olin. Niin ja nykyään en kuvittele enää tietäväni yhtään mitään etenkään kenenkään muun puolesta. Vanhemmuuteen, parisuhteeseen ja perheeseen liittyy niin suuri tunteiden ja tapahtumien kirjo ettet voi vielä sitä ymmärtää.

En muuten usko että yksikään mies (jos ei ole joku aseksuaali) ei kaipaa parisuhdeaikaa ilman lapsia. Netti ja baarit on täynnä naisten huomiota kerjääviä perheenisiä, jotka valittaa kun omaa puolisoa ei kiinnosta ja yhdessä ollaan vain lasten takia. Yhtään niin kovasti isyyteen hurahtanutta miestä en ole vielä tavannut ettei lapseton aika vaimon kanssa kelpaisi. Mä ihan oikeasti ihmettelen miten köyhää teidän seksielämännekin täytyy olla, vai onko ne lapset siinäkin perhepedissä mukana ja hiljaa peiton alla hissutellaan?

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 16:04"]

En voisi olla enempää eri mieltä. Jos lapsella on ydinperheen ulkopuolelta tuttuja ja turvallisia hoitajia, vaikkapa mummi tai kummi, niin lapsi tuskin riutuu sen ajan ikävissään kun äiti ja isä käyvät leffassa tai syömässä.

Minäkin olen jonkin verran kasvatusoppaita lukenut, ja monessa niistä toistuu se ajatus, kuinka hyvää lapsille tekee tulee huomata, että heidän vanhempansa eivät ole olemassa VAIN lapsilleen. Se itse asiassa luo lapsille turvaa, lasten tehtävä ei ole täyttää vanhempiensa tyhjiötä. Lapset ymmärtävät kyllä, että on erikseen olemassa aikuisten juttuja ja lasten juttuja.

Lisäksi ne mummolareissut harvemmin kiinnostaa enää niitä 14- tai 15-vuotiaita, varsinkaan jos isovanhempien ja lastenlasten välille ei ole päästetty syntymään läheisiä välejä pienestä pitäen. Nimenomaan sellainen 4- tai 5-vuotias saa eniten irti mummolareissusta.

[/quote]

Perusolettamuksesi on, että mummit ja kummit ovat olemassa ensisijaisesti lasta hoitaakseen. Minusta tämä on outoa.

Toiseksi en ymmärrä, miksi lapsi ei oppisi, että vanhemmilla voi olla omia juttuja, vaikka lapsi on läsnä. Isä voi käydä lenkillä äidin jäädessä kotiin lasten kanssa. Äiti voi käydä kokkikurssilla isän jäädessä hoitajaksi. Jos tulee vieraita, vanhemmat voivat kestitä ja jutella keittiössä ja samaan aikaan lapsi leikkii omassa huoneessa. Ihan samalla tavalla lapsen perusluottamus siinä syntyy ja säilyy. Sitä paitsi perusluottamus syntyy ensimmäisen puolen vuoden aikana, jos tarkkoja ollaan.

Ei vanhempien tarvitse olla olemassa vain lasta varten, mutta kyllä vanhempien silti on koko ajan kasvatettava lastaan ja tiedettävä, mitä lapsi tekee. Miten ajattelit, että se mummi tai kummi esimerkiksi hoitaa jonkun uhmakohtauksen? Lapsen itsetunto voi järkyttyä siitä, että vieras hoitaja vaikka hermostuu ja huutaa tai istuttaa lapsen jonnekin "sakkotuoliin", jos kotona on ollut ihan toinen tapa kohdata uhma.

Ja vielä, onnistunut suhde isovanhempiin ei missään nimessä edellytä yökyläilyä tai edes monen tunnin kahdenkeskistä aikaa. Suhde syntyy ihan yhtä hyvin perhekyläilyissä.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 13:08"]

Mutta ei lapsille tee hyvää olla 24/7/365 äidin helmoissa pyörimässä, jollon ei ole ns. äiti ja sen lapset, vaan joku epämääräinen "me" mötikkä, jossa kukaan ei oikein saa olla oma itsensä, vaan aina ja koko ajan ollaan "meidän perhe", ja kukaan ei saa mitään koskaan tehdä yksin, vaan pitää  koko ajan olla koko perhe mukana.

[/quote]

Eiköhän se lapsi pääse kokeilemaan siipiään sitten kerhossa, päiväkodissa ja koulussa ilman äitiä ja isää. Mutta jos kotona on sellainen isä ja äiti, jotka tämän tästä kirmaavat kahden kesken reissuun ja tunkevat lapsensa jonnekin hoitoon, niin ei se lapsi välttämättä sitten viitsi kertoa, että näin tänään hienon kastemadon ja onnistuin piirtämään ympyrän ja sain kertolaskukokeesta ysin. Tai että Matti tönäisi ruokajonossa ja Pekka varasti kynän. Se lapsi kertoo ne asiat jollekin kaverilleen mieluummin tai pitää kaiken sisällään.

Miksei sitä parisuhdeaikaa muuten voi hoitaa silloin, kun lapset ovat kerhossa tai koulussa, mennä vaikka yhteiselle lounaalle?

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 16:04"]

En voisi olla enempää eri mieltä. Jos lapsella on ydinperheen ulkopuolelta tuttuja ja turvallisia hoitajia, vaikkapa mummi tai kummi, niin lapsi tuskin riutuu sen ajan ikävissään kun äiti ja isä käyvät leffassa tai syömässä.

Minäkin olen jonkin verran kasvatusoppaita lukenut, ja monessa niistä toistuu se ajatus, kuinka hyvää lapsille tekee tulee huomata, että heidän vanhempansa eivät ole olemassa VAIN lapsilleen. Se itse asiassa luo lapsille turvaa, lasten tehtävä ei ole täyttää vanhempiensa tyhjiötä. Lapset ymmärtävät kyllä, että on erikseen olemassa aikuisten juttuja ja lasten juttuja.

Lisäksi ne mummolareissut harvemmin kiinnostaa enää niitä 14- tai 15-vuotiaita, varsinkaan jos isovanhempien ja lastenlasten välille ei ole päästetty syntymään läheisiä välejä pienestä pitäen. Nimenomaan sellainen 4- tai 5-vuotias saa eniten irti mummolareissusta.

[/quote]

Perusolettamuksesi on, että mummit ja kummit ovat olemassa ensisijaisesti lasta hoitaakseen. Minusta tämä on outoa.

Toiseksi en ymmärrä, miksi lapsi ei oppisi, että vanhemmilla voi olla omia juttuja, vaikka lapsi on läsnä. Isä voi käydä lenkillä äidin jäädessä kotiin lasten kanssa. Äiti voi käydä kokkikurssilla isän jäädessä hoitajaksi. Jos tulee vieraita, vanhemmat voivat kestitä ja jutella keittiössä ja samaan aikaan lapsi leikkii omassa huoneessa. Ihan samalla tavalla lapsen perusluottamus siinä syntyy ja säilyy. Sitä paitsi perusluottamus syntyy ensimmäisen puolen vuoden aikana, jos tarkkoja ollaan.

Ei vanhempien tarvitse olla olemassa vain lasta varten, mutta kyllä vanhempien silti on koko ajan kasvatettava lastaan ja tiedettävä, mitä lapsi tekee. Miten ajattelit, että se mummi tai kummi esimerkiksi hoitaa jonkun uhmakohtauksen? Lapsen itsetunto voi järkyttyä siitä, että vieras hoitaja vaikka hermostuu ja huutaa tai istuttaa lapsen jonnekin "sakkotuoliin", jos kotona on ollut ihan toinen tapa kohdata uhma.

Ja vielä, onnistunut suhde isovanhempiin ei missään nimessä edellytä yökyläilyä tai edes monen tunnin kahdenkeskistä aikaa. Suhde syntyy ihan yhtä hyvin perhekyläilyissä.

[/quote]

Teit oletuksia, jotka eivät pidä paikkaansa.

Lapsemme ovat olleet mummilassa yökylässä kahdesti ilman meitä vanhempia viimeisen vuoden aikana, sen sijaan olemme kyllä kyläilleet paljon puolin ja toisin mummiloissa. Isovanhemmat eivät siis ole olemassa meille vain hoitoapuna, mutta on mahtavaa, että on olemassa tuttu paikka, jossa lapset voivat olla kuin kotonaan. Itse asiassa, viimeksi kyläillessämme mummilassa 3-vuotias itse kovaan ääneen ehdotti yökyläilyä. Ja sinne jäi tyytyväisenä. Ilman itkuja.

Yleisesti ottaen sanotaan myös olevan plussaa, että lasten elämässä on olemassa useampia aikuisia. Lapsi oppii ja ymmärtää kyllä, että eri kodeissa on eri käytännöt ja eri säännöt. Ei kannata aliarvioida lasten ymmärryskykyä saati sitten liioitella traumatisointiherkkyyttä. Mihin on kadonnut koko kylä kasvattaa -mentaliteetti? Itse näen pelkästään plussana, jos joku toinen joskus ojentaa lapsiani, vaikkei se tapahtuisikaan täysin samalla kaavalla kuin jota me kotona noudatamme. Ei sillä, olemme molempien mummien kanssa varsin samalla aaltopituudella lastenkasvatuksen suhteen. "Sakkotuolit" on meilläkin käytössä. :)

Minusta tuntuu, että me olemme sensijaan nyt täysin eri aaltopituudella kasvatuksen ja lapsuuden suhteen, mutta se on ok. Kukin tyylillään.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 13:32"][quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 08:31"]Päivät virikehoidossa ja viikonloput mummoloissa ja silti eroja tulee järkyttävän paljon

[/quote]

Mistä revit tähän virikehoidon ja JOKA viikonloppu lapset mummulaan? Kukaan ei ole puhunut virikehoidosta eikä siitä, että vie lapset joka viikonloppu mummulaan. Pikkulapsivaiheessa tulee eroja nimenomaan siksi, kun unohdetaan olla vanhemmuuden lisäksi myös vaimo ja mies.

[/quote]

Erot tulee siitä, kun ei kasveta isäksi ja äidiksi ja ymmärretä, että lapset ovat vain vähän aikaa pieniä ja se on erilaista elämää, kuin lapsettomana. Eli halutaan säästää kakku ja ottaa pala. Halutaan lapset, mutta ei haluta vastuuta ja arjensietokykyä, eikä kasvaa vanhemmiksi.

[/quote]

Haista huilu. Meillä 99% perheaikaa, joskus, siis joskus lapset menee hoitoon mummulaan ja hoidetaan parisuhdetta. Yhdessä 22 v. Mieheni kanssa ja hyvin menee. Parisuhteen laatuaika ja lasten hyvinvointi voivat kulkea käsikädessä. Ps. Olen ollut kaikkien lasten kanssa 3v. Kotona.

Täällä onkin ollut monenlaista keskustelua.

Joitakin juttuja haluan kommentoida, vaikka varmasti monet kommentit eivät mitenkään olekaan kohdennettuja minulle, tai meidän tilanteeseen.

Minusta on hassua, jos joku ajattelee että pariskunnalla ei ole yhteistä tekemistä, vilkasta seksielämää ja kahdenkeskistä keskusteltavaa jos pariskunta ei käy kaksin lomilla, ravintolassa tai kulttuuririennoissa.

Meillä ainakin tuo ravintolailta vähensi syvällistä keskustelua, halailua ja seksiä siltä päivältä. Kun ei siellä teatterissa voinut jutella eikä ravintolassakaan viitsinyt kailottaa omia asioitaan. Sohvalla nukkunut lastenvahti esti sitten sen seksin aika tehokkaasti siltä yöltä.

Joku kirjoitti että tärkeää on tehdä asioita joista on nauttinut pariskuntana ennen lapsia. Olimme yhdessä ennen esikoisen syntymää n. 10 v. Olimme jo tuolloin kotona viihtyviä. Emme juurikaan käyneet "missään". Nyt sitten käymme enemmän (perheenä), mutta toisaalta taloudellinen tilannekin on ihan erilainen kuin nuorena. Toisaalta myös työn puolesta tulee matkusteltua ulkomailla ja rampattua ravintoloissa.

ap

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 23:34"]

Kiva se on päästä tuulettumaan kakkavaippojen keskeltä vaikka pariksi tunniksi leffaan, olla yö hotellissa, risteilyjä tai tavata ystäviä ja ottaa vinkkua ja parantaa maailmaa. 

[/quote]

Juuri niin. En ymmärrä kuinka joku EI haluaisi kahdenkeskistä aikaa miehensä kanssa jos sellainen on vaan mahdollista.

Joskus voi olla niin, ettei puolisoista toinen kaipaa erikseen parisuhdeaikaa.Käymme kyllä miehen tahdosta konserteissa kahden, ehkä kerran vuodessa.Emme kuitenkaan yövy hotelleissa tai sisällytä romanttisia illallisia reissuihin.Minusta se olisi ihanaa, mutta puolisostani kallista.Minulle riittäisi, vaikka pizzareissu kahden tai baari-ilta.Mies tyrmäsi baari-illan sanomalla, ettei nyt oman puolison kanssa voi baariin lähteä.Ilmeisesti se on sellainen äijä-juttu, joten en ole loukkaantuneena toiste ottanut asiaa puheeksi.Kylpyläreissu hemmotteluhoitoineen olisi jo unelmaa.Minä siis olisin onnellinen jo siitä, että minut huomioitaisiin, enkä hintalappuja tuijottaisi.Lapsille löytyy kyllä hoitaja ja heille yökyläily ei ole aiheuttanut traumoja.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 22:23"]

Miksihän naiset silti niitä lapsia niin kovasti haluavat, jos arki perheenä on sietämistä.

[/quote]

Sosiaaliset ja biologiset paineet, huono itsetuntemus, kohtuuttomat odotukset.

Kuulun ap:n kanssa samaan koulukuntaan. Ollaan joskus oltu miehen kanssa kahdestaan hotellilomalla. Kummallakin oli tunne, että jotain puuttuu...eli ne lapset. Meistä on mukavaa jakaa asioita perheenä ja lasten ilo tarttuu meihin vanhempiinkin. Me ollaan oltu yli 10 vuotta yhdessä ja ihan varmasti ollaan saatu kiehnätä miehen kanssa kahdestaankin. Monien mielestä olen tekopyhä, kun haluan olla perheeni kanssa. Ja todella ärsyttää, kun niin monet tietää parhaiten miten meidän pitäisi mieheni kanssa aikaamme viettää (=ilman lapsia mahdollisimman usein).

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 22:05"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 21:32"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 21:10"]

Itse saan ainakin näppyjä niin lasten kanssa vietettävä laatuaika-käsitteestä kuin myös pariskuntien laatuajoista. Eiköhän se miellyttävä yhteinen tekeminen ole kaiken a ja o. Ja se mitä ihmiset arvostavat ja mistä voimavaransa saavat on tietenkin henkilökohtaista.

[/quote]

Juuri näin!

Olen ap:n kanssa samaa koulukuntaa siinä, etten kaipaa "parisuhdeajalle" komeita puitteita. Minulle ja meille riittää illat sohvalla lasten mentyä nukkumaan tai ollessa päiväunilla. Ja koen myös perheen yhteisen ajan yhtälailla parisuhdeaikana. Toisillemme emme ole äiti ja isä ja hauskaa on aina kun puuhastellaan yhdessä, pyöri siinä pari kakrua jaloissa tai ei. Koen olevani tämän ominaisuuden vuoksi hyvin onnekas.

[/quote]

Juuri tänään kuulin taas kaksi erouutista lasten koulukavereiden vanhemmista. Yleisintä erot on juuri näillä laatuaika pareilla, koska elämä perheenä koetaan kärsimykseksi

[/quote]

Asia on päinvastoin. Parisuhdetta pitää hoitaa. Se on tärkeä asia.

Parisuhdeterapeutti.

Minun lähes kuusikymppinen äitini totesi varsin osuvasti: harva kokee tarvitsevansa parisuhteen laatuaikaa sen lapsiperhearjen keskellä, sen arvo tajutaan vasta jälkikäteen. Kun ero tai erilleen kasvaminen on tapahtunut. Eivät kaikki liitot ole tuhoon tuomittuja vaikka yhteistä aikaa olisi vain vähän ja sekin lasten mentyä nukkumaan. Kuitenkin niillä 50% jotka eroavat, yhteistä on yleensä nimenomaan kokemus erilleen ajautumisesta. Harva katuu jälkikäteen treffi-iltojaan oman puolisonsa kanssa, mutta niiden puutetta voi katua jälkikäteen.

Lisäksi luulen, että ne jotka ottavat säännölliseksi tavaksi "laatuajan" (en itsekään pidä termistä) saavat siitä ehkä enemmän irti kuin ne, jotka tekevät niin joka 3. vuosi. Jos harvoin käy kaksin ulkona syömässä niin se voi tuntua hieman feikiltä, jopa vaivaannuttavalta.

Jos siitä tulee tapa, niin ei tule tunnetta että "lapset puuttuu". T. 31

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:10"]Meillä on 3 lasta eikä lastenvahdintaan sopivia sukulaisia/kavereita lähistöllä. Tämän vuoksi käymme miehen kanssa hyvin harvoin kaksin missään. Itse asiassa kahdenkeskiset reissumme 10 vuoden aikana on laskettavissa yhden käden sormilla. Vähitellen alkoi tuntua, että "kaikkien" mielestä miehen ja minun kuuluu saada parisuhdelaatuaikaa, eli siis kahdenkeskinen iltavapaa, joka toisi parisuhteeseemme paljon hyvää.

Hommasimme siis lastenvahdin ja lähdimme teatteriin ja ravintolaan. Oikein mukavaa oli. Ruoka oli maukasta ja esitys hieno. Seura luonnollisesti oli myös hyvää ;) .

Mutta oliko se oikeasti käytetyn rahan arvoista?  Ravintolaan meni n. 200e, teatterin hintaa en muista, mutta ehkä 90e + väliajalla 30 e. Bussi ja taksi 50 e. Lastenvahti oli ilmainen meille.

Tuolla rahalla olisi saanut koko perheelle jo ihan kivan kylpyläreissun hampurilaisineen tai useamman leffakäynnin tai halvemmassa ravintolassa ruokailun.

En kokenut että olisin mitään niin kauhean ihmeellistä saanut tuosta parisuhdelaatuajasta.

Perheenä olemme matkustelleet sekä käyneet lasten kanssa ravintoloissa, museoissa ja elokuvissa jne. Lisäksi sekä mies että minä olemme käyneet yksin tai kavereiden kanssa "tuulettumassa".

Lapsemme eivät enää ole pieniä. He nukkuvat hyvin ja leikkivät mielellään keskenään tai kavereidensa kanssa. Ehdimme siis miehen kanssa jutella vaikka tunteja illassa varsinkin viikonloppuisin. Minusta on itse asiassa kivempi käpertyä miehen kainaloon kotisohvalla kuin pönöttää teatterituoleissa.

Onko parisuhteemme nyt ihan tuhoon tuomittu jos emme kovin usein vietä tuollaista laatuaikaa, joka ainakin kaveripiirimme mukaan on ihan välttämätöntä suhteen ylläpitämiseksi?

[/quote]

Miksi olet hankkinut muksun/muksuja jos niistä on sinulle haittaa ja ne estää sinua mielestäsi leikkimästä teiniä. Ettekö muka ole kerennyt miehenne kanssa elämään kahden aikaisemmin? Me ollaan oltu yhdessä 14 vuotta ja saatiin muksu lokakuussa, eikä meille ole tullut mieleenkään lähteä mihinkään ilman muksua. Ollaan otettu muksu matkoillekkin mukaan, eikä se ole meitä mitenkään häirinnyt tai haitannut. Itsekkin olen pennusta asti mennyt matkoilla ja lähes joka paikassa vanhempien mukana. Eikö tosiaan vanhemmilla ole tullut mieleenkään lähteä mihinkään ilman lastansa, eli mua. Mä en ole estänyt heiltä mitään, eikä myöskään näin tee meidän omakaan lapsi. Joten harkitkaa vähän ennen kuin hankitte muksuja, jos se on teille niin vaikeata.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 22:37"]Minun lähes kuusikymppinen äitini totesi varsin osuvasti: harva kokee tarvitsevansa parisuhteen laatuaikaa sen lapsiperhearjen keskellä, sen arvo tajutaan vasta jälkikäteen. Kun ero tai erilleen kasvaminen on tapahtunut. Eivät kaikki liitot ole tuhoon tuomittuja vaikka yhteistä aikaa olisi vain vähän ja sekin lasten mentyä nukkumaan. Kuitenkin niillä 50% jotka eroavat, yhteistä on yleensä nimenomaan kokemus erilleen ajautumisesta. Harva katuu jälkikäteen treffi-iltojaan oman puolisonsa kanssa, mutta niiden puutetta voi katua jälkikäteen.

Lisäksi luulen, että ne jotka ottavat säännölliseksi tavaksi "laatuajan" (en itsekään pidä termistä) saavat siitä ehkä enemmän irti kuin ne, jotka tekevät niin joka 3. vuosi. Jos harvoin käy kaksin ulkona syömässä niin se voi tuntua hieman feikiltä, jopa vaivaannuttavalta.

[/quote]

Juuri näin.

Terveisin 18 v. Naimisissa ollut ja liitto voi edelleen hyvin :)

:D :D :D :D :D[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 22:08"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 22:03"]

Arjensietokyky on niin monella hukassa, jos suhde pysyy yllä vain sillä, että pääsee viikoksi ulkomaille kahdestaan.

[/quote]

Jotkut haluavat elää sellaista arkea, johon kuuluu television katselua lasten mentyä nukkumaan, ja toiset haluavat käydä usein ravintoloissa ja tehdä viikonloppumatkoja Keski-Eurooppaan. Minusta arjen ei tule olla sellaista, jota pitää "sietää" vaan ennemminkin mukavaa, jännittävää ja antoisaa. -9

[/quote]

Näin me olemme erilaisia. Minä olen kokenut elämän antoisaksi, jännittäväksi ja mukavaksi, vaikka emme ole harrastaneetkaan laatuaikamatkoja, vaan lapset ovat olleet matkoilla mukana.

Minulla on ollut hyvä elämä.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 22:39"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:10"]Meillä on 3 lasta eikä lastenvahdintaan sopivia sukulaisia/kavereita lähistöllä. Tämän vuoksi käymme miehen kanssa hyvin harvoin kaksin missään. Itse asiassa kahdenkeskiset reissumme 10 vuoden aikana on laskettavissa yhden käden sormilla. Vähitellen alkoi tuntua, että "kaikkien" mielestä miehen ja minun kuuluu saada parisuhdelaatuaikaa, eli siis kahdenkeskinen iltavapaa, joka toisi parisuhteeseemme paljon hyvää.

Hommasimme siis lastenvahdin ja lähdimme teatteriin ja ravintolaan. Oikein mukavaa oli. Ruoka oli maukasta ja esitys hieno. Seura luonnollisesti oli myös hyvää ;) .

Mutta oliko se oikeasti käytetyn rahan arvoista?  Ravintolaan meni n. 200e, teatterin hintaa en muista, mutta ehkä 90e + väliajalla 30 e. Bussi ja taksi 50 e. Lastenvahti oli ilmainen meille.

Tuolla rahalla olisi saanut koko perheelle jo ihan kivan kylpyläreissun hampurilaisineen tai useamman leffakäynnin tai halvemmassa ravintolassa ruokailun.

En kokenut että olisin mitään niin kauhean ihmeellistä saanut tuosta parisuhdelaatuajasta.

Perheenä olemme matkustelleet sekä käyneet lasten kanssa ravintoloissa, museoissa ja elokuvissa jne. Lisäksi sekä mies että minä olemme käyneet yksin tai kavereiden kanssa "tuulettumassa".

Lapsemme eivät enää ole pieniä. He nukkuvat hyvin ja leikkivät mielellään keskenään tai kavereidensa kanssa. Ehdimme siis miehen kanssa jutella vaikka tunteja illassa varsinkin viikonloppuisin. Minusta on itse asiassa kivempi käpertyä miehen kainaloon kotisohvalla kuin pönöttää teatterituoleissa.

Onko parisuhteemme nyt ihan tuhoon tuomittu jos emme kovin usein vietä tuollaista laatuaikaa, joka ainakin kaveripiirimme mukaan on ihan välttämätöntä suhteen ylläpitämiseksi?

[/quote]

Miksi olet hankkinut muksun/muksuja jos niistä on sinulle haittaa ja ne estää sinua mielestäsi leikkimästä teiniä. Ettekö muka ole kerennyt miehenne kanssa elämään kahden aikaisemmin? Me ollaan oltu yhdessä 14 vuotta ja saatiin muksu lokakuussa, eikä meille ole tullut mieleenkään lähteä mihinkään ilman muksua. Ollaan otettu muksu matkoillekkin mukaan, eikä se ole meitä mitenkään häirinnyt tai haitannut. Itsekkin olen pennusta asti mennyt matkoilla ja lähes joka paikassa vanhempien mukana. Eikö tosiaan vanhemmilla ole tullut mieleenkään lähteä mihinkään ilman lastansa, eli mua. Mä en ole estänyt heiltä mitään, eikä myöskään näin tee meidän omakaan lapsi. Joten harkitkaa vähän ennen kuin hankitte muksuja, jos se on teille niin vaikeata.

[/quote]

Voi hyvänen aika. Lapsenne on vielä vauva. Silloin kuuluukin olla perheenä liikkeellä. Kun lapsi/lapset kasvavat, heille ei ole siitä haittaa, jos JOSKUS ovat mummulassa yön ja äiti&iskä kylpylässä kaksin :)

Entä, kun lasten kanssa on uuvuttavaa? Entä, kun lapset on sen verran isoja, että menevät kanssasi yhtä aikaa nukkumaan, mutta ovat iltaisin kotona? Otatko ilon irti siitä, kun rauhaisaa aikaa ei ole? Kun töissä on kiireitä ja olet uupunut. Nautitko elämästä ilman läheisyyttä, vaikka muuten elo sujuisi ihan hyvin?

Kaikki ei ole niin mustavalkoista. Tässä vain muutamia esimerkkejä.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 22:05"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 21:32"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 21:10"]

Itse saan ainakin näppyjä niin lasten kanssa vietettävä laatuaika-käsitteestä kuin myös pariskuntien laatuajoista. Eiköhän se miellyttävä yhteinen tekeminen ole kaiken a ja o. Ja se mitä ihmiset arvostavat ja mistä voimavaransa saavat on tietenkin henkilökohtaista.

[/quote]

Juuri näin!

Olen ap:n kanssa samaa koulukuntaa siinä, etten kaipaa "parisuhdeajalle" komeita puitteita. Minulle ja meille riittää illat sohvalla lasten mentyä nukkumaan tai ollessa päiväunilla. Ja koen myös perheen yhteisen ajan yhtälailla parisuhdeaikana. Toisillemme emme ole äiti ja isä ja hauskaa on aina kun puuhastellaan yhdessä, pyöri siinä pari kakrua jaloissa tai ei. Koen olevani tämän ominaisuuden vuoksi hyvin onnekas.

[/quote]

Juuri tänään kuulin taas kaksi erouutista lasten koulukavereiden vanhemmista. Yleisintä erot on juuri näillä laatuaika pareilla, koska elämä perheenä koetaan kärsimykseksi

[/quote]

Meidän tuttavapiirissä päinvastoin. Itse mieheni kanssa ollut 22v. Edelleen pyyhkii hyvin. Joskus viety lapset mummulaan (ei siis todellakaan usein) ja miehen kanssa menty hotelliin tai kylpylään. Ollaan puhuttu, rakasteltu ja nukuttu pitkään. Lapset viihtyneet hyvin mummulassa aina.