Pariskunnan laatuaika on yliarvostettua

Just naureskelin kun luin uusia työpaikkoja, kun joku jo etsi lapselle hoitajaa, että saa laatuaikaa puolison kanssa. Oli oikein perusteltu, et sukulaisia ei ole lähellä. Niin ja lapsi oli jo viiden kuukauden. Olisi ehkä kannattanut jättää lapsi tekemättä...

Me olemme pienituloisia mutta hyvällä omatunnolla maksamme sen 200€ kuussa että voimme palkata lapsenvahdin ja käydä ulkona teatterissa tai hienossa ravintolassa syömässä tai joskus jopa yön yli hotellissa tai pikkumatkalla kahdestaan.

Elämämme olisi muuten vaan töitä ja lasten hoitoa ja telkkarin töllöttämistä. Tarvitsemme tämän nautinnon. En halua vain selviytyä, haluan elämyksiä ja nautintoa. Lapsetkin voivat paremmin kun aikuisten tarpeista pidetään huolta.

Puhutaan paljon siitä että lapsille pitää olla tarpeeksi virikkeitä. Entäs aikuisille? Minulle ei ole virikkeellistä istua kotona lasten kanssa kaiken aikaa. Ja pieniä lapsia ei voi viedä moneen paikkaan mukaan. 

Jos teille perhe-elämä ja telkkari riittävät, onneksi olkoon. Halvemmaksi tulee.

Siinä mielessä olen Apn kanssa samaa mieltä, että kaikkein tärkeintä parisuhteen säilymiselle on perheen yhteinen laatuaika. Kun pariskunta yhdessä nauttii lapsistaan ja kaikilla on kivaa.

Illanvietto tai viikonloppu yhdessä on sekin ihan rahan ja vaivan arvoista useimmille. Kotona niskassa on kotityöt, työt, lasten menot ja harrastukset, ihmisen kaikki roolit, joiden välillä yrittää tasapainoilla. Kun irtaudutaan kotoa, on helpompi olla vain mies ja nainen. Tai mitä nyt onkaan.

Siinä mielessä olen Apn kanssa samaa mieltä, että kaikkein tärkeintä parisuhteen säilymiselle on perheen yhteinen laatuaika. Kun pariskunta yhdessä nauttii lapsistaan ja kaikilla on kivaa.

Illanvietto tai viikonloppu yhdessä on sekin ihan rahan ja vaivan arvoista useimmille. Kotona niskassa on kotityöt, työt, lasten menot ja harrastukset, ihmisen kaikki roolit, joiden välillä yrittää tasapainoilla. Kun irtaudutaan kotoa, on helpompi olla vain mies ja nainen. Tai mitä nyt onkaan.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 07:28"]Me olemme pienituloisia mutta hyvällä omatunnolla maksamme sen 200€ kuussa että voimme palkata lapsenvahdin ja käydä ulkona teatterissa tai hienossa ravintolassa syömässä tai joskus jopa yön yli hotellissa tai pikkumatkalla kahdestaan.

Elämämme olisi muuten vaan töitä ja lasten hoitoa ja telkkarin töllöttämistä. Tarvitsemme tämän nautinnon. En halua vain selviytyä, haluan elämyksiä ja nautintoa. Lapsetkin voivat paremmin kun aikuisten tarpeista pidetään huolta.

Puhutaan paljon siitä että lapsille pitää olla tarpeeksi virikkeitä. Entäs aikuisille? Minulle ei ole virikkeellistä istua kotona lasten kanssa kaiken aikaa. Ja pieniä lapsia ei voi viedä moneen paikkaan mukaan. 

Jos teille perhe-elämä ja telkkari riittävät, onneksi olkoon. Halvemmaksi tulee.

[/quote] etkökeksi kotona muuta kuin telkkarin ja sohvan. Aika ankeaa. Meillä lapset on jo melkein aikuisia, mutta keksittiin aina kaikkea kivaa yksin ja yhdessä. Telkkariakaan ei ollut alkuvuosina, kunlapset oli pieniä

Päivät virikehoidossa ja viikonloput mummoloissa ja silti eroja tulee järkyttävän paljon

Voi vittu mikä idiootti olet!
Ei ilmeisesti edes käynyt mielessäsi, että siellä on syötykin...

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 21:04"]

Pakkoko siellä ravintolassa oli vetää viinaa kaksin käsin? En nimittäin usko että kukaan joisi 200 eurolla ravintolassa pelkkää jaffaa. Olisi tullut aika paljon halvempi ilta ilman alkoholia.

[/quote]

Rehellisyyden nimissä, minä en kaipaa niinkään hienoja illallisia tai matkoja, ainakaan säännöllisesti, mutta kaksi asiaa, jota kaipaan yli kaiken, ja jotka eivät onnistu ilman hoitajaa:

1) Rakastelu aamulla rauhassa

2) Yhdessä urheileminen (salilla, spinningissä, lenkkeillen)

Kumpikin on tyystin jäänyt sen jälkeen kun lapsia on ollut enemmän kuin yksi pieni vauva. Kumpikaan näistä ei automaattisesti toteudu vuosikausiin, ellemme ota järjestääksemme niin. Nämä ovat olleet meillä se parisuhteen suola, ja kyllä, välillä kaipaan näitä juttuja niiiiiin paljon.

(Ja nyt joku tulee sanomaan, että laittakaa herätyskello soimaan 4.30 ja rakastelkaa, tai että lenkille voi ottaa koko perheen mukaan. No molempia on tehty ja yritetty, mutta hei come on! )

Minä en ainakaan ole valmis luopumaan mistään, kun saan lapsen. Olen päättänyt hoitaa suhdettamme ja sen, että en ala ns. mammaksi. Lapsi ei muuta mitään, jos on vain tahtotilaa. Turvaverkot kuntoon.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 22:37"]

Minun lähes kuusikymppinen äitini totesi varsin osuvasti: harva kokee tarvitsevansa parisuhteen laatuaikaa sen lapsiperhearjen keskellä, sen arvo tajutaan vasta jälkikäteen. Kun ero tai erilleen kasvaminen on tapahtunut. Eivät kaikki liitot ole tuhoon tuomittuja vaikka yhteistä aikaa olisi vain vähän ja sekin lasten mentyä nukkumaan. Kuitenkin niillä 50% jotka eroavat, yhteistä on yleensä nimenomaan kokemus erilleen ajautumisesta. Harva katuu jälkikäteen treffi-iltojaan oman puolisonsa kanssa, mutta niiden puutetta voi katua jälkikäteen.

Lisäksi luulen, että ne jotka ottavat säännölliseksi tavaksi "laatuajan" (en itsekään pidä termistä) saavat siitä ehkä enemmän irti kuin ne, jotka tekevät niin joka 3. vuosi. Jos harvoin käy kaksin ulkona syömässä niin se voi tuntua hieman feikiltä, jopa vaivaannuttavalta.

[/quote]

Niin, ja sitten tulee herkästi se olo, ettei tämä nyt ollut lainkaan sen arvoista, ensi kerralla otetaan kyllä lapset mukaan. Täysin yliarvostettua! 

Kyllähän vaikka kuinka moni sanoo perhe-elämän sujuvan hyvin tiiminä, mutta jos pitää viettää enemmän aikaa kahdestaan parina, niin havahdutaan siihen ettei kahdestaan olekaan niin erityisen mukavaa tai puheenaiheet kodin ja lasten lisäksi ovat aika minimissä. Tähän ei auta aika, ja ne lapsetkin kasvavat ennen pitkää eivätkä kaipaa koko ajan perheensä seuraa. Ei ihme että eropiikki on melkoinen juuri siinä vaiheessa, kun lapset alkavat itsenäistyä ja vanhemmilla olisi taas aikaa enemmän toisilleen. Siinä vaiheessa ei vaan ole halua olla enää kahden, se juna meni jo.

(Yleistäen, ei koske kaikkia, mutta tosiaan joka toinen avioliitto päätyy eroon ja tämä on se tavallinen tarina kun kuuntelee keski-ikäisten erotarinoita.)

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:10"]Meillä on 3 lasta eikä lastenvahdintaan sopivia sukulaisia/kavereita lähistöllä. Tämän vuoksi käymme miehen kanssa hyvin harvoin kaksin missään. Itse asiassa kahdenkeskiset reissumme 10 vuoden aikana on laskettavissa yhden käden sormilla. Vähitellen alkoi tuntua, että "kaikkien" mielestä miehen ja minun kuuluu saada parisuhdelaatuaikaa, eli siis kahdenkeskinen iltavapaa, joka toisi parisuhteeseemme paljon hyvää.

Hommasimme siis lastenvahdin ja lähdimme teatteriin ja ravintolaan. Oikein mukavaa oli. Ruoka oli maukasta ja esitys hieno. Seura luonnollisesti oli myös hyvää ;) .

Mutta oliko se oikeasti käytetyn rahan arvoista?  Ravintolaan meni n. 200e, teatterin hintaa en muista, mutta ehkä 90e + väliajalla 30 e. Bussi ja taksi 50 e. Lastenvahti oli ilmainen meille.

Tuolla rahalla olisi saanut koko perheelle jo ihan kivan kylpyläreissun hampurilaisineen tai useamman leffakäynnin tai halvemmassa ravintolassa ruokailun.

En kokenut että olisin mitään niin kauhean ihmeellistä saanut tuosta parisuhdelaatuajasta.

Perheenä olemme matkustelleet sekä käyneet lasten kanssa ravintoloissa, museoissa ja elokuvissa jne. Lisäksi sekä mies että minä olemme käyneet yksin tai kavereiden kanssa "tuulettumassa".

Lapsemme eivät enää ole pieniä. He nukkuvat hyvin ja leikkivät mielellään keskenään tai kavereidensa kanssa. Ehdimme siis miehen kanssa jutella vaikka tunteja illassa varsinkin viikonloppuisin. Minusta on itse asiassa kivempi käpertyä miehen kainaloon kotisohvalla kuin pönöttää teatterituoleissa.

Onko parisuhteemme nyt ihan tuhoon tuomittu jos emme kovin usein vietä tuollaista laatuaikaa, joka ainakin kaveripiirimme mukaan on ihan välttämätöntä suhteen ylläpitämiseksi?

[/quote]

EI OLE TUHOONTUOMITTU! Olet vaan fiksu, kun pystyt laskemaan, mitä muuta kivaa rahalla olisi voinut tehdä :)

Ja teillä mitä ilmeisimmin on yhteistä ilta-aikaakin kun lapset nukkuvat :)

Kyllä pidemmän päälle pitää olla yhteistä laatuaikaa. Huomaamatta kipinä suhteesta häviää ja kaikki on perusarkea. Lisäksi kahdenkeskiselle laatuajalle on monia vaihtoehtoja, halvempiakin. On myös kiva laittautua "toista varten" vaikka tykkäänkin olla kotona meikittä ja leggareissa rennolla fiiliksellä. Täältä olen bongaillut kivoja vinkkejä laittautumiseen: http://tinyurl.com/kevaantrendit

Kahdenkeskistä laatuaikaa voi viettää kyllä tavalla, joka on molempien mielestä kivaa ja maksetun hinnan arvoista. Esim. ilmaista. 

Ei ole yliarvostettua jos joskus pääsee kakkavaippojen keskeltä esim leffaan, risteilylle , uimaan, syömään nk ulos ja mumma tulee hoitamaan lastenlastaan.

Miten lie entiset parit pärjäsivät, kun ei sitä laatuaikaa ollut. Vanhempani olivat 52v naimisissa onnellisesti isäni kuolemaan, vaikka eivät käyneet kahdestaan missään, meidän lasten ollessa pieniä. Mummot olivat kuolleet, joten hoitajaa ei ollut ja navettaakaan ei voinut yksin jättää.

Naapurin pari ehti olla naimisissa melkein 60v ja kuolivat peräjälkeen. Ja eivät kertaakaan käyneet laatuaikaa viettämässä. Vaimo kävi yksin kerran kesässä lasten kanssa tapaamassa vanhempiaan toisella puolen Suomea. Tasapainoinen pari ja hyvä suhde.

Ei siinä mitään, jos ei halua menemällä mennä kahdestaan mihinkään, mutta miksi ap teitte jotain, mitä ette oikeastaan halunneet (siis teatteri + kallis ravintola)? Olisiko kokemus ollut sama, jos olisitte menneet esim. kylpylään, viikonloppumatkalle, päivävaellukselle, urheilemaan yhdessä?

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 09:57"]

Miten lie entiset parit pärjäsivät, kun ei sitä laatuaikaa ollut. Vanhempani olivat 52v naimisissa onnellisesti isäni kuolemaan, vaikka eivät käyneet kahdestaan missään, meidän lasten ollessa pieniä. Mummot olivat kuolleet, joten hoitajaa ei ollut ja navettaakaan ei voinut yksin jättää.

Naapurin pari ehti olla naimisissa melkein 60v ja kuolivat peräjälkeen. Ja eivät kertaakaan käyneet laatuaikaa viettämässä. Vaimo kävi yksin kerran kesässä lasten kanssa tapaamassa vanhempiaan toisella puolen Suomea. Tasapainoinen pari ja hyvä suhde.

[/quote]

Osa pärjäsi, osa ei. Eroja tapahtui vähemmän, mutta se ei kerro pelkästään avioliittojen keskimääräisestä onnellisuudesta, se kertoo enemmän eroherkkyydestä ja mahdollisuuksista ottaa ero. Minunkin isovanhempani olivat "onnellisesti" naimisissa kuolemaan asti, mutta niin vaan papalla oli avioliton ulkopuolisia suhteita hautaan asti, jotka mummoni kiltisti ja hiljaa sieti.

Omat vanhempani ovat jo sitä sukupolvea, joista puolet päätyivät eroon. Niin omanikin. Kun heidän tarinoita ja kertomuksia on kuunnellut, niin toistuu sama: ei mitään yhteistä, ei yhteisiä harrastuksia, vain töitä ja lapsia. Ja niin. Myös ulkopuolisia suhteita, mutta niitä ei sitten enää siedettykään.

Olen lukenut paljon hieman vanhemmille naisille suunnattuja lehtiä,  ja mielenkiintoista on ollut huomata, miten paljon heidänkin joukossa on eronneita. Usein jos eroja sivutaan, niin maininta on lyhyt ja tällainen: "Kasvoimme lasten saatua erillemme" tai "Lapsiperhearki uuvutti" tai "Olisi pitänyt panostaa myös avioliittoon, ei vaan perhe-elämään."

Olen lukenut myös paljon elämänkertoja, ja itse asiassa, tällainen suomalainen tapa keskittyä 100% perheeseen ja työelämään on harvinainen, historiallisestikin. Lastenhoitajat, mummit yms. hoitoapuna ovat kautta aikojen kuuluneet olennaisesti monen perheen elämään. Meillä se vaan on olennaisesti sitä tuttua suomalaista tee työs kärsiten ja onnes piilota- mentaliteettia.

Ja ei, me olemme olleet miehen kanssa "treffeillä" kerran viimeisen vuoden aikana, eli en ole tässä puolustelemassa omaa käyttäytymistäni. Mutta vanhempien ihmisten vinkkejä seuraten, aiomme ottaa yhteisen laatuajan käyttöön jatkossa.

No te ette viihdy tuollaisissa paikoissa, otatte omaa aikaa sitten kotona (lapset hoitoon) ja teett kotona ruokaa jne. Me käymme pari kertaa viikossa ulkona syömässä, joten minulle se on lähes arkista. Teatterissa monta kertaa vuodessa. Matkustellaan kerran kuussa. Ja jos raha aiheuttaa noin paljon stressiä, niin tosiaan kotona sitten vaan niin ette kuluta mitään...

Hei sinä 98, joka ihmettelit perhepetiläisten seksielämän köyhyyttä! Voin kertoa, että meillä on äänieristetty vierashuone parisänkyineen, ja itkuhälytinkin löytyy. Olisi ihan kauheaa, jos pitäisi lähteä omasta kodista pois seksiä harrastamaan.

Kaksi pientä lasta, vaativa työelämä ja satojen kilometrien päässä asuvat sukulaiset asettavat omat raaminsa meidän arjellemme. Juuri nyt elämä on sen verran rankkaa, ettei meillä tosiaankaan ole aikaa tai voimia junailla lapsenvahteja ja raahautua mihinkään teatteriin tai ravintolaan. Töihin kun kuuluu muutenkin jonkin verran noissa paikoissa näyttäytymistä. Silloin, kun mummoloissa kyläilemme, haluamme itsekin nähdä sukulaisia.

Niinpä me hoidamme parisuhdettamme ihan kotona. Saunomme, syömme jotain hyvää, harrastamme seksiä ja pääsemme omaan sänkyyn riittäville yöunille.

Minä lähden tästä miehen kanssa saunaan, alapeukuttakaahan nyt, kun kuhertelemme ihan omassa kodissamme.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 18:44"]

Miksei sitä parisuhdeaikaa muuten voi hoitaa silloin, kun lapset ovat kerhossa tai koulussa, mennä vaikka yhteiselle lounaalle?

[/quote]Varmaan keksit tähän vastauksen, kun mietit vähän aikaa.